Miksi musta tuntuu, että mitä pärjäävämpi ja sisukkaampi nainen, sitä harvempi "kunnollinen" mies on kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"palstalla ei ole miesvihaa!"

Mitä miesvihaa se on jos joku haluaisi kunnollisen miehekkään miehen ,mutta ei löydä kuin säälittäviä tissiposkia?

Ihan samanlaista miesvihaan kuin se, että naisvihaksi koetaan, jos mies sanoo ettei löydä kunnollista naista vaan pelkkiä lompakkoloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjäävät naiset ovat valitettavan usein v*ttumaisia. Tietämättään.

Kateellisten panettelua.

Ei se ole. Harva mies haluaa kumppanikseen vttumaisinta kaveriaan. Sori.

Eli nainen on vmäinen kun on omillaan pärjäävä ja itsenäinen? Tokihan se munattomien vetelysten näkökulmasta on noin.

Ei välttämättä ole, mutta joillakin ihmisillä tuo pärjäämisen yrittäminen on vienyt kaiken huomion ja energian niin pitkään, että elämänilo on hautautunut jonnekin aika syvälle. Koko elämästä on tullut pelkkää pärjäämistä, ja pärjäämisestä on tullut ainoa nautinnon lähde elämässä. Huumori ja kyky nauraa itselle, rentoutuminen, pikkuasioille nauraminen, harrastukset joissa ei ole sen kummempaa tavoitetta kuin hetken nautinto, ja kyky rötvätä sunnuntaisin sohvalla tekemättä mitään kummempaa, pääsevät joskus unohtumaan ihmiseltä jonka elämässä keskeistä on suorittaminen ja pärjääminen. Siinä voi olla syy, miksi menestyvät ja itsenäiset miehet eivät kiinnostu, mutta apua ja pärjäämiskoulutusta tarvitsevat miehet kiinnostuvat.

t. Eri vastaaja (nro 35)

Entäpä kun ihmisellä se elämänilo ilmenee juuri itsenäisyytensä , pärjäämisenä jne eikä laiskottelua ja tyhjännauramisena? Miksi jotain vetelehtimistä pidetään millään tasolla hauskana?

Jos olet ap, niin en enää ihmettele. Suhtaudut halveksivasti ihmisiin, jotka elävät eri tavalla kuin sinä. Varmasti tuot sen myös selkeästi esille. Korostat jatkuvasti omaa työteliäisyyttäsi, erinomaisuuttasi ja pärjäämistäsi. Muut ovat tyhjännaurajia. Elämä kanssasi on työleiri.

En ole ap, mutta jos elämä on ollut kovin vaativaa, niin välttämättä hymy ei ole silloin kovin herkässä. Sellaiset ominaisuudet kehittyvät, joille on elämässä tilaa.

Sama se on menestyvillä miehillä. Kyllä hekin kohtaa hyvin paljon naisia, jotka hakevat taloudellista turvaa, parempaa elintasoa ja jopa miestä joka ohjaisi elämässä. On ihan yleistä, jopa hyväksyttyä, että nainen kaipaa miestä, joka tietää mitä haluaa ja ottaa sen. Onko se jotenkin enemmän väärin jos sukupuolet vaihdetaan?

Vierailija kirjoitti:

Sama se on menestyvillä miehillä. Kyllä hekin kohtaa hyvin paljon naisia, jotka hakevat taloudellista turvaa, parempaa elintasoa ja jopa miestä joka ohjaisi elämässä. On ihan yleistä, jopa hyväksyttyä, että nainen kaipaa miestä, joka tietää mitä haluaa ja ottaa sen. Onko se jotenkin enemmän väärin jos sukupuolet vaihdetaan?

Ei ole, mutta moni ihminen on mieluummin yksin kuin sellaisessa parisuhteessa, joka paljastuu hyvin raskaaksi. Jokainen ihminen on omalla tavallaan hankala, mutta toiset ovat hankalampia kumppaneita kuin toiset.

- itsemurhan tehneen puoliso

Siirrä katse ulkomaille, länkkärimaista löytyy kyllä miehiä jotka kestävät pärjäävää naista :) Niin minä tein ja löytyihän sieltä, nyt ollaan jo perhe ja hyvin menee kun on kaksi tasa-arvoista aikuista. Molempien urat ovat arvostettuja ja perhe-elämän vaatimat kompromissit tasapuolisia. Ei ehkä kannata katsella heitä jotka ovat kylässään asuneet koko ikänsä, vaan heitä jotka ovat nähneet monta eri kulttuuria.

