Sairaalloisen lihava: mitkä ovat lempiruokiasi?

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 19:28"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 19:02"]

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 18:50"]

Miksi normaalipainoset (ainakin jotkut) jaksaa aina olla kiinnostuneita lihavien elintavoista. Minusta lihavuus ei ole ollenkaan pahin piirre, mikä ihmisellä voi olla, paljon pahempia ovat esimerkiksi ilkeys ja pahansuopuus.  Ja ei lihavilla ole välttämättä mitään terveysongelmia, lievä lihavuus jopa torjuu osteoporoosia.

[/quote]

Vihjaatko nyt, että laihat ovat ilkeitä ja pahansuopia, kun eivät ymmärrä että ylipaino tulee salaattia syömällä? T. Ylipainoinen ilkeä ja pahansuopa...

[/quote]

En. Näet nyt siellä rivien välissä ihan liikaa. Vaan ihan tuota mitä sanoin.

[/quote]

Ok. Itse en "erottele" ihmisiä painon mukaan. Sairauksia löytyy itse kultakin ja luonteita (ttumaisiakin)...

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 20:51"]Kuinka usein syöt niitä?

[/quote]

Pizza ja hampurilaiset. Syön niitä noin 3-5 kertaa viikossa.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 19:54"]

Työpaikalla on muutamia reilusti ylipainoisia jotka joko eivät syö lounaalla mitään tai syövät tyyliin -kaksi salaatinlehteä ilman kastiketta. Siis onko tämä jotain näyttämistä vai uskovatko todella laihduttavansa kun paino ei ainakaan ole moisista luonteenlujuutta uhkuvista näytöksista huolimatta laskenut pikemminkin päinvastoin? Perheellisinä onhan heidän pakko jossain välissä syödäkin tai ainakin ruokaa joutuvat laittamaan iltaisin. 

[/quote]Lounasruokaloissa annoksien koolla on ylärajat ja on tarjolla vihanneksia ym terveellistä joten olisi kai ihan paikallaan syödä se normaaliannos niin jaksaa tehdä töitäkin.

[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 19:54"]

Työpaikalla on muutamia reilusti ylipainoisia jotka joko eivät syö lounaalla mitään tai syövät tyyliin -kaksi salaatinlehteä ilman kastiketta. Siis onko tämä jotain näyttämistä vai uskovatko todella laihduttavansa kun paino ei ainakaan ole moisista luonteenlujuutta uhkuvista näytöksista huolimatta laskenut pikemminkin päinvastoin? Perheellisinä onhan heidän pakko jossain välissä syödäkin tai ainakin ruokaa joutuvat laittamaan iltaisin. 

[/quote]Lounasruokaloissa annoksien koolla on ylärajat ja on tarjolla vihanneksia ym terveellistä joten olisi kai ihan paikallaan syödä se normaaliannos niin jaksaa tehdä töitäkin.

Lempiruokaa on kalakeitto! <3

Voisin myös elää oliiveilla ja katkaravuilla!

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 02:02"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 21:41"]

Nyt kyllä sanon tämän, vaikka tiedänkin että tästä moni provosoituu, tarkoitus ei kuitenkaan ole loukata. Minusta näyttää (oman kaveripiirini ja tv-dokumenttien perusteella) että monelle oikein lihavalle ruoassa ei ole tärkeintä se maku, vaan määrä. Tiedän kyllä että monet ylipainoiset pitävät itseään jonkinsortin kuliranisteina, mutta sitten kun sitä todellista ruokavalioa katsoo niin ei se ole mistään valikoiduista raaka-aineista valmistettua maukasta ruokaa, vaan ranskanperunoita, makaroonia, vaaleaa leipää, uppopaistettuja juttuja (ja yleensäkkin vähän mautonta, mutta helppoa ja nopeaa) ja paljon. Jo kaupassa valitaan kärryyn se vähän halvempi, koska sitä saa enemmän. Tuntemani lihavat ihmiset ostavat mielummin halpaa ja vähän kehnompi laatuista ruokaa (koska sitä saa samalla rahalla paljon?).

