Tunnetko ketään työhalutonta, joka on työtön siksi että on työhaluton?

Tunnen parikin yli viisikymmentä vuotiasta jotka sanovat etteivät enää ikinä aio mennä töihin. Aktiivimalli kurittaa mutta eipä haittaa kun siinä sivussa tehdään pimeätä bisnestä ja haetaan perusteettomasti erilaisia tukia ja sairaslomia ym. Jotkut ne osaa huiputtaa!! Ihan pahaa tekee!

Vierailija kirjoitti:

Montakin.

Sama. Pari keski-ikäistä kotiäitiä, jotka eivät juurikaaan ole koskaan olleet palkkatyössä. Ei mitään kiinnostusta mennä työelämään ja ovat tämän ilmaisseetkin. Täysin työkykyisiä ovat ja ihmettelevät kun työkkäri heitä kiusaa. Sit on näitä elämäntapataiteilijoita, jotka haluavat tehdä mitä tykkäävät, vaikka siitä ei kukaan maksaisi ja kokevat oikeudekseen saada tehdä niin ja elää tuilla.

Selvästi näissä vastauksissa korostuu se, et osa nirsoilee ihan hirveesti töidenhaussa. Joillekin se ei vielä näytä olevan työhaluttomuutta, mut mun mielestä se kyllä on. Jos eläisimme toisenlaisessa yhteiskunnassa, tuollainen "itsensä etsiminen" ei olisi edes mahdollista.

Täällä yksi. Olen kartellut töitä menestyksekkäästi vuidesta 2011. Tuet juoksee!

Vierailija kirjoitti:

Minua joskus työttömänä ihmetytti nämä, jotka näkivät työttömiä päiväsaikaan pubissa. Mitä he siellä pubissa päiväsaikaan tekivät? Eivät he voi tavata työttömiä pubissa muuten kuin olemalla itse siellä ja juttelemalla ihmisten kanssa, niin että selviää, ovatko työttömiä, eläkeläisiä, lomalaisia vai jotain ihan muuta. 

Kyllä meidän kaupungissa ainakin kaksi räkäisintä pubia on sellaisia, mistä ihmiset tulevat kadulle ja terassialueelle notkumaan, polttamaan tupakkaa ja filosofoimaan, joten on helposti bongattavissa asiakkaita vaikkapa ohimennen lounasmatkalla. Ja voihan sen tutun työttömän sieltä nähdä. Mikä tässäkin on niin vaikeaa ymmärtää?

Mullakin olis hirvee halu kyllä olla legendarinen pop-diiva. Et kyl mä niin ku sen eteen teen hirveesti töitä ja olis työhalukkuutta... Laulan kotona ja karaokessa ja käyn Maran stara-kilpailuissa ja sillee. Mut en oo viel päässy siihen unelmaduuniin. Me aina porukalla haukutaanki tätä yhteiskuntaa ja päättäjiä miten perseestä tää on ku ei saa ihminen tehdä mitä haluaa. Ku meissäkin on yks pöytälaatikkorunoilija, räppäri, somettaja-elämäntapavalmentaja...Työkkäriki koko ajan yrittää et tehtäis jotain muuta, mut ku se ei oo oma juttu!

Mut joo, siis en tunne ketään työhalutonta.

Minä en halua työtä, koska en jaksa niitä paskaduuneja mitä saisin. Syy miksen jaksa on se, että en saa naista. Ilman naista tai mahdollista perhettä ei ole järkeä tehdä huonosti palkattuja, raskaita hommia. Siinä jää itse +-0 tilanteeseen, ja työnantaja rikastuu. Olen ollut yli 10 vuotta työttömänä.

Tulen loistavasti toimeen tuilla (vuokran jälkeen jää se n. 490e käyttörahaa). Tukien lisäksi harrastuksestani tienaan pimeästi 200-600e/kk

M33

Työhaluttomat kuuluvat työleirille ja telttamajoitukseen

Kaveripiirissä on kaksi, jotka ei ole koskaan tehnyt päivääkään töitä ja ikä 42v. Peruskoulun kävi toinen loppuun ja toinen lopetti 7-luokalla. Silti nämä kaksi jaksaa arvostella, kun ihmiset matkustelee ja asuu omakotitaloissa ja asiat hyvin. Valittavat kaikesta ja ihan kaikesta. Heidän tilanne on jotenkin niin, että se olis meidän muiden vika. Tällaisessa käsityksessä olen ainakin minä mitä olen joutunut kuuntelemaan heitä. Jokaista asiaa ovat piikittelemässä. Ai sä lähdet nyt sinne lomalle, ai sä ostit sitä ja tätä, no on se helppoa kun on rahaa. EI meillä vaan ole ja ikuista köyhyyttä.

Sitten haukkuvat ja naureskelevat, kun aamulla taas pitää herää töihin ja itse jäävät nukkumaan ja elämään huoletonta elämää, mutta samalla joka vtun perjantai itkevät facebookissa, kun kukaan ei viitsi lainaa rahaa. Miksi lainaisin tollasille, jotka ei vttu saa mitään aikaa itse. En minä herää töihin heidän takia, että pääsen lainaamaan rahaa kaljaa ja röökiin. Kun asenne on tollanen, niin mitä se niiden kärsimys ja köyhyys mulle kuuluu. Ei vois vähempää kiinnostaa.

