Muita joiden puoliso on elänyt täysin erilaisen elämän kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa oikeasti miettiä, onko hän sinulle se oikea vai olisitko sittenkin onnellisempi jonkun kaltaisesi potentiaalisen luuserin kanssa? Vaikuttaa vahvasti siltä, että syyllistät miestäsi siitä, että hän ei suostu tavallasi pelkäämään ja käännä jokaista asiaa vastoinkäymiseksi.

Usko tai älä, myös miehesi on kokenut surua ja häpeää ja voimattomuutta, mutta hän ei ole jäänyt niihin rypemään eikä syyttele vanhempiaan.

Enhän minä syyttele ketään? Olisin vain kaivannut muiden kokemuksia aiheesta, mutta nyt minut leimataankin masentuneeksi ja mielenterveysongelmaiseksi. Kyllähän lapsuus ja nuoruus muokkaa meitä ja vaikuttaa siihen miten näemme maailman ja itsemme, mutta en silti ketään syyttele. Yritän vain itse kehittää itseäni vahvemmaksi ja parantaa itsetuntoani sekä turvallisuuden tunnettani. Haluan olla positiviisempi ja pyrin siihen koko ajan. En arvannut että saisin näin paljon vihaa.

Luepa tuo aloitus ihan ajatuksella ja huomaat, että se on pelkkää syyttelyä. Sinä olet kaksinkertainen uhri: ensin lapsuutesi aiheutti vaikka mitä ja sitten miehelläsi onkin ihan toisenlaiset kokemukset, joista häntä syyllistät (ihan totta, juuri niin teet).

En leimaa sinua masentuneeksi tai mielenterveysongelmaiseksi, ainoastaan ihmiseksi, joka ei suostu ottamaan vastuuta elämästään ja syyttää oman elämänsä "sankareita" kyvyttömiksi ymmärtämään kaltaisiasi valittajia.

Aloittajan kaltainen tilanne meillä. Mä oon kasvanut pumpulissa, turvallisissa oloissa ja oon aina positiivinen ja jos vastoinkäymisiä tulee, en ota miitä kauhean vakavasti vaan porskutan eteenpäin. Kyl täs elämässä aina selviää. Kai se on kotoa tullut. Vaimon lapsuudessa alkoholisti-isä, rahahuolia, pelkoa väkivallasta kotona jne. Koulukiusaamista, joukkoon kuulumattomuuden tunnetta.. Välillä ärsyttää kun hän ei voi olla yhtä luottavainen tulevaisuuteen ja itseensä kuin minä. Erityisesti häntä tuntuu huolettavan että lapsemme saavat paremman lapsuuden kuin itse sai ja ettei toista omia traumojaan lapsille.. Noh, olen sanonut että pidän kyllä huolen et meidän perheessä kasvetaan niin kuin itsekin kasvoin lapsena, turvallisessa ympäristössä ilman huolia tai pelkoja.

Että joo, sanoisin että todella erilaisista lähdökohdista voi päätyä yhteen ja perustaa onnellisen tulevaisuuden yhdessä :)

Ryhdy pitämään budjettia ja elä sen mukaisesti. Tee aina vuodeksi kerrallaan ja päivitä sitä tarpeen mukaan. Jos olet tekemässä hankinnan, joka ei mahdu budjettiisi, mieti etukäteen, mistä kaikesta budjetoidusta sun on mahdollista nipistää ja kuinka monta kuukautta sun on niistä menoista nipistettävä, jotta sulla on hankintaasi varaa. Mieti myös, onko järkevämpää nipistää ensin ja säästyneillä rahoilla tehdä hankinta vai onko kyseessä hankinta, jota tarvitset ennenkuin rahat on kasassa (esim auto työmatkoja varten). Muista myös budjettia tehdessäsi laittaa joka kuukaudelle menoiksi jokin tietty summa, jonka siirrät aina toiselle tilille säästöön. Mieluiten tilille, johon et hanki sen paremmin pankkikorttia kuin verkkopankkitunnuksiakaan eli käyttääksesi säästämiäsi rahoja sun on marssittava pankin konttoriin. Pyöristä budjetissasi menot aina yläkanttiin ja tulot alakanttiin. 

Taloudellinen turvattomuus johtuu hyvin usein epävarmuudesta. Maaliskuussa ei ole mitään hajua, paljonko elokuussa on tuloja ja menoja. Kun alat pitämään budjettia, näet jo hyvissä ajoin, mitkä kuukaudet vuodessa tulee olemaan kaikista tiukimmat ja pystyt reagoimaan niihin hyvissä ajoin ja esim valitsetkin kevätkenkiä ostaessasi sittenkin edullisemmat, vaikka juuri sillä hetkellä tilillä olisi rahaa kalliimpiinkin. Kun tiedät, että erotuksen tarvitset kuitenkin elokuussa, on ostopäätös helpompi.