Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kiusaa minua ennen tärkeitä tapahtumiani
15.03.2019 |
Jälleen pää sekaisin ja silmät turvonneina itkemisestä. Tällä kertaa kyseessä on tärkeä työmatka, josta sovittiin kaksi viikkoa sitten että se sopii miehelle, hän voi olla lasten kanssa kaksi yötä, tulen jo sunnuntaina aamupäivällä takaisin. Teen tällaisia matkoja noin kolme vuodessa eli todella harvoin. Lisäksi lapset menevät huomenna mummolaan hoitoon ja mies voi puuhata sillä aikaa mitä haluaa. No, mies alkoi valittaa juuri ennen lähtöäni miten en kuuntele häntä tarpeeksi kun hän puhuu työasioista (kysyn ja kuuntelen joka päivä), miten hän ei pääse työmatkoilla (valitsi itse alansa) ja miten minä en hoida lapsia tarpeeksi jotta hän saisi vapaa-aikaa (hän dumppaa lapset itse mummolaan nytkin ja saa vapaa-aikaa. Minä huolehdin lasten arjen lähes täysin). Hän korotti ääntään ja tuli huutamaan asiaansa selkäni taakse ja mesoi, että ei hänkään saa mitään työmatkoja ja minun pitää olla rehellinen, aion kuitenkin vain rentoutua. No se on totta, esim. syön jossain eikä lapset herätä minua yöllä. Hän jatkoi syyllistämistä niin kauan että aloin itkeä, sitten lähti pois.
Tällaista tapahtuu jatkuvasti, pikkuasioissakin. Jos olen sopinut nettikirppiksellä kaupat ja tapaamisen, niin hän alkaa riehua ja itkettää minua jostain ihmeellisestä aiheesta niin, että joudun menemään itkeneen näköisenä viemään kirppistavaran ja hävettää. Mies tuntuu saavuttaneen tavoitteensa kun menen pois tolaltani ja alan itkeä, hän lopettaa heti ja jättää minut rauhaan.
Jos minulla on töissä tapaaminen tai tärkeä päivä, hän kehittää riidan aiheen jotta saa minut pois tolaltani aamulla ja taas itkeneenä ja naama turvonneena töihin. Kaava on aina sama: minä tarvitsen jotain pientäkin apua, pyydän häntä esim. katsomaan lapsia, se käy hänelle, mutta juuri ennen tapahtumaa hän v i ttuilee niin kauan että murrun. Ja nytkin lähden vapisten ja mieli ihan sekaisin työmatkalle. Menomatkalla piti perehtyä vielä materiaaleihin mutta ajatukset eivät pysy kasassa. Näistä ryöpytyksistä selviäminen vie aikaa.
Mieheni on muuten ihan normaali, lukuunottamatta jonkinlaista empatiavajetta. Hän esimerkiksi auttaa mieluummin kavereitaan ja sukuaan kuin minua, minua hän ivaa jos tarvitsen apua. Etenkin jos tarvitsen konkreettista apua, kerran pyysin jos hän olisi voinut viedä minut autolla lääkäriin (olen kortiton), mies ei jaksanut lähteä, koska hän luvannut käyttää seuraavana päivänä vanhoja opiskelukavereitaan Ikeassa shoppailemassa. Ajaminen on rasittavaa eikä hän halunnut nyt rasittua, niin minä sitten puolikuolleena odotin bussit ja vaihtoyhteydet sunnuntai-iltana pakkasessa, niin että silmissä sumeni. Mulla oli nielupaise ja olin niin kipeä etten tajunnut pyytää miestä soittamaan taksia, en pystynyt itse puhumaan. Tästä mies moitti minua jälkeenpäin, olisit sanonut että soitan taksin.
Olen elänyt lapsuuden narsistin ja alkoholistin kotona. Pelkään, että mies on narsisesti vaurioitunut ja toistan samaa kaavaa nyt oman perheeni kanssa. Miltä kuulostaa? Mitä te tekisitte? En haluaisi rikkoa perhettämme mutta ei näin voi jatkaa. Voiko joku asia lapsuudessa aiheuttaa tällaista käytöstä? Mieheni on akateemisesta, ns. yläluokkaisesta hyvästä kodista, ei tietääkseni mitään lapsuudentraumojakaan jotka selittäisivät tätä kiusaamista. Hän on nuoresta asti ollut tällainen, pitkä liitto, emmekä vieläkään ole vanhoja. Mitä enemmän pystyn lasten kasvettua keskittymään itseeni, sitä pahemmaksi hänen käytöksensä muuttuu.
