Lue keskustelun säännöt.
Ketju niille jotka eivät usko rakkauteen
12.03.2019 |
Itse en usko. Minulle se on puhtaasti pelkkää biologiaa.
Tähän ketjuun voivat samoin ajattelevat kirjoittaa mitä haluavat.
Muilta pääsy kielletty. Yksityisalue.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut.
Lapsia kyllä pystyy tekemään ilman avioliittoakin. Jopa ilman vakituista partneria.
Totta kai. Kysehän on juuri biologiasta, ei rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
uskon että naiset eivät kykene rakkauteen
MIEHET eivät kykene rakkauteen tai se mitä he rakkaudella käsittävät on kai lähinnä kontrollinhalua, piparinpuutetta ja tarvetta saada hoivapalveluita vähän niinkuin äidiltä.
Naiset sensijaan kykenevät rakkauteen, jopa pohjattomaan rakkauteen.
Nimittäin sellaiseen mikä kohdistuu heihin itseensä ja ainoastaan itseensä.
Kaikki mitä nainen tekee perustuu omiin henkilökohtaisiin edun tavoitteluun ja etuihin.
Tällaiselle on myös nimi - opportunismi, joka on naisen perusluonne ja jota naiset itse nimittävät - tai paremminkin kuvittelevat ”rakkaudeksi”.
Totuus on useasti ruma ja saattaa myös satuttaa.
Puhut samalla myös miehistä. Sellaisia ovat suhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?Sinulla menee asiat ihan täysin sekaisin, seksuaalivietti ja rakkaus ovat eri asioita. Näillä perusteluilla uskot rakkauteen.
Juuri sitä tarkoitan. On pelkkä seksuaalivietti. Rakkaudelle nauran.
Sitä ei ole olemassakaan. Seksuaalivietti on idealisoitu, se saadaan kuulostamaan nätimmältä kuin mitä se on.Miten selität romanttiset aseksuaalit?
Aseksuaaleilla ei ole biologista viettiä. Tarve suojautua on, siksi he voivat ajautua suhteeseen. Eloonsäilymisvietti siis.
Sain lapsena ihmisiltä paljon huomiota. Ihmiset kilpailivat kuka saa pitää minua sylissä. En tarvitse silittelijää. Kyse on siitä että ihminen kaipaa silityksiä jos emo ei ole ehtinyt tai halunnut hoitaa tarpeeksi. Minulla oli niin monta " emoa" , etten kauheasti kaipaa silityksiä. Rakkaiden tarve on biologiaa, jäi lapsena vaille biologista suojelun tarvetta.
En usko enää rakkauteen miehen ja naisen välillä. Minut on joko jätetty tai petetty jokaisessa suhteessani. Luovutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
uskon että naiset eivät kykene rakkauteen
MIEHET eivät kykene rakkauteen tai se mitä he rakkaudella käsittävät on kai lähinnä kontrollinhalua, piparinpuutetta ja tarvetta saada hoivapalveluita vähän niinkuin äidiltä.
Naiset sensijaan kykenevät rakkauteen, jopa pohjattomaan rakkauteen.
Nimittäin sellaiseen mikä kohdistuu heihin itseensä ja ainoastaan itseensä.
Kaikki mitä nainen tekee perustuu omiin henkilökohtaisiin edun tavoitteluun ja etuihin.
Tällaiselle on myös nimi - opportunismi, joka on naisen perusluonne ja jota naiset itse nimittävät - tai paremminkin kuvittelevat ”rakkaudeksi”.
Totuus on useasti ruma ja saattaa myös satuttaa.
Nainen on viisas. Nainen kykenee siis rakkauteen itseään kohtaan, ja se on tervettä. Elämä on taistelu olemassaolosta, ja itsensä rakastaminen ja etuasemaan laittaminen on eloonjäännin ehto. Typerä toisen eteen uhrautuminen ei ole viisasta. Ainoastaan lapsensa nainen yleensä laittaa itsensä edelle, ja se on luonnon laki.
Miksi naisen pitäisi jotenkin "rakastaa" miestä? Uhrata oma hyvinvointinsa jonkun miehen eteen? Se olisi suurta typeryyttä. Miehiä tulee ja miehiä menee.
Mies huolehtii pesueestaan. Se on luonnonlaki.
Ongelmat seuraavat kun kielletään luonnonlait.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkas on ihan tyhmä sana ja käsite. Ehkä olen kuullut sitä väärissä yhteyksissä. Lapseen, äitiin, eläimeen tai tuntemattomaan ihmiseen kohdistuva "rakkaus" on mun mielestä kaikki ihan erilaisia tunteita. Enkä edes ymmärrä mikä on rakkauden vastakohta. Jotkut sano että pelko. En tiedä.
