Alkaa olemaan neuvot täysin loppu; nuori, pelaaminen ja masennus
21-vuotiaalle aloitettiin masennuslääkitys ja hän sai nukahtamislääkkeitä masennukseensa. Kertoi itse halusta mennä juttelemaan psykologille, mutta kieltäytyikin kun aikaa tarjottiin. Hän istuu vain kotonaan ja pelaa tietokonepeliä.
Jos isänsä koittaa kysellä jotakin ja ehdottaa jotakin, tämä vain suuttuu tai on vastaamatta yhtään mitään. On välillä hirveä loukkaava. Sitten ei vastaa moneen päivään puhelimeen ollenkaan.
Huoli on suuri, hän ei ole koulussa käynyt kohta kuukauteen. Kouluun on oltu yhteyssä opoon ja terveydenhuoltoon, siinäpä se oikeastaan. He soittelevat pojan perään, poika ei vastaa puheluihin (tai lyö luurin korvaan!)
Mies ei tiedä mitä tässä tulisi tehdä, huoli on todella suuri.
Kommentit (11)
Kauanko syönyt lääkkeitään, ei tunnu vielä tehoavan, vai pitäiskö annosta lisätä? hankalaa toisiaan tuon ikäiselle mitään pelirajoituksia laittaa, jollei niitä itse aseta.
Asuuko tämä nuori siis teillä?
Pistäkää säännöt hänelle, jos asuu. Puoli tuntia ulkona valoisan aikana vastaa yhtä mielialalääkettä. Keskellä päivää siis ulos vähintään puoleksi tunniksi joka päivä. Koneelle rajoitus, että on vain 2 tuntia päivässä mahdollista olla ja yöksi pois nuoren huoneesta kone. Jos säännöt eivät kelpaa, niin varmaan muuttaa omaan kotiin. Siellä pitää sitten laittaakin jo ruokaa, tiskata, siivota, hoitaa laskuja yms. eli ei pysty koko päivää vaan pelaamaan ja varmaan toimeentulostakin pitää jotenkin selvitä.
Muistakaa, että täysikäisellä on oikeus tehdä mitä haluaa, mutta toisaalta jos nuori aikuinen asuu teillä, niin voi kyllä toimia teidän sääntöjen mukaan. Nuori ymmärtää kyllä, että esim. yöllinen pelaaminen ei masennusta vähennä. Unirytmi on tärkeää myös masennuksen hoidossa. Tehkää yhdessä myös jotain kivaa!
Itse masennuin suunnilleen samassa iässä. Ja sanoisin, että te ette oikeastaan voi vanhempina tehdä yhtään mitään. Liiallinen tunkeilu pojan elämään aiheuttaa vaan todennäköisesti sen että hän alkaa väistää ja paeta teitä, ei halua tavata tai puhua puhelimessa, huutaa jne. Vaikka hän masentunut onkin, hän on myös aikuinen ihminen joka haluaa pitää autonomiansa, itse päättää mitä tekee mitä ei.
Hyvä on että pojalla on nyt lääkkeet, ne todennäköisesti alkaa vaikuttaa muutaman viikon päästä. Ja jos ei ala, hänellä on kuitenkin nyt hoitosuhde psykiatriin joka ne lääkkeet on määrännnyt, joten apu kyllä löydetään. Siihen asti että ylämäki alkaa, minusta kannattaa tunkeilematta tarjota pojalle seuraa ja apua, mutta jos hän ei halua, ei saa painostaa eikä pakottaa.
Eikä minsuta nyt missään nimessä pidä mitään "peliriippuvuutta" hoitaa, jos se poika vähääkään saa iloa niistä peleistä. Masentuneena on ilot ja tuskattomat hetket vähissä, joten jos hän niitä peleistä saa, niin antaa hänen saada. Minä käytin valitettavasti itse aikoinani siihen viinaa, joka on paljon pahempi troppi. Mutta minäkin silti paranin, ihan itsestäni muutamassa vuodessa.
