Lue keskustelun säännöt.
Minä: Työssäkäyvä perheenäiti lenkkeilen 5Xvko ja käyn salilla 3Xvko
25.03.2013 |
ja aika riittää aivan mainiosti. Toisaalta roikun netissä max 30min/pvä ja katon telkkaria n. 1h/pvä jos sitäkään. Ihan hyvin ehtii kun priorisoi asiat oikeaan järjestykseen. Minulle oman kunnon ylläpitäminen ja kropasta sekä mielestä huolehtiminen on kuitenkin em. asioita paljon tärkeämpiä.
Kiire on huono tekosyy, koska se on itseaiheutettua.
Kommentit (107)
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 13:15"]
Meidän lapset ei tarvitse vanhempiaan, vaan ovat oppineet itsenäisiksi ja osaavat ottaa ruoan itse ja hakea itse seuraa itselleen. Eivät ole mitään mammanpoikia, joita tarvitsee koko ajan vahtia.
Lapsi on onnellinen, kun äitikin on onnellinen. Jos äiti ei pääsee liikkumaan ja harrastuksiin, se näkyy perheen elämässä pahantuulisena äitinä ja lapsi kärsii siitä.
Opettakaa lapset itsenäisiksi, niin saatte omaa aikaa.
Ja minä vietän koneella vain 10 minuuttia päivässä.
[/quote]
Muistan omasta lapsuudestani juuri tuollaisen äidin. Oli ollut kotiäitinä 7 vuotta, kunto oli rapistunut, kiloja kertynyt, eikä sitten enää jaksanut itseään, eikä tosin minuakaan. Muistan sen tunteen, kun odotin koulun jälkeen äitiä kotiin, en edes odottanut mitään tiettyä tekemistä, ihan vaan äidin kanssa olemista ja puhumista. Äiti tuli yleensä kauhealla kiireellä kotiin, mukana mikroruokaa joko kaupasta tai työpaikan ruokalasta, vaihtoi vaatteet ja paineli lenkille. No löysin pian tieni kaverin luokse, jonka äidistä tuli minulle tosi tärkeä. Ollessani n. 10 vanha, äitini löysi lenkkikaverin, jolla oli pienempiä lapsia ja alkkisäijä ja yhtäkkiä minusta tulikin jokailtainen lapsenvahti näille pojille lenkkien ajaksi.
No yksi asia johti toiseen ja lopulta vanhempani erosivat, onneksi isä suostui minut ottamaan luokseen, mutta äitini ei vieläkään ymmärrä miksi halusin isän luokse...totta kai kannustan kuntoiluun, itse käyn lenkillä lasten harkkojen aikana, en kuluta aikaa sohvalla käsi sipsipussissa, mutta miettikää ihan oikeasti, käsi sydämellä, että mitä lapsillenne kuuluu, jos käytätte päivittäin yhteistä aikaa omaan itseenne. Vihaan sydämeni pohjasta lausetta, kun äiti voi hyvin, niin lapset voi hyvin - se voi olla juurikin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 21:23"]
Usein ne vanhemmat, jotka ei vät ise urheile, eivät myöskänä niin innokkaasti vie lapsia urheiluharrastuksiin. Terveet elämäntavat, joihin urheilu kuuluu ravinnon ja unen lisäksi, ovat peusta hyvinvoinnille.
[/quote]
Viimeinen sana! :D
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:50"]
Harrastan liikuntaa viisi kertaa viikossa, mutta ei olisi onnistunut kun lapset olivat pieniä ja kyllä se nyt pienten alakoululaistenkin kanssa vaatii aikatauluttamista, kun kaikilla on harrastuksia, kuka vie ja hakee kenet ja kuka laittaa päivän ruuan, käy kaupassa ja muistaa pesukoneen laittaa pyörimään.
Ymmärrän hyvin ettei kaikki halua töiden jälkeen vapaa-aikaansa laittaa siihen että menee salille tai lenkille jos ei ole motivaatiota. Ja kyllä treenaamiseen ja perushuollon järjestäminen (mies treenaa tosissaan) vie niin paljon aikaa, ettei paljon jäisi lukemiselle tai tv:n katselulle aikaa vaikka haluaisikin. Valintoja, valintoja, ja jos valitsee toisenlaisia asioita niin ei liikunnalle jää aikaa.
