Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ketään työhalutonta, joka on työtön siksi että on työhaluton?
17.03.2019 |
Ainakin ne työttömät, jotka minä tunnen, on kaikki työhaluisia, ja todella paljon haluaisivat tehdä koulutuksensa ja ammattinsa mukaista työtä. He kaikki kärsivät työttömyydestään. Työhalutonta en tunne ainuttakaan (paitsi työssäolevista tiedän joitakin aika laiskoja joita ei työ niin nappaisi, mutta työssä he silti käy). Missä ovat nämä työhaluttomat työttömät, kun kuulemma niitä on paljon?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon työhaluton. Oon enemmän johtaja-ainesta ja äänestän porvaria. Ne on rikkaita ja menestyviä. Vielä kun olis kauniskin!
Porvariko sulle rahaa antaa?
Kenen sinä kuvittelit sitä rahaa tähän talouteen tuottavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen,
olen itse sellainen, 39-v mies, ja tällä hetkellä sytyn enemmän harrastuksiin. Vähitellen tämä vapaus ja lopton aika on alkanut kyllä mietityttää, ja ehkä pitää aloittaa uusi projekti. Edellinen yritys oli osa elämää 23-37 ikävuodet, ja niistä vuosista jäi taloudellinen riippumattomuus jäljelle. Pakkoa ei enää ole, mutta yhtä vahva vaade tuntuu tulevan oman pään sisältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kyllä, pakoili työkkäriä lähes 30 vuotta kaikin tavoin. Teki elämänsä aikana kaksi viikkoa töitä ja kävi joitakin pakollisia kursseja. Ei halunnut töihin kun tuet olisi mennyt ja palkkaa olisi hänelle kouluttomattomalle maksaa yli 2000€ jotta olisi viitsinyt vaivautua. Olisi kyllä kyennyt ihan varmasti johonkin töihin mutta on persoonana 'mieslapsi' jota vanhemmat edelleen hyysää. Mukavampi oli juoda viinua kuin töihin mennä. Nykyisin tk-eläkkeellä.
Eipä kuulosta hänkään ihan terveeltä mieleltään, ja alkoholismiakin taitaa olla. Voi olla esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai jotain muuta mitä ei ole edes diagnosoitu.
Eipä tuollaisia kukaan palkkaakaan, joten ihan se ja sama haluaako töihin vai ei.
En kyllä tajua miksi meidän on mahdollistettava näiden juominen verorahoilla?
Juuri nyt en edes tunne kuin yhden työttömän, oman tyttöni, joka ei todellakaan ole työhaluton. Hän on ollut työttömänä jo kaksi vuotta, on ammattikoulutus, mutta ei ole saanut oman alansa töitä eikä mitään muutakaan (edes siivoojan tai kaupan alan, ei kesätöitä, ei mitään, edes lyhytaikaisia pestejä). Pari kertaa on haastatteluun asti päässyt ja siihen on tyssännyt. Kyllä on surku katsella, kun tyttö alkaa jo selvästi masentua, koska ei kelpaa mihinkään.
En tunne ketään totaalihalutonta, mutta sellaiseen olen törmännyt, että halutaan hyvin spesifisti vain tietynlaista työtä. Rajataan vain omaan alaan haku ja sen sisälläkin on tosi tarkat kriteerit, mitä voisi tehdä. Käytännössä haetaan aika harvoin silloin mitään paikkoja, koska kriteerejä vastaavia on niin vähän. Yksi tällainen tuntemani tapaus sitten vaihtoi alaa. Sellaistakin tapahtuu joskus, että kun aikansa hakee eikä tärppää, niin tavallaan lannistuu eikä jaksa enää yrittää. Mutta kaikissa näissä on kyllä taustalla se, että haluaisi olla töissä. Sellaista, joka ei ylipäätään haluaisi olla missään töissä millään ehdoilla, en ole tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Tunnen myös työssä käyviä työhaluttoma.
Kaikilla työpaikoilla niitä riittää, sieltä se ajatus varmaan on lähtenytkin. Osaavat pitää suhteet kunnossa johtajiin päin, niin saavat jatkaa olemistaan. Jos johtajat olisivat ammattitaitoisia, näkisivät tämän pelin.
Millaisia syitä työhaluttomuuteen yleensä on? (Jos ei lasketa sitä ilmeistä eli sitä, että ei koe tarvitsevansa enempää rahaa.)
