Lue keskustelun säännöt.
Uupunut lukiolainen - auttakaa epätoivoista äitiä
Minerva
20.03.2019 |
Lukion ekaa käyvä tyttäreni on ns. kiltti tyttö. Aina tehnyt läksynsä tunnollisesti, viitannut tunnilla, osallistunut ylimääräisiin tehtäviin jne. Ja aina pärjännyt todella hyvin. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 9,5.
Koulun lisäksi hänellä on harrastus joka vie paljon aikaa (keskimäärin viidet harkat viikossa), työ lasten parissa (kerran viikossa 2h), paljon kavereita jne.
Kaiken pitäisi olla tosi hyvin.
Mutta jostain syystä nuorella ei nyt ole kaikki hyvin. Yhtäkkiä tunnollinen koululainen ei vaan saa läksyjä tehtyä (ei vaan saa pakotettua itseään aloittamaan), jättää harkkoja silloin tällöin väliin, kun ei ehdi muuten koulutehtäviään tekemään. Mutta sitten kotona se tehtävien teko ei kuitenkaan onnistu. Nuori on itkuinen ja tuntee olevansa epäonnistunut.
Äitinä olen tosi neuvoton. Onko nuorella liikaa lautasellaan? Onko väsyttänyt itsensä ihan totaalisesti yrittämällä ehtiä tekemään kaikkea? Miten pystyisin parhaiten auttamaan nuorta? Ja mistä apua, kun tuntuu, että keskustelu minun kanssa ei enää riitä
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin.
Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita.
Kannattaisi joskus lukea sanomalehti. Nykylukion kaoottisuus ja paineet johtuu korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta. Ei yksittäisen oppilaan ominaisuuksista.
En sanonut, että koulussa ei tarvitse pärjätä. Vaan että siellä ei pärjää tunnollisella kilttityttö asenteella vaan pitää opetella priorisoimaan, pitää osata jättää tekemättä, ymmärtää mihin panostaa jne.
Pääsykoeuudistus ei sinetöi kaikkien kohtaloa. Edelleen on olemassa lukemattomia uramahdollisuuksia - kuten teknoloigapuoli, missä olen itse urani rakentanut - johon ei yliopistoa edes tarvita.
Arvasinkin, joku idiootti insinöörihän se siellä.
Nykytilanteen suurin haaste on se, että mitään tietoa ei ole. Ei siis voi priorisoida vaikka haluaisi. On pakko ottaa varmaan päälle, lukea liikaa jne.
Mitä tietoa ei ole? Kyllä on tiedossa ihan tarkkaan, mistä kirjoitetusta aineesta saa missäkin paikassa mitäkin pisteitä. Siis yliopistojen ja ammattikorkeiden suhteen. Eli, kyllä voi ja kannattaakin priorisoida heti, kun tietää kirjoitettavat aineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin.
Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita.
Kannattaisi joskus lukea sanomalehti. Nykylukion kaoottisuus ja paineet johtuu korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta. Ei yksittäisen oppilaan ominaisuuksista.
En sanonut, että koulussa ei tarvitse pärjätä. Vaan että siellä ei pärjää tunnollisella kilttityttö asenteella vaan pitää opetella priorisoimaan, pitää osata jättää tekemättä, ymmärtää mihin panostaa jne.
Pääsykoeuudistus ei sinetöi kaikkien kohtaloa. Edelleen on olemassa lukemattomia uramahdollisuuksia - kuten teknoloigapuoli, missä olen itse urani rakentanut - johon ei yliopistoa edes tarvita.
Nykytilanteen suurin haaste on se, että mitään tietoa ei ole. Ei siis voi priorisoida vaikka haluaisi. On pakko ottaa varmaan päälle, lukea liikaa jne.
