Miksi musta tuntuu, että mitä pärjäävämpi ja sisukkaampi nainen, sitä harvempi "kunnollinen" mies on kiinnostunut?

En kyllä saanut ap:sta positiivista kuvaa ollenkaan hänen viestiensä perusteella, lähinnä ylimielisen ja itserakkaan, ihmisen joka on kovin varma omasta erinomaisuudestaan. En usko että tuollaiselle ihmiselle löytyy sellaista partneria, joka kelpaisi. Ehkä kelpaisi aluksi, mutta sitten alkaa tulla aina jotain valitettavaa ja that's it.

Lähipiiristä löytyy muutama samanlainen nainen, erittäin aikaansaavia kaikilla muilla elämänalueilla, paitsi seurustelusuhteissa. Keski-ikäisiä sinkkuja ovat molemmat ja aina valittavat missä ne hyvät miehet on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

56754756 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fghfdgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin kerran seurustella hieman kaltaisesi naisen kanssa mutta eihän siitä mitään tullut. Akateemisen naisen suorittajaelämä oli niin täyteen buukattu kaikkea tekemistä (urheilua, hyväntekeväisyyttä ja kolmannen tutkinnon opiskelua), että eihän se voinut onnistua. Aika ei yksinkertaisesti riittänyt ja tajusin hyvin nopeasti poistua takavasemmalle parin riidan jälkeen kun kaikki naisen omat menot, joita siis oli suunnilleen joka ilta, menivät minun edelle.

Naisen mukaan suhde kaatui minun mustasukkaisuuteen. Mielestäni taas ei ole tervettä, että seurustelukumppani on siellä tärkeyslistan häntäpäässä ja kukin oireilee siitä tavallaan. 

Minuakin kammottavat nämä naiset, joille parisuhde on vain yksi harrastus muiden joukossa. Se pitää olla kun muillakin on ja sitä suoritetaan kulissimaisesti. Ilotonta touhua.

Miksi nykyaikana parisuhteen pitäisi olla elämäntehtävä tai -sisältö kenellekään? Sehän on vain elämää täydentävä bonus ,ei mikään välttämättömyys.

Eihän toki ole pakko lähteä parisuhteeseen ollenkaan. Mutta jos lähtee, niin pitää muistaa että siinä on kyseessä ihmissuhde ja myös sen toisen ihmisen elämä. Parisuhteessa yleensä pyritään lämpimään ja intiimiin rakkaussuhteeseen, jossa koetaan että se toinen ihminen on tarvittaessa myös tuki ja turva elämänmittaisella seikkailulla, jossa kukaan ei välty kolhuilta. Se työpaikkasi ei tule tekemään sinua lopulta onnelliseksi. Tutkimusten mukaan naisten onnellisuus on lasekunut kuin lehmän häntä siitä asti, kun he tulivat mukaan työelämään täysipainoisesti ja jättivät perhe-elämän kakkossijalle. Toiset hoksaavat sen ennemmin ja toiset liian myöhään.

Tuo on täysin totta ja siitäkin on tutkimus olemassa, että naisten seksuaalinen halukkuus miestä kohtaan laskee myös sitä mukaa, mitä enemmän mies osallistuu kotitöihin. Essu päällä touhuileva mies ei ole naisen alitajunnassa mitenkään kiihottava ilmestys. Meidän perheessä mennään perinteisten sukupuoliroolien mukaan ja peitto heiluu edelleen yhtä usein ja kiihkeästi kuin alkuaikoinakin. Tosin vaimoni kulttuuritaustan vuoksi hänellä on paljon parempi suhtautuminen siihen, että kumpikin tarvitsee rakkautta ja hellyyttä ja hellyydestä on hyvin lyhyt matka rakasteluun.

Keksit ihan omasta päästäsi juttuja. Tutkimusten mukaan naiset ovat onnellisempia parisuhteessa, jossa mies tekee paljon kotitöitä ja näillä pareilla on myös vireämpi seksielämä.

Niin että mitenkä? https://www.hs.fi/tiede/art-2000002609760.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee  vieraasta kulttuurista tulevasta, miestään palvovasta naisesta "vahvan"? Miksei kukaan vastaa tähän?

Listauksesta tulee varmasti todella pitkä, jos kaikki ominaisuudet pitäisi luetella, mutta aloitetaan. Vahvan naisen yksi ominaisuus on se, että hän kunnioittaa toisia ihmisiä, eikä ryhdy välittömästi halventamaan varsinkaan toista naista vääristelemällä, kuten ryhtymällä puhumaan "palvomisesta" ja laittamalla vahvuuden lainausmerkkeihin.

Siinä tuli ensimmäinen ominaisuus. Jatka pois vain.

Yksi kirjoittaja puhui palvomisesta ja pani "vahvuuden" lainausmerkkeihin. Suomessa on reilut kaksi miljoonaa aikuista naista, joten aika pitkä matka sinulla on kuljettavanasi ennen kuin pystyt tekemään tuosta yleistyksiä.

Kannattaa olla hiukan varovaisempi, ettet anna itsestäsi liian yksinkertaista kuvaa. Tuskin yksikään nainen tarkoittaa koko suomalaista miespopulaatiota, jos kertoo huonoista omista kokemuksistaan miesten kanssa.

Ei varmaankaan tarkoita. Sinä nyt kuitenkin yleistät kokemuksesi kaikkiin suomalaisiin.

Kerro lisää niistä vaimosi ominaisuuksista, joita suomalaisissa ei ole. Hän ei välittömästi ryhdy halventamaan varsinkaan toista naista, mutta mitä muuta?

Osoita ihmeessä, miten yleistän kaikkii suomalaisiin naisiin, niin jatketaan sitten keskustelua.

Kirjoituksessasi numero 425 yleistät muun muassa näin:

"Suomalainen nainen ei ikävä kyllä osaa enää olla nainen, eikä ole enää nainen sillä tavalla mikä meitä miehekkäitä miehiä kiinnostaisi. Siksi minäkin otin vaimon toisesta kulttuurista. Hän on vahva, mutta myös lempeä ja ilo silmälle. Poikkeuksena verrattuna suomalaisiin naisiin, että hän ihan oma-alotteisesti haluaa olla aina seksikäs silmissäni. Jopa lapsen syntymän jälkeen yksi tärkeimmistä asioista oli saada vartalo yhtä kauniiksi kuin ennen lasta. Ottakaa siitä mallia."

No, annapa tulla toinen ominaisuus, joka vaimollasi on, mutta suomalaisilla naisilla ei ole. Joko muuten olet kysynyt vaimoltasi, mitä hän sinussa näkee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.

------

Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.

Tsiisus. Minä luen runoja JA osaan porata reiän seinään. Minä käyn oopperassa JA osaan tehdä nuotiotulen. Jukra. Tuliko sinulle yllätyksenä? Mikä on "yhtenään" lohdutettava mies? Sellaista miestä en ole tavannut, mutta jokainen ihminen kaipaa välillä lohdutusta. Etkö halua sitä parisuhteessa toiselle suoda? En ole fyysisesti feminiinisen enkä ylikorostuneen maskuliinisen näköinen, vaan suomalainen tavis.

