Minä: Työssäkäyvä perheenäiti lenkkeilen 5Xvko ja käyn salilla 3Xvko

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 20:23"]

Hyvä juttu! Minusta kyllä 1,5 h päivittäin netissä ja telkkarin ääressä kuulostaa aikasuurelta määrältä. Kiinnostaa tietää, että kuinka paljon ap ehtii tuon liikunnan ja tieokoneen ja telkkarin lisäksi lukemaan kirjallisuutta, sanomalehtiä niin kotimaisia kuin ulkomaisia; opiskelemaan uusia asioita; harjoittamaan kieliä tai opettelemaan uutta kieltä (erityisesti tämähän estää dementiaa); soittamaan instrumenttia; laulamaan kuorossa; harrastamaan näyttämötaiteita; maalaamaan tai harjoittamaan muita kuvataiteita; käymään näyttelyissä, konserteissa, teatterissa, baletissa, oopperassa; harrastamaan yhdistystoimintaa ja osallistua sillä tavalla paremman yhteiskunnan tekemiseen; toimimaan ystävänä esim. vanhukselle ulkoiluttamalla tätä; hoitamaan omia sairaita sukulaisia  tai vierailemaan näiden luona päivittäin jne.

Entä ne omat lapset? Ovatko mukana kuntoilusissasi? Katsotteko yhdessä sitä tv:tä? Kuinka paljon keskustelet lasten kanssa? Luetko heille päivittäin? Teetkö kaikkea muuta edellämainisemaani yhdessä lastesi kanssa? ja lisäksi ulkoilet, luistlelet, hiihdät, laskettelet jne lasten kanssa? Osallistut koulun vanhemmainyhdistykseen? Viet lapsia harrastuksiin? Soitat lasten kanssa yhteissoittoa? Kuuntelet lapsesi soittoa päivittäin?

Onko ap:n ja joidenkin muiden mielestä aktiivisuus vain lenkkeilyä ja kuntosalia (tai ehkä jotain muuta liikuntaa)?

[/quote]

No kuinkas paljon sinä harrastat näitä kuvataiteita ja yhteissoittoja ym? Entä liikuntaa?

BUAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!

Illan paras! Sä varmaan teet nää kaikki, samalla kun oot netissä ja levennät ahterias!!

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 20:23"]

Hyvä juttu! Minusta kyllä 1,5 h päivittäin netissä ja telkkarin ääressä kuulostaa aikasuurelta määrältä. Kiinnostaa tietää, että kuinka paljon ap ehtii tuon liikunnan ja tieokoneen ja telkkarin lisäksi lukemaan kirjallisuutta, sanomalehtiä niin kotimaisia kuin ulkomaisia; opiskelemaan uusia asioita; harjoittamaan kieliä tai opettelemaan uutta kieltä (erityisesti tämähän estää dementiaa); soittamaan instrumenttia; laulamaan kuorossa; harrastamaan näyttämötaiteita; maalaamaan tai harjoittamaan muita kuvataiteita; käymään näyttelyissä, konserteissa, teatterissa, baletissa, oopperassa; harrastamaan yhdistystoimintaa ja osallistua sillä tavalla paremman yhteiskunnan tekemiseen; toimimaan ystävänä esim. vanhukselle ulkoiluttamalla tätä; hoitamaan omia sairaita sukulaisia  tai vierailemaan näiden luona päivittäin jne.

Entä ne omat lapset? Ovatko mukana kuntoilusissasi? Katsotteko yhdessä sitä tv:tä? Kuinka paljon keskustelet lasten kanssa? Luetko heille päivittäin? Teetkö kaikkea muuta edellämainisemaani yhdessä lastesi kanssa? ja lisäksi ulkoilet, luistlelet, hiihdät, laskettelet jne lasten kanssa? Osallistut koulun vanhemmainyhdistykseen? Viet lapsia harrastuksiin? Soitat lasten kanssa yhteissoittoa? Kuuntelet lapsesi soittoa päivittäin?

Onko ap:n ja joidenkin muiden mielestä aktiivisuus vain lenkkeilyä ja kuntosalia (tai ehkä jotain muuta liikuntaa)?

[/quote]

Blaa blaa blaa blaa. Mä en jaksa näitä. Mä ehdin kyllä liikkua, mutta en noin paljon kuin ap, ja mä sentään oon hoitovapaalla (tosin teen töitä aina kun ehdin). Mullekin on tärkeää kunnostani huolta pitäminen, mutta nyt, kun mulla on lapsi (huom. vain yksi lapsi), en todellakaan ehdi liikkua niin paljon kuin haluaisin.

