Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti totta, että joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa?
13.03.2019 |
Kuulostaa todella uskomattomalta, itse luulen aina, että kaikilla paremmat parisuhteet.
Kommentit (88)
Naisen miehen kokoero voi suurimmillaan olla melkein yhtä suuri kuin aikuisen ja lapsen välinen.
Tarkoittaako tämä siis sitä että jos lapsi tulee lyömään minua kiukuspäissään niin minä saan hutmaista häntä niin että soi? En ymmärrä miksi se tuntuu joillekin miehille niin ylitsepääsemättömältä että ymmärtää että noin ei voi toimia minkäänlaisessa lähisuhteessa, eikä muutenkaan kuin puolustautumistarkoituksessa?
Sanomattakin on selvää että miehet ovat keskimäärin naisia aggressiivisempia, heidän impulssikontrollinsa on heikompi ja myös kehittyy myöhemmin kuin naisilla (vrt. tuore ruotsalainen aivotutkimus).
Toki miehet saattavat kokea ENEMMÄN lähisuhdeväkivaltaa nyt kuin aiemmin, koska naiset puolustautuvat herkemmin myös fyysisesti kaikenlaista kokemaansa vääryyttä vastaan . Tämä on siis hyvän asian, naisten voimaantumisen, huono lieveilmiö. Hyväksyttävää se ei ole missään tapauksessa.
Minun on silti hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa mies olisi avuton uhri ja vielä näin suuressa määrin kuin jotkut miehet väittävät. Voihan riehuvan kumppanin aina päättäväisesti saattaa asunnosta ulos, jos fyysinen koko antaa myöden. Mies voi tämän useimmiten tehdä pahoinpitelevälle naiselle, mutta nainen ei kokoeron vuoksi useinmiten voi tehdä miehelle.
Paras keino puolustautua lähisuhdeväkivaltaa vastaan on itsetuntemuksen ja itsearvostuksen lisääminen. Päätä että minua vastaan saa rakas ihminen hyökätä vain kerran, ensimmäisen ja viimeisen.
Parisuhdeväkivalta alkaa usein läpsäisyllä ja päättyy alisteisen osapuolen kuolemaan.
Oletko valmis uhraamaan omasi ja mahdollisen lastesi turvallisuuden ja todennäköisesti hengen, pelkästä yksipuolisesta kiintymyksestä ja kuvitellusta turvallisuudentunteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Onko se oikeasti "hyvin huolestuttavaa"? Miten nämä tulokset vertautuvat esim. lapsiin? Kuinka moni lapsi on kokenut väkivaltaa perheessään, jos käytetään väkivallan mittareina noita samoja kysymyksiä kuin naisille?
Yksikin väkivaltatapaus on huolestuttava. Kun väkivaltaa on kokenut 1/3 väestöstä (ottaen vielä huomioon sen, että lähisuhdeväkivalta on aliraportoitua - todellinen määrä siis suurempi) niin kyllä se on hyvin huolestuttavaa. Enkä oikein ymmärrä tuota kysymystäsi lapsista. Ei ketään saa pidellä väkisin kiinni tai heitellä esineitä heitä päin. Ei naisia, ei lapsia, ei miehiä
Tarkoitus olikin verrata sitä naisten kokemaa väkivaltaa johonkin muuhun ryhmään. Lapset ovat minusta paljon haavoittuvammassa asemassa, joten kohdistaisin enemmän voimavaroja sen ehkäisemiseksi kuin naisten kokeman väkivallan.
Miksi pitää valita? Tämä keskustelu sattuu käsittelemään naisten kokemaa väkivaltaa. Ei se tarkoita, etteikö lasten kokema väkivalta olisi keskustelijoiden mielestä merkittävä ongelma ja etteikö sen ehkäisyyn tulisi kohdentaa voimavaroja.
En minä tiedä. Minä ainakin olen kokenut 7 vuoden helvetin, mutta en kehdannut kertoa siitä. Ehkä muutkaan ei kehtaa. Jostain syystä se herätti häpeää.