Sinua mukaillakseni:

Ei se että olen herkkä ja empaattinen ihminen vie pois sitä, että osaan erinäisiä taitoja.

Mun ex on (oli) vähän tollanen yhtenään lohdutettava mies. Hänen puolestaan piti hoitaa lähes kaikki asiat, koska ei itse joko saanut aikaiseksi, tai häntä ei kiinnostanut. Vähän elämänhallinta hukassa. En tiedä, onko vanhemmat hoitaneet asiat aina hänen puolestaan, mutta tyyppiä piti muistutella milloin opintotuen määräajoista, milloin puhelinlaskun tai vuokran eräpäivästä.

Mä vaadin kumppanilta sitä, että kykenee hoitamaan tuollaiset elämän perusjutut itsenäisesti. Ei siinä, jos silloin tällöin unohtuu, sitä sattuu itsellenikin. Mutta, että jatkuvasti pitää olla varmistamassa, että aikuinen ihminen saa hommat hoidettua on parisuhteessa aika raskasta pitemmän päälle.

Opiskelijapoika ei ole vielä mies. Pitäisihän teidän se tietää, että miehet kypsyvät hitaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet ihmiset kaipaa kumppaniksi sellaista ihmistä, joka kokee ne hyödylliseksi itselleen.

Eli, voisit kokeilla avata elämääsi sellaiseksi mahdolliselle kumppanille, että se kokee olevansa sulle jollakin tavalla hyödyllinen.

Miehet varsinkin usein hakee sellaista arvostusta siitä miten "hyödyllisiä" ne on, varsinkin sun haluamat miehekkäät miehet.

Minä en ainakaan ala esittää avutonta naista, joka ei saa lamppua kattoon.

(En ap)

Ei tarvitsekaan. Kuitenkin jos sinulla on lamppu vaihdettavana, niin kannattaa pyytää mies (josta olet kiinnostunut/jonka kanssa seurustelet) vaihtamaan sen. Se on miehen mielestä kivaa, että voi olla "hyödyksi" tällaisissa asioissa. Kyllähän jokainen osaa lampun vaihtaa, siitä ei ole kyse. Ei se vie sinua mihinkään alennustilaan, että tuotat miehelle mielihyvää "epärehellisesti".

Ohis. Millä tavalla miestä pyydetään vaihtamaan lamppu niin, että mies ei koe tulleensa käsketyksi ja naisen ei tarvitse tekeytyä osaamattomaksi?

Vaikka, että ”rakas, voisitko vaihtaa ton mun olohuoneen lampun sillä aikaa kun laitan meille kahvit ja pullat pöytään?”

Entä kun lamppu ei ole vielä puolen vuoden päästäkään vaihdettu?

Mitä jos sanot, että alatte kahvittelemaan vasta sitten, kun lamppu on vaihdettu? Voithan aina ehdottaa toisinpäin myös. ”Valmistele kahvipöytä sillä aikaa kun minä vaihdan lampun.”

Mutta jos mies ei halua tehdä puolestasi yhtään mitään, etkä sinä hänen puolestaan mitään, niin silloin se puoliso kannattaa valita niistä vain omaan napaan tujottelijoista. Kumpikin tekee vain itselleen, jos osaa ja jos ei niin on ilman.Toiset kutsuvat tätä myös tasavertaisuudeksi. Ollaan yhdessä pari vuotta tai niin kauan kun on seksuaalista jännitettä. Se kun loppuu, niin toinen on turha ja tilaa ja aikaa vievä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee  vieraasta kulttuurista tulevasta, miestään palvovasta naisesta "vahvan"? Miksei kukaan vastaa tähän?

Listauksesta tulee varmasti todella pitkä, jos kaikki ominaisuudet pitäisi luetella, mutta aloitetaan. Vahvan naisen yksi ominaisuus on se, että hän kunnioittaa toisia ihmisiä, eikä ryhdy välittömästi halventamaan varsinkaan toista naista vääristelemällä, kuten ryhtymällä puhumaan "palvomisesta" ja laittamalla vahvuuden lainausmerkkeihin.

Siinä tuli ensimmäinen ominaisuus. Jatka pois vain.

Yksi kirjoittaja puhui palvomisesta ja pani "vahvuuden" lainausmerkkeihin. Suomessa on reilut kaksi miljoonaa aikuista naista, joten aika pitkä matka sinulla on kuljettavanasi ennen kuin pystyt tekemään tuosta yleistyksiä.

Kannattaa olla hiukan varovaisempi, ettet anna itsestäsi liian yksinkertaista kuvaa. Tuskin yksikään nainen tarkoittaa koko suomalaista miespopulaatiota, jos kertoo huonoista omista kokemuksistaan miesten kanssa.

Ei varmaankaan tarkoita. Sinä nyt kuitenkin yleistät kokemuksesi kaikkiin suomalaisiin.

Kerro lisää niistä vaimosi ominaisuuksista, joita suomalaisissa ei ole. Hän ei välittömästi ryhdy halventamaan varsinkaan toista naista, mutta mitä muuta?

Osoita ihmeessä, miten yleistän kaikkii suomalaisiin naisiin, niin jatketaan sitten keskustelua.

Kirjoituksessasi numero 425 yleistät muun muassa näin:

"Suomalainen nainen ei ikävä kyllä osaa enää olla nainen, eikä ole enää nainen sillä tavalla mikä meitä miehekkäitä miehiä kiinnostaisi. Siksi minäkin otin vaimon toisesta kulttuurista. Hän on vahva, mutta myös lempeä ja ilo silmälle. Poikkeuksena verrattuna suomalaisiin naisiin, että hän ihan oma-alotteisesti haluaa olla aina seksikäs silmissäni. Jopa lapsen syntymän jälkeen yksi tärkeimmistä asioista oli saada vartalo yhtä kauniiksi kuin ennen lasta. Ottakaa siitä mallia."

No, annapa tulla toinen ominaisuus, joka vaimollasi on, mutta suomalaisilla naisilla ei ole. Joko muuten olet kysynyt vaimoltasi, mitä hän sinussa näkee?

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää yksinkertaista kysymystä? Kirjoitin: "Osoita ihmeessä, miten yleistän kaikkiin suomalaisiin naisiin, niin jatketaan sitten keskustelua."

Vierailija kirjoitti:

Pikkukakkonen osuu ylempänä oikeaan.

Kokeilin itse deittailla muutamaa "ikisinkkunaista". Jäin itsekin ilman naista, kunnes suosio nousi kun sain itseluottamusta, ammatin ja aloin pitämään parempaa huolta kunnostani. Jotenkin haaveilin että olisi mukavaa jos kaksi ihmistä löytäisi toisensa pitkän etsinnän jälkeen.

