Uupunut lukiolainen - auttakaa epätoivoista äitiä

Ap laita viesteihisi ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minerva kirjoitti:

Tytöllä tosiaan työ lasten parissa, josta tykkää ihan hirveästi. On monesti sanonut, että tekisi sitä mielellään vaikka siitä ei saisi palkkaakaan.

Urheiluharrastusta ollaan tosiaan jo kevennetty. Ei ole nyt lukiossa enää osallistunut kilpailuihin, vaikka kilparyhmässä urheileekin. Ja vaikka treenejä on se 5krt/viikko, niin tyttö jättää yhdet tai kahdet treenit väliin (joskin sitten kokee vähän huonoa omaatuntoa siitä, vaikka valmentaja on tähän antanut luvan).

Mutta nämä kaksi + kavereiden tapaaminen on ne mistä tyttö saa energiaa. 

Koulu tuntuu hänestä tällä hetkellä siltä ikävältä pakolta, jossa on pakko käydä. Joten pelkään, että jos kovasti karsitaan, noista tytölle mielekkäistä jutuista, niin saadaanko sillä aikaiseksi toivottua tulosta?

Onko harkinnut lukion vaihtoa ammattiliseen koulutukseen? Kaksoistutkinto iltalukiossa parina päivänä viikossa + amis on jopa helpompi kuin pelkkä lukio. Varsinkin jos hakee aikuispuolelle. Ei yleensä ole kuin 4päiväinen viikko ja paikalla ei tarvitse joka päivä olla. Toki riippuu alasta.

Ja mitä sen jälkeen? Ei mitään.

Ja amiskoulutus on ajettu alas.

Herätys. Jos on käynyt sekä amiksen että lukion jatko-opinto mahdollisuudet ovat paljon laajemmat kuin vain toisella. Ja ammatillisesta pääsee suoraan oman alan töihin jos on alansa oikein valinnut ja etsii töitä aktiivisesti. Lukiolainen taas pääsee mansikan myyjäksi ja mäkkärin kassalle koska ei ole ammattia. Ja jos ei koulussa halua niinkään käydä miten olisi oppisopimus? Saa palkan samalla.

Herätys. Amiskoulutus on ajettu alas. Koulussa käydään ehkä kerran viikossa, loppuaika googletellaan itsekseen. Ei opi mitään. Kuka palkkaisi?

Kaksoistutkinnossa se lukion osuus on niin pieni ettei siklä pohjalla pysty kirjoittamaan sellaisia arvosanoja että niillä pääsisi opiskelemaan minnekään. Lukio pitäisi aloittaa alusta.

Käytät neljä vuotta ja pääset lähtöpisteeseen.

Ihan pienestä pitäen olen miehelleni sanonut, että tältä tytöltä me emme voi vaatia mitään, sillä hän on niin valtavan vaativa itse itseään kohtaan. Mistä lie tällaisen ominaisuuden omaksunut/perinyt? Ei ainakaan meiltä vanhemmiltaan. Olen ihan samaa mieltä, kuin joku täällä, että paljon parempi olisi kun osaisi ottaa vähän rennommin. Mutta sen opettaminen tuntuu vain olevan kovin vaikeaa. Tai ainakaan minä en ole siinä onnistunut tämän tytön kanssa (nuorempi sisarus on ihan toisenlainen)

ap

Ja kyse ei ole siitä, että pelkäisimme, että tyttö ei saa lukiota suoritettua. Ihan varmasti saa. Tytär itse vaan kokee olevansa epäonnistunut, kun ei jaksa panostaa kouluun siten kuin hänestä pitäisi (vaikka jatkuvasti sanon hänelle, että vähempikin riittää)

ap

Olen jostain lukenut, että koululaisten uupuminen / burn out, on uusi kansantauti. En tiedä mikä meidän koulujärjestelmässä on mennyt vikaan, kun nuoret ajavat itsensä ihan loppuun jo nuorina

Paljon hyviä pointteja ja nyt vielä toistoa:

-unta vähintään 8 h yössä

-jos ei voi harrastusta jatkaa siten, että se olisi vain pari kertaa viikossa, niin sitten lopettaa vaikka olisikin vaikeaa

-edelliseen liittyen: lukio on tytön työ, ei harrastus. On jo kohta aikuinen ja ymmärtää sen. Ei aikuisetkaan harrasta ja hengaile kavereiden kanssa niin paljon, että työssä ei jaksa käydä tai tehdä sitä kunnollisesti. Tai no joo, jotkut aikuiset ehkä tekevätkin näin.

