Lapsi sanoo, vihaan sinua, mitä vastaat?

Joskus on vain hetkiä, kun on viisaampaa olla hiljaa, ja miettiä omaa osuutta: "Lapsi ei koe niin ilman hyvää syytä - mitä olen tehnyt väärin; miten voisin parantaa käytöstäni?"

Laitetaan sitten koko viikko sun inhoamaas kukkakaalilkeittoa. Katsotaan miten paljon vihaat mua loppuviikolla.

Mulle ei nyrkillähakattavat pottuile.

Voi sua kukkuli pukuli mössy pössyliinii. Mami antaa sulle kiukkunaperolle pusususuttimen.

Muistatko miten kävi isälles kun sanoi noin minulle.... nii-in.

Vastaan, että ”Vai niin, minäpä rakastan sinua!”

Sanoisin, että hän on tällä hetkellä varmasti tosi vihainen kun sanoo noin. Ja että se menee kyllä onneksi ohi. Kertoisin rakastavani häntä ja pyytäisin syliin ja juttelemaan. Yrittäisin auttaa lasta sanoittamaan tarkemmin kiukkuaan, ja tekemään hänen olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin remmin ja rätkisin kintuille ja persmauksille, jonka jälkeen tulis kotiarestia ja viikorahat ym. "tuet" pois kuukaudeksi.

Hienoa, sen jälkeen hän varmasti rakastaisi sinua :)

Sanoisin, että tulen hyvin surulliseksi, jos hän kokee niin, koska minä rakastan sinua.

Luulen että tärkeintä on tuossa tilanteessa oma olemus ja se mitä sillä viestittää. Ei tarvitse välttämättä sanoa mitään, kunhan ei näytä ihan säikähtäneeltä, järkyttyneeltä ja raivostuneelta tms. Riittää että ON läsnä, ei pakene, katsoo silmiin ja viestittää omalla olemuksellaan ettei lapsen kapina kaada maata. Lapsen pitää saada kiehua ja kuohua. Sitä ei tarvitse hyssytellä eikä sen enempää jotenkin lasta nasevampana kommentoida. Kun kiukku laantuu voi sitten ihan normaalisti kysyä että mistä oli kysymys.

Sanoisin että se tekee minut kyllä todella surulliseksi mutta minä en vihaa häntä vaan rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa. 

Minä vastaan tähän keskusteluun, miksi et osaa kirjoittaa, eli miksi?

Tilanteesta riippuen "jaaha" tai "jaaha, no mä kylläkin rakastan sua".

Ja en kokisi itseäni epäonnistuneeksi. Mun lapset ei ole kukaan tainneet sanoa tuota, "sä olet todella tyhmä/maailman tyhmin" kyllä ovat kaikki kolme huutaneet joskus.

Vierailija kirjoitti:

"Olen iloinen siitä, että koet suhteemme niin turvalliseksi, että uskallat ilmaista kielteisiäkin tunteita."

Oonko mä ainoa, jonka mielestä tää on tosi raivostuttava lause? Lähes avointa vit*uilua. Nostattaa verenpainetta suorastaan jo nyt.

Puhu mun pil*ulle!

Up!

Lapsi ei ole sanonut vihaavansa mua, mutta on sanonut ettei tykkää musta. Nää tilanteet on ollut silloin, kun lapsi on turhautunut läksyjen/kokeisiin lukemisen/opiskelun kanssa ja mä olen vaatinut hoitamaan ne.

Olen sanonut kutakuinkin niin, että mulle on yhdentekevää vaikka hän kuinka ei pitäisi musta, mä teen kaiken mitä teen rakkaudesta ja että hän sen jonain päivänä ymmärtää. Ja että jatkossakaan en anna periksi tässä asiassa, koska se olisi väärin ja tekisi musta huonon äidin.

Saat vihata, mutta siitäkin huolimatta teet niin kuin sanon.

Taidat olla todella vihainen

Hyppään sitten järveen, heippa.