Lue keskustelun säännöt.
Eikö ihmisillä ole enää uteliaisuutta äitiyden (ja isyyden) kokemiseen?
14.03.2019 |
Etenkin äitiydessä uuden elämän luominen on voimallinen kehollinen ja psyykkinen kokemus. Itselläni ei koskaan nuorempana ollut mitään "äitiviettiä" enkä ollut "hoivaajatyyppiä", mutta olin utelias kokemaan miltä raskaana oleminen ja vauvan kanssa oleminen tuntuvat. Tavallaan kasvoin äidiksi sen uteliaisuuden kautta!
En oikein ymmärrä näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät halua "kantaa oliota sisällään" (HS tänään). Eikö raskaus kokemuksena oikeasti yhtään herätä myönteistä uteliaisuutta? Sitä kun ei voi mitenkään muuten kokea kuin omalla keholla (isä tai muu läheinen tietysti voi ymmärtää jotain myötäelämällä).
Nyt olen kolmen äiti ja ja hoivaajatyyppi ja vahvan äitivietin omaava ihminen. Nuori minäni ei uskoisi tätä! :D
Kommentit (123)
Miksi lapsenhankinnan positiivisista puolista omaan elämäänsä kertovat saavat aina paljon alapeukkuja?
Mikä siinä on niin vaikeaa joillekin typeryksille ymmärtää, että jotkut pitävät perhe-elämästä ja lapsista? Väkisinkö niitä pitäisi vihata? :D
Mitäs jos jokainen saisi olla iloinen omista ratkaisuistaan eikä vain tiettyä mieltä olevat?
Ihmiset ovat erilaisia.
Kaikki eivät nauti samoista asioista.
Liian vaikeaa ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sunällään hyvä että lapsia inhoavat jää lapsettomiksi. Mutta haluan huomauttaa että keskustelu käy aina väärällä uralla. Mietitään sitä mistä JÄÄ PAITSI kun lapsen saa, ei voi enää matkustella/bilettää/nukkua pitkään/olla rauhassa. Näitä perusteluja sit jankutetaan kerta toisen jälkeen.
Kukaan ei näemmä osaa ajatella siltä kantilta että MITÄ SAA kun lapsi syntyy. Nimittäin saa montakin hienoa ja mahtavaa asiaa. Ja sen jälkeen ylipäätään biletys/matkustus/brunsit jne menettää hohtoaan.Olen kuullut monia asioita, joita lisääntyneet pitävät positiivisena. Niistä suurin osa on mulle negatiivisia, osa neutraaleja, ja vain "vanhana on joku joka huolehtii" on jotain minkä koen positiivisena.
Olisiko oikein tehdä lapsi siitä itsekkäästä syystä, että voisi yrittää velvoittaa sen hoitamaan itseäni vanhana? Kuinka moni lapsista edes teoriassa voi tehdä sen, kun tulee muuttoja jopa eri maahan, heidän omia lapsia, jne jne? Eli tuokin etu on lähinnä teoreettinen mahdollisuus, ja sellaisenakin kovin itsekäs. Ei todellakaan kumoa niitä puolia jotka koen negatiivisina (joista ps yksikään ei ole biletys, sen kaipuu on ihan vain sun oma ominaisuus).
Ps ihanko oikeasti kuvittelet ettei lapsivapaat ole miettineet asioita myös mahdollisten hyötyjen kannalta.. Oikeasti?!?! Miten huvittavan alentuvaa jos ei olisi niin typerää.
Puhumattakaan siitä, että se vanhuuden turvaksi tehty lapsi olisikin kehitysvammainen.
Hoitajasta tulisikin hoidettava ja jäisi lopulta heitteille kun vanhemmista aika jättää.Aika rohkeaa odottaa, että se lapsi varmuudella on hoitamassa ikääntyviä vanhempiaan.
Noilla idiooteilla on aina suunnitelma niiden vammaisten lasten varalle, ne tekee "hoitajalapsia", eli toisia lapsia, joiden koko elämä on sen vammaisen hoitamista ja osa niistä yrittää saada niitä terveitä lapsia ottamaan sen vammaisen niiden luokse asumaan myös aikuisena.
Tuota tapahtuu todella paljon, ja kertoo taas miten jaloa ja upeaa vanhemmuus on.