Aika äkkiä kävi ilmi että ne naiset oli ikisinkkuja hyvästä syystä. Jokaisella oli lista niitä samoja vaatimuksia. Pituus, raamit, koulutustaso, palkka, asunto. Aina ne samat.

Jotenkin luulisi että jos vielä vanhemmalla iällä on ilman miestä, kannattaisi funtsia niitä pinnallisia asioita uusiksi. Että onko miehen pakko olla 185cm, tummahiuksinen ja leveäharteinen. Tai onko tulotason oltava vähintään sama kuin itsellä.

Mutta se taitaakin mennä niin että mitä pidempään ollaan sinkkuina, sitä korkeammiksi odotukset muuttuu. Ikään kuin se unelmien prinssi hyvittäisi ne yksinäiset vuodet olemalla erityisen täydellinen. Jos sitä sitten joustaa jostain, sehän on vähän kuin myöntäisi että olisi voinut olla parisuhteessa jo kymmenen vuotta sitten, kun olisi vähän joustanut. Mutta kun ei jousta, voi rationalisoida itselleen että mutku ei ole hyviä miehiä, tai miehet pelkää koulutettua/pitkää/vahvaa naista.

Miten vain sitten.

 

Jep, tähän vielä lisäksi se että kun vuodet vierivät, naisen oma arvo pariutumismarkkinoilla laskee jatkuvasti. Kolmevitosena alkavat keskeiset ominaisuudet, eli ulkonäkö ja hedelmällisyys olla jo pahasti alamäessä. Eli kaksi käyrää, naisen vaatimukset ja naisen oma "naitavuus" juoksevat aivan eri suuntiin ja kumppanin löytäminen käy jatkuvasti mahdottomammaksi.

Kertoo kovista arvoista jod haukkuu ihmisiä nyhveröiksi, ressukoiksi tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee  vieraasta kulttuurista tulevasta, miestään palvovasta naisesta "vahvan"? Miksei kukaan vastaa tähän?

Listauksesta tulee varmasti todella pitkä, jos kaikki ominaisuudet pitäisi luetella, mutta aloitetaan. Vahvan naisen yksi ominaisuus on se, että hän kunnioittaa toisia ihmisiä, eikä ryhdy välittömästi halventamaan varsinkaan toista naista vääristelemällä, kuten ryhtymällä puhumaan "palvomisesta" ja laittamalla vahvuuden lainausmerkkeihin.

Siinä tuli ensimmäinen ominaisuus. Jatka pois vain.

Yksi kirjoittaja puhui palvomisesta ja pani "vahvuuden" lainausmerkkeihin. Suomessa on reilut kaksi miljoonaa aikuista naista, joten aika pitkä matka sinulla on kuljettavanasi ennen kuin pystyt tekemään tuosta yleistyksiä.

Kannattaa olla hiukan varovaisempi, ettet anna itsestäsi liian yksinkertaista kuvaa. Tuskin yksikään nainen tarkoittaa koko suomalaista miespopulaatiota, jos kertoo huonoista omista kokemuksistaan miesten kanssa.

Ei varmaankaan tarkoita. Sinä nyt kuitenkin yleistät kokemuksesi kaikkiin suomalaisiin.

Kerro lisää niistä vaimosi ominaisuuksista, joita suomalaisissa ei ole. Hän ei välittömästi ryhdy halventamaan varsinkaan toista naista, mutta mitä muuta?

Osoita ihmeessä, miten yleistän kaikkii suomalaisiin naisiin, niin jatketaan sitten keskustelua.

Kirjoituksessasi numero 425 yleistät muun muassa näin:

"Suomalainen nainen ei ikävä kyllä osaa enää olla nainen, eikä ole enää nainen sillä tavalla mikä meitä miehekkäitä miehiä kiinnostaisi. Siksi minäkin otin vaimon toisesta kulttuurista. Hän on vahva, mutta myös lempeä ja ilo silmälle. Poikkeuksena verrattuna suomalaisiin naisiin, että hän ihan oma-alotteisesti haluaa olla aina seksikäs silmissäni. Jopa lapsen syntymän jälkeen yksi tärkeimmistä asioista oli saada vartalo yhtä kauniiksi kuin ennen lasta. Ottakaa siitä mallia."

No, annapa tulla toinen ominaisuus, joka vaimollasi on, mutta suomalaisilla naisilla ei ole. Joko muuten olet kysynyt vaimoltasi, mitä hän sinussa näkee?

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää yksinkertaista kysymystä? Kirjoitin: "Osoita ihmeessä, miten yleistän kaikkiin suomalaisiin naisiin, niin jatketaan sitten keskustelua."

Mitä sinulle merkitsee sana "yleistää"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

runomies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

No mietitäänpä asiaa hetki.

Mainitsemasi feminiiniset kodin hengettäret haluavat maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä, koska vastakohdat täydentävät toisiaan.

Sinun kaltaisesi pärjääjänaiset haluavat maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä, koska samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä.

Pähkinänkuoressa: haluat maskuliinisen miehen, vaikka et ole feminiininen nainen.

Kaikille ei riitä maskuliinisia ja työelämässä hyvin pärjääviä miehiä (tai feminiinisiä kodin hengettäriä).

ps. miehille koulutuksella, palkkatasolla tai premium-merkkisellä autolla leveilevä nainen on valtava turn-off. Ei ihme että vedät puoleesi epätasapainoisia luusereita jotka kaipaavat hoivaajaa ja elättäjää.

Ilman tätä voisit hyvinkin löytää mukavan pehmomiehen joka kuitenkin hoitaa asiansa.

 

Kaipaan miehestä arjen lisäksi myös rakastajaa. Pehmomiehestä ei sellaiseksi valitettavasti mieltymysteni takia ole.

Ilmeisesti ainoa keinoin on muuttaa itseni feminiinisemmäksi (=avuttomammaksi), näinkö siis mielestäsi?

-ap

Minusta ajattelusi on aika kylmää luettavaa. Puhut "pehmomiehistä" ja rinnastat feminiinisyyden avuttomuuteen. Nämä jo kertoo jotain siitä, millainen ihminen olet ja millaisia miehiä tulet löytämään. Jos haluat "pehmomiehen" vastakohdan, niin kyllä saa varautua keskimääräistä tunnekylmempiin, sosiaalisesti taitamattomiin ja moniongelmaisiin miehiin. "Pehmomiehet" ovat pehmoja siksi, että osaavat käsitellä ja ymmärtävät omia ja muiden tunteita. Se vaatii älykkyyttä ja viisautta.

Minä vastasin kirjoitukseen, jossa eroteltiin selkeästi feminiininen nainen maskuliinisesta naisesta. Samalla logiikalla minulle ehdotettiin feminiinistä miestä eli ns. ”pehmomiestä”.

Minä miellän pehmomiehen sellaiseksi, joka kirjoittaa runoja, on olemukseltaan ja piirteiltään naisellinen ja joka ei osaa porata taululle reikiä seinään. Edelleen, en kaipaa avustettavaa ja yhtenään lohdutettavaa miestä arkeani jakamaan. Samoja piirteitä löytyy ystävistäni mutta halutakseni seksiä kumppanin kanssa, hänen pitäisi olla muuta, kuin nainen miehen vaatteissa.