Kommentit (279)
Tää haiskahtaa provolta. Koko tilanne on epäuskottava ja kömpelö jonkun pariterapeutin/psykologin kirjoittamaksi ja yhteiskuntaluokka-aspekti on klassinen av-provon raaka-aine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pelkäät aivan turhaan eroamista. Ei sinun tarvitse olla mikään yli-ihminen joka vain kestää ja kestää vain koska on joku pakko. Ja sen pakon olet sinä kehittänyt. Nyt herätys. Ei ole häpeä erota ja myöntää, että miehesi on kusinen paska. Hän on ilmiselvä narsisti. Kiusanhenki ja paha ihminen. Olet liian lähellä nähdäksesi koko kuvion.
Suojele lapsiasi ja omaa mielenterveyttäsi. Ajat tulevat olemaan erittäin vaikeat jos miehestä yrität eroon, mutta takaan, että sekä sinä, että lapsesi voitte paljon paremmin kunhan aikaa erosta kuluu.
Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvänen aika, jos et halua muuttaa mitenkään onnellista perhe-elämäänne, niin sitten et muuta. Jos et kehtaa, viitsi ja jaksa alkaa asioita järjestelemään normaaliksi, niin turha se on tulla tännekään valittamaan.
Pillitä Elli pillitä, sillähän se maailma paranee!
Kyllähän ap kannustusta ja tukea kaipaa, vaikka uskookin ihmeellisen sitkeästi, että on miestään tärkeämmässä roolissa perheessä, koska on ihan ammatiltaan perheterapeutti tmv.
Ei ap tarvitse mitään muuta potkun perseelle. Tai muutamankin. Itsesäälissä rypevä akka.
Ei ei, typerys. Tulet näkemään, ettei se auta yhtään mitään, eikä ole miehellekään hyväksi. Se, mikä on miehelle hyväksi auttaa myös aloittajaa. Ja lapsia.
Hohhoijaa.
Ei tätä typerää provoa enää kukaan jaksa jatkaa.
Ei ole provo. Selvennän mielelläni joku asia ei ole looginen. Tarvitsen apua, parviälyä, jotain.
ap
Ap on ansassa. Sinusta tuli terapeutti, koska jokin esti sinua hakemasta apua ongelmaan, jonka takia päädyit tähän tilanteeseen. Eli ongelmaa ei ole, kun itse ryhtyy auttajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruuden exäni teki samaa. Itketti ennen yo-juhliani, ennen työhaastattelua, ollessani harrastusporukan kanssa ulkomailla... soitteli siis jatkuvasti ja haukkui minua, lähetteli tekstiviestejä, pakotti lupailemaan ihme asioita ja kiristi näillä lupauksilla (esim. jos lupaan olla käymättä enää koskaan yökerhoissa, hän lopettaa jatkuvan soittelun ja pääsen työhaastatteluun jne.). Soitteli puheluidemme välissä puheluja vanhemmilleen ja itki kuinka minä kidutan häntä jne., sitten vanhemmat soittivat minulle ja äyskivät kuinka minun pitää ymmärtää exääni, että sillä on nyt vaikeaa.
Päävikainen tyyppi siis kyseessä, ongelma ei parane kuin erolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa hirviöltä. Lähde niin pian kuin voit.
No ei nyt sentään miltään hirviöltä. Noin vain käy naisille, joilla itsepuolustus on anemian tasolla.
Ja sekö jotenkin oikeuttaa miehen käytöksen?
Ei tietenkään oikeuta, mutta eihän ukko hypi tuollalailla nenälle kuin kerjättynä. Tai ei tässä ainakaan vaikuta siltä. Mies on aivan tavallinen, ja tämä ap joku myöskin sairas akka. Siis ammattilaisuus pelastaa, hän tietää. Muka.
Kuulut siis ilmeisesti niihin ihmisiin, joiden mielestä on ok vetää turpaan jos tulee tarpeeksi ärsytetyksi? Yhtä lailla minäkin voisin keksiä omat syyt miksi juuri sinä otat minua niin paljon päähän, että mun mielestä kerjäät verta nenästäsi. Jos napsautan sua nokkaan, niin oisitko vielä samaa mieltä että itsehän kerjäsit sitä? Koska jos minä vaan sanoisin niin. Eikö se sitten riitä.
Aikuinen normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti. Jos päättää olla käyttäytymättä, se on oma päätös. Ei muiden "syy".
