Tunnetko ketään työhalutonta, joka on työtön siksi että on työhaluton?
Ainakin ne työttömät, jotka minä tunnen, on kaikki työhaluisia, ja todella paljon haluaisivat tehdä koulutuksensa ja ammattinsa mukaista työtä. He kaikki kärsivät työttömyydestään. Työhalutonta en tunne ainuttakaan (paitsi työssäolevista tiedän joitakin aika laiskoja joita ei työ niin nappaisi, mutta työssä he silti käy). Missä ovat nämä työhaluttomat työttömät, kun kuulemma niitä on paljon?
Kommentit (88)
Tunnen erään nelikymppisen miehen joka on onnistunut lusmuilemaan koko ikänsä ilman työtä, joskus on ollut vähän aikaa kunnan järjestämässä työssä, mutta ei monta päivää viihtynyt. Kun joutuu karenssiin menee sosiaalihuoltoon ja mummonsa jääkaapille. Valittaa että ei kympin tuntipalkalla rupea mitään tekemään, mutta ei vaivaudu kouluttautumaankaan. No, nyt on jo siinä iässä, että on turha pelätä jonkun työnantajan ottavan töihin.
Mutta kuitenkin tunnen enimmäkseen sellaisia työttömiä jotka menisivät heti töihin pienelläkin palkalla jos vain pääsisivät. Tuollaiset yllä kerrotunlaiset yhteiskunnan hyväksikäyttäjät pilaavat työhaluisten maineen.
En tunne ainuttakaan. Lähinnä panikoituneita ja jo iäkkäämpiä työttömiä, joita kukaan ei huoli. Yksikin irtisanottiin johtavasta asemasta ja pärjää toki säästöillään jonkin aikaa, mutta on tosi turhautunut työn puutteeseen! Tietoa ja taitoa olisi valtava määrä tarjolla, mutta ei oteta mihinkään "huonompiinkaan" hommiin missään. Tosi surullista.
Mun isosisko on sellainen ikuinen itsensä etsijä. Periaatteessa haluaa joo töihin ja on ollut vaikka ja missä lyhyissä työsuhteissa, mutta mikään ei vaan "tunnu omalta", jolloin irtisanoutuu ja on taas pitkät ajat vailla työtä. Korkeakoulututkinto kuitenkin löytyy, eli ei mikään peruskoulun käynyt elämänhallinta hukassa tapaus.
Ehkä jos hän löytäisi jotain todella mieluisaa, voisi olla ihan hyvä työntekijä. Mutta en sitten tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden viimeiset 8vuotta kotiäitinä eläneen työhaluttoman ja juu tosiaan ainut lapsi on tuon 8v.
Työkkäri ennen Joulua yritti patistaa 9€ päivä töihin vanhuskeskukseen vaan onnistu erilaisten saikkujen kautta kiemurtelemaan pois.
Neito on 32 ja viimeksi ollut töissä 16v. mansikkapellolla.
Sitten on yksi 50v. sekakäyttäjä nainen,joka irti sano itsensä lähihoitajan hommista pari vuotta sitten kun halusi vaan dokata ja omien sanojensa mukaan ei enään töihin mene.
Sitten yksi mies 40v. joka onnistui 13vuoden työttömyyden jälkeen hommaamaan itselleen varhaiseläkkeen kun masentaa eli ts:huikka maistuu liikaa.
Eli näistäkin kolmesta vähintäänkin kaksi jälkimmäistä ovat sairaita, alkoholisteja ja päihdeongelmaisia. Luultavasti eivät olisi työhaluttomia jos olisivat siinä kunnossa että joku yleensä heidät palkkaisi.
Kyllä mä yhden olen takavuosina tiennyt, joka noin julisti. Oli kuitenkin ahkera käymään kursseja ja kun sai töitä, meni kuitenkin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kyllä. Mieheni vanhin poika joka on patalaiska. Käy vaan pakollisia kursseja silloin tällöin jotta voi taas luikutella. Missään kunnon työsuhteessa ei ole ollut koskaan ja koulunkin aikoinaan jätti kesken. Ikää kohta 30, joten eipä tarvi varmaan töihinpääsystä enää haaveilla. Toinen elämäntapa luikuttelija löytyy myös lähipiiristä, nainen kolmenkympin paremmalla puolella. Tullut äidiksi teini-ikäisenä, ei kouluja eikä työtä. Elämässä kosolti ongelmia mutta on vaan sitämieltä että kukaan ei voi häntä mihinkään pakottaa. Sukulaiset huolehtineet hänen lapsestaan jne. Huh huh. Nämäkin ovat itse tyytyväisiä elämäänsä eivätkä näe ongelmaa.
