Joulukuiset 2013

Moikka!

Oon nyt vähän turhan myöhään liikenteessä, jostain syystä en oo saanut aikasemmin aikaiseksi rekisteröityä, oon välillä käynyt lueskelemassa. Ajattelin nyt kuitenkin että parempi myöhään kun ei milloinkaan :)

Olen 22-vuotias ja esikoispoikani laskettu aika on 1. joulukuuta, eli nyt on meneillään rv 35+2. Hyvällä tavalla jännittää ja pelottaa, ja vaikka mies ja pari ystävää ovat loistavasti mukana, en tunne ketään joka odottaisi tällä hetkellä. Senkin takia päätin liittyä tänne. Kuitenkaan muita kuin äitejä ei jaksa kiinnostaa kaikki mahdolliset mun päätä vaivaavat asiat.

Harmittaa tosiaan kun en päässyt aikaisemmin mukaan, mutta jos te vakiot jaksasitte pikasesti kertoa itsestänne, monesko vauva tulossa, onko kaikki mennyt hyvin..Äh, kertokaa kaikki! Koitan lueskella tätä lisää että pääsen kärryille :D

Heips ! ja tervetuloa Batmanta keskusteluun !

Itse odotan neljättä lasta, aiemmat syntyneet 39+4 (-08), 41+0 (-10) ja 37+6 (-12).

Olen tässä vauhtia hiljennellyt ku maha alkaa ollla tiellä ja enemmän jos jotain touhuaa niin tietää touhunneensa ku tuntuu mahassa :) eilen oli ihan ihme olo, semmoinen ällöttävä, maha vähä löysällä ja pissatti ihan kokoajan! ja vihloi alhaalta välillä joten sinne se hattuaan painoi. Nyt aamulla tuli muutaman kerran pikku nipistelyä alamahaan mut jäi siihen. Sielläpä sitä valmistellaan tuloa, mut eipä tuon vielä kuukauteen tartte yrittää ulos tulla :) Mandariinit ja enkelisulkaa patukat ovat olleet kovassa suosiossa ! :D

rv 31+4

[quote author="Marrrjo" time="23.10.2013 klo 12:22"]

Heipähei Joulukuiset!

Ajattelin vaivata teitä ja kysellä, onko kellään minkäänlaista kokemusta tärykalvon puhkaisemisesta? Nimittäin allekirjoittaneella on toista viikkoa välikorvan tulehdus (heti kun on raskaana niin "lastentaudit" iskee), vasen korva ihan tukossa ollut kokoajan, toinen antibioottikuuri menossa. Voitte vain kuvitella mitenkä ärsyttävää kun tuntuu pelkkää painetta korvassa eikä kuule sillä mitään.

[/quote]

HYI! Onko tämä siis sellainen korvatulehdus? Minulla ei ole KOSKAAN ollut ja nyt on jo parin kuukauden aikana ollut parin päivän kestoisia hetkiä kun korva on kuin lukossa. En oo kyllä lääkäriin mennyt kun menee itsestään ohi ja taas saattaa parinv iikonpäästä vaivata pari päivää. oon ajatellut, että se johtuu jostakin flunssasta. Mutta HYI jos minäkin oon saamassa tämmösen lasten taudin!

Liikkuminen on entistä vaikeempaa ja hengästyminen tapahtuu jo autoon mennessä ja varsinkin sieltä noustessa! Herra isä, miten jaksan loppuun asti!

Siivousta tarvii alkaa suunnitella jo pari päivää aikasemmin ennen ku  tarttuu mopin varteen :D

13 Työpäivää enään ja sitten se alkaa! LOMA! ja muutto uutene kotiin samalla viikonlopulla! Onneksi miehen äiti lupasi tulla auttamaan loppusiivouksessa. Muuten en kyl selveisi hengissä.

