Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi saanut lapsen pelkäämään itseään, syyttää siitä minua
07.03.2019 |
Minulla on siis aivan rajaton anoppi, johon on otettu hajurakoa jo vuosia, ihan miehen aloitteesta. En jaksa nyt kirjoittaa muusta kuin lapseen liittyvistä seikoista.
Asumme aika kaukana anopista, +250km/suunta, joten usein emme näe. Muutimme miehen töiden takia, mutta anopin mielestä minä pakotin miehen muuttamaan ihan vain ilkeyttäni, että sain "vietyä" miehen ja lapsenlapsensa häneltä. Olin silloin raskaana muistaakseni rv 30.
Kun lapsi syntyi, anoppi yritti väkisin tulla jo synnärille, mutta emme halunneet häntä sinne, josta tietysti suuttui. Muistan, kun olimme sairaalassa ja eräs hoitaja tuli seuraavana päivänä synnytyksestä sanomaan, että joku nainen soittelee jatkuvasti sinne hoitajien huoneeseen, että haluaa tulla katsomaan meitä ja vauvaa, missä huoneessa olemme. Ei ymmärtänyt, kun hoitajat sanoivat, etteivät he voi kertoa sitä, mutta nainen oli sanonut, ettei saa yhteyttä mieheni puhelimeen. En tiedä lopettiko tuon, muttei ainakaan enää meille kerrottu asian jatkuneen, emmekä ottaneet ketään vastaan sairaalaan.
Kun kotiuduimme, anoppi soitti muutaman tunnin välein, että mitä nyt teemme, voimmeko lähettää kuvia vauvasta, koska voi tulla, voiko tulla huomenna, entäs silloin tai tällöin jne. Lopulta hän tuli katsomaan vauvaa, kun tämä oli viikon ikäinen. Ei meinannut antaa vauvaa minulle, kun tämä alkoi kitisemään ja tahtoi maitoa, oli sitä mieltä, että kyllä vauva nyt pitää heti totuttaa pulloon, jotta hän voi syöttää tätä. Imetin siis vauvaa, mutta hänestä se oli huono juttu, kun kyllä mummon pitää saada syöttää. Oli myös kovasti muuttamassa meille, että voi auttaa vauvan kanssa. Tietysti tämä idea tyrmättiin heti ja itkua tihrustaen lähti kotiinsa.
Kun vauva oli n.6kk ikäinen, hän alkoi vierastamaan muita kuin minua ja isäänsä. Kun anoppi tuli käymään, hän alkoi itkemään, kun vauva vierasti häntä. Huusi, että hän arvasi tämän, olen saanut vauvan inhoamaan häntä, miten saatoin tehdä näin jne. Olin ihan hölmistynyt tästä, enkä sen kummemmin noteerannut asiaa, ajattelin että nyt vain menee mummo turhan kierroksilla, kun on välimatkaakin ja sitten vauva vierastaakin häntä.
Lapsen ollessa vuoden, huomasin ettei hän pitänyt kosketuksesta, ellei itse sitä hakenut. Toki kaikki normaali tarpeiden täyttö sujui hyvin, syöttämiset, vaipanvaihdot ja muut, mutta sylissä ei viihtynyt. Tuli kyllä itse syliin kun halusi ja tuli hakemaan hellyyttä itse meiltä vanhemmilta. Samoin hän vierasti vieläkin vieraita ja oli hitaasti läpeävä vieraita ihmisiä kohtaan. Hän halusi tarkkailla vieraita, ennekuin meni itse heitä katsomaan.
Sanoimme mieheni kanssa tästä tietysti anopille, kun tuli käymään, mutta hänen mielipiteensä asiasta oli, että höpsis, tottakai lapsi mummon syliin tulee, kun totuttaa vain. Anoppi nappasi lapsen väkisin syliinsä heti kun ovesta pääsi sisään, joten tottakai tästä aiheutui lapsella pakokauhu, kun ei ehtinyt kunnolla edes tajuta mitä tapahtui ja huomasi olevansa käytännössä vieraan sylissä ja kauhea huuto ja itku. Silti koko vierailun ajan anoppi yritti lasta ottaa syliinsä, jolloin lapsi kiljui ja takertui kiinni minuun ja hautasi päänsä syliini. Tämä oli anopin mukaan minun syyni, olen puhunut pahaa hänestä lapselle.
