Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Karmeat anopit
14.03.2019 |
Kiehuttaa nyt taas niin paljon oma anoppi, että pakko purkaa tänne. Kertokaa myös omista kamalista anopeistanne, tai mistä vain sukulaisista, niin ehkä oma ärsytykseni hieman lievenee.
Anoppi kävi tänään kylässä, viimeistä kertaa. Anoppini on aina ollut hankala, rajoja polkeva ihminen. Hänelle on monta kertaa asiasta puhuttu ja nyt annettiin viimeinen mahdollisuus. Meillä on anoppiin välimatkaa useampi sata kilometriä suuntaansa, joten emme ole nähneet usein.
Meillä on 5-vuotias tyttö, joka kaihtaa kosketusta, varsinkin vierailta. Anoppi on aina yrittänyt väkisin halata tyttöä, pitää kiinni ja syliin ottanut väkisin. Hänelle on sen sata kertaa asiasta sanottu, selitetty ja sanottu, ettei voi tehdä niin. Samoin myös, ettei voi puhua miten äiti tai isi on ilkeitä, kun emme anna tehdä asiaa x, esim. kiusata kissoja, anna periksi kiukuttelulle jne. Kertoo aina tytölle, miten hän kyllä antaisi tehdä mitä vain.
No, tänään ennenkuin anoppi saapui, hänelle puhelimessa sanottiin, että tämä on hänen viimeinen tilaisuutensa alkaa käyttäytyä, tai ei enää tarvitse tavata. Heti kun tuli sisään ovesta, yritti hyökätä tytön kimppuun, joka tietysti juoksi karkuun, koska inhoaa väkisin koskemista. Tästä taas anopille sanottiin ja olikin "kunnolla" pari tuntia, kunnes tyttö hiukan alkoi jupista, kun ei saanut lähteä vaeltamaan pullan kanssa kahvipöydästä. Heti kuului "Kyllä "Maija" saa mennä, mummo antaa luvan, ei saa noin kieltää, äiti on tosi tyhmä, eikös vaan". Sanoin anopille sitten jo aika tiukasti, ettei puhu minulle noin omassa kodissani, josta anoppi alkoi kiukuttelemaan miehelleni.
Tästä meni hetki ja anoppi alkoi valittaa, miten vein häneltä lapsenlapsensa, kun muutimme tänne töideni perässä ennen raskauttani. Alkoi kertoa, mitä kaikkea kamalaa olen tehnyt hänelle ja kaikkeni teen, että hänen on huono olla jne. Tässä kohtaa vein tytön muualle ja anoppi jäi kiukuttelemaan ja huutamaan keittiöön miehelleni. Puin tytön ja menin hänen kanssaan ulos, olimme sopineet mieheni kanssa, että toimimme näin jos homma alkaa karata käsistä, ettei tytön tarvitse nähdä tuollaista.
Vein tytön läheiseen leikkipuistoon ja jatkuvasti puhelimeni soi ja sain tekstiviestejä anopilta, suurin osa viesteistä on täysin painokelvottomia, minun haukkumistani pelkästään. Kun mieheni soitti, että anoppi on lähtenyt, lähdin takaisin kotiin tytön kanssa. Kun olimme melkein kotona, anoppi kaahasi paikalle naapuritieltä ja juoksi perässämme huutamassa minulle ja haukkumassa minua, onneksi mieheni oli tullut vastaan, joten hän jäi äitinsä kanssa kun menimme tytön kanssa sisälle. Mies sanoi, että nyt sai riittää, emme ole enää tekemisissä hänen kanssaan, hän on saanut niin monta mahdollisuutta.
Kun tämä olisikin loppunut tähän, vaan ei. Iltapäivällä ovikello soi ja kun menin avaamaan, oven takana oli kaksi poliisia ja lastensuojelun työntekijät. He sanoivat, että olivat saaneet ilmoituksen, että lasta pahoinpitelevät huumepäissään olevat vanhemmat kotona ja lapsi huutaa kuin syötävä. Ilmoitus oli tehty tietysti ilman nimeä, mutta tekijän voi kyllä arvata. Tietysti poliiseille ja lastensuojeluntyöntekijöille kerrottiin anopin vierailusta ja käyttäytymisestä, mutta menemme huomenna tytön isän kanssa huumeseuloihin, vaikka toki meiltä otettiin heti pikatestit ja puhallutettiin.
