Lue keskustelun säännöt.
Eriarvoistunut parisuhde
24.03.2013 |
Olen vähän alta 30:nen mies ja olen avoliitossa kolme vuotta nuoremman naisen kanssa. Itse olen korkeakoulutettu ja työskentelen finanssialalla. Avovaimoni työskentelee eräässä konsernissa yo-papereilla. Tapasimme noin kaksikymppisinä, eikä meillä ole vielä lapsia. Olemme asuneet jo yli 6 vuotta yhdessä pk-seudulla. Olen alkanut miettimään seuraavalle "tasolle" siirtymistä (naimisiin), mutta minusta tuntuu siltä, että suhteemme ei ole ns. tasa-arvoinen ja avovaimoni mammautuu (en keksi ongelmalle parempaa termiä). Pikku hiljaa suhteen edetessä on ilmestynyt kaikenlasia ongelmia ja ei niin toivottuja ominaisuuksia, joten avioliittoon meno epäilyttää.
Ongelma on siis seuraava: Kun tapasimme, niin kuin kaikilla muillakin pareilla suhde oli ihana ja täydellinen. Seksiä oli usein ja se tyydytti minut. Suhde oli muutenkin tasapainossa. Mutta nykyään....
Seksi on itselleni todella tärkeä aihe ja yritän kehittää itseäni siinä aina vain paremmaksi. Yritän myös silloin tällöin keksiä jotain uutta kokeiltavaa ja teen aloitteista 90%. Pidän myös todella paljon avovaimoni intiimialueiden hyväilemisestä ja nuolemisesta. Hän nauttii siitä todella paljon ja saa usein useita orgasmeja session aikana. Olen omasta mielestäni hyvin varustettu suht komea mies, eikä orgasmeja jää uupumaan normaalisti asioita hoidellessamme.
Minua kuitenkin häiritsee se, että avovaimoni ei ota minulta suihin (otti paljon suhteen alkumetreillä "tehdäkseen vaikutuksen"?, kunnes homma tyssäsi kuin seinään) vaikka vehkeeni on puhdas, ajeltu, kookas, kaunis, eikä minulla ole koskaan ollut sp-tauteja. Exäni vuosien takaa antoi taivaallista suuseksiä usein, sekä nieli.
Kun esimerkiksi pyydän oman nuolemissessioni päätteeksi, että voisitko, hän sanoo, että niska kipeä, päähän koskee, kurkku on kipeä tai nenä on tukossa.... Sain viimeksi pari lipaisua ehkä vuosi sitten vuosipäivänämme. Hän ei myöskään omatoimisesti hyökkää alakerran kimppuun. Ja jos itse en tekisi aloitteita seksiin, meillä olisi seksiä kerran kk jos sitäkään. Nykyään meillä on noin 2-4/krt/vk, jos teen itse aloitteen. Tästäkin on puhuttu ja olen kokeillut olla tekemättä aloitetta itse, jolloin olen jäänyt kokonaan ilman useaksi kuukaudeksi.
Toinen seikka on se, että tavatessamme avovaimoni oli SM-tason yleisurheilija ja oli todella hyvässä kunnossa. Urheilun lopetettuaan hän on siirtynyt salilla käymiseen silloin tällöin ja lihonnut sinä aikana n. 10-15 kiloa. Olen itsekkin pitkän linjan urheilija ja yhdessäolo aikanamme lihoin 5kg, jonka jälkeen olen treenannut kovemmin ja laihtunut 10kg ja olen tällä hetkellä erittäin hyvässä kunnossa (183cm ja 79kg). Avovaimon urheilutaustastaan huolimatta hän ei kuitenkaan saa itseään niskastaan kiinni vaan jatkaa syömistään samaan malliin (vaikka otan häntä mukaan salille, tsemppaan ja syömme suhteellisen terveellisesti). Samalla hän kuitenkin fanittaa ja lukee monia fitness-blogeja ja näyttelee ihastellen niissä olevia kroppia myös minulle.