-jos tietää, mitkä aineet aikoo kirjoittaa, niin satsaa niihin ja jättää muut vähemmälle vaikka tulisikin huonompia numeroita

Ja riittämättömyyden tunteet vaivaa nimenomaan tyttöjä

Pitkittäistutkimusten mukaan koulu-uupumus ennustaa myöhempää masennusta, joka on Suomessa yleinen sairaus. Yksi tapa ennaltaehkäistä masennusta olisi hoitaa koulu-uupumusta. Nuorena tehdään keskeisiä ammattia koskevia valintoja. Jos uupuu esimerkiksi lukiovaiheessa, se voi heijastua tulevaan ammattiin ja sitä kautta koko elämään. Tavoitteita saatetaan laskea, vaikka kykyä olisi korkeammalle

Uupumus koskettaa yhä useampaa meistä, yhä nuoremmalla iällä. Johtuuko se siitä, miten meidät on kasvatettu olemaan tunnollisia vai maailmasta, jossa vaaditaan yhä enemmän? Tutkimukset osoittaa, että Suomalaiset nuoret ovat muiden maiden nuoria kuormittuneempia koulutyöstä. Toisaalla ylpeillään Suomen hyvistä Pisa-tuloksista, mutta mietitäänkö yhtään sitä, miten meistä tuli niin uupuneita? 

Hirveän hyviä pointteja täällä monella. Kun se koulukuraattoriaika on vasta ensi viikolla, niin yritän kyllä ennen sitä vielä keskustella tytön kanssa kaikessa rauhassa. Kyllä meillä tarvitaan priorisointia, mutta haluan kuulla nuoren omia ajatuksia siitä mitä priorisoidaan

ap

Hyvä että on jo aika kuraattorille, mutta myös opon kanssa voisi käydä juttelemassa. Opo voisi katsoa tytön kanssa mihin aineisiin kannattaa keskittyä tulevaisuutta ajatellen. Samalla voivat myös kartoittaa kannattaisiko lukio käydä pidemmälle aikataululla kuin perus kolmivuotisena.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että on jo aika kuraattorille, mutta myös opon kanssa voisi käydä juttelemassa. Opo voisi katsoa tytön kanssa mihin aineisiin kannattaa keskittyä tulevaisuutta ajatellen. Samalla voivat myös kartoittaa kannattaisiko lukio käydä pidemmälle aikataululla kuin perus kolmivuotisena.

Opon kanssa onkin jo käynyt keskustelemassa, mutta ei sieltä suunnasta oikein apua tullut. Tai ehkä opo ei vaan tajunnut kuinka uupunut tyttö on (tai ehkä tytär ei sitä hänelle edes kertonut)

Minusta tuntuu, että vielä kuukausi sitten tyttö ei ollut itse valmis myöntämään, että hänellä olisi minkäänlaista ongelmaa. Nyt myöntää itsekin, että hänen pitää keskustella jonkun kanssa ja saada apua

ap

Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin. 

Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita. 

Opot on ihan surkeita. Meidän tytölle länkytettiin lähihoitajakoulutuksesta koko ysi. Ei tykkää lapsista, ei halua hoitoalalle ja todistus on loistava. Ei ei amikseen vaan.

Vanhempainillassa meille vanhemmille esittelivät sirkuslinjan ja Ypäjän hevosopiston.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin. 

Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita. 

Kannattaisi joskus lukea sanomalehti. Nykylukion kaoottisuus ja paineet johtuu korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta. Ei yksittäisen oppilaan ominaisuuksista.

Olenko mä ainoa, joka on sitä mieltä, että harrastuksesta ei ainakaan kannata luopua. Tai siis voisiko sen vaihtaa johonkin toiseen? Harrastukset on kuitenkin pään kannalta tosi tärkeitä ja nyt tuntuu koulu olevan suurempi ongelma. Olisiko mahdollista pitää vaikka vuoden tauko koulusta, että saa päätä takaisin kasaan ja miettiä asioita uudestaan. Opiskelu ei lopu koskaan.

