Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies kiusaa minua ennen tärkeitä tapahtumiani
15.03.2019 |
Jälleen pää sekaisin ja silmät turvonneina itkemisestä. Tällä kertaa kyseessä on tärkeä työmatka, josta sovittiin kaksi viikkoa sitten että se sopii miehelle, hän voi olla lasten kanssa kaksi yötä, tulen jo sunnuntaina aamupäivällä takaisin. Teen tällaisia matkoja noin kolme vuodessa eli todella harvoin. Lisäksi lapset menevät huomenna mummolaan hoitoon ja mies voi puuhata sillä aikaa mitä haluaa. No, mies alkoi valittaa juuri ennen lähtöäni miten en kuuntele häntä tarpeeksi kun hän puhuu työasioista (kysyn ja kuuntelen joka päivä), miten hän ei pääse työmatkoilla (valitsi itse alansa) ja miten minä en hoida lapsia tarpeeksi jotta hän saisi vapaa-aikaa (hän dumppaa lapset itse mummolaan nytkin ja saa vapaa-aikaa. Minä huolehdin lasten arjen lähes täysin). Hän korotti ääntään ja tuli huutamaan asiaansa selkäni taakse ja mesoi, että ei hänkään saa mitään työmatkoja ja minun pitää olla rehellinen, aion kuitenkin vain rentoutua. No se on totta, esim. syön jossain eikä lapset herätä minua yöllä. Hän jatkoi syyllistämistä niin kauan että aloin itkeä, sitten lähti pois.
Tällaista tapahtuu jatkuvasti, pikkuasioissakin. Jos olen sopinut nettikirppiksellä kaupat ja tapaamisen, niin hän alkaa riehua ja itkettää minua jostain ihmeellisestä aiheesta niin, että joudun menemään itkeneen näköisenä viemään kirppistavaran ja hävettää. Mies tuntuu saavuttaneen tavoitteensa kun menen pois tolaltani ja alan itkeä, hän lopettaa heti ja jättää minut rauhaan.
Jos minulla on töissä tapaaminen tai tärkeä päivä, hän kehittää riidan aiheen jotta saa minut pois tolaltani aamulla ja taas itkeneenä ja naama turvonneena töihin. Kaava on aina sama: minä tarvitsen jotain pientäkin apua, pyydän häntä esim. katsomaan lapsia, se käy hänelle, mutta juuri ennen tapahtumaa hän v i ttuilee niin kauan että murrun. Ja nytkin lähden vapisten ja mieli ihan sekaisin työmatkalle. Menomatkalla piti perehtyä vielä materiaaleihin mutta ajatukset eivät pysy kasassa. Näistä ryöpytyksistä selviäminen vie aikaa.
Mieheni on muuten ihan normaali, lukuunottamatta jonkinlaista empatiavajetta. Hän esimerkiksi auttaa mieluummin kavereitaan ja sukuaan kuin minua, minua hän ivaa jos tarvitsen apua. Etenkin jos tarvitsen konkreettista apua, kerran pyysin jos hän olisi voinut viedä minut autolla lääkäriin (olen kortiton), mies ei jaksanut lähteä, koska hän luvannut käyttää seuraavana päivänä vanhoja opiskelukavereitaan Ikeassa shoppailemassa. Ajaminen on rasittavaa eikä hän halunnut nyt rasittua, niin minä sitten puolikuolleena odotin bussit ja vaihtoyhteydet sunnuntai-iltana pakkasessa, niin että silmissä sumeni. Mulla oli nielupaise ja olin niin kipeä etten tajunnut pyytää miestä soittamaan taksia, en pystynyt itse puhumaan. Tästä mies moitti minua jälkeenpäin, olisit sanonut että soitan taksin.
Olen elänyt lapsuuden narsistin ja alkoholistin kotona. Pelkään, että mies on narsisesti vaurioitunut ja toistan samaa kaavaa nyt oman perheeni kanssa. Miltä kuulostaa? Mitä te tekisitte? En haluaisi rikkoa perhettämme mutta ei näin voi jatkaa. Voiko joku asia lapsuudessa aiheuttaa tällaista käytöstä? Mieheni on akateemisesta, ns. yläluokkaisesta hyvästä kodista, ei tietääkseni mitään lapsuudentraumojakaan jotka selittäisivät tätä kiusaamista. Hän on nuoresta asti ollut tällainen, pitkä liitto, emmekä vieläkään ole vanhoja. Mitä enemmän pystyn lasten kasvettua keskittymään itseeni, sitä pahemmaksi hänen käytöksensä muuttuu.
