Uupunut lukiolainen - auttakaa epätoivoista äitiä

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ap voit sanoa,että kaiken pitäisi olla hyvin. Ei se lapsraukka jaksa tuota ,5x viikossa harkat ja työtä vielä päälle.

Mun lukioikäisellä oli myös ka ysillä 9.8 ja jumppaharkat 5x viikossa.Nyt on lukion ekalla ja , jotta saa yhtä hyviä tuloksia,täytyy ahertaa koulun eteen enemmän kuin peruskoulussa. Jätimme harkat pois, joten jää aikaa olla kavereiden kanssa ,käydä salilla ym mielen mukaan ja ehtii nukkua riittävästi ,jos malttaa.

Nyt teidä kannattaa keskittyä vaan kouluun ja kavereihin. Ei ole pakko harrastaa niin , että elämänilo katoaa.

Nuoren täytyy saada myös elää,eikä vain suorittaa.

Jos se harrastus on tärkeä nuorelle, niin ei kyllä auta asiaa että se pakotetaan lopettamaan jotta jaksaa koulun. Sun nuorelle se ehkä ei ollut niin tärkeä (enää)? Ennemmin kannattaa käydä se lukio vähän löysemmällä tahdilla jotta riittää paukut suorittaa se hyvin. Rakkaan harrastuksen lopettaminen pakon edessä saattaa aiheuttaa ennemminkin vastareaktion ja koulumotivaatio laskee entisestään kun ei ole mitään vastapainoa, pelkkää opiskelua.

Täällä yksi kympin tyttö, nyt jo aikuinen.

Lopetin lukion ensimmäisellä luokalla rakkaan harrastukseni 12 harrastusvuoden jälkeen. Töissä en käynyt koulun ohella, mutta minulla oli hirveä määrä ylimääräisiä lukiokursseja (ilmaisutaitolukio), joten niistäkin tuli jo aika paljon kaikenlaista normaalien lukiokurssien lisäksi. Jostain oli vain karsittava. Mietin, mikä hyödyttää minua enemmän tulevaisuudessa, noiden erilaisten ilmaisutaitokurssien suorittaminen vai pianonsoittoharrastuksen jatkaminen. Ja toisaalta mikä auttaisi parhaiten jaksamaan lukiota.

Olin harrastuksessa edistynyt siihen pisteeseen, että minusta olisi tullut ammattipianisti tai pianonsoiton opettaja, jos olisin vielä jatkanut. Totesin että en halua sellaista tulevaisuutta kuitenkaan, joten siitä sitten luovuin. Omaksi iloksi totta kai soitin vielä tuon jälkeenkin, tosin soittotaito huononi hyvin nopeasti sen jälkeen kun en enää harjoitellut useampaa tuntia päivittäin. Surin tätä jonkin aikaa ja se tuntui aidosti vaikealta. Tämä surutyö oli tärkeä oppimiskokemus. Opin, että joskus luopuminen on oikea ratkaisu ja siitä aiheutuva suru on normaalia, hallittavissa ja menee aikanaan ohi. Olen pystynyt ammentamaan tuosta kokemuksesta sitten myöhemmin, mm. kun päätin erota ensimmäisestä vakavasta parisuhteestani. 

Kannusta tyttöäsi miettimään, mistä nyt kannattaa luopua. Yksi vaihtoehto nykyään on myös lukion suorittaminen hitaammin, jos tuntuu että sekä harrastus että työpaikka ovat tulevan elämän kannalta ehdottoman tärkeitä jatkaa (useimmiten kuitenkaan näin ei ole, vaan on ihan normaalia ja hyväksi ihmiselle että jotkut asiat jäävät taakse, kun elämässä siirtyy uuteen vaiheeseen). Vaihtoehtoja onneksi on, ja myös vapautta valita se juuri itselle sopivin! Kun tyttösi oppii säätelemään elämäänsä ja jaksamistaan tällä tavalla, hän kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, jolla on edessään onnellinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lukio nyt noin hankala koulu ole, ettei harrastaa voisi niinkuin edelliset ehdottaa

Ja pohjaat väitteesi mihin tietoihin...?