Viime vuosina hänestä on myös kuoriutunut kova nalkuttaja ja hän vetää kilareita mitä ihmeellisimmistä asioista, vaikka mm. kodinhoitohommat menee niin, että minä pesen kaikki pyykit, roskat, pesen vessat ja kylpyhuoneen, hoidan autot ja siivoan yleisesti ja hän hoitaa kasvit/kukat, silittää silloin tällöin vaatteita ja keittiön. Ruuat teemme 50/50. Tämä järjestely on minulle ok. Silti nalkutus jatkuu. Tästäkin on puhuttu.
Hoidan myös meidän perheen ruokahuollon, mutta en kuulemma aina kaupastakaan osaa ostaa oikeita vaihtoehtoja. Milloin makaroni on liian tummaa ja milloin ananaspurkki väärän merkkinen. Hän automaattisesti olettaa osaavani lukea ajatuksia siitä mitä kaikkea muuta hän haluaa kaupasta, vaikka teemme ostoslistan yhdessä. Tästäkin on puhuttu.
Hän käyttää myös paljon rahaa itseensä ja pelaa sen mukaan, että minulta voi lainata, sillä itselläni aina "varareservi" yllättäviin menoihin, jos hänen oma tilinsä kuivahtaa. Hän ostaa mm. paljon merkkilaukkuja ja -kenkiä ja paljon kosmetiikkaa ja ihonhoitotuotteita. Hän on minulle pari tonnia auki, mutta muuten yhteiset laskut ja asuntolaina hoituvat hienosti. Aina kun käymme yhdessä syömässä tai esim. leffassa tarjoan. Rahan käytöstäkin on keskusteltu.
Joku voi tässä vaihessa alkaa lyömään tossun leimaa otsaani, mutta mielestäni yritän vain tehdä parhaani parisuhteemme eteen. Käyn kuitenkin ystävieni kanssa milloin missäkin ilman, että tarvitsisi kysyä lupaa ja elämäni on muutenkin "vapaata". Käymme myös yhdessä paljon matkoilla ja tuttava parsikuntien kanssa esim. ulkona.
Ainoa koetinkivi tässä asiassa on se, että en mielellään saisi liikkua naisystävieni seurassa, sillä muuten avovaimoni vetää mustat sukat jalkaansa ja ovet paukkuvat. Olen kuulemma heti pettämässä jonkun kauniimman kanssa. Todellisuudessa rakastan vain avovaimoani (kehun häntä usein kauniiksi, tuon kukkia n. kerran/kk, osoitan hellyyttä ja sanon että rakastan häntä), mutta välillä tuntuu, että hän piinaa minua tahalleen ja tekee elämästäni välillä todella hankalaa, melkein helvettiä hetkellisesti.
Aina kun asioista puhuu hänen kanssaan hän lupaa tehdä parannuksia. Asia saattaa muuttua päiviäksi pariksi jonka jälkeen hän palaa takaisin vanhoille raiteilleen tai pahemmaksi.
Minussa on kuitenkin omat vikani, mutta mielestäni ansaitsisin parempaa kohtelua.
Eli arvon palstamammat, kysymykseni kuuluukin, onko avovaimoni mammautumassa vai mikä häntä riivaa. Tätä kestänyt jo useita vuosia ja pelkään tämän pahenevan.
