Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Karmeat anopit
14.03.2019 |
Kiehuttaa nyt taas niin paljon oma anoppi, että pakko purkaa tänne. Kertokaa myös omista kamalista anopeistanne, tai mistä vain sukulaisista, niin ehkä oma ärsytykseni hieman lievenee.
Anoppi kävi tänään kylässä, viimeistä kertaa. Anoppini on aina ollut hankala, rajoja polkeva ihminen. Hänelle on monta kertaa asiasta puhuttu ja nyt annettiin viimeinen mahdollisuus. Meillä on anoppiin välimatkaa useampi sata kilometriä suuntaansa, joten emme ole nähneet usein.
Meillä on 5-vuotias tyttö, joka kaihtaa kosketusta, varsinkin vierailta. Anoppi on aina yrittänyt väkisin halata tyttöä, pitää kiinni ja syliin ottanut väkisin. Hänelle on sen sata kertaa asiasta sanottu, selitetty ja sanottu, ettei voi tehdä niin. Samoin myös, ettei voi puhua miten äiti tai isi on ilkeitä, kun emme anna tehdä asiaa x, esim. kiusata kissoja, anna periksi kiukuttelulle jne. Kertoo aina tytölle, miten hän kyllä antaisi tehdä mitä vain.
No, tänään ennenkuin anoppi saapui, hänelle puhelimessa sanottiin, että tämä on hänen viimeinen tilaisuutensa alkaa käyttäytyä, tai ei enää tarvitse tavata. Heti kun tuli sisään ovesta, yritti hyökätä tytön kimppuun, joka tietysti juoksi karkuun, koska inhoaa väkisin koskemista. Tästä taas anopille sanottiin ja olikin "kunnolla" pari tuntia, kunnes tyttö hiukan alkoi jupista, kun ei saanut lähteä vaeltamaan pullan kanssa kahvipöydästä. Heti kuului "Kyllä "Maija" saa mennä, mummo antaa luvan, ei saa noin kieltää, äiti on tosi tyhmä, eikös vaan". Sanoin anopille sitten jo aika tiukasti, ettei puhu minulle noin omassa kodissani, josta anoppi alkoi kiukuttelemaan miehelleni.
Tästä meni hetki ja anoppi alkoi valittaa, miten vein häneltä lapsenlapsensa, kun muutimme tänne töideni perässä ennen raskauttani. Alkoi kertoa, mitä kaikkea kamalaa olen tehnyt hänelle ja kaikkeni teen, että hänen on huono olla jne. Tässä kohtaa vein tytön muualle ja anoppi jäi kiukuttelemaan ja huutamaan keittiöön miehelleni. Puin tytön ja menin hänen kanssaan ulos, olimme sopineet mieheni kanssa, että toimimme näin jos homma alkaa karata käsistä, ettei tytön tarvitse nähdä tuollaista.
Vein tytön läheiseen leikkipuistoon ja jatkuvasti puhelimeni soi ja sain tekstiviestejä anopilta, suurin osa viesteistä on täysin painokelvottomia, minun haukkumistani pelkästään. Kun mieheni soitti, että anoppi on lähtenyt, lähdin takaisin kotiin tytön kanssa. Kun olimme melkein kotona, anoppi kaahasi paikalle naapuritieltä ja juoksi perässämme huutamassa minulle ja haukkumassa minua, onneksi mieheni oli tullut vastaan, joten hän jäi äitinsä kanssa kun menimme tytön kanssa sisälle. Mies sanoi, että nyt sai riittää, emme ole enää tekemisissä hänen kanssaan, hän on saanut niin monta mahdollisuutta.