[/quote]
Komppaan tätä. Harrastan noin 4-5krt/vkossa ja kyllä se sumplimista välillä vaatii. Tosin teen vuorotyötä, joten iltavuoroina pääsen aamulla jumppaan (silloin se ei ole perheeltä pois). Täytyy myöntää, että tulee tingittyä siivoamisesta ja tv:tä katson vähän. Ruokaa tehdään yleensä reilumpi satsi niin sitä riittää seuraavaksi päiväksi (tai pakkaseen), niin joka päivä ei tarvitse välttämättä kokata.
Onneksi lapsilla ei ole sellaisia harrastuksia, että pitäis kuskata monta kertaa viikossa per/lapsi (3 lasta,koululaisia). Jos olisi, niin sitten pitäisi tietysti tinkiä omista harrastuksista. Mies pyöräilee työmatkat ja käy hiihtämässä. Liikunta on elämäntapa ja näin lapsetkin oppivat liikkumaan. Mielestäni hyvä juttu!
Vielä viimeisempi sana. Ne vanhemmat, jotka elää vain omaa elämää ja haluaa omaa aikaa, ei tee lapsiensa kanssa mitään, vaan delegoivat sen ulkopuolisille ihmisille
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 21:23"]
Usein ne vanhemmat, jotka ei vät ise urheile, eivät myöskänä niin innokkaasti vie lapsia urheiluharrastuksiin. Terveet elämäntavat, joihin urheilu kuuluu ravinnon ja unen lisäksi, ovat peusta hyvinvoinnille.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 07:37"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:50"]
Harrastan liikuntaa viisi kertaa viikossa, mutta ei olisi onnistunut kun lapset olivat pieniä ja kyllä se nyt pienten alakoululaistenkin kanssa vaatii aikatauluttamista, kun kaikilla on harrastuksia, kuka vie ja hakee kenet ja kuka laittaa päivän ruuan, käy kaupassa ja muistaa pesukoneen laittaa pyörimään.
Ymmärrän hyvin ettei kaikki halua töiden jälkeen vapaa-aikaansa laittaa siihen että menee salille tai lenkille jos ei ole motivaatiota. Ja kyllä treenaamiseen ja perushuollon järjestäminen (mies treenaa tosissaan) vie niin paljon aikaa, ettei paljon jäisi lukemiselle tai tv:n katselulle aikaa vaikka haluaisikin. Valintoja, valintoja, ja jos valitsee toisenlaisia asioita niin ei liikunnalle jää aikaa.
[/quote]
Komppaan tätä. Harrastan noin 4-5krt/vkossa ja kyllä se sumplimista välillä vaatii. Tosin teen vuorotyötä, joten iltavuoroina pääsen aamulla jumppaan (silloin se ei ole perheeltä pois). Täytyy myöntää, että tulee tingittyä siivoamisesta ja tv:tä katson vähän. Ruokaa tehdään yleensä reilumpi satsi niin sitä riittää seuraavaksi päiväksi (tai pakkaseen), niin joka päivä ei tarvitse välttämättä kokata.
Onneksi lapsilla ei ole sellaisia harrastuksia, että pitäis kuskata monta kertaa viikossa per/lapsi (3 lasta,koululaisia). Jos olisi, niin sitten pitäisi tietysti tinkiä omista harrastuksista. Mies pyöräilee työmatkat ja käy hiihtämässä. Liikunta on elämäntapa ja näin lapsetkin oppivat liikkumaan. Mielestäni hyvä juttu!
[/quote]
Tässä ketjussa niitä ei tainnut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein ne vanhemmat, jotka ei vät ise urheile, eivät myöskänä niin innokkaasti vie lapsia urheiluharrastuksiin. Terveet elämäntavat, joihin urheilu kuuluu ravinnon ja unen lisäksi, ovat peusta hyvinvoinnille.
Eli mielestäsi urheilua harrastavat aikuiset eivät tee mitään lapsiensa kanssa, mutta pullaa mussuttavat, tietokoneella päivät istuvat vanhemmat ne vasta tekevätkin.. Hohhoijakkaa.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 07:37"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:50"]
Harrastan liikuntaa viisi kertaa viikossa, mutta ei olisi onnistunut kun lapset olivat pieniä ja kyllä se nyt pienten alakoululaistenkin kanssa vaatii aikatauluttamista, kun kaikilla on harrastuksia, kuka vie ja hakee kenet ja kuka laittaa päivän ruuan, käy kaupassa ja muistaa pesukoneen laittaa pyörimään.
