Lue keskustelun säännöt.
Mies kiusaa minua ennen tärkeitä tapahtumiani
15.03.2019 |
Jälleen pää sekaisin ja silmät turvonneina itkemisestä. Tällä kertaa kyseessä on tärkeä työmatka, josta sovittiin kaksi viikkoa sitten että se sopii miehelle, hän voi olla lasten kanssa kaksi yötä, tulen jo sunnuntaina aamupäivällä takaisin. Teen tällaisia matkoja noin kolme vuodessa eli todella harvoin. Lisäksi lapset menevät huomenna mummolaan hoitoon ja mies voi puuhata sillä aikaa mitä haluaa. No, mies alkoi valittaa juuri ennen lähtöäni miten en kuuntele häntä tarpeeksi kun hän puhuu työasioista (kysyn ja kuuntelen joka päivä), miten hän ei pääse työmatkoilla (valitsi itse alansa) ja miten minä en hoida lapsia tarpeeksi jotta hän saisi vapaa-aikaa (hän dumppaa lapset itse mummolaan nytkin ja saa vapaa-aikaa. Minä huolehdin lasten arjen lähes täysin). Hän korotti ääntään ja tuli huutamaan asiaansa selkäni taakse ja mesoi, että ei hänkään saa mitään työmatkoja ja minun pitää olla rehellinen, aion kuitenkin vain rentoutua. No se on totta, esim. syön jossain eikä lapset herätä minua yöllä. Hän jatkoi syyllistämistä niin kauan että aloin itkeä, sitten lähti pois.
Tällaista tapahtuu jatkuvasti, pikkuasioissakin. Jos olen sopinut nettikirppiksellä kaupat ja tapaamisen, niin hän alkaa riehua ja itkettää minua jostain ihmeellisestä aiheesta niin, että joudun menemään itkeneen näköisenä viemään kirppistavaran ja hävettää. Mies tuntuu saavuttaneen tavoitteensa kun menen pois tolaltani ja alan itkeä, hän lopettaa heti ja jättää minut rauhaan.
Jos minulla on töissä tapaaminen tai tärkeä päivä, hän kehittää riidan aiheen jotta saa minut pois tolaltani aamulla ja taas itkeneenä ja naama turvonneena töihin. Kaava on aina sama: minä tarvitsen jotain pientäkin apua, pyydän häntä esim. katsomaan lapsia, se käy hänelle, mutta juuri ennen tapahtumaa hän v i ttuilee niin kauan että murrun. Ja nytkin lähden vapisten ja mieli ihan sekaisin työmatkalle. Menomatkalla piti perehtyä vielä materiaaleihin mutta ajatukset eivät pysy kasassa. Näistä ryöpytyksistä selviäminen vie aikaa.
Mieheni on muuten ihan normaali, lukuunottamatta jonkinlaista empatiavajetta. Hän esimerkiksi auttaa mieluummin kavereitaan ja sukuaan kuin minua, minua hän ivaa jos tarvitsen apua. Etenkin jos tarvitsen konkreettista apua, kerran pyysin jos hän olisi voinut viedä minut autolla lääkäriin (olen kortiton), mies ei jaksanut lähteä, koska hän luvannut käyttää seuraavana päivänä vanhoja opiskelukavereitaan Ikeassa shoppailemassa. Ajaminen on rasittavaa eikä hän halunnut nyt rasittua, niin minä sitten puolikuolleena odotin bussit ja vaihtoyhteydet sunnuntai-iltana pakkasessa, niin että silmissä sumeni. Mulla oli nielupaise ja olin niin kipeä etten tajunnut pyytää miestä soittamaan taksia, en pystynyt itse puhumaan. Tästä mies moitti minua jälkeenpäin, olisit sanonut että soitan taksin.
Olen elänyt lapsuuden narsistin ja alkoholistin kotona. Pelkään, että mies on narsisesti vaurioitunut ja toistan samaa kaavaa nyt oman perheeni kanssa. Miltä kuulostaa? Mitä te tekisitte? En haluaisi rikkoa perhettämme mutta ei näin voi jatkaa. Voiko joku asia lapsuudessa aiheuttaa tällaista käytöstä? Mieheni on akateemisesta, ns. yläluokkaisesta hyvästä kodista, ei tietääkseni mitään lapsuudentraumojakaan jotka selittäisivät tätä kiusaamista. Hän on nuoresta asti ollut tällainen, pitkä liitto, emmekä vieläkään ole vanhoja. Mitä enemmän pystyn lasten kasvettua keskittymään itseeni, sitä pahemmaksi hänen käytöksensä muuttuu.
