Lue keskustelun säännöt.
Eriarvoistunut parisuhde
24.03.2013 |
Olen vähän alta 30:nen mies ja olen avoliitossa kolme vuotta nuoremman naisen kanssa. Itse olen korkeakoulutettu ja työskentelen finanssialalla. Avovaimoni työskentelee eräässä konsernissa yo-papereilla. Tapasimme noin kaksikymppisinä, eikä meillä ole vielä lapsia. Olemme asuneet jo yli 6 vuotta yhdessä pk-seudulla. Olen alkanut miettimään seuraavalle "tasolle" siirtymistä (naimisiin), mutta minusta tuntuu siltä, että suhteemme ei ole ns. tasa-arvoinen ja avovaimoni mammautuu (en keksi ongelmalle parempaa termiä). Pikku hiljaa suhteen edetessä on ilmestynyt kaikenlasia ongelmia ja ei niin toivottuja ominaisuuksia, joten avioliittoon meno epäilyttää.
Ongelma on siis seuraava: Kun tapasimme, niin kuin kaikilla muillakin pareilla suhde oli ihana ja täydellinen. Seksiä oli usein ja se tyydytti minut. Suhde oli muutenkin tasapainossa. Mutta nykyään....
Seksi on itselleni todella tärkeä aihe ja yritän kehittää itseäni siinä aina vain paremmaksi. Yritän myös silloin tällöin keksiä jotain uutta kokeiltavaa ja teen aloitteista 90%. Pidän myös todella paljon avovaimoni intiimialueiden hyväilemisestä ja nuolemisesta. Hän nauttii siitä todella paljon ja saa usein useita orgasmeja session aikana. Olen omasta mielestäni hyvin varustettu suht komea mies, eikä orgasmeja jää uupumaan normaalisti asioita hoidellessamme.
Minua kuitenkin häiritsee se, että avovaimoni ei ota minulta suihin (otti paljon suhteen alkumetreillä "tehdäkseen vaikutuksen"?, kunnes homma tyssäsi kuin seinään) vaikka vehkeeni on puhdas, ajeltu, kookas, kaunis, eikä minulla ole koskaan ollut sp-tauteja. Exäni vuosien takaa antoi taivaallista suuseksiä usein, sekä nieli.
Kun esimerkiksi pyydän oman nuolemissessioni päätteeksi, että voisitko, hän sanoo, että niska kipeä, päähän koskee, kurkku on kipeä tai nenä on tukossa.... Sain viimeksi pari lipaisua ehkä vuosi sitten vuosipäivänämme. Hän ei myöskään omatoimisesti hyökkää alakerran kimppuun. Ja jos itse en tekisi aloitteita seksiin, meillä olisi seksiä kerran kk jos sitäkään. Nykyään meillä on noin 2-4/krt/vk, jos teen itse aloitteen. Tästäkin on puhuttu ja olen kokeillut olla tekemättä aloitetta itse, jolloin olen jäänyt kokonaan ilman useaksi kuukaudeksi.
Toinen seikka on se, että tavatessamme avovaimoni oli SM-tason yleisurheilija ja oli todella hyvässä kunnossa. Urheilun lopetettuaan hän on siirtynyt salilla käymiseen silloin tällöin ja lihonnut sinä aikana n. 10-15 kiloa. Olen itsekkin pitkän linjan urheilija ja yhdessäolo aikanamme lihoin 5kg, jonka jälkeen olen treenannut kovemmin ja laihtunut 10kg ja olen tällä hetkellä erittäin hyvässä kunnossa (183cm ja 79kg). Avovaimon urheilutaustastaan huolimatta hän ei kuitenkaan saa itseään niskastaan kiinni vaan jatkaa syömistään samaan malliin (vaikka otan häntä mukaan salille, tsemppaan ja syömme suhteellisen terveellisesti). Samalla hän kuitenkin fanittaa ja lukee monia fitness-blogeja ja näyttelee ihastellen niissä olevia kroppia myös minulle.
Viime vuosina hänestä on myös kuoriutunut kova nalkuttaja ja hän vetää kilareita mitä ihmeellisimmistä asioista, vaikka mm. kodinhoitohommat menee niin, että minä pesen kaikki pyykit, roskat, pesen vessat ja kylpyhuoneen, hoidan autot ja siivoan yleisesti ja hän hoitaa kasvit/kukat, silittää silloin tällöin vaatteita ja keittiön. Ruuat teemme 50/50. Tämä järjestely on minulle ok. Silti nalkutus jatkuu. Tästäkin on puhuttu.