Tässä yksi juurisyy myös tyttäreni ongelmiin. Toisaalta ei ole vielä varmaa tietoa siitä, mihin haluaa suunnata lukion jälkeen. Ja jos onkin, niin tukinto- ja pääsykoemuutoksista johtuen, ei ole varmuutta siitä, mihin aineisiin kannattaisi panostaa. Siksi siis meidänkin tyttö alkuun otti pitkän matikan, pitkän fysiikan ja pitkän kemian, vaikka niistä mikään ei ole hänen lempiaineitaan.
Ja huomaahan sen ihan selvästi missä hänen lahjat ovat- reaaliaineista tulee lukiossakin ysejä ja kymppejä ja matemaattiset aineet on seiskaa ja kasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin.
Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita.
Kannattaisi joskus lukea sanomalehti. Nykylukion kaoottisuus ja paineet johtuu korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta. Ei yksittäisen oppilaan ominaisuuksista.
En sanonut, että koulussa ei tarvitse pärjätä. Vaan että siellä ei pärjää tunnollisella kilttityttö asenteella vaan pitää opetella priorisoimaan, pitää osata jättää tekemättä, ymmärtää mihin panostaa jne.
Pääsykoeuudistus ei sinetöi kaikkien kohtaloa. Edelleen on olemassa lukemattomia uramahdollisuuksia - kuten teknoloigapuoli, missä olen itse urani rakentanut - johon ei yliopistoa edes tarvita.
Minä olen aivan samaa mieltä tästä priorisoinnista. Jos ei halua hajottaa päätään lukiossa, on pakko oppia priorisoimaan, ja tietää jo lukion alussa mihin tulee satsaamaan. Muut jutut pitää jättää toisarvoisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin.
Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita.
Kannattaisi joskus lukea sanomalehti. Nykylukion kaoottisuus ja paineet johtuu korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta. Ei yksittäisen oppilaan ominaisuuksista.
En sanonut, että koulussa ei tarvitse pärjätä. Vaan että siellä ei pärjää tunnollisella kilttityttö asenteella vaan pitää opetella priorisoimaan, pitää osata jättää tekemättä, ymmärtää mihin panostaa jne.
Pääsykoeuudistus ei sinetöi kaikkien kohtaloa. Edelleen on olemassa lukemattomia uramahdollisuuksia - kuten teknoloigapuoli, missä olen itse urani rakentanut - johon ei yliopistoa edes tarvita.
Arvasinkin, joku idiootti insinöörihän se siellä.
Nykytilanteen suurin haaste on se, että mitään tietoa ei ole. Ei siis voi priorisoida vaikka haluaisi. On pakko ottaa varmaan päälle, lukea liikaa jne.
Mitä tietoa ei ole? Kyllä on tiedossa ihan tarkkaan, mistä kirjoitetusta aineesta saa missäkin paikassa mitäkin pisteitä. Siis yliopistojen ja ammattikorkeiden suhteen. Eli, kyllä voi ja kannattaakin priorisoida heti, kun tietää kirjoitettavat aineet.
Niin. Tämän vuoden säännöt on suunnilleen tiedossa.
Sen sijaan lukion ekaluokkalainen ei tiedä, mitkä ne säännöt on sinä vuona kun hän olisi sinne menossa. Kas kun se uudistus on kesken.
Ja nytpä minä tiedänkin kuka sinä olet. Vänkäät tätä samaa valettasi ja ylenkatsettasi jokaisessa lukiota koskevassa ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin.
Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita.
Kannattaisi joskus lukea sanomalehti. Nykylukion kaoottisuus ja paineet johtuu korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta. Ei yksittäisen oppilaan ominaisuuksista.
En sanonut, että koulussa ei tarvitse pärjätä. Vaan että siellä ei pärjää tunnollisella kilttityttö asenteella vaan pitää opetella priorisoimaan, pitää osata jättää tekemättä, ymmärtää mihin panostaa jne.
Pääsykoeuudistus ei sinetöi kaikkien kohtaloa. Edelleen on olemassa lukemattomia uramahdollisuuksia - kuten teknoloigapuoli, missä olen itse urani rakentanut - johon ei yliopistoa edes tarvita.
