Joulukuiset 2013

Onnea kaze plussasta!! :)

Soitinpas jo nyt n-la ajan, kun en tiiä miten täyttä täällä on. Se on nyt tehty ei tarvitse enään murehtia että pitäis tehä sitä ja tätä kun tekee heti! :)

Heipä hei! Täällä kans yksi onnellinen plussaaja,olo on kyllä aika epätodellinen,testejä oon nyt tehny kakis,mieli tekis mennä vielä alkuraskauden ultraan varmistamaan asia, meillä vuonna 2007 syntynyt poika joka sai alkunsa pitkien hedelmöityshoitojen tuloksena ja nyt sit tuli ihan luomuna:) Onnea kaikille plussaneille! Hauskaa kokeilla tälläistä ketjua,enpä ole koskaan ollut missään vastaavassa mukana...

Oiii, onpas meitä jo monta täällä :)  Onnittelut kaikille vielä plussasta!

LLOORA, täällä yksi jota huippaa aivan älyttömästi :/ Ekassa raskaudessa ei moista ollut tai muitakaan näitä oireita.. Rinnat on kipeät ja kasvaneet ainakin kuppikoon, mahaa turvottaa aivan kamalasti (en tajua miksi, ärväke nyt ei ole kun pähkinän kokoinen..), tuo huimaus, jota on jopa paikallaan seistessä on välillä jopa ärsyttävää, masu nippailut, jotka välillä äityvät hetkeksi jopa viiltelyksi ( yleensä kävellessä "pitkiä matkoja", silloin on pakko hetkeksi pysähtyä ja taas jatkaa ;) )... Oho mikä litania.. Eihän noita edes tajua, ennenkö ne kirjaa ylös ja minä kun luulin, ettei ole kunnon oireita kun ei okseta kokoaikaa niinkuin ekassa raskaudessa.

Minäkin varasin neuvola ajan jo nyt ,kun me lähdetään Espanjan aurinkoon 2 viikon päästä ja en halua lomalla miettiä ajan varausta, joten kun tullaan reissusta niin heti on neuvola, 24.4 eli viikolla 8+ <3

Ja taas takavasemmalle teidän muiden kuulumisia odottelemaan :)

Lisää vain ihania odottajia tänne! :)

Täällä kans mahaa turvottaa ja rinnat ovat arat. Huimausta mulla ei ole ollenkaan. Ei kyllä pahoinvointiakaan.. vielä :D Tuota mahan juilimista kylläkin ja varsinkin iltaisin.

Varasin itsekin jo neuvolaan ajan.. itseasiassa Talventähti juuri samalle päivälle sain myös ajan eli 24.4, hassu sattuma :)

Ei ku hups.. neuvolaan aika olikin 25.4.. mutta kuitenkin :) onnesta niin sekaisin!

Heippa, varovasti ilmoittaudun nyt tänne. Olen ollut kuumeilemassa tuolla joulukuisissa ja nyt sitten siirryn tänne odottajien puolelle plussattuani viime maanantaina. Olo on todella epätodellinen ja epävarma ja siksi olen muutaman päivän miettinyt, uskallanko tulla tänne puolelle jo jakamaan tuntemuksiani. Olen siis 25 -vuotias ja mieheni pian 28 ja meillä on iahan juuri vuoden täyttänyt esikoistytär. Nyt toinen lapsi siis tulossa. Onnellinen olen ja toivottu tämä raskaus todellakin on, mutta jostain syystä enemmän vielä peloissani kuin esikoista odottaessani. Kaipa se jotenkin liittyy siihen, että nyt kun yhden lapsen jälkeen tietää, miltä tuntuu saada lapsi ja tietää, mitä sieltä on tulossa, menettämisen pelko on suuri. Vaikka olen ihan alussa vasta, rv 4+4, eikä oireitakaan juuri ole ja fyysisesti siis en tunne oloani vielä raskaanaolevaksi niin jotenkin silti tämä vauva tuntuu jo paljon todellisemmalta kuin esikoista odottaessani. Väsymystä on ollut, eilenkin piti mennä jo todella aikaisin nukkumaan, joka ei siis minulle ole mitenkään normaalia. Väsymys voi myös johtua siitä, että tyttärellä alkoi eilen flunssa ja voi olla tulossa myös minulle. Vaikea sanoa:) Mutta vatsassa vain silloin tällöin nopeita liikkeitä tehdessä(esim. neidin perään juostessani;)) tuntuu pieniä vihlaisuja, joita muistan ekasta raskaudesta vasta myöhäisemmässä vaiheessa. Vatsa ollut turvonnut jo ennen plussaa ja vaikea peitellä. En silti tiedä, kuinka moni arvaisi vielä raskautta tämän vatsan perusteella. Joskus yökkäilen ihan yllättäen ilman mitään syytä. Aikaisemmassa raskaudessa yökkäilin pahoista hajuista ja nälästä, mutta nyt tulee yökkäiltyä ilman mitään syytä varoittamatta...outoa. Mutta tuokin tosi satunnaista vielä ja aika lievää. Olo siis fyysisesti suht normaali.

