Hoitaako yhteiskunta vanhuksen kaikki asiat, jos omainen ei vaan enää jaksa?

Voi ap, kuinka tutulta kuulosti sitä lumenluontia myöten.

Meillä kävi siivoja, kotihoito haki lääkkeet apteekista , ruoka tilattiin netistä ja silti sai 2-3 krt viikko viimeiset vuodet juosta paikan päällä.Ja ennen kaikkea pelätä sitä puhelinta , että kun se soi niin mitä nyt taas mikä vaatii minulta kaiken ja vähän päälle.

Ihan yksityiskohtana kh katsoi vanhempani tarvitsevan lääkäriä ja varasi ip ajan terveyskeskukseen ,olin kertonut heille, että olen tilapäisesti 200km päässä.Eipä mennyt jakeluun ! Siinä sitten ihmeteltiin, että mitenkähän tämä nyt hoidettaisi.

Mitä tulee palvelu mikä lie taloihin niin niihin ei ole asiaa , jos edes toinen silmä liikkuu.Vanhempaani oltiin kotiuttamassa sairaalasta vaikka hän ei pystynyt itse edes kääntymään tai nousemaan istumaan ja kotona toinen laahustamassa rollaattorilla. Onneksi menehtyi ennen kuin ehtivät toteuttaa. Olisin varmaan eronnut, suljetulla tai kuollut itse , jos olisi sinne asti päästy.

Vanhempieni pois menosta on jo viitisen vuotta, mutta vieläkin ahdistaa tietyt paikat , kadut, bussit.

Niin helpottunut olin ,että en ole kyyneltäkään heidän poismenoaan surrut vaikka he olivat minulle hyvät ja rakkaat vanhemmat ja isovanhemmat lapsilleni.

Meillä muistisairas anoppi on 2vk intervallissa ja kaksi kotona. Hae aluksi intervallissa paikkaa helpottamaan omaa taakkaa. Tulostin itse juuri laitospaikka hakemuksen pöydälle. Varmasti joudun sen itse vielä täyttämään. Meillä ei käy kotihoito. Teen kaikki itse. Toki omaishoidon tukea tulee naurettavan vähän.. Kun kerrot äitisi asioista niin muista kertoa ne huonoimmat hetket. Sinä olet tehnyt nyt jo riittävästi äitisi eteen. Oma jaksaminen pitää ottaa huomioon.

Miten edunvalvonta järjestetään? Mulla ja veljelläni on aika ilkeät ja piittaamattomat vanhemmat jotka ei oikein koskaan ole välittäneet meistä lapsista (nippa nappa huonosti jaksoivat hoitaa lapsena, aikuisina eivät ole halunneet oikein pitää yhteyksiä). Vanhempani ei ikimaailmassa omille lapsilleen anna mitään edunvalvontavaltuutusta, varmaan siksi kun he luulevat elävänsä ikuisesti ja kuolema ei heitä koske.

Hakeeko ”joku” heille edunvalvojan aikanasn? Siis kunta tms? Vai pitääkö lasten vahtia ja ilmoittaa maistraattiin holhouksen tarpeesta!

Vaikea vahtia kun vanhemmat ei halua soitella tai tavata. Aina ovat eläneet elämänsä vain ”itselleen” eivätkä ole osanneet huomioida mitenkään lapsiaan tai edes sillointällöin kertomaan kuulumisia.

Pitää lopettaa käynnit ja kertoa se kotihoitoon. Puhelin kiinni tai äänettömälle. Kyllä se kotihoito sitten alkaa käydä, mutta tietenkään ne eivät käy jos omainen käy.

Vierailija kirjoitti:

Miten edunvalvonta järjestetään? Mulla ja veljelläni on aika ilkeät ja piittaamattomat vanhemmat jotka ei oikein koskaan ole välittäneet meistä lapsista (nippa nappa huonosti jaksoivat hoitaa lapsena, aikuisina eivät ole halunneet oikein pitää yhteyksiä). Vanhempani ei ikimaailmassa omille lapsilleen anna mitään edunvalvontavaltuutusta, varmaan siksi kun he luulevat elävänsä ikuisesti ja kuolema ei heitä koske.