PS: Niille jotka itkevät sitä miesvihaa tiedoksi että kyllä, miehelläni on jykevä leuka 😂

Minun ex-suhteessa mieheni mielestä oli suuri ongelma etten tarvinnut miestä mihinkään. Minulla oli sama ammatti kuin miehellä ( DI), omistan asuntoni, jonka olin itse remontoinut, vaihdoin itse autonrenkaat pihalla jne. Yritin selittää miehelle, että eikö ole paljon parempi että vaikka en tarvitse miestä mihinkään, niin silti valitsen olla hänen kanssaan joka päivä. Miehen mielestä tämä oli paha juttu, koska jos en tarvinnut miestä mihinkään (muuhun kuin läheisyyteen ja rakkauteen), voin milloin tahansa lähteä ja hylätä miehen. Miehen mielestä olisi ollut paljon parempi, että olisin ollut miehestä riippuvainen jolloin en olisi voinut lähteä suhteesta niin halutessani. Suhde sitten päättyi, kun lapsista keskustellessa miehen vaatimus oli että hoidan lapset kotona alakoulun loppuun asti. Ehdotin, että jos asia on hänelle tärkeä, mies voi hoitaa lapsia kotona ja minä hankin elannon, mutta se ei sopinut. Lapsia mies olisi halunnut vähintään 4, mieluiten 6. Lasten kotihoidosta ja määrästä mies ei suostunut neuvottelemaan lainkaan, joten katsoin paremmaksi erota.

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta joku kaikesta vänkäävä akka.

Mielenkintoista. Asioiden, ja ennen kaikkea sinun kyseenalaistaminen on siis väärin kö?

Ei kiinosta ihmiset, tai miehet jotka "ovat aina oikeassa", eivät ole uteliaita tai koskaan kyseenalaista mitään. Varsinkaan itseään.

Ketään muutahan ei ap:n tarina mitenkään voi häiritä. Itseään on vaikea kuvailla ilman että "itsekkäästi" puhuu itsestään.

Vierailija kirjoitti:

salkkari-temppari-bachelor-some-insta-avpalsta-jooga-viini-matkustelu-sohvallamakaaja-naiset taas etsimässä jykeväleukaista metsästäjänsilmäistä astronauttimallipankkirimiljonäärihävittäjälentäjää. 

säälittävää, niin säälittävää

Taidat itse olla vähän yksinkertainen.

En katso mainitsemiasi ohjelmia, en harrasta joogaa enkä etsi elämääni rahoittajaa.

Myönnän, että iulkonäöllä on väliä parinvalinnassa. Toivoisin miehen olevan sellainen, että hän on fyysisesti puoleensavetävä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen pärjäävä ja sisukas, ja silti miehiä on aina ollut jonoksi asti. Kannattaa katsoa peiliin, ap.

Minäkin olen löytänyt miehiä, mutta aina niissä on ollut päässä jotain vikaa.

Minulle on aina löytynyt hyviä miehiä. Siksi en voi kun ihmetellä näitä itsensäylistämisketjuja.

Kuitenkin aina on pitänyt löytää uusi mies? Eikö sinulle kelpaa se hyväkään mies vai eikö se hyvä kuitenkaan ollut niin hyvä?

Itsehän olen myös sellaisessa tilanteessa, että mulla on kaikki kohdallaan. On koulutus, ura, ulkonäkö, luonne, kaikki hyvällä mallilla. Mutta ei tässä iässä (40+) ole enää kauheasti vastaavia miehiä. Ja ne harvat joita on, haluavat nuoren naisen, koska (täydennä tähän joku syy, mutta todellinen nyt on se että ikä on miehille numero vain heidän omalla kohdallaan). 

Yksin on paljon parempi kuin huonon kanssa. 

Olisi löytynyt miehiä silloin kun olin vielä sinkku. Miehet voi olla hyviä, vaikka ne ei itselle sopisikaan tai minä täysin niille. Seurustellut olen kerran, ja tämä onkin ainoa pitkä parisuhteeni, jatkuu edelleen.

Menestyneitä, komeita ja hyväkäytöksisiä miehiä ei riitä kaikille.

No mietitäänpä asiaa hetki.

Mainitsemasi feminiiniset kodin hengettäret haluavat maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä, koska vastakohdat täydentävät toisiaan.