Ihan totta! Eräs sukulaisperhe hoiti väen väkisin kotonaan täysin kehitysvammaista poikaansa, isä jopa vaati sairaanhoidolta munuaisensiirtoa kun pojalta jo alkoi elämänedellytykset hiipua. No sai sitten pari vuotta lisää elinaikaa, mutta oli siis täysin vammainen syntymästä kuolemaan eikä kehittynyt ollenkaan.
Tässä perheessä on kaksi muutakin lasta, ja vammaisen isoveli on jotenkin täysin häiriintynyt - eikä ihme. Vammaisen pikkusisar sentään on pystynyt hankkimaan oman perheen, mutta se isoveli ei. On vähän outo, joten en usko, että kukaan naisihminen häneen voisi kiintyä.
Vanhemmat mukauskovaisia, isä vapaakirkon pastori. Hänen oma isänsäkin oli pastori, joten hän on ilmeisesti kokenut velvollisuudekseen jatkaa isän kengissä. Ja täysin vammainen lapsi oli tietysti hoidettava kotona 20 vuotta. Eipä siinä ne toiset sisarukset mitään tilaa saaneet. Ihmettelen aina miten vahva sen tyttären täytyykään olla, että on pystynyt hankkimaan oman perheen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsenhankinnan positiivisista puolista omaan elämäänsä kertovat saavat aina paljon alapeukkuja?
Koska ne viestit on tällaisia-
-ei lisääntyjät = hulluja
-onneksi et lisäänny, toistettu noin 3000 kertaa
-lapsista saa maagisia voimia ja asioita, mitään niistä ei kerrota, on vaan jotain maagista
-aion pakottaa lapseni orjiksi vanhuuden varalle
-velat bilettää, bilettää ja taas bilettää
-ikuinen nuoruus, voi, voi
-alkukantainen lisääntyminen on upea asia, varsinkin kehitysmaissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sunällään hyvä että lapsia inhoavat jää lapsettomiksi. Mutta haluan huomauttaa että keskustelu käy aina väärällä uralla. Mietitään sitä mistä JÄÄ PAITSI kun lapsen saa, ei voi enää matkustella/bilettää/nukkua pitkään/olla rauhassa. Näitä perusteluja sit jankutetaan kerta toisen jälkeen.
Kukaan ei näemmä osaa ajatella siltä kantilta että MITÄ SAA kun lapsi syntyy. Nimittäin saa montakin hienoa ja mahtavaa asiaa. Ja sen jälkeen ylipäätään biletys/matkustus/brunsit jne menettää hohtoaan.Olen kuullut monia asioita, joita lisääntyneet pitävät positiivisena. Niistä suurin osa on mulle negatiivisia, osa neutraaleja, ja vain "vanhana on joku joka huolehtii" on jotain minkä koen positiivisena.
Olisiko oikein tehdä lapsi siitä itsekkäästä syystä, että voisi yrittää velvoittaa sen hoitamaan itseäni vanhana? Kuinka moni lapsista edes teoriassa voi tehdä sen, kun tulee muuttoja jopa eri maahan, heidän omia lapsia, jne jne? Eli tuokin etu on lähinnä teoreettinen mahdollisuus, ja sellaisenakin kovin itsekäs. Ei todellakaan kumoa niitä puolia jotka koen negatiivisina (joista ps yksikään ei ole biletys, sen kaipuu on ihan vain sun oma ominaisuus).
Ps ihanko oikeasti kuvittelet ettei lapsivapaat ole miettineet asioita myös mahdollisten hyötyjen kannalta.. Oikeasti?!?! Miten huvittavan alentuvaa jos ei olisi niin typerää.
Puhumattakaan siitä, että se vanhuuden turvaksi tehty lapsi olisikin kehitysvammainen.
Hoitajasta tulisikin hoidettava ja jäisi lopulta heitteille kun vanhemmista aika jättää.Aika rohkeaa odottaa, että se lapsi varmuudella on hoitamassa ikääntyviä vanhempiaan.
Noilla idiooteilla on aina suunnitelma niiden vammaisten lasten varalle, ne tekee "hoitajalapsia", eli toisia lapsia, joiden koko elämä on sen vammaisen hoitamista ja osa niistä yrittää saada niitä terveitä lapsia ottamaan sen vammaisen niiden luokse asumaan myös aikuisena.
Tuota tapahtuu todella paljon, ja kertoo taas miten jaloa ja upeaa vanhemmuus on.