Hakeeko ”joku” heille edunvalvojan aikanasn? Siis kunta tms? Vai pitääkö lasten vahtia ja ilmoittaa maistraattiin holhouksen tarpeesta!

Vaikea vahtia kun vanhemmat ei halua soitella tai tavata. Aina ovat eläneet elämänsä vain ”itselleen” eivätkä ole osanneet huomioida mitenkään lapsiaan tai edes sillointällöin kertomaan kuulumisia.

Jos teidät tai jompi kumpi teistä on merkitty heidän läheisikseen (vanhemmat ovat voineet tehdä se esim. itse) kyllä ensisijaisesti ollaan yhteydessä siihen lähiomaiseksi merkittyyn. Jos lähiimaisia ei ole tai heihin ei saada yhteyttä voidaan tehdä ilmoitus sosiaaliviranomaisille kun vanhus on selvästi heitteillä eikä pärjää kotona. Edunvalvontaan ilmoitus ei tietysti automaattisesti johda mutta periaatteessa sosiaalitoimi on velvollinen jonkun ratkaisun etsimään tilanteeseen.

Jotainhan tuossa tilanteessa täytyy tehdä, tai olette kohta molemmat sairaalassa.

Lisään vielä että kyllä kotihoitokin osaa äänettömästi syyllistää.

Eivät vaan viitsisi järjestää asioita mutta kyllä se sujuu sitten kun nää järjestelyt on saatu alkuun.

Mä olen oppinut tiukaksi juuri sen takia kun mun oma teini on kehitysvammainen.

Mieti jos palaat loppuun niin kuka hoitaa sun perheen ja sun asiat, auttaa kummasti asiaa.

Jos itkee ja ahdistaa niin tilanteesi on jo tosi huono.

Kannattaa ilmoittaa että palvelusopimus uusitaan ja siihen tulee nää ja nää. Laitatte vaikka että alkaen toukokuu.

Älä neuvottele vaan sano et näin tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on vanhuksillakin kännykät, palvelutaloissa myös. Sieltäkin he soittelevat koko suvun läpi keskellä yötä. Ei siihen auta muu kuin olla vastaamatta. Ei kenenkään tarvitse olla aina saatavilla. Mitä kamalaa äidillesi tapahtuisi jos et heti sillä sekunnilla vastaa, tai lähde käymään (kesken ruokailun, kuten kirjoitit?!)?

Monenlaista on jo sattunut, on kaatunut ja loukannut itseään. Kerran kaatui suihkussa ja tuli haava päähän, josta tuli paljon verta, pääsi konttaamalla puhelimeen. Kerran oli silmälasit hukassa ja ei näe paljon mitään ilman niitä. Joskus on tullut runsaasti verta alapäästä tai suolesta. Ja sitä ripulia. Joskus on vaan kauhean peloissaan tai ahdistunut, itkee. Joskus luulee, että ei ole yhtään ruokaa, kun on itse laittanut kaikki ostamani einekset ja leivät pakastimeen. Jostain syystä on joskus laittanut saunan kiukaan päälle ja sitten luulee, että tulee tulipalo, samoin on laittanut talvella lämmöt kiinni.  Kaikki pikkuasiatkin ovat hänelle ihan kamalia ja pelottavia ja ahdistavia. En nyt kesken ruokailun lähde, jos ei ole joku oikea hätä. Mutta jos on siis vaikka kaatunut, niin lähden kyllä heti.

Äidillä ei ole muuta kuin lankapuhelin ja turvapuhelinta hän ei käytä, vaikka sellainen on hankittu. Hän ei edes muista mikä se on. 

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että kyllä kotihoitokin osaa äänettömästi syyllistää.

Eivät vaan viitsisi järjestää asioita mutta kyllä se sujuu sitten kun nää järjestelyt on saatu alkuun.

Mä olen oppinut tiukaksi juuri sen takia kun mun oma teini on kehitysvammainen.

Mieti jos palaat loppuun niin kuka hoitaa sun perheen ja sun asiat, auttaa kummasti asiaa.

Jos itkee ja ahdistaa niin tilanteesi on jo tosi huono.

Kannattaa ilmoittaa että palvelusopimus uusitaan ja siihen tulee nää ja nää. Laitatte vaikka että alkaen toukokuu.

Älä neuvottele vaan sano et näin tehdään.