Mielestäni olisi kokeilemisen arvoista ostaa jonkun aikaa sellaista ruokaa mitä normaalisti pitää vähän liian kalliina ja vaivalloisena laittaa. Ostaa vähemmän niin ei se niin kalliiksi tule ja sitten satsaisi siihen ruoan laittamiseen ja maustamiseen, eikä yrittäisi vain saada jotain mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman halvalla ja mahdollisimman paljon. Ja älkää nyt loukkaantuko. En ikinä uskaltaisi sanoa tätä ystävilleni suoraan, en halua loukata ketään, mutta mielestäni tämä voi olla se ratkaiseva ero normaalipainoisiin ihmisiin verrattuna ja kannattaisi tiedostaa tämä. Ja siis ihan sillä, että ehkä, siis ehkä, sitä ruokaa ei tarvitisisi syödä niin paljon, jos se maistuisi oikeasti joltain.

[/quote]

Joo, saman olen huomannut joistain ulkomaisista ohjelmista. Mun lempiruoka on kaalikääryleet, en jaksa niitä tehdä hyvä jos kerran vuodessa, äiti joskus tekee sitten kun käydään niillä, kun tietää että tykkään. Muutenkin lempiruuat on ihan tavallisia kotiruokia, maksakastike, jauhelihakastike, lohi, jauhelihaperunaviipalelaatikko... Makaroonista ja riisistä en tykkää, makaroonista tulee maha kipeäksi, ja riisi on kuin styroksinmuruja söisi. Olen todella nirso syöjä, ja jos teen lasten herkkuruokaa, eli makaroonia ja jauhelihaa, en syö sitä itse ollenkaan, en vaikka kattilaan saattaa jäädä isokin satsi, roskiin menee. Minä syön sitten illalla jugurttia ja suklaata.

Vaikka olen 130kg, en todellakaan osta halvimpia ruokia että saisi paljon, olen aika epäluuloinen kuluttaja, ja kuten sanottu, erittäin nirso syöjä. Mun ruokavalio on aika yksipuolista, kun syön vähän, mutta vääriä aineita. Olen kokoajan väsynyt, ja vaikka tekisin perheelle ruokaa, mutta jos se ei ole ihan mun lempparia, niin jätän väliin sen syömisen, ja tosiaan kun muut nukkuu, katson telkkaria ja syön jotain, yleensä jugurttia ja suklaata, kun en jaksa tehdä mitään "kunnollista", en jaksa edes hedelmää kuoria ja pureskella.

Mua ärsyttää tuo luulo, että läskit vetää kokoajan jotain mättöä kilo/litra tolkulla. Jos niin paljon syö, niin lihoo kokoajan lisää. Mulla on paino ollut aika samoissa jo kymmenen vuotta, en vain osaa jostain syystä laihduttaa, henkisellä puolella siis mättää. Ei ole älykkyyden kanssa ongelmaa, vaan tunnesyömisen. Lapsena ja nuorena olin hoikka, mutta olen aina ollut sellainen että en millään halua syödä mitään mistä en tykkää, ja aikuisena se on helppoa, kun kukaan ei voi pakottaa syömään oikeaa ruokaa.

[/quote]

Jopas on tyhmää!! Mikset pakasta lapsille sitä kastiketta myöhempää käyttöä varten? Pääset itsekin helpommalla kun otat pakkaselsta ruuan heille...

Minä olen 20-vuotias, 174 cm ja painan nykyään 82 kg. En siis ole sairaalloisen lihava mutta minulla on paino-ongelmia. Liikun kyllä ja rakastan kotiruokaa ja laitan sitä itse. Argh, mutta vielä enemmän rakastan jäätelöä. Oikeasti, jäätelö lihotti minut vuoden aikana 72 kiloisesta 82 kiloiseksi. Olen tunne- ja tylsyyssyöjä, jäätelö on niin itkettävän hyvää etten pääse siitä eroon. Saatoin syödä joka päivä 3-8 jäätelöä illassa, eikä tullut edes huono olo! Nyt viikko sitten kyllästyin tähän ja valtaisien vieroitusoireiden kanssa olen kamppaillut 7 päivää, ensimmäistä kertaa olen ollut jopa päiviä ilman jätskiä kokonaiseen viiteen vuoteen.

