Hoitaako yhteiskunta vanhuksen kaikki asiat, jos omainen ei vaan enää jaksa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä, miten muka vielä palvelukodissa asuvan asioita pitää koko ajan hoitaa? Mitä ne on ne asiat? Ehkä jotain vaatteiden ostoa tms?

Oon aina luullut että sit on vapaa huolesta kun palvelukotipaikka viimein saatu.

Niin minäkin luulin. Toki on varmasti sellaisia tilanteita, että palvelukoti tosiaan hoitaa kaiken, mutta koska äitini on vielä sen verran hyvässä kunnossa, että hän voisi asua kotona, niin palveluita ostetaan tarpeen mukaan. Omaisena joudun tilaamaan hänelle erilaisia ostoksia netistä, viemään häntä lääkäriin (erikoissairaanhoitoon), muistuttamaan asioista, hoitamaan kela- ja pankkiasioita, säädän asioita palvelukodin hoitajien kanssa, tilaan lääkäriä kun tulee koko ajan uusia ongelmia, sitten lääkkeitä pitää vaihtaa jne. Hommaa riittää. Osaan näistä voisi kyllä ostaa palvelua, siis voisin laittaa hoitajan viemään lääkäriin, mutta kalliiksi se tulee. Emme ole rikkaita, vaikka äitini onkin kalliissa palvelukodissa, yritän säätää rahan kanssa niin että hän voisi asua siellä mahdollisimman pitkään.[/quote

Ahaa, joo. Eli samoja juttuja kuin kotona asuvankin vanhuksen kanssa. ap

Toisaalta jos hakisit omaishoitajuutta ja sen saisit, niin saisit myös ne vapaat, jotka sopimukseen kuuluu. 3vrk/kk jotka äitisi viettäisi jossakin hoitopaikassa tms. Tuolloin avun ja tuen tarve tulisi myös paremmin näkyville.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on tehnyt sen virheen, että hän on ANTANUT tilanteen mennä tuohon jamaan. Nyt yksinkertaisesti sanot, että ET TEE ENÄÄ. Piste. Et jaksa. Etkä voi. Olet itse romahduksen partaalla.  

Vaadit hoitokokouksen ja siellä vaadit palvelutalopaikkaa. Tiedän kyllä, että niin kauan kuin omaiset vaan pakotetaan suostumaan siihen läheisten asioiden hoitamiseen, niin kunnan viranomaiset eivät tee mitään.

"pärjää kotona"

Sanot, että ei pärjää!  Äläkä suostu mihinkään muuhun. [/quote

Näin olisi tehtävä, kunhan olisi voimia. JOskus leikittelen ajatuksella, että muutamme pois paikkakunnalta, ehkä sitten ei laskettaisi kaikkea minun varaani. Mutta ei se oikeasti onnistu noin vain, ehkä sitten kun lapset ovat lähteneet opiskelemaan. Tämän ikäisten vain ei ole enää helppo vaihtaa työpaikkaa. Saa olla iloinen, että ylipäätään on töitä. Iltaisin päätän, että huomenna soitan kotihoitoon ja sanon, että hoitakaa hommat, en jaksa enää. Kaipa he sieltä hoitavat tai etsivät jonkun hoitamaan tilanteen. Aamulla kuitenkin kiltisti juttelen äitini kanssa puhelimessa ja ennen töihin menoa käyn hänen luonaan ja taas töistä palatessa. Ja yleensä sitten vielä kerran illalla. ap

Voi miten tuttu ja rankka tilanne. Paitsi, meillä kotihoito kyllä lisäisi käyntejä, olisi tarjolla vuorohoitoa ja päivätoimintaa, äidilleni ei vain kelpaa mikään muu paitsi minun apu, olen äidilleni nuo kaikki, ja myöskin tolkuttoman uupunut. Soita kumminkin kotihoidon tiimin sairaanhoitajalle, hän vastaa hoidosta siellä, jaksa vielä kertoa nämä ongelmat ja se että sinä et nyt käy kuin vain "kylässä". Yleensä kyllä kuunnellaan, joustetaan ja lisätään apuja vanhalle asiakkaalle herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jos hakisit omaishoitajuutta ja sen saisit, niin saisit myös ne vapaat, jotka sopimukseen kuuluu. 3vrk/kk jotka äitisi viettäisi jossakin hoitopaikassa tms. Tuolloin avun ja tuen tarve tulisi myös paremmin näkyville.