Olen tässä pohtinut raskaudesta kertomista omalle perheelleni. Lähinnä omille vanhemmilleni haluaisin jo kertoa ja ehkä myös miehen vanhemmille. Esikoisesta kerrottiin vasta lähempänä 12 viikkoa, jonne alunperin piti odottaa, mutta voimakas pahoinvointi pakotti kertomaan aikaisemmin. Nyt vaan pelkään niin tosissani keskenmenoa enkä haluaisi joutua sitä kertomaan kenellekään. Ja samalla kuitenkin haluaisin vaan päästä jo jakamaan tämän ihanan asian perheeni kanssa. Mies on sitä mieltä, että saan kertoa, mutta hänellä ei ole mikään kiire kertoa kenellekään...miehet;) Miten te muut olette ajatelleet kertoa ja koska kerroitte mahdollisista aikaisemmista raskauksista?

Mutta sellainen romaani sitten tällä kertaa:) Ja tänne sitten odottelen muista tuolla joulukuisissa kuumeilijoissa plussanneita. Olisi kiva päästä jakamaan tuntemuksia.

Onnea kaikile plussanneille. Ja muuten, täällä neuvola-aika varattuna 26.4:)

Hei joulukuiset! Täällä yksi lisää :)

Kun nyt meltsu uskalsit niin minä tulen perässä ;)

Ei kolmas lapsi nyt toiveissa ja laskettu aika näyttäis tällä hetkellä olevan 7.12. Olinkin jo tuossa alkuvuodesta raskaana mutta se päättyi ikävästi kun raskausviikolla 17+4 todettiin sikiön kuolleen. Synnytys sitten käynnistettiin ja jouduin vielä kaavintaan kun ei istukka irronnutkaan itsestään ja vuosin yli litran verta. Tämän jälkeen onneksi meni kaikki hyvin, fyysisesti toivuin nopeasti ja henkisesti sitten vähitellen. Yhdet kuukautiset ehtivät tulla ja sitten plussasinkin jo :)  Onneksi ei tutkimuksissa läytynyt mitään hälyttävää, joten ei pitäisi olla suurentunutta riskiä keskenmenolle ja kaksi tervettä lasta meillä jo on joten uskallan toivoa että vielä normaali raskaus onnistuu. Ja ihmeen rauhallinen olenkin ollut plussattuani, en yhtään niin epävarma ja epäuskoinen kuin viimeksi oli koko raskauden. Tekisi myös mieli jo kertoa kaikille raskaudesta kun viimeksi en olisi halunnut kertoa kenellekään... Otan tämänkin hyvänä merkkinä :) 

Kovin paljon oireita ei täältä vielä löydy... Vatsaa turvottaa, kiristelee ja nippailee epämääräisesti. Lisäksi janottaa ja pissattaa :) rinnoissa ei ole oikeastaan mitään tuntemuksia, ekassa raskaudessa ne oli plussatessa ihan järkyttävän kipeät mutta jokaisessa raskaudessa sitten nämä tuntemukset vähentyneet. Vähän kyllä hirvittää, miten nopeasti tämä tulee todennäköisesti jo näkymään kun jo neljäs raskaus eikä edellisen raskauden päättymisen ja tämän plussauksen välillä mennyt kuin kaksi kuukautta...