Mulla riittää oikein hyvin ymmärrystä niille, jotka ei ehdi sitäkään vähää kuin minä, mm. sille äidille, joka käy samassa jumpassa kanssani (tai yleensä ei ehdi käydä) ja jolla on kuusi lasta. Myös tosi monelle työssäkäyvälle pienen lapsen äidille kaikki yli kerran viikossa tapahtuva liikuntaharrastus tuntuu ylivoimaiselta, koska aikaa ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen.

Kukin voi väittää mitä hyvänsä nimettömänä netissä (vaikka käyvänsä joka päivä kahdessa jumpassa, tekevänsä 8 h päivää töissä, lukevansa kolme romaania viikossa, käyttävänsä neljää lasta harrastuksissa, leipovansa ja tekemällä kaikki ruuat alusta asti),  ja minäkin väitän: se, että harrastaa noin paljon liikuntaa on pois (negatiivisessa mielessä) joko 1) lasten kanssa vietettävästä yhteisestä ajasta, 2) perheen kanssa vietettävästä yhteisestä ajasta, 3) miehen kanssa vietettävästä yhteisestä ajasta ja/tai 4) omasta levosta (joka on kuntoillessa todella tärkeää).

Nostan hattua. Itse en pysty tuohon...kaipaan päivän jalkeilla lon jälkeen sohvaa..jalat ihan turvoksissa..

Töihin pitää lähteä seitsemältä...eli pitäisi nousta puoli kuusi, jotta ehtisi yhtään järkevän lenkin heittämään ja suihku päälle..suoraan sängystä en pysty ulos lähtemään, joskus sitä tein, mutta ikä painaa.

Töistä pääseee neljältä. Vaihtoehto a)kotiin viideksi, puolituntia sohvalla ja ruuanlaitto, ruokailu, kodinsiistimistä,luottamustöidenhoitoa ja nukkumaan viimeistään puoli kymmenen.

Vaihtoehto b) neljältä koululle ja kotona yhdeksältä, iltasatu ja nukkumaan.

Yhdeksän jälkeen en lähde mihinkään, tarvitsen yöuneni ja kotona on jo yksi varoittava esimerkki iltaurheilijasta joka sitten kukkuu valveilla kahteen asti adrenaliinin voimin/takia.

Eliainoa mahdollisuus ulkoilla on arkisin aamulla. Viikonloppuisin käyn kyllä lenkillä.

Kutsuttakoon vaikka laiskuudeksi,

Mikä siinä liikunnassa on niin kauhean pahaa, että se saa täällä aina aikaan näitä ilkeitä kommentteja? Jos joku ilmoittaa heiluttavansa kotona kahvakuulaa tunnin, miksi se on pahempi asia kuin viettää se aika notkuen täällä av:lla? Tai käydä jonkun kyselemissä näyttelyissä, kuvataidepiireissä tai vaikka valokuvauskurssilla? Onko se jotenkin vähemmän haitallista lapselle, jos äiti on pois kulttuuriharrastuksen takia kuin liikuntaharrastuksen takia?

Entä jos lasta kuskaa harrastukseen, miksi on pahempi asia mennä sillä välin lenkille tai viereiselle kuntosalille kuin lukea kirjaa tai näplätä nettiä pukuhuoneessa sillä välin? Onko se jotenkin enemmän pois lapselta ja perheeltä?

Yleensä nämä "perheenäiti urheilee"-aloitukset on koululaisten äideiltä. Taaperoiden vanhemmilla on paaaaljon vähemmän aikaa, kuin koululaisten vanhemmilla. Nitää ei voi verrata. Sitten ihmisillä on eriläiset elämäntilanteet, perheet, työajat jne. Esim. taaperon yksinhuoltaja ei ehdi koskaan lenkille, vaikka kuinka priorisoisi. Koululaisen yksinhuoltaja pystynee jo halutessaan järjestämään itselleen lenkkeilyaikaa. Mutta tuntuu, että lenkkeilemättömät on huonompia ihmisiä?