Miksi ihmisten on vaikeaa käsittää sitä, että minun on ollut PAKKO opetella erilaisia taitoja selvitäkseni elämässä? En ole nauttinut remontoinnista tai renkaanvaihdosta mutta kun ei ole ollut ketään auttamassa, on ollut pakko tehdä itse. Elämässäni tämä näkyy kai edelleen ratkaisukeskeisyytenä ja yleisenä reippautena.

Ei erinäisten taitojen omaaminen vie pois sitä, että olen samalla hyvin naisellisen näköinen ja sisimmältäni hyvin herkkä ja empaattinen ihminen.

Jos en itse olisi pyristellyt eteenpäin ja irroittautunut lapsuudenkodistani, olisin ehkä tällä hetkellä jo kuollut. Sekä olisi ollut parempi vaihtoehto? Ehkä minulla olisi äiditön lapsi jonkun vankilakundin kanssa.

Ap, on tietysti todella hankala arvioida, miksi et ole onnistunut löytämään sellaista kumppania, joka sinua miellyttäisi. Emme me voi nähdä, millainen ihminen olet, miten käyttäydyt suhteessa, millaista signaalia lähetät kumppanillesi tai yleensäkään muille ihmisille. Mutta jotain voi kuitenkin vastauksistasi päätellä. Tässä miehen näkökulmaa.

Se, että olet pärjännyt hyvin, ei ole mikään ongelma. Kyllä sellaisia miehiä on, joille hyvinkin kelpaisi nainen, joka osaa pitää huolta asioistaan ja itsestään. Jopa näissä mainisemissasi miehisissä miehissä löytyy sellaisia. Mutta vielä tärkeämpi kriteeri on tuo mainitsemasi empaattisuus. Mies odottaa, että hän voi purkaa huoliaan naiselle - odottaa, että häntä silitetään, hoivataan ja hänestä huolehditaan. 

Esimerkkejä alla. Voi olla, että Ap ei käyttäydy tällä tavoin, joten nämä ovat sitten ihan turhaa spekulaatiota.

Jos mies siivoaa, hän odottaa saavansa kiitokset siitä. Ei arvosteluryöppyä, kuinka "tavarat ovat nyt väärässä paikassa" ja "imurikin on jätetty lattialle". (Huom. jos nainen siivoaa, miehen kuuluu myös kiittää.)

Jos mies tulee töistä väsyneenä ja myöhään, hänen päälleen ei pidä heti kaataa kaikkea sitä, miksi "nyt taaskin työt menivät meidän edellemme" ja "eikö sinun elämässäsi ole muuta". 

Mies kyllä tulee kotiin ja tekee parisuhteen eteen vaikka mitä, jos hänellä on siinä hyvä olla. Saattaisi jopa kirjoittaa jonkin runonkin naisestaan (ainiin, eihän Ap:lle saanut olla runomiestä).

Ap, olisiko sinun vierelläsi hyvä olla? 

Olen ollut jättäjä jokaisessa suhteessani. En usko, että käytökseni on ollut huonoa ja että miehet ovat olleet tyytymättömiä. Olen tapaillut pidemmän sinkkujaksoni (6 vuotta) aikana viittä eri miestä useamman kuukaiden eli yritystä on kyllä ollut.

Vaadin oikeastaan vain kolmea asiaa:

-miehen on tultava toimeen omillaan

-miehen on pystyttävä keskustelemaan ns. "älykkäästi"

-seksielämän on oltava erinomaista (asettaa toki vaatimuksia miehen ulkoiselle habitukselle)

Olen varmaan vain sarjaa "liian kranttu nainen"l

-ap

No häh, onhan täältä luettu pitkä liuta muunlaisia vaatimuksiasi 😂 Mustat laskettelurinteet ja sulkapallon välttäminenkin tuli mainittua ja tuli hyvin selväksi että mikään pehmomies ei sytytä.

Niin tai näin, joku mättää kun kerran et löydä miestä vaatimattomilla kriteereilläsi, kun suurin osa ikäisistäsi on. Ai niin, se, että olet liian hyvä miehille 😜

Valitettavasti sählyä tai sulkapalloa pelaavat miehet eivät ole empiirisen kokemukseni mukaan olleet hyvä seksikumppaneita. Samoin vuoristoratoja pelkäävät miehet ovat olleet seksin suhteen arkoja.

Yleensä miehen kasvonpiirteistä on helppoa tunnistaa se, kuinka maskuliininen mies on. Fakta on se, että sikiö altistuu kohdussa vaihtelevalle määrälle testosteronia ja tämä vaikuttaa sekä ruumiinrakenteeseen etä luonteeseen. Suuri testosteronin määrä miehellä tekee miehestä aggressiivisemman ja enemmän riskejä otavan. Järjellähän fiksumpi mies näitä ominaisuuksia hallitsee. Räyhäävä kehonrakentaja ei todellakaan ole se miestyyppi, johon silmäni isken.

Todellakin tykkään, että mies vie ja minä vikisen. Voin myös viedä ja antaa miehen vikistä, se ei kuitenkaan tuo minulle nautintoa.

Onko tässä nyt jotakin väärää? Kai fiksuilla miehilläkin on stereotypioita naisista? Esim. että että horoskoopeista kiinnostunut lähihoitaja ei ole se ensimmäinen treffeille pyydettävä kandidaatti. Tai että kauttaaltaan tatuoitu lähikaupan 35-vuotias ja kaljuksi itsensä ajellut kassaneiti ei ole sitä, mitä etsitään. Eikö teillä mieheillä ole mitään ennakkokäsityksiä? Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä ja jos mies kuin mies voi yhtä lailla ihastua niin jättimäiseen, itseään pidempään amatsoniin kuin höyhenenkevyeen taskuvenukseenkin :)

-ap

Kirjoituksistasi tulee aika vahvasti esiin se, että sinulla on kovin jäykät ennakkokäsitykset miehistä aika heppoisin perustein. Jos pari miestäsi on harrastanut "vääriä" lajeja, siitä ei kannattaisi vielä vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tai vuoristoradoista, tai edes kasvonpiirteistä. Sinänsä tämä ei yllätä, koska moinen ihmisten ennalta lajittelu tuntuu kaiken kokemani perusteella liittyvän selkeästikorkeaan koulutukseen, jonka luulisi avaratavan maailmankuvaa, mutta se päinvastoin näyttää vain pikemminkin aiheuttavan ennakkoluuloja ja tuomitsevaa asennetta.

Noilla asenteillasi olet toistaiseksi onnistunut valitsemaan aika paskoja, jopa väkivaltaisia miehiä, joten olisiko aika kokeilla ilman niitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet ihmiset kaipaa kumppaniksi sellaista ihmistä, joka kokee ne hyödylliseksi itselleen.

