Lue keskustelun säännöt.
Hoitaako yhteiskunta vanhuksen kaikki asiat, jos omainen ei vaan enää jaksa?
18.03.2019 |
Olen hoitanut äitini kaikki asiat jo monen vuoden ajan ja nyt on tullut totaalinen väsymys. En vain kertakaikkiaan jaksa, olen ihan loppu, en saa nukuttua, olen masentunut, jatkuvasti väsynyt. Jos sanon vaikka kotihoitoon, että hoitakaa äiti ja kaikki hänen asiansa, niin hoitavatko he? En jaksa enää käydä äidille kaupassa, en jaksa hakea lääkkeitä apteekista, en jaksa hoitaa hänen asioitaan mihinkään suuntaan, en tehdä lumitöitä, en olla se, jonka pitää jaksaa joka helvetin päivä kuunnella muistisairaan horinoita ja mielikuvitustarinoita, välillä kiukuttelua ja moittimista, olla aina tavoitettavissa. Jos olen parin päivän lomareissulla, äiti soittelee kymmeniä kertoja päivässä ja yölläkin mikäli herää (tätä tapahtuu muutenkin), hälyyttää suunnilleen kaikki sukulaiset hätiin, kun minä olen hänet hylännyt. Äiti myös "uhkailee": jos et tee sitä tai tätä, kuolen ja kyllä sisarukset sitten on sinulle vihaisia. Ymmärrän, että äiti on vanha ja sairas, ei hän tee tätä tahallaan, mutta kun en vaan jaksa enää. Omassa elämässä ei ole enää mitään iloa, itku tulee kun vain ajattelenkaan tilannetta.
Miten tällaisesta umpikujasta voi päästä ulos...
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos hakisit omaishoitajuutta ja sen saisit, niin saisit myös ne vapaat, jotka sopimukseen kuuluu. 3vrk/kk jotka äitisi viettäisi jossakin hoitopaikassa tms. Tuolloin avun ja tuen tarve tulisi myös paremmin näkyville.
Niin voisi olla ja olen sitäkin harkinnut. Mutta aika moni on sanonut, että omaishoitaja sitoutuu hoitamaan, eli nyt periaatteessa kun en ole mitään sopimusta tehnyt, voisin lähteä vaikka kuukaudeksi ulkomaille, jos haluaisin. En tietenkään tee niin. Ja tosiaan kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin, niin äitini on viikkokausia ihan sekaisin jos on muualla vaikka vain päivän. Se on vielä raskaampaa kuin tämä normaali arki. En tiedä jaksaisinko sitä. ap
Ei missään nimessä omaishoitajuussopimusta, sitten olet ihan lirissä kun jo nyt kuulostat lopun uupuneelta.Turvaranneke äidillesi ja suosittele ihan oikeasti että lähdet kauas lomallemoneksi viikoksi ulkomaille.Ilmoitat kotihoitoon ettet ole tavattavissa Ko aikana etkä vastaile puhelimeen.Sitten todellinen tilanne tulee paremmin esille kotihoitoon kun et ole hälytysvalmiudessa ja saat itse levätä.Lähde reissuun hyvällä omallatunnolla, olet sen ansainnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ne joilla ei ole lapsia tai muita lähiomaisia? Kai joku hoitaa heidänkin asiansa? Ei kai lasten ole mikään pakko huolehtia vanhemmistaan. Tietysti on suotavaa käydä ja autella minkä jaksaa, mutta ei kenenkään tarvitse itseään noin piippuun ajaa!
Yleensähän se on niin että lasten velvollisuus on huolehtia vanhemmistaan, sitä vartenhan niitä lapsia hankitaan että ne hoitavat sinut vanhuksena, eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sellainen olo, että voi kun tulisi joku ihminen ja sanoisi, että "me hoidamme kaiken, lepää sinä", mutta tietysti tiedän, ettei sellaista ole olemassa. Jos tietäisin, että tämä kestää vielä vaikka vuoden, niin jotenkin jaksaisin, mutta kun ei yhtään tiedä, kestääkö vielä vaikka 5 v. ap
Suosittelisin että menet itse lääkäriin ja kerrot tilanteen ja sen että et toistaiseksi jaksa hoitaa äitiäsi tai hänen asioitaan.
Yhteiskunta ei voi automaattisesti tietää sitä mitä omainen jaksaa ja mitä ei. Ja vaikka tietäsi ihmisillä on myös itsemääräämis oikeus haluavatko tilanteeseen apua vai ei.