No, toki jollekin voi ollakin. Silloin kannattaa harkita ammattikoulua, se koulu kun lukiosta tulee vaan vaikeutumaan

Tarkoitin että mihin perustat tietosi? Oletko edes käynyt lukion tiloissa tänä vuonna?

Tiloissa käymiseenkö se tieto perustuu? Vaikka teillä lapset valittaisi väsymystä, ei se muuta sitä tosiasiaa että lukio on vielä aika helppo koulu, verrattuna vaikkapa yliopistoon. Tai sitten jos lähdetään Suomen rajojen ulkopuolelle, missä 8-17 koulupäivä on enemmän sääntö, kuin poikkeus

Eli et ole edes käyntt lukion tiloissa, etkä tiedä asiasta yhtikäs mitään. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain pitää jättää pois. Jos harrastuksesta ei raaski luopua, niin sitten lukio vaikka neljään vuoteen ja kursseja kerrallaan vähemmäksi. Oma lukiolaiseni luopui rakkaasta harrastuksestaan, kun ei ehtinyt ja jaksanut. On ajoittain ollut myös töissä, mutta sovimme, että jättää senkin, kun ei muuten jaksa koulua. Pelkkiin matkoihin menee jo pari tuntia päivässä ja hommaa riittää. Jotain muutakin pitää kuitenkin olla kuin koulu, olisiko kavereiden kanssa oleilu sitä parasta.

Ei sullakaan kaikki ole kunnossa. Miksi tytär käy lukiota, jonka matkoihin menee pari tuntia pv? Tässä kohtaa sun vanhempana olisi pitäny ottaa ohjat käteen.

Kyllä matkoihin menee ihan herkästi 2h päivässä ihan täällä keskisuuressa kaupungissakin,kun ei asu ydinkeskustassa, Se ei haittaa.

Minä opiskelin paljon läsnäoloa vaativaa alaa yliopistossa kokonaan vieraalla kielellä, tein liki täyspäiväisesti töitä, eikä minulla silti ollut yhtä paljon hommaa kuin esikoisellani oli ysillä tai nyt lukion ekalla.

Tytöllä tosiaan työ lasten parissa, josta tykkää ihan hirveästi. On monesti sanonut, että tekisi sitä mielellään vaikka siitä ei saisi palkkaakaan.

Urheiluharrastusta ollaan tosiaan jo kevennetty. Ei ole nyt lukiossa enää osallistunut kilpailuihin, vaikka kilparyhmässä urheileekin. Ja vaikka treenejä on se 5krt/viikko, niin tyttö jättää yhdet tai kahdet treenit väliin (joskin sitten kokee vähän huonoa omaatuntoa siitä, vaikka valmentaja on tähän antanut luvan).

Mutta nämä kaksi + kavereiden tapaaminen on ne mistä tyttö saa energiaa. 

Koulu tuntuu hänestä tällä hetkellä siltä ikävältä pakolta, jossa on pakko käydä. Joten pelkään, että jos kovasti karsitaan, noista tytölle mielekkäistä jutuista, niin saadaanko sillä aikaiseksi toivottua tulosta?

Helsingissä tunnin koulumatka on normi. Aika harva pääsee lähilukioon, meilläkin raja on 9,58, tai sitten ei halua lähilukioonsa, koska se on surkea.

Anna ap tytön lukea tämä ketju. Alkaa ymmärtämään ,ettei tarvitse koko ajan harrastaa,kannattaa pitää taukoa .Meidän voim kilparyhmästä moni fiksu lopetti yläasteella.Ei olla kaduttu.

