Ketju niille jotka eivät usko rakkauteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt miten eläimet käyttäytyvät kiima - aikana.

Ihmisen käytös on aika lailla identtistä.

Ero ihmisen ja eläimen välillä on vain se, että eläimet eivät valehtele ja niiden vietit ovat puhtaat.

Ihminen käyttää väärin kiimaansa.

Eläimet eivät osaa puhua, mutta kyllä ne pystyvät harhauttamaan. Eläimet eivät ole mitään rehellisiä pyhimyksiä.

Ne ovat kyllä mitä rehellisimpiä kiimassaan.

Ne eivät harhauta ilkeyttään.

Miksi ajattelet etteivät eläimet olisi ilkeitä? Eivät ihmisetkään aina harhauta ilkeyttään (tahtoen toiselle pahaa), vaan itsekkyyttään.

Eläimet eivät ole niin yksinkertaisia otuksia kuin ihminen helposti luulee.

Eläinten joukossa ilmenee prostituutiotakin. Eli aina se ei ole pelkkä kiima, joka ajaa paritteluun.

Olen tarkkaillut eläimiä niin paljon. Ja eläimet eivät ole yksinkertaisia olentoja.

Miten on tutkittu eläinten prostituutiota?

En ole tuo jolta kysyit, mutta muistelisin että simpanssinaaraat ainakin toisinaan käyttävät seksiä vaihdon välineenä. Ei nyt toki aivan sama kuin meikäläisten prostituutio mutta kuitenkin.

Siinä on nähtävästi eri motiivi kuin ihmisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkas on ihan tyhmä sana ja käsite. Ehkä olen kuullut sitä väärissä yhteyksissä. Lapseen, äitiin, eläimeen tai tuntemattomaan ihmiseen kohdistuva "rakkaus" on mun mielestä kaikki ihan erilaisia tunteita. Enkä edes ymmärrä mikä on rakkauden vastakohta. Jotkut sano että pelko. En tiedä. 

Jotkut sanovat että välinpitämättömyys, mutta se on vähän sama kuin sanoisi, että punaisen vastakohta on värittömyys. Miksei rakkauden vastakohta voisi olla vain viha? Vastakohdillakin pitää olla jotain yhteistä. Esim. pitkä ja lyhyt - molemmat ovat pituuksia. Rakkaus ja viha ilmaisevat "tykkäämisen" laatua.

Ei ole ihan sama asia, koska toisinaan vihaa ja rakkautta voi tuntea yhtä aikaa. Yhteistä niillä on se, että molemmat ovat tunteita.

Jostain asiasta voi yhtä aikaa pitää ja olla pitämättä. Like ja dislike ovat vastakohtia, mutta molemmat mahdollisia yhtä aikaa.

Mikä on vihan vastakohta?

Miten muka voi pitää ja olla pitämättä, kun ne kumoaa toisensa?

Vihankin vastakohta voisi olla välinpitämättömyys. Tai hyväksyntä. Toki aika usein se rakkaus.

Tunteet eivät ole kovin tarkasti rajattuja ja lokeroituja, joten hankalaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä rakkaus on olemassa, mutta vain sellaisena: yhdistelmä pelon ajamaa yhteenkuuluvuutta, kiimaa, vastavuoroista välittämistä ym. Rakkaus on biologiaa. Siis olemassa. Mutta täydellisen ehdotonta se on harvoin, korkeintaan omaa jälkeläistä kohtaan. Puolisoaan voi rakastaa, ja se on helpointa silloin kun tästä on iloa ja hyötyä.

Mutta leffarakkaus, se on ihan höpöhöpöjuttu.

Tunnevammaisten ja kaltoinkohdeltujen selittelyä, kun tosiasioita ei kestetä. Jos on koskaan kokenut rakastumisen ja rakkauden, ei asiaa tarvitse enää yrittää selitellä olemattomaksi kokeakseen jotain ylemmyydentunnetta ja pätevyyttä asiasta josta on jäänytkin muita vähemmälle. 

Sama kuin väittäisit, että ripulia ei ole olemassakaan, on vain kakkaa ja vettä. 

Luitko edes viestiäni, vai lainasitko väärää viestiä? En sanonut ettei rakkautta ole olemassa, vaan pohdin mitä se tarkoittaa. Se ei ole mitään yluluonnollista eikä taikuutta, olet varmaan samaa mieltä siitä, vai? Et varmaankaan myöskään ajattele, että rakkaus on tupsahtanut jostain ulkopuolelta kuten vaikkapa lahjana joltain jumalolennolta. Kyky rakastaa on ihmisissä, koska siitä on ollut evolutiivista hyötyä, ei sattumalta, vai oletko eri mieltä?

Vai mitä rakkaus sinun mielestäsi on, ja miksi se on?

Niin siis koetin vain ilmaista että olet ihan pihalla jos väität ettei rakkaus ole muuta kuin kiimaa ja pelkoa. 

Kukaan ei väitä että ihmisen tunteissa olisi mitään yliluonnollista, tuollaisen veistely on silkkaa typeryyttä. Kyse on samalla kuitenkin siitä, että sinnikäs tarpeesi inttää, ettei rakkaus-nimistä tunnetta tai tunnejoukkoa ole olemassakaan vaan se olisi silkka lisääntymisvietti ja pelkoa, on järjetön ja vastoin kaikkea tunnettua. 

Rakkaus on pikemminkin sellainen tila, jossa enää menettämisen pelkoa ei ole. Ja jossa rakastumisen huumaannuttava skeopäisyys on jo seestynyt. Se on nimenomaan niistä primitiivisimmistä peloista ja vieteistä puhdistunut abstraktimpi tunnekokemus. Ehdottomampi ja vapaampi,

Vierailija kirjoitti:

Maxwell kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko. Minulle se on puhtaasti pelkkää biologiaa.

Tähän ketjuun voivat samoin ajattelevat kirjoittaa mitä haluavat.

Muilta pääsy kielletty. Yksityisalue.

Oikein mahtava logiikka. ”En usko rakkauteen koska se on vain aivokemiaa.”

Noh mä en usko aloittajan näkemykseen rakkaudesta. Aloittajan ajatukset ovat kuitenkin loppujen lopuksi vain kemiaa.

En ole kirjoittanut että se on aivokemiaa. Mitä on aivokemia?

Kirjoitin, että se on biologiaa, lyhyesti sanottuna kiimaa.

Kyseessä on lisääntymisvietti.

Aivokemia on aikalailla sidoksissa biologiaan.

Mä voin rakastaa mutta en mä silti mihinkään parisuhteisiin pysty koska en pysty ottamaan rakkautta vastaan.