Arvasinkin, joku idiootti insinöörihän se siellä.
Nykytilanteen suurin haaste on se, että mitään tietoa ei ole. Ei siis voi priorisoida vaikka haluaisi. On pakko ottaa varmaan päälle, lukea liikaa jne.
Mitä tietoa ei ole? Kyllä on tiedossa ihan tarkkaan, mistä kirjoitetusta aineesta saa missäkin paikassa mitäkin pisteitä. Siis yliopistojen ja ammattikorkeiden suhteen. Eli, kyllä voi ja kannattaakin priorisoida heti, kun tietää kirjoitettavat aineet.
Ja uskot, että nämä pysyy samoina vuonna 2020 tai 2021? Vaikka koko ammattikorkeakoulu ja korkeakoulu on hirveissä muutoksissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko mä ainoa, joka on sitä mieltä, että harrastuksesta ei ainakaan kannata luopua. Tai siis voisiko sen vaihtaa johonkin toiseen? Harrastukset on kuitenkin pään kannalta tosi tärkeitä ja nyt tuntuu koulu olevan suurempi ongelma. Olisiko mahdollista pitää vaikka vuoden tauko koulusta, että saa päätä takaisin kasaan ja miettiä asioita uudestaan. Opiskelu ei lopu koskaan.
Jos on stressaajatyyppiä, niin aikaa vievä harrastus ja lukio on huono yhdistelmä. Kolmosella varmasti jo helpottaa, mutta jos jo ykkösellä tökkii pahasti, suosittelen kyllä lopettamaan sen harrastuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin.
Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita.
Kannattaisi joskus lukea sanomalehti. Nykylukion kaoottisuus ja paineet johtuu korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta. Ei yksittäisen oppilaan ominaisuuksista.
En sanonut, että koulussa ei tarvitse pärjätä. Vaan että siellä ei pärjää tunnollisella kilttityttö asenteella vaan pitää opetella priorisoimaan, pitää osata jättää tekemättä, ymmärtää mihin panostaa jne.
Pääsykoeuudistus ei sinetöi kaikkien kohtaloa. Edelleen on olemassa lukemattomia uramahdollisuuksia - kuten teknoloigapuoli, missä olen itse urani rakentanut - johon ei yliopistoa edes tarvita.
Nykytilanteen suurin haaste on se, että mitään tietoa ei ole. Ei siis voi priorisoida vaikka haluaisi. On pakko ottaa varmaan päälle, lukea liikaa jne.
Tässä yksi juurisyy myös tyttäreni ongelmiin. Toisaalta ei ole vielä varmaa tietoa siitä, mihin haluaa suunnata lukion jälkeen. Ja jos onkin, niin tukinto- ja pääsykoemuutoksista johtuen, ei ole varmuutta siitä, mihin aineisiin kannattaisi panostaa. Siksi siis meidänkin tyttö alkuun otti pitkän matikan, pitkän fysiikan ja pitkän kemian, vaikka niistä mikään ei ole hänen lempiaineitaan.
Ja huomaahan sen ihan selvästi missä hänen lahjat ovat- reaaliaineista tulee lukiossakin ysejä ja kymppejä ja matemaattiset aineet on seiskaa ja kasia.
Juuri näin. 15-16-vuotiaan pitäisi hahmottaa miksi haluaa vaikkei hän mtenkään ole siihen tarpeeksi kypsä ja sitten vielä pitäisi osata ennustaa miten sinne parhaiten pääsee vaikkei mitään tietoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näillä näkymin matikkaan, fysikkaan ja äidinkieleen kannattaa kaikkien satsata. Niistä saa paljon pisteitä kaikkialla. Kannattaa hankkia aito kiinnostus niihin, eikä vain opiskella niitä pakolla, niin opiskelusta muodostuu helpompaa. Unohtakaa harrastukset lukion ajaksi.