T:Nilsson
Kommentit (69)
Tai ehkä nainen on löytänyt kivan turvasataman liitosta, jossa omaa rahankäyttöään ei tarvitse hallita (sitä saa aina lisää), painosta ei tarvitse enää huolehtia ja seksinkin voi käytännössä lähes lopettaa. Vielä kun ymmärtää jättää miehen napinat omaan arvoonsa niin a vot! Hyvä diili!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestämi on ihan kohtuullista odottaa huolellisuutta niin rahan käytön kuin ulkonäön huoltamisenkin suhteen. Ehkä teidän kannattaa keskustella siitä, mitä odotatte toisiltanne ja toteutuvatko nämä arjessa. Jos arvostuksenne ja muut ovat pahasti ristiriidassa niin ehkä naimisiinmenoa kannattaa harkita. Miksi ylipäätään on pakoo mennä naimisiin. Ei se suhde siitä muutu, toki sitä on enemmän velvollisuudentunteesta toista kohtaan, mutta onko se nyt sitten ihailtava asia? En tiedä jokainen päättää itse nämä asiat, tsemppiä ja aurinkoa sinne kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 09:00"]
Mielestämi on ihan kohtuullista odottaa huolellisuutta niin rahan käytön kuin ulkonäön huoltamisenkin suhteen. Ehkä teidän kannattaa keskustella siitä, mitä odotatte toisiltanne ja toteutuvatko nämä arjessa. Jos arvostuksenne ja muut ovat pahasti ristiriidassa niin ehkä naimisiinmenoa kannattaa harkita. Miksi ylipäätään on pakoo mennä naimisiin. Ei se suhde siitä muutu, toki sitä on enemmän velvollisuudentunteesta toista kohtaan, mutta onko se nyt sitten ihailtava asia? En tiedä jokainen päättää itse nämä asiat, tsemppiä ja aurinkoa sinne kuitenkin.
[/quote]
AP tässä taas. Kiitos tästä kommentista, edes joku ymmärtää mitä ajan takaa.
Rahasta vielä, että avokkini on todella hyvä palkkainen ja haluan kyllä että hän on huoliteltu, mutta en niin että rahan käyttö menee överiksi. Mielestäni nykyään hyvä systeemi on se, että hän lainaa minulta, ettei sitten tulevaisudessa jää mitään hampaankoloon kun toinen on rahoittanut toisen suurkulutusta vuodesta toiseen. Kyllähän sitä on kirjanpitoa yrtetty näyttää naiselle, mutta laihoin tuloksin. Ei minulla arahasta tee tiukkaa vaan kysymys on siinä, että minun täytyy joka kk varautua siihen, että avokin tili näyttää miinusta.
Naimisiin haluan mennä siksi, että hän on kuitenkin ongelmistaan huolimatta hyvä kumppani ja onhan minussakin vaikka mitä vikaa. Kirjoitinkin tänne juuri siksi, että haistelisin ongelmien laatua ja olen myös huolissani siitä, että näitä huonoaja puolia ilmestyy nopeaan tahtiin yhä useampia. Kohta varmaan lopettaa työnsä ja jää kotiin makaamaan. Enkä pidä itseäni yksinkertaisena, haluan vain, että toisella on mukava olla.
T:Nilsson
Onko avovaimosi muuttunut aika pienessä ajassa? Jotekin ehkä vähän kuulostaa siltä, että hän ei nauti elämästään tai ole oikeasti onnellinen. Aloitteettomuus seksin osalta voi kertoa myöskin jonkinlaisesta väsymyksestä ja masennuksesta.Toki en voi tietää totuutta, mutta tuollaisen kuvan sain. Holtiton rahankäyttö voi myös liittyä ihan vain yleiseen välinpitämättömyyteen elämästä. Ihan ensimmäiseksi lähtisin miettimään onko puolisosi tunne-elämä kunnossa ja onko hän tyytyväinen elämäänne tai sinuun.
Mielestäni pohdit hyviä asioita. Itse olisin huolestunein rahankäytöstä ja toisaalta nalkuttamisesta, josta mainitsit aloitusviestissäsi. Jos nalkuttamista esiintyy kun ei vielä ole lapsia, voin vakuuttaa, että se vähintään triplaantuu lasten myötä. Keskustelisin siis noista kahdesta asiasta. Ilmoittaisin ihan vain selkeästi, että sinusta tuntuu pahalta tulla kohdelluksi niin kotona ja toisaalta, että yhteistä elämää elettäessä, sinulla on oikeus huolestua kumppanin rahankäytöstä. Ehdota yhteistä taloudenpitoa ja laskujen kirjaamista ylös paperille. Myös täysin yhteiset rahat voisivat toimia teidän tilanteessanne tai sitten siirrätte laskujenmaksutilille jonkin tietyn prosenttiosuuden molempien palkasta.
Aloitusviestisi perusteella minulle tuli tunne, että vaadit aika paljon naiselta. Voisiko olla, että jollain tasolla avovaimosi tietää ja aavistaa vaatimuksesi ja ihan vain tiedostamattaan tavallaan kapinoi ja uhmaa.