En minä ajattele, että se on ok, vaan että yhtä vähän kuin ap ymmärtää nyt erota se mies kykenee olemaaan raivostumatta kun ap triggeröi. Itse vastaan itse omasta elämästäni, enkä ole niin typerys, että istun triggeröimässä ihmisiä, joilla on mahiksia tintata minua. Kyllä mä tajuan, milloin mä otan jotakuta päähän. Olen itse asiassa erittäin kehittynyt siinä.
Joten en altistisi itseäni uhalle, vaan toimisin toisin.
Tähän toisin toimimiseen ilmeisesti kuuluu toisten ihmisten sairaaksi akaksi nimittely ja muu törkeän asenteellinen syyllistäminen. Kokeile voisitko kehittyä silläkin saralla paremmaksi ihmiseksi, kuten noissa triggeröintiasioissa olet kehittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt pelkäät aivan turhaan eroamista. Ei sinun tarvitse olla mikään yli-ihminen joka vain kestää ja kestää vain koska on joku pakko. Ja sen pakon olet sinä kehittänyt. Nyt herätys. Ei ole häpeä erota ja myöntää, että miehesi on kusinen paska. Hän on ilmiselvä narsisti. Kiusanhenki ja paha ihminen. Olet liian lähellä nähdäksesi koko kuvion.
Suojele lapsiasi ja omaa mielenterveyttäsi. Ajat tulevat olemaan erittäin vaikeat jos miehestä yrität eroon, mutta takaan, että sekä sinä, että lapsesi voitte paljon paremmin kunhan aikaa erosta kuluu.
Voimia.
Minusta sinä olet väärässä. Ja ap on liian fiksu tajutakseen sen, ei mene noin helppoon. Katsos eihän tässä mitään ongelmaa muuten olisikaan. Ei sen miehen tarvitse olla mikään kauhea aidostikaan, että tilanne on tällainen.
Minkälainen ihminen EI TAJUA, ETTÄ ÄRSYTTÄÄ TAI OTTAA TOISIA PÄÄHÄN? Siinä aloittajalle miettimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa hirviöltä. Lähde niin pian kuin voit.
No ei nyt sentään miltään hirviöltä. Noin vain käy naisille, joilla itsepuolustus on anemian tasolla.
Ja sekö jotenkin oikeuttaa miehen käytöksen?
Ei tietenkään oikeuta, mutta eihän ukko hypi tuollalailla nenälle kuin kerjättynä. Tai ei tässä ainakaan vaikuta siltä. Mies on aivan tavallinen, ja tämä ap joku myöskin sairas akka. Siis ammattilaisuus pelastaa, hän tietää. Muka.
Kuulut siis ilmeisesti niihin ihmisiin, joiden mielestä on ok vetää turpaan jos tulee tarpeeksi ärsytetyksi? Yhtä lailla minäkin voisin keksiä omat syyt miksi juuri sinä otat minua niin paljon päähän, että mun mielestä kerjäät verta nenästäsi. Jos napsautan sua nokkaan, niin oisitko vielä samaa mieltä että itsehän kerjäsit sitä? Koska jos minä vaan sanoisin niin. Eikö se sitten riitä.
Aikuinen normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti. Jos päättää olla käyttäytymättä, se on oma päätös. Ei muiden "syy".
En minä ajattele, että se on ok, vaan että yhtä vähän kuin ap ymmärtää nyt erota se mies kykenee olemaaan raivostumatta kun ap triggeröi. Itse vastaan itse omasta elämästäni, enkä ole niin typerys, että istun triggeröimässä ihmisiä, joilla on mahiksia tintata minua. Kyllä mä tajuan, milloin mä otan jotakuta päähän. Olen itse asiassa erittäin kehittynyt siinä.
Joten en altistisi itseäni uhalle, vaan toimisin toisin.Tähän toisin toimimiseen ilmeisesti kuuluu toisten ihmisten sairaaksi akaksi nimittely ja muu törkeän asenteellinen syyllistäminen. Kokeile voisitko kehittyä silläkin saralla paremmaksi ihmiseksi, kuten noissa triggeröintiasioissa olet kehittynyt.
Katsopas tämän viestiketjun ensimmäinen viesti. Kukahan se syyttelee asenteellisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä nyt oma ammattiylpeytesi myös vaikuttamassa? Kun et haluaisi erota, koska ammattilaiset eivät helpolla eroa. Ehkä sinun kannattaisi puhua jollekin kollegallesi tilanteesta, jos et miestäsi saa pariterapiaan (ilman räyhäilyä).
