Ketju niille jotka eivät usko rakkauteen

Kiiman värittämä tunne vääristyy aina.

Se on suurimmilta osin harhaa.

Rakkauslauluissa on jotain epätodellista, ehkä ne siksi eivät puhuttele minua.

Vierailija kirjoitti:

Mies huolehtii pesueestaan. Se on luonnonlaki.

Ongelmat seuraavat kun kielletään luonnonlait.

Se on kyllä naaras joka huolehtii perheestä.

Uros harvemmin edes kuulu perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko rakkauteen, koska se ei ole mikään uskon asia. Rakkaus on tosiasia. Siihen uskominen tai uskomatta jättäminen vaikuttaa itse asiaan yhtä vähän kuin se, kuvitteleeko maapallon olevan litteä vaiko eikö. 

Rakkaus on vähän epämääräinen käsiemöhkö jonka sisään mahtuu liuta tarkentavia määritelmiä. Se on kuitenkin sellaisenaan elävien ihmisten aitoihin tuntemuksiin perustuva kokemuspohjainen tosiasia. Sitä ei voi kiistää esimerkiksi henkilökohtaisilla tragedioilla. Eihän se tee rakkaudesta olematonta yleisesti ottaen, että joku yksilö jää ilman. Kuten ei ripulin olemassaoloakaan voi kiistää vain siksi että itse ei satu saamaan tartuntaa. Vaikkei rakkauden tartunta omalle kohdalle osuisikaan, niin rakkaus on silti tosiasia, ei uskon asia. Rakkaus on kuin ripuli. Se on vääjäämättömästi läsnä siellä missä ihmisiäkin on. 

Mitä tarkoitat rakkaudella? Kiima on vääjäämättömästi läsnä siellä missä ihmisiä on, siinä olet oikeassa.

Rakkaus ei tarkoita kiimaa. Rakkaus on ennenkaikkea tunnetason yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista toiseen ihmiseen. Se on varsin erillään seksuaalisuudesta vaikka ne yleensä käsi kädessä kulkevatkin, mutta ei aina. Seksi on täysin mahdollista ilman rakkautta ja jopa toisin päinkin rakkaus ilman seksiä. Kiima on se viettijoukko joka saa himoitsemaan seksiä. Sillä ei ole lähtökohtaisesti mitään tekemistä rakkauteen, paitsi että seksikumppaniin voi rakastua ja sittemmin oppia rakastamaan. Mutta yhtä hyvin seksikumppanin kanssa voi myöhemmin pelata shakkia, eikä sekään tee shakinpeluusta kiimaa. 

Miehen ja naisen välinen "rakkaus"han perustuu ainoastaan vetovoimaan, eli kiimaan.

Ja kiima haihtuu yhtä nopeasti kuin alkaakin, ei se jatku vuosikymmeniä.

Sitten kohta ihmetellään, "miksi ihmeessä olen tollasen pökäleen kanssa yhdessä", kun kiimahuuruissa on vannottu valoja.

Miehen ja naisen välillä on pelkkä ihastuminen, alkuhuuma ja sen jälkeen joku kaveruus parhaimmillaan. Mutta ei se ole oikeaa rakkauttaa. Ei kavereita koskaan rakasteta kuten esim perheenjäseniä.

Minä en uskonut aiemmin aitoon rakkauteen ja en ikinä tuntenut mitään syvempää ketään kohtaan ja harmittelin etten koskaan tule tuntemaan rakkautta miestä kohtaan. Mutta sitten löysin sen oikean! :D Se oli kuin romanttisesta elokuvasta.. Katsoimme toisiamme silmiin rakastuneina ja lämpimänä kesäyönä soudettiin saareen ja uidaan auringon laskiessa ja yms rakkaushömppää! <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä rakkaus on olemassa, mutta vain sellaisena: yhdistelmä pelon ajamaa yhteenkuuluvuutta, kiimaa, vastavuoroista välittämistä ym. Rakkaus on biologiaa. Siis olemassa. Mutta täydellisen ehdotonta se on harvoin, korkeintaan omaa jälkeläistä kohtaan. Puolisoaan voi rakastaa, ja se on helpointa silloin kun tästä on iloa ja hyötyä.

Mutta leffarakkaus, se on ihan höpöhöpöjuttu.

Tunnevammaisten ja kaltoinkohdeltujen selittelyä, kun tosiasioita ei kestetä. Jos on koskaan kokenut rakastumisen ja rakkauden, ei asiaa tarvitse enää yrittää selitellä olemattomaksi kokeakseen jotain ylemmyydentunnetta ja pätevyyttä asiasta josta on jäänytkin muita vähemmälle. 

Sama kuin väittäisit, että ripulia ei ole olemassakaan, on vain kakkaa ja vettä. 