Anoppi ei todellakaan enää tule näkemään lasta, emmekä aio olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Yritti jatkuvasti soittaa ja laittoi viestejä, joten estimme hänen numeronsa. Nuo viestit myös näytettiin virkailijoille ja poliiseille ja aiomme tehdä huomenna rikosilmoituksen anopista.
Kommentit (169)
Hyvä anoppiprovo taas vaihteeksi, nää uppoaa kyllä pirun hyvin palstan mammoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle voimia. Tarinan alku tuohon pullatilanteeseen asti kuulosti ihan samalta kuin meilläkin voisi tapahtua, mutta meillä se onneksi kyllä aina jää siihen. Teidän anonopin kanssa tilannehan meni ihan älyttömyyksiin.
Hienoa jos pystyitte olemaan asiallisia poliisien tullessa oven taakse. Kun vaan käytte ne seulat otattamassa niin kyllähän asia on siltä osin varmasti käsitelty. Onneksi teillä on anopin viestit tallessa todisteena.
Toivotaan vaan että anoppikin älyää jättää asian siihen ja pysyy teistä täst´edes erossa.
Mentiin naimisiin ja pidin oman nimeni. Anoppi taivasteli kuin olisi maailman ihmeellisin asia ja väänsi krokotiilinkyyneleitä, kun ei suvun nimi kelpaa. Appi taas oli asian kanssa ihan ok, oli jopa sitä mieltä, että ihan hyvä juttu.
Sitten tuli lapsi ja se sai minun sukunimeni. Anoppi suuttui ikihyviksi, haukkui minut manipuloijaksi ja mieheni siitä hyvästä, ettei "pitänyt puoliaan". Pelkää kuulemma, että lastamme tullaan kiusaamaan koulussa ja että lapsi ei voi tietää, että anoppi on sen mummu jos ei ole sama sukunimi (!).
Apille asia oli edelleen ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä kauhea anoppi, sairas sellainen ja sen kun tietää voi suodattaa vähän hänen toimintaansa. Tällaisen käytökselle ei voi mitään. Sanoo niin tai näin niin aina väärin. Käykää testissä, tehkää tarvittavat ilmoitukset, estäkää puhelut ja viestit. Älkää pilatko elämäänne tämän anopin takia. Älkää haukkuko, vastatko viesteihin vaan toimitte niin kuin häntä ei olisikaan. Se ärsyttää kaikkein eniten anoppia. Nimim. kokemusta on.
Sekö on pääasia, että saisi ärsytettyä anoppia mahdollisimman paljon?
Vierailija kirjoitti:
Ex-anoppini oli introvertti narsisti, joka ei kunnioita toisten rajoja. Tuli kotiimme monesti nuuskimaan ilman lupaa, penkoi paikkoja käydessään, arvostelee aina kun tilaisuuden saa, levittelee perättömiä juoruja (muistakin kun meistä), ihmiset ovat hänelle joko hyviä tai pahoja jne. Tykkää diagnosoida kovasti muita ihmisiä, harmi vaan että taito ja tieto puuttuu, dg:t ihan vääriä. Intoilee toisten kuolemista/sairastumisista.
Kylläpä helpotti.
olet nyt hakoteillä. Introvertti ei ikinä käyttäydy noin. Kyseessä ihan muu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nykyään vähän ristiriitaset tunteet anoppia kohtaan...
Alkuun oli tosi mukava mut kun rupesin odottamaan esikoista yritti ruveta päsmäröimään ja komentelemaan miten me lapsemme kasvatetaan. Kun lapsi sitten synty niin alko sen maallinen puuttuminen ihan kaikkeen. Anoppi haukku imetyksestä lähtien ihan kaiken mitä tein lapsen kanssa ja itki sitten pitkin kyliä kuinka hänen ei anneta olla isoäiti. Kävi meillä kotona järjestelemässä asunnon sisustuksen uuteen uskoon ja penko kaikki kaapit ja henkilökohtaset paperit. Suuttui kun mainitsin etten pitänyt siitä että teki niin.
Lapsi ei kiinnosta anoppia pätkän vertaa muutamaan kertaan ollaan kysytty haluaisko lasta hoitoon niin aina on jotain parempaa tekemistä. Muistaa kaikille itkeä kuinka häntä kielletään olemasta isoäiti ja jatkuvasti kyselle 3v lapselta että koskas tuut kylään. Käydään anopilla säännöllisen epäsäännöllisesti ja aina keskustelu pyörii anopin omissa asioissa, lapsi yrittää ottaa kontaktia isoäitiinsä mutta ei saa vastakaikua. Lapsen hengenvaaralliset allergiat on anopin mielestä kuviteltuja eikä haittaa jos vähän syö pähkinää. Ei auta vaikka kuinka selitetään miehen kanssa että pienikin määrä johtaa sairaalaan.