Kommentit (279)
Ap siis miten ihmeessä jaksat ja vielä ilmeisemmin aika hyvässä työelämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa hirviöltä. Lähde niin pian kuin voit.
No ei nyt sentään miltään hirviöltä. Noin vain käy naisille, joilla itsepuolustus on anemian tasolla.
Ja sekö jotenkin oikeuttaa miehen käytöksen?
Ei tietenkään oikeuta, mutta eihän ukko hypi tuollalailla nenälle kuin kerjättynä. Tai ei tässä ainakaan vaikuta siltä. Mies on aivan tavallinen, ja tämä ap joku myöskin sairas akka. Siis ammattilaisuus pelastaa, hän tietää. Muka.
No hyvänen aika, jos et halua muuttaa mitenkään onnellista perhe-elämäänne, niin sitten et muuta. Jos et kehtaa, viitsi ja jaksa alkaa asioita järjestelemään normaaliksi, niin turha se on tulla tännekään valittamaan.
Pillitä Elli pillitä, sillähän se maailma paranee!
Ap ei ole osannut kuunnella miestään eikä voi ammatti-ihmisenä myöntää sitä. Mies taas on raivostunut rooliinsa, jonka ap hänelle on antanut. Todella tavallinen tarina.
Vierailija kirjoitti:
No hyvänen aika, jos et halua muuttaa mitenkään onnellista perhe-elämäänne, niin sitten et muuta. Jos et kehtaa, viitsi ja jaksa alkaa asioita järjestelemään normaaliksi, niin turha se on tulla tännekään valittamaan.
Pillitä Elli pillitä, sillähän se maailma paranee!
Kyllähän ap kannustusta ja tukea kaipaa, vaikka uskookin ihmeellisen sitkeästi, että on miestään tärkeämmässä roolissa perheessä, koska on ihan ammatiltaan perheterapeutti tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa hirviöltä. Lähde niin pian kuin voit.
No ei nyt sentään miltään hirviöltä. Noin vain käy naisille, joilla itsepuolustus on anemian tasolla.
Ja sekö jotenkin oikeuttaa miehen käytöksen?
Ei tietenkään oikeuta, mutta eihän ukko hypi tuollalailla nenälle kuin kerjättynä. Tai ei tässä ainakaan vaikuta siltä. Mies on aivan tavallinen, ja tämä ap joku myöskin sairas akka. Siis ammattilaisuus pelastaa, hän tietää. Muka.
Tätä mieltä olen minäkin nyt. Paras ratkaisu taitaa olla se, että lapset lähtevät sijaiskotiin ja pariskunta pitää kulissinsa.
Vtun tossu, lopeta se itkeminen. Olet jo ymmärtänyt, että mies tekee tuota saadakseen sinut itkemään, miksi annat hänelle sen ilon joka kerta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa hirviöltä. Lähde niin pian kuin voit.
No ei nyt sentään miltään hirviöltä. Noin vain käy naisille, joilla itsepuolustus on anemian tasolla.
Ja sekö jotenkin oikeuttaa miehen käytöksen?
Ei tietenkään oikeuta, mutta eihän ukko hypi tuollalailla nenälle kuin kerjättynä. Tai ei tässä ainakaan vaikuta siltä. Mies on aivan tavallinen, ja tämä ap joku myöskin sairas akka. Siis ammattilaisuus pelastaa, hän tietää. Muka.
Kuulut siis ilmeisesti niihin ihmisiin, joiden mielestä on ok vetää turpaan jos tulee tarpeeksi ärsytetyksi? Yhtä lailla minäkin voisin keksiä omat syyt miksi juuri sinä otat minua niin paljon päähän, että mun mielestä kerjäät verta nenästäsi. Jos napsautan sua nokkaan, niin oisitko vielä samaa mieltä että itsehän kerjäsit sitä? Koska jos minä vaan sanoisin niin. Eikö se sitten riitä.
Aikuinen normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti. Jos päättää olla käyttäytymättä, se on oma päätös. Ei muiden "syy".