Onkohan meillä Espoossa jotenkin omituinen lääkäri kun te tiedätte täällä miten päin lapsi on ja minkä kokoinen se on O.o

Minulle kukaan ei ole sanonut miten päin tämä on. Minulla on itselläni sellainen tuntemus että olisi pääalaspain. Välillä painetaan rakkoon nimittäin niin kovin että tuntuu ihan että pissat tulee housuihin vaikka just veskissä kävi :/

Ja ihan selvästi jollakin kantapäillä potkitaan tohon  ylävatsaan :D Mutta toisaalta, minullakin esikoisesta kyse, joten tiedä sitä sitten miten päin oikeesti on. Kohdun pohjaa tai kokoa on joo mitattu mutta ei mitään arviota oo annettu pikkusesta minkäkokoinen on O.o

Minulla on tuntemus että tämä olisi semmonen normaalikokoinen tai ehkä vähän pienempi. Tai sit tää on vaan toive ajattelua kun kärsin synnytyspelosta :D

Mihin aikaan ootte olleet tutustumassa sairaalaan? Tai millasilla viikoilla ootte ollut synnytysvalmennuksissa?

Minulle ei ole mitään mainittu kummastakaan tapahtumasta.

Toisaalta, elän jänniä aikoja kun muutetaan tosiaan toiselle paikkakunnalle ja uuden neukkutädin tapaan 19.11

Toivottavasti ehtisin päästä vielä uudella paikkakunnalla johonkin synnytysvalmennus ryhmään.

Mikäli Salossa semmosia järjestetään enää kun kaikki muukin sieltä uhataan siirtää pois. Jopa synnytyssairaalaa joka remontoitiin täysin 2 vuotta sitten :( Onneksi ehdin vielä pääsemään sinne, ettei tarvii Turkuun mennä homeiseen tyksiin synnyttämään :P (ja sori nyt kaikki Turkulaiset, en minä pahalla)

Sassy RV 32+3

Suunnattomasti Onnea Laurda! Nyt on ensimmäinen joulukuisista saanut vauvansa, ihanaa toisiinne tutustumisaikaa <3

Nyt alkoi kyllä tosissaan itteä jännittää.. hurjaa olisi, jos tämä vauva ottaisi paljonkin ennakkoa! En oo ite nimittäin ollenkaan vielä valmis synnyttämään, vauvajutut vielä paikoilleen laittamatta ja puhdistamatta, ja näillä vauvan sisarilla hirrrveeet uhmat päällä, joten aikamalaa jos nyt pitäisi vauva vielä kantaa tupaan ;) Täällä siis tulevalla vaavilla -11 ja -12 syntyneet siskot. Tosin epäilen kyllä suuresti, että noiden uhmien osalta tilanne mihinkään tässä muuttuisi loppuvuoden aikana.. ;) Esikko syntyi 40+3 ja kuopus 39+5, tämän l-a siis 27.12., joten suuresti toivon, että päästäisiin yli joulun (tai sitten hyvissä ajoin ennen ;)). Joulu laitoksella ja muusta perheestä erossa ei tunnu yhtään kivalta ajatukselta :/ Mutta eipä näiden murusten syntymäpäiviä oikein osaa ennustaa, eikä liikaa kannata asiaa miettiäkään, kun ei sillä mitään saavuta.

Tervetuloa mukaan uusille joulukuisille! Jatketaan hautomista :) Täälläkin on pitänyt hellittää tahtia ja himmailla liikkumisen suhteen. Vielä viime viikolla olin spinningissäkin, mikä itsessään tuntui oikein hyvältä ja kivuttomalta edelleenkin, mutta samana iltana tulikin sitten oikein kunnon sarjana harkkasuppareita. Nyt on myös ruvennut alavatsaa kirraamaan aika-ajoin, liekö kohdun kasvukipuja vai supistuskipua.. Neuvoloita on verkkaisesti, edellinen 14.10 ja nyt seuraava 14.11. Täytyypä seurailla supistelujen kehittymistä ja pyytää sitten aiemmin päästä nlaan, mikäli siltä tuntuu.