Yhteiskunta kyllä tarjoaa palveluita, mutta ei voi velvoittaa niitä vastaanottamaan. Ensisijaisesti sinun on tehtävä selväksi se että et jaksa. Lääkärikäynnin jälkeen joudut kertomaan sen myös äidillesi (ehkä myös muille läheisille). Siitä huolimatta äidilläsi on oikeus kieltäytyä yhteiskunnan palvelusita esim. siitä syystä että ne hänen mielestään maksaa liikaa varsinkin jos sinä olet tähän saakka hoitanut asiat ilmaiseksi. Jos et ole äitisi edunvalvoja sinun vastuullasi äitisi ei ole vaan joutuu ihan itse mahdollisista muistiongelmista huolimatta vastaamaan itse itsestään. Todennäköisesti myös siinä kohtaa melko nopeasti hyväksyy avun kun huomaa että tarvitsee sitä mutta kukaan omaisista ei ole holhoamassa.
Näinhän se tietysti on, en ole osannut valittaa enkä vaatia. Olen vain liukunut tähän tilanteeseen ja kaikki tahot ovat olleet tyytyväisiä, kun minä hoidan. Ja totta tuokin, että vanhus ei välttämättä hyväksy mitään palveluita, ei varsinkaan muistisairas. Äitini on sitä mieltä, että pärjää hyvin itsekseen, eikä hän ollenkaan huomaa, miten paljon minä teen, ennemmin hän huomauttelee mitä en ole tehnyt. Ei hän enää ymmärrä juuri mitään. Vaikka kykenee tekemään monia arkisia asioita, ymmärryskyky ja empatiakykykin on kadonnut. Sisarukseni eivät oikein ymmärrä tilannetta, kun äiti kerran itse selviää perustoiminnoista. Kun jotain sattuu, he sanovat, että voi miten ikävää, mutta on se hyvä, kun sinä olet vielä nuori niin jaksat ja olet niin lähelläkin. ap
Ei ole sellaista tahoa yhteiskunnassa joka opettelee sinun puolestasi sanomaan EI. EI sovi, EN jaksa jne.
Eipä niin, tiedän sen. Minun olisi vain pitänyt tehdä jotain jo aiemmin...en vain ole osannut vaatia. Kun hakemus hylättiin, ajattelin, että no näin se sitten on ja minun täytyy olla äitini apuna, tukena ja turvana. En tietenkään ymmärtänyt mihin lepsuiluni johtaa, enkä voinut kuvitella millaiseksi muistisairaus ihmisen muuttaa. Ja kaipa minä alunalkaen halusinkin olla se kiltti ja kunnollinen tytär, ei ainakaan kukaan voi sanoa, että tuokin hoidattaa äitinsä yhteiskunnalla. Nämä asiat on niin syvällä ainakin minun sukupolveni naisilla. Kiitos kaikille asiallisesta keskustelusta. Uskon ja ymmärrän nyt todella, että tarvitsen jotain apua, en tiedä mitä se apu on, mutta on nyt vain pakko saada tilattua itselleen lääkäriaika. Nytkin tunnen niin suurta väsymystä, että menen kohta nukkumaan. Hyvää jatkoa kaikille ja voimia kohtalotovereille! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne joilla ei ole lapsia tai muita lähiomaisia? Kai joku hoitaa heidänkin asiansa? Ei kai lasten ole mikään pakko huolehtia vanhemmistaan. Tietysti on suotavaa käydä ja autella minkä jaksaa, mutta ei kenenkään tarvitse itseään noin piippuun ajaa!
Yleensähän se on niin että lasten velvollisuus on huolehtia vanhemmistaan, sitä vartenhan niitä lapsia hankitaan että ne hoitavat sinut vanhuksena, eikö niin?
No höpsis! Mä en ainakaan toivo, että lapseni hoitavat mua. Koetan järjestää asiani niin, että mulla on jonkin verran omaisuutta, jolla voin ostaa palveluja ja muutan hyvissä ajoin kerrostaloon. Oon jo sanonut lapsille, että älkää ryhtykö omaishoitajiksi, hommatkaa mulle paikka palvelutalosta ja hommatkaa siivoojat yms palvelut. En myöskään aio ryhtyä syömään kaikenlaisia lääkkeitä, jos kuolen niin sitten kuolen. Eihän noiden mummojen elämä ole millään tavalla enää edes elämisen arvoista. Mikä hieno asia se korkea ikä on, kun elämä on lähes pelkkää kärsimystä, ihan turhaan sitä ihaillaan. Mun isä kuoli 73-v saappat jalassa, toivon että mulle käy samoin.
Lääkärintodistus siitä, että olet masentunut ja uupunut. Sitten soitto kotikuntasi vanhuspalvelun vastaavalle. Niin heille kuin äidillesi sanot, että nyt hetkeen et kykene ottamaan äidistäsi vastuuta, olet niin sairas. Etkä tiedä, milloin kykenisit. Olet vielä työelämässä, sinun on ensisijaisesti voitava hoitaa työsi. Tosin voit tarvita siitäkin sairauslomaa.
