IS: Raju väite - "Miesten pitäisi olla supersankareita, että naiset kelpuuttavat"

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Tilastoja nettideittailusta:

-1% miehistä saa 16% tykkäyksistä.

-5% saa 41% tykkäyksistä.

-Top 10% saa 58% tykkäyksistä

Kovempiosainen 50% miehistä saa 4% tykkäyksistä. 

https://qz.com/1051462/these-statistics-show-why-its-so-hard-to-be-an-a…

Tykkäykset ovat melkoista teinimeininkiä.

Anallyytikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietitte ystävä/tuttavapiirinne naimisissa olevia miehiä - tai omia isiänne - ovatko he pelimiehiä, sugardaddyja, jänniksiä, miljonäärejä?Vai sittenkin useimmiten aika tavallisia?

Tässä tullaankin siihen, että ihmiset elävät omissa kuplissaan ja näkemys asioista perustuu siihen oman kuplan havaintoaineestoon. Jokainen on vakuuttunut, että se oma kupla kertoo totuuden siitä miten asiat ovat. Nämä saamattomat miehet elävät kuplassa, jossa kaveritkaan ei saa. Ehkä tunnetaan kylältä yksi naistennaurattaja, joka näyttää aina saavan. Tosin tämä ei oikeasti johdu ulkonäöstä kuten nämä luulevat vaan niistä sosiaalisista taidoista.

Minun kuplassani taas kaikki tuttavat yhtä poikkeusta lukuunottamatta ovat löytäneet kumppaninsa parikymppisenä menneet naimisiin ja lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta on alettu vääntää muksuja. Kai se todellisuus osuu johonkin näiden ääripäiden väliin.

Miehen sosiaaliset taidot ovat toki yksi kriteeri naisille. Sanoisin että ei kuitenkaan merkittävin. Kyllä status menee edelle. Vai onko esim Kimi Räikkönen mikään supliikki? Ei, silti tarjolla on ns. ykköskorin naisia.

Miehen heikot sosiaaliset taidot, sosiaalinen lahjattomuus, on toki big turn off naisten silmissä. Sama ongelma ei koske naisia. Naisilla ei ole paineita olla hyviä läpän heittäjiä. Nainen saa olla heikko, sosiaalisesti rajoittunut eikä se vaikuta hänen markkina-arvoonsa. Ainakaan niin merkittävästi.

Siinäpä taas yksi esimerkki, missä naiset ovat ikään kuin huomaamatta etuoikeutetussa asemassa... :)

Jos olet seurannut Kimin viimeaikaista räjähdysmäistä somehuomiota koko maailmanlaajuisesti, kuinka hänen jokaiseen sanaan tartutaan ja uutisoidaan hänen "cooleista jäämäisistä heitoistaan ja vastauksistaan" aina F1-virallisessa twitterissä/instagramissa saakka, somessa miljoonia ja miljoonia seuraajia...

Hänen klassisista one-linereista tehdään vaatteita ja paitoja, jotka on käytössä maailmanlaajuisesti hänen intohimoisilla faneillaan...

Ja sanotaan ettei Kimi Räikkönen olisi mikään supliikki. Täysin huvittavaa. Ehkä ensimmäisillä kausillaan teinipoikana, mutta nyt hän on yksi maailman "korkea status" miehistä. Ehkä koko Suomen korkein statukseltaan ja tunnettavuudeltaan.

Kimi Räikköstä ei kannata vetää tähän status ja supliikki keskusteluun. Jos yhtään katsot hänen suosiotansa maailmalla, niin toteat että hänen status on uskomattoman korkea. Sanoisin jopa, että yhtä korkea kuin vaikka jollain Christiano Ronaldolla.

Tästäkin näkee, kuinka aliarvostettu Kimi Räikkönen on Suomessa.. kun hänet otetaan esiin jossain turn-off ja sosiaalinen lahjattomuus keskusteluissa. Todellisuus on aika erilaista, mutta tietäisit jos olisit seurannut kuinka suosittu ihminen Kimi on maailmanlaajuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua nyt ihan oikeasti kiinnostaisi tietää, ovatko palstan miehet aidosti sitä mieltä, että suurin osa miehistä ei koskaan saa minkäänlaista kokemusta seksistä saati seurustelusta? Koska tämänsuuntaista viestiä täällä(kin) toitotetaan.