Sassy, täällä Keski-Suomessa on tosi kömpelösti minusta ollut noita synnytysvalmennuksia ym. -perehdytyksiä. Esikon aikaan ei järjestetty ollenkaan tällä alueella perhevalmennusta ja synnytysvalmennuskin oli reilun tunnin luento keskussairaalan auditoriossa. Juuri tänään oli Keskisuomalaisessa yleisönosastokirjoitus, jossa yksityinen palveluntarjoaja otti puheeksi kyseiset puutteet ja ehdotti, että neuvolasta voitaisiin kannustaa ohjautumaan heidän tarjoamilleen valmennuksille.

Onko teidän muiden nloissa/äippäpoleilla testattu teiltä b-streptokokki? Minulla ei ole hajuakaan, että aiemmissa raskauksissa sitä olisi testattu, eikä nyt tässäkään ole vielä tullut ainakaan puheeksi. Kuulin, että nykyään se teetettäisiin kaikilla odottajilla, paikkakuntakohtaisia eroja tietysti on.

Marrrjo, minulla on lapsena puhkaistu tärykalvot, minkä muistan kyllä kipumuistona edelleenkin näin aikuisena. Hirvittävän kipeää teki ainakin silloin sen hetken, kunnes helpotti. Mitenköhän lie hoitavat tänä päivänä tuon kipukysymyksen? Olitko toimenpiteessä? Jos olit, niin millainen kokemus ja miten meni?

Tulispa jo kunnon talvi ja lunta maahan. Tämä pimeä, märkä ja kolea vaihe on ihan kamala. Kieltäydyn kohta viemästä muksuja pihalle, kun kurakamppeiden pukeminen/huoltaminen alkaa käydä niin työlääksi, niiden sisälle kantautuvien kurien putsaamisesta puhumattakaan.. ;) Vaan eipä tämän mamman hermot kestäisi sitä sisällä riekkumistakaan, ja saahan siinä tietysti itsekin happea haukattua ja valoa tankattua.

Tämmöistä tällä erää.. haudutellessa :) hyvää vointia kaikille mammoille!

Samamama rv 31+5

Tervetuloa mukaan Batmanta! Itsekin olen 22-vuotias ja esikoistyttöä odotan. Tänään juuri oltiin sairaalassa tutustumiskäynnillä ja huh miten todelta tää kaikki alkoi tuntua, kun istuttiin synnytyssalissa kuuntelemassa kätilön luentoa.. En kärsi synnytyspelosta, päinvastoin odotan jo innolla koska päästään tositoimiin, mutta vähän kieltämättä alkoi jänskättää kun joutui sinne sairaalan kliinisiin tiloihin. Kohtuu paljon on supistellut viime aikoina ja tänään kun jouduin ajamaan muutaman tunnin matkan autolla, tuli oikein kipeitä suppareita ja selkä myös kipeytyi. Juu varmaan oli tosi fiksua lähteä itsekseen ajeleen sellaista matkaa.. Eipä tässä muuta, vauva kuulemma on melko isokokoinen ja toivonkin, että neiti suvaitsisi tulla tuossa parin viikon sisään ;)

Usvaneito 35+3

On kyllä huvittavaa kun neuvolassa kysellään että onko jo ollut supistuksia, enkä oikeen osaa vastata kun en tiedä miltä ne tuntuu! :D Välillä (varsinkin jos liikkuu nopeasti yms.) tuntuu pieniä pistoksia tai ns. jännitystä mahassa, mutta paha mennä sanomaan että onko ne supistuksia vai ninjailenko vaan liikaa tän mahani kanssa. Oon aina ollut alipainoinen, ja ennen raskautta painoin 50 kg. Nyt vkolla 35 paino on noin 60 kg. Jotenkin on ollut vaikea tottua tuohon mahaan, tuntuu että se on koko ajan tiellä ja niinkun joku jo sanoikin, hengästyy ihan siinä että nousee autosta pois tai vastaavaa :D Ja kieltämättä jo kyllästyttää. Outoa, miten voi kaivata ihan suunnattomasti pientä ihmistä jota ei ole koskaan nähnyt? 