Onnea vielä kaikille pientä joulutonttua odottaville :) 

Jospa sitä ketjun aloittajakin taas aktivoituisi :) Tervetuloa ja onnea kaikille plussanneille :D nyt vaan toivotaan kovasti tarrasukkia matkaan jotta vältyttäisiin kurjilta uutisilta mahdollisimman hyvin. Itsellä alkaa raskausoireita olemaan jonkin verran. Ällötystä ja etomista muttei mitään pahaa. Kaksi ensimmäistä raskautta pahoinvointia ja oksentelua oli 24/7 rv20 saakka. Kolmas raskaus sujuikin sitten rauhallisemmin, onneksi. No eipä sitä varmaan olisi oikein kahden pienen perässä oikein pysynytkään. Ensimmäiset 3 lastani kun tulivat kaikki 4 vuoden sisään :) Nyt sitten tämä iltatähti tulee ja ikäeroa tämänhetkiseen kuopukseen tulee olemaan miltei 7 vuotta. Mä olen vähän ihmeissäni ku sairastan palleatyrää ja kysyinkin eilen neuvolasta kun sinne soittelin ja varasin aikaa että saanko vai enkö saa syödä Zoltia joka on mennyt lääkityksenä jo yli vuoden päivittäin. Noh, tätä lupasi tarkistaa ja palata asiaan ja arvatkaa vaan tekikö niin :( Illalla närästys sitten oli aika rankkaa ja rennietä meni kun sitä uskalsin sentään ottaa. En haluais soittaa työterveyteenkään ja kysyä kun en haluaisi omaa raskautumistani siellä vielä paljastaa... siihen on omat syynsä. Mäkin sain neuvola-ajan jo ensi viikolle joten varhaisraskauden ultra meni nyt aika tiukasti harkintaan. Sydänääniä on nimittäin ihan turha toivo vielä kuulla silloin eikä oikein jaksais odottaa sitten kuukautta siitä eteenpäin ennenku varmuutta asian saa...Mut mietitiään, mietitään :D

Jes, hyvä Sabriina:) Voisimpa itsekin vain nauttia raskaudesta, mutta jotenkin en vain uskalla. Kai se johtuu nyt siitä, että tämä raskaus alkoi vaan "liian" helposti. Muut, jotka ei siis vielä tiedä, niin plussasin ekasta yrityskierrosta:) Ja samalla siis ekasta kierrosta ilman ehkäisyä. No mutta, yritetään nyt vaan jotenkin sinnitellä ja kaipa sitten oireiden myötä tämä raskaus muuttuu todellisemmaksi. Eli oireet on nyt ihan tervetulleita, niin kurjia kun ne välillä ovatkin. Mutta ovat vaan kuitenkin kaiken sen arvoisia:) Kyllä tuon pikkuneidin eteen tosiaankin välillä sitä pönttöä halaili;)

Tänään ollut jotenkin omituinen olotila. Väsynyt, koska kuumeinen pikkuneiti piti yöllä hereillä, mutta samalla jotenkin hassu. En osaa kuvailla. Ja nyt on kamalan vaikea yhdistää näitä oireita oikein mihinkään, kun on samaan aikaan niin monta syyllistäkin:) Katsellaan, mihin olo kehittyy. Ennen plussaa tuntui paljon noita nippailuja ja vihlaisuja ja kuplintaa vatsassa,mutta nyt plussan jälkeen ei enää ollenkaan. Ja sepäs sitten pistääkin stressaamaan:(

Mutta eipä tällä kertaa muuta. Olisi kiva kuulla päivittäin muiden olotiloista, että millaisia muutoksia tapahtuu ja millaisia oireita kenelläkin on ja missä vaiheessa:)

Moikka moi kaikille! Täältä liittyisi jälleen yksi uusi jouluisten joukkoon, ensimmäistä odotellaan innolla. Plussasin tänä aamuna tyylipuhtaan plussan kahteen testiin, vaikka ajatus oli että varmistan vaan, että onhan ne menkat nyt sieltä tulossa. Menkkamaisia tuntemuksia on nimittäin ollut jo hyvän aikaa ja menkat on olleetkin jo pari viikkoa myöhässä. Olen kuitenkin vaan ajatellut, että kroppa vaan temppuilee, vaikka tämä olikin ensimmäinen kierto kun annettiin vauvalle lupa tulla. En vaan voinut uskoa, että näin nopeasti tärppäisi varsinkin, kun aloitettiin yrittäminen vasta kierron sellaisessa vaiheessa, että luulin oviksen jo menneen.