Vähän yli vuos sitten haukkui mut pystyyn lapsen läsnäollessa ja kun kehtasin sanoa hänelle ettei hänellä ole oikeutta puhua minusta niin niin pisti välit poikki. Soitti vielä koko suvun läpi ja haukkui mut heillekin ja kielsi sukulaisia olemasta tekemisissä meidän kanssa. Onneksi suvussa on sen verran fiksua porukkaa että eivät katkoneet välejä meidän perheeseen.
Mentiin syksyllä miehen kanssa naimisiin ja nyt meille on tulossa toinen lapsi. Anopin kanssa istuttiin alas ja käytiin pitkät keskustelut siitä kuinka hän minua kohtelee. Nyt viime kuukaudet ovat menneet yllättävän hyvin eikä suurempia ongelmia ole ollut. Mitä nyt edelleen jankkaa kuinka kiellämme häntä olemasta isoäiti kun emme päästä lasta hänen luo yötä. Ei pysty ymmärtämään että emme luota häneen niin paljon että antaisimme lapsen hänelle yöksi. Muutamia iltoja on viettänyt lapsen kanssa ja jos tilanne jatkuu tällaisena niin en nää mitään syytä miksi lapsi ei voisi mennä yöksi. Nyt ei vaan vielä ole se hetki.
Jotenkin vaikka nyt tilanne on hyvä niin aikaisempien yhteenottojen takia en pysty täysin luottamaan että tilanne pysyy hyvänä jatkossakin
Vaikea uskoa, että nyt yhtäkkiä ymmärtäisikin allergioiden vakavuuden. "Kyllähän lapsen täytyy suklaata/jäätelöä saada, eihän siinä ole kuin vähän jotain pähkinärouhetta, sillähän se siedätyy", en uskaltaisi luottaa ettei mummo mieti noin.
No sepä juuri. Ei tuohon voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä edelliseen että anoppi on myös hyvin vahvasti sitä mieltä että oon miehen kanssa rahasta. Miehelle muistaa kokoajan muistuttaa kuinka kiero ja rahanahne ihminen olen. Jännä vaan että tienaan enemmän kun mies eikä oo mitään tarvetta miehen omaisuudelle. On myös mun äidille haukkunut mut ja haukkunut myös mun vanhemmat ja sisarukset.
Anopista voisin kirjoittaa 500 sivuisen kirjan, mutta appenikin oli aika persoona. Hän sanoi, että olen mennyt poikansa kanssa naimisiin perinnön takia. Oli kyllä loukkaavaa miestäni kohtaan, varsinkin, kun se perintö olisi homeinen rintamamiestalo, joka menee purkuun heti kun mahdollista.
Oman omaisuutemme arvo on huomattavasti suurempi.
Anopille olen ollut piikkinä lihassa aina. Nyt on dementian vuoksi helpottanut, kun ei muista, että ole inhottava ja tarvitsee apuamme paljon.
Ilkeilyistä huolimatta en ole pystynyt pistämään välejä poikki. Kaikkein pahinta on ollut hänen mustasukkaisuutensa minun lastenlapsistani, mikä on välillä jopa ollut vaarallista.
Eli olen itsekin anoppi. En ole viaton minäkään, mutta oman anoppini virheitä olen pyrkinyt välttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme tytön, kahden vuoden päästä pojan, mutta valitettavasti terve poikavauvamme kuoli sairaalassa (Satakunnan keskussairaala)tehtyyn hoitovirheeseen. Tulin myöhemmin raskaaksi ja kävimme yksityisultrassa ja saimme tietää odottavamme tyttöä. ANOPPI TOTESI TÄHÄN: KYLLÄ SE SEURAAVA ON SITTEN TAAS POIKA...