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Minusta apn lapset kuulostavat kyllä täysin tyypillisiltä narsistiperheen lapsilta. Yrittävät olla mahdollisimman helppoja ja iloisia, ja ostaa vanhempien huomiota ja hyväksyntää suorittamisella. Eiväthän he tuollaisessa ilmapiirissä voi mitenkään uskaltaa näyttää todellisia tunteitaan, saatika kapinoida!
Ap miehesi on hirviö, ja niin olet sinäkin. Uhraat viattomat lapsesi omille kulisseillesi.
Millä tavalla lapseni olisivat narsistiperheen lapsia? Senkö takia, että ovat hyväntuulisia ja pärjäävät koulussa? Ovatko kaikki tällaiset lapset sairaiden perheiden lapsia? Meillä on perheessä ongelmia mutta tätä en allekirjoita. Lapsi saa olla onnellinen, ilman että hän peittää sillä kaltoikohteluaan. Toki meidänkin esimurkku osaa olla hankala, mutta noin persoonina he ovat kaikki optimisteja, minusta ja muidenkin mielestä mieleltään terveitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kuulostaa kateelliselta ja mustasukkaiselta.
Isälläni oli vastaavaa käytöstä äitiä kohtaan. Äiti tosin ei useinkaan itkenyt, vaan pyrki pitämään puolensa. Vanhemmat riitelivät ja huusivat paljon ja erosivat "30-vuotisen sodan" jälkeen. Mielestäni olisi kannattanut erota jo aiemmin.
Sanot vain, että et kuuntele tuollaista jankutusta sovitusta asiasta ja lähdet pois tilanteesta. Pistä kuulokkeet korville jos yrittää jatkaa. Jos sen jälkeen yrittää käydä käsiksi tilanne on ihan selvä ja poliisille soitto paikallaan ja luonnollisesti ero.
Miestäsi pännii kun lähdet, joutuu hoitamaan lapsiansa. Se täysvastuu lapsista on monelle miehelle liikaa.
Jos sulla tärkeitä juttuja töissä niin nyt vaikenet niistä. Eipä tule selän taakse.
Suosittelen kyllä teille eroa. Kamala mies sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta apn lapset kuulostavat kyllä täysin tyypillisiltä narsistiperheen lapsilta. Yrittävät olla mahdollisimman helppoja ja iloisia, ja ostaa vanhempien huomiota ja hyväksyntää suorittamisella. Eiväthän he tuollaisessa ilmapiirissä voi mitenkään uskaltaa näyttää todellisia tunteitaan, saatika kapinoida!
Ap miehesi on hirviö, ja niin olet sinäkin. Uhraat viattomat lapsesi omille kulisseillesi.
Millä tavalla lapseni olisivat narsistiperheen lapsia? Senkö takia, että ovat hyväntuulisia ja pärjäävät koulussa? Ovatko kaikki tällaiset lapset sairaiden perheiden lapsia? Meillä on perheessä ongelmia mutta tätä en allekirjoita. Lapsi saa olla onnellinen, ilman että hän peittää sillä kaltoikohteluaan. Toki meidänkin esimurkku osaa olla hankala, mutta noin persoonina he ovat kaikki optimisteja, minusta ja muidenkin mielestä mieleltään terveitä.
Minusta keskustelu ohjautuu nyt hakoteille, kun aloittajan vanhemmuutta murjotaan. Hyökkääminen saa ihmisen puolustamaan asioitaan, vaikka niissä menisi vaikeastikin. Voitaisiinko pysytellä kyseisen parin aikuisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolustaudun kyllä, sanon jokaiseen heittoon jotain takaisin ja siitähän mies innostuukin riehumaan. Mutta hän suuttuu niin paljon vastarinnastani että tulee iholle, pelkään että hän käy käsiksi. Sen kynnyksen ylittymisen huomaan ja hiljenen, koska hän saattaa lastenkin läsnäollessa tulla huutamaan iholle ja vain vaivoin pystyy hallitsemaan itsensä, ettei käy minuun kiinni. Silloin lopetan, näen kuitenkin ammattilaisena mihin lisäsanani tulevat johtamaan (perheväkivaltaan), enkä halua että mies menettää malttinsa täysin. Hän ajautuu tuohon raivotilaan itse asiassa hyvin pienestäkin vastaan sanomisesta. Tänään sanoin tuon että viethän sinä lapset kuitenkin mummolaan hoitoon, vietä silloin omaa aikaa. Ja hän sekosi.