Viikoista ei ole mitään tarkkaa käsitystä, varailin jo aamusta neuvola-aikaa, joka on 29.4. ja sieltä sanottiin, että menkkojen mukaan mulla olisi viikkoja jo 7+1 jolloin ilmeisesti kuuluisin marraskuisiin. En kuitenkaan mitenkään voi uskoa että olisi vielä noin paljon, sillä tein ehkä noin viikko takaperin negatiivisen testin. Vai voiko olla että mulla nousisi vaan niin hitaasti se hormonitaso? Aion kuitenkin mennä oman fiiliksen mukaan että viikkoja olisi nyt ehkä noin 5, kunnes toisin todistetaan. :)

Mutta tosiaan, tässä sitä nyt ollaan, hämmentyneinä mutta onnellisina. Ne menkkamaiset tuntemukset onkin sitten ollut jotain muuta! Ihmettelinkin tässä joku päivä, miten nämä selän ja mahan tuntemukset on nyt jotenkin erilaisia kuin normaalisti. Tänäänkin on siis mahaa nippaillut useamman kerran, tai no vähän enemmänkin kuin nippaillut, sellaisia nopeita kipuaaltoja tulee silloin tällöin. Ne ei kuitenkaan tuntuisi liittyvän esim. nopeisiin liikkeisiin, vaan tulevat aika yllättäen ja yhtä nopeasti katoavatkin. Ilmeisesti se kohtu siellä nyt venyilee kovaa vauhtia. :) Mitään muita oireita ei ole ollut tähän mennessä, ottaisin kyllä mieluusti vaikka ihan vähän pahoinvointiakin tai muuta oiretta, niin tuntuisi tämä raskaus vähän todenmukaisemmalta. :D

Joo huimaus on kyllä iha sanonko mistä.. Itsellä neuvola aika 7.5 Olisin halunnut jo vähän aikasemmin kun olen niin hätähousu ja malttamaton. :) Aikaa varatessa en edes tiennyt milloin on minulla VAKAVA koe, haen siis lastentarhanopettajaksi. Sattui sitten samalle päivällä onneks on pari tuntii välissä kerkee mennä paikkasta A paikkaan B

Huomenta! Tuosta huimauksesta niin itselläni sitä oli ennen plussaa parina päivänä, mutta ei enää sen jälkeen ole ollut. Yksi raskausoire täältä kyllä löytyy nimittäin vatsa on sekaisin. Se vaan ei mielestäni nyt ole paras oire, koska sellaista nyt voi muutenkin olla, joten ei kyllä saa tuntemaan oloa yhtään enempää raskaanaolevaksi. Mutta siis selvästi raskaudesta johtuu, kun nyt tässä ollut jo useamman päivän, slkoi jo ennen plussaa, eikä ole oikein mitään muutakaan selitystä sille. Oletteko muut muuten jotain raskausvitamiineja alkaneet syömään? Itse hankein jo ennen kuin tiesin olevani raskaana, koska niitä voi alkaa syömään jo yritysvaiheessa niin on sitten vitamiiniasiat kunnossa, kun raskautuu. Ekassa raskaudessa en syönyt mitään vitamiineja....paitso foolihappoa. Ja rautaakin määrättiin, kun oli niin alhainen hemoglobiini, mutta en sitten kyllä niitä oikein pystynyt syömään, ku aiheuttivat niin paljon vatsavaivoja. Tällä kertaa päätin nyt nuo vitamiinit aloittaa, kun ajattelin, että olisin sitten vähän virkeämpi...ja kai se rautakin olisi hyvä jo ottaa käyttöön. Ja muutenkin oma ruokavalio on aina ollut vähän huono niin ihan hyvä vaan saada lisävitamiineja vauvan takia.

Voi vitsi, tarttis alkaa tuota diabetes-ruokavaliota hiukan taas noudattelemaan, jos vaikka saisi vältettyä tällä kertaa sen raskausdiabeteksen, mutta on vaan niin hankalaa kun kaapit täynnä vieläkin pikkuneidin synttäriherkkuja;) Onko täällä muita, joilla olisi ollut aikaisemmissa raskauksissa diabetesta?