Kun tämä olisikin loppunut tähän, vaan ei. Iltapäivällä ovikello soi ja kun menin avaamaan, oven takana oli kaksi poliisia ja lastensuojelun työntekijät. He sanoivat, että olivat saaneet ilmoituksen, että lasta pahoinpitelevät huumepäissään olevat vanhemmat kotona ja lapsi huutaa kuin syötävä. Ilmoitus oli tehty tietysti ilman nimeä, mutta tekijän voi kyllä arvata. Tietysti poliiseille ja lastensuojeluntyöntekijöille kerrottiin anopin vierailusta ja käyttäytymisestä, mutta menemme huomenna tytön isän kanssa huumeseuloihin, vaikka toki meiltä otettiin heti pikatestit ja puhallutettiin.
Anoppi ei todellakaan enää tule näkemään lasta, emmekä aio olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Yritti jatkuvasti soittaa ja laittoi viestejä, joten estimme hänen numeronsa. Nuo viestit myös näytettiin virkailijoille ja poliiseille ja aiomme tehdä huomenna rikosilmoituksen anopista.
Kommentit (169)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh...
Oma anoppini taas on äärettömän herttainen ja ihana ihminen, minulla hankaluudet on appiukon kanssa joka on hyvin vanhanaikainen ja konservatiivinen, hänelle on iso ongelma että pidin oman sukunimeni enkä ruvennut kotirouvaksi lasten synnyttyä. Onneksi ei ole noin järkyttäväksi kuitenkaan mennyt!
Pakko tunnustaa että pelkään hulluna muuttuvani hirviöanopiksi itse, minulla on vain poikia jotka eivät vielä ole seurusteluiässä mutta nyt jo huomaan välillä ajattlevani itsekseni "toivottavasti omat poikani eivät koskaan valitse tuollaista naista" tmv. mistä joudun vielä ongelmiin tulevaisuudessa, toivottavasti tässä on vielä muutama vuosi aikaa psyykata itsensä kunnioittamaan lasten valintoja seurustelukumppaneiden suhteen! :D
Mun anoppi ilmoitti miehelleni ennenkuin oli tavannut minua, että ”aion sitten inhota miniää”. Lupaus piti, ei tervehtinyt eikä puhunut. Anoppi on wt, elämänkoululainen, eikä sietänyt että miniä on koulutettu (olen tekn.lis) ja hyvissä hommissa(teknologiajohtaja). Luulisi että olis tyytyväinen kun tienaan poikaansa enemmän mutta ei, ei kelpaa liian koulutetut. Tämä ”inhoan miniää” päätös oli vain periaatepäätös.
Kun tulin sitten jonkun vuoden päästä raskaaksi, anoppi ilmoitti jo alkuraskauden aikana että ei aio alkaa mummoksi, eihalua kutsuttavan itseä mummoksi ja ei ole käytettävissä mummona esim synttärit, joulut jne. Ilmoitti että hän keskittyy vain tyttären perheeseen ja on vain yhdelle perheelle mummo, miniöiden lapset eivät kuulemma kuulu tipan vertaa hänelle.
Muuten hyvä joo mutta mulla ei ole äitiä. Lapsemme on nyt elänyt ilman mummoja täysin, mun puolelta on vain huonokuntoinen ukki.
Anoppi on joku epävakaa persoona tms, se on katkonut välinsä omiin sukulaisiinkin. Nyt en oo nähnyt viiteen vuoteen koko kotkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi ilmoitti miehelleni ennenkuin oli tavannut minua, että ”aion sitten inhota miniää”. Lupaus piti, ei tervehtinyt eikä puhunut. Anoppi on wt, elämänkoululainen, eikä sietänyt että miniä on koulutettu (olen tekn.lis) ja hyvissä hommissa(teknologiajohtaja). Luulisi että olis tyytyväinen kun tienaan poikaansa enemmän mutta ei, ei kelpaa liian koulutetut. Tämä ”inhoan miniää” päätös oli vain periaatepäätös.