Miten ”hankit aidon kiinnostuksen” johonkin joka ei kiinnosta sinua? Jessus, mitä neuvoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kympin tyttö, nyt jo aikuinen.
Lopetin lukion ensimmäisellä luokalla rakkaan harrastukseni 12 harrastusvuoden jälkeen. Töissä en käynyt koulun ohella, mutta minulla oli hirveä määrä ylimääräisiä lukiokursseja (ilmaisutaitolukio), joten niistäkin tuli jo aika paljon kaikenlaista normaalien lukiokurssien lisäksi. Jostain oli vain karsittava. Mietin, mikä hyödyttää minua enemmän tulevaisuudessa, noiden erilaisten ilmaisutaitokurssien suorittaminen vai pianonsoittoharrastuksen jatkaminen. Ja toisaalta mikä auttaisi parhaiten jaksamaan lukiota.
Olin harrastuksessa edistynyt siihen pisteeseen, että minusta olisi tullut ammattipianisti tai pianonsoiton opettaja, jos olisin vielä jatkanut. Totesin että en halua sellaista tulevaisuutta kuitenkaan, joten siitä sitten luovuin. Omaksi iloksi totta kai soitin vielä tuon jälkeenkin, tosin soittotaito huononi hyvin nopeasti sen jälkeen kun en enää harjoitellut useampaa tuntia päivittäin. Surin tätä jonkin aikaa ja se tuntui aidosti vaikealta. Tämä surutyö oli tärkeä oppimiskokemus. Opin, että joskus luopuminen on oikea ratkaisu ja siitä aiheutuva suru on normaalia, hallittavissa ja menee aikanaan ohi. Olen pystynyt ammentamaan tuosta kokemuksesta sitten myöhemmin, mm. kun päätin erota ensimmäisestä vakavasta parisuhteestani.
Kannusta tyttöäsi miettimään, mistä nyt kannattaa luopua. Yksi vaihtoehto nykyään on myös lukion suorittaminen hitaammin, jos tuntuu että sekä harrastus että työpaikka ovat tulevan elämän kannalta ehdottoman tärkeitä jatkaa (useimmiten kuitenkaan näin ei ole, vaan on ihan normaalia ja hyväksi ihmiselle että jotkut asiat jäävät taakse, kun elämässä siirtyy uuteen vaiheeseen). Vaihtoehtoja onneksi on, ja myös vapautta valita se juuri itselle sopivin! Kun tyttösi oppii säätelemään elämäänsä ja jaksamistaan tällä tavalla, hän kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, jolla on edessään onnellinen elämä.
Viisaita sanoja
Minerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi kympin tyttö, nyt jo aikuinen.
Lopetin lukion ensimmäisellä luokalla rakkaan harrastukseni 12 harrastusvuoden jälkeen. Töissä en käynyt koulun ohella, mutta minulla oli hirveä määrä ylimääräisiä lukiokursseja (ilmaisutaitolukio), joten niistäkin tuli jo aika paljon kaikenlaista normaalien lukiokurssien lisäksi. Jostain oli vain karsittava. Mietin, mikä hyödyttää minua enemmän tulevaisuudessa, noiden erilaisten ilmaisutaitokurssien suorittaminen vai pianonsoittoharrastuksen jatkaminen. Ja toisaalta mikä auttaisi parhaiten jaksamaan lukiota.
Olin harrastuksessa edistynyt siihen pisteeseen, että minusta olisi tullut ammattipianisti tai pianonsoiton opettaja, jos olisin vielä jatkanut. Totesin että en halua sellaista tulevaisuutta kuitenkaan, joten siitä sitten luovuin. Omaksi iloksi totta kai soitin vielä tuon jälkeenkin, tosin soittotaito huononi hyvin nopeasti sen jälkeen kun en enää harjoitellut useampaa tuntia päivittäin. Surin tätä jonkin aikaa ja se tuntui aidosti vaikealta. Tämä surutyö oli tärkeä oppimiskokemus. Opin, että joskus luopuminen on oikea ratkaisu ja siitä aiheutuva suru on normaalia, hallittavissa ja menee aikanaan ohi. Olen pystynyt ammentamaan tuosta kokemuksesta sitten myöhemmin, mm. kun päätin erota ensimmäisestä vakavasta parisuhteestani.