Ja ekaa odottavat niin nauttikaa nyt täysillä ekasta raskaudestanne. Oli se vaan niin ihanaa aikaa, kun kaikki oli niin uutta eikä etukäteen tarvinnut pelätä mitään. Vaikka tottakai huoli oli silloinkin suuri, mutta jostain syystä nyt vaan tämä toinen (ainakin minulla) aiheuttaa kamalan paljon huolta. Ja on vaan edelleen todella epätodellinen olo koko raskauden suhteen. Kaipa se oli tätä ekassakin...ei voi muistaa, kun lähinnä muistissa on vain loppuraskaus ja iso maha:)

Olisi kiva kuulla(nyt tietysti vielä vähän aikaista) millaisia eroja ekan ja tokan tai kolmannenkin raskauden välillä on. Ja ekaa odottavat, kertokaa te miltä tuntuu nyt ekaa odottaessa. Koska alkaa tuntua todelliselta vai tuntuuko jo?:)

Pitää vielä uudelleen lukea kaikkien jutut täältä, kun vielä ei ole jäänyt mieleen, missä tilanteessa kukakin on:) Oletteko muuten käyneet lukemassa täältä vauva.fi:n keskutelua: Älyttömintä mitä mies on sanonut/tehnyt synnytyksessä? Ihan mahtavia juttuja. Nauroin eilen ihan vedet silmissä niitä:) Kannattaa katsoa!

Onnea kaikille plussanneille! Täällä myös yksi onnellinen mutta hieman peloissaan oleva joulutähden odottaja. Viime tiistaina tuli plussa ja 8.12 laskettu aika. Ennestään mulla vuoden ja 3 kuukauden ikäinen poika. Surua on viime aikoina riittänyt. Reilun puolen vuoden sisällä kaksi mennyt kesken, molemmat 8+. Ennen esikoista ei keskenmenoja ole tullut. Kohtu, munasarjat ja kilpirauhasarvot tutkittu edellisen km yhteydessä ja ne ok. Pelko on luonnollisesti suuri tällä hetkellä enkä uskalla oikein iloita kunnolla ennenkuin varmistuu että kaikki ok. Eniten harmittaa tämä jatkuva oireiden kyttäily ja varominen. En vain voi tälle mitään, kun pettymykset niin tuoreena mielessä. Onneksi sentään mulla tässä alkuraskaudessa on ollut ihan oikeita raskausoireita (palelu, flunssainen ja etova olo, vatsan turvotus ja painon tunne), mitä mulla ei keskenmenneissä oo ollut. Olin täysin oireeton niissä. Täytyy nyt vaan kaikesta huolimatta yrittää iloita tästä raskaudesta ja luottaa että kaikki menis tällä kertaa  hyvin. :) Inhottavaa elää joka päivä peläten ja varoa kaikkea. :( Kun eihän sitä keskenmenoo voi itelle kuitenkaan aiheuttaa. Olis mukava kuulla jos joku muukin on/on ollut saman tyyppisessä tilanteessa ja miten olette pystyneet tässä tilanteessa rentoutumaan ja luottamaan kroppaanne?

Onnea kaikille plussanneille! Ilmoittautuisin myös itse mukaan. Olen 21v. 1,5v. pojan äiti ja nyt siis toista lasta odotellaan innolla. Laskettu aika on 5.12. Esikoista odottaessa vain lueskelin näitä keskusteluja, mutta tällä kertaa päätin uskaltautua itsekin mukaan. Ihanaa päästä jakamaan raskausjuttuja muiden odottajien kanssa.:)

Voimia kaikille tulevaan raskauteen! Toivotaan että kaikilla sujuu raskaus ja synnytys hyvin! Itselläni meni viime raskaus mallikkaasti ja nyt plussattuani vähän pelotti että käyköhän nyt jotain, kun viimekerralla meni vähän liiankin hyvin. Kuitenkin päätin, että annan itselleni luvan nyt iloita tästä raskaudesta ja luotan siihen että kaikki menee hyvin. Jos sitten ei mene niin suru on varmasti suuri, mutta se on sitten sen aikainen murhe.