Onko nämä ihmiset sun mielestä mieleltään ihan terveitä? Ei kuulosta heidän elämänsä järin mielekkäältä, ovat kuin jossain jumissa. Luultavasti on henkisellä puolella ongelmaa, koska ei nuori ihminen tuollaista elämää yleensä itselleen halua, vaan haluaa ostella kivoja juttuja ja matkustella ym. mitä nyt rahalla saa.
Vierailija kirjoitti:
Mun isosisko on sellainen ikuinen itsensä etsijä. Periaatteessa haluaa joo töihin ja on ollut vaikka ja missä lyhyissä työsuhteissa, mutta mikään ei vaan "tunnu omalta", jolloin irtisanoutuu ja on taas pitkät ajat vailla työtä. Korkeakoulututkinto kuitenkin löytyy, eli ei mikään peruskoulun käynyt elämänhallinta hukassa tapaus.
Ehkä jos hän löytäisi jotain todella mieluisaa, voisi olla ihan hyvä työntekijä. Mutta en sitten tiedä.
No ei häntäkään voi oikein työhaluttomaksi sanoa kun periaatteessa haluaa töihin, ei vaan ole löytänyt vielä sitä oikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isosisko on sellainen ikuinen itsensä etsijä. Periaatteessa haluaa joo töihin ja on ollut vaikka ja missä lyhyissä työsuhteissa, mutta mikään ei vaan "tunnu omalta", jolloin irtisanoutuu ja on taas pitkät ajat vailla työtä. Korkeakoulututkinto kuitenkin löytyy, eli ei mikään peruskoulun käynyt elämänhallinta hukassa tapaus.
Ehkä jos hän löytäisi jotain todella mieluisaa, voisi olla ihan hyvä työntekijä. Mutta en sitten tiedä.
No ei häntäkään voi oikein työhaluttomaksi sanoa kun periaatteessa haluaa töihin, ei vaan ole löytänyt vielä sitä oikeaa.
No, hän on melkein 50v ja tätä on jatkunut sellaiset 25v. Eli joo, hieman me alamme olla sukulaiset sitä mieltä, että taustalla on jotain muuta kuin se, että kaikki työpaikat ovat huonoja.
En tunne yhtäkään työhalutonta työtöntä. Mutta työhaluisia työttömiä ja työtä tekeviä työttömiä tunnen paljon. Olen ollut ison organisaation työpajan työvalmentajana ja sillä ne työttömät ja kuntoutusrahalla olevat ym. paiskivat töitä vallan halukkaasti ja haaveilevat palkkatyöstä. Hyvin harva haluaa tyytyä muutaman satasen elintasoon vaan haluaa elämältä enemmän elämyksiä ja materiaa, joten haluavat tienaamaan töihin, sen takia ne muutkin töissä käy.
Tunnen kyllä, pakoili työkkäriä lähes 30 vuotta kaikin tavoin. Teki elämänsä aikana kaksi viikkoa töitä ja kävi joitakin pakollisia kursseja. Ei halunnut töihin kun tuet olisi mennyt ja palkkaa olisi hänelle kouluttomattomalle maksaa yli 2000€ jotta olisi viitsinyt vaivautua. Olisi kyllä kyennyt ihan varmasti johonkin töihin mutta on persoonana 'mieslapsi' jota vanhemmat edelleen hyysää. Mukavampi oli juoda viinua kuin töihin mennä. Nykyisin tk-eläkkeellä.
En tunne ketään sellaista. Työttömiä kyllä vajaa kymmenisen. Ihmettelenkin tätä jankuttamista työttömistä joille ei työ kelpaa, ihan kuin se olisi suurikin ongelma.
Tunnen yhden. Asuu pikkupaikkakunnalla ja tekee just sen verran että aktiivisuusmallin ehdot täyttyy. Tekee työt tunnollisesti kun niihin joutuu mutta ei halua olla töissä. Vastapainoksi tunnen kyllä useamman töitä epätoivoisesti hakevan. Itsekin olin siinä kastissa aikani, kunnes sain onnekseni opiskeltua paremmin työllistävän ammatin.