Tyttösi huomaa ,että on paljon muita yhtä väsyneitä.Ainakin mun unen tarve on lisääntynyt ( olen 16v), Kun malttais nukkua enemmän

Nykyään lukiossa voi keskittyä yhteen tai kahteen aineeseen. Tulevaisuudessa yliopistoon pääsee yhden aineen laudaturilla, pääsee nytkin jo. Ennen joutui kirjoittamaan väh 5 ainetta samalla kertaa. Nyt voi vetää 1 kerrallaan. Turha sanoa, että on hirveän vaikeata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain pitää jättää pois. Jos harrastuksesta ei raaski luopua, niin sitten lukio vaikka neljään vuoteen ja kursseja kerrallaan vähemmäksi. Oma lukiolaiseni luopui rakkaasta harrastuksestaan, kun ei ehtinyt ja jaksanut. On ajoittain ollut myös töissä, mutta sovimme, että jättää senkin, kun ei muuten jaksa koulua. Pelkkiin matkoihin menee jo pari tuntia päivässä ja hommaa riittää. Jotain muutakin pitää kuitenkin olla kuin koulu, olisiko kavereiden kanssa oleilu sitä parasta.

Ei sullakaan kaikki ole kunnossa. Miksi tytär käy lukiota, jonka matkoihin menee pari tuntia pv? Tässä kohtaa sun vanhempana olisi pitäny ottaa ohjat käteen.

Tota noin jo ihan Helsinki-Vantaa akselilla koulumatkaan menee helposti 40-60min per suunta. Lukio valitaan kurssien tarjonnan mukaan ei lähimmän etäisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Anna ap tytön lukea tämä ketju. Alkaa ymmärtämään ,ettei tarvitse koko ajan harrastaa,kannattaa pitää taukoa .Meidän voim kilparyhmästä moni fiksu lopetti yläasteella.Ei olla kaduttu.

Tyttösi huomaa ,että on paljon muita yhtä väsyneitä.Ainakin mun unen tarve on lisääntynyt ( olen 16v), Kun malttais nukkua enemmän

Tämä uni on yksi iso ongelma: klo 23 kun itse menen nukkumaan, niin tyttö vielä vslvoo (joko läksyjä twi somessa kavereiden kanssa). Ja aamulla herää jo 6.30

Nukkuu ihan liian vähän ja tietää sen itsekin, ei vaan osaa/halua tehdä tarvittavia muutoksia arkeensa

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lukiossa voi keskittyä yhteen tai kahteen aineeseen. Tulevaisuudessa yliopistoon pääsee yhden aineen laudaturilla, pääsee nytkin jo. Ennen joutui kirjoittamaan väh 5 ainetta samalla kertaa. Nyt voi vetää 1 kerrallaan. Turha sanoa, että on hirveän vaikeata.

Mitä ihmettä tässä sössötetään? Meinaatko että yksi aine kerralöaan opiskellaan? Kauanko tolla menetelmällä menee? 15 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lukiossa voi keskittyä yhteen tai kahteen aineeseen. Tulevaisuudessa yliopistoon pääsee yhden aineen laudaturilla, pääsee nytkin jo. Ennen joutui kirjoittamaan väh 5 ainetta samalla kertaa. Nyt voi vetää 1 kerrallaan. Turha sanoa, että on hirveän vaikeata.

No ei se kyllä noin mene. Kirjoittaa saa hajautetusti max kolmessa kerrassa ja ne pitää olla peräkkäin ja vähintään neljä ainetta pitää kirjoittaa. Yliopistoon pääsee helpommin kun kirjoittaa viisi.

Minerva kirjoitti:

Tytöllä tosiaan työ lasten parissa, josta tykkää ihan hirveästi. On monesti sanonut, että tekisi sitä mielellään vaikka siitä ei saisi palkkaakaan.

Urheiluharrastusta ollaan tosiaan jo kevennetty. Ei ole nyt lukiossa enää osallistunut kilpailuihin, vaikka kilparyhmässä urheileekin. Ja vaikka treenejä on se 5krt/viikko, niin tyttö jättää yhdet tai kahdet treenit väliin (joskin sitten kokee vähän huonoa omaatuntoa siitä, vaikka valmentaja on tähän antanut luvan).