Kun tulin sitten jonkun vuoden päästä raskaaksi, anoppi ilmoitti jo alkuraskauden aikana että ei aio alkaa mummoksi, eihalua kutsuttavan itseä mummoksi ja ei ole käytettävissä mummona esim synttärit, joulut jne. Ilmoitti että hän keskittyy vain tyttären perheeseen ja on vain yhdelle perheelle mummo, miniöiden lapset eivät kuulemma kuulu tipan vertaa hänelle.
Muuten hyvä joo mutta mulla ei ole äitiä. Lapsemme on nyt elänyt ilman mummoja täysin, mun puolelta on vain huonokuntoinen ukki.
Anoppi on joku epävakaa persoona tms, se on katkonut välinsä omiin sukulaisiinkin. Nyt en oo nähnyt viiteen vuoteen koko kotkaa.
Äitini anoppi olisi halunnut äitini olevan koulutetumpi, niin ei ole kelvannut sukuun. Isänikin on tavallinen duunari, pelkän amiksen käynyt! :D Me lapsenlapsetkaan emme kelpaa, kun äidistämme olemme tulleet. Muut lapsenlapset ovat sitten tärkeämpiä, vaikka muut ovat lapsuudesta asti asuneet 700 km päässä, me vain 20 km:n. Toki meidän apumme kelpasi, äiti oli jonkun aikaa heillä (appivanhemmillaan) avustajana ja minäkin kuljin mukana tekemässä töitä, mutta sitten ne sukulaiset 700 km:n päässä alkoivat puhua, että emme tee hyvää työtä. Jätimme mummon sitten oman onnensa nojaan (vaari oli jo kuollut joku hetki aiemmin) ja sitten alkoi mummo itkeä meidän perään että noin vain jätämme hänet. Sai kyllä sitten kunnalta avustajan.
Hieman huvittavaa tällä palstalla, että ihan mikä tahansa muu aihe, niin parin ekan viestin joukossa on jo provohuutelua, 0/5 tms.
Mutta tässä, missä nyt on täysin överi tarina taas ylläri ylläri MIEHEN äidistä, kaikille menee läpi kuin häkä.
Eipä yllätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei poliisilla ole oikeutta tulla nimettömän ilmiannon perusteella oven taakse tekemään huumetestejä! Joko provo tai sitten poliisit vetäneet mutkat suoriksi. Tuollaisessa tilanteessa poliisi tod.näk kysyisi naapureilta onko kuulunut huutoa yms, eikä olisi ensimmäisenä tunkemassa tikkua suuhun, ihan jo sen takia, että pikatesti on äärimmäisen epävarma. Jos on h-merkintää, tuomioita yms niin sitten eri asia
Näkisin, että hyvää toimintaa poliisilta, kun on kuitenkin lapsesta kyse. Pahimmassa tapauksessa naapurit eivät kotona tai eivät ole kuulleet mitään ja oikeasti hädässä oleva lapsi jäisi pulaan.
Suurin osa miniöistä inhoaa anoppiaan. Jos ollaan ihan rehellisiä. Ainahan voi teeskennellä muuta, mutta harva miniä pitää anopin kyläilyistä puhumattakaan anopin yllätyskyläilyistä! Joillakin anoppi kyläilee kerran viikossa, toisella kerran kuussa ja joillakin kerran vuodessa. Kaikki miniät ja anopit eivät tapaa ollenkaan. Harva miniä haluaa kyläillä anoppilassa tai haluaisi lähteä vaikkapa matkalle anoppinsa kanssa. Anopin tapa hoitaa ja kasvattaa lapsia ja hoitaa kotia ei mene yksiin miniän arvomaailman kanssa. Joskus inhokki onkin anopin sijaan appiukko ja siinä tapauksessa vaihdat vaan sanan anoppi-kohdalle appiukko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin anoppi on tehnyt pari aiheetonta lastensuojeluilmoitusta. Ensimmäisen kerran sellaisessa tilanteessa, että oltiin juuri tultu saunasta, kun olisi pitänyt heti lähteä viemään hänelle pakettiautoa lainaksi. Mies sanoi puhelimessa, että ollaan juuri kumpikin juotu oluet, niin ei voi lähteä ajamaan, eikä muutenkaan enää näin illalla. Eipä mennyt kauan, kun sossut olivat ovella ihmettelemässä, että kun täällä piti olla umpihumalaiset vanhemmat pienten pelokkaiden lasten kanssa. Anoppi kuskasi tavaransa henkilöautolla...