Niin voisi olla ja olen sitäkin harkinnut. Mutta aika moni on sanonut, että omaishoitaja sitoutuu hoitamaan, eli nyt periaatteessa kun en ole mitään sopimusta tehnyt, voisin lähteä vaikka kuukaudeksi ulkomaille, jos haluaisin. En tietenkään tee niin. Ja tosiaan kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin, niin äitini on viikkokausia ihan sekaisin jos on muualla vaikka vain päivän. Se on vielä raskaampaa kuin tämä normaali arki. En tiedä jaksaisinko sitä. ap

Vierailija kirjoitti:

Voi miten tuttu ja rankka tilanne. Paitsi, meillä kotihoito kyllä lisäisi käyntejä, olisi tarjolla vuorohoitoa ja päivätoimintaa, äidilleni ei vain kelpaa mikään muu paitsi minun apu, olen äidilleni nuo kaikki, ja myöskin tolkuttoman uupunut. Soita kumminkin kotihoidon tiimin sairaanhoitajalle, hän vastaa hoidosta siellä, jaksa vielä kertoa nämä ongelmat ja se että sinä et nyt käy kuin vain "kylässä". Yleensä kyllä kuunnellaan, joustetaan ja lisätään apuja vanhalle asiakkaalle herkästi.

Ymmärrän sinua hyvin. äitini on samanlainen. Minä olen hänelle nykyään suunnilleen koko maailma. Vaikka kotihoitoa en saanutkaan enempää, niin tarjolla olisi ainakin tuota päivätoimintaa, mutta äiti kieltäytyy lähtemästä sinne tai minnekään muuallekaan. Eikä kukaan muu ole oikein mitään kuin minä. Toisaalta minä myös saan kaiken kuran niskaani, kun äidillä on huono päivä. Jaksamista sinullekin! ap

Suomi täynnä vanhempiensa hoitamisessa itsensä uuvuttamia, sairastuneita hyviä lapsia Silti puhutaan miten täällä äidit ja isät kärrätään laitoksiin kuolemaan. Haloo, niitä laitoksia, vanhainkoteja ei enään ole, kotihoito hoitaa miten kerkeää, omaiset miten työnsä ohessa jaksaa. Kotona on todella huonokuntoisia ihmisiä, harva uskoisi miten normaalia on sängyssä eläminen, joku käy kolme x vrk, kuivittaa ja antaa ruokakupin eteen. Joskus tosiaan mietin onko elinikä jo liian pitkä, hoidetaanko liikaa että huono elämä vaan pitenisi.

Niin, voimia myös sinulle, huomata että sinun jakamisella on väliä, sillä on väliä onko sinun elämässä iloakin, myös sinun hyvä elämä on yhtä tärkeä kuin äitisi hyvä elämä. Voimia hakea apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jos hakisit omaishoitajuutta ja sen saisit, niin saisit myös ne vapaat, jotka sopimukseen kuuluu. 3vrk/kk jotka äitisi viettäisi jossakin hoitopaikassa tms. Tuolloin avun ja tuen tarve tulisi myös paremmin näkyville.

Niin voisi olla ja olen sitäkin harkinnut. Mutta aika moni on sanonut, että omaishoitaja sitoutuu hoitamaan, eli nyt periaatteessa kun en ole mitään sopimusta tehnyt, voisin lähteä vaikka kuukaudeksi ulkomaille, jos haluaisin. En tietenkään tee niin. Ja tosiaan kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin, niin äitini on viikkokausia ihan sekaisin jos on muualla vaikka vain päivän. Se on vielä raskaampaa kuin tämä normaali arki. En tiedä jaksaisinko sitä. ap

Jos äitisi on sekaisin viikkokausia, ehkä kotihoito sitten huomaisi, että nyt on tilanne muuttunut ja pitää arvioida, onko tarvetta lisähoidolle. Voitko tehdä jonkin rajan, käyt kylässä kerran viikossa, vastaat puhelimeen kerran päivässä tms. Sittenkin tulisi helpommin selville, kuinka itsenäisesti henkilö selviää. 

Vierailija kirjoitti:

Suomi täynnä vanhempiensa hoitamisessa itsensä uuvuttamia, sairastuneita hyviä lapsia Silti puhutaan miten täällä äidit ja isät kärrätään laitoksiin kuolemaan. Haloo, niitä laitoksia, vanhainkoteja ei enään ole, kotihoito hoitaa miten kerkeää, omaiset miten työnsä ohessa jaksaa. Kotona on todella huonokuntoisia ihmisiä, harva uskoisi miten normaalia on sängyssä eläminen, joku käy kolme x vrk, kuivittaa ja antaa ruokakupin eteen. Joskus tosiaan mietin onko elinikä jo liian pitkä, hoidetaanko liikaa että huono elämä vaan pitenisi.