Oma kokemus:
Koen olevani työkyvytön. Kärsin mm. ahdistuksesta, jännityksestä ja sellaisista mielialanvaihteluista, että en oikein usko, että pystyisin pitämään työpaikkaa. Ja aikaisin herääminen aamulla on mulla oikeasti helvettiä, ei mulla sitten kai vain ole itsekuria yhtään. Eikä myöskään oikeastaan ole mitään alaa, joka kiinnostaisi. Aika vähissä on myös alat, joita uskaltaisin tehdä. Voisi minua kai sanoa myös työhaluttomaksi, koska se miten ahdistava ajatus työnteko on, ei tosiaankaan saa innostumaan ajatuksesta, että tekisin töitä.
Mua kiinnostaisi myös opiskelu, koska olisin utealias oppimaan asioita, mutta se jäisi varmaan kesken, ja olisiko se oikein viedä opiskelupaikka joltain, josta tulee jotain paljon todennäköisemmin kuin musta?
Käyn kuntouttavassa työtoiminnassa, ja sekin tuottaa vaikeuksia.
Jos voisin nappia painamalla tehdä itsestäni työkykyisemmän ja siis myös työhaluisen, niin painaisin nappia heti. Sitä nappia odotellessa yritän kehittää elämänhallintaani, ylläpitää unirytmiä ym.. eli muuttua edes sen verran, että saisin käytyä edes siellä kuntouttavassa ilman poissaoloja - mutta ei näytä paljon edistystä tapahtuvan. Pikemmin välillä vaikuttaa vain siltä, että menen vain huonompaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuvat reumaattiset kivut vie työhalut tehokkaasti.
Työt on renkejä varten, meikä vaa pomottelee ja taaloja tukee tiskiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työhaluton. Onko lisäkysymyksiä? Itseni lisäksi en tunne ketään muuta työhalutonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isosisko on sellainen ikuinen itsensä etsijä. Periaatteessa haluaa joo töihin ja on ollut vaikka ja missä lyhyissä työsuhteissa, mutta mikään ei vaan "tunnu omalta", jolloin irtisanoutuu ja on taas pitkät ajat vailla työtä. Korkeakoulututkinto kuitenkin löytyy, eli ei mikään peruskoulun käynyt elämänhallinta hukassa tapaus.
Ehkä jos hän löytäisi jotain todella mieluisaa, voisi olla ihan hyvä työntekijä. Mutta en sitten tiedä.
No ei häntäkään voi oikein työhaluttomaksi sanoa kun periaatteessa haluaa töihin, ei vaan ole löytänyt vielä sitä oikeaa.
No, hän on melkein 50v ja tätä on jatkunut sellaiset 25v. Eli joo, hieman me alamme olla sukulaiset sitä mieltä, että taustalla on jotain muuta kuin se, että kaikki työpaikat ovat huonoja.
Moi Sisko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhaluttomuus on kovin suhteellinen asia. Olen ollut työtön joskus vuosia sitten, mutta en osaa itsekään sanoa, olinko silloin työhaluton. Ei minulla ollut palavaa halua saada mitä tahansa työtä, mutta en olisi pannut vastaan, jos olisin löytänyt sellaisen työn jota olisin todella halunnut tehdä. Välillä pääsin tekemään lyhyitä sijaisuuksia työpaikassa, josta en oikeastaan kauheasti pitänyt, mutta jossa oli omat hyvät puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä teen töitä, mutta olen ollut työttömänäkin. Ei sekään kivaa ole. Itse kuuluisin varmasti kanssa työkyvyttömyyseläkkeelle, enkä työttömäksi. Mutta yritänpä tässä nyt selviytyä siihen asti, kun iskee se todellisuus vastaan, etten enää jaksa. Sitten ei tarvitse mitään palkkaa, eikä tukiakaan enää maksella.
Mä olen aina miettinyt, että anoppini on työhaluton työtön. Vaan kylläpäs tuo teki töitä, kun pääsi mieleiseen paikkaan. Teki määräaikaisuuksia laitoshuoltajana usean vuoden. Pikkasen viinaan menevä lady, mutta tuo työtahti ja työpaikka sopi hänelle, hän viihtyi. Viinaksetkin jäi vuosilomiin, ei edes viikonloppuisin dokannut.
Sieltä eläköityi eräs rouva, jolla oli vakituinen työsuhde. Anopille luvattiin todistajien läsnäollessa tuo paikka. Julkinen virka, niin sehän pitää sitten hakea julkisesti.