Tavarat ovat vain tavaroita, eivät sama asia kuin ihminen. Tavaroiden rikkominen ei ole sama asia kuin ihmisen kimppuun käyminen. Hyväksyttävää se ei ole, tietenkään. Mutta vakavuudessa näitä kahta asiaa ei voi verrata toisiinsa.7
Mä olen kokenut: teiniajan poikaystävä kävi päälle oikein kunnolla ja kyllä, valitettavasti nyk. miehenkin kanssa on humalaisessa ääritilanteessa vuosia sitten tullut käsirysy.
Äitini on kokenut: isäpuoleni pieksi pieksi sekä minua että äitiäni.
Ystävistäni 4 on kokenut: 2 on kertonut asiasta oma-aloitteisesti ja toinen suhde jatkui vielä yli 10 vuotta tapahtumien jälkeen ja päättyi muista syistä ja toinen suhde jatkuu edelleen ja on johtanut avioliittoon, asuntolainaan ja 2 lapsen hankintaa. Yhdestä tapauksesta olen kuullut eli tämän pahoinpidellyksi tulevan henkilön (myös mennyt pahoinpitelijän kanssa naimisiin ja tehnyt 2 lasta) paras ystävä joka on minunkin ystävänäi on toistuvasti ollut huolissaan asiasta. Lisäksi yhden pariskunnan kohdalla olen nähnyt tönimistä miehen ollessa kovassa humalassa.
Kaikki edellämainitut naiset paitsi äitini ovat alle 40-vuotiaita, korkeakoulutettuja, hyvin tienaavia jne. Eli kyse ei todellakaan ole mistään juopporemmissä pyörimisestä tms. Ja suurin osa noista pahoinpitelevistä miehistäkin alle 40v korkeakoulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Onko se oikeasti "hyvin huolestuttavaa"? Miten nämä tulokset vertautuvat esim. lapsiin? Kuinka moni lapsi on kokenut väkivaltaa perheessään, jos käytetään väkivallan mittareina noita samoja kysymyksiä kuin naisille?
Yksikin väkivaltatapaus on huolestuttava. Kun väkivaltaa on kokenut 1/3 väestöstä (ottaen vielä huomioon sen, että lähisuhdeväkivalta on aliraportoitua - todellinen määrä siis suurempi) niin kyllä se on hyvin huolestuttavaa. Enkä oikein ymmärrä tuota kysymystäsi lapsista. Ei ketään saa pidellä väkisin kiinni tai heitellä esineitä heitä päin. Ei naisia, ei lapsia, ei miehiä
Tarkoitus olikin verrata sitä naisten kokemaa väkivaltaa johonkin muuhun ryhmään. Lapset ovat minusta paljon haavoittuvammassa asemassa, joten kohdistaisin enemmän voimavaroja sen ehkäisemiseksi kuin naisten kokeman väkivallan.
Kuulostaa siltä, että panostus naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ärsyttää tai häiritsee sinua. Miksi?
Yhä useammalla ihmisellä tuntuu olevan hukassa se, mitä itselle oikein saa tehdä ja mitä ei.
Mitä hyvää väkivaltaisesta suhteesta oikein voi versoa?
Puolison tarkoitus on pitää turvassa vaaroilta, ei luoda niitä itse.
Jos et hyväksyisi kimppuun käymistä esim. ystävältä, liikekumppanilta tai perheenjäseneltä, miksi hyväksyisit sen kumppaniltasi? Lyövä kumppani ei aggressionsa kohdetta rakasta, joten et tule saamaan mitä haluat eli aitoa rakkautta ja kiintymystä vaikka jäisit ja sietäisitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monelle tulee mieleen suora turpaanlyönti. Mutta jos istuu sohvalla ja mies äkkiä tuikkaa elimensä naamaasi, se on väkivaltaa, vallan käyttöä väkisin. Et ehdi edes sanoa mitään. Jälkeenpäin mies voi sanoa "seksihän on aivan luonnollinen asia" ja että sinä olet estynyt kun et sitä ymmärrä.
He yrittävät naamioida väkivallan normaaliksi toiminnaksi. Esimerkkejä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on uhreja yhtä usein kuin naiset.
Itsekin olen lyönyt miestäni humalassa. Ei hän siitä piitannut, mutta lopetin juomisen siihen.
Minua on kaltoinkohdeltu lapsena, joka on aiheuttanut sellaisen sisäisen vihan, joka pyrkii tulemaan heikolla hetkellä ulos. Selvinpäin pystyn hallitsemaan kuitenkin tunteitani ja terapiassa oppinut muutenkin keinoja, joilla selvitä pahimman hetken yli.