This is real life! kirjoitti:
Suurin osa miniöistä inhoaa anoppiaan. Jos ollaan ihan rehellisiä. Ainahan voi teeskennellä muuta, mutta harva miniä pitää anopin kyläilyistä puhumattakaan anopin yllätyskyläilyistä! Joillakin anoppi kyläilee kerran viikossa, toisella kerran kuussa ja joillakin kerran vuodessa. Kaikki miniät ja anopit eivät tapaa ollenkaan. Harva miniä haluaa kyläillä anoppilassa tai haluaisi lähteä vaikkapa matkalle anoppinsa kanssa. Anopin tapa hoitaa ja kasvattaa lapsia ja hoitaa kotia ei mene yksiin miniän arvomaailman kanssa. Joskus inhokki onkin anopin sijaan appiukko ja siinä tapauksessa vaihdat vaan sanan anoppi-kohdalle appiukko!
Mulla ei ollut appivanhempia kohtaan mitään ennakkoon, mutta kun sitä paskaa tuli ihan joks kohtaamisella...
Arvostelua, vittuilua, piikittelyä, ilkeilyä ja nälvimistä.
Häissämme haukuttiin kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pelkkä kaupan kassa, kun taas miehen veljen vaimo on sairaanhoitaja (lähihoitaja) ja oikein mallin töitä tehnyt (poseeranut seiskan tähtityttönä). Me emme tahtoneet prameita kirkkohäitä, vaan menimme naimisiin maistraatissa ja minulla oli goottityylinen pitkä musta mekko eikä valkoista prinsessaunelmaa.
Anoppi jaksaa itkeä ja kauhistella, miten "Pekka" valitsi niin hyvän vaimon ja "Ville" niin kamalan huonosti.
Mulla on nykyään vähän ristiriitaset tunteet anoppia kohtaan...
Alkuun oli tosi mukava mut kun rupesin odottamaan esikoista yritti ruveta päsmäröimään ja komentelemaan miten me lapsemme kasvatetaan. Kun lapsi sitten synty niin alko sen maallinen puuttuminen ihan kaikkeen. Anoppi haukku imetyksestä lähtien ihan kaiken mitä tein lapsen kanssa ja itki sitten pitkin kyliä kuinka hänen ei anneta olla isoäiti. Kävi meillä kotona järjestelemässä asunnon sisustuksen uuteen uskoon ja penko kaikki kaapit ja henkilökohtaset paperit. Suuttui kun mainitsin etten pitänyt siitä että teki niin.
Lapsi ei kiinnosta anoppia pätkän vertaa muutamaan kertaan ollaan kysytty haluaisko lasta hoitoon niin aina on jotain parempaa tekemistä. Muistaa kaikille itkeä kuinka häntä kielletään olemasta isoäiti ja jatkuvasti kyselle 3v lapselta että koskas tuut kylään. Käydään anopilla säännöllisen epäsäännöllisesti ja aina keskustelu pyörii anopin omissa asioissa, lapsi yrittää ottaa kontaktia isoäitiinsä mutta ei saa vastakaikua. Lapsen hengenvaaralliset allergiat on anopin mielestä kuviteltuja eikä haittaa jos vähän syö pähkinää. Ei auta vaikka kuinka selitetään miehen kanssa että pienikin määrä johtaa sairaalaan.