Kannusta tyttöäsi miettimään, mistä nyt kannattaa luopua. Yksi vaihtoehto nykyään on myös lukion suorittaminen hitaammin, jos tuntuu että sekä harrastus että työpaikka ovat tulevan elämän kannalta ehdottoman tärkeitä jatkaa (useimmiten kuitenkaan näin ei ole, vaan on ihan normaalia ja hyväksi ihmiselle että jotkut asiat jäävät taakse, kun elämässä siirtyy uuteen vaiheeseen). Vaihtoehtoja onneksi on, ja myös vapautta valita se juuri itselle sopivin! Kun tyttösi oppii säätelemään elämäänsä ja jaksamistaan tällä tavalla, hän kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, jolla on edessään onnellinen elämä.
Kiitos vastauksestasi. Tässä oli paljon pohjaa keskusteluihin tyttären kanssa.
Itsekin uskon vahvasti, että tyttö tästä oppii ja kasvaa entistä tasapainoisemmaksi aikuiseksi. Toivoisin vaan osaavani häntä siinä auttaa enemmän kuin nyt koen tekeväni. Toivottavasti koulukuraattorin kanssa keskustelu auttaa
Kiva jos viestistäni oli apua. Minulle tuli toinenkin asia mieleen, mistä halusin palata kirjoittamaan.
Minulla oli lapsesta asti itsestäni sellainen kuva, että olen ahkera suorittajaluonne. Tämä johtui siitä, että sain peruskoulussa kaikista aineista kymppejä, ja vanhemmat tulkitsivat sen johtuvan ahkeruudesta, ja loivat minusta sitten tällaisen ns. narratiivin jota toisteltiin sukulaisille ja myös minulle itselleni. "X on sitten niin ahkera kokeisiin lukija, taas tuli täysi kymppi tästäkin kokeesta" jne.
Totuus itsestäni paljastui minulle vasta lukiossa lukuloman alettua. Huomasin, että en pystynyt ollenkaan keskittymään lukemiseen ja että se tuntui todella vaikealta kaikin puolin. Minulla oli myös juuri tuota, että en saanut ollenkaan edes aloitettua lukemista. Mietin jonkin aikaa, mistä ihmeestä tällainen johtuu. Aloin sitten muistella, milloin tämä oli alkanut - ehkä sitä oli ollut jo ennen lukulomaa? Sitä kautta tajusin vähitellen, että minulle ei tullut yhtään tilannetta mieleen, jossa olisin oikeasti lukenut läksyjä. Siis koko kouluajalta, peruskoulun ihan ensimmäisiä luokkia lukuunottamatta. Tajusin menneeni suurimman osan kursseista läpi lukematta. Asiat olivat ilmeisesti jääneet minulle mieleen oppituntien aikana niin, että sain hyviä koetuloksia silti. Minulle ei ollut kehittynyt minkäänlaista lukutekniikkaa. En siis tiennyt, miten koko lukeminen edes tapahtuu ja siksi olin neuvoton kun olisi pitänyt oikeasti alkaa lukemaan. Vanhemmatkin olivat aina vain luottaneet, että olen tehnyt läksyni (sen sijaan että asiaa olisi jotenkin valvottu).
Minulle oli siis päässyt syntymään vahvasti sellainen kuva itsestäni, että olen arvokas ihminen juuri ahkeruuteni ansiosta, ja sitten kun tajusin että minähän olen enemmän laiska kuin ahkera (!!), niin olin kyllä jonkin aikaa järkyttynyt. Ne tilanteet, joista ahkera ihminen olisi selviytynyt helposti, ja joissa minulla oli suuria vaikeuksia, tuntuivat todella ahdistavilta niin kauan kuin en tajunnut mistä alisuoriutumiseni johtui. Tämä ahdistus oli siis paljon pahempaa kuin tunteet sen jälkeen, kun olin saanut kiinni totuudesta, vaikka totuus olikin omalta kannaltani ns. vähemmän imarteleva kuin se siihen asti vallalla ollut mielikuva. Ja sen ahdistuksen vuoksi menin sitten sellaiseen halvaantumisen tilaan, että en pystynyt oikein edes yrittämään lukemista.