Kyllä, juuri tästä on suurilta osin kyse. Mies ei suostu terapiaan, ei yksilö- eikä mihinkään, koska vain minä olen hänen mielestään terapian tarpeessa. Perheen ongelmahan olen minä! Elämämme olisi kuulemma hyvää, kun minä ymmärtäisin olla v i ttuilematta hänelle. Näitä tilanteita tänäänkin häneltä kysyin ihan rauhallisesti, missä tilanteessa viimeksi olen sivuuttanut jonkun kertomasi asian, miten olen lähiaikoina v i ttuillut, että olen pahoillani. Kerro, puhutaan, ehditään vielä. Ei hän halua, alkaa jankata maanisesti jotain syytöstään, menee lukkoon, ja jos minä puolustaudun liikaa tai kiihdyn yhtään, on riskinä saada pataan. Mies myös vihaa syvästi puhetapaani jos tulkitsee sen yhtään "työminäkseni". En puhu mitään Leelian lepotuolikieltä kotona, ikinä, eikä kukaan ole sellaisesta huomauttanutkaan. Paitsi mies. Hän saattaa yhdestä äänenpainosta hermostua että minä en ole mikään asiakkaasi. Siinä saa varoa sanojaan.
Kollegani ihasteli ennen joulua, että on teillä ihana perhe kun kaikki voivat niin hyvin. Lapset ovat iloisia ja menestyvät koulussakin hyvin. Tätä asetelmaa on hyvin vaikea lähteä rikkomaan. On tosiaan ammatillinen ylpeys ja häpeä kun kaikki paljastuu.
Otatko niskoillesi mieluummin ohimenevän häpeän nyt vai murskaavan, pysyvän syyllisyyden lapsiesi vuoksi myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo. Selvennän mielelläni joku asia ei ole looginen. Tarvitsen apua, parviälyä, jotain.
ap
En usko. Joku tylsyyksissään väsäsi provon ja katsoi, lähteekö lentoon. No lähtihän se, koska "hieno/yläluokkainen lapsuudenkoti" mainittu. Sekä yleistä ihmissuhdejorinaa ja narsismiepäily puolisosta. Jos olisit alan ammattilainen, tunnistaisit narsistin ja osaisit toimia. Nyt olet vain joku tyyppi, joka istuu kotisohvallaan ja viettää aikaa av-palstalla, kun ei ole parempaakaan tekemistä perjantai-iltana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sait jo parviälyä. Vastaa siis loogisesti kommentteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo. Selvennän mielelläni joku asia ei ole looginen. Tarvitsen apua, parviälyä, jotain.
ap
En usko. Joku tylsyyksissään väsäsi provon ja katsoi, lähteekö lentoon. No lähtihän se, koska "hieno/yläluokkainen lapsuudenkoti" mainittu. Sekä yleistä ihmissuhdejorinaa ja narsismiepäily puolisosta. Jos olisit alan ammattilainen, tunnistaisit narsistin ja osaisit toimia. Nyt olet vain joku tyyppi, joka istuu kotisohvallaan ja viettää aikaa av-palstalla, kun ei ole parempaakaan tekemistä perjantai-iltana.
Mä ainakin otan tämän ihan tosissani ja näen ap:n kokemuksen ansassa olosta ja haluaisin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo. Selvennän mielelläni joku asia ei ole looginen. Tarvitsen apua, parviälyä, jotain.
ap
En usko. Joku tylsyyksissään väsäsi provon ja katsoi, lähteekö lentoon. No lähtihän se, koska "hieno/yläluokkainen lapsuudenkoti" mainittu. Sekä yleistä ihmissuhdejorinaa ja narsismiepäily puolisosta. Jos olisit alan ammattilainen, tunnistaisit narsistin ja osaisit toimia. Nyt olet vain joku tyyppi, joka istuu kotisohvallaan ja viettää aikaa av-palstalla, kun ei ole parempaakaan tekemistä perjantai-iltana.
Mä ainakin otan tämän ihan tosissani ja näen ap:n kokemuksen ansassa olosta ja haluaisin auttaa.