Ihan totta! Eräs sukulaisperhe hoiti väen väkisin kotonaan täysin kehitysvammaista poikaansa, isä jopa vaati sairaanhoidolta munuaisensiirtoa kun pojalta jo alkoi elämänedellytykset hiipua. No sai sitten pari vuotta lisää elinaikaa, mutta oli siis täysin vammainen syntymästä kuolemaan eikä kehittynyt ollenkaan.
Tuo on siis ihan tavallista perheille.
Jotkuthan tekee myös lapsia ruuminosa varastoiksi sille sairaalle lapselle, se toinen lapsi on olemassa vain, jotta se voi luovuttaa luuydintä, elimiä yms. sille sairaalle.
Itse olen lukenut paljon noiden kokemuksia, jotka on tehty hoitajiksi vammaisille, niiden elämä on ihan täyttä painajaista, ja vain osa niistä pystyy pakenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hankin uteliaisuudesta ja miehen halusta lapsen. Vihasin raskautta ja tietyllä tavalla vihaan lastani. En koe mitään rakkauden tunteita. Pilasi mun uran, kehon ja talouden. Lapsi asuu isällään, koska minä en koe häntä kohtaan mitään positiivista.
Kuulostaa karsealta. Eikö sinulla ollut mitään itsetuntemusta, vai olitko todella nuori tms? Henkisesti jälkeenjäänyt tai muita mt-ongelmia?
Olet varmaan todella ylpeä itsestäsi.
Mulla syy oli lähinnä se, että itsetuntemus lapsiperhe-elämän elämisestä mieheni kanssa puuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole uskallusta. Yksi maailman luonnollisimmista asioista, lisääntyminen, on tullut liian pelottavaksi monista eri syistä monien mielestä.
Surullista.
Montako lasta sinulla on? Ja jos ei ole tällä hetkellä lasta sinulle tulossa, miksi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsenhankinnan positiivisista puolista omaan elämäänsä kertovat saavat aina paljon alapeukkuja?
Mikä siinä on niin vaikeaa joillekin typeryksille ymmärtää, että jotkut pitävät perhe-elämästä ja lapsista? Väkisinkö niitä pitäisi vihata? :D
Mitäs jos jokainen saisi olla iloinen omista ratkaisuistaan eikä vain tiettyä mieltä olevat?Ihmiset ovat erilaisia.
Kaikki eivät nauti samoista asioista.
Liian vaikeaa ymmärtää?
On ilmeisesti liian vaikeaa ymmärtää, niille lisääntyjille. Nämä mainitsemasi viestit kun on lähes aina "tässä on positiiviset puolet JA LAPSIVAPAAT OVAT VAIN NIIN TYHMIÄ ETTEIVÄT OLE NÄITÄ AJATELLEET" ja sitten listataan asioita jotka eivät velojen mielestä edes ole positiivisia.
Alapeukkuja tulee siis siksi, että luullaan velat niin typeriksi etteivät olisi itse asiaa ajatelleet jo usealta kannalta (saatikaa kuulleet tuota litaniaa aiemmin), plus siksi, että ne positiiviset puolet ovat ihan mielipideasioita eivätkä todellakaan kaikille tavoiteltaviksi luokiteltavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsenhankinnan positiivisista puolista omaan elämäänsä kertovat saavat aina paljon alapeukkuja?
Mikä siinä on niin vaikeaa joillekin typeryksille ymmärtää, että jotkut pitävät perhe-elämästä ja lapsista? Väkisinkö niitä pitäisi vihata? :D
Mitäs jos jokainen saisi olla iloinen omista ratkaisuistaan eikä vain tiettyä mieltä olevat?Ihmiset ovat erilaisia.
Kaikki eivät nauti samoista asioista.
Liian vaikeaa ymmärtää?
On ilmeisesti liian vaikeaa ymmärtää, niille lisääntyjille. Nämä mainitsemasi viestit kun on lähes aina "tässä on positiiviset puolet JA LAPSIVAPAAT OVAT VAIN NIIN TYHMIÄ ETTEIVÄT OLE NÄITÄ AJATELLEET" ja sitten listataan asioita jotka eivät velojen mielestä edes ole positiivisia.
Alapeukkuja tulee siis siksi, että luullaan velat niin typeriksi etteivät olisi itse asiaa ajatelleet jo usealta kannalta (saatikaa kuulleet tuota litaniaa aiemmin), plus siksi, että ne positiiviset puolet ovat ihan mielipideasioita eivätkä todellakaan kaikille tavoiteltaviksi luokiteltavia.
