Lue keskustelun säännöt.
Onko oikeasti totta, että joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa?
13.03.2019 |
Kuulostaa todella uskomattomalta, itse luulen aina, että kaikilla paremmat parisuhteet.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Minä miehenä olen myös kokenut väkivaltaa. Ex-puolisoni (nainen) löi kunnolla lävärin kasvoille pari kertaa ja sanoi vielä "vieläkö virnuilet". Olin silloin 22. Puolisoni 19v.
Väkivaltaa lapsena kokeneilla naisilla on samanlainen impulssikontrollin puutos kuin väkivallan parissa kasvaneilla miehillä.
Tuosta on tutkimuksiakin, että väkivallassa kasvaneilla on heikentynyt impulssikontrolli, ja ne on yleensä väkivaltaisia aikuisia, ja joutuvat yleensä terapian kautta harjoittamaan sitä kontrollia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole kokenut väkivaltaa parisuhteessa. Uskoisin, että fyysistä väkivaltaa edeltää halveksunta ja sanallinen lyttääminen tms? Mulla ei ole ollenkaan pitkä pinna sellaisen suhteen. Siis en todellakaan sano, että tämä on kypsä tapa toimia, mutta jos mua kohtelee mies huonosti niin läksin pois tekemään jotain hauskempaa. Eipä siinä kovin pahaluontoinen äijä kauaa pysy kuvioissa.
Lapsuuden perheessäni joskus isä riehui suutuspäissään. Ei lyönyt äitiä, mutta meitä lapsia löi.
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.
Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Miehet on uhreja yhtä usein kuin naiset.
Itsekin olen lyönyt miestäni humalassa. Ei hän siitä piitannut, mutta lopetin juomisen siihen.
Minua on kaltoinkohdeltu lapsena, joka on aiheuttanut sellaisen sisäisen vihan, joka pyrkii tulemaan heikolla hetkellä ulos. Selvinpäin pystyn hallitsemaan kuitenkin tunteitani ja terapiassa oppinut muutenkin keinoja, joilla selvitä pahimman hetken yli.
Uskon, että useimpien väkivaltaisuus nimenomaan johtuu lapsuuden ongelmista. Se ei toki oikeuta väkivaltaa ketään kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Itsekin tiedän läheisistäni, että melkein kukaan ei ole ilmoittanut parisuhteen r.aiskauksia, tai pahoinpitelyitä minnekään.
Sitä hävetään, jotkut pitää sitä normaalina, osa säälii sitä puolisoaan jne. eikä niistä ilmoiteta, tai tehdä rikosilmoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Onko se oikeasti "hyvin huolestuttavaa"? Miten nämä tulokset vertautuvat esim. lapsiin? Kuinka moni lapsi on kokenut väkivaltaa perheessään, jos käytetään väkivallan mittareina noita samoja kysymyksiä kuin naisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Onko se oikeasti "hyvin huolestuttavaa"? Miten nämä tulokset vertautuvat esim. lapsiin? Kuinka moni lapsi on kokenut väkivaltaa perheessään, jos käytetään väkivallan mittareina noita samoja kysymyksiä kuin naisille?
Yksikin väkivaltatapaus on huolestuttava. Kun väkivaltaa on kokenut 1/3 väestöstä (ottaen vielä huomioon sen, että lähisuhdeväkivalta on aliraportoitua - todellinen määrä siis suurempi) niin kyllä se on hyvin huolestuttavaa. Enkä oikein ymmärrä tuota kysymystäsi lapsista. Ei ketään saa pidellä väkisin kiinni tai heitellä esineitä heitä päin. Ei naisia, ei lapsia, ei miehiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuntenut monia aasialaisten kamppailulajien harrastajamiehiä (siis ihan korkean tason, yhdellä oli valmentajan pätevyyskin), ja kokemani mukaan sellaiset tyypit ovat hämmästyttävän tyyniä ja hillittyjä riidellessä. Sen sijaan peruspulliaiset joilla ei välttämättä ole mitään "taitoja" pahoinpidellä ja jotka ovat nähneet rökitystä korkeintaan telkkarissa, ovat olleet niitä joista pikkuhiljaa kuoriutuu manipuloija ja väkivaltaisia. Ensimmäisten kanssa tosin tuli leikkitapeltua ja sparrattua, mutta molempien yhteisymmärryksellä.
Lapsetkin oppivat painimalla. Kaverin kanssa maassa painiminen ei kumpaankaan satu paljoa, mutta sormien silmiin työntäminen pilaa koko leikin.
En ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta minua on piesty vanhempieni ja veljieni taholta. Lisäksi kahdessa lyhyessä tapailusuhteessa toisessa oli väkivaltaista käytöstä minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se tutkittu, mutta pitää muistaa, että se koskee kokemusta joskus esim kerran jossain suhteessa elämänsä aikana, ei sen kokemista nyt nykyisessä parisuhteessa.
Lisäksi kriteerit ovat sellaiset, että moni ei miellä niitä asioita väkivallaksi, vaikka sitä ovatkin. Lomakkeessa taisi olla esim kiinni pitäminen ja se, että toinen on heittänyt jonkin esineen kohti jne.