Ymmärrän hyvin ettei kaikki halua töiden jälkeen vapaa-aikaansa laittaa siihen että menee salille tai lenkille jos ei ole motivaatiota. Ja kyllä treenaamiseen ja perushuollon järjestäminen (mies treenaa tosissaan) vie niin paljon aikaa, ettei paljon jäisi lukemiselle tai tv:n katselulle aikaa vaikka haluaisikin. Valintoja, valintoja, ja jos valitsee toisenlaisia asioita niin ei liikunnalle jää aikaa.
[/quote]
Komppaan tätä. Harrastan noin 4-5krt/vkossa ja kyllä se sumplimista välillä vaatii. Tosin teen vuorotyötä, joten iltavuoroina pääsen aamulla jumppaan (silloin se ei ole perheeltä pois). Täytyy myöntää, että tulee tingittyä siivoamisesta ja tv:tä katson vähän. Ruokaa tehdään yleensä reilumpi satsi niin sitä riittää seuraavaksi päiväksi (tai pakkaseen), niin joka päivä ei tarvitse välttämättä kokata.
Onneksi lapsilla ei ole sellaisia harrastuksia, että pitäis kuskata monta kertaa viikossa per/lapsi (3 lasta,koululaisia). Jos olisi, niin sitten pitäisi tietysti tinkiä omista harrastuksista. Mies pyöräilee työmatkat ja käy hiihtämässä. Liikunta on elämäntapa ja näin lapsetkin oppivat liikkumaan. Mielestäni hyvä juttu!
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä viesti oli siis tarkoitettu 103:lle
[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 13:42"]
Eli mielestäsi urheilua harrastavat aikuiset eivät tee mitään lapsiensa kanssa, mutta pullaa mussuttavat, tietokoneella päivät istuvat vanhemmat ne vasta tekevätkin.. Hohhoijakkaa.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 07:37"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:50"]
Harrastan liikuntaa viisi kertaa viikossa, mutta ei olisi onnistunut kun lapset olivat pieniä ja kyllä se nyt pienten alakoululaistenkin kanssa vaatii aikatauluttamista, kun kaikilla on harrastuksia, kuka vie ja hakee kenet ja kuka laittaa päivän ruuan, käy kaupassa ja muistaa pesukoneen laittaa pyörimään.
Ymmärrän hyvin ettei kaikki halua töiden jälkeen vapaa-aikaansa laittaa siihen että menee salille tai lenkille jos ei ole motivaatiota. Ja kyllä treenaamiseen ja perushuollon järjestäminen (mies treenaa tosissaan) vie niin paljon aikaa, ettei paljon jäisi lukemiselle tai tv:n katselulle aikaa vaikka haluaisikin. Valintoja, valintoja, ja jos valitsee toisenlaisia asioita niin ei liikunnalle jää aikaa.
[/quote]
Komppaan tätä. Harrastan noin 4-5krt/vkossa ja kyllä se sumplimista välillä vaatii. Tosin teen vuorotyötä, joten iltavuoroina pääsen aamulla jumppaan (silloin se ei ole perheeltä pois). Täytyy myöntää, että tulee tingittyä siivoamisesta ja tv:tä katson vähän. Ruokaa tehdään yleensä reilumpi satsi niin sitä riittää seuraavaksi päiväksi (tai pakkaseen), niin joka päivä ei tarvitse välttämättä kokata.
Onneksi lapsilla ei ole sellaisia harrastuksia, että pitäis kuskata monta kertaa viikossa per/lapsi (3 lasta,koululaisia). Jos olisi, niin sitten pitäisi tietysti tinkiä omista harrastuksista. Mies pyöräilee työmatkat ja käy hiihtämässä. Liikunta on elämäntapa ja näin lapsetkin oppivat liikkumaan. Mielestäni hyvä juttu!
[/quote]
[/quote]
Kyllä minäkin ehdin käydä salilla 5 kertaa viikossa, vaikka olen kokopäivätöissä ja lapset 5- ja 10- vuotiaat. Teen liki kaikki kotityötkin itse, mutta silti ei päiväni tunnu kiireisiltä.
Ehkä salaisuus on se, että en juurikaan katso televisiota tai en ole koskaan kotona netissä. Kun olen kotona olen tosiaan läsnä lapsille. Jos nuorempi kaipaa syliä, niin en lähde salille sinä päivänä tai sitten menen sinne myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkeimpä arvasin minkälaisen keskustelun aloitukseni tällä foorumilla virittää. On se kumma että äitien liikunta on niinkin kovasti antipatioita nostattava aihe.