Jatkan vielä, että eniten ihmetyttää päällekäyvien ja raivostuvien ihmisten kanssa asuvat "uhrit", joita ei laisinkaan kiinnosta katsella peiliin, että miten eivät itse yhtään tajua, milloin alkavat ottaa toisia päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo. Selvennän mielelläni joku asia ei ole looginen. Tarvitsen apua, parviälyä, jotain.
ap
En usko. Joku tylsyyksissään väsäsi provon ja katsoi, lähteekö lentoon. No lähtihän se, koska "hieno/yläluokkainen lapsuudenkoti" mainittu. Sekä yleistä ihmissuhdejorinaa ja narsismiepäily puolisosta. Jos olisit alan ammattilainen, tunnistaisit narsistin ja osaisit toimia. Nyt olet vain joku tyyppi, joka istuu kotisohvallaan ja viettää aikaa av-palstalla, kun ei ole parempaakaan tekemistä perjantai-iltana.
Mä ainakin otan tämän ihan tosissani ja näen ap:n kokemuksen ansassa olosta ja haluaisin auttaa.
Jatkan vielä, että eniten ihmetyttää päällekäyvien ja raivostuvien ihmisten kanssa asuvat "uhrit", joita ei laisinkaan kiinnosta katsella peiliin, että miten eivät itse yhtään tajua, milloin alkavat ottaa toisia päähän.
Siis sitä kumppaniaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä nyt oma ammattiylpeytesi myös vaikuttamassa? Kun et haluaisi erota, koska ammattilaiset eivät helpolla eroa. Ehkä sinun kannattaisi puhua jollekin kollegallesi tilanteesta, jos et miestäsi saa pariterapiaan (ilman räyhäilyä).
Kyllä, juuri tästä on suurilta osin kyse. Mies ei suostu terapiaan, ei yksilö- eikä mihinkään, koska vain minä olen hänen mielestään terapian tarpeessa. Perheen ongelmahan olen minä! Elämämme olisi kuulemma hyvää, kun minä ymmärtäisin olla v i ttuilematta hänelle. Näitä tilanteita tänäänkin häneltä kysyin ihan rauhallisesti, missä tilanteessa viimeksi olen sivuuttanut jonkun kertomasi asian, miten olen lähiaikoina v i ttuillut, että olen pahoillani. Kerro, puhutaan, ehditään vielä. Ei hän halua, alkaa jankata maanisesti jotain syytöstään, menee lukkoon, ja jos minä puolustaudun liikaa tai kiihdyn yhtään, on riskinä saada pataan. Mies myös vihaa syvästi puhetapaani jos tulkitsee sen yhtään "työminäkseni". En puhu mitään Leelian lepotuolikieltä kotona, ikinä, eikä kukaan ole sellaisesta huomauttanutkaan. Paitsi mies. Hän saattaa yhdestä äänenpainosta hermostua että minä en ole mikään asiakkaasi. Siinä saa varoa sanojaan.
Kollegani ihasteli ennen joulua, että on teillä ihana perhe kun kaikki voivat niin hyvin. Lapset ovat iloisia ja menestyvät koulussakin hyvin. Tätä asetelmaa on hyvin vaikea lähteä rikkomaan. On tosiaan ammatillinen ylpeys ja häpeä kun kaikki paljastuu.
Onko tää ihan provo? Kuulostat masokistilta. Siitä kertoo sekin, että teet tällaisen keskustelun, jossa varmasti tiedät saavasi pskaa niskaan. Ei pahalla, mutta muakin ärsyttäisi riitatilanteessa tuollainen kuvailemasi makeilu. Kuin kiukkuista lasta koittaisit tyynnytellä.
Ja jos pelkäät saavasi pataan, jos sanot vastaan, niin millä ihmeen järjellä jäät tuohon tilanteeseen vielä lastesi kanssa? Luuletko, että lapset tykkää nähdä tuollaista perhedynamiikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa hirviöltä. Lähde niin pian kuin voit.
No ei nyt sentään miltään hirviöltä. Noin vain käy naisille, joilla itsepuolustus on anemian tasolla.
Ja sekö jotenkin oikeuttaa miehen käytöksen?
Ei tietenkään oikeuta, mutta eihän ukko hypi tuollalailla nenälle kuin kerjättynä. Tai ei tässä ainakaan vaikuta siltä. Mies on aivan tavallinen, ja tämä ap joku myöskin sairas akka. Siis ammattilaisuus pelastaa, hän tietää. Muka.
Kuulut siis ilmeisesti niihin ihmisiin, joiden mielestä on ok vetää turpaan jos tulee tarpeeksi ärsytetyksi? Yhtä lailla minäkin voisin keksiä omat syyt miksi juuri sinä otat minua niin paljon päähän, että mun mielestä kerjäät verta nenästäsi. Jos napsautan sua nokkaan, niin oisitko vielä samaa mieltä että itsehän kerjäsit sitä? Koska jos minä vaan sanoisin niin. Eikö se sitten riitä.