Eikö tämä ole kaikessa yksinkertaisuudessaan vastaus tilanteellesi, oikeasti? Sanot tuolla suoraan, että elät väkivaltaisessa suhteessa. Suosittelisitko ikinä missään tilanteessa kenellekään toiselle jatkamaan VÄLIVALTAISESSA suhteessa? Uskon, että et. Älä siis missään tapauksessa uskottele sitä itsellesikään.
Kun lukee näitä juttuja niin selkeesti käytöksen takana on se että miehet on todella laiskoja.
Kaikki on hyvin jos ei tarvitse tehdä mitään.
Sitten kun pitää tehdä niin alkaa ilkeily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies saa naisen itkemään, on aika erota. Ei kannata yrittää edes korjata, vaan lähteä suhteesta omaan asuntoon.
AP, pohdi tätä kunnolla. Sinun lapsesi olisi aikuinen ja eläisi samanlaisessa parisuhteessa kun sinä. Lapsesi kertoisi että hänen puolisonsa kiusaa ja mollaa häntä ja tahallaan aiheuttaa hänelle pahan mielen. Lapsesi myös sanoisi että hän pelkää että hänen puolisonsa löisi häntä, jos riita menisi liian pitkälle. Mitä sanoisit lapsellesi? Neuvoisotko häntä jäämään suhteeseen vai toivoisitko että hän eroaisi ja löytäisi toisenlaisen puolison?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa kauheelta. Lähde ja heti. Lasten kannalta niin lopulta paras ja ittesi myös. Älä pilaa teidän mielenterveyttä. Tollasessa touhussa ennemmin tai myöhemmin mieli murtuu ja siitä onkin sitten viä vaikeampaa selvitä. Sä ja lapset ansaitsette paljo parempaa.
Hanki oma asunto sulle ja lapsille ilman että kerrot miehelle etukäteen. Kerro niin että joku tuttu lähettyvillä että voi tulla apuun jos mies alkaa riehua. Tai sitten lähdette sillon kun mies poissa kotoa ja puhutte myöhemmin kun joku lähettyvillä. Mies vaikuttaa arvaamattomalta niin siksi näin. Turvakoti myös vaihtoehtona jonne voit aluksi lasten kanssa mennä.
Ihan oikeesti älä jää tuohon suhteeseen. Voit lasten kanssa paremmin ilman tuollasta hirviötä.
Hän käyttää sinuun henkistä väkivaltaa ja nöyryyttää sinua!! Juokse vielä kun voit. Hän haluaa kontrolloida sua ja tod. näk. hänellä on hyvin heikko itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pilaa ne sinun kivoimmat, erillisyyttä, pystyvyyttä, ammattiin liittyviä juttuja juuri siksi, että kastroi sinut ap avuttomaksi lähtemään. Juuri nuo hetket kantaisivat sinut selvemmille vesille siitä, miten pahasti pielessä suhteenne on. Sinä et näe sitä, jos itket itkujasi silloin. Ei sinun iloasi saa kukaan tappaa. Mitä kävisi, jos sanot suoraan, että älä tule pilaa mun tunnelmaa, tämä on minulle tärkeää, käsitelään myöhemmin? Ero on edessä kuitenkin.
En 6mmärrä ap:tä enkä hänen miestään. Sekä minä että mieheni reissataan jatkuvasti töiden takia. En aina edes muista missä hän menee eikä hänkään varmasti osaa ulkoa aikataulujani.
Pari lastakin on, mutta koskaan ei ole ollut mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menitkö ap nurkan taakse nyyhkyttämään?
Häh! Tulitko sinä aapeen äijä tänne palstallakin vääntämään?
Lopeta tuo ivailu ja lopeta vaimosi kiusaaminen.