Voiko noin sitten tehdä, että vain vaatii? Viimeksi hakemus hylättiin, kun äiti ei heidän mielestään tarvitse kuin sen yhden käynnin. Hän tekee itse aamupalan ja lämmittää ruuat, käy pesulla, pukeutuu ja riisuutuu. Nämä avuntarpeet ovat ehkä sellaisia, että kotihoito ei niihin pysty vastaamaan, kun ovat hyvin vaihtelevia ja lisäksi sellaisia että "kaikenlaista sattuu". Sen takia äitini tarvitsisi mielestäni hoitopaikan. ap

Minusta tämä vanhustenhoito on kaikinpuolin huonosti hoidettu ja niin kummallisia asioita tapahtuu, että ihmettelen. Esim. äitini oli muutaman päivän sairaalassa, mutta sairaalasta ei ilmoitettu kotihoitoon, koska äidiltä oli kysytty, että käykö hänellä kotihoito. Hän oli sanonut että ehei hänellä mitään hoitajia käy, itse hän pärjää. No sitten kun äiti oli jo laitettu taksilla kotiinpäin, niin minulle soitettiin töihin, että äitisi on matkalla kotiin, menetkö vastaanottamaan, kun äiti oli sanonut, että tytär on luvannut tulla. Mietin, että ihan oikeastiko terveydenhuollon ammattilaiset luottavat muistisairaan 90-v:n sanaan? Samoin hänelle oli tehty vain ne tutkimukset, mihin hän suostui, ei niitä mitä minä pyysin. Ei minulla ihan hirveän korkealla ole luotto, että aivan helposti apua järjestyy. Pelkään, että ensin kellahdan minä ja sitten äiti saa apua, kun on ihan pakko. Ja niinkuin sanoin, on tämä minunkin vikani. Olen kiltiksi kasvatettu pienestä lähtien, enkä osaa yhtään pitää puoliani. Ja kun tuntuu, että ei kotihoitokaan yhtään ymmärrä tilannetta tai ehkä ymmärtävät, mutta tietävät, että eivät oikein voi auttaa. Yksikin hoitaja sanoi, että tällaisia mummoja on tämä kaupunki täynnä, mutta monilla ei ole ketään omaisia. Tuntuu, että heillä on valtavasti töitä ja ovat kaikki niin väsyneitä, että ei heidänkään työtaakkaansa haluaisi lisätä. ap

Vuodeosastolta laitetaan melkein aina kotiin sillä se hoivakotipaikka pitää omaisten hakea.

Tarvitaan toimintakyvyn arviointi kotihoidosta ja lääkäriltä lääkärintodistus.

Muistisairas kyllä hätäännyttää omaiset vaikka kotihoitajat kävisi 4 kertaa päivässä.

Itkin onnesta kun äiti pääsi hoivakotiin. Nyt kaikki hyvin.

Edunvalvoja haetaan muistaakseni maistraatin sivuilta.

Kannattaa hakea ajoissa, menee joku puoli vuotta kun sen saa.

Iso helpotus kun äiti jätti laskut maksamatta ja kaikki ei mennyt suoraveloitukseen.

Äidillä ei ollut henkkareita ja ei suostunut enää lähtemään ulos.

Edunvalvoja voi hakea kaikkia tukia ja sillä on niin laajat oikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että kyllä kotihoitokin osaa äänettömästi syyllistää.

Eivät vaan viitsisi järjestää asioita mutta kyllä se sujuu sitten kun nää järjestelyt on saatu alkuun.

Mä olen oppinut tiukaksi juuri sen takia kun mun oma teini on kehitysvammainen.

Mieti jos palaat loppuun niin kuka hoitaa sun perheen ja sun asiat, auttaa kummasti asiaa.

Jos itkee ja ahdistaa niin tilanteesi on jo tosi huono.

Kannattaa ilmoittaa että palvelusopimus uusitaan ja siihen tulee nää ja nää. Laitatte vaikka että alkaen toukokuu.

Älä neuvottele vaan sano et näin tehdään.