Sinun kaltaisesi pärjääjänaiset haluavat maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä, koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.

Pähkinänkuoressa: haluat maskuliinisen miehen, vaikka et ole feminiininen nainen.

Kaikille ei riitä maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä (tai feminiinisiä kodin hengettäriä).

ps. miehille koulutuksella, palkkatasolla tai premium-merkkisellä autolla leveilevä nainen on valtava turn-off. Ei ihme että vedät puoleesi epätasapainoisia luusereita jotka kaipaavat hoivaajaa ja elättäjää.

Ilman tätä voisit hyvinkin löytää mukavan pehmomiehen joka kuitenkin hoitaa asiansa.

 

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin kokenut kovia, mm. koulukiusaamista, väkivaltaisen parisuhteen ja näistä seuranneita mt-ongelmia. Kuitenkin nykyään akateemisesti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Itsekin deittailin pitkään löytämättä toiveideni mukaista miestä, ts. miestä, joka olisi itsenäinen ja kunnollinen Mies, jolla perinteiset perhearvot. Tajusin jossain vaiheessa, että koettelemukset olivat tehneet minusta kovan ja jopa luotaantyöntävän ihmisen. En luottanut miehiin, enkä ihmisiin ylipäätään. Vaadin myös itseltäni liikoja ja elämä oli suorittamista. Kun opin olemaan armollisempi itselleni ja sallin itselleni myös olla haavoittuvainen ja heikko, löysin unelmieni miehen, jolle tärkeintä on pitää minusta ja tulevasta perheestä huolta. Ehkä ne perinteisen miehekkäät miehet vain haluavat sen naisen, josta pitää huolta. Eikä siinä ole mitään väärää.

Juurikin näin, jos pärjääminen jää päälle niin ei päästä ketään tarpeeksi lähelle jotta rakkaus voisi syventyä. Minulla kaatui yksi parisuhde tällaisen pärjääjänaisen kanssa. Aina silloin tällöin sain muurit murrettua, mutta useimmiten tunsin olevani koiperhonen, joka ei pääse kuvun läpi sinne valoon ja lämpöön joka sisällä on. On toki toisenkinlaisia miehiä jotka eivät siitä valosta ja lämmöstä niin perusta, varmaan sopii pärjääjänaiselle paremmin.

Ei ap ole leveilevää tyyppiä. Sitäpaitsi, eikö nuo ole asioita jotka usein listataan ihannekumppanista.

Vierailija kirjoitti:

Yritin kerran seurustella hieman kaltaisesi naisen kanssa mutta eihän siitä mitään tullut. Akateemisen naisen suorittajaelämä oli niin täyteen buukattu kaikkea tekemistä (urheilua, hyväntekeväisyyttä ja kolmannen tutkinnon opiskelua), että eihän se voinut onnistua. Aika ei yksinkertaisesti riittänyt ja tajusin hyvin nopeasti poistua takavasemmalle parin riidan jälkeen kun kaikki naisen omat menot, joita siis oli suunnilleen joka ilta, menivät minun edelle.

Naisen mukaan suhde kaatui minun mustasukkaisuuteen. Mielestäni taas ei ole tervettä, että seurustelukumppani on siellä tärkeyslistan häntäpäässä ja kukin oireilee siitä tavallaan. 

Minuakin kammottavat nämä naiset, joille parisuhde on vain yksi harrastus muiden joukossa. Se pitää olla kun muillakin on ja sitä suoritetaan kulissimaisesti. Ilotonta touhua.

AP:n kaltaisille naisille sopii parhaiten ammattisotilas tai kyttä jota ei pelota huutaminen ja joka ei peräänny vaikka mitä tekisit. Saatte sitten nauttia niistä kipinöistä ihan toden teolla.

Sillä sitähän jyrä etsii. Jotakuta joka laittaa ruotuun.

Vierailija kirjoitti:

Pärjäävät naiset ovat valitettavan usein v*ttumaisia. Tietämättään.

Jep, se pärjäämiseen keskittyminen heijastuu ulospäin niin, ettei luoteta tai turvata keneenkään muuhun ja todellinen lähentyminen on melko mahdotonta. Pitäisi osata olla myös haavoittuvainen, se on osa rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjäävät naiset ovat valitettavan usein v*ttumaisia. Tietämättään.

Kateellisten panettelua.

