Eikö ihmisillä ole enää uteliaisuutta äitiyden (ja isyyden) kokemiseen?
Etenkin äitiydessä uuden elämän luominen on voimallinen kehollinen ja psyykkinen kokemus. Itselläni ei koskaan nuorempana ollut mitään "äitiviettiä" enkä ollut "hoivaajatyyppiä", mutta olin utelias kokemaan miltä raskaana oleminen ja vauvan kanssa oleminen tuntuvat. Tavallaan kasvoin äidiksi sen uteliaisuuden kautta!
En oikein ymmärrä näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät halua "kantaa oliota sisällään" (HS tänään). Eikö raskaus kokemuksena oikeasti yhtään herätä myönteistä uteliaisuutta? Sitä kun ei voi mitenkään muuten kokea kuin omalla keholla (isä tai muu läheinen tietysti voi ymmärtää jotain myötäelämällä).
Nyt olen kolmen äiti ja ja hoivaajatyyppi ja vahvan äitivietin omaava ihminen. Nuori minäni ei uskoisi tätä! :D
Kommentit (123)
On se vaan upeaa että nykyisin ei ole sosiaalista painetta tehdä lapsia. En ymmärrä tällaisia aloituksia. Eikö ole sanomattakin selvää että Suomessa on ihan liikaa lapsia ihmisillä, joiden olisi pitänyt jättää lapset hankkimatta? Jos ei koe kutsumukseksi asiaa niin on ERITTÄIN hyvä elää velana. Todella julmaa ja typerää syyllistää ihmisiä siitä että toimivat fiksusti. Jos ei lapsiperhe-elämä kiinnosta niin silloin on syytäkin huolehtia ehkäisystä! Lapset kun tarvitsee muutakin kuin katon päänsä päälle ja ruokaa.
Sanotaan nyt vaikka näin, että elämä on liian lyhyt kaikkien mahdollisten asioiden kokeilemiseen.
Ei. Harva hankkii lapsia vain päästäkseen pahoinpitelemään niitä. Mielenterveysongelmat aiheuttavat sellaista käytöstä, ei lapset. Jos omia lapsia ei sellaisella olisi, väkivaltainen ihminen pahoinpitelisi silloin muita aikuisia, lapsia tai eläimiä.
Jos sinua on lapsena hakattu etkä ole käsitellyt traumojasi, älä kuvittele etteivät muut olisi.