Ilmeisesti minäkin olisin sitten huomattavasti parempi äiti, jos käyttäisin aikani oopperassa käyntiin, kielten opiskeluun, posliinin maalaukseen kuin tähän pahaan pahaan liikuntaan. Tähän en kuitenkaan ajatellut ryhtyä ihan vain sen takia että joku ajattelisi minua sillä perusteella parempana ihmisenä. Liikunnan harrastaminen vain sattuu minua kiinnostaa enemmän kuin istuminen illat jossain kansalaisopiston kielikurssilla.
Mun aikani menee lapsiin, töihin, mieheeni, liikuntaan, kotiin, vanhemman pojan jääkiekkoharrastukseen ja siellä vapaaehtoisena toimimiseen eikä mua haittaa yhtään vaikka joku pitäisikin minua näiden "sivistymättömien" harrastusten takia huonona ihmisenä. Onneksi minä itse, mieheni ja lapseni tietävät ja tuntevat sen kuinka hyvä äiti minä lapsilleni olen.
Viimeksi viime lauantaina aktiivisen päivän jälkeen kun oltiin touhuttu kaikkea koko päivä ja olin jopa ollut niin itsekäs että kävin aamulla salilla, jonka jälkeen juoksin 40min (ja vielä ihan ilman lapsiani). Niin silti illalla ollessamme yhdessä tehden hyvää ruokaa, 10v poikani tuli luokseni spontaanisti, halasi minua ja sanoi että "meillä on kyllä maailman paras perhe." Kyllä siinä liikutuksen kyynel vierähti tämän "itsekkään" äidin poskelle!
Jokatapauksessa ihanaa kevättä teille kaikille :)
-AP
Minullakin on tuttu, joka joka mutkassa kehuu, että kun on läsnä, on aidosti läsnä lapsilleen.
Tyttö käy meillä paljon kylässä ja kärsii todella paljon aikuisen nälästä. Äitinsä ei tiedä kuin murusen, mitä hänen murrosikäinen kullannuppunsa ajattelee.
Minä en ole aidosti ja laadukkaasti harvoin läsnä lapsille, vaan epätäydellisesti, mutta paljon. Ja tiedän tämän tytön elämästä todella paljon, koska minulla on aikaa kuunnella hänenkin murheensa.
Mutta elämä on valintoja. Toiset viettää aikaa mieluummin salilla, toiset tehden jotain muuta. Arvovalintakysymyksiä vain. Jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa.
Onneksi kuitenkin näillä aidosti läsnä olevien äitien lapsilla on monesti joku kaverin äiti, joka heitä kuuntelee.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 08:25"]
Kyllä minäkin ehdin käydä salilla 5 kertaa viikossa, vaikka olen kokopäivätöissä ja lapset 5- ja 10- vuotiaat. Teen liki kaikki kotityötkin itse, mutta silti ei päiväni tunnu kiireisiltä.
Ehkä salaisuus on se, että en juurikaan katso televisiota tai en ole koskaan kotona netissä. Kun olen kotona olen tosiaan läsnä lapsille. Jos nuorempi kaipaa syliä, niin en lähde salille sinä päivänä tai sitten menen sinne myöhemmin.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsinkö nyt siis oikein, Hyvä Äiti viettää jokaikisen valveillaolohetkensä lastensa seurassa, poistuminen tekemään jotain omaa esim. liikunnan parissa on tulkittavissa vain ja ainoastaan välinpitämättömyydeksi niitä ohikiitäviä lapsuuden hetkiä kohtaan? Telkkua voi tuijottaa ja surffata netissä minkä lystää, äitihän on kuitenkin läsnä (?).
Minä olen myös työssäkäyvä äiti ja treenaan 4-6 kertaa viikossa. Salitreeneihin palasin kun nuorin oli 3kk. Kun lapset olivat pienempiä pääsin salille illalla kun mies laittoi lapset nukkumaan, vastaavasti mies meni suoraan treneeihin töistä. Nyt kun lapset ovat jo koulussa, harrastan heidän harrastusten aikaan tai kun ovat ulkona tms. Meillä on yhteistäkin aikaa, tämä minun liikuntani ei ole yhteisestä ajasta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastan liikuntaa viisi kertaa viikossa, mutta ei olisi onnistunut kun lapset olivat pieniä ja kyllä se nyt pienten alakoululaistenkin kanssa vaatii aikatauluttamista, kun kaikilla on harrastuksia, kuka vie ja hakee kenet ja kuka laittaa päivän ruuan, käy kaupassa ja muistaa pesukoneen laittaa pyörimään.