Näin on. Ihmettelen usein, että missä on ne lastensa täysin hylkäämät vanhukset, en itse tiedä yhtään sellaista. Kaikki tuttuni auttavat vanhempiaan niin paljon kuin voivat. Eri asia, jos vanhemmat ovat olleet todella huonoja, esim. väkivaltaisia. Laitoshoitoon pääsee siinä vaiheessa kun ei enää pääse sängystä ylös edes autettuna. Muistaakseni oli joku tilasto, että vanhus ehtii asua palvelutalossa keskimäärin vuoden ennen kuolemaansa. Kyllähän se kertoo jo paljon. 

Itse olen päättänyt, että kun ikää tulee, pysyn kaukana lääkäreistä ja varsinkin lääkkeistä. Mieluummin kuolema nuorempana kuin tuo kituminen korkeaan ikään. Eihän näillä vanhuksilla ole muuta kuin odottaa kuolemaa ja syödä lääkkeitä. Monesti ajattelen, että vanhuksilta voisi hyvin jättää elämää pidentävät lääkkeet pois ja antaa kuoleman tulla. En voi ymmärtää mitä järkeä on syöttää elämää pidentäviä lääkkeitä vaikka muistisairaalle ja huonokuntoiselle vanhukselle?! Ymmärrän toki kipulääkityksen ja elämää muuten helpottavat toimenpiteet.

Joskus tuntuu, että tämä eliniän väkisin pidentäminen on nimenomaan vanhuksia itseään kohtaan väärin ja raskasta omaisille. Näistä viimeisistä vuosista ei jää mitään lämpimiä ja hyviä muistoja. Ei pitäisi ketään huonokuntoisia vanhuksia yrittää pelastaa esim. sairauskohtauksen jälkeen. Ei kaikki vanhukset ymmärrä tehtä hoitotestamenttiakaan ja otetaanko sitä aina kiireessä edes huomioon? EIkä omaiset voi sellaista esittää vanhukselle, eikä puuttua mihinkään hoitoon. Onhan se hienoa kehua miten korkea elinikä Suomessa on, mutta unohdetaan se, että nämä iäkkäimmät ovat suurin osa todella huonokuntoisia ja tarvitsisivat 24/7 hoivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, voimia myös sinulle, huomata että sinun jakamisella on väliä, sillä on väliä onko sinun elämässä iloakin, myös sinun hyvä elämä on yhtä tärkeä kuin äitisi hyvä elämä. Voimia hakea apua.

Kiitos! ap

Tuttu tunne Ap. Itselläni on saman kaltainen tilanne. Entäs jos kylmän viileästi siirrät kotihoidon ym. puhelut sisaruksillesi? Toteat heille, että olet nyt osasi tehnyt, nyt on heidän aika tarttua hommiin? Jos toinen sisarus on puolet vuodesta ulkomailla, niin loppu vuodesta osan voi hyvin viettää äitinsä kanssa.

Ohjelmoit äidin puhelimeen Liisan ja Matin (sisarustesi numerot) ja kun äiti soittaa, niin sanot, että et voi nyt puhua. Soita Matille.

Mitähän nämä teidän kertomat palvelukodit mahtavat olla? Palvelutalo-nimike ei vielä kerro yhtään mitään, se voi olla esim vuokrakoti, johon voi ostaa yksittäisiä palveluja. Omaisen työmäärä ei välttämättä vähene yhtään.

Tehostettu ympärivuorokautinen palveluasuminen taas on nimensä mukaisesti 24/7. Tuossa mallissa omaiselle ei kovin paljon mitään kuulu, jollei nyt itse ehdoin tahdoin tunge mukaan hoitoon. Sekin riippuu siitä onko kunnan vai yksityisen.

Näiden edellä mainittujen väliin mahtuu todella kirjava kavalkadi kaikenmoisia palvelutaloja.

Sitte n on niitä omaisia, joiden mielestä ikinä hoitajat ei hoida riittävän hyvin. Puuttuvat kaikkeen, väsyttävät itsensä kun haluavat täydellistä hoitoa. Ramppaavat useita kertoja päivässä, antavat vanhuksen pompottaa, luulevat ettei vanhus osaa mitään vaikka hoitajan läsnäollessa osaisikin.

Ja tottahan se on, että ei se kotihoidon hoito ole samaa kuin omaisen antama. Mutta joskus pitää tyyytyä vähän huonompaan ettei itse pala loppuun.