Nuo tieten tahtoen laiskottelevat eivät kyllä mielestäni ole ongelma ennen kuin kaikki oikeasti töihin haluavat on työllistetty.
No vaikea sanoa mikä on syy ja mikä seuraus, mutta valitettavasti tiedän henkilöitä, joille alko maistuu mutta työt eivät. Varmasti taustalla on mielenterveyden ongelmia ja ihan vaan haitallisia malleja ehkä jo lapsuudesta. Mutta siis töitä ei edes yritetä hakea ja asenne kaikkea koulutusta jne kohtaan on vihamielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isosisko on sellainen ikuinen itsensä etsijä. Periaatteessa haluaa joo töihin ja on ollut vaikka ja missä lyhyissä työsuhteissa, mutta mikään ei vaan "tunnu omalta", jolloin irtisanoutuu ja on taas pitkät ajat vailla työtä. Korkeakoulututkinto kuitenkin löytyy, eli ei mikään peruskoulun käynyt elämänhallinta hukassa tapaus.
Ehkä jos hän löytäisi jotain todella mieluisaa, voisi olla ihan hyvä työntekijä. Mutta en sitten tiedä.
No ei häntäkään voi oikein työhaluttomaksi sanoa kun periaatteessa haluaa töihin, ei vaan ole löytänyt vielä sitä oikeaa.
No, hän on melkein 50v ja tätä on jatkunut sellaiset 25v. Eli joo, hieman me alamme olla sukulaiset sitä mieltä, että taustalla on jotain muuta kuin se, että kaikki työpaikat ovat huonoja.
Ehkä hänellä on sitten joku adhd tai joku joka aiheuttaa sen ettei viihdy missään pidempään. Kumma jos on saanut opiskeltua kuitenkin ihan hyvin. Miksi hän ei käy lisää kouluja jotta pääsisi paremmin vaihtamaan ammattia?
Vierailija kirjoitti:
No vaikea sanoa mikä on syy ja mikä seuraus, mutta valitettavasti tiedän henkilöitä, joille alko maistuu mutta työt eivät. Varmasti taustalla on mielenterveyden ongelmia ja ihan vaan haitallisia malleja ehkä jo lapsuudesta. Mutta siis töitä ei edes yritetä hakea ja asenne kaikkea koulutusta jne kohtaan on vihamielinen.
Alkoholismi on sairaus. Ja kukaan ei palkkaa alkoholistia. Joten ihan sama haluaako töihin vai ei, tuhoon tuomittu ajatus alkoholistin pyrkiä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kyllä, pakoili työkkäriä lähes 30 vuotta kaikin tavoin. Teki elämänsä aikana kaksi viikkoa töitä ja kävi joitakin pakollisia kursseja. Ei halunnut töihin kun tuet olisi mennyt ja palkkaa olisi hänelle kouluttomattomalle maksaa yli 2000€ jotta olisi viitsinyt vaivautua. Olisi kyllä kyennyt ihan varmasti johonkin töihin mutta on persoonana 'mieslapsi' jota vanhemmat edelleen hyysää. Mukavampi oli juoda viinua kuin töihin mennä. Nykyisin tk-eläkkeellä.
Eipä kuulosta hänkään ihan terveeltä mieleltään, ja alkoholismiakin taitaa olla. Voi olla esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai jotain muuta mitä ei ole edes diagnosoitu.
Eipä tuollaisia kukaan palkkaakaan, joten ihan se ja sama haluaako töihin vai ei.
Kaksi tutuistani (nainen ja mies) ovat ammattirottia. Optimoitavat kaikki mahdolliset tuet, eivätkä omien sanojensa mukaan aio eivätkä halua töihin. Hakevat muka aina keväisin opiskelupaikkaa jotta tuet eivät katkea, toinen mm Åbo Akademiin lukemaan ruotsinkielistä kirjallisuutta kun tietää, että edes kielikokeista ei pääse läpi. Nauraa tälle jutulle, on kuulemma hyvä läppä.
Tunnen, ihan läpikotaisin, koska se olen minä ähhähhhää! Kiitokset kaikille veronmaksajille, olenkin kuluttanut jo rahojanne n. 150 tuhannen edestä pelkkien tukien muodossa.