Luitko edes viestiäni, vai lainasitko väärää viestiä? En sanonut ettei rakkautta ole olemassa, vaan pohdin mitä se tarkoittaa. Se ei ole mitään yluluonnollista eikä taikuutta, olet varmaan samaa mieltä siitä, vai? Et varmaankaan myöskään ajattele, että rakkaus on tupsahtanut jostain ulkopuolelta kuten vaikkapa lahjana joltain jumalolennolta. Kyky rakastaa on ihmisissä, koska siitä on ollut evolutiivista hyötyä, ei sattumalta, vai oletko eri mieltä?

Vai mitä rakkaus sinun mielestäsi on, ja miksi se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies huolehtii pesueestaan. Se on luonnonlaki.

Ongelmat seuraavat kun kielletään luonnonlait.

Se on kyllä naaras joka huolehtii perheestä.

Uros harvemmin edes kuulu perheeseen.

Olet oikeassa, naaras huolehtii perheestään.

Mutta koska kaikki riippuu biologiasta, uroksella täytyy olla jokin perusteellinen biologinen vietti jotta naaras ja poikaset eivät menehdy. Mikä se on?

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskonut aiemmin aitoon rakkauteen ja en ikinä tuntenut mitään syvempää ketään kohtaan ja harmittelin etten koskaan tule tuntemaan rakkautta miestä kohtaan. Mutta sitten löysin sen oikean! :D Se oli kuin romanttisesta elokuvasta.. Katsoimme toisiamme silmiin rakastuneina ja lämpimänä kesäyönä soudettiin saareen ja uidaan auringon laskiessa ja yms rakkaushömppää! <3 

Onko rakastuminen sama asia kuin supervoimakas ihastuminen, vai kokonaan eri ilmiö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies huolehtii pesueestaan. Se on luonnonlaki.

Ongelmat seuraavat kun kielletään luonnonlait.

Se on kyllä naaras joka huolehtii perheestä.

Uros harvemmin edes kuulu perheeseen.

Olet oikeassa, naaras huolehtii perheestään.

Mutta koska kaikki riippuu biologiasta, uroksella täytyy olla jokin perusteellinen biologinen vietti jotta naaras ja poikaset eivät menehdy. Mikä se on?

Miksi uros liittyisi mitenkään naaraaseen ja poikasiin. 

Uros liittyy vain panemiseen.

Naaras on aina jälkeläistenm paras puolustaja. Ja naaraan naispuoliset perheenjäsenet.

Uros on vain uhka jälkeläisille.

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko. Minulle se on puhtaasti pelkkää biologiaa.

Tähän ketjuun voivat samoin ajattelevat kirjoittaa mitä haluavat.

Muilta pääsy kielletty. Yksityisalue.

Oikein mahtava logiikka. ”En usko rakkauteen koska se on vain aivokemiaa.”

Noh mä en usko aloittajan näkemykseen rakkaudesta. Aloittajan ajatukset ovat kuitenkin loppujen lopuksi vain kemiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskonut aiemmin aitoon rakkauteen ja en ikinä tuntenut mitään syvempää ketään kohtaan ja harmittelin etten koskaan tule tuntemaan rakkautta miestä kohtaan. Mutta sitten löysin sen oikean! :D Se oli kuin romanttisesta elokuvasta.. Katsoimme toisiamme silmiin rakastuneina ja lämpimänä kesäyönä soudettiin saareen ja uidaan auringon laskiessa ja yms rakkaushömppää! <3 

Onko rakastuminen sama asia kuin supervoimakas ihastuminen, vai kokonaan eri ilmiö?

Kyllä tämä on rakkautta. Ollaan oltu yhdessä jo kolme vuotta ja tunne on vieläkin samanlainen. Sitten kun oikeasti rakastuu niin huomaa sen eron supervoimakkaan ihastumisen ja rakkauden välillä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskonut aiemmin aitoon rakkauteen ja en ikinä tuntenut mitään syvempää ketään kohtaan ja harmittelin etten koskaan tule tuntemaan rakkautta miestä kohtaan. Mutta sitten löysin sen oikean! :D Se oli kuin romanttisesta elokuvasta.. Katsoimme toisiamme silmiin rakastuneina ja lämpimänä kesäyönä soudettiin saareen ja uidaan auringon laskiessa ja yms rakkaushömppää! <3 

Tuohan on juuri sitä vetovoimaa, kiimaahuuruja, joita täällä on jauhettu. Kukapoa ei olisi joskus "rakastunut". Mutta ei toi mitään rakkautta ole. Kiima haihtuu aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskonut aiemmin aitoon rakkauteen ja en ikinä tuntenut mitään syvempää ketään kohtaan ja harmittelin etten koskaan tule tuntemaan rakkautta miestä kohtaan. Mutta sitten löysin sen oikean! :D Se oli kuin romanttisesta elokuvasta.. Katsoimme toisiamme silmiin rakastuneina ja lämpimänä kesäyönä soudettiin saareen ja uidaan auringon laskiessa ja yms rakkaushömppää! <3 

Onko rakastuminen sama asia kuin supervoimakas ihastuminen, vai kokonaan eri ilmiö?