Itse oon ollut kotihoidossa vuosikausia ja onhan se nykymeininki aikamoista. Kehoittaisin pyytämään hoitoneuvottelun, jossa linjaat selkeästi mitä asioita hoidat. Kerrot uupumuksesta ja siitä, että ei jatka enää tähän malliin. haet edunvalvojaa maistraatista. Päätät monestiko viikossa käyt ja sen jälkeen pidät siitä kiinni. Eihän se muistisairas (mikäli on oikeasti jo kunnolla muisti mennyt, kuten annat ymmärtää) muista oletko käynyt viisi kertaa päivässä. Et vastaa yöllä puhelimeen. Niin paljon se äitisi ottaa ja vaatii kuin annat. Kuulostaa tylyltä, mutta niin se vain on. Turvapuhelin käyttöön, jos ei ole vielä.

Vierailija kirjoitti:

Tyhjäävät ainakin pankkitilit.

Mikä on mielestänne vaihtoehto? Mistä hoitoon tarvittava raha otetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhjäävät ainakin pankkitilit.

Mikä on mielestänne vaihtoehto? Mistä hoitoon tarvittava raha otetaan?

No multa kerätään joka kuukausi useita tonneja veroja, joilla väitetään näitä palveluja järjestettävän. Ilmeisesti ne kuitenkin oikeasti käytetään puoluetukeen ja vinkeiden koulutuspåivien tai mainoskampanjoiden hankintaan kaverien konsulttiyrityksiltä? Tai niillä tilataan ”selvityksiä” jostain muualta kuin asiantuntijoilta.

Facebookissa on ryhmä muistisairaiden läheisille. Liity siihen, sieltä saa hyviä neuvoja ja vertaistukea.

https://www.facebook.com/groups/241462572679712/?ref=bookmarks

Voi ap ja muut samassa jamassa olevat, voimia teille! Kannattaa soittaa kotihoidon esimiehelle tai sosiaali-

hoitajalle ja purkaa sydäntänsä. Itse kerran purskahdin itkuun kun yritin saada 9-kymppiset vanhempani

hoitojaksolle isäni kaatumisen jälkeen. Äiti muistisairaana ei tietenkään voinut vastata tilanteesta. Paikka

järjestyikin kun vielä sanottiin että on heitteillejättöä jos apua ei löydy. Tuohon heitteillejättö-sanaan ehkä

kannattaa turvautua ja kertakaikkiaan sanoa että omat voimat eivät enää riitä. Oma puhelin yöksi äänettömälle ja vaikka julmalta tuntuukin niin vähentää omia käyntejä ja auttamista, kyllähän kunnan on 

pakko lopulta tulla vastaan asiassa. Etsi luotettava yksityinen kotihoitofirma josta voidaan käydä niin usein

kuin lompakko antaa myöten. Siitä saa kotitalousvähennyksenkin. Opettele ajattelemaan itseäsi! Jos vain

hoitojaksoja järjestyy niin ota ne vastaan vaikka niitten jälkeen omaisesi onkin sekavampi. Sitä kautta ehkä

saa vakituisenkin hoitopaikan helpommin. Älä esitä vahvaa hoitaville tahoille vaan itke reilusti ja vaadi

apua!

Nykyään on vanhuksillakin kännykät, palvelutaloissa myös. Sieltäkin he soittelevat koko suvun läpi keskellä yötä. Ei siihen auta muu kuin olla vastaamatta. Ei kenenkään tarvitse olla aina saatavilla. Mitä kamalaa äidillesi tapahtuisi jos et heti sillä sekunnilla vastaa, tai lähde käymään (kesken ruokailun, kuten kirjoitit?!)?

Kotihoito voi tilata lääkkeet ja hakee sitten ne.

Näin oli mun äidilläni.

Sitten hoitajat tilasi kaupasta ruuat ja kauppa toi ne äidille kotiin.

Pystyykö äitisi avaamaan oven?

Siivous pitää tilata erikseen.

Nykyään äiti on hoivakodissa.

Oli rehellinen kotihoidolle ja sano ette enää jaksa auttaa.

Mun äiti asui sen verran kaukana ettei olisi ollut edes mahdollista auttaa.

Sun on vaan vedettävä ne rajat, itselläni toinen nuori kehitysvammainen ja sanoin hoitajille että omista lapsistani mulla on lain edessä vastuu.

Yhteiskunta hoitaa tarvittaessa kyllä välttämättömimmät asiat mutta ei kaikkia asioita mitä läheiset useinkin hoitavat. Kotihoitoa ei välttämättä saa jos asut kovin syrjässä vaan sinut velvoitetaan muuttamaan lähemmäspalveluja.