Eli oletteko te todella sitä mieltä, että valtaosa miehistä on täysin kokemattomia seksin ja seurustelun suhteen koko elämänsä? Kun kuitenkin kaikkien tutkimusten mukaan se elämänikäinen täydellinen kokemattomuus on jotain korkeintaan parin prosentin luokkaa molemmissa sukupuolissa. Samoin ihan yleinen havainto ja kokemus elämästä kertoo tätä samaa. Entä kuulutteko te itse ihan oikeasti tähän edellämainittuun ryhmään? Vai lasketteko te niiksi kokemuksiksi vain sen, että onnistuu löytämään sen omaa ulkonäköihannetta vastaavan naisen?

Voisiko joku vastata tähän? Että onko asia tosiaan näin, ja miksi kaikki tutkimukset ja yleinen havainto elämästä kuitenkin näyttävät ihan muuta?

Näissä jutuissa on lienee puhe siitä, että mies saa haluamansa naisen parisuhteeseen ja nainen myös haluaa häntä. Eli molemminpuolista ihastusta ja rakkautta. Ei mitään turhaa menoa tai vain seksin harrastusta jostain yökerhosta tai netistä.

Tuollaisen parisuhteen saaminen lienee vaikeaa nykyisellään. Siitähän nämä ketjut kumpuaa. Täällä myös naiset huokailee samaa, että on vaikea löytää miestä rakastavaan parisuhteeseen jossa molemmat ovat 100% toisiinsa head-over-heels.

Nykyisin on vaikeaa muodostaa samalla prosentilla tuollaisia parisuhteita, juuri somen ja tindereiden takia. Tapahtuuhan niitä, mutta samalla erojakin tapahtuu enemmän kuin koskaan aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anallyytikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mietitte ystävä/tuttavapiirinne naimisissa olevia miehiä - tai omia isiänne - ovatko he pelimiehiä, sugardaddyja, jänniksiä, miljonäärejä?Vai sittenkin useimmiten aika tavallisia?

Tässä tullaankin siihen, että ihmiset elävät omissa kuplissaan ja näkemys asioista perustuu siihen oman kuplan havaintoaineestoon. Jokainen on vakuuttunut, että se oma kupla kertoo totuuden siitä miten asiat ovat. Nämä saamattomat miehet elävät kuplassa, jossa kaveritkaan ei saa. Ehkä tunnetaan kylältä yksi naistennaurattaja, joka näyttää aina saavan. Tosin tämä ei oikeasti johdu ulkonäöstä kuten nämä luulevat vaan niistä sosiaalisista taidoista.

Minun kuplassani taas kaikki tuttavat yhtä poikkeusta lukuunottamatta ovat löytäneet kumppaninsa parikymppisenä menneet naimisiin ja lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta on alettu vääntää muksuja. Kai se todellisuus osuu johonkin näiden ääripäiden väliin.

Miehen sosiaaliset taidot ovat toki yksi kriteeri naisille. Sanoisin että ei kuitenkaan merkittävin. Kyllä status menee edelle. Vai onko esim Kimi Räikkönen mikään supliikki? Ei, silti tarjolla on ns. ykköskorin naisia.

Miehen heikot sosiaaliset taidot, sosiaalinen lahjattomuus, on toki big turn off naisten silmissä. Sama ongelma ei koske naisia. Naisilla ei ole paineita olla hyviä läpän heittäjiä. Nainen saa olla heikko, sosiaalisesti rajoittunut eikä se vaikuta hänen markkina-arvoonsa. Ainakaan niin merkittävästi.

Siinäpä taas yksi esimerkki, missä naiset ovat ikään kuin huomaamatta etuoikeutetussa asemassa... :)

Arvaa miten miehetkin saa sen etuoikeutetun aseman? Alkamalla myös vaatia naiselta enemmän kuin sitä että se hengittää ja sillä on ruumiinaukkoja. Ihan sitö samaa me naisetkin tehdään, ei sen kummempaa. Me ollaan mieluummin yksin kuin jonkun mörön kanssa, siksi me jaellaan niitä pakkeja. Te voitte tehdä ihan samoin ja lopputulos on sama: olette joko yksin tai vain itselle mieluisan kumppanin kanssa. Niin naisetkin on.

Loppuis jo se turhasta kitinä stana.

Kovaa tykitystä taas - wau! Mutta että logiikkaa ja aiheessa pysyminen?

Kerrotko, mikä logiikassa oli mielestäsi väärää? Eikö kysynnän ja tarjonnan laki sovellukaan tähän?