Tätä väkisin syliin ottamista, väkisin halaamista ja kiinni pitämistä esiintyi kaikille kerroilla kun hän meillä kävi ja tottakai aina estin, kun huomasin anopin tätä yrittävän. Jos lapsi ei halua edes meiltä vanhemmilta kosketusta paitsi itse hakemalla, miksi hän sitä haluaisi vieraalta ihmiseltä?
Kommentit (34)
Anoppisi on yksinkertainen ja tyhmä nainen, tällaisia ihmisiä valitettavasti on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meillä olisi tuollainen "mummo", olisin jo heivannut hänet elämästämme kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi on yksinkertainen ja tyhmä nainen, tällaisia ihmisiä valitettavasti on olemassa.
Niin se ikävä kyllä on, monessa muussakin asiassa tämä näkyy. Jos hänelle asiasta sanoo, alkaa heti itkemään ja huutaa, miten häntä kiusaamme ja olemme ilkeitä. Toki poikansa syy tämä ei ole, vaan minun, kun olen poikansa aivopessyt tähän.
Tottakai olisin halunnut, että lapsi saa kokea ilon isovanhemmista, mutta ei tämä sitä kyllä ole. Tilanne voisi olla ihan toinen, jos anoppi olisi kuunnellut meitä, nyt asiaa on vaikea korjata, kun lapsi pakenee aina anopin nähdessään ja menee seiniä pitkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä olisi tuollainen "mummo", olisin jo heivannut hänet elämästämme kokonaan.
Ikävä kyllä tämä taitaa meilläkin olla edessä, anoppi ei tunnu ymmärtävän puhetta. Lapsella ei muita isovanhempia ole, isoisä ei ole häntä koskaan nähnyt, mutta silti ihanasti muistaa lasta aina merkkipäivinä, vaikka olemme sanoneet miehen kanssa, ettei tarvitse, mutta tahtoo kuitenkin sen tehdä. Minun puoleltani vanhemmat ovat jo kuolleet.
Lapsella kuitenkin on tällainen "varamummo" ihanasta naapurin rouvasta ja hänen miehensä sitten on "varaukki" ja heidän kanssaan lapsi tulee kyllä juttuun, kun ovat kuunnelleet meitä vanhempia. Olimme näiden naapureiden kanssa hyvissä väleissä, kun lapsi syntyi, joten sai edes jotkut "isovanhemmat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä olisi tuollainen "mummo", olisin jo heivannut hänet elämästämme kokonaan.
Ikävä kyllä tämä taitaa meilläkin olla edessä, anoppi ei tunnu ymmärtävän puhetta. Lapsella ei muita isovanhempia ole, isoisä ei ole häntä koskaan nähnyt, mutta silti ihanasti muistaa lasta aina merkkipäivinä, vaikka olemme sanoneet miehen kanssa, ettei tarvitse, mutta tahtoo kuitenkin sen tehdä. Minun puoleltani vanhemmat ovat jo kuolleet.
Lapsella kuitenkin on tällainen "varamummo" ihanasta naapurin rouvasta ja hänen miehensä sitten on "varaukki" ja heidän kanssaan lapsi tulee kyllä juttuun, kun ovat kuunnelleet meitä vanhempia. Olimme näiden naapureiden kanssa hyvissä väleissä, kun lapsi syntyi, joten sai edes jotkut "isovanhemmat".
Tämä siis ap.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siedät tuollaista. Ihan asiallisesti olisit voinyt sanoa jo heti alussa, että noin hyökkäävä käytös ei sovi, ilman mitäön selittelyjä. Voit myös sanoa, että et kuuntele omassa kotonasi sinuun kohdistuvia ilkeyksiä.
Mitään draamaa tuossa ei tarvita. Kyllä kotiin ja lapsen lähelle päästettävuen ihmisten täytyy osata käyttäytyä normaalisti.
Taitaa olla vähän mt-puolen häikkää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et ole suojellut lastasi tuollaiselta rajojen ylittämiseltä? On tosi tärkeää opettaa lapselle ruumiillinen itsemääräämisoikeus. Se lähtee juuri tuollaisesta, että ei ole pakko halata, jos ei halua.