Ei se ole. Harva mies haluaa kumppanikseen vttumaisinta kaveriaan. Sori.

Eli nainen on vmäinen kun on omillaan pärjäävä ja itsenäinen? Tokihan se munattomien vetelysten näkökulmasta on noin.

Ei välttämättä ole, mutta joillakin ihmisillä tuo pärjäämisen yrittäminen on vienyt kaiken huomion ja energian niin pitkään, että elämänilo on hautautunut jonnekin aika syvälle. Koko elämästä on tullut pelkkää pärjäämistä, ja pärjäämisestä on tullut ainoa nautinnon lähde elämässä. Huumori ja kyky nauraa itselle, rentoutuminen, pikkuasioille nauraminen, harrastukset joissa ei ole sen kummempaa tavoitetta kuin hetken nautinto, ja kyky rötvätä sunnuntaisin sohvalla tekemättä mitään kummempaa, pääsevät joskus unohtumaan ihmiseltä jonka elämässä keskeistä on suorittaminen ja pärjääminen. Siinä voi olla syy, miksi menestyvät ja itsenäiset miehet eivät kiinnostu, mutta apua ja pärjäämiskoulutusta tarvitsevat miehet kiinnostuvat.

t. Eri vastaaja (nro 35)

Entäpä kun ihmisellä se elämänilo ilmenee juuri itsenäisyytensä , pärjäämisenä jne eikä laiskottelua ja tyhjännauramisena? Miksi jotain vetelehtimistä pidetään millään tasolla hauskana?

Jos olet pelkkä pärjääjä, mikä sinut erottaa miehen työkavereista tai naapurin Pentistä? Missä on se naiseus, kepeys, pehmeys, ilo, elämästä nauttiminen ihan vain olemalla? Sitä me teistä haemme, emme mitään suorituskumppania.

Minusta ap on tarjonnut hyvin vähän informaatiota, lähinnä vain käytännön tasolla pärjäämisestään.

Hän ei ole avannut syvemmin ajatuksiaan tai tunteitaan, joten suurin osa kommenteista on räikeitä oletuksia.

Ap, mitä kiinnostavaa sinussa on?

Valitat siitä että miehet kaipaavat elättäjää ja käytännön asioiden hoitajaa, vaikka itse kuvatessasi itseäsi mainitset juuri nämä asiat :D Et kuvannut sanallakaan luonnettasi. Oletko hauska, empaattinen, tms? Ainoa mitä kuvaat on koulutustaso, tulotaso, materia ja saavutukset.

Ei se menestyjämies sinun kaunista asuntoasi tai premium-autoasi tarvitse. Ne löytyy jo. Renkaat mies vaihtaa itse, tai vaihdattaa merkkiliikkeessä.

En ihmettele yhtään miksi vedät puoleesi luuserimiehiä.

 

Olen ap:n vastakohta. Tulen ihan suhteellisen hyvästä (tosin köyhästä) perheestä enkä lainkaan ole pärjäävä, osaava tai taitava. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta en ole sitä vastaavassa työssä, koska koen, etten pärjää niin kovassa maailmassa. Olen aika pehmeä ja kiltti. Olen mukava ja äidillinen, mutta myös hyvin naisellinen, urheilullinen, villi ja ehkä jollain tapaa suloinen. Kaunis en ole, korkeintaan nätti. Olen hieman dramaattisuuteen taipuvainen (mikä ei itsessään ole siis naisellista).

Ihailen ap:n kaltaisia naisia. Haluaisin olla vahva ja itsenäinen, mutta jotenkin tuntuu, että tarvitsen miehen elämääni. Osaan kyllä olla ilman, mutta koen itseni paljon vahvemmaksi silloin kun olen parisuhteessa. Jotenkin tuntuu helpottavalta laskea moni taakka toisen harteille kuten auto ja vakuutusten kilpailuttaminen.

Naiset eivät pidä minusta, mutta miehiä vedän puoleeni. Se tuntuu jossain määrin pahalta, mutta en oikein itsekään tule toimeen niin sanotusti vahvojen naisten kanssa. Olen kyllä vilkas ja puhelias, mutta naisten seurassa jotenkin tuntuu, että sanon vääriä asioita ja olen vääränlainen, vähän sellainen seinäkukkanen. Miesten kanssa osaan olla rennommin ja usein on hauskempaakin. Moni nainen on tiedostamattaan vähän takakireä ja aika kontrolloiva.