Tajuttuani tilanteen sain toimintakykyni takaisin, ja tein sitten kyllä parhaani lukuloman aikana. Mutta koska minulla ei ollut omaksuttuna mitään tehokasta lukutekniikkaa valmiiksi, se mihin sillä hetkellä kykenin, oli ihan minimitason suoritus. Luin vain yhden aineen kurssikirjat kertaalleen läpi, kertasin saksan epäsäännölliset verbit ja ruotsin kielestä luin preppausmonisteen, jossa oli muutama sivu. Siinä koko "urakka", johon sillä hetkellä pystyin. Kirjoitukset menivät tästä huolimatta oikein hyvin, mutta toisaalta olisin myös aika helposti voinut kirjoittaa seitsemän ällää jos olisin osannut vähän paremmin valmistautua kirjoituksiin. Loppuelämäni kannalta tällä asialla ei ole ollut merkitystä, koska päädyin alalle, jossa lukioaineiden osaaminen tai yo-tutkinnon arvosanat eivät ratkaise mitään.
Toivottavasti osaat suhtautua tähän kertomukseen vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten tuollainen halvaantuminen voi syntyä. Tyttäresi kohdalla voi olla ihan muunkinlaisia selityksiä asialle. Ihan jo se, että on pidemmän aikaa tehnyt liian monia asioita samanaikaisesti ja ylikuormittunut siitä, voi selittää halvaantumisen.
Tyttärelläsi tämä tilanne tulee itse asiassa tosi hyvään aikaan. Olisi paljon hankalampaa jos hän joutuisi kohtaamaan rajallisuutensa vasta sitten, kun kirjoitukset häämöttävät ihan oven takana. Hän selviytyy tästä kyllä. Hyvää jatkoa teille!
t. 42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tosta näkee aika tarkkaan v. 2020 kriteerit. Tuskin ne 2021 on hirveesti muuttunut.
t. se priorisoinnista vänkääjä
ps. lyhyen matikan L:stä saa monessa paikassa paremmat pisteet kuin pitkän matikan M:stä
Vierailija kirjoitti:
Yksi mitä ihmettelen ihan hirveästi on se, miksi tytön pitää pitää yllä jotain pärjäävän tytön roolia myös kavereilleen. Kun hänen ystävillään kun on ongelmia, niin kaikki kääntyy ongelmineen meidän tytön puoleen. Kun ne tietää, että hän kuuntelee ja auttaa. Ja eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tyttö on ollut puhelimessa jonkun kaverinsa kanssa yötä myöten, kun tällä kaverilla on ollut jotain ongelmia.
Mutta nyt kun hän itse tarvitsisi apua, niin ei ole kuulemma kenelläkään kavereistaan sanonut mitään. Eilen ekan kerran sai poikaystävälleen sanottua jotain siitä, että hän on nyt uupunut. Toivottavasti jatkossa saa poikaystävälle puhuttua enemmänkin.
Mutta mä en voi tajuta, miksi hänelle on niin hirveän vaikeaa myöntää, että joskus hänkin on heikko???
ap
Tuo muiden tukeminen nyt vain kuuluu olennaisesti hänen persoonallisuuteensa. Hänen on tärkeää oppia tajuamaan, että hänen persoonallisuutensa altistaa hänet uupumukselle. Hänen on opittava laittamaan terveet rajat tekemisilleen ja muille ihmisille, jos hän haluaa suojella jaksamistaan ja mielenterveyttään. Yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näillä näkymin matikkaan, fysikkaan ja äidinkieleen kannattaa kaikkien satsata. Niistä saa paljon pisteitä kaikkialla. Kannattaa hankkia aito kiinnostus niihin, eikä vain opiskella niitä pakolla, niin opiskelusta muodostuu helpompaa. Unohtakaa harrastukset lukion ajaksi.