Tehtiin yhdessä CV ja hakemus. Haastattelua ei tarvinnut, kun oli siellä jo töissä. Niinhän siinä kävi, että toisesta paikasta ohi meni pidempään määräaikaisuuksia tehnyt rouva.
Anoppi otti tuo todella henkilökohtaisesti ja loukkaantui. Siitä se loppuelämän työttömyys ja dokaaminen sitten alkoi. Sen jälkeen hän oli työhaluton työtön. Joi sitten itsensä päiviltä.
Olen sairas, enkä voi hakea töitä, kun olen sairauslomalla. Olen ollut sairauslomalla/ työkyvyttömänä työnhakijana jo kuusi vuotta. Tämä masentaa, kun tiedän ettei työ- tai opintopolkuihin ole sairauden takia mitään paluuta.
Määräaikaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen on tullut useita hylkyjä, vaikka hoitavien lääkärien lausunnot ja muut lausunnot sitä vahvasti puoltavat. Olen 45-vuotias, joten kuntoutustuen ja eläkkeen hylkäämistä perustellaan kelan ja vakuutusyhtiön lausunnoissa mm. iälläni. Ihan kun ihminen itse voisi vaikuttaa sairastuuko, vai ei.
Itse taidan tällä hetkellä olla vähän sellainen. Olen lukion käynyt ja nyt pari kertaa opiskelemaan pyrkinyt. En ole ainakaan vielä päässyt. Jotain lyhyitä työpätkiä on ollut, mutta tiedän etten pärjäisi kaikissa töissä. Esim kaupan kassalle tai hoitoalan töihin minusta ei olisi. En ole niin sosiaalinen ihminen ja kauaa en varmaan voisi "vääränlaista" töitä tehdä tai tulisi jotain seuraamuksia ihan mielenterveydenkin puolella. Senkin takia en voi hakea ihan mihin tahansa töihin. Amiksessa nämä alat ovat aika lailla myös poissuljettu tämän takia ja haluaisin johonkin itsenäisempään töihin. En siis halveksu mitään töitä, mutta tiedän etten pystyisi kaikkeen. En tiedä sitten mitä teen jos en pääse opiskelemaan. Olen myös sellainen ihminen joka ei missään ryhmähaastatteluissa pärjää ja jää muiden jalkoihin. Tähän osin kaikki huonot kokemukset myös syynä ja en ole mikään itsevarma. Tämän takia myös se töihin pääseminen on vaikeaa ja en erotu muista ainakaan hyvällä tavalla. Samoja ajatuksia myös kuin viestissä 48. Haluaisin myös olla sellainen hyvä ihminen joka pärjäisi, mutta en voi muuttaa itseäni niin paljon. Voin kertoa, että haluaisin kyllä eri tilanteen elämääni, kun nyt roikun jossain välitilassa. Sori valitus ja ehkä voin ottaa jo ainakin se tietyssä mielessä töitä välttelevän tittelen. Alkoi jo ihan hävettää.
Todellakin. Parhaassa työiässä olevia miehiä ja yhden naisen,joita yhteiskunnan pitää elättää 100%. Kaikkea osaavat käyttää hyväkseen,terveydenhuollon (ketään en ole nähnyt yhtä huolellisesti tutkittavan) saavat ja mm. ilmaisen oikeusavun ajaakseen kyseenalaisia asioita. Ylimielisiä kaikki suhteessa muihin, erityisesti niihin joilla ei ole paljon mutta yrittävät kovasti vaikka työttömänä jäisi enemmän käteen. Muille ovat kateellisia.
Kelasta ja vakuutusyhtiöstä tulee valmiisiin vastauspohjiin laaditut hylkypäätökset, vaikka olisit kuolemansairas. Eivät viitsi ja vaivaudu edes kirjoittamaan henkilökohtaisia perusteita sairaille pitkäaikaistyöttömille. Tosi lannistettu ja toivoton olo. Kukaan ei toivo sairastuvansa ja menettävänsä työkyvyn ennen oikeaa eläkeikää. Kyllä kaikki valitsevat terveyden ja työkyvyn.
Minua joskus työttömänä ihmetytti nämä, jotka näkivät työttömiä päiväsaikaan pubissa. Mitä he siellä pubissa päiväsaikaan tekivät? Eivät he voi tavata työttömiä pubissa muuten kuin olemalla itse siellä ja juttelemalla ihmisten kanssa, niin että selviää, ovatko työttömiä, eläkeläisiä, lomalaisia vai jotain ihan muuta.