Kaikki on niin uutta ja ihanaa ja jännittävää. Kiitos kaikki mammat hyvästä vastaanotosta, vaikka tulinkin tyylikkäästi myöhässä!

Heipä hei! Elikkä tämä minun välikorvantulehdus ei ole muuttunut miksikään, viimeiseksi sain korvatippoja mutta eivät ruvennu tärykalvoa puhkaisemaan. Raskausaikana kun kuulemma limakalvot ovat muutenkin turvoksissa, niin ei neste pääse korvasta pois. 

Tänään alkoikin äippäloma! :) ja sen kunniaksi pääsin moikkaamaan esikoistyttöäni polille. Lievästi kohonneiden verenpaineiden takia siellä kävin, mutta kaikki kunnossa ja painoarviokin oli 2374g :) normikäyrillä mennään. 

Kotikylällä on nyt syksyn aikana syntynyt monta vauvaa niin kovasti jo odotellaan omaa tulevaksi! :)

Marrrjo 34+6

Täällä ilmoittautuu mukaan tuleva yh-äiti. Tarinani on menee kuta kuinkin tällä tavalla: tapailin pari kertaa ulkomaalaistaustaista miestä, joka oli paikkakunnalla työkeikkaa tekemässä. Mies lähti melko pian kuitenkin takaisin kotimaahansa, samoihin aikoihin tajusin kauhistukseni olevani raskaana. Alkushokki oli melkoinen, mutta alusta asti tiesin piettäväni lapsen vaikka edessä olisikon yh-äitiys. Yksi abortti menneisyydessä, joten sitä en halunnut enää kokea. Kun viikkoja kului, sitä enempi aloin jo iloita raskaudesta. Kaveripiirini otti tiedon kannustavasti vastaan ja on tähän astikkin tukena ollut. Tavoitin jokunen aika sitten lukuisien yritysten jälkeen lapsen isän. Ilmoitin hänelle raskaudestani ja että itselleni tärkeintä on vain saada hänelle tämä tieto. Tietenkin hänelle asia oli järkytys, asuihan hän kuitenkin muutaman tuhannen kilometrin päässä. Tein hänelle kuitenkin hyvin selväksi ettei tämä muuta asioita mitenkään, huolehtisin lapsesta yksin ja että minulla ei ole mitään odotuksia/vaatimuksia. Lupasin myös että hän saa tietenkin nähdä lastansa jos haluaa. Mies tuumi, että kyllä hän joskus haluaa nähdä lapsensa, mutta ei ole vielä valmis. Tarvitsee vielä aikaa sulatella tätä uutista. 

Laskettu aikani on 5.12.2013. Tänään alkoi kauan odotettu äitiysloma :) Itse raskausaika on sujunut tähän asti varsin mukavasti. Yksittäisiä huonompia päiviä on ollu, mutta pääsääntöisesti vointi on ollut hyvä. Eteisistukka alkuun hieman vaimensi vauvan ensimmäisiä potkuja, mutta rv:ltä 15 lähtien ne pienet hipaisut rupesi tuntumaan :) Vauva on todella aktiivisesti liikkunut nyt loppuraskauden aikana, välistä aivan tuntuu että kyljistä tullaan läpi :D Kovasti jo odotan, että vauva syntyisi. Sukupuolesta ei ole täysin varmaa, rakenneultran mukaan tyttö olisi tulossa, mutta alusta alkaen oon itse ollu sitä mieltä että poika tulee (enneunet ja eteenpäin kasvava massu antanut mielikuvia).  Ensi viikolla olisi neuvolalääkärille aika. Eniten odotan, että saisin pikkuisen painoarvion tietooni niin hieman olisi helpottuneempi olo. Vauva on kääntynyt raivotarjontaan ja muutenkin tähän asti kaikki ovat olleet hyvin. Synnytys ei minua tällä hetkellä pelota, päinvastoin voisin jo synnyttää kunhan vielä muuan viikko kuluisi. Neuvolassa ovat puhuneet tästä doulasta, jonka saisi tukihenkilöksi jos haluaa. Itse en kuitenkaan lämpene ajatukselle yhtään, mielummin yksin siellä olen. Mielessä on käynyt, että kaverin tai äitini pyytäisin sinne mukaan, mutta nyt on vahvasti se tunne etten halua sinne ketään mukaan. Tuleva arki vauvan kanssa ei huoleta. Alan koulutus on taustalla, joten lasten hoito ei ole vierasta :) Kavereita minulla tukena on, joten heiltä saan kyllä apua.  