Ei siinä muuta vinossa ollut kuin tykki jolla ammuttiin maalista ohi.

Vierailija kirjoitti:

Prismatestissä nähdään siis nörttien unelma: paljon teräsmiehiä, hämähäkkimiehiä yms. tavallisten naisten käsipuolessa. Comic con lähiprismassa!

Aika kovin väsynyttä alkaa olla tämä prismatestijankkaus. Täysin subjektiivinen kokemus jolla ei ole yksinkertaisesti minkäänlaista tilastollista pohjaa. Tämän kaiken toivottavasti tiesit ja tajusitkin jo, mutta silti päätit trollata..

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että naisilta vaaditaan supersankaruutta. Nykyään pitää tehdä töitä enemmän mitä mies (saman verran ei riitä koska nainen tekee kuitenkin jostain syystä vähemmän tai huonommin tai laiskottelee tai muuta vastaavaa), kouluttautua pidemmälle mitä mies, perustaa yrityksiä enemmän mitä miehet, synnyttää lapset ja hoitaa ne, tehdä vähintään puolet kotitöistä, olla kaunis nuori ja haluttava ikuisesti, olla kaikessa vetovastuussa ja koordinaattorina (puheenjohtajahommissa ja muissa missä on enemmän vastuuta). Jos mieheltä vaatii edes puolia kotitöistä, tai edes puolia lastenhoitamisesta tasavertaisena vanhempana, niin se on kamalaa alistamista ja riistoa.

Tuntuu että miehistä on tullut entistä laiskempia ja laiskempia ja naisista entistä ahkerampia ja ahkerampia sitä mukaa, mitä enemmän naiset ovat lisänneet työntekoa ja omaa kunnianhimoa uralla/muussa menestyksessä. Miksi näin?

Varmaan sen takia, kun naiset ovat nykyisessä kaikessa voimaantuneisuudessaan kuin pikkulapsia - kaikesta on kilpailtava ja olla toisia "parempia". Ei osata ottaa hetkeäkään rennosti vaan koko ajan on suoritettava ulkoapäin tulleita ihanteita ns. täydellisestä elämästä. Ei edes pysähdytä hetkeksi miettimään, että onkohan se median antama kuva täydellisestä elämästä ollenkaan sitä mitä itse haluaa, vaan juostaan päättömänä sopulilaumana samojen asioiden perässä.

Luulen, että naiset vielä tulevaisuudessa oppivat ottamaan vähän rennommin, kun kasvavat sukupuolena aikuisen mittoihin. Nyt on "voimaantumisen" murrosaika menossa ja se tietenkin aiheuttaa kaikenlaisia ylilyöntejä. Jossain vaiheessa naisetkin varmasti tajuavat, että tarpeettomalla materian ja statuksen haalimisella ja suorittamisella ei saa mitään muuta kuin itsensä ja läheisensä onnettomaksi.

Peas & love

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että naisilta vaaditaan supersankaruutta. Nykyään pitää tehdä töitä enemmän mitä mies (saman verran ei riitä koska nainen tekee kuitenkin jostain syystä vähemmän tai huonommin tai laiskottelee tai muuta vastaavaa), kouluttautua pidemmälle mitä mies, perustaa yrityksiä enemmän mitä miehet, synnyttää lapset ja hoitaa ne, tehdä vähintään puolet kotitöistä, olla kaunis nuori ja haluttava ikuisesti, olla kaikessa vetovastuussa ja koordinaattorina (puheenjohtajahommissa ja muissa missä on enemmän vastuuta). Jos mieheltä vaatii edes puolia kotitöistä, tai edes puolia lastenhoitamisesta tasavertaisena vanhempana, niin se on kamalaa alistamista ja riistoa.

Tuntuu että miehistä on tullut entistä laiskempia ja laiskempia ja naisista entistä ahkerampia ja ahkerampia sitä mukaa, mitä enemmän naiset ovat lisänneet työntekoa ja omaa kunnianhimoa uralla/muussa menestyksessä. Miksi näin?

Varmaan sen takia, kun naiset ovat nykyisessä kaikessa voimaantuneisuudessaan kuin pikkulapsia - kaikesta on kilpailtava ja olla toisia "parempia". Ei osata ottaa hetkeäkään rennosti vaan koko ajan on suoritettava ulkoapäin tulleita ihanteita ns. täydellisestä elämästä. Ei edes pysähdytä hetkeksi miettimään, että onkohan se median antama kuva täydellisestä elämästä ollenkaan sitä mitä itse haluaa, vaan juostaan päättömänä sopulilaumana samojen asioiden perässä.