Äitien aina käsketään ottaa välillä ns. omaa aikaa, mutta ilmeisesti se ei saa kuitenkaan olla liikuntaa? :D

Mulla on kaksi koululaista. Meillä menee välillä monta tuntia illasta tokaluokkalaisen läksyihin. Lapsi ei ole mikään erityislapsi, mutta tarvitsee todella paljon apua läksyissä. Esim. kertotaulujen opetteluun on mennyt välillä viikkoja joka ikinen ilta. Paljon raskaampaa on olla tokaluokkalaisen äiti kun päiväkotilaisen äiti. Meillä näin päin.

Kiva kuulla ap ja se toinen samanlainen. Toki liikkumaan ehtii, jos priorisoi liikunnan. Itse käyn 2-3krt viikossa jumpassa, 2-3 iltana reippaalla kävelyllä. Eipä tuo ole pois alakouluikäisten lasten elämästä. En liiku enempää, koska laiskottaa, mutta oikeasti voisin, jos haluaisin. Aamulla en kyllä saisi itseäni ylös sängystä lenkille, koska tykkään iltaisin katsella hyviä elokuvia ja sarjoja aika myöhään.

Tietysti vähän ikävää täällä vauvapalstalla hehkuttaa isompien lasten äidin auvoisaa elämää. Meillä kouluikäisten lasten vanhemmillahan on jo kovin helppoa verrattuna pikkulapsiperheiden arkeen.

Ps. Vihaan juoksemista.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 21:49"]

Äitien aina käsketään ottaa välillä ns. omaa aikaa, mutta ilmeisesti se ei saa kuitenkaan olla liikuntaa? :D

[/quote]

Niinpä niin. Hoikka ja hyväkuntoinen äiti on tässä läskien luvatussa maassa kauhistus. Onhan toki jalompaa harrastaa pitsinnypläystä, Salkkareita ja kiinalaisia romaaneja, kuin lähteä tunnin lenkille.

T: Kovaa treenaava pienen lapsen äiti

Mä oon neljän lapsen yksinhuoltaja ja käyn kuntoilemassa 5 kertaa viikossa. Käyn mm. bodypumpissa, kahvakuulassa ja muissa erilaisissa ryhmäliikuntatunneilla. Joskus käyn myös salilla. Haukkukaa vaan, että se on lapsilta pois, mut se on mun ainut vapaa-aika, mitä mulla on, työn lisäksi tietenkin. Kesällä tietenkin vähenee noi kuntoilukerrat, kun silloin on muuta tekemistä lasten kanssa.

Hmm, no minulla on neljä lasta. Olen liikkunut AINA useamman kerran viikossa, silloinkin kun on ollut vauva. Jos olen viikossa ollut vaikkapa kolmesti sen tunnin pois niin hyvin on isä pärjännyt lasten kanssa. Tv:tä en katso oikeastaan ikinä, uutiset lähinnä ja joskus jotain dokkareita. Nyt kun nuorinkin on jo 2v, liikun n.5krt viikossa (hiihdän, käyn salilla, juoksen jne.). Teen töitä kotona, joten ehdin olla lasten kanssa siitä huolimatta, tahti voi tosin muuttua kun palaan kodin ulkopuolelle töihin. Liikuntaa tuskin jätän koskaan, karsin jostain muualta mieluummin. 

meillä olemmat vanhemmat ovat kokopäivätyössä ja sen lisäksi mies harrastaa liikuntaa 3-5 kertaa viikossa, ja se kyllä on poissa lapsilta/perheen yhteisestä ajasta. Meillä lapset 6-10 v. Lisäksi miehen urheiluinto estää minua harrastamasta juuri mitään. Pääsen jumppaan kerran viikossa, ja silloinkin joudun itse hankkimaan lastenhoitajan. 

Kyllä sitä ehtii jos vain haluaa.

Mä ottaisin vinkkejä vastaan tossa asiassa. Meillä on 4 lasta, vauvasta teiniin ja teen kolmivuorotyötä. Suunnittelin alkuun että työn päätteeksi lähden suoraan salille tai ennen töitä jos on aamuvuoro. Mutta sitten meneekin niin, että illalla kun pääsen töistä on karmiva nälkä ja hiki töistäkin, on pakko mennä kotiin syömään ja vaihtamaan vaatteita ja suihkuun, sitten kello on jo niin paljon ettei jaksa lähteä kun aamulla pitää kuitenkin lasten kanssa herätä. Meidän kuntosali on melkein 24/7 auki.