Ymmärtääkseni tämä nuori asuu sisaruksensa kanssa.
mites päivittäinen piipahdus lähetkö lenkille, leffaan, jutellanko.. varmaan mikään ei noista kiinnosta, mutta se yritys ja "pakottaminen" ottamaan niskasta itseään kiinni. antaa tietty häneö päättää aikataulusta, ettei mahdollisten pelitreffien päälle mene. Ehkä todella kaukaa haettua. mulla ei ole oma kohtaista kokemusta, mutta se tietoisuus välittämisestä ainakin välittyisi..
jos tä asuu teidän nurkissa, niin ei missään tapauksessa pelinrajoittamista pariin tuntiin. mieluummin pelivapaita päiviä kuin ja sitten yhtenä päivä pelaa mielin määrin, mitään parin tunnin armopaloja. se vasta vituttais.
Ei asu siis kotonaan, vaan juurikin sisaruksensa kanssa (olen kirjoittanut tästä aiemminkin). On niin hankalaa vain antaa toisen olla. Mies yrittää ja koittaa kannustaa sekä ehdottelee menoja ja harrastuksia, mutta saa vain kuravettä niskaansa, ehkä sen kuulukin mennä niin, jaksaisi vain ottaa rauhallisena vastaan.
Pelottaa myös se, että koulupaikka menee alta ja siten opiskelija-asunto ja tuet, mites sitten tehdään? Meille voi tulla kyllä koska vaan, vaikka asumaankin mutta eihän tän nyt herrajesta siihen tarvitsisi mennä.
Jos ei kerran asu kotona, niin eipä tuolle asialle voi mitään tehdä. Antakaa olla rauhassa ja laittakaa aina välillä kysymys, että lähtisikö vaikka kahville tai kävelylle meren rantaan. Älkää syyllistäkö vaan olkaa tukena / kuuntelijana. Kannattaa myös puhua, että ei ole häpeä hakea sekä lääkkeitä että keskusteluapua.
Veikkaan, että se pitää teitä kusipäinä eikä sen takia viitsi enää kuunnella teitä. Omasta mielestänne te olette tietysti maailman parhaat vanhemmat, mutta kannattaa muistaa että se on tuntenut teidät jo parinkymmenen vuoden ajan, joten ette te sen mieltä enää muuta tuosta asiasta.Tarkotan tällä sitä, että teidän on ihan turha koittaa puhua sille. Teidän sanomana ei tule mikään menemään perille. Jos oot toista mieltä, niin mieti miten paljon sä olet saanut tuloksia tähän mennessä. Ei taida olla järin hääppönen suoritus?
Mutta ei tosta puolesta sen enempää. Se mitä te voisitte jäkätyksen sijaan kokeilla on että hommaatte sille purkin hyvän makusia d-vitamiini pillereitä ja sanotte, että ime siitä joku 100 mikrogrammaa/päivä noita ja nähdään parin viikon päästä. En tietenkään tiedä, mutta d-vitamiinivajaus voi tehdä tommoseksi. Eikä siitä missään tapauksessa ole ainakaan haittaa sille. Jos ei auttanut, niin sitten voi olla jotain vakavampaa.
Kannattaa antaa es nii alkaa bärisee nii et pikselit pyörii silmis XDD s
Jos ei ole jo haettu, niin sairasloma kelaa varten ja koulun kanssa katko paperilla kuntoon. Opiskelijakin voi jäädä sairaslomalle. Tämä siksi, ettei opiskeluaika kulu, jos opinnoissa on jokin määräaika mihin mennessä pitää suorittaa. Opo neuvonee. Opintoihin kerkeää palata, kun lääkitys alkaa potkimaan. Toipuminen koulukuntoon lasketaan kuitenkin useana kuukautena.
Varmaan olisi hyvä jos voisitte saada keskustella asiallisesti. Tuon ikäisen pitäisi haluta itse muutosta.
Voisiko olla peliriippuvuus siellä masennuksen ohella. Se varmaan olisi jo alku että rajoittaisi pelaamsita, saisi päivärytmin kohdilleen, ja unirytmin samaten, menisi ihmisten ilmoille ja kävisi koulussa.
Mutta ette voi pakottaa. Puhua voitte.