Hoidan myös meidän perheen ruokahuollon, mutta en kuulemma aina kaupastakaan osaa ostaa oikeita vaihtoehtoja. Milloin makaroni on liian tummaa ja milloin ananaspurkki väärän merkkinen. Hän automaattisesti olettaa osaavani lukea ajatuksia siitä mitä kaikkea muuta hän haluaa kaupasta, vaikka teemme ostoslistan yhdessä. Tästäkin on puhuttu.
Hän käyttää myös paljon rahaa itseensä ja pelaa sen mukaan, että minulta voi lainata, sillä itselläni aina "varareservi" yllättäviin menoihin, jos hänen oma tilinsä kuivahtaa. Hän ostaa mm. paljon merkkilaukkuja ja -kenkiä ja paljon kosmetiikkaa ja ihonhoitotuotteita. Hän on minulle pari tonnia auki, mutta muuten yhteiset laskut ja asuntolaina hoituvat hienosti. Aina kun käymme yhdessä syömässä tai esim. leffassa tarjoan. Rahan käytöstäkin on keskusteltu.
Joku voi tässä vaihessa alkaa lyömään tossun leimaa otsaani, mutta mielestäni yritän vain tehdä parhaani parisuhteemme eteen. Käyn kuitenkin ystävieni kanssa milloin missäkin ilman, että tarvitsisi kysyä lupaa ja elämäni on muutenkin "vapaata". Käymme myös yhdessä paljon matkoilla ja tuttava parsikuntien kanssa esim. ulkona.
Ainoa koetinkivi tässä asiassa on se, että en mielellään saisi liikkua naisystävieni seurassa, sillä muuten avovaimoni vetää mustat sukat jalkaansa ja ovet paukkuvat. Olen kuulemma heti pettämässä jonkun kauniimman kanssa. Todellisuudessa rakastan vain avovaimoani (kehun häntä usein kauniiksi, tuon kukkia n. kerran/kk, osoitan hellyyttä ja sanon että rakastan häntä), mutta välillä tuntuu, että hän piinaa minua tahalleen ja tekee elämästäni välillä todella hankalaa, melkein helvettiä hetkellisesti.
Aina kun asioista puhuu hänen kanssaan hän lupaa tehdä parannuksia. Asia saattaa muuttua päiviäksi pariksi jonka jälkeen hän palaa takaisin vanhoille raiteilleen tai pahemmaksi.
Minussa on kuitenkin omat vikani, mutta mielestäni ansaitsisin parempaa kohtelua.
Eli arvon palstamammat, kysymykseni kuuluukin, onko avovaimoni mammautumassa vai mikä häntä riivaa. Tätä kestänyt jo useita vuosia ja pelkään tämän pahenevan.
T:Nilsson
Kommentit (69)
Ehkäpä te sitten kuitenkin arvostatte eri asioita elämässä? Tuosta seksistä sen verran, että ihan jokaisessa parisuhteessa on ajanjaksoja, jolloin seksi ei vaan jommalle kummalle osapuolelle maistu. Voivat kestää vuosia. Siihen joko tyytyy tai lähtee. Se, että sinä haluat tietyllä tavalla ei valitettavasti automaattisesti tarkoita sitä, että vaimosi haluaa samoja asioita. Tuo itsensä kunnossapitäminen: ei ole enää puolisollesi niin tärkeää kuin sinulle, hieman vaan mietityttää: jos on ollut SM-tason urheilija ja nyt ei enää nappaa, mikä on tullut? Onko puolisosi masentunut? Jos on, miksi?
Tuo rahankäyttö on mielestä oikea asia. Eli jos molemmat on töissä ja yhteiset kulut on jaettu vaikka tulojen mukaan suhteessa, on omien rahojen vaan sitten riitettävä. Jos ei riitä sitten jossain mättää.