Mutta nämä kaksi + kavereiden tapaaminen on ne mistä tyttö saa energiaa. 

Koulu tuntuu hänestä tällä hetkellä siltä ikävältä pakolta, jossa on pakko käydä. Joten pelkään, että jos kovasti karsitaan, noista tytölle mielekkäistä jutuista, niin saadaanko sillä aikaiseksi toivottua tulosta?

Onko harkinnut lukion vaihtoa ammattiliseen koulutukseen? Kaksoistutkinto iltalukiossa parina päivänä viikossa + amis on jopa helpompi kuin pelkkä lukio. Varsinkin jos hakee aikuispuolelle. Ei yleensä ole kuin 4päiväinen viikko ja paikalla ei tarvitse joka päivä olla. Toki riippuu alasta.

Minerva kirjoitti:

Tytöllä tosiaan työ lasten parissa, josta tykkää ihan hirveästi. On monesti sanonut, että tekisi sitä mielellään vaikka siitä ei saisi palkkaakaan.

Urheiluharrastusta ollaan tosiaan jo kevennetty. Ei ole nyt lukiossa enää osallistunut kilpailuihin, vaikka kilparyhmässä urheileekin. Ja vaikka treenejä on se 5krt/viikko, niin tyttö jättää yhdet tai kahdet treenit väliin (joskin sitten kokee vähän huonoa omaatuntoa siitä, vaikka valmentaja on tähän antanut luvan).

Mutta nämä kaksi + kavereiden tapaaminen on ne mistä tyttö saa energiaa. 

Koulu tuntuu hänestä tällä hetkellä siltä ikävältä pakolta, jossa on pakko käydä. Joten pelkään, että jos kovasti karsitaan, noista tytölle mielekkäistä jutuista, niin saadaanko sillä aikaiseksi toivottua tulosta?

Kirjoitinkin jo siitä, miten tärkeää olisi priorisoida elämässään. Mielestäni olet oikeilla jäljillä juuri tuossa, että ei kannata poistaa elämästään niitä asioita, joista on aidosti kiinnostunut vain siksi, että voi tehdä asioita, joista ei ole niin kiinnostunut. Joskin harrastuksesta pois jäädessä jos potee lähinnä huonoa omaatuntoa, vaikka on "saanut luvan", niin kertooko se enemmän toisten miellyttämisestä ja suorittamisesta kuin palosta saada harrastaa? Kyllähän aika monen ihmisen tuleva työ liittyy jollakin tavalla siihen, mitä on harrastanut ja missä on ollut töissä, ei vain siihen, mitä on opiskellut ja millä arvosanoilla. Eli itse suosittaisin pidentämään opiskeluaikaa; sillä ei todella ole elämässä mitään merkitystä, vaikka paras kaveri olisi saanut valkolakin vuotta aiemmin - tämä on juuri sitä priorisoimista. Ja sitä ammatinvalintaa voi ihan hyvin miettiä jo tuossa vaiheessa ja suunnitella opiskeltavat aineet sen mukaan. Täytyyhän sitä pystyä ajattelemaan jo niiden 15-vuotiaidenkin, jotka eivät aio lukioon vai amikseen. Uskon, ettette ole painostaneet tyttöä mihinkään suorittamiseen ja perfektionismiin, mutta kasvatusta on sekin, että tarvittaessa opettaa lasta pois haittaavasta suorittamisesta; ei sitä pidä katsella vain sivusta päätä pyöritellen (ja joskus salaa ylpeänä).

Minerva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna ap tytön lukea tämä ketju. Alkaa ymmärtämään ,ettei tarvitse koko ajan harrastaa,kannattaa pitää taukoa .Meidän voim kilparyhmästä moni fiksu lopetti yläasteella.Ei olla kaduttu.