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että miehesi ei halua sinun menestyvän työssä ja kadehtii uraasi. Tai muita sinun tekemisiäsi.
Kun kerran selkeä tarkoitus on aiheuttaa sinulle pahaa mieltä ja järkyttää mielenrauhaa juuri ennen tapaamisia yms. Ja kun näkee, että alat itkemään, tietää että on onnistunut pilaamaan ainakin jotakin.
Jos haluat olla vielä miehesi kanssa yhdessä eikä puhuminen auta, kannattaisi ainakin olla kertomatta tärkeästä työpäivästä etukäteen ellei se nyt lasten hoidon kannalta ole tärkeä tieto.
Satunnaisestihan voi tuollaisia riitoja tulla kelle vain, kun toisella on menoa. Mutta jos noin kerran tapahtuu jatkuvasti, niin on varmaan hyvä miettiä, onko järkeä olla enää yhdessä, jos toisen osapuolen tarkoitus on saada toiselle paha mieli aikaiseksi.
Mies ilmiselvästi nauttii siitä että sinun mielesi pahoittuu. Hän on kateellinen sinun menoillesi ja pahoittaa mielesi jotta sinulla ei olisi "kivaa" omissa menoissasi. Tavallaan hän rankaisee sinua sinun työmatkoistasi tai muista menoista. Naskuhan hän on. Lähetä miehesi yksin terapiaan ongelmiansa selvittämään. Yleensä oman ammatin osaajat ovat juuri omassa elämässä sokeita niille omille ongelmille joita he auttavat toisten elämässä. Lasten huostaan otossa työskentelevillä on lapsiensa kanssa ongelmia. Opettajien lapset eivät menesty koulussa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvänen aika, jos et halua muuttaa mitenkään onnellista perhe-elämäänne, niin sitten et muuta. Jos et kehtaa, viitsi ja jaksa alkaa asioita järjestelemään normaaliksi, niin turha se on tulla tännekään valittamaan.
Pillitä Elli pillitä, sillähän se maailma paranee!
Kyllähän ap kannustusta ja tukea kaipaa, vaikka uskookin ihmeellisen sitkeästi, että on miestään tärkeämmässä roolissa perheessä, koska on ihan ammatiltaan perheterapeutti tmv.
Ei ap tarvitse mitään muuta potkun perseelle. Tai muutamankin. Itsesäälissä rypevä akka.
Tekeekö miehesi tuota kun lapset ovat kotona? Vai vaan kun olette kaksin? Sairas ympäristö lapsille kasvaa joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa hirviöltä. Lähde niin pian kuin voit.
No ei nyt sentään miltään hirviöltä. Noin vain käy naisille, joilla itsepuolustus on anemian tasolla.
Ja sekö jotenkin oikeuttaa miehen käytöksen?
Ei tietenkään oikeuta, mutta eihän ukko hypi tuollalailla nenälle kuin kerjättynä. Tai ei tässä ainakaan vaikuta siltä. Mies on aivan tavallinen, ja tämä ap joku myöskin sairas akka. Siis ammattilaisuus pelastaa, hän tietää. Muka.
Kuulut siis ilmeisesti niihin ihmisiin, joiden mielestä on ok vetää turpaan jos tulee tarpeeksi ärsytetyksi? Yhtä lailla minäkin voisin keksiä omat syyt miksi juuri sinä otat minua niin paljon päähän, että mun mielestä kerjäät verta nenästäsi. Jos napsautan sua nokkaan, niin oisitko vielä samaa mieltä että itsehän kerjäsit sitä? Koska jos minä vaan sanoisin niin. Eikö se sitten riitä.
Aikuinen normaali ihminen osaa käyttäytyä asiallisesti. Jos päättää olla käyttäytymättä, se on oma päätös. Ei muiden "syy".
En minä ajattele, että se on ok, vaan että yhtä vähän kuin ap ymmärtää nyt erota se mies kykenee olemaaan raivostumatta kun ap triggeröi. Itse vastaan itse omasta elämästäni, enkä ole niin typerys, että istun triggeröimässä ihmisiä, joilla on mahiksia tintata minua. Kyllä mä tajuan, milloin mä otan jotakuta päähän. Olen itse asiassa erittäin kehittynyt siinä.
Joten en altistisi itseäni uhalle, vaan toimisin toisin.
