Ällöttääkö teitä liian uteliaat ihmiset?

Yleensä utelijan elämä on hyvin onnetonta ja rankkaa.

Joo, ärsyttää (ei ällötä).

utelee=juoruilee

Kyllähän se ällöttää vaikkakin joskus on vaikea päättää onko kyseessä utelu, vai aito ystävällinen kiinnostus.

Mulla nousee niskakarvat pystyyn utelijoista. En ole kuulevinani, vastaan vältellen ja otan etäisyyttä.

Joo miehen sisko oli todella utelias.. huonolla tavalla. Ärsyyntyi kun ei oikein saanut meistä mitään irti eikä siten voinut kunnolla vertailla omaa elämäänsä meidän omaan.

Otti päähän aina kun se soitti.. tiesin että ensin alkaa vihjaileva utelu joka etenee suoriin kysymyksiin ja jos osattiin jotenkuten välttää nekin niin tuli tuomitseva asenne esille.

Kaikki puhelut päättyi monologeihin.

Tiedän hänestä paljon (tahtomattani) mutta hän ei juuri mitään minusta eikä edes veljestään.

Onneksi on ollut hiljaista jo jonkin aikaa, huh.

Liika utelu on epäkohteliasta, mutta myös se että kertoo aina vain itsestään eikä koskaan kysy toiselta mitä hänelle kuuluu. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ällöttää vaikkakin joskus on vaikea päättää onko kyseessä utelu, vai aito ystävällinen kiinnostus.

Minusta nämä erottaa toisistaan helposti.

Tunkeileva kysymystulvaa suoltava kovaääninen kälättäjä höystettynä päällepäsmäriytenä ei ole ystävällisesti sinusta kiinnostunut.

Hän tahtoo tietää kaiken. Ei riitä pelkkä etunimi sukunimi tai takanimi. Tällaisten ihmisten täytyy udella syvempää ja kaivaa esiin ne salaisimmatkin juuret.

Yleensä he myös antavat ns. arvosanan vastauksellesi.. riippuu onko ilmassa kateutta vai kenties jopa mahdollisuus hyötyä tästä utelun kohteesta jotenkin.

Ystävällisesti kiinnostunut on vilpitön ilman taka-ajatuksia. Kuuntelee aidosti mitä puhut eikä vain teeskentele tyhjin silmin kuuntelevansa.

Utelijoiden kanssa tuo jotenkin tökkii.. ehkä syynä on se ettei heidän kanssaan voi keskustella aiheesta joka ei heitä kiinnosta. Joista he eivät saa kiksejä.

Sivuuttaa kokonaan ja palaa takaisin kuola valuen niihin häntä kiehtoviin henkilökohtaisuuksiin.

Huvittaa. Itse vastaan näille ääliö utelijoille suoraan ja lyhyesti. Suurin osa on ollut edes sen verran fiksuja, että ovat tajunneet vaihtaa utelunsa kohdetta 😂.

En puhu koskaan itsestäni mitään vieraille ihmisille itsestäni. Sen sijaan ihmiset avautuvat ties mistä asioistaan😳. Olen pöyristynyt. Ei todellakaan kiinnosta olla vieraiden ihmisten terapeutti. Aina kun saan edellisen ns terapoitavan savustettua ulos, niin seuraava pyrkii pakeilleni ilman ”ajanvarausta”. En ymmärrä mistä se johtuu.

Liian uteliaat ihmiset pitää näpäyttää takaisin omalle paikalleen niin, että ne muistaa sen ikuisesti. Ei pidä antaa pirulle pikkusormea.

Kyllä. Ärsyttää myös ne, jotka puhuu jatkuvasti omista asioistaan julkisesti ja sen jälkeen ihmettelee, miksi muut tietää hänen asioistaan niin paljon.

Vaikka olen sosiaalisesti kömpelö, minulla ei ole juurikaan rajoja. Tästä syystä olen aina viihtynyt utelevien ihmisten seurassa. Olen hiljattain oppinut itsekin kysymään muilta ihmisiltä henkilökohtaisia asioita. Se tuntuu hyvältä.

No normaali kysely tutustumismielessä on mielestäni täysin ok. Se vasta on ärsyttävää jos joku vain pälättää taukoamatta itsestään eikä vaikuta yhtään kiinnostuneelta toisesta.

Utelu vaikka seksielämästä ja muista hyvin privaateista asioista taas on epämiellyttävää.

En ole juurikaan kohdannut liian uteliaita ihmisiä, avoimia ja sosiaalisia kylläkin. Toisilla ihmisillä on vaan tapana olla avoimia myös omien asioidensa että toisen ihmisen asioiden kanssa niin, että joku kokee sen ärsyttävänä uteliaisuutena. Ja toisaalta voihan sitä avointa ihmistä ärsyttää taas sen nyrkkiin pierijän umpimielisyys. 

Naapuri juoruilee alinomaan. Kuinka ne jaksaa kuunnella.

Minä en tiedä, minkä verran on soveliasta ksellä. Siksi en enää kysele mitään, kun nuorempana sain kuulla, että utelen liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Liika utelu on epäkohteliasta, mutta myös se että kertoo aina vain itsestään eikä koskaan kysy toiselta mitä hänelle kuuluu. 

Minusta on vaikea tietää, jos utelen liikaa tai kerron itsestäni liikaa, ellei toisesta paista selkeä epämukavuus. Ihmiset voivat kohteliaisuuttaan näyttää siltä, ettei jokin haittaa heitä, joten on vaikea oppia hyvän käytöksen rajoja. Varmuuden vuoksi en kysy niin paljon kuin haluaisin enkä avaudu tuntemattomille niin paljon kuin mieli tekisi.

Ihmiset tietää vaikkei kysyiskään...

En ole vielä tavannut yhtään fiksua joka haluaa kyseenalaistaa esim narsistit jotka antavat ymmärtää että utelu on huono merkki, kun se on itse asiassa hyvä merkki.

Utelias ihminen on sosiaalinen ihminen ja hänen asiansa kestävät päivänvaloa.

Riippuu ihan siitä mitä kysyy ja tunteeko kysyjän. Sekin on vaikeaa jos kaveri on tuppisuuna ja joudut ylläpitämään keskustelua, kertomalla elämästäsi tai muita juttuja - kun hän ei virka juuri mitään.

Työkaveri uteli asumismuotoani, omaisuuteni määrää, parisuhteeni tilaa jne.tullessani uutena työntekijänä töihin. Samalla juorusi myrkyllisesti muista. Ja kun en avautunut ko.asioista, olin kuulema pelottava ihminen, joka ei anna itsestään mitään.