Tyttösi huomaa ,että on paljon muita yhtä väsyneitä.Ainakin mun unen tarve on lisääntynyt ( olen 16v), Kun malttais nukkua enemmän

Tämä uni on yksi iso ongelma: klo 23 kun itse menen nukkumaan, niin tyttö vielä vslvoo (joko läksyjä twi somessa kavereiden kanssa). Ja aamulla herää jo 6.30

Nukkuu ihan liian vähän ja tietää sen itsekin, ei vaan osaa/halua tehdä tarvittavia muutoksia arkeensa

Nyt on vakavan juttelun paikka. Tyttö pitää saada ymmärtämään, miten elintärkeää hyvä uni on!

Joskus se tarkoittaa tiukkaa rajoittamista, esim. känny pois yöksi, jos ei malta olla somettamatta. Parasta tietty olisi, jos tyttö tajuaisi oman parhaansa (kunnon lepo & yöuni) ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi kympin tyttö, nyt jo aikuinen.

Lopetin lukion ensimmäisellä luokalla rakkaan harrastukseni 12 harrastusvuoden jälkeen. Töissä en käynyt koulun ohella, mutta minulla oli hirveä määrä ylimääräisiä lukiokursseja (ilmaisutaitolukio), joten niistäkin tuli jo aika paljon kaikenlaista normaalien lukiokurssien lisäksi. Jostain oli vain karsittava. Mietin, mikä hyödyttää minua enemmän tulevaisuudessa, noiden erilaisten ilmaisutaitokurssien suorittaminen vai pianonsoittoharrastuksen jatkaminen. Ja toisaalta mikä auttaisi parhaiten jaksamaan lukiota.

Olin harrastuksessa edistynyt siihen pisteeseen, että minusta olisi tullut ammattipianisti tai pianonsoiton opettaja, jos olisin vielä jatkanut. Totesin että en halua sellaista tulevaisuutta kuitenkaan, joten siitä sitten luovuin. Omaksi iloksi totta kai soitin vielä tuon jälkeenkin, tosin soittotaito huononi hyvin nopeasti sen jälkeen kun en enää harjoitellut useampaa tuntia päivittäin. Surin tätä jonkin aikaa ja se tuntui aidosti vaikealta. Tämä surutyö oli tärkeä oppimiskokemus. Opin, että joskus luopuminen on oikea ratkaisu ja siitä aiheutuva suru on normaalia, hallittavissa ja menee aikanaan ohi. Olen pystynyt ammentamaan tuosta kokemuksesta sitten myöhemmin, mm. kun päätin erota ensimmäisestä vakavasta parisuhteestani. 

Kannusta tyttöäsi miettimään, mistä nyt kannattaa luopua. Yksi vaihtoehto nykyään on myös lukion suorittaminen hitaammin, jos tuntuu että sekä harrastus että työpaikka ovat tulevan elämän kannalta ehdottoman tärkeitä jatkaa (useimmiten kuitenkaan näin ei ole, vaan on ihan normaalia ja hyväksi ihmiselle että jotkut asiat jäävät taakse, kun elämässä siirtyy uuteen vaiheeseen). Vaihtoehtoja onneksi on, ja myös vapautta valita se juuri itselle sopivin! Kun tyttösi oppii säätelemään elämäänsä ja jaksamistaan tällä tavalla, hän kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, jolla on edessään onnellinen elämä.

Kiitos vastauksestasi. Tässä oli paljon pohjaa keskusteluihin tyttären kanssa.

Itsekin uskon vahvasti, että tyttö tästä oppii ja kasvaa entistä tasapainoisemmaksi aikuiseksi. Toivoisin vaan osaavani häntä siinä auttaa enemmän kuin nyt koen tekeväni. Toivottavasti koulukuraattorin kanssa keskustelu auttaa 

Vierailija kirjoitti:

Minerva kirjoitti:

Tytöllä tosiaan työ lasten parissa, josta tykkää ihan hirveästi. On monesti sanonut, että tekisi sitä mielellään vaikka siitä ei saisi palkkaakaan.