Jos joku seurustelukumpoanisi on siis elämäsi aikana kertaalleen esim heittänyt puseron simua kohti, niin lukeudut mukaan tuohon tilastoon parisuhdeväkivaltaa kokeneena.
Kiinnipitäminen on aika rajuakin väkivaltaa, jota käyttävät yleensä miehet ja vähttelevät asian väkivaltaista luonnetta. Käytännössä uhrille tulee tilanteessa paniikki ja ruhjeita. Monesti kiinnipitäminen vielä johtaa tilanteeseen, jossa kiinnipidetty lentää päin esim. jäkaapin ovea tai huoneen ovea ja hän saa mustan silmän käsivarsiruhjeiden lisäksi. Päin heitetyt esineet taas harvemmin ovat puseroita ihan vaan auttaakseen toista pukeutumaan. Päälle voi lentää esineitä kuten veitsiä tai painavia maljakoita tms. Edellisessä avioliitossani sain pataani muutaman kerran, ei ollut tulkintaongelmia.
Minulle on käynyt niin, että mieheni käveli ulko-ovesta sisään ja tarttui kiinni kovaa ja piti kiinni. Oli kuulemma niin vihainen, että oli mennyt muisti siitä. Se asia oli ihan mitätön kaiken lisäksi ja se laukaisi kiinnikäymisen, että hän ei pitänyt ilmeestäni. Taustalla oli ollutmyös hänen väheksyntäänsä ja halveksumtaa ajoittain minua kohtaan. Mies ei itse pitänyt sitä väkivaltana ja minulla kesti runsaan viikon tajuta, että koin virallisesti määriteltynä väkivaltaa.
Sittemmin erosimme ja sitten palasimme uudestaan yhteen ja nyt on mennyt oikein hyvin jo neljä vuotta, eikä ole tapahtunut mitään vastaavas.
En oikein osaa käsittää ja hahmottaa sitä, että kuulun tuohon parisihdeväkivaltatilastoon, vieläpä nykyisen parisuhteeni osalta. Jos joku kysyisi, olenko parisuhdeväkivallan uhri, niin vastaisin vilpittömästi, että en ole.
Jo yksi hullu "naistenmies" saa kylän väkivaltaa kokeneiden naisten määrän kohoamaan noin 50%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Onko se oikeasti "hyvin huolestuttavaa"? Miten nämä tulokset vertautuvat esim. lapsiin? Kuinka moni lapsi on kokenut väkivaltaa perheessään, jos käytetään väkivallan mittareina noita samoja kysymyksiä kuin naisille?
Yksikin väkivaltatapaus on huolestuttava. Kun väkivaltaa on kokenut 1/3 väestöstä (ottaen vielä huomioon sen, että lähisuhdeväkivalta on aliraportoitua - todellinen määrä siis suurempi) niin kyllä se on hyvin huolestuttavaa. Enkä oikein ymmärrä tuota kysymystäsi lapsista. Ei ketään saa pidellä väkisin kiinni tai heitellä esineitä heitä päin. Ei naisia, ei lapsia, ei miehiä
Me suomalaiset nyt ollaan tällaisia, väkivaltaisia läskejä.
Onko se mielestänne väkivaltaa, jos mies sytyttää tupakan sytkärillään ja sitten yhtäkkiä heilauttaa sen palavan sytkärin kasvejeni läheltä/edestä? Kerran tapahtui niin yhden tapailukumppanin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo yksi hullu "naistenmies" saa kylän väkivaltaa kokeneiden naisten määrän kohoamaan noin 50%.
Agressiivinen mies vetää naisia puoleensa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on uhreja yhtä usein kuin naiset.
Itsekin olen lyönyt miestäni humalassa. Ei hän siitä piitannut, mutta lopetin juomisen siihen.
Minua on kaltoinkohdeltu lapsena, joka on aiheuttanut sellaisen sisäisen vihan, joka pyrkii tulemaan heikolla hetkellä ulos. Selvinpäin pystyn hallitsemaan kuitenkin tunteitani ja terapiassa oppinut muutenkin keinoja, joilla selvitä pahimman hetken yli.
Uskon, että useimpien väkivaltaisuus nimenomaan johtuu lapsuuden ongelmista. Se ei toki oikeuta väkivaltaa ketään kohtaa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta pakko puuttua tuohon ekaan lauseeseen. Miehet eivät ole uhreja yhtä usein kuin naiset. Henkinen väkivalta on tasaisemmin jakautunut sukupuolten välille, mutta jos katsotaan koko lähisuhdeväkivallan kirjoa (henkinen, fyysinen, seksuaalinen, taloudellinen väkivalta) niin valtaosassa tapauksista mies on tekijä ja nainen on uhri. Fyysistä terveyttä ja henkeä uhkaava väkivalta parisuhteessa on lähes aina miehen tekemää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on uhreja yhtä usein kuin naiset.