Kyllä tämä on rakkautta. Ollaan oltu yhdessä jo kolme vuotta ja tunne on vieläkin samanlainen. Sitten kun oikeasti rakastuu niin huomaa sen eron supervoimakkaan ihastumisen ja rakkauden välillä.

Heh, vai oikein kolme vuotta. Ne se on vielä sitä kiimahuuruilua. Panemista ja vetovoimaa.

Sekotat biologisen lisääntymisvietin rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiima on vain siksi jotta ei kuolla sukupuuttoon.

Kiima on tarkoitettu lisääntymiseen.

Tuntuu hirvittävältä että biologista lisääntymisviettiä käytetään mm. pornoteollisuuteen.

Kiiman ympärille on kehitetty myös populäärimusiikki ja suurin osa viihdeteollisuutta,

Irvokasta kuinka paljon ihmiset tienaavat kiimalla.

Ja kuinka paljon pahaa ihmisten kiima saa aikaan.

Elämillä kiima ei saa vääristyneitä piirteitä, eläinten vaistot ovat puhtaita.

Mistä tiedetään ettei eläimillä olisi vastakkaista sukupuolta kohtaan muitakin tuntemuksia kuin kiima? Monet eläimet ovat kimpassa pitkään, jopa kuolemaan asti.

https://healthypets.mercola.com/sites/healthypets/archive/2015/08/07/10…

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskonut aiemmin aitoon rakkauteen ja en ikinä tuntenut mitään syvempää ketään kohtaan ja harmittelin etten koskaan tule tuntemaan rakkautta miestä kohtaan. Mutta sitten löysin sen oikean! :D Se oli kuin romanttisesta elokuvasta.. Katsoimme toisiamme silmiin rakastuneina ja lämpimänä kesäyönä soudettiin saareen ja uidaan auringon laskiessa ja yms rakkaushömppää! <3 

Onko rakastuminen sama asia kuin supervoimakas ihastuminen, vai kokonaan eri ilmiö?

Kyllä tämä on rakkautta. Ollaan oltu yhdessä jo kolme vuotta ja tunne on vieläkin samanlainen. Sitten kun oikeasti rakastuu niin huomaa sen eron supervoimakkaan ihastumisen ja rakkauden välillä.

LOL

Olen aina rakastanut lemmikkieläimiäni pyyteettä, ihmistä en ole kyennyt rakastamaan niin aidosti. Eläin on aina vilpitön eikä petä, toisin kuin ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskonut aiemmin aitoon rakkauteen ja en ikinä tuntenut mitään syvempää ketään kohtaan ja harmittelin etten koskaan tule tuntemaan rakkautta miestä kohtaan. Mutta sitten löysin sen oikean! :D Se oli kuin romanttisesta elokuvasta.. Katsoimme toisiamme silmiin rakastuneina ja lämpimänä kesäyönä soudettiin saareen ja uidaan auringon laskiessa ja yms rakkaushömppää! <3 

Sinuun tuli yhtäaikaa kiima jonkun kanssa ja nyt uskot mystisesti, että hän on " se oikea." Ei hän ole yhtään sen oikeampi kuin joku toinenkaan. Olet populäärikulttuurin aivopesemä yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Minä en uskonut aiemmin aitoon rakkauteen ja en ikinä tuntenut mitään syvempää ketään kohtaan ja harmittelin etten koskaan tule tuntemaan rakkautta miestä kohtaan. Mutta sitten löysin sen oikean! :D Se oli kuin romanttisesta elokuvasta.. Katsoimme toisiamme silmiin rakastuneina ja lämpimänä kesäyönä soudettiin saareen ja uidaan auringon laskiessa ja yms rakkaushömppää! <3 

Onneksi olkoon, löysit narsistin. Kaikki meni niinkuin elokuvissa, tyyppi kertoi just ne asiat mitä halusit kuulla jne jne jne

Maxwell kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en usko. Minulle se on puhtaasti pelkkää biologiaa.

Tähän ketjuun voivat samoin ajattelevat kirjoittaa mitä haluavat.

Muilta pääsy kielletty. Yksityisalue.

Oikein mahtava logiikka. ”En usko rakkauteen koska se on vain aivokemiaa.”

Noh mä en usko aloittajan näkemykseen rakkaudesta. Aloittajan ajatukset ovat kuitenkin loppujen lopuksi vain kemiaa.