Tämä on kamalaa, ihan oikeasti, tämä tunne kuinka keho huutaa sokeria on karsea, ja houkutuksia on aivan joka paikassa. Olen syönyt 800-1000 kaloria päivässä ja jättänyt kokonaan jäätelön pois (muut herkut kuten karkit, sipsit, suklaa, pizza, purilaiset jne. eivät maistu ihme kyllä) ja olen hölkännyt 5-10 kilometriä joka päivä + kahvakuula kahdesti viikossa. Vielä en ole huomannut muutosta ja painoakin on tullut kilo lisää mutta eiköhän se tästä jossain vaiheessa.

Liikunnan aloittaminen on vaikeaa, kotona tehtävä jumppa kaikista vaikeinta. Suosittelen ulos kävelylle menemistä, mieluiten luontoon. Aika rientää ja huomaamattaan kävelee/hölkkäilee vähän pidempään ku olisi tarkoituskaan :)

62: mihin osoitteeseen laitetaan tulemaan sinun Erinomainen, Laiha ja Kusipäinen -mitalisi?

Kreikkalainen salaatti plus muut ruokaisat salaatit lukuunottamatta majoneesipohjaisia salaatteja. Keitot ja uunista tullut tuore leipä tai sämpylät.

Painoni on noussut kuitenkin kaikista merkittävimmin Prednisolon-kuurien ansiosta. Isot kortisoniannokset aiheuttavat unettomuuttakin.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 12:52"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 11:52"]

En lähde ketään moittimaan, mutta tätä ketjua lueskellessani ihmettelen, miten voin olla normaalipainoinen(bmi 20)! Syön paljon ja suht terveellisesti (täysjyvää,kasviksia,vihanneksia,paljon kalaa, hedelmää jne),juon vettä, säännöllinen ateriarytmi, liikun ainakin tunnin päivässä (juoksu,kevyt jumppa,uinti ja lasten kanssa pihalla touhuilu). Kuulostaa hyvältä, eikö vain? Mutta, syön ainakin puolikkaan fazerin sinisen päivässä.Aamiaisella,lounaalla jne aina vähän "jälkiruuaksi" tai muuten vaan. Lisäksi syön todella usein munkkeja sekä mokkapaloja (melkein päivittäin). Kehonkoostumus mittauksissa kaikki ok, samoin laaja verenkuva jne. Sanoisin, että kyllä siihen lihomiseen on monta muutakin syytä kuin se mättääminen.

[/quote]

Sähän liikut tosi paljon. Todennäköisesti olet muutenkin aktiivinen. Minusta oli kuvaavaan tuo jonkun tunnustus siitä, että omenan pureskeleminen tuntuu liian vaivalloiselta. Tämmöisiä lihavia minä tunnen. Kaikkea tekemistä leimaa, anteeksi vaan, laiskuus. Jopa noin pitkälle, että hedelmän kuoriminen on liikaa. Ei puhettakaan että minnekkään mentäisiin muuten kuin autolla ja auto ajetaan mahdollisimman lähelle kaupan ovea. Ja kaikkea muutakin tekemistä leimaa se, että helpolla pitää päästä.

[/quote]

Olen juuri tuo laiskimus. Minä olen todella uupunut koko ajan, ja sitten kun saan vilkkaat 4 vuotiaat pojat nukkumaan, en jaksa kuin maata sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Mun kaikki energia menee siihen kaikkeen pakolliseen minkä joudun tekemään että perhe saa ruuan nokkansa eteen, ja puhtaita vaatteita päälleen. Olen itsekin erittäin huolestunut asiasta, koska vielä ennen kaksosten syntymää jaksoin tehdä paljon enemmän, vaikka painoin ehkä 3 kg vähemmän kuin nyt, kuokin puutarhassa kesäisin ym. kävin jopa kävelylenkillä miehen kanssa. Nykyään kun käyn kaupassa isossa marketissa, voi tulla kesken kaiken olo, että en jaksa, tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä kävellä kassalle, ja raahata ostokset autoon ja sieltä kotiin ja kaappiin.