meillä on kaksi elävää tytärtä, enempää ei lapsia tule
Tää on enemmänkin hauska ja outo, mutta tässäpä: anoppi jättää aina kyläilessämme kattamatta minulle. Toimii muuten ihan normaalisti, mutta jos esim mieheni kanssa menemme kylään ja anoppi alkaa kattaa pöytää, niin hän aina pistää astiat omalle, appiukon ja mieheni ”paikoille” pöydässä. Tai jos istumme jo pöydässä ja hän tarjoaa vaikkapa lautaselta pullaa tai kaataa kahvia, niin hän aina skippaa minut. Usein myös kahvileipää on tarjolla sen verran, että yhdelle ei riitä. Jotenkin tosi outoa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on enemmänkin hauska ja outo, mutta tässäpä: anoppi jättää aina kyläilessämme kattamatta minulle. Toimii muuten ihan normaalisti, mutta jos esim mieheni kanssa menemme kylään ja anoppi alkaa kattaa pöytää, niin hän aina pistää astiat omalle, appiukon ja mieheni ”paikoille” pöydässä. Tai jos istumme jo pöydässä ja hän tarjoaa vaikkapa lautaselta pullaa tai kaataa kahvia, niin hän aina skippaa minut. Usein myös kahvileipää on tarjolla sen verran, että yhdelle ei riitä. Jotenkin tosi outoa :D
Minulla on kala-allergia, mutta minulle aina sanotaan että se on vain teeskentelyä ja hömpötystä. Sen sijaan kälyjeni laktoosittomuus ja gluteenittomuus on ”terveysruokailua” joka huomioidaan tarjoiluissa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä joku päivä sitten ollut vauva/taapero joka oli kosketusherkkä ja pelkäsi isoäitiään, joka aina heti hyökkäsi lapsen kimppuun kun tuli käymään? Miehen äiti, syytti vaimoa miehensä kaappaamisesta, olivat muuttaneet parin sadan km päähän vaimon työn takia, lapsi pakeni isoäitiään.
Voisin vaikka vannoa että jotkut jutut on sanasta sanaan kerroittuina tässä jutussa.
Ja se häiritsee sua syystä että?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3410558/anoppi-saanut-lapsen-pelkaamaan…
Ihan sama tyyli kirjoittaa kuin tämän ketjun ap:lla. Mikähän saa tyypin kirjoittamaan/keksimään näitä aloituksia?
Te oikeasti ajattelette, että useampi ihminen ei voi kirjoittaa samalla tavalla? Tai että useammalla ihmisellä ei voi olla samoja ongelmia?
Oikeasti, kyllä. Sama tarina, sama tyyli niin tosiaan, oikeasti ajatellaan niin.
Voit aivan vapaasti siirtyä seuraavaan ketjuun.
Anoppi käsko esikoisen kohdalla tehdä abortin. En todellakaan tehnyt. Veti vuosi takaperin minut ja mieheni käräjille kun olen pöllinyt hänen rahat ja avaimet........... Olisko dementia-testien aika? Ei varmana saada sitä eukkoa lääkäriin. Katkaistiin välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä edelliseen että anoppi on myös hyvin vahvasti sitä mieltä että oon miehen kanssa rahasta. Miehelle muistaa kokoajan muistuttaa kuinka kiero ja rahanahne ihminen olen. Jännä vaan että tienaan enemmän kun mies eikä oo mitään tarvetta miehen omaisuudelle. On myös mun äidille haukkunut mut ja haukkunut myös mun vanhemmat ja sisarukset.
Ihankuin meikäläisen tarina! Samaa shittii täälläkin. Raha raha raha...
Meillä anoppi kävi jatkuvasti meidän ja lapsemme väliin ja kun asiasta mainittiin taas kerran, anoppi alkoi huutaa että lapsi on paljon fiksumpi kuin me vanhemmat. Anoppi luikerteli aina jollain keinolla väliin ja seurauksena nyt jo aikuinen lapsemme ei ole ollut meihin missään yhteydessä vuosiin.
Ajattelemme nykyään että anoppi manipuloi jo aikoinaan jollain tavalla lapsen meitä vastaan tietämättämme. Hän oli todella ilkeä ja pahansuopa ihminen, toisin kuin minä olisin vain tahtonut elää sovussa mutta se ei anopille koskaan sopinut. Hän sai energiaa riitelystä ja toisen voittamisesta mielipiteissä ja oikeassa olemisesta. Usein ajattelen että mulle sattui maailman ilkein anoppi.
Miksi nykyajan miniät kuulostavat niin itsekkäiltä ja joustamattomilta?
Oletteko ilkeitä kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nimenomaan miehen Äiti on aina se paha anoppi? Mitähän mieltä mies yleisesti ottaen on omasta anopistaan?
Ikävä kyllä meillä on näin, oma äitini on kuollut kun olin teini-ikäinen. Hän olisi silti varmaankin ollut karmea anoppi, ei koskaan kunnioittanut rajojani ja yksityisyyttäni.