Ymmärrän hyvin ettei kaikki halua töiden jälkeen vapaa-aikaansa laittaa siihen että menee salille tai lenkille jos ei ole motivaatiota. Ja kyllä treenaamiseen ja perushuollon järjestäminen (mies treenaa tosissaan) vie niin paljon aikaa, ettei paljon jäisi lukemiselle tai tv:n katselulle aikaa vaikka haluaisikin. Valintoja, valintoja, ja jos valitsee toisenlaisia asioita niin ei liikunnalle jää aikaa.
Kateeksi käy! Minä työssäkäyvä äiti en katso telkkaria lainkaan ja netissä menee max tuo ap:n aika ja silti en ehdi harrastaa liikuntaa kuin korkeintaan 2 kertaa viikossa. Sekin tuntuu jo olevan pois perheeltä ja lapsilta että toinen kerta osuu arki-illaksi. Meilläkin lapset on jo koululaisia, mutta haluavat ja kaipaavat ja saavat seuraamme edelleen. Mikään ei meistä ole vastenmielisempää kun yksin pitkin kyliä aikuisen nälässä juoksevat lapset! Heidän harrastuksensa, läksynsä ja iltouhunsa sitovat kyllä aikaamme eikä meistä kumpikaan tuon enempää harrastamaan ehdi. Vaikka valintojahan se tietysti vaan on, aletaan olla vaan toinen kerrallaan kotona ja harrastetaan, onpahan sitten timmissä kunnossa etsimään sitä uutta onnea kun oma parisuhde karahtaa kiville. Yhteistä kun tuollaisessa aikatauluksessa ei enää voi jäädä. Tai ehkä muiden vuorokaudessa sitten on vähän enemmän tunteja tai työtä vaan pari tuntia päivässä...
Nimenomaan, valintoja valintoja. Joku käyttää sen runsaan tunnin telkkaa katsellen, sipsiä mussuttaen sohvalla, kun minä olen salilla sen ajan. Onko se sitten tosiaan pahempi? Kyllä lapset nyt voivat joskus ihan keskenäänkin leikkiä. Vai oletteko muka koko ajan lattialla lastenne leikeissä mukana?
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 12:14"]
Kateeksi käy! Minä työssäkäyvä äiti en katso telkkaria lainkaan ja netissä menee max tuo ap:n aika ja silti en ehdi harrastaa liikuntaa kuin korkeintaan 2 kertaa viikossa. Sekin tuntuu jo olevan pois perheeltä ja lapsilta että toinen kerta osuu arki-illaksi. Meilläkin lapset on jo koululaisia, mutta haluavat ja kaipaavat ja saavat seuraamme edelleen. Mikään ei meistä ole vastenmielisempää kun yksin pitkin kyliä aikuisen nälässä juoksevat lapset! Heidän harrastuksensa, läksynsä ja iltouhunsa sitovat kyllä aikaamme eikä meistä kumpikaan tuon enempää harrastamaan ehdi. Vaikka valintojahan se tietysti vaan on, aletaan olla vaan toinen kerrallaan kotona ja harrastetaan, onpahan sitten timmissä kunnossa etsimään sitä uutta onnea kun oma parisuhde karahtaa kiville. Yhteistä kun tuollaisessa aikatauluksessa ei enää voi jäädä. Tai ehkä muiden vuorokaudessa sitten on vähän enemmän tunteja tai työtä vaan pari tuntia päivässä...
[/quote]
52 kysyy, että miksi ei voi harrastaa lasten harrastusten aikana? Keneltä se on pois? JA ajatteles kun jotkut meistä treenaavat sen puolison kanssa, sehän se juuri mukavaa onkin.
Eli sinä et halua olla lasten kanssa lainkaan. Olet mustavalkoinen ja jos et ole salilla, et osaa tehdä muuta kuin mässyttää sipsejä ja katsoa telkkaria.
Onneksi minun elämässä on muitakin vaihtoehtoja ja osaan tehdä muutakin kuin vain vahdata telkkaria sipsipussi kädessä tai olla salilla.