Pyydät palveluohjaajaa käymään kartoittamassa äitisi tilanteen ja kerrot hänelle ennen sitä, että äitisi puheisiin ei hirveästi sitten kannata luottaa, hän saattaa selittää, kuinka hyvin hän pärjää ja niin edelleen, mutta hän on muistisairas eikä todellakaan pärjää. Parasta olisi saada hänelle paikka dementiakodista tai vastaavasta. Ilmoitat, että sinä et aio tätä asiaa hoitaa, et siihen pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä pitäisi puhua enemmän julkisuudessa samoin vammaisten omaishoitaja toimimisesta. Nyt lehdissä vain hehkutetaan kuinka antoisaa ja ihanaa on kun saa hoitaa vanhuksen/vammaisen itse eikä tätä tarvitse "hylätä" laitokseen.
Yksinkertaisesti et vastaa puhelimeen. Olin vastaavassa tilänteessa vuosia. Lopulta irtisanouduin äitini hoitamisesta. Äidille tuli ihmeparannus- ei soittanut ei tarvinnut apua. Aivan sama mulle jos joku naapuri auttaa. Oma lapseni sanoi minulle kun pyysin häneltä apua: meillä jokaisella on ihan oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ne joilla ei ole lapsia tai muita lähiomaisia? Kai joku hoitaa heidänkin asiansa? Ei kai lasten ole mikään pakko huolehtia vanhemmistaan. Tietysti on suotavaa käydä ja autella minkä jaksaa, mutta ei kenenkään tarvitse itseään noin piippuun ajaa!
Nykyään kyllä täytyy,ihmettelenkin miten lapsettomien vanhusten käy.Muistisairas isäni sai hoivakotipaikan jouduttuaan sairaalakierteeseen.Kaksi tapaamista jossa siskon kanssa puhuttiin heitteillejätöstä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, kyllä siihen ratkaisut löytyy.
Mistä hakisin apua? Äidillä on kaikenlaisia vaivoja välillä ja hän hälyyttää aina minut hätiin. Yhtenä päivänä hän oli ihan ripulilla, kaikki paikat ripulissa. Piti pyykätä ja pestä vessa. Toisena päivänä hän kaatui ja oli siitä hädissään, soitin ambulanssin, mutta he sanoivat, että ei ole mitään hätää, pärjää kotona. Äiti oli kuitenkin ihan pois tolaltaan ja jouduin olemaan hänen seuranaan koko illan. Hyvästi oma jumppa. Tällaista tämä on jatkuvasti. Olen niin väsynyt juuri tähän, en niinkään esim. pankkiasioiden hoitoon. ap
Saman läpikäyneenä ymmärrän mutta kenen sinä kuvittelet yhteiskunnan järjestävän noissa tilanteissa apuun? Ei ole tahoa joka voisi koko illan istua hätääntyneen vanhuksen seurana jotta tämän olisi helpompi olla. Ei yhteiskunnan palvelut korvaa omaisia eikä ole siihen tarkoitettu. Voit jättää vastaamatta ja etääntyä äidistäsi mutta se tarkoittaa sitä että kukaan ei ole äitisi tukena noissa tilanteissa, ei sitä että yhteiskunta järjestää jonkun.
Kyllä meidän kunnassa saa palveluasumispaikan tuolla perusteella, jos kotona ei uskalla olla ja soittelee omaisille pitkin yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkärintodistus siitä, että olet masentunut ja uupunut. Sitten soitto kotikuntasi vanhuspalvelun vastaavalle. Niin heille kuin äidillesi sanot, että nyt hetkeen et kykene ottamaan äidistäsi vastuuta, olet niin sairas. Etkä tiedä, milloin kykenisit. Olet vielä työelämässä, sinun on ensisijaisesti voitava hoitaa työsi. Tosin voit tarvita siitäkin sairauslomaa.
Pyydät palveluohjaajaa käymään kartoittamassa äitisi tilanteen ja kerrot hänelle ennen sitä, että äitisi puheisiin ei hirveästi sitten kannata luottaa, hän saattaa selittää, kuinka hyvin hän pärjää ja niin edelleen, mutta hän on muistisairas eikä todellakaan pärjää. Parasta olisi saada hänelle paikka dementiakodista tai vastaavasta. Ilmoitat, että sinä et aio tätä asiaa hoitaa, et siihen pysty.
Äidille tehdään kyllä muistitestit ja muut tutkimukset, ihan turhaa valehdella mistään muusta kuin miten asiat on, et halua jaksa enää hoitaa kun et saa edes öitä nukuttua.
Höpöhöpö ap tarvitse mitään lääkärintodistusta että ei kykene hoitamaan enään, ei tarvitse mitään syitä ja selityksiä, riittää että ilmoittaa kotihoidon vastaavalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua, kyllä siihen ratkaisut löytyy.
