Lue keskustelun säännöt.
Sairaalloisen lihava: mitkä ovat lempiruokiasi?
Kommentit (100)
"Mua loukkaa tuo, että kuvitellaan kaikkien lihavien olevan jotenkin sellasia ruokaa ahtavia välinpitämättömiä laiskimuksia. "
Ihan sama täällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä syön tosi vähän ja olen ylipainoinen. Ei ne kilot syömällä tule! Se on täysin yksilöllistä.
En ole sairaalloisen lihava, mutta lihava kumminkin, joten saan kai vastata tähän.
Lempiruokiani ovat lasagne, pizza (sisältäen mm. pitkään haudutettua tomaattikastiketta, mozzarellaa, tuoretta basilikaa...), itse savustettu kala, erilaiset salaatit... Tykkään kokkailusta, kokeilen uusia reseptejä ja nautin myös terveellisestä ruuasta, kuten lempiruokieni listasta ehkä näkeekin. Ruuan suhteen ongelmani on liian suuret annoskoot. Terveellinenkin ruoka lihottaa jos sitä syö liikaa.
Kiireisenä ihmisenä teen usein kahden tai kolmenkin päivän ruuan kerralla - huomatakseni liian usein että olenkin santsannut koko kattilallisen yhteen menoon. Juustot ovat heikkouteni, olen useammin kuin kerran napsinut yhdessä illassa paketillisen vuohenjuustoa tai emmentalia. Suklaalevy tai sipsipussi on kaupassa monen päivän pieniksi nautinnoiksi tarkoitettu ylellisyys. Kotona ne ovatkin lähinnä urakoita, joista on selviydyttävä mahdollisimman nopeasti.
Viime aikoina lehdissä on käsitelty ahmimishäiriötä, ja olen kyllä tunnistanut sen kuvauksista itseni. Jokainen ahmimiskohtaus syö laihdutusmotivaatiota ja karistetut kilot tulevat äkkiä takaisin.
Kana ja kaikenlainen kala. Useamman kerran viikossa syön niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähde ketään moittimaan, mutta tätä ketjua lueskellessani ihmettelen, miten voin olla normaalipainoinen(bmi 20)! Syön paljon ja suht terveellisesti (täysjyvää,kasviksia,vihanneksia,paljon kalaa, hedelmää jne),juon vettä, säännöllinen ateriarytmi, liikun ainakin tunnin päivässä (juoksu,kevyt jumppa,uinti ja lasten kanssa pihalla touhuilu). Kuulostaa hyvältä, eikö vain? Mutta, syön ainakin puolikkaan fazerin sinisen päivässä.Aamiaisella,lounaalla jne aina vähän "jälkiruuaksi" tai muuten vaan. Lisäksi syön todella usein munkkeja sekä mokkapaloja (melkein päivittäin). Kehonkoostumus mittauksissa kaikki ok, samoin laaja verenkuva jne. Sanoisin, että kyllä siihen lihomiseen on monta muutakin syytä kuin se mättääminen.
Kyllähän laiha voi syödä noin. Lihava lihoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 11:52"]
En lähde ketään moittimaan, mutta tätä ketjua lueskellessani ihmettelen, miten voin olla normaalipainoinen(bmi 20)! Syön paljon ja suht terveellisesti (täysjyvää,kasviksia,vihanneksia,paljon kalaa, hedelmää jne),juon vettä, säännöllinen ateriarytmi, liikun ainakin tunnin päivässä (juoksu,kevyt jumppa,uinti ja lasten kanssa pihalla touhuilu). Kuulostaa hyvältä, eikö vain? Mutta, syön ainakin puolikkaan fazerin sinisen päivässä.Aamiaisella,lounaalla jne aina vähän "jälkiruuaksi" tai muuten vaan. Lisäksi syön todella usein munkkeja sekä mokkapaloja (melkein päivittäin). Kehonkoostumus mittauksissa kaikki ok, samoin laaja verenkuva jne. Sanoisin, että kyllä siihen lihomiseen on monta muutakin syytä kuin se mättääminen.
[/quote]
Sähän liikut tosi paljon. Todennäköisesti olet muutenkin aktiivinen. Minusta oli kuvaavaan tuo jonkun tunnustus siitä, että omenan pureskeleminen tuntuu liian vaivalloiselta. Tämmöisiä lihavia minä tunnen. Kaikkea tekemistä leimaa, anteeksi vaan, laiskuus. Jopa noin pitkälle, että hedelmän kuoriminen on liikaa. Ei puhettakaan että minnekkään mentäisiin muuten kuin autolla ja auto ajetaan mahdollisimman lähelle kaupan ovea. Ja kaikkea muutakin tekemistä leimaa se, että helpolla pitää päästä.