Vähän yli vuos sitten haukkui mut pystyyn lapsen läsnäollessa ja kun kehtasin sanoa hänelle ettei hänellä ole oikeutta puhua minusta niin niin pisti välit poikki. Soitti vielä koko suvun läpi ja haukkui mut heillekin ja kielsi sukulaisia olemasta tekemisissä meidän kanssa. Onneksi suvussa on sen verran fiksua porukkaa että eivät katkoneet välejä meidän perheeseen.
Mentiin syksyllä miehen kanssa naimisiin ja nyt meille on tulossa toinen lapsi. Anopin kanssa istuttiin alas ja käytiin pitkät keskustelut siitä kuinka hän minua kohtelee. Nyt viime kuukaudet ovat menneet yllättävän hyvin eikä suurempia ongelmia ole ollut. Mitä nyt edelleen jankkaa kuinka kiellämme häntä olemasta isoäiti kun emme päästä lasta hänen luo yötä. Ei pysty ymmärtämään että emme luota häneen niin paljon että antaisimme lapsen hänelle yöksi. Muutamia iltoja on viettänyt lapsen kanssa ja jos tilanne jatkuu tällaisena niin en nää mitään syytä miksi lapsi ei voisi mennä yöksi. Nyt ei vaan vielä ole se hetki.
Jotenkin vaikka nyt tilanne on hyvä niin aikaisempien yhteenottojen takia en pysty täysin luottamaan että tilanne pysyy hyvänä jatkossakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä edelliseen että anoppi on myös hyvin vahvasti sitä mieltä että oon miehen kanssa rahasta. Miehelle muistaa kokoajan muistuttaa kuinka kiero ja rahanahne ihminen olen. Jännä vaan että tienaan enemmän kun mies eikä oo mitään tarvetta miehen omaisuudelle. On myös mun äidille haukkunut mut ja haukkunut myös mun vanhemmat ja sisarukset.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä tarina tosi? Jos on niin voimia aplle ja perheelle. Toivon kyllä että voisitte nollata tilanteen ja keskustella anopin kanssa vielä ja aloittaa tyhjältä pöydältä. Oma anoppi on vaikea, hankala ja epävakaa henkilö, muttei nyt miltään osin tuota tasoa. Hän on kuitenkin mieheni äiti, eikä miestäni olisi ilman anoppia.
Nehän oli jo antaneet useita tilaisuuksia, ja vielä tekivät anopille selväksi, että tuo kuvattu tilanne oli viimeinen mahdollisuus, ja anoppi mokasi aivan kaiken, ei edes noudattanut sitä simppeleintä ehtoa eli että lasta ei pakoteta syliin. Ja vaikka kaikki muu olisi mennyt hyvin, niin perätön lastensuojeluilmoitus = automaattinen välien katkaisu ikuisiksi ajoiksi. Siitä ei ole takaisin tulemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nykyään vähän ristiriitaset tunteet anoppia kohtaan...
Alkuun oli tosi mukava mut kun rupesin odottamaan esikoista yritti ruveta päsmäröimään ja komentelemaan miten me lapsemme kasvatetaan. Kun lapsi sitten synty niin alko sen maallinen puuttuminen ihan kaikkeen. Anoppi haukku imetyksestä lähtien ihan kaiken mitä tein lapsen kanssa ja itki sitten pitkin kyliä kuinka hänen ei anneta olla isoäiti. Kävi meillä kotona järjestelemässä asunnon sisustuksen uuteen uskoon ja penko kaikki kaapit ja henkilökohtaset paperit. Suuttui kun mainitsin etten pitänyt siitä että teki niin.
Lapsi ei kiinnosta anoppia pätkän vertaa muutamaan kertaan ollaan kysytty haluaisko lasta hoitoon niin aina on jotain parempaa tekemistä. Muistaa kaikille itkeä kuinka häntä kielletään olemasta isoäiti ja jatkuvasti kyselle 3v lapselta että koskas tuut kylään. Käydään anopilla säännöllisen epäsäännöllisesti ja aina keskustelu pyörii anopin omissa asioissa, lapsi yrittää ottaa kontaktia isoäitiinsä mutta ei saa vastakaikua. Lapsen hengenvaaralliset allergiat on anopin mielestä kuviteltuja eikä haittaa jos vähän syö pähkinää. Ei auta vaikka kuinka selitetään miehen kanssa että pienikin määrä johtaa sairaalaan.