Tai sitten aamulla kun pitäisi lähteä salille, olenkin joutunut valvomaan joko yöllä tai illalla niin etten jaksa nousta 6 tunnin yöunien jälkeen salille ja siitä töihin, vaan jatkan unia jolloin kokonaissaldoksi tulee 7,5tuntia.

Miten olet rytmittänyt tuon?

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 19:36"]

Juu ei ole juoksurattaissa lapset, kun ovat koululaisia. (1. ja 3. luokkalaiset).

Harrastukset ja lenkkeilyt ajoitan niihin aikoihin kun lapsetkin ovat ulkoilemassa kavereiden kanssa (tai aamuisin vielä nukkumassa) ja lapsillani on myös isä, joka heistä huolehtii. Onneksi :)

Lapsillenikin on varmasti minusta enemmän iloa kun olen jaksava, pirteä ja iloinen äiti kun voin hyvin. 

-AP

[/quote]

No puhut ihan asiaa! Kyllä äidin täytyy pitää huolta itsestään, jotta voi pitää sitten muistakin. Tsemppiä!

Laiskat läskit mammat täällä vaan mussuttaa.

Mitä teitä laiskoiksi ja läskeiksi haukkunut lisään vielä sen, etten käy lenkeillä enkä salilla. Treenaan kotona tunnin päivässä viidesti viikossa ja kunto on loistava :) Etsikää vinkkejä kotitreeniin, tehoaa kyllä kun tekee oikein!

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 21:49"]

Äitien aina käsketään ottaa välillä ns. omaa aikaa, mutta ilmeisesti se ei saa kuitenkaan olla liikuntaa? :D

[/quote]

Saahan se olla liikuntaa. Kukaan ei ole tätä kieltänyt. on kuitenkin omahyväistä ja ymmärtämätöntä sanoa, että esim. kiire on itseaiheutettua ja että jokainen pääsee liikkumaan, jos haluaa. Samoin se, että pitää sitä liikkumista kaikkein tärkeimpänä kuulostaa oudolle.

Itse harratan liikuntaa 8-14h viikossa. en kuitenkaan oleta, että kaikki muut voisivat tehdä samaa. Ymmärrän myös, että tuo aikamäärä on sitten josain toisesta hyvästä asiasta pois.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 20:38"]

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 20:23"]

Hyvä juttu! Minusta kyllä 1,5 h päivittäin netissä ja telkkarin ääressä kuulostaa aikasuurelta määrältä. Kiinnostaa tietää, että kuinka paljon ap ehtii tuon liikunnan ja tieokoneen ja telkkarin lisäksi lukemaan kirjallisuutta, sanomalehtiä niin kotimaisia kuin ulkomaisia; opiskelemaan uusia asioita; harjoittamaan kieliä tai opettelemaan uutta kieltä (erityisesti tämähän estää dementiaa); soittamaan instrumenttia; laulamaan kuorossa; harrastamaan näyttämötaiteita; maalaamaan tai harjoittamaan muita kuvataiteita; käymään näyttelyissä, konserteissa, teatterissa, baletissa, oopperassa; harrastamaan yhdistystoimintaa ja osallistua sillä tavalla paremman yhteiskunnan tekemiseen; toimimaan ystävänä esim. vanhukselle ulkoiluttamalla tätä; hoitamaan omia sairaita sukulaisia  tai vierailemaan näiden luona päivittäin jne.

Entä ne omat lapset? Ovatko mukana kuntoilusissasi? Katsotteko yhdessä sitä tv:tä? Kuinka paljon keskustelet lasten kanssa? Luetko heille päivittäin? Teetkö kaikkea muuta edellämainisemaani yhdessä lastesi kanssa? ja lisäksi ulkoilet, luistlelet, hiihdät, laskettelet jne lasten kanssa? Osallistut koulun vanhemmainyhdistykseen? Viet lapsia harrastuksiin? Soitat lasten kanssa yhteissoittoa? Kuuntelet lapsesi soittoa päivittäin?

Onko ap:n ja joidenkin muiden mielestä aktiivisuus vain lenkkeilyä ja kuntosalia (tai ehkä jotain muuta liikuntaa)?

[/quote]

No kuinkas paljon sinä harrastat näitä kuvataiteita ja yhteissoittoja ym? Entä liikuntaa?