Ja mitä tulee seksiin, niin en itsekään järin rakasta suihin ottamista. Ensimmäisinä vuosina vielä ihan auliisti tein, mutta nykyään aika nihkeästi. Joskus kyllä, mutta en kovin mielelläni. Arki tulee suhteeseen siis myös seksin osalta.
"luovutan verta säännöllisesti ja annan rahaa hyväntekeväisyyteen". Eli ostat siis itsellesi hyvän omantunnon, suorituksilla. Noissa asioissa ei ole mitään pahaa, mutta silloin kun niitä käytetään perusteena syvällisyydelle niin minä putoan kärryiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää kuulostaa kyllä vahvasti uupumukselta/masennukselta.
Haukkuminen ja "perse homeessa"-mollaus vaan pahentaa tilannetta. Vaikutat hiukan yksinkertaiselta, oli koulutus mikä tahansa....
Noh, ap:llä on kovat vaatimukset ja saahan niin olla. Juttu on niin että jos harrastatte seksiä 2-4 kertaa viikkossa niin se on PALJON. Jos vielä enemmän haluaa harrrastaa ja muutenkin täydellistä kumppania etsii niin voihan sellainen löytyä - tai sitten löytyy sellainen, jonka kanssa harrastetaan seksiä lopulta kerran kuussa. Suosittelen kuitenkin että ap kokeilisi, muuten voi jäädä harmittamaan. Ehkä se erittäin seksikeskeinen nainen sitten jostain kuitenkin löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 09:00"]
Mielestämi on ihan kohtuullista odottaa huolellisuutta niin rahan käytön kuin ulkonäön huoltamisenkin suhteen. Ehkä teidän kannattaa keskustella siitä, mitä odotatte toisiltanne ja toteutuvatko nämä arjessa. Jos arvostuksenne ja muut ovat pahasti ristiriidassa niin ehkä naimisiinmenoa kannattaa harkita. Miksi ylipäätään on pakoo mennä naimisiin. Ei se suhde siitä muutu, toki sitä on enemmän velvollisuudentunteesta toista kohtaan, mutta onko se nyt sitten ihailtava asia? En tiedä jokainen päättää itse nämä asiat, tsemppiä ja aurinkoa sinne kuitenkin.
[/quote]
AP tässä taas. Kiitos tästä kommentista, edes joku ymmärtää mitä ajan takaa.
Rahasta vielä, että avokkini on todella hyvä palkkainen ja haluan kyllä että hän on huoliteltu, mutta en niin että rahan käyttö menee överiksi. Mielestäni nykyään hyvä systeemi on se, että hän lainaa minulta, ettei sitten tulevaisudessa jää mitään hampaankoloon kun toinen on rahoittanut toisen suurkulutusta vuodesta toiseen. Kyllähän sitä on kirjanpitoa yrtetty näyttää naiselle, mutta laihoin tuloksin. Ei minulla arahasta tee tiukkaa vaan kysymys on siinä, että minun täytyy joka kk varautua siihen, että avokin tili näyttää miinusta.
Naimisiin haluan mennä siksi, että hän on kuitenkin ongelmistaan huolimatta hyvä kumppani ja onhan minussakin vaikka mitä vikaa. Kirjoitinkin tänne juuri siksi, että haistelisin ongelmien laatua ja olen myös huolissani siitä, että näitä huonoaja puolia ilmestyy nopeaan tahtiin yhä useampia. Kohta varmaan lopettaa työnsä ja jää kotiin makaamaan. Enkä pidä itseäni yksinkertaisena, haluan vain, että toisella on mukava olla.
T:Nilsson
[/quote] No mun mielestäni olisi aivan järjetöntä mennä naimisiin tuon naisen kanssa. Jos sulla on jo nyt ajatus ja pelko naisen mammautumisesta, niin kuvittelepa ihan hetki mielessäsi millaista elämä tulee olemaan, kun hän ihan oikeasti mammautuu, eli teille syntyy lapsia.
