Lue keskustelun säännöt.
Hoitaako yhteiskunta vanhuksen kaikki asiat, jos omainen ei vaan enää jaksa?
18.03.2019 |
Olen hoitanut äitini kaikki asiat jo monen vuoden ajan ja nyt on tullut totaalinen väsymys. En vain kertakaikkiaan jaksa, olen ihan loppu, en saa nukuttua, olen masentunut, jatkuvasti väsynyt. Jos sanon vaikka kotihoitoon, että hoitakaa äiti ja kaikki hänen asiansa, niin hoitavatko he? En jaksa enää käydä äidille kaupassa, en jaksa hakea lääkkeitä apteekista, en jaksa hoitaa hänen asioitaan mihinkään suuntaan, en tehdä lumitöitä, en olla se, jonka pitää jaksaa joka helvetin päivä kuunnella muistisairaan horinoita ja mielikuvitustarinoita, välillä kiukuttelua ja moittimista, olla aina tavoitettavissa. Jos olen parin päivän lomareissulla, äiti soittelee kymmeniä kertoja päivässä ja yölläkin mikäli herää (tätä tapahtuu muutenkin), hälyyttää suunnilleen kaikki sukulaiset hätiin, kun minä olen hänet hylännyt. Äiti myös "uhkailee": jos et tee sitä tai tätä, kuolen ja kyllä sisarukset sitten on sinulle vihaisia. Ymmärrän, että äiti on vanha ja sairas, ei hän tee tätä tahallaan, mutta kun en vaan jaksa enää. Omassa elämässä ei ole enää mitään iloa, itku tulee kun vain ajattelenkaan tilannetta.
Miten tällaisesta umpikujasta voi päästä ulos...
Kommentit (160)
Hae apua, kyllä siihen ratkaisut löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai! Hanki ihmeessä äidillesi kunnalta kotiin apua ja hoitoa, ei tänä päivänä omaisten tarvitse tuollaisia enää hoitaa! Voit myös hankkia hänelle edunvalvojan, jolloin raha-asioidenkin hoito on pois vastuultasi. Ehkä suhteennekin vielä paranee, kun et ole enää niin kuormittunut hänen päivittäishoidostaan, kun sen hoitaa ammattilaiset.
Kyllä äidilläni käy kotihoito kerran päivässä, enempää en ole hakemuksesta huolimatta saanut. Äiti selviää perusjutuista itsekseen ja lääkkeitä on otettavana vain kerran päivässä, joten ei ole tarvetta enempään, päätöksen mukaan. En edes jaksa ottaa selvää mistään. ap
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, kyllä siihen ratkaisut löytyy.
Mistä hakisin apua? Äidillä on kaikenlaisia vaivoja välillä ja hän hälyyttää aina minut hätiin. Yhtenä päivänä hän oli ihan ripulilla, kaikki paikat ripulissa. Piti pyykätä ja pestä vessa. Toisena päivänä hän kaatui ja oli siitä hädissään, soitin ambulanssin, mutta he sanoivat, että ei ole mitään hätää, pärjää kotona. Äiti oli kuitenkin ihan pois tolaltaan ja jouduin olemaan hänen seuranaan koko illan. Hyvästi oma jumppa. Tällaista tämä on jatkuvasti. Olen niin väsynyt juuri tähän, en niinkään esim. pankkiasioiden hoitoon. ap
Edunvalvonnan kautta kyllä mutta ei pelkkä kotihoito voi sinulta vastuuta ottaa, ei heidän työhön kuulu muu kuin hoito.
Mutta hommaat äitisi edunvalvonnan piiriin niin siellä katsotaan mihin äidilläsi on varaa ja mitä palveluja voidaan kotiin järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, kyllä siihen ratkaisut löytyy.