Kovin on tylsää teidän elämä tuolla ajattelutavalla :)
Vähän kuin karppaajat. Heidän mielestään virallistieteellinen on pussi sipsejä ja hamppareita ja mässypussi, mitä he ovat ennen syöneet. Sitten vedetään salaattia ja pihviä ja haukutaan "virallistieteellistä"
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 12:17"]
Nimenomaan, valintoja valintoja. Joku käyttää sen runsaan tunnin telkkaa katsellen, sipsiä mussuttaen sohvalla, kun minä olen salilla sen ajan. Onko se sitten tosiaan pahempi? Kyllä lapset nyt voivat joskus ihan keskenäänkin leikkiä. Vai oletteko muka koko ajan lattialla lastenne leikeissä mukana?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:29"]
Melkeimpä arvasin minkälaisen keskustelun aloitukseni tällä foorumilla virittää. On se kumma että äitien liikunta on niinkin kovasti antipatioita nostattava aihe.
Ilmeisesti minäkin olisin sitten huomattavasti parempi äiti, jos käyttäisin aikani oopperassa käyntiin, kielten opiskeluun, posliinin maalaukseen kuin tähän pahaan pahaan liikuntaan. Tähän en kuitenkaan ajatellut ryhtyä ihan vain sen takia että joku ajattelisi minua sillä perusteella parempana ihmisenä. Liikunnan harrastaminen vain sattuu minua kiinnostaa enemmän kuin istuminen illat jossain kansalaisopiston kielikurssilla.
Mun aikani menee lapsiin, töihin, mieheeni, liikuntaan, kotiin, vanhemman pojan jääkiekkoharrastukseen ja siellä vapaaehtoisena toimimiseen eikä mua haittaa yhtään vaikka joku pitäisikin minua näiden "sivistymättömien" harrastusten takia huonona ihmisenä. Onneksi minä itse, mieheni ja lapseni tietävät ja tuntevat sen kuinka hyvä äiti minä lapsilleni olen.
Viimeksi viime lauantaina aktiivisen päivän jälkeen kun oltiin touhuttu kaikkea koko päivä ja olin jopa ollut niin itsekäs että kävin aamulla salilla, jonka jälkeen juoksin 40min (ja vielä ihan ilman lapsiani). Niin silti illalla ollessamme yhdessä tehden hyvää ruokaa, 10v poikani tuli luokseni spontaanisti, halasi minua ja sanoi että "meillä on kyllä maailman paras perhe." Kyllä siinä liikutuksen kyynel vierähti tämän "itsekkään" äidin poskelle!
Jokatapauksessa ihanaa kevättä teille kaikille :)
-AP
[/quote]
Eipä tuossa nyt ole kysymys siitä että harrastaisit "väärää" lajia vaan siitä että olet todella paljon pois lastesi luota. Tuolla treenimäärällä ja vapaaehtoistyöllä, lisänä vielä lasten aikaa vievä harrastus niin tuollainen perheaika taitaa olla teillä todella vähäistä ja harvinaista että lapsikin reagoi siihen. Ainakaan minun normaali työajoillani ei tuollaiseen revetä mutta se sitten tekeekin minusta läskiperseisen salkkareiden seuraajan. Paitsi etten katso salkkareita enkä muutakaan televisiota, eikä ylipainokaan vaivaa. Sen sijaan ulkoilen, luen, pelaan lasten kanssa, vahdin että läksyt tulee tehtyä jne. Tähän ei normaali työpäivän lisäksi paljon aikaa jää, joten jos alkaisin monta kertaa viikossa harrastamaan ihan mitä tahansa niin totta ihmeessä se olisi lapsiltani ja perheeltäni pois!
Minä yhden 4v päiväkotilaisen äiti urheilen 4x/vko. Normiarkipäivänä vien lapsen tarhaan 9:30 eli vietämme aamun yhdessä, ja tulen kotiin 18:30 (lapsi menee nukkumaan 21.30, joten ehdimme olla yhdessä. Olin myös 2v hänen kanssaan kotona). Kerran viikossa arki-iltana on joukkuelajin treenit, sinä päivänä näen kyllä lastani kovin vähän. Toiset treenit on viikonloppuna. Lisäksi käyn 2 kertaa juoksemassa, minkä nipistän työajasta ja jatkan töitä illalla kun lapsi nukkuu. Minusta ihan ok.