- Lyyli85 rv 34+6

Ei ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua, mutta onnea Laurda jos vielä seuraat tätä! Mulla tuli esikoinen samoilla viikoilla ja siitä on kasvanut reipas poika.

Jos voisikin synnyttää silloin kun se itselle sopii... Työt on toki vielä kesken eikä vauvantavarat ole paikoillaan, mutta muuten kävisi jo. Liitoskivut ja muut on tosin kadonneet, tuntuu että neiti on jo asettunut pää alaspäin paikoilleen ja lantio on sopeutunut asiaan. Turvotus on uusi riemu, varsinkin oikea jalka on helposti peikontassu. Ylhäällä saa pitää jos vain pystyy. Nukkuminen on aika hankalaa kun ahistaa, muistan edellisessä raskaudessa saman. Kai se on tuo limakalvojen turpoaminen, on vaikea hengittää tai löytää hyvää asentoa.

Supistukset on mulla aika tunnistettavia, koska niitä tulee varsinkin liikkeessä helposti. Jos tulee käveltyä reippaasti, joudun välillä puhaltelemaan ja nojaamaan polviin kun niin kiristää. Ei tällaista tosin usein ole, ei edes kerran päivässä. Viimeksi lääkärissä oli kohdunsuu ihan kiinni ja kohdunkaula 4 cm eli mitään ei ollut tapahtunut siellä suunnalla.

Neiti on edelleen hyvin aktiivinen ja tuntuu reagoivan valoon ja kosketukseen. Kun ottaa mahan paljaaksi, se tykkää ja silittelystä myös. Tuntuu myös tunnistavan tutut perheenjäsenten äänet. Voi tietysti olla osin kuvitteluakin, mutta aika valmiilta tuntuu :-) Vaan kai tämä ainakin kuukauden vielä ottaa, toivottavasti ei kahta.

Kellopeippi 31+5

"Tyhmä" kysymys, miltä ne supistukset sitten tuntuu? Pari kertaa on tuntunut liikkeessä aika ikäviä pistoksia alavatsassa, ja joskus tuntuu että koko maha muuttuu hetkeksi ihan kivikovaksi. Tuntuu kuitenkin että kun tuo pikkanen on niin eläväinen, että se vaan tunkee itseään niin paljon "ulospäin" että maha kovettuu sen takia. Paha mennä sanomaan. Oon myös huomannut tuon että vauva tunnistaa (luultavasti) tuttuja ääniä, usein alkaa liikkumaan todella reippaasti kun avomies nauraa :D 

Tiedättekö te kaikki vauvan sukupuolen? Ja onko teillä ollut ns. varmuus asiasta jo ennen ultraa? Mulla oli alusta saakka ihan varma tunne pojasta, jotenkin vaan ei tuntunut siltä että saisin tytön. Ultrassa poika varmistui, ja jos lääkäri olisi sanonut että tyttö tulee niin olisin käskenyt katsomaan uudestaan. Olin aivan satavarma pojasta. 