Lisääntyjät voisivat muuten käydä tämän bingon läpi -
https://i0.wp.com/7deadlysinners.typepad.com/sinners/images/breeder_bin…
Ennen kuin kirjoittavat taas samaa asiaa, miten velat ei vaan ole tajunneet miten hienoa, erikoista ja ainutlaatuista se lapsen saaminen... ja positiivisena puolena on tosiaan vain joku oman lapsen tahmea suukko, joka aiheuttaa muissa lähinnä vain inhoa.
No nyt tää keskustelu alkaa jo saada todella sairaita piirteitä. Toivottavasti poistuu kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsenhankinnan positiivisista puolista omaan elämäänsä kertovat saavat aina paljon alapeukkuja?
Mikä siinä on niin vaikeaa joillekin typeryksille ymmärtää, että jotkut pitävät perhe-elämästä ja lapsista? Väkisinkö niitä pitäisi vihata? :D
Mitäs jos jokainen saisi olla iloinen omista ratkaisuistaan eikä vain tiettyä mieltä olevat?Ihmiset ovat erilaisia.
Kaikki eivät nauti samoista asioista.
Liian vaikeaa ymmärtää?
On ilmeisesti liian vaikeaa ymmärtää, niille lisääntyjille. Nämä mainitsemasi viestit kun on lähes aina "tässä on positiiviset puolet JA LAPSIVAPAAT OVAT VAIN NIIN TYHMIÄ ETTEIVÄT OLE NÄITÄ AJATELLEET" ja sitten listataan asioita jotka eivät velojen mielestä edes ole positiivisia.
Alapeukkuja tulee siis siksi, että luullaan velat niin typeriksi etteivät olisi itse asiaa ajatelleet jo usealta kannalta (saatikaa kuulleet tuota litaniaa aiemmin), plus siksi, että ne positiiviset puolet ovat ihan mielipideasioita eivätkä todellakaan kaikille tavoiteltaviksi luokiteltavia.
Jotain tällaista odotinkin...
”tässä on positiiviset puolet JA LAPSIVAPAAT OVAT VAIN NIIN TYHMIÄ ETTEIVÄT OLE NÄITÄ AJATELLEET”
Yleensä se menee kyllä toisinpäin. Lapsia hankkimattomat huutavat sylki lentäen etteivät voi ymmärtää, miksi joku hullu hankkii lapsia, elämä menee ihan pilalle ja sitä rataa :D
Itsehän esim. kirjoitin, että ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät edelleenkään pidä samoja asioita tavoiteltavina. Yksikään ”vela” ei ole sanonut samaa tässä ketjussa, vaan se oma mielipide on se ainoa ja oikea totuus. Täytyy olla tyhmä, jos ei sitä huomaa ketjun luettuaan.
Niin tai siis tämä ketjuhan on lähinnä sen yhden häiriintyneen ”velan” vuodatusta, kuten muutkin av-ketjut aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä suurimmalla osalla edelleen on halua. Se vähemmistö on vain alkanut voimaantuessaan pitää kovempaa ääntä itsestään. :D
Jokainen tehköön kuten tahtoo.
Hesarin jutun mukaan 12% lapsentekoiässä olevista ihmisistä ei halua lapsia, loput haluaa. Tätä palstaa lukiessa kyllä usein tuntuu että ne prosentit on toisin päin, sen verran paljon tänne on pesiytynyt äärettömän lapsi-ja perhevihamielistä porukkaa.
Se on n. 15 % ja kaupunkilaisissa js sinkuissa vielä selvästi enemmän.
Vähiten kouluttautuneet, sekä miehet että naiset ovat useimmin lapsetromia ja se näkyy kyllä tämän keskustelun tasosta.
Vierailija kirjoitti:
Niin tai siis tämä ketjuhan on lähinnä sen yhden häiriintyneen ”velan” vuodatusta, kuten muutkin av-ketjut aiheesta.
Moi, velahullu! Et olekaan palstaillut hetkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsenhankinnan positiivisista puolista omaan elämäänsä kertovat saavat aina paljon alapeukkuja?
Mikä siinä on niin vaikeaa joillekin typeryksille ymmärtää, että jotkut pitävät perhe-elämästä ja lapsista? Väkisinkö niitä pitäisi vihata? :D
Mitäs jos jokainen saisi olla iloinen omista ratkaisuistaan eikä vain tiettyä mieltä olevat?Ihmiset ovat erilaisia.