Luin nyt sitten kaikkien kommentit läpi vielä. Oireista oltiin kovasti kiinnostuneita, joten vastaanpa siihen. Eli esikoisesta oli ihan menkkakivun tuntuista kipua silloin kun kuukautisten olisi kuulunut alkaa. Jossain 7. viikosta lähtien oli kolmisen viikkoa lievää etovaa oloa, mutta siis tooosi lievää. Väsynyt olin alkuraskaudessa, mutta sekin meni nopeasti ohi. Sitten loppuraskaudessa ei muuta ollutkaan kun huimausta, jota mulla on jo jonkun verran muutenkin alhaisen verenpaineen takia.

Nyt vielä ei ole ilmaantunut mitään oireita. Tällä kertaa ei noita menkkamaisia kipujakaan kuulunut. Vähän väsyttää, mutta oon ollut monta viikkoa flunssassa, joten siitäkin voi johtua. Ainoa "oire" mitä viime raskaudessa ei ollut on se, että tuntuu henkisesti siltä että olen raskaana. Viimeiksi kun en oikein tajunnut olevani raskaana ennen kuin sain pojan synnärillä viereeni.

Meltsulle lohdutukseksi, että itsekin plussasin esikoisesta ensimmaisesta kierrosta ja e-pillerit sitä ennen olleet käytössä. Ja hyvin meni koko raskaus:). Tälläkin kertaa ekasta tai tokasta yrityksestä tärppäsi, riippuen miten tulkitsee. Ekalla kierrolla kun jätettiin ehkäisy pois niin olin pojan kanssa sukulaisilla juuri oviksen aikaan, joten eipä ollut mahdollisuuksia pahemmin raskautua ja nyt tokalla kierrolla sitten tärppäsi.

sininenmarja: Kiitos lohdutuksesta. Oli ihan kiva lukea, että muillakin sama tilanne. Tuntuu ihan todella hölmöltä valitella täällä ääneen, että voi harmi kun nyt meni tärppäämään heti ekasta kerrasta, kun nyt tarvii sitten olla huolissaan. Moni kuumeilijoissa voisi vaikka lyödä tuollaisista kommenteista:) Mutta siis ei sitä etukäteen voi mitenkään tajuta, että mitä kaikkia ajatuksia se sitten herättää, kun sattuukin onnistumaan ekalla yrittämällä. siihenhän aina pyritään ja tosi ihanaahan se on, mutta kun minulle se tuli niin yllätyksenä, että on ollut vaikea siihen asiaan suhtautua järkevästi.  Hyvä, kun yrittäminen ja päätös siitä, että vauva saisi tulla, oli edes alkanut niin sitä sitten oltiinkin jo raskaana. Mutta TODELLA onnellinen olen asiasta ja kaipa sitä jossain vaiheessa sitten pikkuhiljaa usklataa alkaa tosissaan iloitsemaan ja uskomaan asian todeksi. VAikka sitten siinä vaiheessa, kun pahoinvoinnit alkaa taas:)

Ja sininenmarja minulla ihan samalla tavalla esikoisesta menkkakipuja ennen plussaa, mutta tästä toisesta ei. Kaipa se kohtukin  on sitten jo sen verran valmiina edellisestä(nyt kun siitä ei ole edes kuin vuosi aikaa), että ei enää niin oireile ja samaten tissit kipeytyi esikoisesta ennen plusaa, mutta nyt ei mitään tuntemuksia....imetyksen jäljiltä kai niin paikat löystyneet:)

Täällä yksi jouluvauvaa odotteleva ilmoittautuu! :) Meillä tärppäsi yk 1 ja laskettu aika olisi 1.12. eli sama kuin Eeamilla. Itse olen 21v. opiskelija ja avomieheni 28v. ja vakityössä, vauvakuumeiltu on jo piiitkään ja nyt tuntui aika vihdoin sopivalta.