Luulen, että naiset vielä tulevaisuudessa oppivat ottamaan vähän rennommin, kun kasvavat sukupuolena aikuisen mittoihin. Nyt on "voimaantumisen" murrosaika menossa ja se tietenkin aiheuttaa kaikenlaisia ylilyöntejä. Jossain vaiheessa naisetkin varmasti tajuavat, että tarpeettomalla materian ja statuksen haalimisella ja suorittamisella ei saa mitään muuta kuin itsensä ja läheisensä onnettomaksi.

Peas & love

Herneitä ja rakkautta sullekin, vaikka aika kovasti todellisuudesta irrallaan oletkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että naisilta vaaditaan supersankaruutta. Nykyään pitää tehdä töitä enemmän mitä mies (saman verran ei riitä koska nainen tekee kuitenkin jostain syystä vähemmän tai huonommin tai laiskottelee tai muuta vastaavaa), kouluttautua pidemmälle mitä mies, perustaa yrityksiä enemmän mitä miehet, synnyttää lapset ja hoitaa ne, tehdä vähintään puolet kotitöistä, olla kaunis nuori ja haluttava ikuisesti, olla kaikessa vetovastuussa ja koordinaattorina (puheenjohtajahommissa ja muissa missä on enemmän vastuuta). Jos mieheltä vaatii edes puolia kotitöistä, tai edes puolia lastenhoitamisesta tasavertaisena vanhempana, niin se on kamalaa alistamista ja riistoa.

Tuntuu että miehistä on tullut entistä laiskempia ja laiskempia ja naisista entistä ahkerampia ja ahkerampia sitä mukaa, mitä enemmän naiset ovat lisänneet työntekoa ja omaa kunnianhimoa uralla/muussa menestyksessä. Miksi näin?

Varmaan sen takia, kun naiset ovat nykyisessä kaikessa voimaantuneisuudessaan kuin pikkulapsia - kaikesta on kilpailtava ja olla toisia "parempia". Ei osata ottaa hetkeäkään rennosti vaan koko ajan on suoritettava ulkoapäin tulleita ihanteita ns. täydellisestä elämästä. Ei edes pysähdytä hetkeksi miettimään, että onkohan se median antama kuva täydellisestä elämästä ollenkaan sitä mitä itse haluaa, vaan juostaan päättömänä sopulilaumana samojen asioiden perässä.

Luulen, että naiset vielä tulevaisuudessa oppivat ottamaan vähän rennommin, kun kasvavat sukupuolena aikuisen mittoihin. Nyt on "voimaantumisen" murrosaika menossa ja se tietenkin aiheuttaa kaikenlaisia ylilyöntejä. Jossain vaiheessa naisetkin varmasti tajuavat, että tarpeettomalla materian ja statuksen haalimisella ja suorittamisella ei saa mitään muuta kuin itsensä ja läheisensä onnettomaksi.

Peas & love

Läheskään aina kyse ei edes ole mistään pakonomaisesta suorittamisesta, vaan yksinkertaisesti pakollisista velvollisuuksista, joita nyt vain on tehtävä. Ja töitä on tehtävä. Kämppä pitää siivota ja lapset hoitaa. Jos kaikki lopettaisimme kaiken ja jäisimme vain makoilemaan sohvan pohjalle luottaen siihen, että kyllä joku muu ne hoitaa, niin aika äkkiä olisi suuremman luokan katastrofi päällä.

Tasa-arvosta puhutaan, mutta minusta naiset odottavat edelleen, että mies tekee kaiken. Siis tekee aloitteita, kutsuu ravintolaan/leffaan/teatteriin yms, keksii hauskaa tekemistä, osoittaa huomiota kaikin tavoin, tarjoaa kyydin eli omistaa auton, tyydyttää sängyssä, ansaitsee enemmän, hyväksyy naisen "sellaisena kuin on " eli ns kehopositiivisuus, valloittaa hänet, lukee vielä ajatuksetkin.  Lisäksi miehen pitää aina tarjota olkapää, ottaa vastaan kaikki menkkaraivot ja ylipäänsä ei saisi itse vaatia mitään. Minkäänlaista heikkoutta, eli siis sitä että on ihminen, ei saa näyttää. Nainen sitten joko vain hyväksyy tai hylkää. No, näin siis seurusteluvaiheessa. Avioliitossa asiat pikku hiljaa tasaantuu.

