"Aikooko Niisku oikeasti näyttää meille vehkeensä?" .D Rakastan vanhoissa Muumeissa eniten repliiikkejä
Kommentit (233)
Se ajaa tiehensä kaikki tarpeettomat ajatukset ja mielikuvat.
(Hemuli avantouinnista, Taikatalvi)
Talvi oli täynnä kummallisia olentoja, jotka toimivat hämärästi ja oikullisesti.
(Muumipeikko, Taikatalvi)
Perhettään täytyy toisinaan tuulettaa.
(Muumipeikko, Taikatalvi)
On niin paljon niitä jotka esitellään ja jotka saman tien kadottavat nimensä. Ne tulevat sunnuntaisin. Ne kiljuvat kohteliaita kysymyksiä, koska eivät ikinä opi, että toinen ei ole kuuro. Ne yrittävät puhua niin yksinkertaisesti kuin suinkin jotta olisi muka helpompi ymmärtää mistä on kyse. Ne sanovat hyvää yötä ja menevät koteihinsa ja soittavat ja tanssivat ja laulavat seuraavaan aamuun asti. Ne ovat sukulaisia.
(Ruttuvaari sukulaisistaan, Muumilaakson marraskuu)
Yksi asia sinussa on mainio. Sinä puhut niin vähän. Sinä vaikutat kamalan viisaalta sen takia ettet koskaan sano mitään.
(Hemuli, Muumilaakson marraskuu)
Vakiintunut elämä ei tarjoa minkäänlaista jännitystä- Pikku Myy
Ensin isketään kaulimella - Pikku Myy
Noin kilometrin päässä laaksosta itään Hemuli tuli virralle. Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon.
(Hemuli, Muumilaakson marraskuu)
Voi teitä talot miten ikäviä te olette.
(Nuuskamuikkunen, Muumilaakson marraskuu)
Pikku Myy: Ala painua, pöpöttäjä!
Nipsu: Itse olet pöpöttäjä!
Pikku Myy: Nipsu, höpsö maakrapu!
Niisku: Kuinka minä, joka olen niin järkevä, voin olla niin vähä-älyinen?
Muumipappa: Kamppailen luomisen tuskissa, tulen myöhemmin.
Muumimamma: Mymmeli on tulossa takaisin. Hän sanoo taas jaksavansa Myytä
Niiskuneiti: Tämä mummu viedään niin kauas, ettei se enää koskaan palaa!
Muumipeikko: Posteljooni jahtaa Myytä.
Muumipappa: Älä viitsi kertoa, miksi
Muumipappa: Jaahah.
Muumipeikko: Mitäs tuo jaahah tarkoitti?
Muumipappa: Sitä vain, että voin taas kuulla ajatukseni.
Muumipeikko: Nyt kun Myy on poissa?
Muumipeikko: Oletkohan sinä yrittänyt koskaan olla hiljaa?
Pikku Myy: Ehkä en... Pitäisiköhän joskus kokeilla?
Muumipeikko: Tässä tarvitaan hellää ja huolehtivaista naista.
Pikku Myy: Minähän olen! Pähkinänkuoressa!
Pikku Myy: No, mitä sinä teit tädille: Annoitko hänelle kunnolla kuonoon?
Tuutikki: Ei, sellainen ei alkuunkaan tehoa ironisiin ihmisiin.
Muumimamma: Mukavaa saada taloon joku, joka käyttää vaatteita!
Pikku Myy: Olet varmasti kamalannäköinen, kun kuljet mieluummin näkymättömänä.
Niiskuneiti: Älä ajattele ikäviä asioita, se on minun mottoni!
Pikku Myy: Ja minun on, että pure sitä, joka kiusaa sinua!
Muumimamma: Jos joku on noin hyvä sienenpoimija, hän saa minun mielestäni
tulla kokonaan näkyväksi, eikö vaan?
Niiskuneiti: Oikea namupala.
Pikku Myy: Ei namupala alkuunkaan: pieni mutta villi.
Nipsu: Ihan niin kuin sinäkin.
Muumipeikko: Lohikäärme oli ihan tyhmä!
Nuuskamuikkunen: Lohikäärmeet ovat tyhmiä. Taitavat olla pahimpia kotieläimiä, joita maailmassa on.
Muumipappa: Sisimpäni suorastaan kiljuu kahvia!
Muumipappa: Menossa on nuoruuteni tylsä vaihe.
Muumipappa: Kaipaan jotain suurta, jotain pelottavaa!
Muumipeikko: Äiti, tapahtuu kauheita!
Nipsu: Hirviö hyökkää ensi yönä kimppuumme!
Muumipeikko: Ja isä on siitä niin innoissaan!
Muumimamma: Olen iloinen papan puolesta.
Haisuli: Oi, että minulla tulee hyvä olo, kun saan tuottaa toisille iloa!
Haisuli: Onneksi minun ei usein tarvitse tehdä rehellistä työtä. Karmeampaa kuin kuvittelin!
Nipsu: Tuntuu epämukavalta.
Pikku Myy: Minä en ole moksiskaan.
Nipsu: Sinä oletkin paksunahkainen.
Muumipeikko: Minä en pidä ajatuksesta, että Pikku Myy on viimeinen toivoni.
Noita: Muumeilla on huono vaikutus sinuun, he ovat niin ällöttävän kilttejä!
Hemuli: En ole eläissäni tuntenut nuoria tyttöjä.
Muumipeikko: Mikä kumma Nipsuun on mennyt?
Pikku Myy: Hän on hassahtanut lopullisesti.
Hemuli: Hälytys, hälytys! Vilijonkka katraineen lähestyy
Vilijonkka: Kiltit lapset näkyvät, mutteivät kuulu.
Vilijonkka: He voivat satuttaa itsensä!