Itsekin olen lyönyt miestäni humalassa. Ei hän siitä piitannut, mutta lopetin juomisen siihen.
Minua on kaltoinkohdeltu lapsena, joka on aiheuttanut sellaisen sisäisen vihan, joka pyrkii tulemaan heikolla hetkellä ulos. Selvinpäin pystyn hallitsemaan kuitenkin tunteitani ja terapiassa oppinut muutenkin keinoja, joilla selvitä pahimman hetken yli.
Uskon, että useimpien väkivaltaisuus nimenomaan johtuu lapsuuden ongelmista. Se ei toki oikeuta väkivaltaa ketään kohtaa.
Hyvä kirjoitus muuten, mutta pakko puuttua tuohon ekaan lauseeseen. Miehet eivät ole uhreja yhtä usein kuin naiset. Henkinen väkivalta on tasaisemmin jakautunut sukupuolten välille, mutta jos katsotaan koko lähisuhdeväkivallan kirjoa (henkinen, fyysinen, seksuaalinen, taloudellinen väkivalta) niin valtaosassa tapauksista mies on tekijä ja nainen on uhri. Fyysistä terveyttä ja henkeä uhkaava väkivalta parisuhteessa on lähes aina miehen tekemää.
Kyllä useissa uutisissa nimenomaan mainittiin, että molemmat sukupuolet kärsivät väkivallasta yhtä paljon. Ja naisten tekemä väkivalta on tosi suuri tabu.
Veikkaan että tilastoa paisuttaa 90-luvun alku ja 2008 luvun taite. Ainakin 90-luvun alun lapsilla esiintyy selvästi enemmän traumaattisia lapsuuden kokemuksia ja sen lieveilmiöitä kuten syrjäytymistä ja alkoholismia. Finanssikriisin aikana perheet rikkoutuu, vanhempien tulevaisuus luhistuu ja rupeaa viina maistumaan. Siinä sitten jompikumpi osapuoli tai kumpikin tappelevat, heittelevät lasipulloja ympäriinsä yms.
Kuulun tuohon onnekkaaseen enemmistöön naisia, joka ei ole joutunut väkivallan kohteeksi ja tuskin miehellä tulevaisuudessakaan järki sumenee. Samaa ei voi valitettavasti sanoa miehestäni, seurustelun alkuvuosina olen rikkonut hänen omaisuuttaan mistä en ole todellakaan ylpeä.
Molemmat olemme sanoneet toisillemme pahasti, senkin voisi laskea tietenkin väkivallaksi, mutta mielestäni olemme molemmat tasaväkisiä, joten se ei ole ollut siinä mielessä loukkaavaa väkivaltaa vaan (epäasiallista/ei-rakentavaa) riitelyä.
Eipä ole ollut tuotakaan väkivallanmuotoa enää vuosiin kun elämä on niin helppoa ja stressitöntä. Mutta huonoissa olosuhteissa en voi loputtomiin väittää, että kumpikaan osaisi aina käyttäytyä toista kunnioittavasti ja kuten ihmisen sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykkinen väkivalta otetaan myös huomioon.
Nöyryyttämistä, halveksuntaa.
Uskoisin että naiset ovat jopa miehiä ahkerampia tässä.Kun on arvioitu että Suomess (samoin kuin Euroopassa) joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa, niin siihen ei kuulu psyykkinen väkivalta. Siitä ei ole luotettavia mittauksia. Noihin tilastoihin kuuluu fyysinen ja seksuaalinen väkivalta. Olen ollut ammatim puolesta aiheeseen liittyvissä koulutuksissa ja sieltä tiedän tämän. Eli todellisuudessa parisuhdeväkivalta on vielä yleisempää, mikä on hyvin huolestuttavaa.
Onko se oikeasti "hyvin huolestuttavaa"? Miten nämä tulokset vertautuvat esim. lapsiin? Kuinka moni lapsi on kokenut väkivaltaa perheessään, jos käytetään väkivallan mittareina noita samoja kysymyksiä kuin naisille?
Yksikin väkivaltatapaus on huolestuttava. Kun väkivaltaa on kokenut 1/3 väestöstä (ottaen vielä huomioon sen, että lähisuhdeväkivalta on aliraportoitua - todellinen määrä siis suurempi) niin kyllä se on hyvin huolestuttavaa. Enkä oikein ymmärrä tuota kysymystäsi lapsista. Ei ketään saa pidellä väkisin kiinni tai heitellä esineitä heitä päin. Ei naisia, ei lapsia, ei miehiä
Tarkoitus olikin verrata sitä naisten kokemaa väkivaltaa johonkin muuhun ryhmään. Lapset ovat minusta paljon haavoittuvammassa asemassa, joten kohdistaisin enemmän voimavaroja sen ehkäisemiseksi kuin naisten kokeman väkivallan.
Minä miehenä olen myös kokenut väkivaltaa. Ex-puolisoni (nainen) löi kunnolla lävärin kasvoille pari kertaa ja sanoi vielä "vieläkö virnuilet". Olin silloin 22. Puolisoni 19v.