Vähän yli vuos sitten haukkui mut pystyyn lapsen läsnäollessa ja kun kehtasin sanoa hänelle ettei hänellä ole oikeutta puhua minusta niin niin pisti välit poikki. Soitti vielä koko suvun läpi ja haukkui mut heillekin ja kielsi sukulaisia olemasta tekemisissä meidän kanssa. Onneksi suvussa on sen verran fiksua porukkaa että eivät katkoneet välejä meidän perheeseen.
Mentiin syksyllä miehen kanssa naimisiin ja nyt meille on tulossa toinen lapsi. Anopin kanssa istuttiin alas ja käytiin pitkät keskustelut siitä kuinka hän minua kohtelee. Nyt viime kuukaudet ovat menneet yllättävän hyvin eikä suurempia ongelmia ole ollut. Mitä nyt edelleen jankkaa kuinka kiellämme häntä olemasta isoäiti kun emme päästä lasta hänen luo yötä. Ei pysty ymmärtämään että emme luota häneen niin paljon että antaisimme lapsen hänelle yöksi. Muutamia iltoja on viettänyt lapsen kanssa ja jos tilanne jatkuu tällaisena niin en nää mitään syytä miksi lapsi ei voisi mennä yöksi. Nyt ei vaan vielä ole se hetki.
Jotenkin vaikka nyt tilanne on hyvä niin aikaisempien yhteenottojen takia en pysty täysin luottamaan että tilanne pysyy hyvänä jatkossakin
Vaikea uskoa, että nyt yhtäkkiä ymmärtäisikin allergioiden vakavuuden. "Kyllähän lapsen täytyy suklaata/jäätelöä saada, eihän siinä ole kuin vähän jotain pähkinärouhetta, sillähän se siedätyy", en uskaltaisi luottaa ettei mummo mieti noin.
Vierailija kirjoitti:
Vähän off topic, mutta miksi tytär kaihtaa kosketusta? Tuli mieleen, että siihen on varmaan joku syy. Onko häntä joskus joku kohdellut väkivaltaisesti tai säikytellyt vai miksi ei kestä kosketusta?
Missään ei sanottu että ap:n lapsi kaihtaa kosketusta.
Vierailija kirjoitti:
Päivitänpä hieman tilannetta, kun se elää taas.
Anoppi nyt soittelee ja viestittelee muiden sukulaisten puhelimista, tai laittaa sukulaiset asialle. Yksi sukulainen nyt laittoi viestiä, että anoppi uhkailee itsemurhalla siellä, kun emme suostu kuuntelemaan, mitä sanottavaa hänellä on. Kun hän on nyt niin kovin pahoillaan, eikä käsitä miksi teki näin, tahtoisi korjata asiat jne.
En nyt tiedä mitä tässä tekisi, sen tiedän että mitään ei itselleen tee, vaan yrittää nyt tuota, että taipuisimme, mitä emme kyllä tee. Mietinkin, että pitäisikö nyt soittaa anopin kotikaupungin päivystykseen, hätänumeroon tuosta, että joku menisi tarkistamaan ja saisi mahdollisesti anopin hoitoon, vai mitä.
Kaikki, joilla on samankaltaisia raskaita tilanteita, voimia teille, tämä on todella raskasta!
Ap
1. Jos aikuinen ihminen uhkailee itsemurhalla, hänelle soitetaan ammattiapua. Mä sanoisin noille sukulaisille että "sehän on vakavaa, kai soititte hätänumeroon/veitte hänet päivystykseen? Miksi ette?". Muuten sanoisin, että teidän ja anopin välit eivät kuulu heille ja pyytäisin etteivät enää soittele anopin asioita teille.