Mulla kävi siinä mielessä erikoisesti, että dpo 12 illalla alkoivat repäisykivut kuin tyhjästä ja pahenivat nopeasti niin, että tuntui etten pystynyt lopulta liikahtamaankaan ilman valtavaa sietämätöntä kipua, joka meni kyllä samantien ohitse. Hätäännyin valtavasti ja otin buranan, että saatoin mennä nukkumaan (en löytänyt siihen hätään panadolia). Jännää oli se, että myös pissatessa sattui! Aamulla kivut olivat tipotiessään eikä niitä ole sen koommin kuulunut. Myöskään minkäänlaista vuotoa ei ollut eikä ole sen jälkeenkään ollut. Lääkäri sanoi, että kuulostaa todella omituisilta oireilta. Periaatteessa olisivat voineet olla kiinnittymiskipuja, mutta en käsitä, miten ne vasta tuolloin olisivat tulleet; eikös alkio kiinnity dpo 7-8? Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta?

Neuvola varattu ensi tiistaille eli 8.4. Varasin heti kun tein plussatestin^^

Mulla oireita olleet:

- lämmön nousu, kuumeinen ja nuhainen olo

- vatsan turvotus

- rintojen arkuus

- "pöhnäinen" olo

- rv 5 alkoi lievä etominen, joka tuntuu voimistuvan päivä päivältä

- hirmuinen nälkä ja ruokahaluttomuus samaan aikaan, esim. tänään ei mennyt enää lounas alas kuin väkipakolla

Tänään rv 5+5 alkoi myös vatsan nippailu ja huomasin myös pienen rusehtavan veripisaran housuissani. Säikähdin aluksi, mutta vuotoa ei ole onneksi tullut enempää; ymmärtääkseni vähäinen, kivuton vuoto on ihan normaalia alkuraskaudessa?

Onnea superisti kaikille muillekin plussanneille: toivotaan, että kaikilla pysyy maha-asukit mukana loppuun asti! Ihanaa vihdoinkin ilmoittautua tänne odottelijoiden joukkoon ja päästä jakamaan kokemuksia ja ajatuksia teidän kanssa!:)

Tervehdys taas täältäkin :)

Oireista...

Minä ainakin koen kroppani vanhaksi.... Ensimmäisen lapseni sain kun olin 21.v ja nyt olen 29.v ja voi elämä sentään, miten tämä voi muka tuntua näin paljon enemmän voimia vievältä? Jatkuva väsymys ja kroppa prakaa vastaan kävelystäkin, alavatsalla alkaa vihlomaan pitkään esim. kaupoilla kiertely. Turhauttavaa. Ja kiesus tätä turvotusta, ei mulla tällaista ollut ekasta lapsesta! 

Meillä on sinne etelänreissuun lähtö ensi sunnuntaina ja voi ihmetys sentään, miten mä mahdun vaatteisiini :D On tämä naisten elämä hankalaa....Noh, onneksi ostin mammahousut, ne ainakin menee päälle ;)

Usvaneito: Muistan, että mullakin olis ekassa odotuksessa alussa ollut pientä rusehtavaa vuotoa. Muistaisin myös, että se on ihan harmitonta niin kauan kun ei ole kipuja ja vuoto ei ole runsasta.

Heeeei, huimaukseen auttoi lakritsi! (sitä ei olisi varmaan kuitenkaan tarvinnut koko pussillista ahmia ;) )

tarrasukkia ja hyviä oloja kaikille <3

Tervetuloa Usvaneito sinullekin ja onnea plussasta:) Sinulla noita oireita jo sitten riittääkin. Vaikka varmasti tuntuvat kurjilta välillä niin muistan silti ekasta raskaudesta, kun noita oireita alkoi tulla, että kyllä silti huoli helpotti kun alkoi vauva ilmoitella itsestään edes jollain tavalla. Itselläni oli täysin oireeton alkuraskaus viikolle 7 asti, jolloin ekan kerran alkoi pahoinvoitni. alko silloin tosi pikkuhiljaa, mutta jatkui voimakkaampana. Nyt tässä raskaudessa ei vielä ole ollut muuta oikeastaan kuin noita pieniä ain sillointällöin nopeista liikkeistä aiheutuvia vihaisuja ja jotenkin on edelleen vaan todella epätodellinen olo. Tänään kerroin omille vanhemmilleni raskaudesta ja tuli jotenkin hassu olo, kuin olisin valehdellut:) Ei vieläkään ole asia ehtinyt sisäistymään, mutta viikonhan tässä on vasta asia ollut tiedossa joten katsotaan, miten oireet edistyy. Otan mielelläni oikeasti myös sen pahoinvoinnin, koska siitä sitten ainakin tiedä, että olen raskaana. Pahoinvointia pahempaa on tämä piinaava epätietoisuus. Alkuraskauden ultra voisi olla ihan helpottava myös, mutten mennyt ekastakaan niin ajattelin yrittää kärvistellä tälläkin kertaa sinne viralliseen ultraan:) Toivottavasti saan taas ajoissa, viimeksi viikolla 11 tehtiin, mutta ultrassa viikot korjattiin ja olikin jo 12 täynnä. Olen edelleen kovassa flunssassa ja eilen kärsin vieläpä kofeiinin vieroitusoireista, koska päätin jättää kahvin taas kokonaan pois. Vaikea siis erottaa, mikä oire johtuu mistäkin, kun väsynyt tosiaankin olen, mutta flunssassa ja pienessä kuumeessa se ei tosiaankaan ole ihme ja ilman kofeiinia aamulla herääminen on aika haastavaa:)