[/quote]

Mitä merkitystä on sillä kuinka paljon minä harrastan? Ap mainitsi, että kiire ei ole syy. jos kerran kiire ei ole syy (niin kuin ei yksinhuoltajuus, pienet lapset jne), niin kai jokainen ehtii harrastamaan jopa kaikkia edellämainittuja asioita perheen kärsimättä?

Jotta kuitenkin ymmärrät, että se on mahdollista niin tässä suuntaviivoja: Töiden jälkeen tehdään yhdessä ruokaa. Toinen koululaisista lukee lasten kirjallisuutta ääneen muiden valmistaessa sapuskaa. Ruoan jälkeen tehdään läksyjä: Lapset omiaan, aikuiset kielten harjoituksia tai kirjatenttejä yms. Tämän jälkeen vähintään joka toinen päivä lapset soittevat soittoläksynsä. Soittoläksyjen jälkeen kokoonnutaan olohuoneeseen/musiikkihuoneeseen ja laulellaan sekä soitellaan yhdessä vähintään vartin verran. 2-4 kertaa viikossa harrastetaan perheliikuntaa: pienimmät toimivat painoina vanhemmille, joten kuntosalia ei tarvita. Kaikki pidämme tanssimisesta. Jokainen lapsista opettaa /yrittää opettaa muille, mitä ovat tanssitunneillaan oppineet. naurua syntyy erityisesti siitä, kun äiti yrittää breikata tai isä tanssia balettia :) Ulkona voimme pelailla tai sitten mennään vanhanaikaisesti hiihtämään, luistelemaan, uimaan yms.

Lauantai-iltapäivä ja -ilta on varattu teatterille/konserteille, oopperalle yms. Joskus jakaannutaan kahdeksi porukaksi ja pienempien kanssa tehdään eri asioita kuin isompien kanssa. Tätä ennen käydään yleensä taidemuseossa/galleriassa jne. Sunnuntaisin lapset innostuvat maalaamaan/muovailemaan/tekemään grafiikkaa jne näyttelyn tunnelmissa. Tällöin me vanhemmatkin voimme harrastaa niitä kuvataiteita. Miehen kanssa olemme osa kuoroa. Kuoron harjoituksien ja esiintymisten aikana saavat lapset isovanhempien läsnäoloa. Joskus toki täytyy vuorotella tai sitten otetaan lapset mukaan. Naapurin mummon kanssa käydään viikottain kaupassa ja samalla tehdään hänen kanssaan pieni kävelylenkki. Harrastelijateatteriin osallistutaan koko perhe yhdessä.

Miehen äidin luona täytyy käväistä päivittäin. Minä teen sen töihinmenomatkalla, mies taas töistä tullessaan.

Kerran viikossa (minulla maanantaisin) on vanhemailla ilta, jolloin voi tehdä mitä huvittaa. Minulla on ollut tänään osaksi av, osaksi kirjan lukeminen, osaksi uuden puseron ompelu.

Jokaiselle lapselle on järjestetty kahdenkeskistä aikaa viikottain kummankin vanhemman kanssa. Joskun nämä liittyvät harrastuksiin, joskus kulttuurinautintoihin, joskus kyläilyihin yms.

Vanhempainyhdistyksessä käydään vuorotellen.

Iltaisin pidetään lukupiiri, jossa vanhemmat lukevat kirjaa ennen lasten nukkumaanmenoa. Toinen vanhemmista lukee tällöin lehtiä/kirjoja/tekee kotihommia. Kerran viikossa otetaan yleiseksi puheeksi jokin eettinen asia/käytöstapa yms. jolloin keskustellaan ja pyritään tietopuoleisesti valottamaan ihmisyyden parhaita puolia.

Moniin harrastuksiin, menoihin yms liikutaan pyörillä/kävellen, joten siinä saa liikuntaa. Monesti aikuiset juoksevat ja lapset ajavat pyörillä.

Monin tekemisiimme haluavat lasten kaveritkin tulla mukaan. Monet lastemme kaverit valittavat sitä, kun vanhemmat eivät järjestä tekemistä yhdessä lastensa kanssa, vaan käyvät jumpissa ym yksin.

Vaikka me ehdimme ja voimme tehdä monenlaista lastemme kanssa, en oleta, että kaikki kykenisivät. Joillakuilla on haastavia tai erityistä tukea tarvitsevia lapsia, erittäin pitkät työmatkat, vuorotyö, toinen vanhempi reissutöissä, yksinhuoltajuus, erittäin sairaat lähiomaiset jne.