[/quote]

Oletko ajatellut, että tuo väsymys voi olla myös seurausta huonosta syömisestä, eikä pelkästään niin päin että olet väsynyt etkä siksi jaksa syödä hyvin? Useinhan ylipainoisilla on jopa erilaisia vitamiinien ja hivenaineiden puutoksia, koska syövät niin yksipuolisesti. Ja nehän ei välttämättä korjaannu millään vitamiinipillerillä, koska noista ne aineet imeytyy huonommin, vaan oikeasti pitäisi syödä paremmin.

Joku tuosa välillä ihmetteli miten ei liho vaikka syö mokkapaloja päivittäin ja niin edelleen. En minäkään lihonut ennen kuin täytin 30v. Söin ihan rauhassa mitä vain, leivoksia tai suklaata, join olutta... Eu tarvinnut katsella vaakaa. Työpaikan vaihtumisen jälkeen pois jäi vaatimaton 3+3km polkupyöräily. Sealkoi jo näkyä. Paino nousi viidessä vuodessa hissuksiin 10kg.

Jäin myöhemmin työelämästä pois ja yhtäkkiä koossa oli 30kg lisää. Työpäivän rytmin katoaminen toi liikkumattomuutta, ruualla lohduttautumista, päivärytmin ja unen puutetta , stressiä.

Pidän kuitenkin kaiken tuon lisäksi erittäin suurena tekijänä ikää. Paino ei kerta kaikkiaan noussut ennen kuin olin yli kolmekymppinen. Sitä ennen olin aina normaalipainoinen tai jopa hoikka kolmesta raskaudesta huolimatta.

Tonnikalasalaatti

Kalakeitto

Salaattia noin kerran viikossa, kalakeittoa todella harvoin ( asun yksin ilman pakastinta enkä halua tehdä ihan pientä kattilallista kun ainekset kerran ostan.)

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 21:18"]

Kanasalaatti.

Sushi.

Shetzuan härkä riisillä. et voi olla lihava jos syöt vain 2 kertaa kuukaudessa.

Syön ehkä kerran kahdessa viikossa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 21:18"]

Kanasalaatti.

Sushi.

Shetzuan härkä riisillä. et voi olla lihava jos syöt vain 2 kertaa kuukaudessa.

Syön ehkä kerran kahdessa viikossa.

[/quote]

[/quote]miksi tuo mun kommentti meni tuonne väliin.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="18.03.2013 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2013 klo 21:18"]

Kanasalaatti.

Sushi.

Shetzuan härkä riisillä. et voi olla lihava jos syöt vain 2 kertaa kuukaudessa.

Syön ehkä kerran kahdessa viikossa.

[/quote]

[/quote]miksi tuo mun kommentti meni tuonne väliin.

[/quote]

Koska sä et vaan osaa!

Keski-iässä tapahtuva aineenvaihdunnan kulutuksen lasku johtuu lähinnä huonontuneesta aerobisesta kunnosta ja lihasmassan vähenemisestä. Näihin voi vaikuttaa liikunnalla jo ennalta. Siinä samalla kun hankkii sitä kestävyys- ja lihaskuntoa liikunnalla, kuluu energiaa. Minä syön ihan hillittömiä määriä ja painan 50 kiloa. Naurattaa kun kaikki tutut kyselevät että sä et taida syödä muuta kun salaattia nykysin tai sä oot vissii jättänyt kaikki makeat pois (haha, syön niitä joka päivä surutta).

Harrastan kestävyysjuoksua. Nautin liikunnasta ja nautin syömisestä, vaikka välillä tuntuu kyllästyttävältä kun pitää syödä niin paljon.

Laiha saa syödä paljon, lihava lihoo.