En ole kirjoittanut että se on aivokemiaa. Mitä on aivokemia?

Kirjoitin, että se on biologiaa, lyhyesti sanottuna kiimaa.

Kyseessä on lisääntymisvietti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko rakkauteen, koska se ei ole mikään uskon asia. Rakkaus on tosiasia. Siihen uskominen tai uskomatta jättäminen vaikuttaa itse asiaan yhtä vähän kuin se, kuvitteleeko maapallon olevan litteä vaiko eikö. 

Rakkaus on vähän epämääräinen käsiemöhkö jonka sisään mahtuu liuta tarkentavia määritelmiä. Se on kuitenkin sellaisenaan elävien ihmisten aitoihin tuntemuksiin perustuva kokemuspohjainen tosiasia. Sitä ei voi kiistää esimerkiksi henkilökohtaisilla tragedioilla. Eihän se tee rakkaudesta olematonta yleisesti ottaen, että joku yksilö jää ilman. Kuten ei ripulin olemassaoloakaan voi kiistää vain siksi että itse ei satu saamaan tartuntaa. Vaikkei rakkauden tartunta omalle kohdalle osuisikaan, niin rakkaus on silti tosiasia, ei uskon asia. Rakkaus on kuin ripuli. Se on vääjäämättömästi läsnä siellä missä ihmisiäkin on. 

Mitä tarkoitat rakkaudella? Kiima on vääjäämättömästi läsnä siellä missä ihmisiä on, siinä olet oikeassa.

Rakkaus ei tarkoita kiimaa. Rakkaus on ennenkaikkea tunnetason yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista toiseen ihmiseen. Se on varsin erillään seksuaalisuudesta vaikka ne yleensä käsi kädessä kulkevatkin, mutta ei aina. Seksi on täysin mahdollista ilman rakkautta ja jopa toisin päinkin rakkaus ilman seksiä. Kiima on se viettijoukko joka saa himoitsemaan seksiä. Sillä ei ole lähtökohtaisesti mitään tekemistä rakkauteen, paitsi että seksikumppaniin voi rakastua ja sittemmin oppia rakastamaan. Mutta yhtä hyvin seksikumppanin kanssa voi myöhemmin pelata shakkia, eikä sekään tee shakinpeluusta kiimaa. 

Puhut nyt suojeluvietistä.

Ihminen pyrkii asumaan jonkun kanssa, koska pelkää. Parempi yrittää silloin olla ihmisiksi.

Jos hän jäisi totaalisen yksin maailmassa, hän voisi joutua eksistentialistisen kauhun valtaan.

Kyse on pohjimmiltaan kuolemanpelosta ja eloonjäämisvietistä.

Ei, en puhu suojeluvietistä enkä pelosta. Puhun rakkaudesta. Mikä sinua oikein estää ymmärtämästä sen? 

En tiedä mitä tarkoitat sillä.

Löydän vertailukohdan rakkauslauluista.

En ymmärrä niitä. Minulle ne ovat joukko yhdentekeviä sanoja, lauseita. En jaksa uskoa niiden todenperäisyyteen.

Nyt tullaankin seuraavaan asiaan.

Rakkaus on uskonvarainen asia.

Se on uskoa, eri taas se, onko uskomuksessa mitään perää.

Faktat: Sinä et ymmärrä, sinulla ei ole kokemusta, sinä et usko.

Toiset faktat: monet ymmärtävät, monilla on kokemusta, moni tietää. 

Rakkaus voi olla SINULLE uskonvarainen, jos et suostu uskomaan muiden kokemusten todenperäisyyttä. Sinun on siis kiellettävä muiden kokemusmaailman autenttisuus ensimmäiseksi. Samaan aikaan ainut perustelu uskomuksellesi on oma kokemusmaailmasi. Huomaatko ristiriidan?

Oli miten oli, omaa uskonvaraista näkemystäsi sinä et voi edelleenkään yleistää universaaliksi. Jos mulla on ripuli ja sulla ei, niin sun uskomuksesi siitä että ripulia ei ole olemassakaan, on mulle täysin yhdentekevä, sillä mulle kyseinen kokemus on täyttä totta. Ja kun se on mulle totta, se on ilmiö joka voidaan nimetä, jota voidaan kuvailla, ja jonka muut voivat kokemuksena jakaa ainakin sitten, jos omalle kohdalle osuu. Se on tismalleen yhtä todellinen kuin mikä tahansa muu tunne, vaisto, vietti, emootio tai aistimus, joita signaaleita aivoissamme eri tilanteissa kovasti poukkoilee. 

Tiedän ja olen kokenut.

Mutta sitten silmäni aukenivat.

Sitä kutsutaan hypomaniaksi.