On niin kamalan kärsimätön olo! Välillä on päiviä ettei jaksa tehdä yhtään mitään, mutta usein oon siivonnut ihan hulluna ja järjestänyt kaappeja uudelleen ja uudelleen.. (Mikä pesänrakennusvietti..?) Nytkin oon odottanut viikonloppua ihan sen takia että voidaan järjestää olohuone uudestaan, mies ei tietenkään työviikolla jaksa enkä itse viitsi kirjahyllyjä työnnellä. Sisustuksen merkeissä tämä viikonloppu, hyvää halloweenia kaikille! ;)

Mä oon kans ihmetellyt, kun jotkut sanovat, että kun supistelee niin vatsaa kiristää ihan kamalasti. Keskiraskaudessa tunsin supistukset siitä, kun vatsa meni kovaksi, mutta nykyään kun vatsa on jo valmiiksi niin pinkeä (neiti on peppu pystyssä), mun on vaikea tietää milloin on supistus. Mitään kiristävää tunnetta en tunne. Välillä kyllä huomaan supistuksen siitä, että hetken on vaikeampi hengittää, tosin voihan olla että sekin johtuu vaan siitä, että neiti ponnistelee jaloillaan suoraan palleaan :P

Mä en jaksa enää odottaa synnytystä! :D Mies nauroi, että oothan sä jo 9 kk jaksanut odottaa, eiköhän vielä muutama viikko mene. Mut nyt kun se on jo niin lähellä, niin koko ajan vaan mietin että milloin lähtö tulee ja päivät kuluu tosi hitaasti. Ärsyttää. Toivoisin, että tää tulis vähän etukäteen. Mitä luulette, voiko esim. oman äidin synnytykset antaa viitteitä siitä, milloin vauva tulee? Meidän suvussa kun on monet naiset synnyttäneet ennen laskettua aikaa kaikki lapsensa, äiti (37+ molemmat lapset), täti (38+) ja mummu esikoisensa 32+. Olis ihan mahtavaa, jos neiti tulis jo parin viikon sisään! :D

Usvaneito 35+5

Ihan ohi kaikkien edellisten aiheiden onko Joulukuisille jotain vastaavaa facebook ryhmää? Kuuluuko joku teistä sellaiseen? :) Kiinnostaa nämä kasvot nimimerkkien takana.

HISSSU 32+0

Heips !

Täällä ollaan oltu pari pvää löysällä ja alapää löystynyt ja pehmennyt yhtäkkiä täysin. Nipistyksiä välillä siellä sun täällä mutta ei virallisesti ole supistellut. Jos jotain touhuaa ni sit menee maha kovaks. Vauva ollut kkn pää alaspäin. Kohdun suun tilannetta mulla ei oo katottu. Ja täällä ei oo nlassa omaa lääkäriä eikä nlatäti saa tehä sisätutkimusta mut normi lääkärihän voi. Mut en ole ajatellut mennä ronkittavaksi ku pian laukaisee tilanteen. Veljen vaimolla La huomenna ja sillä vauva jo ihan tulossa, viikko sitten lääkärin neuvolassa oli sanonu että "tää vauva on ihan tässä että voi minä hetkenä hyvänsä lähteä syntymään" ni ajattelin että ku hän menee synnyttämään ni meen sitten laitokselle katsomaan vauvaa ja pyydän samalla kätilön tsekkaamaan mun tilanteen. ku samaan paikkaan oon menossa synnyttään jos syntyy ennen 36viikkoa. Aiemmat lapset oon synnyttänyt pienessä sairaalassa jossa raja 36viikkoa. Toki jos enemmän alkaa supistelemaan tai tulee vettä ni lähen heti. Otan nyt ihan rauhallisesti ettei tilanne lähtis etenemään. Mitään limatulppaa tms ei ole tullut. Valkovuoto ollut tosi runsasta viimeiset pari kuukautta ihan kokoajan ja välillä hieman limaista

Rv 32+0

.