Mun pitää vertailun vuoksi kertoa (BMI 21), että tykkään tosi paljon hampurilaisista, pitsasta, grilliruoasta, karkista, pullasta... En sitten tiedä onko tuuria vai taitoa, että vielä en ole lähtenyt suuremmin lihomaan, mutta eivät nämä täällä parjatut paheelliset ruoat ole välttämättä mitään väistämätöntä lihotusmateriaalia. Kuten moni ylipainoinenkin on todennut, niin ihan kotiruoallakin voi lihoa, jos keskimäärin syö enemmän kuin kuluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 08:18"]
Se on niin hulvatonta kun superläskit syövät AINA salaatteja ja sushia ja muuta kevyttä, työpaikkaruokalassa syövät puolikulhollista kanasalaattia ja valittavat kovaan ääneen kuinka OVAT NIIIIIIIN TÄYNNÄ! Sitten vyörytään töistä kotiin vatsa kurniten ja tilataan karvakädeltä perhepitsa lisäjuustolla ja jälkkäriksi kanansiipiä ranskalaisilla.
[/quote]
En minäkään oikeasti ymmärrä miten susheilla, salaateilla ja kotiruoka-annoksilla voi lihoa yli 100 kiloiseksi. Itselläkin on lievä ylipaino ja kyllä olen valmis myöntämään, että tissuttelu ja herkuttelu on lihottanut.
[/quote]
Ei läskitkään KOKO AIKAA liho, eli jos syö sen minkä kuluttaakin, ei liho, ei laihdu. Kuvitteletteko te että sitä heti kun syö yhtenä päivänä mahansa täyteen salaattia alkaa laihtua? Seuraavana päivänä vetää 200g suklaalevyn sen salaatin lisäksi niin kyllä paino pysyy korkealla.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 10:12"]
32, suurin osa meistä lihavsita kyllä tietää erittäin hyvin mikä on terveellistä ja mikä on normaali ruokamäärä, mutta jokaisella on syynsä siihen miksi painoa kertyy jopa sairaalloisiin mittoihin. Kyse on jollakin tapaa vääristyneestä suhteesta ruokaan ja se on tunne-elämän ongelma. Tällaiset saa oppia viimeistään silloin, kun hakeutuu lääkärin pakeille painonsa kanssa.
Laihduttamisessa tarvitaan apua psykologilta, ravitsemusterapeutilta, sisätautilääkäriltä, fysioterapeutilta jne, jos se hoidetaan kuten vaikea sairaus hoidetaan. Olen yksi niistä onnekkaista, joka on päässyt oikeaan hoitoon.
En jaksa yhtään välittää näistä loputtomista läskien pilkkaamisketjuista. Huutelu osoittaa vain tietämättömyyttä siitä, että kyseessä on sairaus. Jos ei muuta niin psyyken. Taistelen painoni kanssa loppuelmäni, se on samanlainen ongelma kuin alkoholismi, eroon ei pääse koskaan. Vaikeampi vain, koska absolutismi syömisestä ei ole vaihtoehto.
[/quote]
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:52"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 11:52"]
En lähde ketään moittimaan, mutta tätä ketjua lueskellessani ihmettelen, miten voin olla normaalipainoinen(bmi 20)! Syön paljon ja suht terveellisesti (täysjyvää,kasviksia,vihanneksia,paljon kalaa, hedelmää jne),juon vettä, säännöllinen ateriarytmi, liikun ainakin tunnin päivässä (juoksu,kevyt jumppa,uinti ja lasten kanssa pihalla touhuilu). Kuulostaa hyvältä, eikö vain? Mutta, syön ainakin puolikkaan fazerin sinisen päivässä.Aamiaisella,lounaalla jne aina vähän "jälkiruuaksi" tai muuten vaan. Lisäksi syön todella usein munkkeja sekä mokkapaloja (melkein päivittäin). Kehonkoostumus mittauksissa kaikki ok, samoin laaja verenkuva jne. Sanoisin, että kyllä siihen lihomiseen on monta muutakin syytä kuin se mättääminen.
