Lue keskustelun säännöt.
Onko se oikeasti niin helvetin väärin
24.03.2013 |
etten halua miehen lasta meidän pääsiäisenviettoon mukaan (menemme minun sukulaisiin), vaan haluan olla omieni keskellä. Kaikki menee hankalaksi jos tuo lapsi lähtee mukaan: yöpymisjärjestelyt nyt ainakin. Lisäksi tälle tyypille saa kokoajan olla keksimässä ohjelmaa, kun ei osaa vaan olla.
Kommentit (84)
Mä ainakin voin rehellisesti myöntää etten tahdo rakastaa muiden lapsia mut onneksi mun ei tarvitsekaan.
LIsäys, kaikki maailman muut lapset ovat tunnetasolla täsmälleen samalla viivalla eli en kohtele ketään eriarvoisesti paitsi omaani nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laamanen se tuli mullekin mieleen näistä ap:n jutuista.
t. eräs toinen äitipuoli, joka kyllä rakastaa koko perhettään johon kuuluu me molemmat aviopuolisot sekä meidän molempien kaikki lapset
Mä vietän pääsiäisen omieni kanssa, ts. lapseni ja hänen kahden parikymppisen sisarpuolensa kanssa. Ja ei, isänsä ei ole ole mukana kuvioissa. Silti, vaikka oon kyseisestä miehestä eronnu, mä en ole eronnut lapsista, ne on ollu olennainen osa mun elämää jo kauan, ne on lapseni lihaa ja verta, ja mulle äärimmäisen rakkaita tytärpuolia. Ja tulevat olemaan niin kauan, kun mussa henki pihisee.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 22:28"]
Rakkaus on ASENNE, tahdon alaista toimintaa. Hyljeksiminen, väheksyntä, torjunta on ASENNE. Tahdon alaista toimintaa. Lapsella on oikeus elämään, jossa hänen lähellään olevat ihmiset TAHTOVAT rakastaa häntä, jotta hän voisi kasvaa ja kehittyä hyväksi ihmiseksi. Jos on lapsia perheessä eikä tähän pysty, vähintä mitä aikuisen pitää tehdä on hakea apua itselleen. Jotkut pystyvät rakastamaan sitä afrikkalaista orpolasta, naapurin lasta, työpaikalla olevaa lasta, koska se on asenne jonka voi valita jos on ketään kotona siellä sydämessä..
[/quote]
Mitään näin typerää voi lukea vain AV:lta. Ihanko rakkaus on asenne ja tahdon asia. Hohhoijaa!
[/quote]
Kyllä se on tahdonasia. Nykyihmiset pitävät parisuhteissaan himokkuutta ja rakastumisen ensi huumaa muka rakkautena. Rakastaminen on aivan jotain muuta. Rakkaus on kiintymystä ja sitoutumista ja halua mennä eteenpäin yhdessä, kasvaa yhdessä. Siksi näitä avioeroja on. Ihmiset eivät yritä, eivät kestä vuotta paria yhdessä, jos ei ole sitä ja tätä ja tuota. Minulle kaikki nyt ja heti.
On erilaista rakkautta, mutta kaikki todellinen rakkaus perustuu siihen, että välittää toisesta niin paljon, että sitoutuu rakastamaan silloinkin, kun se tuntuu vaikealta.
Ihminen voi siis halutessaan myös sitoutua rakastamaan muitakin kuin omia lapsiaan. Se on prosessi. Se on tila, jossa pyrkii rakastamaan, välittämään, huolehtimaan, ymmärtämään ja ottamaan vastuuta kasvatuksellisista kysymyksistä jne