Mistä hakisin apua? Äidillä on kaikenlaisia vaivoja välillä ja hän hälyyttää aina minut hätiin. Yhtenä päivänä hän oli ihan ripulilla, kaikki paikat ripulissa. Piti pyykätä ja pestä vessa. Toisena päivänä hän kaatui ja oli siitä hädissään, soitin ambulanssin, mutta he sanoivat, että ei ole mitään hätää, pärjää kotona. Äiti oli kuitenkin ihan pois tolaltaan ja jouduin olemaan hänen seuranaan koko illan. Hyvästi oma jumppa. Tällaista tämä on jatkuvasti. Olen niin väsynyt juuri tähän, en niinkään esim. pankkiasioiden hoitoon. ap
Saman läpikäyneenä ymmärrän mutta kenen sinä kuvittelet yhteiskunnan järjestävän noissa tilanteissa apuun? Ei ole tahoa joka voisi koko illan istua hätääntyneen vanhuksen seurana jotta tämän olisi helpompi olla. Ei yhteiskunnan palvelut korvaa omaisia eikä ole siihen tarkoitettu. Voit jättää vastaamatta ja etääntyä äidistäsi mutta se tarkoittaa sitä että kukaan ei ole äitisi tukena noissa tilanteissa, ei sitä että yhteiskunta järjestää jonkun.
Kyllä meidän kunnassa saa palveluasumispaikan tuolla perusteella, jos kotona ei uskalla olla ja soittelee omaisille pitkin yötä.
Niin ehkä saakin jos vanhus itse niin sanoo, ei auta muiden sanomiset yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö ap tarvitse mitään lääkärintodistusta että ei kykene hoitamaan enään, ei tarvitse mitään syitä ja selityksiä, riittää että ilmoittaa kotihoidon vastaavalle.
Niin ja sen jälkeen äiti makasi kuusi päivää vaipat vaihtamatta sekaisin lattialla. Se on tätä päivää.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, joten en tiedä, mainittiinko väliaikainen asumispalvelu jo. Yleensä kunnat tarjoavat tällaista jaksoasumista hoivakodeissa, jotta vanhus ja omaiset pääsee "lomalle". Päivän hinta yleensä on aika edullinen.
Siis hei oikeasti tämä asia on niin retuperällä, että ei ole tosikaan. Onko joku asiasta eri mieltä? Kerro paikkakuntasi.
No eihän oikeasti voi olla niin että lapsi joutuu omasta terveydentilastaan raportoimaan ja jos omat sairauspisteet on riittävän korkeat, sitten vasta vapautetaan vanhempansa hoitovastuusta.
Vierailija kirjoitti:
Kun olen seurannut tätä ketjua, niin vaikuttaa siltä, että ap on todella kiltti ja pehmeä ihminen. Sellaiset juuri ajautuu tämmöiseen tilanteeseen. Et varmaan edes ilkeä sanoa äidillesi mitään negatiivista tai vaatia häneltä mitään, puhumattakaan sisaruksistasi. Olet niitä, jotka rämpivät elämässä eteenpäin viimeisillä voimillaan. Lopulta sairastut itse. Usko minua: hae apua, ennenkuin näännyt. Tilaa se aika lääkäriin heti huomenna. Voimia!
Ja vaadi sisaruksia osallistumaan - Jos eivät pääse paikalle niin kauempaakin saa ostettua siivouspalveluita tai sovittua sinun kanssa että he maksavat ruoan kotiintoimituksen!
Okei ap, olet nyt saanut sivukaupalla ohjeita, kuinka toimia. Kysymys kuuluukin, oletko täällä taas huomenna voivottelemassa kohtaloasi vai teetko huomenna asialle jotain? Suosittelen jälkimmäistä.
Mieti nyt tarkkaan, mihin käytät vähät energiasi - voivotteluun vai toimintaan. Valinta on sinun.
Jos Ap jaksaisit yhden asian tehdä, niin mene Muistiliiton sivuille. Lue sieltä kohta Tuki ja palvelut. Keskustelupalstalta löydät kohtalotovereita ja saat neuvoja ja tukea samassa tilanteessa olevilta. Toki monia hyviä neuvoja on tullut myös tässä ketjussa. Valitse niistä omaan ja äitisi tilanteeseen sopivat ja aloita jostain - tee yksi asia kerrallaan. Soita paikalliseen muistiyhdistykseen ja kerro niin kuin asia on: et kertakaikkisesti jaksa enää. He tietävät ja tuntevat nämä asiat. Kaikkea hyvää sinulle!
Hyvä ja asiallinen ketju, todella huomaa miten yleinen ongelma, ja vaiettu, omaisen uupuminen on.