[/quote]
Sähän liikut tosi paljon. Todennäköisesti olet muutenkin aktiivinen. Minusta oli kuvaavaan tuo jonkun tunnustus siitä, että omenan pureskeleminen tuntuu liian vaivalloiselta. Tämmöisiä lihavia minä tunnen. Kaikkea tekemistä leimaa, anteeksi vaan, laiskuus. Jopa noin pitkälle, että hedelmän kuoriminen on liikaa. Ei puhettakaan että minnekkään mentäisiin muuten kuin autolla ja auto ajetaan mahdollisimman lähelle kaupan ovea. Ja kaikkea muutakin tekemistä leimaa se, että helpolla pitää päästä.
[/quote]
Olen juuri tuo laiskimus. Minä olen todella uupunut koko ajan, ja sitten kun saan vilkkaat 4 vuotiaat pojat nukkumaan, en jaksa kuin maata sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Mun kaikki energia menee siihen kaikkeen pakolliseen minkä joudun tekemään että perhe saa ruuan nokkansa eteen, ja puhtaita vaatteita päälleen. Olen itsekin erittäin huolestunut asiasta, koska vielä ennen kaksosten syntymää jaksoin tehdä paljon enemmän, vaikka painoin ehkä 3 kg vähemmän kuin nyt, kuokin puutarhassa kesäisin ym. kävin jopa kävelylenkillä miehen kanssa. Nykyään kun käyn kaupassa isossa marketissa, voi tulla kesken kaiken olo, että en jaksa, tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä kävellä kassalle, ja raahata ostokset autoon ja sieltä kotiin ja kaappiin.
50, älä lannistu! yksi ystäväni kuulostaa aivan sinulta. Hän päätti aloittaa pienestä. Lähti kävelylle iltaisin. Aluksi käveli korttelin ympäri roskia viedessään. Se lähteminenhän on vaikeinta! Oletan,että sinulla on mies,joten hän voi olla lasten nukuttua kotona? Tai lähdette koko porukka ulos? Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hemmetti, että tuli nälkä, kun tätä topicia luki. Olen laihtunut melk. 10 kg:ta, nyt 176/73 mies.
Kyllä se taitaa just niin olla, että monella meistä stressi lisää ylipainoa. Minulla on mitä stressaavin talvi takana, paino ei ole noussut yhtään vaa'an mukaan, mutta farkut kiristää ja mahan eteen on tullut pömppä vararengas. Entiset lihakset ovat muuttaneet vyötärölle.
Onhan se myös selvä, että sellaiset, joilla on aivan äärirankka elämätilanne, eivät juuri silloin asialle juuri mitään mahda. Mutta pidemmällä tähtäimellä pitäisi saada elämäntilanne sellaiseksi, että jaksaa pitää huolta omasta kehostaan, minkä yksi osa on tasapainoinen ravinto. Runsas ylipaino ei liene minkäänlaista laisuutta, vaan usein juuri sitä, että kantaa liikaa vastuuta ja muidenkin huolia.
Kaikki perheenjäseneni ovat hoikkia.
Äidin uusi mies sätti ja haukkui minua seitsemän vuoden ajan, kunnes muutin pois kotoa 19-vuotiaana, kirjoitusten jälkeen. Olin nätin näköinen, luokkani priimus, tein valtaosan kotitöistä enkä koskaan elänyt ns. villiä nuoruutta. Isäpuoleni haukkui minua tyhmäksi ja laiskaksi. En kestänyt haukkumista, joten aloin syödä suruuni. Haukkumislistaan tuli uusi tekijä, lisääntyvä lihavuuteni. Tilanne oli hankala.
Liikasyömisestä tuli ikävä tapa noiden vuosien aikana.
Rakastin makeaa. Saatoin syödä pahimmassa vaiheessa jopa levyn sinistä suklaata tai pähkinäsuklaata päivässä. Lisäksi söin salmiakkia. Join mielelläni kaakaota.
Vaalea leipä, kevytmetvursti ja (ajoittain kerma-) juustot lihottivat minua. Äiti piti terveellisestä ruoasta, joten kotona oli tarjolla vain ruisleipää ja keveitä leikkeleita. Kinkkufilettä, suolalihaa, kevytjuustoa tms. Riistaa. Paljon kasviksia ja hedelmiä.
Isäpuoli kantoi kotiin leivonnaisia, koska hän söi mielellään voisarvia, pasteijoita yms. leivonnaisia. Hän oli ollut nuorena ylipainoinen, mutta onnistui laihtumaan painon pois. Siinä oli varmaan suurin syy siihen, että hän sätti minua lihavuudestani.