Uskon, että useimpien väkivaltaisuus nimenomaan johtuu lapsuuden ongelmista. Se ei toki oikeuta väkivaltaa ketään kohtaa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta pakko puuttua tuohon ekaan lauseeseen. Miehet eivät ole uhreja yhtä usein kuin naiset. Henkinen väkivalta on tasaisemmin jakautunut sukupuolten välille, mutta jos katsotaan koko lähisuhdeväkivallan kirjoa (henkinen, fyysinen, seksuaalinen, taloudellinen väkivalta) niin valtaosassa tapauksista mies on tekijä ja nainen on uhri. Fyysistä terveyttä ja henkeä uhkaava väkivalta parisuhteessa on lähes aina miehen tekemää.
Kyllä useissa uutisissa nimenomaan mainittiin, että molemmat sukupuolet kärsivät väkivallasta yhtä paljon. Ja naisten tekemä väkivalta on tosi suuri tabu.
Miehet kokevat usein parisuhdeväkivaltaa miespuolisen puolison taholta. Vakavasta parisuhdeväkivallasta tuomituista vain häviävän pieni osa on naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Onko se oikeasti "hyvin huolestuttavaa"? Miten nämä tulokset vertautuvat esim. lapsiin? Kuinka moni lapsi on kokenut väkivaltaa perheessään, jos käytetään väkivallan mittareina noita samoja kysymyksiä kuin naisille?
Yksikin väkivaltatapaus on huolestuttava. Kun väkivaltaa on kokenut 1/3 väestöstä (ottaen vielä huomioon sen, että lähisuhdeväkivalta on aliraportoitua - todellinen määrä siis suurempi) niin kyllä se on hyvin huolestuttavaa. Enkä oikein ymmärrä tuota kysymystäsi lapsista. Ei ketään saa pidellä väkisin kiinni tai heitellä esineitä heitä päin. Ei naisia, ei lapsia, ei miehiä
Tarkoitus olikin verrata sitä naisten kokemaa väkivaltaa johonkin muuhun ryhmään. Lapset ovat minusta paljon haavoittuvammassa asemassa, joten kohdistaisin enemmän voimavaroja sen ehkäisemiseksi kuin naisten kokeman väkivallan.
Miksi pitää valita? Tämä keskustelu sattuu käsittelemään naisten kokemaa väkivaltaa. Ei se tarkoita, etteikö lasten kokema väkivalta olisi keskustelijoiden mielestä merkittävä ongelma ja etteikö sen ehkäisyyn tulisi kohdentaa voimavaroja.
Koska resurssit ovat rajalliset. On aina priorisoitava mihin resursseja käytetään. Tästä syystä naisjärjestöt vastustivat naisten miehiin kohdistuvan väkivallan tutkimista RAY:n rahoilla, koska heistä se raha olisi tullut käyttää naisiin. Täällä ei muusta puhutakaan kuin naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja yleensä vielä niin, että sitä liioitellaan tai asiaan liittyen ymmärretään tilanteita väärin. Ja höystetään anekdooteilla, jotka ovat usein täysin mielikuvituksen tuotetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Onko se oikeasti "hyvin huolestuttavaa"? Miten nämä tulokset vertautuvat esim. lapsiin? Kuinka moni lapsi on kokenut väkivaltaa perheessään, jos käytetään väkivallan mittareina noita samoja kysymyksiä kuin naisille?
Yksikin väkivaltatapaus on huolestuttava. Kun väkivaltaa on kokenut 1/3 väestöstä (ottaen vielä huomioon sen, että lähisuhdeväkivalta on aliraportoitua - todellinen määrä siis suurempi) niin kyllä se on hyvin huolestuttavaa. Enkä oikein ymmärrä tuota kysymystäsi lapsista. Ei ketään saa pidellä väkisin kiinni tai heitellä esineitä heitä päin. Ei naisia, ei lapsia, ei miehiä
Tarkoitus olikin verrata sitä naisten kokemaa väkivaltaa johonkin muuhun ryhmään. Lapset ovat minusta paljon haavoittuvammassa asemassa, joten kohdistaisin enemmän voimavaroja sen ehkäisemiseksi kuin naisten kokeman väkivallan.