Silloin sillä naisellasi on vuosikausia hyviä tekosyitä olla harrastamatta seksiä ja jättää itsestä huolehtiminen kokonaan, sekä tietysi nalkuttaa tuhat kertaa enemmän kaikesta, kun kotona on NIIIIIIiIN raskasta hoitaa lapsia.
Mä mielelläni kuulisin mitkä sun mielestäsi on niitä puolisosi ehdottomia hyviä ominaisuuksia, niin noita huonoja voisi vähän pistää mittasuhteisiin.
Musta kyllä sun kirjoittamasi perusteella kuulostaa, ettei puolisosikamän enää oikein jaksa lämmetä sinusta. Kunhan on tottunut helppoon elämään.
mietitosi tarkasti mitä elämältä haluat, ja onko tässä nyt se ihminen, jonka kanssa voihaluamasi kaltaista elämää elää.
Avopuolisosi perustelu seksin lopahtamiseen 'Ei vaan huvita enää' käytännössä tarkoittaa, että tarjoamasi seksi on niin huonoa ettei huvita. Voi olla, että olet teknisesti taitava ja vaihtelua löytyy, mutta seksi on juuri sitä: teknistä. Minulla on kokemusta ex-avopuolisosta, joka suhtautui seksiin kuin urheilusuoritukseen ei niin kuin rakkaudenosoitukseen. 8 vuoden suhde kaatui suurilta osin toimimattomaan seksielämään. Mies ei monista keskusteluista huolimatta ymmärtänyt, että minulle 3 orgasmia (juu, mies aina laski) ei tarkoita onnistunutta seksikertaa jos yhteys puuttuu. Suorituskeskeinen, 'urheiluseksi', aiheutti minulle haluttomuutta ja suhde päättyi lopulta vuoden selibaatin jälkeen. Mies ei halunnut erota, mutta minä en nähnyt muuta mahdollisuutta, koska pelkkä miehen kosketuskin etoi.
Voihan olla ettei tämä ole syynä avopuolisosi haluttomuuteen, mutta kuulostat sen verran suorituskeskeiseltä ihmiseltä, että neuvoni on: Opettele rakastelemaan seksiurheilun sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan oikeutettua olla pettynyt, jos toinen on totaalisesti kääntänyt kelkkansa ja muuttunut täysin eri ihmiseksi, kuin oli suhteen alussa. Jos ap:n puoliso olisi aikoinaan heidän tavatessaan vain maanut sohvalla, ollut ylipainoinen nalkuttava laiskottelija, niin tuskin suhde olisi koskaan alkanutkaan. Hyvä, että pohtii tätä ennen avioliittoa ja niitä lapsia. Nuorina alkaneille liitoille tämä on ihan tavallista, kaikki aikuistuvat 20-30 vuotiaina, se on sitten tuurista kiinni kasvaako se parikymppisenä valittu puoliso samaan suuntaan kuin itse vai tapahtuuko se kuuluisa "kasvettiin erillemme" ilmiö. Eli erotkaa nyt, kun se vielä on helppoa, ja etsikää molemmat sellaiset puolisot jotka vastaavat aikusen minänne tarpeita ja odotuksia puolisolta.
Ap, mielestäni teet sangen viileää analyysia avopuolisostasi. Jos olisin sinä, en lupautuisi sitoutumaan häneen kuten naimisiin mennessä on tarkoitus luvata.
Olen tuntenut oman mieheni vasta 2,5 vuotta ja hänessä ärsyttää monikin asia: sohvailu ja televisio, kotityöt tehdään miten sattuu, hän ei ikinä jaksaisi lähtä yhtään minnekään tai osallistua yhtään mihinkään.. Mutta sitten hänessä on puolia, joita arvostan ja kunnioitan niin syvästi, että kaikki harmin aiheet tuntuvat hyvin pieniltä elleivät mitättömiltä niihin nähden.
Listauksissasi puolisosi luonteesta ja tekemisistä kuvailet syvemmin ja tarkemmin nimenomaan negatiivisia puolia ja sivuutat hyvät asiat parilla lauseella. Ainakin lukijalle jää vaakakuppiin painamaan ne monituiset arvojasi ja kunnioituksen kohteitasi ärsyttävät asiat. Sanalla sanoen: Et kuulosta mieheltä, joka haluaa herätä tämän naisen vierestä vanhanakin.