2. Joskus ikävä kyllä muuten ok sukulaiset ovat ns collateral damagea, jos joku on tarpeeksi hullu. Ikävä kyllä. Sinun blokkaisin myös sinnikkäät anopin puolestapuhujat, elleivät usko kohdan 1. viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh...
Oma anoppini taas on äärettömän herttainen ja ihana ihminen, minulla hankaluudet on appiukon kanssa joka on hyvin vanhanaikainen ja konservatiivinen, hänelle on iso ongelma että pidin oman sukunimeni enkä ruvennut kotirouvaksi lasten synnyttyä. Onneksi ei ole noin järkyttäväksi kuitenkaan mennyt!
Pakko tunnustaa että pelkään hulluna muuttuvani hirviöanopiksi itse, minulla on vain poikia jotka eivät vielä ole seurusteluiässä mutta nyt jo huomaan välillä ajattlevani itsekseni "toivottavasti omat poikani eivät koskaan valitse tuollaista naista" tmv. mistä joudun vielä ongelmiin tulevaisuudessa, toivottavasti tässä on vielä muutama vuosi aikaa psyykata itsensä kunnioittamaan lasten valintoja seurustelukumppaneiden suhteen! :D
Lohdutukseksi: kun täällä oli ketju otsikolla "kauheat vävyt/miniät" niin se oli täynnä kertomuksia kauhuvävyistä, ei melkein mitään miniöistä. Että stereotypiat sikseen, me tyttöjen äidit voidaan oikeasti olla pulassa :(
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla tarinoita kamalista sukulaisistaan?
Anoppi on nyt illan aikana keksinyt soitella meille muiden sukulaisten puhelimista, kai pitää pian heidänkin numeronsa estää...
Ap
Eli siis te estitte numeron? Sitten miehesi vastaa viestiin? Jos estää numeron, ei kulje viestitkään suuntaan jos toiseen.
Huono provo
0/5
This is real life! kirjoitti:
Suurin osa miniöistä inhoaa anoppiaan. Jos ollaan ihan rehellisiä. Ainahan voi teeskennellä muuta, mutta harva miniä pitää anopin kyläilyistä puhumattakaan anopin yllätyskyläilyistä! Joillakin anoppi kyläilee kerran viikossa, toisella kerran kuussa ja joillakin kerran vuodessa. Kaikki miniät ja anopit eivät tapaa ollenkaan. Harva miniä haluaa kyläillä anoppilassa tai haluaisi lähteä vaikkapa matkalle anoppinsa kanssa. Anopin tapa hoitaa ja kasvattaa lapsia ja hoitaa kotia ei mene yksiin miniän arvomaailman kanssa. Joskus inhokki onkin anopin sijaan appiukko ja siinä tapauksessa vaihdat vaan sanan anoppi-kohdalle appiukko!
En minä ainakaan inhoa. Mutta yllätyskyläilyistä en tykkää keneltäkään, eikä käsittääkseni kovin moni muukaan. Anopin kuuluu kunnioittaa lapsensa perhettä ja heidän asettamiaan rajoja, kuten että ei tule kutsumatta kylään, niin vältetään jo monet ongelmat. Ei minun itse valitsemani ystävätkään tule kylään sopimatta etukäteen.
Alue: Aihe vapaa
Ei poliisilla ole oikeutta tulla nimettömän ilmiannon perusteella oven taakse tekemään huumetestejä! Joko provo tai sitten poliisit vetäneet mutkat suoriksi. Tuollaisessa tilanteessa poliisi tod.näk kysyisi naapureilta onko kuulunut huutoa yms, eikä olisi ensimmäisenä tunkemassa tikkua suuhun, ihan jo sen takia, että pikatesti on äärimmäisen epävarma. Jos on h-merkintää, tuomioita yms niin sitten eri asia