Miten hankkia aito kiinnostus aineeseen, jossa vain "tuijotat kelloa ja lasket minuutteja siihen että pääset sieltä ulos" (suora lainaus tyttäreltä). Eihän se niin toimi
Minusta matikan rooli pääsykoeuudistuksessa on aivan liian suuri.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä näkymin matikkaan, fysikkaan ja äidinkieleen kannattaa kaikkien satsata. Niistä saa paljon pisteitä kaikkialla. Kannattaa hankkia aito kiinnostus niihin, eikä vain opiskella niitä pakolla, niin opiskelusta muodostuu helpompaa. Unohtakaa harrastukset lukion ajaksi.
Miten hankkia aito kiinnostus aineeseen, jossa vain "tuijotat kelloa ja lasket minuutteja siihen että pääset sieltä ulos" (suora lainaus tyttäreltä). Eihän se niin toimi
Minusta matikan rooli pääsykoeuudistuksessa on aivan liian suuri.
Ap
Fysiikan rooli on vielä mystisempi. En todellakaan kykene hahmottamaan miksi fysiikasta saa hirmupisteet kun haluaa oikeustieteelliseen, mutta esim historiasta ei mitään.
Minä olen kympin tyttö ja lukio meni tosin hyvin. Avainsana: ei viikolla harrastuksia, viikonloppuisin laskettelua ja partioreissuja.
Eli säännöllinen viikkoharrastus ja työnteko pois.
Vierailija kirjoitti:
t. vänkääjä
Nonni. Nyt se alkaa taas. Olet ton saman soperruksesi laittanut jo kahteen ketjuun. Olet edelleen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mitä ihmettelen ihan hirveästi on se, miksi tytön pitää pitää yllä jotain pärjäävän tytön roolia myös kavereilleen. Kun hänen ystävillään kun on ongelmia, niin kaikki kääntyy ongelmineen meidän tytön puoleen. Kun ne tietää, että hän kuuntelee ja auttaa. Ja eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tyttö on ollut puhelimessa jonkun kaverinsa kanssa yötä myöten, kun tällä kaverilla on ollut jotain ongelmia.
Mutta nyt kun hän itse tarvitsisi apua, niin ei ole kuulemma kenelläkään kavereistaan sanonut mitään. Eilen ekan kerran sai poikaystävälleen sanottua jotain siitä, että hän on nyt uupunut. Toivottavasti jatkossa saa poikaystävälle puhuttua enemmänkin.
Mutta mä en voi tajuta, miksi hänelle on niin hirveän vaikeaa myöntää, että joskus hänkin on heikko???
ap
Tuo muiden tukeminen nyt vain kuuluu olennaisesti hänen persoonallisuuteensa. Hänen on tärkeää oppia tajuamaan, että hänen persoonallisuutensa altistaa hänet uupumukselle. Hänen on opittava laittamaan terveet rajat tekemisilleen ja muille ihmisille, jos hän haluaa suojella jaksamistaan ja mielenterveyttään. Yksi ihminen ei voi tehdä kaikkea.
Näinhän se on! Se muiden tukeminen on tosi iso osa hänen persoonallisuuttaan. Ja se on hienoa piirre, kunhan hän oppii tunnistamaan myös oman jaksamisensa rajat eikä aina vaan anna, anna ja anna (ja jätä itseään ja omia tarpeitaan huomioimatta)
ap
En lukenut vastauksia, mutta avauksen perusteella minun henk.koht. mielipiteeni on, että harrastus ja työ kannattaisi lopettaa kokonaan, ja keskittyä kouluun. Lukio on rankkaa työtä, ja vapaa-aikaakin pitäisi olla.