Pidän salaateista, savukalasta ja kasvissosekeitoista. En erityisesti pidä lihasta.
Olen lievästi ylipainoinen, koska kiloni ovat karisset. Ruoka ei enää maistu minulle. Kesään mennessä olen normaalipainoinen.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:50"]
50, älä lannistu! yksi ystäväni kuulostaa aivan sinulta. Hän päätti aloittaa pienestä. Lähti kävelylle iltaisin. Aluksi käveli korttelin ympäri roskia viedessään. Se lähteminenhän on vaikeinta! Oletan,että sinulla on mies,joten hän voi olla lasten nukuttua kotona? Tai lähdette koko porukka ulos? Tsemppiä!
[/quote]
Kiitos! Mies on, ja hän tekee raskasta vuorotyötä, ja hänellä on myös liikakiloja, mutta hän käy joka päivä kävelylenkillä. Mies jopa tässä yhtenä iltana kun oli mennyt yövuoroon, laittoi mulle tekstarin, että on huolissaan mun terveydestä. Mulla on siitäkin kauhea syyllisyys, mietin öisin sängyssä mitä tapahtuu jos en aamulla herääkään. Kaikkea stressiä on elämässä ollut siitä asti kun muutin kotoa 15 vuotiaana, myös masennusta on ollut enemmän tai vähemmän tämän 20 vuotta. Työttömyys rassaa, rahattomuus rassaa, velat rassaa... Jos lapsia ei olisi, jäisin sängynpohjalle makaamaan ja odottamaan kuolemaa.
Tykkään vihreästä salaatista. Helposti on masu niin ähky, ettei jaksa edes koko lautasellista. :) Pitäisi lisätä oliiviöljyä, että saisi hyviä rasvoja ja laihtuisi, mutta en oikein tykkää rasvasta.
vihreät salaatit ilman mitään kastikkeita, ehkä paistettua kanaa kaveriksi niin ah.
Rakastan ylipäätään napostella hedelmiä ja vihanneksia pitkin päivää.
heti perässä tulee myös linssi-kanakeitto ja lihapullat tomaattikastikkeessa. Ruokavalioni on varmasti pääosin terveellinen mutta painoa on juurikin kerääntynyt kun syö aivan liian valtavia annoksia.Ruuan laatu on hyvä, lihat ostan tiskiltä ja varmistan että on myös laatukamaa ja meillä ei vedetä mitään mikrohamppareita tai muuta paskaa.
Makean ystävä en ole joten karkkia tai suklaata ja limsoja jne en osta mutta sipsiä tulee syötyä ehkä 0-1 pussia viikossa, riippuu ihan milloin iskee himo. Enkä kiellä ettenkö söis silti pikaruokaa, kyllä pitsaa, kebua tai burgereita tulee syötyä ehkä kerran kuussa jos joku ilta laiskottaa ja tekee mieli.
Joten laadukkaallakin ruualla voi todellakin lihoa sairaalloiseen jos syö isoja annoksia, ei liiku ja antaa paljon aikaa. On mullakin tää 60 kilon ylipaino tullu viimeisen 10 vuoden aikana eli en oo lihonut mitenkään suuria määriä kerrallaan.
Mua loukkaa tuo, että kuvitellaan kaikkien lihavien olevan jotenkin sellasia ruokaa ahtavia välinpitämättömiä laiskimuksia.
Minulla on pikklapsesta asti ollut elämässä ajoittain paljon stressiä ja myös ajoittain paljon sairauksiakin (myös kilpirauhassairaus). Minulla on aina elämän vaikeina aikoina paino hilannut ylös ja maha kasvanut pullottavaksi (stressihormonit?). Kun taas hyvinä vuosina on ollut ihan helppoa pysyä normaalimitoissa. Tosin hoikka en ole ollut kuin teininä. En ole huomannut mitään erityisen suurta vaihtelua ruokavaliossani vuosien varrella tai ruokatavoissa. Mitään ahmimista en ole koskaan harrastanut, ehkä pikemmin syön liian vähän, mitä sitten tulee liian usein paikattua suklaalla. Mitä sitäkään ostan levyn maks kerran vuodessa (syön sen viikossa) ja patukoita maksimissaan yhden päivässä eikä niitäkään todellakaan joka päivä.
Nyt paino on suurin mitä koskaan ja BMI on 30. Eli en ole sairaalloisen lihava, mutta lihava kuitenkin ja epäilen, että joku toinen tällä ruokamäärälläni voisi olla paljon sutjakampikin.