Mistä hakisin apua? Äidillä on kaikenlaisia vaivoja välillä ja hän hälyyttää aina minut hätiin. Yhtenä päivänä hän oli ihan ripulilla, kaikki paikat ripulissa. Piti pyykätä ja pestä vessa. Toisena päivänä hän kaatui ja oli siitä hädissään, soitin ambulanssin, mutta he sanoivat, että ei ole mitään hätää, pärjää kotona. Äiti oli kuitenkin ihan pois tolaltaan ja jouduin olemaan hänen seuranaan koko illan. Hyvästi oma jumppa. Tällaista tämä on jatkuvasti. Olen niin väsynyt juuri tähän, en niinkään esim. pankkiasioiden hoitoon. ap
Saman läpikäyneenä ymmärrän mutta kenen sinä kuvittelet yhteiskunnan järjestävän noissa tilanteissa apuun? Ei ole tahoa joka voisi koko illan istua hätääntyneen vanhuksen seurana jotta tämän olisi helpompi olla. Ei yhteiskunnan palvelut korvaa omaisia eikä ole siihen tarkoitettu. Voit jättää vastaamatta ja etääntyä äidistäsi mutta se tarkoittaa sitä että kukaan ei ole äitisi tukena noissa tilanteissa, ei sitä että yhteiskunta järjestää jonkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaista se on nykyään ja tulevaisuudessa yhä enemmän. Palvelukotipaikkoja on ihan liian vähän ja kotihoidossa liian vähän porukkaa. Rahaa ei löydy vanhustenhoitoon. En tiedä mitä pitäs tehdä? Ehkä mennä lääkäriin itkun kanssa ja saada sieltä joku lausunto, että sinä et kykenen enää hoitamaan äitiäs. Ja liität sen palveluhakemukseen. Niin kauan sulla teetetään mahdollisimman paljon kun suostut siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, kyllä siihen ratkaisut löytyy.
Mistä hakisin apua? Äidillä on kaikenlaisia vaivoja välillä ja hän hälyyttää aina minut hätiin. Yhtenä päivänä hän oli ihan ripulilla, kaikki paikat ripulissa. Piti pyykätä ja pestä vessa. Toisena päivänä hän kaatui ja oli siitä hädissään, soitin ambulanssin, mutta he sanoivat, että ei ole mitään hätää, pärjää kotona. Äiti oli kuitenkin ihan pois tolaltaan ja jouduin olemaan hänen seuranaan koko illan. Hyvästi oma jumppa. Tällaista tämä on jatkuvasti. Olen niin väsynyt juuri tähän, en niinkään esim. pankkiasioiden hoitoon. ap
Saman läpikäyneenä ymmärrän mutta kenen sinä kuvittelet yhteiskunnan järjestävän noissa tilanteissa apuun? Ei ole tahoa joka voisi koko illan istua hätääntyneen vanhuksen seurana jotta tämän olisi helpompi olla. Ei yhteiskunnan palvelut korvaa omaisia eikä ole siihen tarkoitettu. Voit jättää vastaamatta ja etääntyä äidistäsi mutta se tarkoittaa sitä että kukaan ei ole äitisi tukena noissa tilanteissa, ei sitä että yhteiskunta järjestää jonkun.
Niinpä. Kyllähän minä tämän ymmärränkin. Ei ole resursseja ja siksi minusta 9-kymppisen muistisairaan paikka olisikin jo laitoksessa, vaikka hän osaakin itse lämmittää ruokansa ja pukea ja riisua. Olen nyt 5 v hoitanut kaiken, paitsi lääkkeiden antamisen, jota varten kotihoito käy. Sehän tässä onkin kamalaa, että tiedän, että jos minä en ole äitini kanssa, niin ei ole ketään ja sitäkään en halua. Toisaalta olen itse aivan romahduksen partaalla ja sitten minusta ei ole apua minkään vertaa. En tiedä mitä tekisin, lähinnä vain olen ja toivon...niin, äitini kuolemaa. Eikö olekin kamalaa? Tähän pisteeseen olen tullut ja soimaan siitä itseäni. Olen kauhea. En kestä enää edes itseäni ja pienikin vastoinkäyminen lamaa minut täysin ja vain itken, että ei taas jotain, en jaksa, saisinpa vain olla rauhassa. ap
Onko sinulla sisaruksia? Jos niin sanot heille mitkä on tuntemuksesi ja heidän vuoro hoitaa asioita välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ne joilla ei ole lapsia tai muita lähiomaisia? Kai joku hoitaa heidänkin asiansa? Ei kai lasten ole mikään pakko huolehtia vanhemmistaan. Tietysti on suotavaa käydä ja autella minkä jaksaa, mutta ei kenenkään tarvitse itseään noin piippuun ajaa!
Eihän kaikilla edes ole läheisiä/lapsia/kavereita, joten kyllähän yksinäinenkin henkilö jotenkin pärjää yhteiskunnassa ja jollain tasolla hänestäkin huolehditaan. Se on sitten eri asia se, että onko huolenpidon taso sellainen, minkä hyväksyy omalle vanhemmalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla sisaruksia? Jos niin sanot heille mitkä on tuntemuksesi ja heidän vuoro hoitaa asioita välillä.