Kuulostat siltä että olet läheisriippuvainen ja tarvitsisit terapiaa ymmärtääksesi syyt omien reaktioidesi taustalla. Lapsuudenperhe voi vaikuttaa, jos siellä on ollut alkoholismia ja narsismia. Oma ammatillinen taustasi ja muiden auttaminen ei tarkoita, että oman tilanteen osaisi nähdä objektiivisesti. Miehestä kannattaa joka tapauksessa erota, kun väkivallan uhkakin on jo mielestäsi olemassa.
Provosoi sitä yhden kerran kunnolla vastaanjankkaamalla niin, että se käy ihan fyysisesti käsiksi. Tuskin saat mitään pahempia vammoja, mutta ainakin saat hyvän konkreettisen syyn ottaa eron. Eli ei sen jälkeen tarvitse yhtään miettiä, kuinka yrität selittää eron miehellesi (koska hän ei selvästikään ymmärrä että hänen omassa käytöksessään on jotain pahasti vialla), kun voit sitten osoittaa aivan konkreettinen syyn. Ja muista mennä heti lääkäriin näyttämään mahdolliset jäljet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman kokenut kirjoitti:
Voi ap. Jokainen sun sana tuntuu täysin kuin omasta elämästäni. Tosin homma oli vielä pahempaa. Mm mut vietiin töihin mutta matkalla haukuttiin niin etten pystynyt sitten sinne itkultani menemään. Töiden jälkeen kävin kaupassa bussilla (kuljin julkisilla mies autolla) ja pois jäädessäni kauppakassit hajosivat niin että jouduin jäädä 2 pysäkin päässä kun metsästin kauppatavaroita pitkin bussia. Soitin miehelle voisiko tulla hakemaan. Ei kuulemma jaksanut. Etc etc esimerkkejä on 1000 ja 1. Oltiin 20 v yhdessä. Ihanat lapset. Pelkäsin mielenterveyteni puolesta loppuajat. Vihdoin 2 v sitten erottiin ja 1.5 v etsiskelin itseäni. Nyt puoli vuotta oon ollut maailman onnellisin ihminen. En haluaisi miettiä edes vanhoja asioita. En vaan voi ymmärtää miten ihminen voi käyttäytyä siten toista kohtaan ja lapsiaan. Luulin että kyseessä oli narsisti mutta olikin manipuloija.
Ihailen sun rohkeutta. Et antanut painaa itseäsi alas kuitenkaan.
Mä taas katson alaspäin hänen tunariuttaan ja kyvyttömyyttä hoitaa omia asioitaan itse, vaan vaivasi omalla surkeudellaan ukkoaan.
Ja asut keskellä metsää pikku- pikku mökissäsi ja näppäilet pikku- pikku tablettiasi. Ja olet varmaan aika yksinäinen, koska selkeästi olet kykenemätön ajattelemaan pikku-pikku aivoillasi.
Asuinpaikkani on erinomainen, samoin taloni tunnelmallisine uuneineen, nytkin tulet takoissa. Ja ajattelukykyä löytyy enemmän kuin sulle on koskaan annettukaan, ja oma tupa oma lupa. Toki parisuhde on mukava asia elämässä, en vain tajua kuka menee noin paskaan sellaiseen kuin itse menit?
Levittelet typeriä ajatuksiasi kuin pienhiukkasia takkojesi piipuista. Asut metsän keskellä ihan kuten veikkasinkin. Tarkkaan osu ja uppos profilointi.
Minä olen tehnyt sellaiset valinnat, että minun on hyvä elää puolisoni kanssa. Elämä on lyhyt niin on hyvä elää onnellista elämää. Ei rakkaus riitä vaan täytyy olla kaikin puolin hyvä, tasapainoinen elämä, hyvä olla ja enimmäkseen onnellinen.
Mies haluaa pilata kaikki sinulle tärkeät hetket. Ei se ole rakkautta. Se on henkistä väkivaltaa.
Olin pitkään suhteessa samanlaisen miehen kanssa. Lähde.
Tämä. Ap, koita tajuta että kyseessä Ei ole sinun häpeäsi vaan miehesi, vaikka hän yrittää muuta uskotella. Kerro tilanteesta kaikille, joilta voit tukea saada koska sitä tulet tarvitsemaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää apua.