Supistuksista, aina ei ole helppoa erottaa, onko kyseessä vauvan tiukka vääntö vai supistus. Supistus tuntuu kuitenkin koko mahassa, eikä lapsi tunnu liikkuvan. Mulla vauva tunkee joskus suunnilleen vatsanahan läpi :-) Vie sekin hapen keuhkoista, mutta tuntuu ja näkyy Supistuksessa vatsa taas on sileä ja kireä. Mulla supistaa useimmiten liikkeellä ollessa, joten sen huomaa siitäkin. Joskus kyllä neiti on esim. kaupassa ollessa vääntänyt oikein tosissaan... mitä lie halunnut.

Nukkuminen alkaa olla vähän niin ja näin. Olen nyt useana yönä herännyt kello neljä ahdistavaan tunteeseen. Vessassa juoksen sitäkin useammin. Saan kyllä unen päästä kiinni, kun olen ollut vähän aikaa  pystyssä, mutta on tämä tulevaan valmistautuminen aika perusteellista.

Voi että, täällä alkaa jo muutkin olla jo tosissaan hyvinkin lähellä h-hetkeä.. Itse odottelen, milloin alkaa tuo perinteinen pesänrakennusvimma. Tällä hetkellä kaamos painaa päällä, eikä meidän perheen sisäiset kellot ole vielä siirtyneet talviaikaan, mikä osaltaan myös lisää kehtuutusoloa. Toivottavasti ehdin vimmaantua vauva- ym. -laitteluissa ennen multiploitumista..

Jostakin olen kuullut, että ennenaikaisuus ainakin olisi periytyvää sorttia, äideiltä tyttärille. Meilläkin miehen puolen lähipiirissä kyllä vastaavaa ilmennyt usealla. Oma äitini on synnyttänyt meidät neljä lasta suht täsmällisesti tai vähän päälle l-a:n, ja omat synnytykset (40+3 ja 39+5) voisivat ehkä antaa osviittaa samansuuntaisesta. Mutta eipä näistä tosiaan koskaan voi mennä varmasti ennustamaan. Nyt on alkanut tulla alavatsaviiltelyjä aaltoilevasti, mitä lie kipuja, kun supistuksiksi en oikein täysin tunnista..

Viikkoja nyt 32+3 :)

Neuvolassa käytyä, eipä ollut vain hyviä uutisia. Verenpaine 140/94, aiemmin luokkaa 120/80. Hemoglobiini 109. Virtsassa hieman proteiinia. Ei tästä nyt vielä diagnoosia tehty, mutta huomenna vien tarkemmat pissat labraan ja lupasin mittailla verenpainetta kotioloissa. Kamalan väsynyt olenkin ollut ja syön nyt rautaa monivitamiinin päälle. Eiköhän se ainakin helpota oloa. Turvotus tuntuu laskeneen, vaikkei kai raudan puute sitä aiheuta.

Pelkonahan on raskausmyrkytys, vaikka se kolmannessa raskaudessa on tosi harvinainen kuulemma. Katsotaan. Levätä kai ainakin pitäisi, täytyy miettiä muutama työkuvio ennen äitiyslomaa jos tässä tosiaan aletaan oireilla kovastikin.

Vauva kyllä voi erinomaisesti ja liikkuu minkä kerkiää :-)

Kellopeippi 32+1

TJ 9 työpäivää!!!

Odotan jo niiiiin innolla. Tuntuu että ei meinaa löytää enää mitään fiksua päällepantavaa kaapista :D ja kerta kun "asiakastyössä" on niin tarttisi jotenkin fiksusti pukeutua tänne toimistolle. Voi ettäh. Odotan jo innolla että pääsen käyttämään vain ja ainoastaan lökähousuja!

TJ 12 olisi muuttoon. Sitäkin odotan innolla. Pääsee sitten sen jälkeen tuomaan kaikki vauvan tavarat isovanhempien varastosta ja laittamaan paikoilleen.