Voiko noin sitten tehdä, että vain vaatii? Viimeksi hakemus hylättiin, kun äiti ei heidän mielestään tarvitse kuin sen yhden käynnin. Hän tekee itse aamupalan ja lämmittää ruuat, käy pesulla, pukeutuu ja riisuutuu. Nämä avuntarpeet ovat ehkä sellaisia, että kotihoito ei niihin pysty vastaamaan, kun ovat hyvin vaihtelevia ja lisäksi sellaisia että "kaikenlaista sattuu". Sen takia äitini tarvitsisi mielestäni hoitopaikan. ap

Hoivakotiin ei pääse ennen kun käy hoitaja 4 kertaa päivässä.

Näin siis kunnallisella puolella.

Palvelukodissa en tiedä, ei kokemusta.

Kyllä ne kaupat ja lääkkeet voi vaatia kun sanot ettet niitä tee.

Kaupassa käynti kerran viikossa ka toi apteekki juttu kyllä onnistuu.

Niillä joku tilaus systeemi.

Ei sinne luukulle mene jonottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vuodeosastolta laitetaan melkein aina kotiin sillä se hoivakotipaikka pitää omaisten hakea.

Tarvitaan toimintakyvyn arviointi kotihoidosta ja lääkäriltä lääkärintodistus.

Muistisairas kyllä hätäännyttää omaiset vaikka kotihoitajat kävisi 4 kertaa päivässä.

Itkin onnesta kun äiti pääsi hoivakotiin. Nyt kaikki hyvin.

Edunvalvoja haetaan muistaakseni maistraatin sivuilta.

Kannattaa hakea ajoissa, menee joku puoli vuotta kun sen saa.

Iso helpotus kun äiti jätti laskut maksamatta ja kaikki ei mennyt suoraveloitukseen.

Äidillä ei ollut henkkareita ja ei suostunut enää lähtemään ulos.

Edunvalvoja voi hakea kaikkia tukia ja sillä on niin laajat oikeudet.

Niin sehän se on, että vaikka kotihoito kävisi sen maksimin 5 kertaa päivässä, niin silti olisin koko hälytysvalmiudessa, niiden käyntien välissä voi sattua mitä tahansa. Ja varsinkin myöhään illalla ja yöllä. Luulen, että en voi olla huoleti ennenkuin äiti saa hoitopaikan. Tietääkseni meidän kunnan hoitopaikat on ihan hyviä, ei ole kukaan isommin moittinut. ap

Ap, kirjaa ihan päivä päivältä ylös kaikki, missä äitisi tarvitsee apuasi. Siis kaikki tapahtumat, yhteydenotot, avustamiset jne. kellonaikoineen. Näytä sitten tämä kirjanpito muutaman päivän ajalta lääkärille (jos menet lääkäriin oman uupumuksesi takia), vanhussosiaalityöntekijälle tai kotihoidon esimiehelle. Tällä tavalla kotihoito saa paljon paremman kuvan siitä, miten paljon äitisi huolehtiminen oikein vaatii ja saat vähintään lisää kotihoidon käyntejä.

Yksittäisen kotihoitajan kanssa puhumisesta on tuskin paljon apua. Heillä ei ole päätösvaltaa. Kannattaa puhua nimenomaan heidän esimiehensä tai sosiaalityöntekijän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että ihan oikeastiko terveydenhuollon ammattilaiset luottavat muistisairaan 90-v:n sanaan?

-Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole jos merkintöjä kotihoidosta ei ole ja vanhus jolla ei ole edunvalvojaa sanoo että pärjää kotona.

Samoin hänelle oli tehty vain ne tutkimukset, mihin hän suostui, ei niitä mitä minä pyysin. Ei minulla ihan hirveän korkealla ole luotto, että aivan helposti apua järjestyy.

-Lääkäri määrää tutkimukset ei omainen, ei hoitaja, eikä potilaskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä että kyllä kotihoitokin osaa äänettömästi syyllistää.

Eivät vaan viitsisi järjestää asioita mutta kyllä se sujuu sitten kun nää järjestelyt on saatu alkuun.

Mä olen oppinut tiukaksi juuri sen takia kun mun oma teini on kehitysvammainen.

Mieti jos palaat loppuun niin kuka hoitaa sun perheen ja sun asiat, auttaa kummasti asiaa.

Jos itkee ja ahdistaa niin tilanteesi on jo tosi huono.