Mutta sen sanon kokemuksesta, että yksinään noista onglemistä Ei korjaannu avioliitolla ja lasten hankkimisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi :) mun mielestä sä ap-selitit tosi hyvin miltä susta tuntuu, ja millainen tilanne on. Huomaan että olet miettinyt asioita todella paljon ja että myös välität avovaimostasi-haluat muutosta ja ratkaisun asioihin. Se on mielestäni huolestuttavaa että avokkisi käyttää rahaa holtittomasti ja että hän ei panosta tarpeeksi parisuhteeseen. Se mikä on myös huono juttu että asiat eivät muutu pysyvästi. Sun kannattaa kyllä miettiä eroakin vaihtoehtona jos asiat eivät mene parempaan suuntaan.
Minä en naisena kestäisi puolisolta tuollaista rahan käyttöä mitä ap kuvaa avopuolisonsa harrastavan. Minä lähtisin tuossa tilanteessa jo erisuuntaan. Kuvitellaanpa elämää eteenpäin ja tilannetta kun nainen on lapsen kanssa kotona ja perheen tulot ovat huomattavasti pienmmät ja menot vaan kasvavat...
Seksin vähenemiseen on avainkysymys mikä ehkäisy on käytössä. Hormonaalinen ehkäisy ehkäisee monilla naisilla myös kaiken halukkuuden seksiin.
Kotitöiden määrä lisääntyy lasten myötä todella paljon. Yöunista tulee usein katkonaisia ja väsyttää. Silloin yleensä nalkuttamisen määrä nousee potenssiin. Jos nyt jo ollaan rajoilla niin entä sitten ?
Ekaksi vaihtaisin ehkäisyn jos käytössä hormonaalinen ehkäisy. Sitten parisuhdeterapeutilla tai jollain muulla ammattilaisella käymään yhdessä. Ja avopuoliso vois tehdä netistä masennustestejä josko taustalla olisi masennusta.
Tuohon suhteeseen tuollaisessa tilanteessa en lähtisi hommaamaan lapsia enkä kyllä menisi naimisiinkaan.
Taidat olla vähän sellainen suorituskeskeinen heppu?
Lasket rahan käyttöä ja seksisuoritusten määrää ja laatua yms.
Kaiken kaikkiaan tarina kuulostaa aika normaalilta parisuhteelta, mutta sinä puhut avovaimostasi kuin autosta, jonka nyt ilmeisesti haluaisit vaihtaa elämäntilanteeseen paremmin sopivaan.
Mahtaako se avokki syödä epäsopivia e-pillereitä? Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin ei ole yksi eikä kaksi naista, jotka masentuvat ja lihovat, kun pillerien hormooni tekee temput. Lisäksi ne kuuleman (ja oman kokemuksen) mukaan tekevät epämieluisat temput myös seksi-innolle. Toimiihan se ehkäisy tietysti niinkin. Mutta sitten siihen nalkutukseen niin sitä ei kyllä tarvitse sietää. Jos ei avokki puheesta ymmärrä muuttaa toimintatapojaan niin mieti tarkkaan ovatko hyödyt muissa asioissa suuremmat kuin nalkutuksen haitat. Mulla on pari tuttua, jotka ovat aika kovia nalkuttamaan ja sitä on kyllä aika pirullista kuunnella ihan jo ulkopuolelta. Molempien miehet lähtisivät jos kehtaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin ilmeisesti ajattelet olevasi liian hyvä avokillesi, joten luulisi sen ratkaisevan tilanteen: eihän tosta mitään tule. Sinä katsot pinnallisia suorituksia ja ulkonäöllisiä asioita (kuten munakarvoja), ehkä avokkisi kaipaa jotain muuta, syvällisempää kumppania tms.
Ehkä avokkisi ei pidä suihinottamisesta, ja jos yhteiselonne jatkuu kannattaisi varmaan kysyä asiasta häneltä. Ei seksissä tarvitse suostua itselle vastenmielisiin asioihin.
Joka tapauksessa ainoa ratkaisu on puhua avokkisi kanssa. Mitä täällä ruikuttaminen hyödyttää?
AP tässä. Myönnän olevani pinnallinen ja rakastan seksiä. Olenhan vielä nuori ja silloin minusta asioita pitäisi tehdä ja harrastaa (kaikkea, myös liikuntaa) kun on nuori ja vielä jaksaa. Liikunnan harrastaminen on sijoitus tulevaisuuteen.