Muistaako/tietääkö joku millä viikoille tuolla kotidopplerilla alkaa sydänäänet kuulua? En muista yhtään, koska aloin viime raskaudessa kuunnella.

Talventähti: Vietä hauska matka ja yritä nauttia oireistasi huolimatta:) Itselläni matka lämpimään tiedossa syyskuun alussa ja silloin ollaan jo pidemmällä raskaana. Ehkä se juuri auttoi plussaamaan nopeasti, kun suunnittelin samaan aikaan matkaa:) Toisaalta, reissasin myös edellisessä raskaudessa ja hyvin meni kaikki, joten en yhtään kyllä pelkää, ettenkö jaksaisi myös tälläkin kertaa.

Meltsu12 rv 5+0

Ällölöllö olo jatkuu edelleen, mutta ei niin pahana, että olisin kertaakaan oksentanut. Väsyttää vaan ihan tuskaisesti ja ruoka ei maistu. Oli pakko käydä ostamassa Weetos-suklaamuroja (joita en ole siis syönyt sitten ala-asteen), appelsiinimehua, greippejä ja kiivejä kun tuntuu, ettei mikään muu oikein mene alas.

Jostain syystä mua hämmentää se, ettei mulla ole oikeastaan minkäänlaisia alavatsan nippailuja, repäisykipuja ym. juilimisia vaikka moni mainitsee sen juuri yhdeksi ensimmäisistä raskausoireistaan. Ihan aluksi oli ehkä päivän tai pari aina silloin tällöin juuri ja juuri tunnistettavaa nippailua, mutta sitten se loppui kuin seinään. Samoin aluksi, silloin kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa, oli menkkamaisia kipuja muutaman päivän. Onko muita, joilla ei ole ollut näitä kohdun kasvukipuja ollenkaan alkuraskaudessa? Olen varmaan ihan hölmö, mutta en voi olla miettimättä, että onkohan kaikki nyt pikkuisella hyvin ja kehittyyhän se siellä masussa, vaikken aktiivisesti mitään tunnekaan? On niin ihanaa ja samalla pelottavaa tietää, että tuolla masussa oleskelee niin pieni ja herkkä otus:)

Yhdyn niin tuohon, että tuntuu todella epätodelliselta vielä tässä vaiheessa raskaus; mieskin nauroi, kun sanoin odottavani yli kaiken kaikkia oikein selkeitä raskausoireita, oksentaminen mukaanlukien, että olisi edes jokin muistuttamassa siitä, että kyllä tässä nyt raskaana ollaan! :D

Millä raskausviikolla olette muuten ajatelleet kertoa raskaudestanne muille? Onko np-ultra teidän mielestä jonkinlainen rajapyykki, että sen jälkeen on turvallista kertoa, vai kenties 12. rv? Itse olen kertonut jo veljilleni ja parhaille ystävilleni, koska tiedän, että heille voisin kertoa ja heiltä saisin tukea myös mahdollisessa km. Kovasti syyhyttäisi kertoa jo vanhemmillekin ja anopille, mutta pakko kai sitä on yrittää malttaa vielä muutaman viikon mielensä^^

Usvaneito, rv 6+0