Aikuinen normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti. Jos päättää olla käyttäytymättä, se on oma päätös. Ei muiden "syy".
En minä ajattele, että se on ok, vaan että yhtä vähän kuin ap ymmärtää nyt erota se mies kykenee olemaaan raivostumatta kun ap triggeröi. Itse vastaan itse omasta elämästäni, enkä ole niin typerys, että istun triggeröimässä ihmisiä, joilla on mahiksia tintata minua. Kyllä mä tajuan, milloin mä otan jotakuta päähän. Olen itse asiassa erittäin kehittynyt siinä.
Joten en altistisi itseäni uhalle, vaan toimisin toisin.Tähän toisin toimimiseen ilmeisesti kuuluu toisten ihmisten sairaaksi akaksi nimittely ja muu törkeän asenteellinen syyllistäminen. Kokeile voisitko kehittyä silläkin saralla paremmaksi ihmiseksi, kuten noissa triggeröintiasioissa olet kehittynyt.
Katsopas tämän viestiketjun ensimmäinen viesti. Kukahan se syyttelee asenteellisesti?
En ole kirjoittanut kyseistä viestiä, jossa sanotaan että joku ihminen VAIKUTTAA joltain. Sen sijaan ap:ta sanottiin suoraan sairaaksi akaksi. Vissi ero. Joten pysyn edelleen neuvossa että opettele vaan sitä sympatiaa ja empatiaa ja itsesi kehittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo. Selvennän mielelläni joku asia ei ole looginen. Tarvitsen apua, parviälyä, jotain.
ap
En usko. Joku tylsyyksissään väsäsi provon ja katsoi, lähteekö lentoon. No lähtihän se, koska "hieno/yläluokkainen lapsuudenkoti" mainittu. Sekä yleistä ihmissuhdejorinaa ja narsismiepäily puolisosta. Jos olisit alan ammattilainen, tunnistaisit narsistin ja osaisit toimia. Nyt olet vain joku tyyppi, joka istuu kotisohvallaan ja viettää aikaa av-palstalla, kun ei ole parempaakaan tekemistä perjantai-iltana.
Mä ainakin otan tämän ihan tosissani ja näen ap:n kokemuksen ansassa olosta ja haluaisin auttaa.
Ap ei ole pätkääkään uskottava. Joko hän on nuori mies tai ap:n kuvaamaa tapausta huomattavasti iäkkäämpi nainen, jolla ei voisi siis olla enää mummolahoitoa kaipaavia lapsia. Noin 30-50-vuotiaat edes keskivertofiksut naiset eivät kirjoita noin, puhumattakaan nuoremmista. Tai sitten se "työmatka" on joku hoitsujen biletysmatka ja ap on "vain" psykiatrinen sairaanhoitaja, joka on nainut ulkonäöllään jonkun varakkaan perheen vesan. Siltikään kirjoitustyyli ja tapa käsitellä asioita eivät täsmää.
Selviin provoihin tai p a skakommentteihin en vastaa, en loogisesti enkä epäloogisesti.
Aloitin alan opinnot jo ennen mieheni tapaamista. Kiinnitin silloin huomiota pieniin asioihin, mutta kaikissa meissä on jotain "pientä outoutta", olemme persoonia ja mieheni oli kiltti ja älykäs, en epäillyt mitään. Tilanne on pahentunut lasten myötä ja etenkin sen, kun siirryin kotiäitiydestä luomaan uraa. Tätä olisi ollut mahdotonta ennustaa 10 vuotta sitten, koska kukaan ei ole täydellinen, mies vaikutti erittäin hyvältä.
Mainitsin yhteiskuntaluokan siksi, että yleensä väkivaltaongelmat liitetään ns. alemman kastin ongelmiksi. Perhe jossa on kaikki asiat ulkoisesti kunnossa, eikä selkeää syytä miksi lapsesta olisi kasvanut empatiavajeinen. En minä ainakaan löydä sellaista syytä, tosin tässä on se ansa, että olen liian lähellä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä hän neuvoo. Ammattilaisetkaan eivät ole mitään poranäköisiä tai selvänäkijöitä, jotka aina käsittäisivät asiakkaiden ongelmien syyt yms. ja osaisivat auttaa, sanoa oikeat sanat jne. Paljon palaa rahaa aivan hukkaan näissä terapioissa, jos myös tuloksiakin syntyy.