Kokeneena rouvana neuvoisin sinua avioitumaan vain sellaisessa tapauksessa, missä sinulla on ihan selkeä HALU olla yhdessä. Siihen haluun kuuluu pieni itsepsyykkaus koko ajan: Listaus puolison hyvistä puolista, oman arvostuksen ja kunnioituksen kohteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 09:46"]
Noh, ap:llä on kovat vaatimukset ja saahan niin olla. Juttu on niin että jos harrastatte seksiä 2-4 kertaa viikkossa niin se on PALJON. Jos vielä enemmän haluaa harrrastaa ja muutenkin täydellistä kumppania etsii niin voihan sellainen löytyä - tai sitten löytyy sellainen, jonka kanssa harrastetaan seksiä lopulta kerran kuussa. Suosittelen kuitenkin että ap kokeilisi, muuten voi jäädä harmittamaan. Ehkä se erittäin seksikeskeinen nainen sitten jostain kuitenkin löytyy.
[/quote] En kyllä nyt ymmärrä näitä naisten vastauksia tuohon seksikysymykseen. Siis suurin osanaisista on sitä mieltä, että seksin kuuluukin väljähtyä, ja se ei saisi harmittaa??
mä olen kai sitten hyvin seksikeskeinen nainen, kun haluan näin 10v suhteen jälkeen edelleen kehittää seksielämäämme ja haluan seksiä vaikka päivittäin.
eli ap. Erilaisia naisiakin on olemassa.
Hei!
Ei seksin tarvitse väljähtyä pitkässäkään liitossa ja lapsien tulon myötä. Itse olen ollut 17 vuotta naimisissa, lapsia on 4 ja minusta meidän seksielämämme vain paranee koko ajan.
Se kyllä tuli mieleen (kuten joku aiempikin kirjoittaja mainitsi), että aiheuttaako avokkisi ehkäisymuoto kenties haluttomuutta. Esim. minä kokeilin muutaman kuukauden Nuvaringiä ja se oli kyllä erittäin tehokas ehkäisymuoto - olin kiukkuinen eikä haluttanut pätkääkään. Ystävälleni sama rengas sopi erinomaisesti. Sama juttu pillereiden kanssa, toisella toimii ja toisella ei. Hormonaalinen ehkäisy saattaa aiheuttaa myös lihomista. Moni kertomasi yksityiskohta tuntuisi osuvan kohdalleen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 09:46"]
Noh, ap:llä on kovat vaatimukset ja saahan niin olla. Juttu on niin että jos harrastatte seksiä 2-4 kertaa viikkossa niin se on PALJON. Jos vielä enemmän haluaa harrrastaa ja muutenkin täydellistä kumppania etsii niin voihan sellainen löytyä - tai sitten löytyy sellainen, jonka kanssa harrastetaan seksiä lopulta kerran kuussa. Suosittelen kuitenkin että ap kokeilisi, muuten voi jäädä harmittamaan. Ehkä se erittäin seksikeskeinen nainen sitten jostain kuitenkin löytyy.
[/quote] En kyllä nyt ymmärrä näitä naisten vastauksia tuohon seksikysymykseen. Siis suurin osanaisista on sitä mieltä, että seksin kuuluukin väljähtyä, ja se ei saisi harmittaa??
mä olen kai sitten hyvin seksikeskeinen nainen, kun haluan näin 10v suhteen jälkeen edelleen kehittää seksielämäämme ja haluan seksiä vaikka päivittäin.
eli ap. Erilaisia naisiakin on olemassa.