Synnytyspelko ei ota ainakaan vähentyäkseen tästä :/ Toivon, että saisin jotakin helpotusta jos pääsisin jonnekin valmennukseen tai tutustumaan sairaalaan. Moni on kehunut Salon synnäriä ja sen henkilökuntaa. Saan olla onnekas että ehdin synnyttämään siellä ennen kuin siirtyy tyksiin...

Mutta en oo kyllä henkisesti yhtään valmis siihen, että tää päättäisi syntyä nyt!!!

Joku täällä mainitsi FB ryhmästä. Minäkin olen kiinnostunut sellaisesta. Ei kai se sen ihmeempää oo kuin käydä luomassa sellainen :D

Sassy RV 33+2

Sassy sitten pistetään vaan ryhmä pystyyn :) Itse en kovinkaan hallitse noita ryhmiä ja niiden luomista, voiko tämän sysätä sun niskaan? :D

Onko kukaan teistä hyödyntänyt neuvolan tarjoamaa perhevalmennusta? Hieman vastahakoisesti lähdettiin eilen poikaystävän kanssa kyseiseen iltamaan, kun ei oikein tiedetty mitä odottaa. Onneksi mentiin. Oli ihan hauskaa nähdä niin monta pallomahaa samassa tilassa ja keskustella ajankohtaisia asioita, minulla kun ei ihan tässä lähipiirissä ole ketään, joka olisi samassa tilanteessa kanssani. Tänään olisi enää 52 päivää laskettuun. Jännää :)

HISSSU 32+4

Hei!
En ole kirjoitellutkaan piiitkään aikaan. Varmaan joskus rakenneultran aikoihin viimeksi. Toiseksi viimeinen työpäivä menossa ja hyvin on mennyt. Sokereita joutuu seurailemaan kun sokerirasituksessa jäi paastoarvosta kiinni. Noin yleisesti sanoisin että vointi ja kunto on hyvät ja innolla odotan lomaa. Esikoinen jatkaa pk:ssa kolmena päivänä viikossa, joten jotain omaa aikaakin pitäisi jäädä. Ehtii pistää kodin kuntoon. LA:han on 14.12. eli toivoakseni ennen joulua syntyisi.

Mulla ei ole pahemmin supistellut, kuten ei ekassakaan raskaudessa. Silloin mulla alko supistukset 41+0 ja samantien säännöllisinä. Ei ollut silloin epäilystäkään mistä on kyse. Esikoinen syntyi sitten seuraavana iltapäivänä, noin 18 h supistusten alkamisesta. Nyt on vaikea kuvitella muunlaista, vaikka yritän muistuttaa itselleni että kaikki synnytykset on erilaisia jne. Isovanhemmilla kestää ajella tänne meidän luokse 1,5 h hoitamaan esikkoa, joten toivottavasti ei tule vääriä hälytyksiä, tai kiireistä lähtöä...

Sukupuolesta ei ole tietoa. Kuvittelen pojan tulevan (ensimmäinen oli tyttö), mutta eipä sillä ole mitään väliä. Viime neuvolassa vauva oli kääntynyt raivotarjontaan, mutta sillä vaikutti olevan vielä hyvin tilaa pyöriä siellä vaikka ympyrää. Kahden viikon päästä olis lääkäri, jossa tehdään painoarvio sitten. Meilläpäin ei ole perhevalmennusta tms. eikä sairaalaankaan pääse tutustumaan muutoin kuin netissä. Tai ainakaan näin toisella kierroksella olevalle ei näitä ole tarjottu. Sinällään harmi, kun ollaan siis muutettu toiselle paikkakunnalle tässä välissä, joten nämä tämän paikan kuviot on kaikki uusia.

Jos joku perustaa Facebook-ryhmän, minä haluan tottakai mukaan.

Euphorbia 34+4