Ap
Hänkin. Sattuipa molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan miniät kuulostavat niin itsekkäiltä ja joustamattomilta?
Oletteko ilkeitä kaikille?
Onko itsekästä ja joustamaton kasvattaa lapset parhaaksi näkemällään tavalla eikä antaa isovanhempien päättää miten lapsia hoidetaan? Onko itsekästä sanoa ettei anopilla ole oikeutta puuttua lapsensa perheen sisäisiin asioihin? En minäkään puutu hänen parisuhteeseensa tai arvostele hänen vanhemmuuttaan joten miksi hänellä olisi oikeus toimia niin minua kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi kävi jatkuvasti meidän ja lapsemme väliin ja kun asiasta mainittiin taas kerran, anoppi alkoi huutaa että lapsi on paljon fiksumpi kuin me vanhemmat. Anoppi luikerteli aina jollain keinolla väliin ja seurauksena nyt jo aikuinen lapsemme ei ole ollut meihin missään yhteydessä vuosiin.
Ajattelemme nykyään että anoppi manipuloi jo aikoinaan jollain tavalla lapsen meitä vastaan tietämättämme. Hän oli todella ilkeä ja pahansuopa ihminen, toisin kuin minä olisin vain tahtonut elää sovussa mutta se ei anopille koskaan sopinut. Hän sai energiaa riitelystä ja toisen voittamisesta mielipiteissä ja oikeassa olemisesta. Usein ajattelen että mulle sattui maailman ilkein anoppi.
Mulla on ok anoppi, mutta olen ihan silkasta mielenkiinnosta lukenut niitä pitkiä anoppiketjuja. Monilla oli tarinoita mm. kuinka anoppi ei anna esim. vauvaa takaisin äidille tai vie vauvaa äidin luota pois, kuinka anoppi on yrittänyt päästä hoitamaan jo ihan vastasyntynyttä, kuinka anoppi on kutsunut itseään lapsenlapsen äidiksi, kuinka anoppi on puhunut vanhemmista ikävästi lapselle tai vaikkapa syyllistänyt lasta kun tämä osoittaa enemmän kiintymystä vanhempiinsa kuin häneen.
Olenkin miettinyt, että kuinkahan usein tällaisen taustalla ei ole "tyhmyys" vaan aivan tietoinen pyrkimys mennä vanhemman ja lapsen väliin. Sellaisen syynähän voi olla ihan ilkeus, kuten teidän tapauksessa vaikuttaa, mutta myös jonkinlainen lapsellinen ja narsistinen halu olla lapselle tärkein. Siis tavallaan tuosta tulee mieleen joidenkin teiniaikaiset kolmiodraamat ystävyyssuhteissa. Joku kolmas osapuoli myrkyttää kahden muun keskinäisiä välejä omat motiivit ojassa. Joten kyllähän tällaisia ihmisiä ihan oikeasti on, mutta useimmat kasvavat sellaisesta ulos.
Minun mielestäni onkin ihan hyvä, että vanhemmat miettivät kenen on ok antaa hoitaa lastaan, eivätkä pidä mitään sukulaissuhdetta itsestäänselvyytenä siihen.
Alue: Aihe vapaa
Itselleni sattui mukava anoppi, josta tuli myöhemmin ihana, rakas mummo meidän lapsille. Valitettavasti mummo kuoli yllättäen melko nuorena.
Appiukko myös jämy mies ja touhuava ukki. Mummon kuoleman jälkeen alkoi muisti pätkiä ja halusi muuttaa senioriasuntoon. Edelleen tunnistaa kaikki poikansa ja miniät sekä lapsenlapsetkin. Ja on jo pari lapsenlapsenlastakin.
Ei oo meillä miniöidenkään kesken mitään riitelyä.
Minun mies on äidilleni kuin oma poika. Ei ole mies ikinä valittanut. Isäni kuoli todella nuorena. Eivät ehtineet tutustua. Että appiukkokokemusta ei mun miehellä ole. Uskon, että olisivat tulleet toimeen keskenään.
Meillä kyllä kyläillään puolin ja toisin. Ikinä ei ilmoittamatta kukaan mene kenenkään luo, mutta enpä muista tilannetta, etteikö kyläily olisi sopinut, jos kotona on oltu.
Missä nämä hirviöanopit on? Kun ei nyt tule kyllä ystäväpiiristäkään mitään kauhujuttuja mieleen.
Kaikilla ei ole lämpimät välit, mutta ei mitään riitojakaan.
Että tällaistakin voi elämä olla!