[/quote]
Seksiin tulisi suhtautua mielestäni niin, että se on osa parisuhdetta ei sen tarkoitus. Näin pystyy suhtautumaan ymmärtäväisesti ja kypsästi suhteen niihin aikoihin, jolloin toinen ei halua niin usein seksiä tai kokee sen raskaana. 10v on jokseenkin lyhyt aika vielä. Joku päivä seuraavan 40v aikana sinäkin saatat huomata ettei seksi jaksakaan kiinnostaa enää samalla tapaa. On ylimielistä ajatella itsensä muita jotenkin seksuaalisemmaksi tai niin yli-ihmiseksi ettei voi joutua tilanteeseen, jossa seksi ei enää kiinnosta.
Ap:lle vielä. Oma mieheni ei koskaan, koskaan puhuisi minusta, että makaan sohvalla perse homeessa. Ja kuitenkin olen suhteemme aikana joskus kausiluontoisesti siellä maannut. Silloinkin hän ymmärsi ja jaksoi olla kärsivällinen eikä todellakaan esittänyt mitään vaatimuksia. Lähinnä oli huolissaan, koska rakastaa minua.
Olet kadottanut kunnioituksesi puolisoasi kohtaan. Ihan varmasti hän sen myös tietää. Jos kunnioitus menee, mikään "pitäminen" ei enää auta.
Kirjoitat hyvin rumasti puolisostasi. "Perse homeessa sohvalla." Vaikutelmani on, että sinä et rakasta ko. ihmistä, vaan mittaat hänestä saamaasi hyötyä. Kun juttujasi lukee, sympatiat siirtyvät avovaimosi puolelle.
En yritä keksiä neuvoja, olet jo saanut ihan asiallisia ehdotuksia. Paitsi se yksi, joka halusi antaa sinulle etukäteen anteeksi jos teet vääriä päätöksiä, "koska ne ovat vain elämää". Jotkut eivät millään osaa pitää omaa kestoagendaansa erillään muitten ihmisten asioista.
Kirjoittaja nro 45 osuu asian ytimeen. Viimeinen lause on tosi kuin vesi.
Luin viestisi ja ajattelin avata meidän elämää.
Meillä mieheni käytäytyi kuten avovaimosi aikanaan. Niin raha asioiden kuin "nalkuttamisen" ja seksin suhteen. Keskustelimme ja keskustelimme mutta vain hetkeksi auttoi. Sitten kerran kun saimme hirveän riidan aikaseksi ja tokasin siihen loppuksi että "Kun olet tuollainen saamaton vätys jos et olisi töissä niin varmaan olisit masentunut!". Silloin meni mies hiljaseksi ja sanoi että "Joo." ja näytti itsekin vähän järkyttyneeltä.
Miehellä oli siis ollut jo vuoden masennusta kun ajattelin taaksepäin niin se näkyi selvästi. Oli ihan normaali ihana itsensä kun olimme matkoilla tai ulkona mutta oli alkanut tuhlaamaan, nalkuttamaan ja pihtamaan sen vuoden aikana. Mies ei kuulemma ennen sitä riitaa edes itse tajunnut asiaa. Keskustelu alkoi autamaan kun tiesi mikä oli ongelma ja siinä sivussa tuli ne piirteet takasin miehessä mihin rakastuin. Nyt meillä on suhteellisen tasapainoinen suhde. Naimisissa ja vuoden ikäinen lapsi.
Eli voisit kysyä ihan asiallisesti että miten avovaimollasi on. Onko ollut alakuloinen tai onko tapahtunut mitään? Aina ei masentunnut itse ajatelle asiaa.
Jos mikään muu ei auta niin kysypä häneltä miten hän ajateli elävänssä jos sinulle satuu jotain ja joutuisitte elämään hänen "pussistaan".
Ystävällisin terveisin Onneksi oli Halua jatkaa vaikeuksien yli.
Kestävä parisuhde perustuu aina syvemmille asioille, kuin suihinottojen määrälle, orgasmien määrälle, ulkonäölle tai rahalle. Se ammentaa voimansa yhteisistä arvoista, toisen kunnioituksesta ja aidosta rakkaudesta. Kunnioitatko sinä puolisoasi? Et ainakaan tunnu arvostavan. Oletko huolissasi hänen voinnistaan, vai laskeskeletko aina samaan tapaan asioita, jotka hyödyttivät sinua ennen? Oletko kysynyt häneltä, miten hän voi sen sijaan, että pinnallisesti olet huolissasi vain hänen muuttuneesta ulkonäöstään. Olet nuori, sen huomaa.