Kannattaa ilmoittaa että palvelusopimus uusitaan ja siihen tulee nää ja nää. Laitatte vaikka että alkaen toukokuu.

Älä neuvottele vaan sano et näin tehdään.

Voiko noin sitten tehdä, että vain vaatii? Viimeksi hakemus hylättiin, kun äiti ei heidän mielestään tarvitse kuin sen yhden käynnin. Hän tekee itse aamupalan ja lämmittää ruuat, käy pesulla, pukeutuu ja riisuutuu. Nämä avuntarpeet ovat ehkä sellaisia, että kotihoito ei niihin pysty vastaamaan, kun ovat hyvin vaihtelevia ja lisäksi sellaisia että "kaikenlaista sattuu". Sen takia äitini tarvitsisi mielestäni hoitopaikan. ap

Hoivakotiin ei pääse ennen kun käy hoitaja 4 kertaa päivässä.

Näin siis kunnallisella puolella.

Palvelukodissa en tiedä, ei kokemusta.

Kyllä ne kaupat ja lääkkeet voi vaatia kun sanot ettet niitä tee.

Kaupassa käynti kerran viikossa ka toi apteekki juttu kyllä onnistuu.

Niillä joku tilaus systeemi.

Ei sinne luukulle mene jonottamaan.

Ok, kiitos tiedosta. Kyllähän tuokin vähän helpottaisi. En ole tuollaisesta koskaan kuullutkaan. 

Ehkä käyntejä ei siksi myönnetä kovin helpolla, että silläkin keinolla saa sitten viivytettyä hoitopaikan saantia? ap

Vierailija kirjoitti:

Miten ne joilla ei ole lapsia tai muita lähiomaisia? Kai joku hoitaa heidänkin asiansa? Ei kai lasten ole mikään pakko huolehtia vanhemmistaan. Tietysti on suotavaa käydä ja autella minkä jaksaa, mutta ei kenenkään tarvitse itseään noin piippuun ajaa! 

Perustason hoito löytyy jos sitä osaa hakea ja muita palveluja saa rahalla mutta eihän yhteiskunta millään voi omaisia korvata ja kaikkea hoitaa. Ihminen hoitaa itse niin kauan kun pystyy ja sitten kun ei pysty niin pyytää kaveria tai maksaa palvelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että ihan oikeastiko terveydenhuollon ammattilaiset luottavat muistisairaan 90-v:n sanaan?

-Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole jos merkintöjä kotihoidosta ei ole ja vanhus jolla ei ole edunvalvojaa sanoo että pärjää kotona.

Samoin hänelle oli tehty vain ne tutkimukset, mihin hän suostui, ei niitä mitä minä pyysin. Ei minulla ihan hirveän korkealla ole luotto, että aivan helposti apua järjestyy.

-Lääkäri määrää tutkimukset ei omainen, ei hoitaja, eikä potilaskaan.

[/quote

Hoitaja vain sanoi minulle kun kysyin, miksi tutkimuksia ei oltukaan tehty, että kysyttiin potilaalta ja hän ei halunnut, joten ei tehty, kun vanhuksellakin on itsemääräämisoikeus. En tiedä menikö sitten niin, että hoitajat kysyivät äidiltäni ja kun hän sanoi, että ei tehdä, niin eivät esittäneet asiaa ollenkaan lääkärille. Nyt minun piti varata erikseen aika lääkäriin, että saisin äidille lähetteen tutkimuksiin. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae apua, kyllä siihen ratkaisut löytyy.

Mistä hakisin apua? Äidillä on kaikenlaisia vaivoja välillä ja hän hälyyttää aina minut hätiin. Yhtenä päivänä hän oli ihan ripulilla, kaikki paikat ripulissa. Piti pyykätä ja pestä vessa. Toisena päivänä hän kaatui ja oli siitä hädissään, soitin ambulanssin, mutta he sanoivat, että ei ole mitään hätää, pärjää kotona. Äiti oli kuitenkin ihan pois tolaltaan ja jouduin olemaan hänen seuranaan koko illan. Hyvästi oma jumppa. Tällaista tämä on jatkuvasti. Olen niin väsynyt juuri tähän, en niinkään esim. pankkiasioiden hoitoon. ap

Saman läpikäyneenä ymmärrän mutta kenen sinä kuvittelet yhteiskunnan järjestävän noissa tilanteissa apuun? Ei ole tahoa joka voisi koko illan istua hätääntyneen vanhuksen seurana jotta tämän olisi helpompi olla. Ei yhteiskunnan palvelut korvaa omaisia eikä ole siihen tarkoitettu. Voit jättää vastaamatta ja etääntyä äidistäsi mutta se tarkoittaa sitä että kukaan ei ole äitisi tukena noissa tilanteissa, ei sitä että yhteiskunta järjestää jonkun. 