Vielä tuosta aloitteellisuudesta.. mies kestää huonosti torjuntaa, mutta nainen ei kestä sitä ollenkaan. Tietysti on aina joukko miehiä, ehkä 10%, joiden ympärillä naiset pyöri ja miehen ei tarvitse kuin valita parhaat.

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvosta puhutaan, mutta minusta naiset odottavat edelleen, että mies tekee kaiken. Siis tekee aloitteita, kutsuu ravintolaan/leffaan/teatteriin yms, keksii hauskaa tekemistä, osoittaa huomiota kaikin tavoin, tarjoaa kyydin eli omistaa auton, tyydyttää sängyssä, ansaitsee enemmän, hyväksyy naisen "sellaisena kuin on " eli ns kehopositiivisuus, valloittaa hänet, lukee vielä ajatuksetkin.  Lisäksi miehen pitää aina tarjota olkapää, ottaa vastaan kaikki menkkaraivot ja ylipäänsä ei saisi itse vaatia mitään. Minkäänlaista heikkoutta, eli siis sitä että on ihminen, ei saa näyttää. Nainen sitten joko vain hyväksyy tai hylkää. No, näin siis seurusteluvaiheessa. Avioliitossa asiat pikku hiljaa tasaantuu.

Vielä tuosta aloitteellisuudesta.. mies kestää huonosti torjuntaa, mutta nainen ei kestä sitä ollenkaan. Tietysti on aina joukko miehiä, ehkä 10%, joiden ympärillä naiset pyöri ja miehen ei tarvitse kuin valita parhaat.

Tässä on aika paljon totuutta, vaikka kärjistettyä onkin. Varsinkin tapailu-/seurusteluvaihe on aikamoinen miiinakenttä miehelle. Yksikin väärä sana tai väärinkäsitys kaataa koko homman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvosta puhutaan, mutta minusta naiset odottavat edelleen, että mies tekee kaiken. Siis tekee aloitteita, kutsuu ravintolaan/leffaan/teatteriin yms, keksii hauskaa tekemistä, osoittaa huomiota kaikin tavoin, tarjoaa kyydin eli omistaa auton, tyydyttää sängyssä, ansaitsee enemmän, hyväksyy naisen "sellaisena kuin on " eli ns kehopositiivisuus, valloittaa hänet, lukee vielä ajatuksetkin.  Lisäksi miehen pitää aina tarjota olkapää, ottaa vastaan kaikki menkkaraivot ja ylipäänsä ei saisi itse vaatia mitään. Minkäänlaista heikkoutta, eli siis sitä että on ihminen, ei saa näyttää. Nainen sitten joko vain hyväksyy tai hylkää. No, näin siis seurusteluvaiheessa. Avioliitossa asiat pikku hiljaa tasaantuu.

Vielä tuosta aloitteellisuudesta.. mies kestää huonosti torjuntaa, mutta nainen ei kestä sitä ollenkaan. Tietysti on aina joukko miehiä, ehkä 10%, joiden ympärillä naiset pyöri ja miehen ei tarvitse kuin valita parhaat.

Tässä on aika paljon totuutta, vaikka kärjistettyä onkin. Varsinkin tapailu-/seurusteluvaihe on aikamoinen miiinakenttä miehelle. Yksikin väärä sana tai väärinkäsitys kaataa koko homman.

No en kyllä naisena tunnista tuollaista miinakenttähommaa ollenkaan. Kohdallani on mennyt todella usein niin, että molemmat ovat tunnustelleet toisen kiinnostuksen tasoa hienovaraisista jutuista ja homma on pikkuhiljaa edennyt molempien edetessä omissa teoissaan rohkeampaan ja rohkeampaan suuntaan. Seurustelun alkuaikoina olen todellakin maksanut omat juttuni enkä ole odottanut mitään sellaista, että toinen tarjoaa. Olen yhtä lailla ehdottanut tekemisiä ja vienyt hommaa aktiivisesti eteenpäin. Olen lohduttanut miestä, jos mies on itkenyt ja ollut mahdollisimman empaattisesti ja hyväksyvästi tukena, jos miehellä on jännityksen takia erektio-ongelmia. Mitä en ole sietänyt, niin sikamaista ja ala-arvoista käytöstä. Halveksivaa ja huonoa käytöstä. Örvellystä, huonoja käytöstapoja jne. jotka ei todellakaan mene minkään jännityksen piikkiin.