Ovat minua paljon vanhempia, kummallakin huono terveys ja asuvat kaukana. Toinen asuu syksystä kevääseen ulkomailla. Ja ikävä kyllä heitä ei myöskään kiinnosta. Olen yrittänyt selittää, mutta he sanovat vain, että eivät voi auttaa, hae palvelukotipaikkaa. ap
Sinulla ilmeisesti on sisaruksia, nyt palaveri heidän kanssaan, kotihoidon esimieheen ja sosiaalityöntekijään yhteys ja kerrot tilanteen. Vaadi hoitokokousta, jossa tilanne kartoitetaan. Ja sisarukset mukaan myös, äidin hoito ei ole vain sinun tehtäväsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh.. niin tuttua. "Onneksi" oma vanhukseni lähti harhailemaan pakkaseen toistuvasti sisävaatteissa ilman kenkiä ja paikka palvelutaloon viimeinkin järjestyi. Tätä ennen olin aivan loppu asioiden hoitamiseen. Oma elämä on katkolla ja kokoajan on oltava hälytysvalmiudessa vaikka olikin kotihoito, ovihälytin, turvaranneke jne.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ilmeisesti on sisaruksia, nyt palaveri heidän kanssaan, kotihoidon esimieheen ja sosiaalityöntekijään yhteys ja kerrot tilanteen. Vaadi hoitokokousta, jossa tilanne kartoitetaan. Ja sisarukset mukaan myös, äidin hoito ei ole vain sinun tehtäväsi.
Vuosi sitten jaksoin tällaisen järjestää. Paikalla oli joku palveluohjaaja tms., siinä tehtiin yhdessä kartoitus, mitä palveluja äiti tarvitsee. Sisaruksistani toinen pääsi paikalle, toinen joutui juuri sairaalaan. Ei hän osannut sanoa mitään, kun näkee äitiä pari kertaa vuodessa ja puhelimessa äiti on hänelle aina ystävällinen eikä valita mistään. Lähinnä palveluohjaaja yritti saada minut omaishoitajaksi. Hain äidille palvelukotipaikkaa, sitä ei myönnetty. Hain kotihoidon lisäkäyntejä, niitä ei myönnetty. Nyt en jaksa enää ottaa edes selvää mistään.
Pahinta tässä on se, että äiti on täysin ripustautunut minuun. Hän ei käy missään, eikä suostu lähtemään mihinkään vanhusten toimintaan mukaan. Olen sanonut kotihoitoon, että hommaavat hänet vaikka päivätoimintaan, mutta kun äiti sanoo heille, että ei halua,niin ei voi kuulemma pakottaa. Minä olen äidin mielestä hänen päivätoimintansa. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, kyllä siihen ratkaisut löytyy.
Mistä hakisin apua? Äidillä on kaikenlaisia vaivoja välillä ja hän hälyyttää aina minut hätiin. Yhtenä päivänä hän oli ihan ripulilla, kaikki paikat ripulissa. Piti pyykätä ja pestä vessa. Toisena päivänä hän kaatui ja oli siitä hädissään, soitin ambulanssin, mutta he sanoivat, että ei ole mitään hätää, pärjää kotona. Äiti oli kuitenkin ihan pois tolaltaan ja jouduin olemaan hänen seuranaan koko illan. Hyvästi oma jumppa. Tällaista tämä on jatkuvasti. Olen niin väsynyt juuri tähän, en niinkään esim. pankkiasioiden hoitoon. ap
Saman läpikäyneenä ymmärrän mutta kenen sinä kuvittelet yhteiskunnan järjestävän noissa tilanteissa apuun? Ei ole tahoa joka voisi koko illan istua hätääntyneen vanhuksen seurana jotta tämän olisi helpompi olla. Ei yhteiskunnan palvelut korvaa omaisia eikä ole siihen tarkoitettu. Voit jättää vastaamatta ja etääntyä äidistäsi mutta se tarkoittaa sitä että kukaan ei ole äitisi tukena noissa tilanteissa, ei sitä että yhteiskunta järjestää jonkun.
Tosin ap ehkä jaksaa sitten paremmin olla seurana ja tukena erityistilanteissa, jos hänen ei tarvitse kokonaan äitiään itse hoitaa. Eihän se tarkoita, että jatkossa jättäisi kokonaan yhteydenpidon äitiinsä, vaikka yhteiskunnalla olisikin suurempi vetovastuu.
Vierailija kirjoitti:
Huoh.. niin tuttua. "Onneksi" oma vanhukseni lähti harhailemaan pakkaseen toistuvasti sisävaatteissa ilman kenkiä ja paikka palvelutaloon viimeinkin järjestyi. Tätä ennen olin aivan loppu asioiden hoitamiseen. Oma elämä on katkolla ja kokoajan on oltava hälytysvalmiudessa vaikka olikin kotihoito, ovihälytin, turvaranneke jne.