Niinpä. Kyllähän minä tämän ymmärränkin. Ei ole resursseja ja siksi minusta 9-kymppisen muistisairaan paikka olisikin jo laitoksessa, vaikka hän osaakin itse lämmittää ruokansa ja pukea ja riisua. Olen nyt 5 v hoitanut kaiken, paitsi lääkkeiden antamisen, jota varten kotihoito käy. Sehän tässä onkin kamalaa, että tiedän, että jos minä en ole äitini kanssa, niin ei ole ketään ja sitäkään en halua. Toisaalta olen itse aivan romahduksen partaalla ja sitten minusta ei ole apua minkään vertaa. En tiedä mitä tekisin, lähinnä vain olen ja toivon...niin, äitini kuolemaa. Eikö olekin kamalaa? Tähän pisteeseen olen tullut ja soimaan siitä itseäni. Olen kauhea. En kestä enää edes itseäni ja pienikin vastoinkäyminen lamaa minut täysin ja vain itken, että  ei taas jotain, en jaksa, saisinpa vain olla rauhassa. ap

Niinhän se on. Meitä oli onneksi useampi niin saatiin taakkaa vähän jaettua, eri systeemejä kokeiltiin mutta kyllä se vaan lopulta niin meni että me muutama lähimpänä asuvaa "jouduttiin" se päivittäinen arki hoitamaan ja tosiaan esim hyppäämään yöllä muorin luokse käymään kun tämä hädissään soitti. Surullista miten se lopulta oli huojentavaa kun vanha äiti ei enää osannut käyttää puhelinta, tiesi ettei se ainakaan koko ajan soittele ja vaadi jotakuta käymään. 

Kaikesta huolimatta sitten kun hän kuoli tunsin syyllisyyttä siitä etten hoitanut vielä paremmin, etten vain järjestänyt aikaa ja tinkinyt omista menoista vielä enemmän. Tänä päivänä vaihtaisin minkä vaan oman humputukseni siihen että saisin istuskella äidin kanssa kahvia juoden. Se on niin typerää ettei ihminen osaa nauttia siitä mitä hänellä on vaan kaipaa aina jotain muuta ja uupuu taakan alle kun oikeasti pitäisi olla onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että ihan oikeastiko terveydenhuollon ammattilaiset luottavat muistisairaan 90-v:n sanaan?

-Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole jos merkintöjä kotihoidosta ei ole ja vanhus jolla ei ole edunvalvojaa sanoo että pärjää kotona.

Samoin hänelle oli tehty vain ne tutkimukset, mihin hän suostui, ei niitä mitä minä pyysin. Ei minulla ihan hirveän korkealla ole luotto, että aivan helposti apua järjestyy.

-Lääkäri määrää tutkimukset ei omainen, ei hoitaja, eikä potilaskaan.

[/quote

Hoitaja vain sanoi minulle kun kysyin, miksi tutkimuksia ei oltukaan tehty, että kysyttiin potilaalta ja hän ei halunnut, joten ei tehty, kun vanhuksellakin on itsemääräämisoikeus. En tiedä menikö sitten niin, että hoitajat kysyivät äidiltäni ja kun hän sanoi, että ei tehdä, niin eivät esittäneet asiaa ollenkaan lääkärille. Nyt minun piti varata erikseen aika lääkäriin, että saisin äidille lähetteen tutkimuksiin. ap

Itsemäärrämisoikeus takaa toki sen että potilaan ei tarvitse suostua tutkimuksiin tai hoitoihin. En oikein usko että hoitajat olisi tutkimuksista potilaalta kysyneet. Kyllä todennäköisempää on että lääkäri on sitä esim. kierrolla ehdottanut ja potilas vastannut että ei kyseistä tutkimusta halua.