Olen vielä av:n mittapuulla keskivertoa kauniimpi nainen, joten lassukat mielellään kuvittelisivat, että olen tottunut hurmaamiseen, lahjoihin ja palvontaan. Ei, olen aika ihastunut ihmisiin, jotka ovat tasa-arvoisella asenteella liikenteessä ja jotka ovat kiinnostuneet minusta persoonana. Ei pelkkänä reikänä joka pitää hurmata. Ja en ihan oikeasti usko, että olen ainut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvosta puhutaan, mutta minusta naiset odottavat edelleen, että mies tekee kaiken. Siis tekee aloitteita, kutsuu ravintolaan/leffaan/teatteriin yms, keksii hauskaa tekemistä, osoittaa huomiota kaikin tavoin, tarjoaa kyydin eli omistaa auton, tyydyttää sängyssä, ansaitsee enemmän, hyväksyy naisen "sellaisena kuin on " eli ns kehopositiivisuus, valloittaa hänet, lukee vielä ajatuksetkin.  Lisäksi miehen pitää aina tarjota olkapää, ottaa vastaan kaikki menkkaraivot ja ylipäänsä ei saisi itse vaatia mitään. Minkäänlaista heikkoutta, eli siis sitä että on ihminen, ei saa näyttää. Nainen sitten joko vain hyväksyy tai hylkää. No, näin siis seurusteluvaiheessa. Avioliitossa asiat pikku hiljaa tasaantuu.

Vielä tuosta aloitteellisuudesta.. mies kestää huonosti torjuntaa, mutta nainen ei kestä sitä ollenkaan. Tietysti on aina joukko miehiä, ehkä 10%, joiden ympärillä naiset pyöri ja miehen ei tarvitse kuin valita parhaat.

Tässä on aika paljon totuutta, vaikka kärjistettyä onkin. Varsinkin tapailu-/seurusteluvaihe on aikamoinen miiinakenttä miehelle. Yksikin väärä sana tai väärinkäsitys kaataa koko homman.

No en kyllä naisena tunnista tuollaista miinakenttähommaa ollenkaan. Kohdallani on mennyt todella usein niin, että molemmat ovat tunnustelleet toisen kiinnostuksen tasoa hienovaraisista jutuista ja homma on pikkuhiljaa edennyt molempien edetessä omissa teoissaan rohkeampaan ja rohkeampaan suuntaan. Seurustelun alkuaikoina olen todellakin maksanut omat juttuni enkä ole odottanut mitään sellaista, että toinen tarjoaa. Olen yhtä lailla ehdottanut tekemisiä ja vienyt hommaa aktiivisesti eteenpäin. Olen lohduttanut miestä, jos mies on itkenyt ja ollut mahdollisimman empaattisesti ja hyväksyvästi tukena, jos miehellä on jännityksen takia erektio-ongelmia. Mitä en ole sietänyt, niin sikamaista ja ala-arvoista käytöstä. Halveksivaa ja huonoa käytöstä. Örvellystä, huonoja käytöstapoja jne. jotka ei todellakaan mene minkään jännityksen piikkiin.

Olen vielä av:n mittapuulla keskivertoa kauniimpi nainen, joten lassukat mielellään kuvittelisivat, että olen tottunut hurmaamiseen, lahjoihin ja palvontaan. Ei, olen aika ihastunut ihmisiin, jotka ovat tasa-arvoisella asenteella liikenteessä ja jotka ovat kiinnostuneet minusta persoonana. Ei pelkkänä reikänä joka pitää hurmata. Ja en ihan oikeasti usko, että olen ainut.

Et varmaankaan ole ainut, mutta naiset, jotka ajattelee noin on aika harvassa. Valitettavasti :/

Eikö näillä marisijamiehillä ole omia isiä vai mistä he noita harhakuvitelmia saavat? Voisi ihan katsoa omaa lähisukuaan, että montako supersankaria, lentäjä-lääkäri-kalsarimallia sieltä löytyy. Ei tarvitse siis vaivautua edes Prismaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvosta puhutaan, mutta minusta naiset odottavat edelleen, että mies tekee kaiken. Siis tekee aloitteita, kutsuu ravintolaan/leffaan/teatteriin yms, keksii hauskaa tekemistä, osoittaa huomiota kaikin tavoin, tarjoaa kyydin eli omistaa auton, tyydyttää sängyssä, ansaitsee enemmän, hyväksyy naisen "sellaisena kuin on " eli ns kehopositiivisuus, valloittaa hänet, lukee vielä ajatuksetkin.  Lisäksi miehen pitää aina tarjota olkapää, ottaa vastaan kaikki menkkaraivot ja ylipäänsä ei saisi itse vaatia mitään. Minkäänlaista heikkoutta, eli siis sitä että on ihminen, ei saa näyttää. Nainen sitten joko vain hyväksyy tai hylkää. No, näin siis seurusteluvaiheessa. Avioliitossa asiat pikku hiljaa tasaantuu.

