lyyli85

Täällä ilmoittautuu mukaan tuleva yh-äiti. Tarinani on menee kuta kuinkin tällä tavalla: tapailin pari kertaa ulkomaalaistaustaista miestä, joka oli paikkakunnalla työkeikkaa tekemässä. Mies lähti melko pian kuitenkin takaisin kotimaahansa, samoihin aikoihin tajusin kauhistukseni olevani raskaana. Alkushokki oli melkoinen, mutta alusta asti tiesin piettäväni lapsen vaikka edessä olisikon yh-äitiys. Yksi abortti menneisyydessä, joten sitä en halunnut enää kokea. Kun viikkoja kului, sitä enempi aloin jo iloita raskaudesta. Kaveripiirini otti tiedon kannustavasti vastaan ja on tähän astikkin tukena ollut. Tavoitin jokunen aika sitten lukuisien yritysten jälkeen lapsen isän. Ilmoitin hänelle raskaudestani ja että itselleni tärkeintä on vain saada hänelle tämä tieto. Tietenkin hänelle asia oli järkytys, asuihan hän kuitenkin muutaman tuhannen kilometrin päässä. Tein hänelle kuitenkin hyvin selväksi ettei tämä muuta asioita mitenkään, huolehtisin lapsesta yksin ja että minulla ei ole mitään odotuksia/vaatimuksia. Lupasin myös että hän saa tietenkin nähdä lastansa jos haluaa. Mies tuumi, että kyllä hän joskus haluaa nähdä lapsensa, mutta ei ole vielä valmis. Tarvitsee vielä aikaa sulatella tätä uutista. 

Laskettu aikani on 5.12.2013. Tänään alkoi kauan odotettu äitiysloma :) Itse raskausaika on sujunut tähän asti varsin mukavasti. Yksittäisiä huonompia päiviä on ollu, mutta pääsääntöisesti vointi on ollut hyvä. Eteisistukka alkuun hieman vaimensi vauvan ensimmäisiä potkuja, mutta rv:ltä 15 lähtien ne pienet hipaisut rupesi tuntumaan :) Vauva on todella aktiivisesti liikkunut nyt loppuraskauden aikana, välistä aivan tuntuu että kyljistä tullaan läpi :D Kovasti jo odotan, että vauva syntyisi. Sukupuolesta ei ole täysin varmaa, rakenneultran mukaan tyttö olisi tulossa, mutta alusta alkaen oon itse ollu sitä mieltä että poika tulee (enneunet ja eteenpäin kasvava massu antanut mielikuvia).  Ensi viikolla olisi neuvolalääkärille aika. Eniten odotan, että saisin pikkuisen painoarvion tietooni niin hieman olisi helpottuneempi olo. Vauva on kääntynyt raivotarjontaan ja muutenkin tähän asti kaikki ovat olleet hyvin. Synnytys ei minua tällä hetkellä pelota, päinvastoin voisin jo synnyttää kunhan vielä muuan viikko kuluisi. Neuvolassa ovat puhuneet tästä doulasta, jonka saisi tukihenkilöksi jos haluaa. Itse en kuitenkaan lämpene ajatukselle yhtään, mielummin yksin siellä olen. Mielessä on käynyt, että kaverin tai äitini pyytäisin sinne mukaan, mutta nyt on vahvasti se tunne etten halua sinne ketään mukaan. Tuleva arki vauvan kanssa ei huoleta. Alan koulutus on taustalla, joten lasten hoito ei ole vierasta :) Kavereita minulla tukena on, joten heiltä saan kyllä apua.  

- Lyyli85 rv 34+6