Eli, voisit kokeilla avata elämääsi sellaiseksi mahdolliselle kumppanille, että se kokee olevansa sulle jollakin tavalla hyödyllinen.

Miehet varsinkin usein hakee sellaista arvostusta siitä miten "hyödyllisiä" ne on, varsinkin sun haluamat miehekkäät miehet.

Minä en ainakaan ala esittää avutonta naista, joka ei saa lamppua kattoon.

(En ap)

Ei tarvitsekaan. Kuitenkin jos sinulla on lamppu vaihdettavana, niin kannattaa pyytää mies (josta olet kiinnostunut/jonka kanssa seurustelet) vaihtamaan sen. Se on miehen mielestä kivaa, että voi olla "hyödyksi" tällaisissa asioissa. Kyllähän jokainen osaa lampun vaihtaa, siitä ei ole kyse. Ei se vie sinua mihinkään alennustilaan, että tuotat miehelle mielihyvää "epärehellisesti".

Ohis. Millä tavalla miestä pyydetään vaihtamaan lamppu niin, että mies ei koe tulleensa käsketyksi ja naisen ei tarvitse tekeytyä osaamattomaksi?

Vaikka, että ”rakas, voisitko vaihtaa ton mun olohuoneen lampun sillä aikaa kun laitan meille kahvit ja pullat pöytään?”

Mutta jos ei ole kahvia ja pullaa juuri tarjottavana?

Tämä on minulle teoreettinen kysymys, koska vaihdan poksahtaneen lampun heti itse enkä jää odottelemaan (ja olen sinkkukin). En ole ihan varma siitä, haluaisinko miehen, jonka miehisyyttä minun pitäisi hivellä jättämällä tekemättä yksinkertaisia askareita. Vielä omituisempaa olisi se, että mies tietäisi minun korvaavan lampunvaihtoa pullakahveilla ja minun silti pitäisi laitella hänelle sitä pullaa.

Vastaan teoreettisesti. Näin parinkymmenen avioliittovuoden kokemuksella. Pulla ja kahvi on vain esimerkki. Ihmissuhteissa sillä on aivan älyttömän suuri merkitys miltä se toinen saa ainut tuntemaan. Ei ne sanat tai teot vaan se miltä sen puolison kanssa oleminen lopulta tuntuu. Pienet asiat tekevät nuo jutut. Suurin osa ihmisistä osaa tehdä vaikka millaisia juttuja ja silti vaikka itse osaa tehdä, niin se, että se toinen näkee vaivaa saa se sinut tunteemaan itsesi toivotuksi. Mutta myös se, että toinen kokee sinut tarpeelliseksi. Ihminen, jolla on tunne, että on ihan hälläväliä väliä oletko siellä parisuhteessa tai et ei ole onnellinen.

Miten sinä voit osoittaa toiselle, ettei hän ole yhdentekevää? Olemalla esimerkiksi kiitollinen, kun hän tekee puolestasi jotain. Mutta jos, et anna hänen koskaan tehdä puolestasi mitään, niin mistä voit olla kiitollinen hänelle aidosti?

Mutta sama koskee myös sinua. Sinä et voi koskaan olla missään avuksi ja odottelet vain kuin toinen hoitaa itse ja yksin vieressäsi kaikki jutut. Voisit olla avuksi ja jopa ehkä ilomielin, mutta aina sanotaan vaan ettei tarvitse, kun hän on niin paljon parempi kaikessa tekemisessä omasta mielestään. Siinä sitten odottelet, kun toinen tekee ja tuunaa ja pärjää hyvin ilman sinua.

Kysyn nyt ihan aidosti, eikö sinulle tulisi tunne, että jos joku joka siitä sinun mielelläsi tarjoamasta avustasi olisi onnellinen ja kiitollinen olisi ehkä kuitenkin parempaa ajanvietettä, kun sivusta seurata sen kaikkitekevän tapauksen tekemisiä vähän niinkuin turhana siellä?

Tästä syystä miehet siirtyvät ehkä niihin naisiin, jotka saavat heidät tuntemaan olonsa korvaamattomaksi ja tärkeäksi. Ehkä se on illuusio, mutta se tunne on tärkein. Mutta asian pitää pysyä tasapainossa, koska muuten toiselle tulee hyväksikäytetyn ihmisen tunne. Minä pakkaan laukut, sinä siirrät ne autoon. Minä teen ruuan ja sinä tiskaat. Minä vaihdan meille lampun ja sinä keität sillä aikaa kahvit.

Koska mikä suhde sellainen on jossa minä keitän itselleni kahvit ja sitten vaihdan lampun ja sinä sitten, kun olen tiskannut, teet itse itsellesi omat kahvit ja lamppuahan et vaihda, koska sinun lamppuhan on ehjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

56754756 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fghfdgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin kerran seurustella hieman kaltaisesi naisen kanssa mutta eihän siitä mitään tullut. Akateemisen naisen suorittajaelämä oli niin täyteen buukattu kaikkea tekemistä (urheilua, hyväntekeväisyyttä ja kolmannen tutkinnon opiskelua), että eihän se voinut onnistua. Aika ei yksinkertaisesti riittänyt ja tajusin hyvin nopeasti poistua takavasemmalle parin riidan jälkeen kun kaikki naisen omat menot, joita siis oli suunnilleen joka ilta, menivät minun edelle.

Naisen mukaan suhde kaatui minun mustasukkaisuuteen. Mielestäni taas ei ole tervettä, että seurustelukumppani on siellä tärkeyslistan häntäpäässä ja kukin oireilee siitä tavallaan. 

Minuakin kammottavat nämä naiset, joille parisuhde on vain yksi harrastus muiden joukossa. Se pitää olla kun muillakin on ja sitä suoritetaan kulissimaisesti. Ilotonta touhua.

Miksi nykyaikana parisuhteen pitäisi olla elämäntehtävä tai -sisältö kenellekään? Sehän on vain elämää täydentävä bonus ,ei mikään välttämättömyys.

Eihän toki ole pakko lähteä parisuhteeseen ollenkaan. Mutta jos lähtee, niin pitää muistaa että siinä on kyseessä ihmissuhde ja myös sen toisen ihmisen elämä. Parisuhteessa yleensä pyritään lämpimään ja intiimiin rakkaussuhteeseen, jossa koetaan että se toinen ihminen on tarvittaessa myös tuki ja turva elämänmittaisella seikkailulla, jossa kukaan ei välty kolhuilta. Se työpaikkasi ei tule tekemään sinua lopulta onnelliseksi. Tutkimusten mukaan naisten onnellisuus on lasekunut kuin lehmän häntä siitä asti, kun he tulivat mukaan työelämään täysipainoisesti ja jättivät perhe-elämän kakkossijalle. Toiset hoksaavat sen ennemmin ja toiset liian myöhään.