Kuulostaa siltä, että panostus naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ärsyttää tai häiritsee sinua. Miksi?
Kuulet omiasi. Minusta asiaa on tarkasteltava kokonaisuutena eikä jatkuvasti päiviteltävä ja kauhisteltava vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, jonka ehkäisyyn käytetään jo eniten rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt kuvitellaan vaikkapa Inredible Hulk Ja Helinä-keiju parisuhteeseen.
Hulk tulee itkien kertomaan että Helinä pahoinpitelee häntä ja hän on peloissaan.
Tuntuuhan tuo ajatus nyt hieman koomiselta.
Hulkille varmasti kammottava tilanne- mutta hieman erikoista kuitenkin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Onko se oikeasti "hyvin huolestuttavaa"? Miten nämä tulokset vertautuvat esim. lapsiin? Kuinka moni lapsi on kokenut väkivaltaa perheessään, jos käytetään väkivallan mittareina noita samoja kysymyksiä kuin naisille?
Yksikin väkivaltatapaus on huolestuttava. Kun väkivaltaa on kokenut 1/3 väestöstä (ottaen vielä huomioon sen, että lähisuhdeväkivalta on aliraportoitua - todellinen määrä siis suurempi) niin kyllä se on hyvin huolestuttavaa. Enkä oikein ymmärrä tuota kysymystäsi lapsista. Ei ketään saa pidellä väkisin kiinni tai heitellä esineitä heitä päin. Ei naisia, ei lapsia, ei miehiä
Tarkoitus olikin verrata sitä naisten kokemaa väkivaltaa johonkin muuhun ryhmään. Lapset ovat minusta paljon haavoittuvammassa asemassa, joten kohdistaisin enemmän voimavaroja sen ehkäisemiseksi kuin naisten kokeman väkivallan.
Miksi pitää valita? Tämä keskustelu sattuu käsittelemään naisten kokemaa väkivaltaa. Ei se tarkoita, etteikö lasten kokema väkivalta olisi keskustelijoiden mielestä merkittävä ongelma ja etteikö sen ehkäisyyn tulisi kohdentaa voimavaroja.
Koska resurssit ovat rajalliset. On aina priorisoitava mihin resursseja käytetään. Tästä syystä naisjärjestöt vastustivat naisten miehiin kohdistuvan väkivallan tutkimista RAY:n rahoilla, koska heistä se raha olisi tullut käyttää naisiin. Täällä ei muusta puhutakaan kuin naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja yleensä vielä niin, että sitä liioitellaan tai asiaan liittyen ymmärretään tilanteita väärin. Ja höystetään anekdooteilla, jotka ovat usein täysin mielikuvituksen tuotetta.
Vähättely, tyypillinen väkivaltaan liittyvä ilmiö. Veikkaan, että sinä et ole joutunut ajamaan yöllä päivystykseen naama murskana. Tai luullut todella kuolevasi, kun kumppani kuristaa sinulta tajun kankaalle. Jos olet mies, niin sinun ei luultavasti tarvitse koskaan edes pelätä mitään tuollaista kotona . Helppo se silloin on sanoa, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei pitäisi "liikaa" puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]Vähättely, tyypillinen väkivaltaan liittyvä ilmiö. Veikkaan, että sinä et ole joutunut ajamaan yöllä päivystykseen naama murskana. Tai luullut todella kuolevasi, kun kumppani kuristaa sinulta tajun kankaalle. Jos olet mies, niin sinun ei luultavasti tarvitse koskaan edes pelätä mitään tuollaista kotona . Helppo se silloin on sanoa, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei pitäisi "liikaa" puuttua.[/quote]
Näiden miesten mielestä hakkaamiset ja raiskaamiset kuuluvat miesten "valtaoikeuksiin", kuvottavaa mutta totta. Naisten puuttuminen näihin rikoksiin on ko.miesten mielestä miesten oikeuksiin puuttumista, ja siksi he ovat sitä vastaan.