Muumimamma: Ei haittaa, minulla on lääkettä naarmuihin.
Vilijonkka: Luonnoton äiti!
Muumipappa: Kokemukseni mukaan lapset vetävät pidemmän korren.
(Niiskuneiti kierii ohi.)
Hemuli: Lumipallo keskellä kesää!
Muumipeikko: Hei, Hemuli, oletko nähnyt Niiskuneitiä?
Hemuli: En, näin vain jättikokoisen lumipallon.
Muumipeikko: Se oli Niiskuneiti!
Hemuli: Ei Niiskuneitiä ole tehty lumesta.
Muumipeikko: Yritän raahata Niiskuneidin kotiin.
Hemuli: Vaikeaa... Tukeva tyllerö!
Muumipeikko: Myy, hän ei muista edes minua. Miten hän sinut muistaisi?
Pikku Myy: Koska minua ei voi unohtaa.
Muumipeikko: Se on totta.
Naamiaiset-jakso, jossa Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen keskustelee (video tubessa)
"Niiskuneiti on hermona"
"Luultavasti"
"Oh tanssi on ehkä jo alkanut"
"Ilmeisesti"
"Niiskuneiti joutuu noloon tilanteeseen ilman kavaljeeria"
"Ehkä"
"Hän suuttuu kun en tullut"
"Varmasti"
Muumipappa: Apua! En minä jaksa kantaa näin painavaa vaimoa!
Niiskuneiti: Voi rakas Muumipeikko, älä itke.
Muumipeikko: Miehet eivät itke.
Niiskuneiti: Itkevätpäs, höpsö.
Muumipeikko: Minä en ainakaan
Muumipeikko: Huuliharppu on kallein omaisuutesi.
Nuuskamuikkunen: Siksi annankin sen sinulle. Soita sitä, kun ikävöit minua.
Muumipeikko: Minä soitan usein.
Nipsu: Taiteilijat ovat tavattoman herkkiä.
Minä pidän sinusta, hän sanoi. – Enkä minä tahdo pahoittaa sinun mieltäsi.
– Sepä hyvä, Ruttuvaari sanoi. – Mutta älä sitten enää koskaan selitä miten mikäkin on, vaan anna minun rauhassa uskoa hauskoihin asioihin.
– Minä yritän, Mymmeli sanoi
Pikku Myy veti ilmaa nenänsä kautta ja puhalsi sen ulos hampaittensa välistä.
– Se kalastaja on höperö, hänellä on meriheinää päässä, hän sanoi. – Minä näin sen heti paikalla. Jos kaksi höperöä asuu samassa saaressa, niin he joko tietävät toisistaan kaiken tai eivät halua tietää toisistaan mitään. Todennäköisesti sekä niin että näin. Siis eivät halua tietää, koska tietävät. Uskokaa minua, minä olen kauhean viisas
–Hah. Luuletko että minä olen juoruämmä, sanoi pikku Myy. – Minä en ole niin kiinnostunut toisten salaisuuksista, että höpöttäisin niitä ympäriinsä. Sitä paitsi asianomaiset kertovat ne kyllä ennemmin tai myöhemmin. Usko pois, tässä saaressa on monta salaisuutta! Minä tiedän ne kaikki!
Hän nauroi ärsyttävästi ja juoksi tiehensä
– Voi! Minä haluan tanssia! huudahti Niiskuneiti ja taputti käpäliään.
– Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailmanloppu on tulossa, sanoi Niisku.
– Mutta jos me ylipäätään aiomme tanssia, niin se on tehtävä nyt, julisti Niiskuneiti. – Ole kiltti! Maailmanloppu tulee vasta kahden päivän kuluttua!
"Anteeksi, Muumipeikko, luulin sinua porsaaksi!" -Pikku Myy
"Ei täällä mitään ole. Korkeintaan kummituksia" -Pikku Myy
"Että pääsee historiaan, täytyy kuolla ensin" -Muumimamma
"Oli nainen kuinka kaunis tahansa, hän haluaa aina olla hivenen kauniimpi." -Muumimamma
"Seuraavana keväänä minun on herättävä ennen muita. Silloin saa olla hetken rauhassa ja tehdä mitä haluaa." -Muumimamma
"Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti." - Muumimamma
"Ehkä myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin jälleen auringonnousu."
-Muumimamma
"Minä tulen milloin minulle sopii. Ehkä en tule ollenkaan, ehkä menen aivan toiselle suunnalle." -Nuuskamuikkunen
"Nyt mikään ei ole kiellettyä!" -Nuuskamuikkunen
"Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet." -Muumipappa
"Rakkaus tyhmentää." -Nipsu
"Ironisia henkilöitä ei kannata piestä. "
- Tuutikki
Jos pidät minusta
lupaat poimia minulle
kaikki tuikkivat tähdet
tummalta taivaankannelta.
Jos pidät minusta oikein paljon
lupaat noutaa minulle
hopeisen kuun taivaalta.
Mutta jos rakastat minua
et tee turhia lupauksia.
-Nyyti
Nyt minä tulen! hän huusi. Hetkeäkään epäröimättä pikku Myy hurahti suoraan mäkeä alas. Muumipeikko katsoi yhdellä silmällä ja näki että hän kyllä selviäisi.
(Taikatalvi)
Jos on kuollut, niin on kuollut, Tuu-tikki sanoi ystävällisesti.
(Taikatalvi)
Tämä maailma kuuluu jollekin toiselle, jota minä en tunne. Ehkä Mörölle. Tätä ei ole luotu muumipeikkojen asuinpaikaksi.
(Muumipeikko, Taikatalvi)
Ehkä talvi oikeastaan johtuikin siitä, että kymmenentuhatta mörköä oli istunut maassa.
(Muumipeikko, Taikatalvi)