Tuo on täysin totta ja siitäkin on tutkimus olemassa, että naisten seksuaalinen halukkuus miestä kohtaan laskee myös sitä mukaa, mitä enemmän mies osallistuu kotitöihin. Essu päällä touhuileva mies ei ole naisen alitajunnassa mitenkään kiihottava ilmestys. Meidän perheessä mennään perinteisten sukupuoliroolien mukaan ja peitto heiluu edelleen yhtä usein ja kiihkeästi kuin alkuaikoinakin. Tosin vaimoni kulttuuritaustan vuoksi hänellä on paljon parempi suhtautuminen siihen, että kumpikin tarvitsee rakkautta ja hellyyttä ja hellyydestä on hyvin lyhyt matka rakasteluun.

Keksit ihan omasta päästäsi juttuja. Tutkimusten mukaan naiset ovat onnellisempia parisuhteessa, jossa mies tekee paljon kotitöitä ja näillä pareilla on myös vireämpi seksielämä.

Niin että mitenkä? https://www.hs.fi/tiede/art-2000002609760.html

Yhdysvallat on monessa suhteessa erilainen maa kuin Suomi. Täällä ei ole samanlaista kotiäitikulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee  vieraasta kulttuurista tulevasta, miestään palvovasta naisesta "vahvan"? Miksei kukaan vastaa tähän?

Listauksesta tulee varmasti todella pitkä, jos kaikki ominaisuudet pitäisi luetella, mutta aloitetaan. Vahvan naisen yksi ominaisuus on se, että hän kunnioittaa toisia ihmisiä, eikä ryhdy välittömästi halventamaan varsinkaan toista naista vääristelemällä, kuten ryhtymällä puhumaan "palvomisesta" ja laittamalla vahvuuden lainausmerkkeihin.

Siinä tuli ensimmäinen ominaisuus. Jatka pois vain.

Yksi kirjoittaja puhui palvomisesta ja pani "vahvuuden" lainausmerkkeihin. Suomessa on reilut kaksi miljoonaa aikuista naista, joten aika pitkä matka sinulla on kuljettavanasi ennen kuin pystyt tekemään tuosta yleistyksiä.

Kannattaa olla hiukan varovaisempi, ettet anna itsestäsi liian yksinkertaista kuvaa. Tuskin yksikään nainen tarkoittaa koko suomalaista miespopulaatiota, jos kertoo huonoista omista kokemuksistaan miesten kanssa.

Ei varmaankaan tarkoita. Sinä nyt kuitenkin yleistät kokemuksesi kaikkiin suomalaisiin.

Kerro lisää niistä vaimosi ominaisuuksista, joita suomalaisissa ei ole. Hän ei välittömästi ryhdy halventamaan varsinkaan toista naista, mutta mitä muuta?

Osoita ihmeessä, miten yleistän kaikkii suomalaisiin naisiin, niin jatketaan sitten keskustelua.

Kirjoituksessasi numero 425 yleistät muun muassa näin:

"Suomalainen nainen ei ikävä kyllä osaa enää olla nainen, eikä ole enää nainen sillä tavalla mikä meitä miehekkäitä miehiä kiinnostaisi. Siksi minäkin otin vaimon toisesta kulttuurista. Hän on vahva, mutta myös lempeä ja ilo silmälle. Poikkeuksena verrattuna suomalaisiin naisiin, että hän ihan oma-alotteisesti haluaa olla aina seksikäs silmissäni. Jopa lapsen syntymän jälkeen yksi tärkeimmistä asioista oli saada vartalo yhtä kauniiksi kuin ennen lasta. Ottakaa siitä mallia."

No, annapa tulla toinen ominaisuus, joka vaimollasi on, mutta suomalaisilla naisilla ei ole. Joko muuten olet kysynyt vaimoltasi, mitä hän sinussa näkee?

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää yksinkertaista kysymystä? Kirjoitin: "Osoita ihmeessä, miten yleistän kaikkiin suomalaisiin naisiin, niin jatketaan sitten keskustelua."

Et vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin. Taidat olla pelkkä turhanpäiväinen saivartelija.

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi ap:n kaltainen nainen. Aloitus on kuin suoraan omasta elämästäni, osui ja upposi. Sen sijaan iso osa kommentoijista ei näytä todellakaan ymmärtävän, mitä ap tarkoittaa. No, ihmekö tuo, jos oma tausta ihan eri maailmasta. Ap ei listannut noita "menestyksen meriittejään" sen takia, että haluaisi kehuskella tai latelisi niitä muutenkaan ensitreffeillään. Se oli vaan taustatietoa sille elämäntilanteelle, missä hän elää. Ongelmana kun on se, ettei ap tunnu oikein löytävän kaltaistaan miestä, vaan jotain aivan päinvastaista. Miksi on näin? Eikö sitä jotenkin luulisi, että samankaltaiset ihmiset löytäisivät jotenkin toisensa? 

Olen pyöritellyt mielessäni samanlaisia asioita viime aikoina ja olen itse ehkä läpikäymässä jonkinlaista kriisiä asiaan liittyen. En pelkästään miehiin liittyen, vaan ihan kaikkeen muuhunkin. Olen taustaltani samanlainen, aina on saanut yksin pärjätä, on ollut aivan pakko opetella kaikki itse. Olen reipas, tartun asioihin, en jää tuleen makaamaan. On koulutus, hyvä ansiotaso, osaan remontoida, elämä järjestyksessä jne. Olen aina se, joka tietää, mitä pitää tehdä ja miten ja milloin. Ongelma kuin ongelma, niin mä hoidan. 

Vasta näin kolmenkympin korvilla olen havahtunut tilanteeseen ja siihen, että alan olla aika väsynyt. Toki pakkopärjäämiseni on varmasti vaikuttanut oman pingottuneisuuteeni, mutta tilannetta ei myöskään auta se, että tunnun vetävän puoleeni juuri näitä eri tavoin ongelmaisia ihmisiä. Olen ihmetellyt, miten ihmeessä osaankin houkutella luokseni aina joko mt- tai elämänhallintaongelmaisia miehiä. En sellaisia kuitenkaan tietoisesti halua. SIlti me löydämme aina toisemme :D 

Kai se sitten on niin, että jos pärjää ja on itsenäinen, se ei olekaan niin viehättävää. Silti aika erikoista minun mielestäni.

Ohis: Tähän loppuun voisin muuten kertoa yhden pienen kummallisen asian, jonka olen törmännyt tuolla treffimaailmassa. Olen huomannut, että kun nainen tarjoaa treffeillä vastavuoroisesti takaisin esim. drinkin, tämä karkottaa sellaiset hyvät ns. pärjääjämiehet. Ilta on sujunut ensin kivasti, mies on innoissaan ja kiinnostuneen oloinen, mutta kun minä olen ollut vuorostani maksajana, tunnelma lässähtää välittömästi. Mies hämmentyy, menee jotenkin vältteleväksi ja lopulta jutusta ei tule mitään. Tämä on tapahtunut minulle niin monta kertaa, että voisin väittää asian todella olevan näin. Sitten taas ne miehet, jotka ottavat eleen iloisesti vastaan, ovat näitä, jotka ihan oikeasti odottavat, että nainen maksaa tästä eteenpäin nyt mielellään kaiken. Olisiko tässä sama mekanismi kuin edellisessä ongelmassa?