Vielä tuosta aloitteellisuudesta.. mies kestää huonosti torjuntaa, mutta nainen ei kestä sitä ollenkaan. Tietysti on aina joukko miehiä, ehkä 10%, joiden ympärillä naiset pyöri ja miehen ei tarvitse kuin valita parhaat.

Tässä on aika paljon totuutta, vaikka kärjistettyä onkin. Varsinkin tapailu-/seurusteluvaihe on aikamoinen miiinakenttä miehelle. Yksikin väärä sana tai väärinkäsitys kaataa koko homman.

No en kyllä naisena tunnista tuollaista miinakenttähommaa ollenkaan. Kohdallani on mennyt todella usein niin, että molemmat ovat tunnustelleet toisen kiinnostuksen tasoa hienovaraisista jutuista ja homma on pikkuhiljaa edennyt molempien edetessä omissa teoissaan rohkeampaan ja rohkeampaan suuntaan. Seurustelun alkuaikoina olen todellakin maksanut omat juttuni enkä ole odottanut mitään sellaista, että toinen tarjoaa. Olen yhtä lailla ehdottanut tekemisiä ja vienyt hommaa aktiivisesti eteenpäin. Olen lohduttanut miestä, jos mies on itkenyt ja ollut mahdollisimman empaattisesti ja hyväksyvästi tukena, jos miehellä on jännityksen takia erektio-ongelmia. Mitä en ole sietänyt, niin sikamaista ja ala-arvoista käytöstä. Halveksivaa ja huonoa käytöstä. Örvellystä, huonoja käytöstapoja jne. jotka ei todellakaan mene minkään jännityksen piikkiin.

Olen vielä av:n mittapuulla keskivertoa kauniimpi nainen, joten lassukat mielellään kuvittelisivat, että olen tottunut hurmaamiseen, lahjoihin ja palvontaan. Ei, olen aika ihastunut ihmisiin, jotka ovat tasa-arvoisella asenteella liikenteessä ja jotka ovat kiinnostuneet minusta persoonana. Ei pelkkänä reikänä joka pitää hurmata. Ja en ihan oikeasti usko, että olen ainut.

Et varmaankaan ole ainut, mutta naiset, jotka ajattelee noin on aika harvassa. Valitettavasti :/

Olet tavannut niin monta naista että voit sanoa? ....huoh

Vierailija kirjoitti:

Eikö näillä marisijamiehillä ole omia isiä vai mistä he noita harhakuvitelmia saavat? Voisi ihan katsoa omaa lähisukuaan, että montako supersankaria, lentäjä-lääkäri-kalsarimallia sieltä löytyy. Ei tarvitse siis vaivautua edes Prismaan asti.

Niitä vaan vtuttaa etteivät he itse ole niitä yhden prossan miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö näillä marisijamiehillä ole omia isiä vai mistä he noita harhakuvitelmia saavat? Voisi ihan katsoa omaa lähisukuaan, että montako supersankaria, lentäjä-lääkäri-kalsarimallia sieltä löytyy. Ei tarvitse siis vaivautua edes Prismaan asti.

Isäni oli akateemisesti koulutettu jännä mies. Minusta se kyllä on käytännössä sama asia kuin supersankari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö näillä marisijamiehillä ole omia isiä vai mistä he noita harhakuvitelmia saavat? Voisi ihan katsoa omaa lähisukuaan, että montako supersankaria, lentäjä-lääkäri-kalsarimallia sieltä löytyy. Ei tarvitse siis vaivautua edes Prismaan asti.

Isäni oli akateemisesti koulutettu jännä mies. Minusta se kyllä on käytännössä sama asia kuin supersankari.

Ei kuulosta kovin vaikealta saavutukselta...

Onko tämä mies supersankari? DI, hyvä työpaikka, joka sisältää välillä työmatkoja ulkomaille, rauhallinen, kiltti, kunnollinen, romanttinen, kunnioittaa naista, omaa terveelliset elämäntavat, käyttää alkoholia kohtuudella, harrastaa ruoanlaittoa, on kätevä käsistään, urheilullinen, normaalipainoinen, kasvoiltaan ei komea, älykäs, keskustelutaitoinen, ei sohvaperuna, hyvä isä, muut huomioonottava.