Urheiluharrastusta ollaan tosiaan jo kevennetty. Ei ole nyt lukiossa enää osallistunut kilpailuihin, vaikka kilparyhmässä urheileekin. Ja vaikka treenejä on se 5krt/viikko, niin tyttö jättää yhdet tai kahdet treenit väliin (joskin sitten kokee vähän huonoa omaatuntoa siitä, vaikka valmentaja on tähän antanut luvan).

Mutta nämä kaksi + kavereiden tapaaminen on ne mistä tyttö saa energiaa. 

Koulu tuntuu hänestä tällä hetkellä siltä ikävältä pakolta, jossa on pakko käydä. Joten pelkään, että jos kovasti karsitaan, noista tytölle mielekkäistä jutuista, niin saadaanko sillä aikaiseksi toivottua tulosta?

Onko harkinnut lukion vaihtoa ammattiliseen koulutukseen? Kaksoistutkinto iltalukiossa parina päivänä viikossa + amis on jopa helpompi kuin pelkkä lukio. Varsinkin jos hakee aikuispuolelle. Ei yleensä ole kuin 4päiväinen viikko ja paikalla ei tarvitse joka päivä olla. Toki riippuu alasta.

Ja mitä sen jälkeen? Ei mitään.

Ja amiskoulutus on ajettu alas.

Harrastusta ei missään nimessä pidä lopettaa, jos se tuo jaksamista ja iloa.

Sano likalle että toisarvoisten kurssien kokeista riittää kun pääsee läpi, arvosanoilla ei ole väliä. Kannattaa myös ottaa se linja mikä minulla oli lukiossa: lintsaa maksimimäärän tunteja joka kurssista. Minulla oli oikein taulukko etten vahingossa lintsannut liikaa.

Se pingottaminen pitää saada loppumaan, jos likka on nyt jo uupunut, miten luulet että se selviäisi aikuisen elämästä? On paljon parempi jos nuorella on sellainen Mannerheim -asenne. Marskihan oli nuorena aikamoinen hulttio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minerva kirjoitti:

Tytöllä tosiaan työ lasten parissa, josta tykkää ihan hirveästi. On monesti sanonut, että tekisi sitä mielellään vaikka siitä ei saisi palkkaakaan.

Urheiluharrastusta ollaan tosiaan jo kevennetty. Ei ole nyt lukiossa enää osallistunut kilpailuihin, vaikka kilparyhmässä urheileekin. Ja vaikka treenejä on se 5krt/viikko, niin tyttö jättää yhdet tai kahdet treenit väliin (joskin sitten kokee vähän huonoa omaatuntoa siitä, vaikka valmentaja on tähän antanut luvan).

Mutta nämä kaksi + kavereiden tapaaminen on ne mistä tyttö saa energiaa. 

Koulu tuntuu hänestä tällä hetkellä siltä ikävältä pakolta, jossa on pakko käydä. Joten pelkään, että jos kovasti karsitaan, noista tytölle mielekkäistä jutuista, niin saadaanko sillä aikaiseksi toivottua tulosta?

Onko harkinnut lukion vaihtoa ammattiliseen koulutukseen? Kaksoistutkinto iltalukiossa parina päivänä viikossa + amis on jopa helpompi kuin pelkkä lukio. Varsinkin jos hakee aikuispuolelle. Ei yleensä ole kuin 4päiväinen viikko ja paikalla ei tarvitse joka päivä olla. Toki riippuu alasta.

Ja mitä sen jälkeen? Ei mitään.

Ja amiskoulutus on ajettu alas.

Herätys. Jos on käynyt sekä amiksen että lukion jatko-opinto mahdollisuudet ovat paljon laajemmat kuin vain toisella. Ja ammatillisesta pääsee suoraan oman alan töihin jos on alansa oikein valinnut ja etsii töitä aktiivisesti. Lukiolainen taas pääsee mansikan myyjäksi ja mäkkärin kassalle koska ei ole ammattia. Ja jos ei koulussa halua niinkään käydä miten olisi oppisopimus? Saa palkan samalla.