Pidän myös puolisostani todella paljon. Enkä niinkään osoita hänelle vaatimalla, joskus saatan yrittää suostutella. Kaikista näistä asioista on puhuttu, eikä häneltä saa suoraa vastausta. Aika useinkin voi sanoa vastaukseksi, että "ei vaan tiedä" ja end off discussion. Seksin lopahtamisen syyksi sanoi ettei vain huvita enään.
Jollekin kommentoijalle: olen myös syvällinen ja hyvä sydäminen ihminen. Pidän huolta läheisistäni, minulla on iso läheinen perhe ja suku, paljon hyviä ystäviä, luovutan myös verta säännöllisesti, sekä annan rahaa hyväntekeväisyyteen.
Outoa tässä minusta on se, että puolisolta ei saisi vaatia mitään. Eli jos hän on ennen ollut urheilullinen ja nyt makaa joka päivä perse homeessa sohvalla ja syö kuin hevonen, niin minun täytyy vain kestää se vaikkei se ole edes terveelllistä. Itsehän olen hänet valinnut.
Sen kuitenkin ymmärrän ettei ihmistä voi pakottaa sellaiseen mitä hän ei halua. Mutta on se kumma, että alussa ja lähes suhteen keskivaiheille asti meillä oli hyvä seksielämä ja nyt ei enää kiinnosta mikään. Voi olla että olen niin vastenmielinin ettei hän minua halua tai halua olla minun kanssani, mutta kummallista tässä on se että puoliso löytyy silti joka aamu vierestä ja töiden jälkeen sohvalta kotoa. Outoa on myös se, että omastamielestäni olen paremman näköinen nyt, kuin silloin kun tapasimme.
T:Nilsson
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa ja etsi uusi kumppani. Nalkutus on paha piirre, ei häviä vaan pahenee iän myötä. Jos lihoo 10kg nuorena, mites kun lapsia alkaa tulla ? Ja kyllä seksi on tärkeä osa liittoa.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:35"]
Minä en ymmärrä tätä ihme vouhotusta siitä, että rahojen pitää olla yhteiset tai suhteessa on jotain pielessä. Minä olen rahankäyttäjänä vähän samanlainen kuin ap:n avokki, ja meillä miehen kanssa on tästä syystä erilliset rahat. Jos omani loppuvat, saan tietenkin tarpeellisiin asioihin lainaan, mutta maksan aina lainaamani takaisin. Jos saisin käyttää miehenkin rahoja mielin määrin, olisivat säästötilit ja vastaavat aina nollilla. Minusta erittäin toimiva systeemi, jos jommalla kummalla on ongelmia rahankäytössä.
Ja ap:n ongelmaan: minustakin hieman kuulostaa siltä, ettet ihan tosissasi kuitenkaan ehkä rakasta avovaimoasi. Toisaalta nuo kuvaamasi asiat kuuluvat yleensä aina pitkään parisuhteeseen. Meillä esim. miehen seksihalut vähentyivät todella paljon ekan vuoden jälkeen, ja mietin ihan tosissani eroa tästä syystä. Lopulta useamman vuoden miettimisen jälkeen päätin kuitenkin, että suhteessamme on niin paljon hyvää, etten halua pilata sitä loppujen lopuksi aika vähäpätöisen asian takia. Ja kas, kaksi lasta myöhemmin omatkin halut ovat vähentyneet niin paljon, että nykyään toimitaan hyvin yksiin ja seksielämämme on parantunut, kun olen lopettanut jatkuvan vonkaamisen :D
Minusta rakkaus on ennen kaikkea tahdon asia. Jos ap todella tahdot rakastaa avovaimoasi, kaikki nuo edellä kuvaamasi asiat ovat merkityksettömiä siihen verrattuna.
[/quote]
Kuka täällä olisi sanonut, että rahojen tulisi olla yhteisiä, jos toisella on ongelmia rahankäytön suhteet? Eikö täällä ihmiset ole ennemminkin kehoittaneet kysymään, onko tytöllä kaikki ok, pitämään kirjanpitoa yms. ja kiinnittämään huomiota ennemmin henkisiin, kuin pinnallisiin asioihin? Ei täällä kukaan ole väittänyt, että esim. peliongelmaisen kanssa tulisi olla yhteinen talous tai maksuhäiriöisen.