Jos tämä on mielestänne supersankari, niin sitten olen löytänyt sellaisen itselleni. Tosin olen itsekin vastaava nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasa-arvosta puhutaan, mutta minusta naiset odottavat edelleen, että mies tekee kaiken. Siis tekee aloitteita, kutsuu ravintolaan/leffaan/teatteriin yms, keksii hauskaa tekemistä, osoittaa huomiota kaikin tavoin, tarjoaa kyydin eli omistaa auton, tyydyttää sängyssä, ansaitsee enemmän, hyväksyy naisen "sellaisena kuin on " eli ns kehopositiivisuus, valloittaa hänet, lukee vielä ajatuksetkin.  Lisäksi miehen pitää aina tarjota olkapää, ottaa vastaan kaikki menkkaraivot ja ylipäänsä ei saisi itse vaatia mitään. Minkäänlaista heikkoutta, eli siis sitä että on ihminen, ei saa näyttää. Nainen sitten joko vain hyväksyy tai hylkää. No, näin siis seurusteluvaiheessa. Avioliitossa asiat pikku hiljaa tasaantuu.

Vielä tuosta aloitteellisuudesta.. mies kestää huonosti torjuntaa, mutta nainen ei kestä sitä ollenkaan. Tietysti on aina joukko miehiä, ehkä 10%, joiden ympärillä naiset pyöri ja miehen ei tarvitse kuin valita parhaat.

Tässä on aika paljon totuutta, vaikka kärjistettyä onkin. Varsinkin tapailu-/seurusteluvaihe on aikamoinen miiinakenttä miehelle. Yksikin väärä sana tai väärinkäsitys kaataa koko homman.

No en kyllä naisena tunnista tuollaista miinakenttähommaa ollenkaan. Kohdallani on mennyt todella usein niin, että molemmat ovat tunnustelleet toisen kiinnostuksen tasoa hienovaraisista jutuista ja homma on pikkuhiljaa edennyt molempien edetessä omissa teoissaan rohkeampaan ja rohkeampaan suuntaan. Seurustelun alkuaikoina olen todellakin maksanut omat juttuni enkä ole odottanut mitään sellaista, että toinen tarjoaa. Olen yhtä lailla ehdottanut tekemisiä ja vienyt hommaa aktiivisesti eteenpäin. Olen lohduttanut miestä, jos mies on itkenyt ja ollut mahdollisimman empaattisesti ja hyväksyvästi tukena, jos miehellä on jännityksen takia erektio-ongelmia. Mitä en ole sietänyt, niin sikamaista ja ala-arvoista käytöstä. Halveksivaa ja huonoa käytöstä. Örvellystä, huonoja käytöstapoja jne. jotka ei todellakaan mene minkään jännityksen piikkiin.

Olen vielä av:n mittapuulla keskivertoa kauniimpi nainen, joten lassukat mielellään kuvittelisivat, että olen tottunut hurmaamiseen, lahjoihin ja palvontaan. Ei, olen aika ihastunut ihmisiin, jotka ovat tasa-arvoisella asenteella liikenteessä ja jotka ovat kiinnostuneet minusta persoonana. Ei pelkkänä reikänä joka pitää hurmata. Ja en ihan oikeasti usko, että olen ainut.

Et varmaankaan ole ainut, mutta naiset, jotka ajattelee noin on aika harvassa. Valitettavasti :/

Olet tavannut niin monta naista että voit sanoa? ....huoh

Noh, n.40 tindertreffit ja ehkä 15 normitreffit, olen ollut suhteessa 2 kertaa mutta silloin oli kyllä tähdet kohdillaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö näillä marisijamiehillä ole omia isiä vai mistä he noita harhakuvitelmia saavat? Voisi ihan katsoa omaa lähisukuaan, että montako supersankaria, lentäjä-lääkäri-kalsarimallia sieltä löytyy. Ei tarvitse siis vaivautua edes Prismaan asti.

Isäni oli akateemisesti koulutettu jännä mies. Minusta se kyllä on käytännössä sama asia kuin supersankari.

Ei kuulosta kovin vaikealta saavutukselta...

Ei ehkä huuhaanaismaisterin mielestä. Miehelle tuo on kova saavutus.