Ehkä menestyjämiehillä on kovin jäykkä ja vanhoillinen näkemys siitä, että miehen kuuluu tarjota ja jos nainen tarjoaa, se on signaali siitä ettei naista kiinnosta jatko miehen kanssa ja siksi nainen ei halua jäädä miehelle mitään "velkaa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet ihmiset kaipaa kumppaniksi sellaista ihmistä, joka kokee ne hyödylliseksi itselleen.

Eli, voisit kokeilla avata elämääsi sellaiseksi mahdolliselle kumppanille, että se kokee olevansa sulle jollakin tavalla hyödyllinen.

Miehet varsinkin usein hakee sellaista arvostusta siitä miten "hyödyllisiä" ne on, varsinkin sun haluamat miehekkäät miehet.

Minä en ainakaan ala esittää avutonta naista, joka ei saa lamppua kattoon.

(En ap)

Ei tarvitsekaan. Kuitenkin jos sinulla on lamppu vaihdettavana, niin kannattaa pyytää mies (josta olet kiinnostunut/jonka kanssa seurustelet) vaihtamaan sen. Se on miehen mielestä kivaa, että voi olla "hyödyksi" tällaisissa asioissa. Kyllähän jokainen osaa lampun vaihtaa, siitä ei ole kyse. Ei se vie sinua mihinkään alennustilaan, että tuotat miehelle mielihyvää "epärehellisesti".

Ohis. Millä tavalla miestä pyydetään vaihtamaan lamppu niin, että mies ei koe tulleensa käsketyksi ja naisen ei tarvitse tekeytyä osaamattomaksi?

Vaikka, että ”rakas, voisitko vaihtaa ton mun olohuoneen lampun sillä aikaa kun laitan meille kahvit ja pullat pöytään?”

Mutta jos ei ole kahvia ja pullaa juuri tarjottavana?

Tämä on minulle teoreettinen kysymys, koska vaihdan poksahtaneen lampun heti itse enkä jää odottelemaan (ja olen sinkkukin). En ole ihan varma siitä, haluaisinko miehen, jonka miehisyyttä minun pitäisi hivellä jättämällä tekemättä yksinkertaisia askareita. Vielä omituisempaa olisi se, että mies tietäisi minun korvaavan lampunvaihtoa pullakahveilla ja minun silti pitäisi laitella hänelle sitä pullaa.

Vastaan teoreettisesti. Näin parinkymmenen avioliittovuoden kokemuksella. Pulla ja kahvi on vain esimerkki. Ihmissuhteissa sillä on aivan älyttömän suuri merkitys miltä se toinen saa ainut tuntemaan. Ei ne sanat tai teot vaan se miltä sen puolison kanssa oleminen lopulta tuntuu. Pienet asiat tekevät nuo jutut. Suurin osa ihmisistä osaa tehdä vaikka millaisia juttuja ja silti vaikka itse osaa tehdä, niin se, että se toinen näkee vaivaa saa se sinut tunteemaan itsesi toivotuksi. Mutta myös se, että toinen kokee sinut tarpeelliseksi. Ihminen, jolla on tunne, että on ihan hälläväliä väliä oletko siellä parisuhteessa tai et ei ole onnellinen.

Miten sinä voit osoittaa toiselle, ettei hän ole yhdentekevää? Olemalla esimerkiksi kiitollinen, kun hän tekee puolestasi jotain. Mutta jos, et anna hänen koskaan tehdä puolestasi mitään, niin mistä voit olla kiitollinen hänelle aidosti?

Mutta sama koskee myös sinua. Sinä et voi koskaan olla missään avuksi ja odottelet vain kuin toinen hoitaa itse ja yksin vieressäsi kaikki jutut. Voisit olla avuksi ja jopa ehkä ilomielin, mutta aina sanotaan vaan ettei tarvitse, kun hän on niin paljon parempi kaikessa tekemisessä omasta mielestään. Siinä sitten odottelet, kun toinen tekee ja tuunaa ja pärjää hyvin ilman sinua.

Kysyn nyt ihan aidosti, eikö sinulle tulisi tunne, että jos joku joka siitä sinun mielelläsi tarjoamasta avustasi olisi onnellinen ja kiitollinen olisi ehkä kuitenkin parempaa ajanvietettä, kun sivusta seurata sen kaikkitekevän tapauksen tekemisiä vähän niinkuin turhana siellä?

Tästä syystä miehet siirtyvät ehkä niihin naisiin, jotka saavat heidät tuntemaan olonsa korvaamattomaksi ja tärkeäksi. Ehkä se on illuusio, mutta se tunne on tärkein. Mutta asian pitää pysyä tasapainossa, koska muuten toiselle tulee hyväksikäytetyn ihmisen tunne. Minä pakkaan laukut, sinä siirrät ne autoon. Minä teen ruuan ja sinä tiskaat. Minä vaihdan meille lampun ja sinä keität sillä aikaa kahvit.

Koska mikä suhde sellainen on jossa minä keitän itselleni kahvit ja sitten vaihdan lampun ja sinä sitten, kun olen tiskannut, teet itse itsellesi omat kahvit ja lamppuahan et vaihda, koska sinun lamppuhan on ehjä?

Oikein hyvin vastattu. Noinhan sen pitäisikin olla eikä niin, että jokin tehtävä vain kuuluu jollekulle sukupuolen vuoksi. Tuntuu vain niin kummalliselta luoda illuusiota tilanteessa, jossa kumpikin osapuoli tietää, että nyt vain leikitään. Minulla on miespuolinen kaveri (saisi minun puolestani olla paljon enemmänkin kuin kaveri), joka onnistuu jatkuvasti pitämään tilanteen epätasapainossa tuomalla kylään tullessaan pienen (joskus nolostuttavan ison) lahjan. Hänelle on mahdotonta antaa samanlaista vastalahjaa (en avaa tätä enempää, koska henkilögalleria kutistuu pariin tuhanteen), koska minulla on sellaiseen varaa vain pari kertaa vuodessa ja koska tarvitsen siihen spesialistin neuvoja. Kahvilla ja pullallakaan ei voi kuitata tilannetta, koska hänellä on aina kahvi ja pulla valmiina kotonaan minua varten. Ymmärrän siis selittämäsi kuvion oikein hyvin.

Nyt menen asiaan, joka ei välttämättä kuulu tähän, mutta melkein. Minkä kumman takia miehet saavat valita kivoimmat tehtävät, kun kotihommia jaetaan? Ainoat juoksevat sisätyöt, joista minä pidän, ovat pyykinpesu ja lakanoiden vaihtaminen. Minä kuitenkin pidän kovasti remontoimisesta, auton rassaamisesta, lumitöistä, viihde-elektroniikan asentamisesta ja nikkaroimisesta. Lähes kaikissa näkemissäni heterosuhteissa mies on saanut napatuksi nämä kaikki jopa niin, että istuminen autotallissa tyhjin käsin käy miehen työstä samalla, kun joku muu tekee ruoan ja siivoaa. Jos joku uhkailisi minua parisuhteella, miten kummassa suosikit ja inhokit jaettaisiin? :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee  vieraasta kulttuurista tulevasta, miestään palvovasta naisesta "vahvan"? Miksei kukaan vastaa tähän?