Yksi mitä ihmettelen ihan hirveästi on se, miksi tytön pitää pitää yllä jotain pärjäävän tytön roolia myös kavereilleen. Kun hänen ystävillään kun on ongelmia, niin kaikki kääntyy ongelmineen meidän tytön puoleen. Kun ne tietää, että hän kuuntelee ja auttaa. Ja eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tyttö on ollut puhelimessa jonkun kaverinsa kanssa yötä myöten, kun tällä kaverilla on ollut jotain ongelmia.

Mutta nyt kun hän itse tarvitsisi apua, niin ei ole kuulemma kenelläkään kavereistaan sanonut mitään. Eilen ekan kerran sai poikaystävälleen sanottua jotain siitä, että hän on nyt uupunut. Toivottavasti jatkossa saa poikaystävälle puhuttua enemmänkin.

Mutta mä en voi tajuta, miksi hänelle on niin hirveän vaikeaa myöntää, että joskus hänkin on heikko???

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin. 

Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita. 

Kannattaisi joskus lukea sanomalehti. Nykylukion kaoottisuus ja paineet johtuu korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta. Ei yksittäisen oppilaan ominaisuuksista.

Tämä on totta. Tällä hetkellä suurin osa lukiolaisista opiskelee pitkää matikkaa, vaikka ei ole minkäänlaista matikkapäätä. Mutta pääsykoeuudistuksessa matikan arvosana on niin korostetussa asemassa, että kukaan ei uskalla jättää sitä pois

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin. 

Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita. 

Kannattaisi joskus lukea sanomalehti. Nykylukion kaoottisuus ja paineet johtuu korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta. Ei yksittäisen oppilaan ominaisuuksista.

En sanonut, että koulussa ei tarvitse pärjätä. Vaan että siellä ei pärjää tunnollisella kilttityttö asenteella vaan pitää opetella priorisoimaan, pitää osata jättää tekemättä, ymmärtää mihin panostaa jne. 

Pääsykoeuudistus ei sinetöi kaikkien kohtaloa. Edelleen on olemassa lukemattomia uramahdollisuuksia - kuten teknoloigapuoli, missä olen itse urani rakentanut - johon ei yliopistoa edes tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kasvattaa niitä kilttejä tyttöjä. Ne jäävät tässä yhteiskunnassa kaikkien jalkoihin. 

Koulussa pärjätäkseen ei todellakaan tarvitse tehdä kaikkia läksyjä ja tehtäviä. Jo tuossa vaiheessa on tärkeää opetella priorisoimaan ja tekemään ne, mitkä ovat välttämättömiä. Tunnilla EI tarvitse viitata eikä olla aktiivinen eikä muutenkaan rasittaa itseään liikaa. Tunnollisuus ei ole hyve vaan se, että ymmärtää tehdä tärkeimmät asiat. Näin ainakin sain itse 9 keskiarvon pidettyä yllä enkä todellakaan ollut mikään kiltti tyttö. Se on myös kantanut työelämässä pitkälle, ettei ole ollut mitään tunnollisuusperiaatteita. 

Kannattaisi joskus lukea sanomalehti. Nykylukion kaoottisuus ja paineet johtuu korkeakoulujen pääsykoeuudistuksesta. Ei yksittäisen oppilaan ominaisuuksista.

En sanonut, että koulussa ei tarvitse pärjätä. Vaan että siellä ei pärjää tunnollisella kilttityttö asenteella vaan pitää opetella priorisoimaan, pitää osata jättää tekemättä, ymmärtää mihin panostaa jne. 

Pääsykoeuudistus ei sinetöi kaikkien kohtaloa. Edelleen on olemassa lukemattomia uramahdollisuuksia - kuten teknoloigapuoli, missä olen itse urani rakentanut - johon ei yliopistoa edes tarvita. 

Arvasinkin, joku idiootti insinöörihän se siellä.

Nykytilanteen suurin haaste on se, että mitään tietoa ei ole. Ei siis voi priorisoida vaikka haluaisi. On pakko ottaa varmaan päälle, lukea liikaa jne.