Mä olisin jos keksisin jonkun pimeän työn. Vihaan työpaikkojen sosiaalisuutta ja tympeyttä. Ihmisten hyväksikäyttöä ja lammasmaisia työkavereita. He nuolevat vaikka lattian työnantajan edestä etteivät joudu työttömäksi. Elintaso säilytettävä.

Kaksi kaveria ovat niitä inhottuja työssävieroksujia jotka makaavat sohvalla nugetteja vetäen. Sitten on noin reilu kymmenen kaveria joilla 2008 vei työpaikan ja välillä ovat osa-aikatöissä, välillä työttömiä sen mukaan kuinka heitä lomautellaan.

Ei työhaluttomia, mutta veronmaksuhaluttomia. Eli tehdään pimeästi duunia (remonttihommia, portsarinhommia, teiden aurausta ym) ikään kuin osa-aikatyönä n. 20h/vko ja nostetaan sitten työttömyyskorvaukset päälle. Perceestä.

Olen itse melko työhaluton nykyehdoilla. Jos voisin tehdä 4-6-tuntisia työpäiviä enkä olisi aina täysin puhki 8h työpäivän jäljiltä, tekisin todella mielelläni joka päivä vakituisesti. Nyt roikotan itseäni tarkoituksella keikkatyöläislistalla jotta voin kieltäytyä silloin kun en jaksa. AMK-tutkinto.

Jotenkin on liian nysvä vaan uskaltautumaan tekemään töitä, eikä rutiininomainen elämä ole ikinä innostanut. Vuodesta toiseen heräät samalla kellonlyömällä, teet samoja töitä päivästä toiseen. Näin ainakin siivous, asennus, kuljetus, myynti yms. perusduunarihommissa ja liksassakaan ei välttämättä ole kehumista. Virastojen ja toimistojen palaveeraaja/paperipyörittelijää minusta ei saa tekemälläkään eikä asiakaspalveluun kirveelläkään. Yritystoiminta olisi järkevin vaihtoehto, sekin lähinnä IT-puolelta, johon on mielenkiintoa ja osaamista, mutta ensin pitäisi väkertää kasaan järkevä tuote jolla lypsää. Ehkä jonain päivänä idea välähtää, siihen asti, elän elämäntapatyöttömänä, en vain pysty noudattamaan työelämän realiteetteja. En ymmärrä miten jaksatte puurtaa toverit, mutta kiitoksia avustanne, jolla tuette meitä yhteiskunnan loisia.

Mielestäni nykyinen palkkatyö ja nykyinen työelämä ei sovi minulle. Olen työhaluinen, mutta nyt vapaa työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kyllä. Mieheni vanhin poika joka on patalaiska. Käy vaan pakollisia kursseja silloin tällöin jotta voi taas luikutella. Missään kunnon työsuhteessa ei ole ollut koskaan ja koulunkin aikoinaan jätti kesken. Ikää kohta 30, joten eipä tarvi varmaan töihinpääsystä enää haaveilla. Toinen elämäntapa luikuttelija löytyy myös lähipiiristä, nainen kolmenkympin paremmalla puolella. Tullut äidiksi teini-ikäisenä, ei kouluja eikä työtä. Elämässä kosolti ongelmia mutta on vaan sitämieltä että kukaan ei voi häntä mihinkään pakottaa. Sukulaiset huolehtineet hänen lapsestaan jne. Huh huh. Nämäkin ovat itse tyytyväisiä elämäänsä eivätkä näe ongelmaa.

Onko nämä ihmiset sun mielestä mieleltään ihan terveitä? Ei kuulosta heidän elämänsä järin mielekkäältä, ovat kuin jossain jumissa. Luultavasti  on henkisellä puolella ongelmaa, koska ei nuori ihminen tuollaista elämää yleensä itselleen halua, vaan haluaa ostella kivoja juttuja ja matkustella ym. mitä nyt rahalla saa.

Jumissa varmaan ovat, samaa mieltä. Mukavia ihmisiä kaikin puolin mutta kun työ ei vaan kiinnosta niin ei. Poika on sanonut itse että kun hän on sellainen että kyllästyy helposti ni ei sit kiinnosta sitoutua mihinkään. Mitään mt-ongelmaa ei liene kummallakaan diagnosoitu mutta sehän ei sano etteikö ongelmia olisi.

Yksinäiset sinkkumiehet tässä roolissa menestyy.Tampereella.

Kaksi tapausta ainakin tiedän. Kaikista en ole ihan varma, mutta nämä kaksi sankaria ovat aidosti vain yksinkertaisesti täysin haluttomia tekemään mitään työtä.

Tiedän kaksi.

Toinen hoiti kotona kaksi lasta ja anopin ja apen samoin tein. Sitten lapset muuttivat pois kotoa ja anoppi ja appikin kuolivat. Ei löytynyt enää kerta kaikkiaan syitä, miksi voisi lorvia kotona. Nyt yrittää pakoilla kaikkia mahdollisia työllistämistoimia. Mukulatkaan tuskin ihan heti alkavat pukata lapsia maailmaan, joten ei voi vetäytyä mummuilun taakse.

Toinen käy työssä mutta vain sen verran, että saa taas ansiosidonnaisen täyteen. Sitten jättäytyy pois töistä niin pitkäksi aikaa kuin ansiosidonnaista maksetaan. Hän on tehnyt tätä vuosikaudet, ainakin 15 vuotta.

Taidan yhden tuntea, en ole kuitnkaan varma hänestä. Eniten tunnen rutisevia työläisiä.