Kaikki eivät nauti samoista asioista.
Liian vaikeaa ymmärtää?
Mä luulen että ne lapselliset jotka mystifioi äitiyttä, asettavat itsensä jalustalle ja tuputtavat elämäntapaansa muille, saavat alapeukkuja. Eivät muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsenhankinnan positiivisista puolista omaan elämäänsä kertovat saavat aina paljon alapeukkuja?
Mikä siinä on niin vaikeaa joillekin typeryksille ymmärtää, että jotkut pitävät perhe-elämästä ja lapsista? Väkisinkö niitä pitäisi vihata? :D
Mitäs jos jokainen saisi olla iloinen omista ratkaisuistaan eikä vain tiettyä mieltä olevat?Ihmiset ovat erilaisia.
Kaikki eivät nauti samoista asioista.
Liian vaikeaa ymmärtää?
Mä luulen että ne lapselliset jotka mystifioi äitiyttä, asettavat itsensä jalustalle ja tuputtavat elämäntapaansa muille, saavat alapeukkuja. Eivät muut.
Itsekin alapeukutan vain noita kummallisia sekopäisiä maagiset lapset viestejä, ja myös noita lasten orjuutus viestejä.
Joku kertoi redditissa yksi päivä miten sen mielestä oli viehättävää, kun sen lapsi katsoi lumihiutaleita taaperona, ei siinä ollut mielestäni mitään kummallista ja ällöttävää, se oli tuollainen yksittäinen hetki, jonka joku oli kokenut.
Ihan eri asia kuin nuo fanaattiset "saan lapsista taikavoimia, ugh, ugh" viestit, joita tämäkin keskustelu on täynnä.
Kyllä nykyajan nuorista aikuisista suurin osa tietääkseni valitsee perustaa perheen.
Uteliaisuus sinänsä ei ehkä ole hyvä syy, koska vanhemmuutta ei voi vain kokeilla. Siihen täytyy olla kutsumus.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minulla oli uteliaisuutta. En ole ollut ikinä mikään hoivaajatyyppi, mutta kuitenkin vastuuntuntoinen ja ns. kunnollinen. Ajattelin, että miksipä en tekisi lapsia, kun sellainen mahdollisuus on annettu. Harva ikäihmisenä katuu tekojaan, ennemmin tekemättä jättämisiään. Olihan se tietysti ihan soitellen sotaan lähtemistä ja kaikki osoittautui monin verroin vaikeammaksi ja raskaammaksi kuin olisin voinut ikinä kuvitella. En silti kadu. Lapset ovat jo isoja ja ovat opettaneet minulle paljon. En olisi sama ihminen ilman lapsia. En ehkä sen huonompi, mutta erilainen. Elämä on mielekästä ja mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä kiinnostavampaa seuraa he ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voinko palauttaa sitten sen uteliaisuudesta hankkimani vauvan, jos en tykkääkään siitä?
Et, koska uteliaisuus johtaa henkiseen kasvamiseen ja tulet viisaammaksi ja opit hoivaamaan ja ymmärtämään toisen ihmisen arvon.
Näinkö lapsiaan laiminlyöville ja pahoinpiteleville on tapahtunut?
Mää oon kyllä aina toivonut olevani joku päivä raskaana (nyt oon :D ) ja juurikin isolta osin ihan vaan uteliaisuudesta. Toki kyllä mää (etenkin nyt) tän lapsenkin haluan ja rakastan sitä jo nyt vaikka on vielä mahassa.
Lisäksi lapsen syntymän jälkeen mulle oli ihan liikaa, että lapsi oli siinä jatkuvasti vierellä tarvitsemassa jotain. Ja sitten mies... Se, että jotenkin sain imetettyä ja hoidettua vauvan, riitti läheisyydeksi. En jaksanut ajatella miehen tyydyttämistä tai seksiä.
Ei mikään ihme, että monet suhteet kariutuu lapsiin, hormonaaliset muutokset naisen kehossa on niin isoja.
Ja nyt ymmärrän kyllä, miksi jotkut naiset vaan jättää vauvan ja ei kestä sitä.
Kun näkee pienten vauvojen äitejä kadulla, en yhtään ihmettele, miksi tukka on harjaamatta, päällä mitä sattuu ja silmäpussit elää omaa elämäänsä.