Jollekin miesasiamiehelle oli ilmeisesti liikaa, että kerroin eräästä tutkimuksesta jonka mukaan 70 prosenttia naisista on kokenut seksuaalista väkivaltaa, kun poistatti kommenttini. Vai oliko liikaa se, että kerroin kuinka tälläkin palstalla herkutellaan naisiin kohdistuvalla väkivallalla ja että sellaisten kommenttien yleisyydestä voi ehkä vetää johtopäätöksiä siitä kuinka moni mies hyväksyy väkivallan ja käyttää sitä todennäköisesti itsekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on uhreja yhtä usein kuin naiset.
Itsekin olen lyönyt miestäni humalassa. Ei hän siitä piitannut, mutta lopetin juomisen siihen.
Minua on kaltoinkohdeltu lapsena, joka on aiheuttanut sellaisen sisäisen vihan, joka pyrkii tulemaan heikolla hetkellä ulos. Selvinpäin pystyn hallitsemaan kuitenkin tunteitani ja terapiassa oppinut muutenkin keinoja, joilla selvitä pahimman hetken yli.
Uskon, että useimpien väkivaltaisuus nimenomaan johtuu lapsuuden ongelmista. Se ei toki oikeuta väkivaltaa ketään kohtaa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta pakko puuttua tuohon ekaan lauseeseen. Miehet eivät ole uhreja yhtä usein kuin naiset. Henkinen väkivalta on tasaisemmin jakautunut sukupuolten välille, mutta jos katsotaan koko lähisuhdeväkivallan kirjoa (henkinen, fyysinen, seksuaalinen, taloudellinen väkivalta) niin valtaosassa tapauksista mies on tekijä ja nainen on uhri. Fyysistä terveyttä ja henkeä uhkaava väkivalta parisuhteessa on lähes aina miehen tekemää.
Itseasiassa törkeässä lähisuhdeväkivallassa nainen on tekijänä useammin kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja naiset on taas niin viattomia enkelimäisiä uhreja, joita psykopaattimiehet ihan puskista pahoinpitelee.
Yeah right
vaikea varmaan on sellasen uskoa joka ei tunne väkivaltaista miestä parisuhdemielessä. Sellainen tyyppi voi olla oikein mukava mies kaverien kesken.
Mun mies. Ystäville ja tutuille aivan s*atanan mukava jätkä, paljon kavereita, reilu, hauska, fiksu ja sosiaalinen.
Kotona sitten raivopäissään (kännissä)heittelee tavaroita parvekkeelta, hakkaa mua nyrkeillä, kuristaa ja potkii koiraa.
Ihmisten on hyvin vaikea uskoa tätä. Viimeisimmät lähes umpeen turvonneet silmät tosin toimivat melko hyvänä todisteena.
Naiset eivät ehkä turvaudu niin usein fyysiseen väkivaltaan, mutta henkiseen sitten sitäkin enemmän. Mieleltään sairaita ja/tai traumatisoituneita on varmaan yhtä paljon naisissa kuin miehissä ja silloin parisuhteeseen liittyy usein vallankäyttöä ja fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa, läheisriippuvaisuutta jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kuvitellaan vaikkapa Inredible Hulk Ja Helinä-keiju parisuhteeseen.
Hulk tulee itkien kertomaan että Helinä pahoinpitelee häntä ja hän on peloissaan.
Tuntuuhan tuo ajatus nyt hieman koomiselta.
Hulkille varmasti kammottava tilanne- mutta hieman erikoista kuitenkin....
Sama vertaus, mutta todellisilla henkilöillä: Virpi Butt ja Tuomas Enbuske. Vieläkö tuntuu koomiselta, jos mies sanoo naisen pahoinpitelevän?
Olennainen sana tässä on "kokenut". Voi sitä ihminen kokea kaikenlaista tapahtuneen, mutta harvemmin niistä tuomioita tulisi. Kuvaavaa on se, että niita listoja edes tehdään, joista voi todeta onko tullut väkivallan uhriksi.
Näitä väkivallan määritelmiä on laajennettu jo pitkään, koska kyseessä on miljardien $ arvoinen uhriala maailmanlaajuisesti. Ensin listalle tuli henkinen väkivalta ja sitten sitä osiota alennettiin laajentamaan. Esimerkiksi logiikan käyttäminen on ollut sillä listalla esimerkkinä henkisestä väkivallasta kuin myös vihakatse.
Jos henkilö noin vahvasti kokee asioita niin ottakoon eron, kunhan ei tuomioistuimia rasita perusteettomilla syytteillä.