Listauksesta tulee varmasti todella pitkä, jos kaikki ominaisuudet pitäisi luetella, mutta aloitetaan. Vahvan naisen yksi ominaisuus on se, että hän kunnioittaa toisia ihmisiä, eikä ryhdy välittömästi halventamaan varsinkaan toista naista vääristelemällä, kuten ryhtymällä puhumaan "palvomisesta" ja laittamalla vahvuuden lainausmerkkeihin.

Siinä tuli ensimmäinen ominaisuus. Jatka pois vain.

Yksi kirjoittaja puhui palvomisesta ja pani "vahvuuden" lainausmerkkeihin. Suomessa on reilut kaksi miljoonaa aikuista naista, joten aika pitkä matka sinulla on kuljettavanasi ennen kuin pystyt tekemään tuosta yleistyksiä.

Kannattaa olla hiukan varovaisempi, ettet anna itsestäsi liian yksinkertaista kuvaa. Tuskin yksikään nainen tarkoittaa koko suomalaista miespopulaatiota, jos kertoo huonoista omista kokemuksistaan miesten kanssa.

Ei varmaankaan tarkoita. Sinä nyt kuitenkin yleistät kokemuksesi kaikkiin suomalaisiin.

Kerro lisää niistä vaimosi ominaisuuksista, joita suomalaisissa ei ole. Hän ei välittömästi ryhdy halventamaan varsinkaan toista naista, mutta mitä muuta?

Osoita ihmeessä, miten yleistän kaikkii suomalaisiin naisiin, niin jatketaan sitten keskustelua.

Kirjoituksessasi numero 425 yleistät muun muassa näin:

"Suomalainen nainen ei ikävä kyllä osaa enää olla nainen, eikä ole enää nainen sillä tavalla mikä meitä miehekkäitä miehiä kiinnostaisi. Siksi minäkin otin vaimon toisesta kulttuurista. Hän on vahva, mutta myös lempeä ja ilo silmälle. Poikkeuksena verrattuna suomalaisiin naisiin, että hän ihan oma-alotteisesti haluaa olla aina seksikäs silmissäni. Jopa lapsen syntymän jälkeen yksi tärkeimmistä asioista oli saada vartalo yhtä kauniiksi kuin ennen lasta. Ottakaa siitä mallia."

No, annapa tulla toinen ominaisuus, joka vaimollasi on, mutta suomalaisilla naisilla ei ole. Joko muuten olet kysynyt vaimoltasi, mitä hän sinussa näkee?

Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää yksinkertaista kysymystä? Kirjoitin: "Osoita ihmeessä, miten yleistän kaikkiin suomalaisiin naisiin, niin jatketaan sitten keskustelua."

Et vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin. Taidat olla pelkkä turhanpäiväinen saivartelija.

Kas noin sitä päästään eroon kiusallisista kysymyksistä. Riittävän alistuvaisesta kulttuurista hakemasi vaimo sulkisi nyt kiltisti suunsa, jottei egosi valahtaisi nilkkoihin. Vai mitä? ;)

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kovista arvoista jod haukkuu ihmisiä nyhveröiksi, ressukoiksi tms

Mitä vikaa kovissa arvoissa on? Olen niiden kannalla enkä mikään sosiaalidemokraatti/kommunisti.

Tämän yhteiskunnan tarjoamaan suojaverkkoon en ainakaan minä pudonnut. Totesin, että kukaan ei minua auta ja autoin itseäni. Pitkään se vei ja samalla ison osan elämästäni. Kiitos pärjäämisestäni ei kuulu tälle hyvinvointiyhteiskunnalle. Penniäkään en ole tukia nostanut ja julkisen puolen terapeuteista ei ollut kuin harmia.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo kovista arvoista jod haukkuu ihmisiä nyhveröiksi, ressukoiksi tms

Mitä vikaa kovissa arvoissa on? Olen niiden kannalla enkä mikään sosiaalidemokraatti/kommunisti.

Tämän yhteiskunnan tarjoamaan suojaverkkoon en ainakaan minä pudonnut. Totesin, että kukaan ei minua auta ja autoin itseäni. Pitkään se vei ja samalla ison osan elämästäni. Kiitos pärjäämisestäni ei kuulu tälle hyvinvointiyhteiskunnalle. Penniäkään en ole tukia nostanut ja julkisen puolen terapeuteista ei ollut kuin harmia.

-ap

Eli olisit mieluiten kuollut nälkään vanhempasi kuoltua?

Vierailija kirjoitti:

Samat kokemukset. Tienaan enemmän kuin moni mies ja olen tullut aina omillani toimeen, ja ainoat kiinnostuneet ovat juurikin niitä vellihousuja jotka tahtovat äidin. Normaaleille miehille on iso kolaus miehisyydelle jos nainen pärjää paremmin tai yhtä hyvin kuin he itse, joten mielummin otetaan se hieman heikommin toimeen tuleva vaihtoehto jolla on miestä pienempi palkka, mahdollisesti vähemmän arvostettu koulutus ja ehkä läheisriippuvuutta. Etenkin mielenterveyspotilaat tuntuvat olevan miesten kesken kuumaa kamaa, kai siihen liittyy joku halu pitää naista omistusotteessaan ja minimoida vaara että vaihtaisi toiseen. Näkyy jo tämänkin keskustelun vastauksissa että miesten mielestä omilla jaloilla seisova nainen on kylmä kyy joka ei anna miehelle tarpeeksi huomiota ja saa vaikuttamaan tarpeettomalta. 

Menestyvät ja komeat miehet haluavat ennen kaikkea kauniita ja naisellisia naisia ja yleensä sellaisia myös saavat. Vähemmän suositut vellihousut sitten hakevat äitinaista, joka hoitaa arjen askareet heidän puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen työelämässä menestynyt, hyvää palkkaa tienaava korkeakoulutettu nainen. 

Minulla on mies ja kaksi lasta. Aina on miehiä riittänyt. Ja siihen on itsetunto syynä, ei kaipaa miehestä mitään pelastajaa itselleni. Minulla on kaikki kunnossa, ja uskon, että muut ihmiset tietävät sen. 

Itsetunto kiehtoo. Sitä, että tietää kuka on, ja mikä on itselle tärkeää. Niin miehissä kuin naisissakin. 

Ja iloinen sekä naurava luonne. 

Voin kertoa, että tuo viimeinen asia on noista se olennaisin asia sinun vetovoimassasi. Ei se sen kummempaa vaadi, jos nainen ei ihan suohirviö ole.