Juuri näin. Äitini "huono" puoli on se, että hän ei lähde harhailemaan eikä ole sattunut mitään isompaa katastrofiakaan, joten ei ole syytä hoitopaikkaan. Appeni pääsi palvelutaloon myös sen takia, että lähti iltaisin ulos pakkaseen pyjama päällä ja ohikulkijat ottivat kiinni ja soittivat hätäkeskukseen. Tosin tätäkin piti tapahtua useita kertoja ja lisäksi vaari oli kuuro, harhainen ja hänellä oli pitkälle edennyt alzheimer. Häntäkin autoimme vuosien ajan. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, kyllä siihen ratkaisut löytyy.
Mistä hakisin apua? Äidillä on kaikenlaisia vaivoja välillä ja hän hälyyttää aina minut hätiin. Yhtenä päivänä hän oli ihan ripulilla, kaikki paikat ripulissa. Piti pyykätä ja pestä vessa. Toisena päivänä hän kaatui ja oli siitä hädissään, soitin ambulanssin, mutta he sanoivat, että ei ole mitään hätää, pärjää kotona. Äiti oli kuitenkin ihan pois tolaltaan ja jouduin olemaan hänen seuranaan koko illan. Hyvästi oma jumppa. Tällaista tämä on jatkuvasti. Olen niin väsynyt juuri tähän, en niinkään esim. pankkiasioiden hoitoon. ap
Saman läpikäyneenä ymmärrän mutta kenen sinä kuvittelet yhteiskunnan järjestävän noissa tilanteissa apuun? Ei ole tahoa joka voisi koko illan istua hätääntyneen vanhuksen seurana jotta tämän olisi helpompi olla. Ei yhteiskunnan palvelut korvaa omaisia eikä ole siihen tarkoitettu. Voit jättää vastaamatta ja etääntyä äidistäsi mutta se tarkoittaa sitä että kukaan ei ole äitisi tukena noissa tilanteissa, ei sitä että yhteiskunta järjestää jonkun.
Tosin ap ehkä jaksaa sitten paremmin olla seurana ja tukena erityistilanteissa, jos hänen ei tarvitse kokonaan äitiään itse hoitaa. Eihän se tarkoita, että jatkossa jättäisi kokonaan yhteydenpidon äitiinsä, vaikka yhteiskunnalla olisikin suurempi vetovastuu.
Aivan. En minä äitiäni hylkäisi, mutta en vain jaksa tätä jatkuvaa hälytystilassa oloa ja kaiken hoitamista. Mielellään kävisin hänen luonaan muutaman kerran viikossa, mutta kun nyt pitää käydä useitakin kertoja päivässä ja lisäksi puhua puhelimessa monta kertaa joka päivä. Muistisairaan kanssa kaikki on todella rasittavaa. Mistään ei voi sopia, kun ei toinen muista enää minuutin päästä mitä on sovittu. Kesäkuumalla hän istuu pihalla eikä muista juoda vettä, vaikka kuinka laitan vesikannuja esille ja kirjoitan lappuja viereen. Kun menen seuraavan kerran, äiti on huonossa kunnossa ja vesikannut pesty kaappiin ja laput heitetty roskiin, Näin esimerkkinä. ap
Ap, mene terveydkeskukseen lääkärille tai sairaanhoitajalle (valehtele akuuttia i fektiota tms, jotta saat ajan) ja ala itkemään vastaanotolla. Valita kaikkia mahdollisia kipuja päässä, selässä ja lihaksissa ja selitä olevasi väsynyt. Sitten selitä äitisi tilanne. Lyydä apua.
Saat toddennäköisesti itsellesi pari psykiatrian sairaanhoitajakäyntikertaa, ja jotain uni/särkylääkkeitä, mutta tältä pohjalta, osana OMAA hoitoasi, voit pyytää myös, että äitisi hoitotilannetta tarkastellaan uudelleen.
Totta kai! Hanki ihmeessä äidillesi kunnalta kotiin apua ja hoitoa, ei tänä päivänä omaisten tarvitse tuollaisia enää hoitaa! Voit myös hankkia hänelle edunvalvojan, jolloin raha-asioidenkin hoito on pois vastuultasi. Ehkä suhteennekin vielä paranee, kun et ole enää niin kuormittunut hänen päivittäishoidostaan, kun sen hoitaa ammattilaiset.