Seksi muuttuu monissa parisuhteissa alkuhuuman jälkeen. Jos seksi loppuu kokonaan tai vähenee kertaan puolessa vuodessa, silloin voidaan puhua jo ongelmasta. Toista ei voi pakottaa tekemään seksin saralla mitään, mikä kumppanista tuntuu ällöttävältä. Alkuun toinen voi toista miellyttääkseen tehdä jotain, mitä muutoin ei haluaisi tehdä. Ja eksään vertaaminen kannattaa jättää kokonaan pois jo heti ensimetreillä. Älä suhtaudu seksiin kuin johonkin suoritukseen, josta jaellaan kouluarvosanoja, vaan ole aidosti tunnetasolla läsnä.
Oma puolisoni on lihonut suhteen alkuajoista jonkin verran. Hän oli hoikka, lihaksikas ja hyvännäköinen. Edelleenkin hän miellyttää silmääni, vaikka elopainoa onkin tullut. Minä urheilen harva se päivä ja olen pysynyt suurinpiirtein samoissa mitoissa, olen myöskin aktiivisempi osapuoli seksin suhteen ja aloitteista teen 90%. Olen myös maksanut paljon taloutemme menoista ja matkoista. En laskeskele näitä asioita, en pidä kirjanpitoa kuka näyttää miltäkin, kenellä on rahaa, kumpi teki aloitteen viimeksi ja onko mieheni ottanut suihin monesti. Sillä suhteemme perustuu samanlaiselle arvomaailmalle ja huumorille, kunnioitukselle ja rakkaudelle. Ehkä parisuhteessa ei kannattaisi keskittyä täydelliseen suoritukseen, vaan aitoon läsnäoloon ja välittämiseen. Olen ollut useissa suhteissa ja tiedän, miten vaikeaa on löytää henkisesti näin rikas ihminen, mitä mieheni on. En jaksa kiinnittää huomiota pikkuasioihin, kun suuret linjat ovat kunnossa.
Kysymys kuuluukin: onko sinun parisuhteesi suuret linjat kunnossa?
Minä en ymmärrä tätä ihme vouhotusta siitä, että rahojen pitää olla yhteiset tai suhteessa on jotain pielessä. Minä olen rahankäyttäjänä vähän samanlainen kuin ap:n avokki, ja meillä miehen kanssa on tästä syystä erilliset rahat. Jos omani loppuvat, saan tietenkin tarpeellisiin asioihin lainaan, mutta maksan aina lainaamani takaisin. Jos saisin käyttää miehenkin rahoja mielin määrin, olisivat säästötilit ja vastaavat aina nollilla. Minusta erittäin toimiva systeemi, jos jommalla kummalla on ongelmia rahankäytössä.
Ja ap:n ongelmaan: minustakin hieman kuulostaa siltä, ettet ihan tosissasi kuitenkaan ehkä rakasta avovaimoasi. Toisaalta nuo kuvaamasi asiat kuuluvat yleensä aina pitkään parisuhteeseen. Meillä esim. miehen seksihalut vähentyivät todella paljon ekan vuoden jälkeen, ja mietin ihan tosissani eroa tästä syystä. Lopulta useamman vuoden miettimisen jälkeen päätin kuitenkin, että suhteessamme on niin paljon hyvää, etten halua pilata sitä loppujen lopuksi aika vähäpätöisen asian takia. Ja kas, kaksi lasta myöhemmin omatkin halut ovat vähentyneet niin paljon, että nykyään toimitaan hyvin yksiin ja seksielämämme on parantunut, kun olen lopettanut jatkuvan vonkaamisen :D
Minusta rakkaus on ennen kaikkea tahdon asia. Jos ap todella tahdot rakastaa avovaimoasi, kaikki nuo edellä kuvaamasi asiat ovat merkityksettömiä siihen verrattuna.
Ehkä naisesta tuntuu, ettei riitä sinulle vaikka tekisi mitä ja on lyönyt ns. hanskat naulaan.