Anopille on sanottu, ettei voi väkisin tehdä lapselle mitään. On myös kysytty, että miltä hänestä tuntuisi, jos väkisin tehtäisiin hänellä jotakin epämieluisaa. Näitä asioita ei kuulemma voi verrata, koska lapsi pitää totuttaa, niin kyllä se sitten toimii. Minä kuulemma viestitän lapselle koko ajan, että häntä pitää pelätä, kun suojaan häntä näiltä väkisin halauksilta ja muilta. Anopilla tuntuu kyllä tosiaan olevan jotakin mt-ongelmaa ja se näkyy kaikessa muussakin. Jotenkin sitä silti on koko ajan toivonut, josko se normalisoituisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole suojellut lastasi tuollaiselta rajojen ylittämiseltä? On tosi tärkeää opettaa lapselle ruumiillinen itsemääräämisoikeus. Se lähtee juuri tuollaisesta, että ei ole pakko halata, jos ei halua.
Minähän juuri suojelenkin, alkuun en vain käsittänyt, että anoppi tosiaan kielloista huolimatta hyökkäsi lapsen kimppuun kun katse vältti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole suojellut lastasi tuollaiselta rajojen ylittämiseltä? On tosi tärkeää opettaa lapselle ruumiillinen itsemääräämisoikeus. Se lähtee juuri tuollaisesta, että ei ole pakko halata, jos ei halua.
Minähän juuri suojelenkin, alkuun en vain käsittänyt, että anoppi tosiaan kielloista huolimatta hyökkäsi lapsen kimppuun kun katse vältti.
Ap
Anteeksi, luin vähän huonosti. Hyvin toimit mutta toisaalta lapsen ei pitäisi altistua tuollaiselle lainkaan. Ei tuollaisen mummon tarvitse nähdä lasta lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopille on sanottu, ettei voi väkisin tehdä lapselle mitään. On myös kysytty, että miltä hänestä tuntuisi, jos väkisin tehtäisiin hänellä jotakin epämieluisaa. Näitä asioita ei kuulemma voi verrata, koska lapsi pitää totuttaa, niin kyllä se sitten toimii. Minä kuulemma viestitän lapselle koko ajan, että häntä pitää pelätä, kun suojaan häntä näiltä väkisin halauksilta ja muilta. Anopilla tuntuu kyllä tosiaan olevan jotakin mt-ongelmaa ja se näkyy kaikessa muussakin. Jotenkin sitä silti on koko ajan toivonut, josko se normalisoituisi.
Ap
Kuule, ei normalisoidu. Anoppi veke elämästänne kokonaan. Lapsenkin takia.
Pysy lujana. Tällaisten rajattomien isovanhempien repertuaariin kuuluu muutakin sontaa, esim. pullan/karkkien/jäätelön/tms syöttäminen vastoin vanhempien ohjeita, sormille näpäytykset/luunapit/niskavilloista pyöräytykset kun lapsi tekee jotain epätoivottua, vanhempien mustamaalaus ”kylläpä äiti on ilkeä kun ei osta sulle lelua” -tyyliin, vuorokausirytmin täydellinen sekotus jos on vaikka mummolassa yötä... jne, lista on loputon. Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No anoppi tekee tietenkin väärin ja on oikein, että sinä (ja isä toivottavasti myös) suojelette lasta.
Mutta asia mikä mua alkoi pohdituttamaan: eikö kaikki lapset toimi noin? Tai siis onko sellaisia lapsia, jotka ihan iloisena sallivat ventovieraiden tulla iholle, ottaa syliin jne? Mun lapsi on juuri samanlainen kuin sun, ja oon pitänyt sitä aika normaalina lapsen toimintana. Samoin kaikki muut lapset, keitä olen kohdannut ja hoitanut, on toimineet näin.
Tämä sama anoppi esiintyi täällä jo yhdessä pitkässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
No anoppi tekee tietenkin väärin ja on oikein, että sinä (ja isä toivottavasti myös) suojelette lasta.
Mutta asia mikä mua alkoi pohdituttamaan: eikö kaikki lapset toimi noin? Tai siis onko sellaisia lapsia, jotka ihan iloisena sallivat ventovieraiden tulla iholle, ottaa syliin jne? Mun lapsi on juuri samanlainen kuin sun, ja oon pitänyt sitä aika normaalina lapsen toimintana. Samoin kaikki muut lapset, keitä olen kohdannut ja hoitanut, on toimineet näin.
Mun keskimmäinen lapsi on tuollainen. Taaperona kiipesi vieraiden vanhempien syliin hetken juttelun jälkeen leikkipuistossa. Juoksee edelleen 4v aina riemuissaan halaamaan mummojaan ja kummejaan. On sosiaalisesti todella rohkea. Normaali vierastusvaihe kyllä oli. Mutta tällainen lapsi on harvinainen, kyllä hitaasti lämpeäminen on paljon tavallisempaa.
Mun anoppi on samanlainen.