On se melkoista teatteria ja itse päänäyttämöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No hyvänen aika, jos et halua muuttaa mitenkään onnellista perhe-elämäänne, niin sitten et muuta. Jos et kehtaa, viitsi ja jaksa alkaa asioita järjestelemään normaaliksi, niin turha se on tulla tännekään valittamaan.
Pillitä Elli pillitä, sillähän se maailma paranee!
Kyllähän ap kannustusta ja tukea kaipaa, vaikka uskookin ihmeellisen sitkeästi, että on miestään tärkeämmässä roolissa perheessä, koska on ihan ammatiltaan perheterapeutti tmv.
Ei ap tarvitse mitään muuta potkun perseelle. Tai muutamankin. Itsesäälissä rypevä akka.
Ei ei, typerys. Tulet näkemään, ettei se auta yhtään mitään, eikä ole miehellekään hyväksi. Se, mikä on miehelle hyväksi auttaa myös aloittajaa. Ja lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä nyt oma ammattiylpeytesi myös vaikuttamassa? Kun et haluaisi erota, koska ammattilaiset eivät helpolla eroa. Ehkä sinun kannattaisi puhua jollekin kollegallesi tilanteesta, jos et miestäsi saa pariterapiaan (ilman räyhäilyä).
Kyllä, juuri tästä on suurilta osin kyse. Mies ei suostu terapiaan, ei yksilö- eikä mihinkään, koska vain minä olen hänen mielestään terapian tarpeessa. Perheen ongelmahan olen minä! Elämämme olisi kuulemma hyvää, kun minä ymmärtäisin olla v i ttuilematta hänelle. Näitä tilanteita tänäänkin häneltä kysyin ihan rauhallisesti, missä tilanteessa viimeksi olen sivuuttanut jonkun kertomasi asian, miten olen lähiaikoina v i ttuillut, että olen pahoillani. Kerro, puhutaan, ehditään vielä. Ei hän halua, alkaa jankata maanisesti jotain syytöstään, menee lukkoon, ja jos minä puolustaudun liikaa tai kiihdyn yhtään, on riskinä saada pataan. Mies myös vihaa syvästi puhetapaani jos tulkitsee sen yhtään "työminäkseni". En puhu mitään Leelian lepotuolikieltä kotona, ikinä, eikä kukaan ole sellaisesta huomauttanutkaan. Paitsi mies. Hän saattaa yhdestä äänenpainosta hermostua että minä en ole mikään asiakkaasi. Siinä saa varoa sanojaan.
Kollegani ihasteli ennen joulua, että on teillä ihana perhe kun kaikki voivat niin hyvin. Lapset ovat iloisia ja menestyvät koulussakin hyvin. Tätä asetelmaa on hyvin vaikea lähteä rikkomaan. On tosiaan ammatillinen ylpeys ja häpeä kun kaikki paljastuu.
Turhaan häpeät eroa, moni eroaa. Sinähän vain otat uudelleen vastuun elämästäsi ja lastesi elämän suunnasta. Se on kunnoitettavaa. Sinäkään et ole suojassa narsistilta, tulet oppimaan tästä paljon.
Älä mieti kulisseja, tuskin neuvot myöskään autettaviasi keskittymään siihen, miltä asiat näyttävät ulospäin eikä siihen, miten he oikeasti voivat. On aika nöyrtyä ja myöntää että pieleen meni tämä liitto, ihan rähmälleen. So what. Sinä teit voitavasi puolisona. Ja nyt alkaa uusi elämä.
Muista hoitaa ero turvallisesti niin että mies ei voi satuttaa sinua tai lapsia.
Nainen voisi tienata jollain muulla!
Miksi te naiset jäätte näiden miesten kanssa yhteen. Munkin tuttua kiusaa eräs mies, joka on suomen parhaiten tienaavien listalla. Vakavan narsisitisia piirteitä hänellä. Kukaan ei tiedä mitään, koska mies on näyttää parhaat puolensa muille. Hyvää mallia lapsille? Ei todellakaan.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan tässä nyt oma ammattiylpeytesi myös vaikuttamassa? Kun et haluaisi erota, koska ammattilaiset eivät helpolla eroa. Ehkä sinun kannattaisi puhua jollekin kollegallesi tilanteesta, jos et miestäsi saa pariterapiaan (ilman räyhäilyä).