Hei 50 ja muut samassa tilanteessa olevat. Ensinnäkin huokaiskaa hetki ja aivan ensimmäiseksi ravistelkaa se syyllisyys harteiltanne pois. On ymmärrettävää, että, jos ylipainoa on paljon se väsyttää ja saa olon uupuneeksi. Siitä yleensä saa syyllisen mielen ja tekee mieli syödä pahaan oloon ja kierre on valmis. Vaikka ylipaino sinällään lisää väsymyksen tunnetta, täytyy lääkärin kanssa ensin poissulkea muut fysiologiset syyt. Harvat sairaudet aiheuttavat itsellään ylipainoa, mutta luovat sellaiset olosuhteet elimistöön, että painon pudotus on hankalaa, jollei mahdotonta. Samalla on mahdollisuus jutella ulkopuolisen kanssa, jos elämässä on jotain sellaista mikä lisää stressiä ja epäterveellisiä elintapoja. Painon pudottaminen on kova henkinen ja fyysinen ponnistus ja mielestäni se kannattaa toteuttaa yhdessä ammattilaisen kanssa suunnitelmallisesti. Terveydellisesti on suunnaton merkitys jo 10% painon pudotuksella. Ihmiset ovat tietenkin yksilöitä ja jokaisella on se oma syy, miksi painoa on kertynyt. On tieteellisesti todettu fakta, että joillekin vain tulee helpommin painoa, kuin toisille. Meistä suurin osa harrastaa joskus tunnesyömistä, joillain vain se saa isomman osan elämästä. Sairastin itse nuorena lievää anoreksiaa, joka onneksi saatiin kuriin ennen kuin se meni äärimmilleen. Nykyisin olen normipainoinen, mutta vanha tauti on jossain taustalla ja siksi en esim. omista vaakaa ollenkaan. Ylensyömisessä on samankaltaisia mekanismeja taustalla ja siksi suosittelen, että alkuun pääsee parhaiten kun käy lääkärillä ja yhdessä hänen kanssaan miettii parasta tapaa elintapojen muutokselle. Toivoisin, että jokaisen annettaisiin olla sen kokoisia kuin ovat. Se tärkein, eli ihminen, ja millainen hän on,ei ole nähtävissä koosta. Lämpimiä kannustavia ajatuksia kaikille, jotka kamppailevat jonkun asian kanssa elämässään :)

Joo, olen käynyt monestikin lääkärissä kyselemässä apua, ja oikeastaan ainoa keino tuntuu olevan masennuslääkkeet, niitäkin olen joskus kokeillut, mutta ei ne painon hallintaan auta.

Minä en juo alkoholia, en polta, en juo kahvia, en käytä lääkkeitä kuin viimeisessä hädässä, ainoa addikti on se suklaa. Joskus olen sanonut että olisi helpompi elämä kun se addikti olisi joku muu. Saisi yhteiskunnalta apua, ja ihmisten myötätunnon, nyt ei saa yleensä kuin kuraa niskaan. Syö vähemmän ja liiku enemmän. 

Väsymys on varmasti sen seurausta minulla, että kroppa näin ylipainoisella joutui koville kaksosraskauden aikana, ja siitä toipuminen oli raskasta, keskosvauvojen hoito oli raskasta, ja vilkkaiden poikien hoitaminen on myös raskasta 24/7. Raskauden aikana laihduin 15kg, mutta ne on tulleet takaisin. Myös henkisesti on ollut raskasta pitkään, ja se noidankehä joka on tullut on erittäin vaikea katkaista kun voimat menee tähän normaalin arjen pyörittämiseen. Neljä vuotta pois työelämästä on henkisesti raskasta, kun ainoa aikuinen juttukaveri on oma mies, ja mieskään ei kaikesta osaa jutella.

Tuntuu että jos menen lenkille, en jaksa laittaa ruokaa perheelle, ja mies ei osaa tehdä kuin kaurapuuroa (auttaa kyllä muuten aina kun ei ole töissä) Tai sitten muut kotityöt jää tekemättä.