Paitsi, että tämä on jo ylittänyt sen rajan, että kun olen lähdössä ja viemässä lapsia hoitoon niin anoppi onkin oven takana, tulee sisälle ja väkipakolla aikoo jäädä hoitamaan lapsia meidän kotiin.
Estää siis hoitoon viemisen.
Ja ihan surutta anoppi vetää itkupotku raivarit eteisessä, haukkuu minut pystyyn ja yrittää väkisin riisua lapset.
Mies on yrittänyt puhua äidilleen järkeä, mutta ei tunnu menevän perille.
Minä en ymmärrä näitä väkisin sylittelijöitä ja halaajia. Varmaan jokaisessa suvussa löytyy se yksi, joka ei vaan tajua että lapset eivät mitään paijattavia lemmikkejä, joilta voi hakea läheisyyttä omiin tarpeisiinsa. Ihan samalla itsemääräämisoikeudella ovat varustettuja kuin me aikuiset, mitä tulee fyysiseen läheisyyteen.
Toinen on tuo, että mikä siinä on että vanhempien sanomisia ei uskota, siis kuvitellaan että kun vanhemmat sanovat ettei lapsi tykkää asiasta x tai on luonteeltaan sellainen ja sellainen, että se vanhempi olisi jotenkin väärässä. Siis vanhempi, joka elää päivittäin (ja hoitovapaalla 24/7) lapsen kanssa. Muistan tosi hyvin oman lapsen uhmaiän, kun aina oli joku täti tai mummo selittämässä mikä lapsella "oikeasti on", kun toinen veti vain normaalit uhmaraivarit, eli harjoitteli itsenäisyyttä ja etsi meiltä vanhemmilta rajoja jonka puitteissa toimia. Kyllä vanhempi eroittaa mikä on normaali uhmakohtaus ja milloin tilanne on semmoinen, että lapsen mieltä painaa jokin asia.
Onko lapsella muita ihmissuhteita kuin sinä ap. ja miehesi? Jos lapsi on yli 3v niin miten lapsen muut sosiaaliset taidot?
Aika outoa, jos hån "vierastaa" isoäitiään. Yleensä tuossa iässä lapsi on utelias ja haluaa tutustua perheen ulkopuolisiin ihmisiin.
Miten päiväkoti sujuu? Pelkääkö hän sielläkin hoitajia? Jotenkin kuulostaa, kuinka lapsi on takertunut vain äitiin, eikä muita ihmissuhteita juuri ole, johon olisi luonut luottamussuhteen.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuu.
Nyt kun lapsi on yli 3v, aina anopin nähdessään syöksyy minun taakseni piiloon, josta vilkuilee anoppia. Aina kun anoppi lähestyy, takertuu minuun tai menee pakoon. Anoppi syyttää minua tästä, että olen aivopessyt lapsen vihaamaan häntä, tämä on minun syyni. Jos olisin puhunut lapselle hänestä nätisti, ei käyttäytyisi näin. Ei käsitä, kun hänelle sanotaan, että johtuisikohan kuitenkin väkisin syliin ottamisesta ja muusta, hän ei suostu tätä ymmärtämään, minä olen syypää.
Kyllä minusta anoppi on aivan itse aiheuttanut tämän, kun ei ole kuunnellut meitä vanhempia siinä, mistä lapsi pitää tai ei pidä. Ja tottakai aina kun anoppia tapaamme, estän häntä väkisin ottamasta lasta syliin tai tätä halaamasta, josta anoppi aina huudahtaa, että noniin, tuon takia lapsi häntä karttaa, kun äiti näyttää, että häntä pitää pelätä.
Minusta minun velvollisuuteni on suojata lasta epämieluisilta kosketuksilta, enkä häntä itsekään väkisin koske, koska se lapsesta on epämukavaa. Hän kuitenkin paljon itse tulee meidän vanhempien syliin, hakee pusuja, kosketusta, halauksia ja läheisyyttä. Olin itse lapsena samanlainen, etten pitänyt kosketuksesta ja muistan sen inhon tunteen, kun minua väkisin pidettiin sylissä ja koskettiin, ja jos en suostunut, minua rankaistiin siitä.
Ja anopin vierailuja todellakin on vähennetty, viimeksi on nähnyt lasta viime syksynä. Nyt hän on tulossa käymään ensi viikolla ja mietin miehen kanssa jo, että jos sama homma jatkuu, anopille sanotaan, ettei hänen enää tarvitse nähdä lasta.