Jotkut sanovat että välinpitämättömyys, mutta se on vähän sama kuin sanoisi, että punaisen vastakohta on värittömyys. Miksei rakkauden vastakohta voisi olla vain viha? Vastakohdillakin pitää olla jotain yhteistä. Esim. pitkä ja lyhyt - molemmat ovat pituuksia. Rakkaus ja viha ilmaisevat "tykkäämisen" laatua.
Ei ole ihan sama asia, koska toisinaan vihaa ja rakkautta voi tuntea yhtä aikaa. Yhteistä niillä on se, että molemmat ovat tunteita.
Jostain asiasta voi yhtä aikaa pitää ja olla pitämättä. Like ja dislike ovat vastakohtia, mutta molemmat mahdollisia yhtä aikaa.
Mikä on vihan vastakohta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?Sinulla menee asiat ihan täysin sekaisin, seksuaalivietti ja rakkaus ovat eri asioita. Näillä perusteluilla uskot rakkauteen.
Siis en usko rakkauteen. Sanoinhan jo ettei rakkautta ole. On biologiaa, siinä kaikki. Jos on hyvä tuuri, voi kiintyä jollain tapaa.
Ap
Mitä rakkaudella mielestäsi tarkoitetaan, eli mikä tarkalleen on se asia, johon et usko? Voitko kertoa mihin et usko, käyttämättä rakkaus-sanaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on illuusio joka haihtuu.
Kaikki muu on itsekusetusta eli idiotismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskot että rakkaus on pelkkää biologiaa, niin uskot rakkauteen.
Mitä muuta se olisi kuin biologiaa?
Onko biologia ja rakkaus sama asia?
ApEivät ne synonyymeja ole, kuten eivät myöskään biologia ja geenit. Geenit ovat kuitenkin biologiaa.
Meinaatko, että rakkaus olisikin kulttuurin tuote? Ehkä rakkauteen liitetään myös sellaisia käsityksiä, joita todelliseen (biologiseen) rakkauteen ei kuulu. Esim. jotkut uskovat sielunkumppanuuteen tai yhteen Siihen Oikeaan. Rakkaus on jotain mikä lujittaa ihmisiä toisiinsa. Sen takia esi-isämme lisääntyivät, pitivät huolta toistensa selviytymisestä ja me olemme nyt tässä.
Kerron oman käsitykseni.
Ihmiskunta olisi kuolllut sukupuuttoon jos biologisia viettejä ei olisi. Kukaan ei olisi mennyt koskaan naimisiin ( paitsi järkiavioliitot) lapsia ei olisi tullut. Biologia& suojelun tarve.
Miksi ihminen idealiosoi rakkauden?
En usko sielunkumppanuuteen.
En usko siihen oikeaan.
Ei rakkaus lujita ihmisiä toisiinsa. Tottumus lujittaa ihmiset toisiinsa.Niin, voin sanoa että rakkaus on kulttuurin tuote.
Mistä syntyi rakkauden kulttuuri?Sinulla menee asiat ihan täysin sekaisin, seksuaalivietti ja rakkaus ovat eri asioita. Näillä perusteluilla uskot rakkauteen.
Siis en usko rakkauteen. Sanoinhan jo ettei rakkautta ole. On biologiaa, siinä kaikki. Jos on hyvä tuuri, voi kiintyä jollain tapaa.
ApMitä rakkaudella mielestäsi tarkoitetaan, eli mikä tarkalleen on se asia, johon et usko? Voitko kertoa mihin et usko, käyttämättä rakkaus-sanaa?
En keksi parempaa vertauskohdetta tähän hätään kuin rakkauslaulut. Koko populäärimusiikki on valjastettu rakkauslauluille. Itseäni sanat eivät kosketa millään tavalla. Ne ovat mitäänsanomattomia ja yhdentekeviä. Eikö sana rakkaus ole määritelty niissä parhaiten? Sääli kuinka paljon hyviä sävellyksiä on mennyt hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta naisen ja miehen (tai homoseksuaalisen) väliselle kanssakäymiselle pitäisi keksiä ihan uusi nimi, sillä rakkauteen se ei liity milläänlailla. Rakkautta on se, mikä on esim äidin ja lapsen välillä, se ei kuole koskaan, ja perustuu vankkaan siteeseen.
En ymmärrä miten johonkin ventovieraaseen mieheen voisi tuntea rakkautta, se vaatisi monta kymmentä vuotta, ja sillonkaan se ei olisi oikeaa rakkautta, koska se voisi loppua koska tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkas on ihan tyhmä sana ja käsite. Ehkä olen kuullut sitä väärissä yhteyksissä. Lapseen, äitiin, eläimeen tai tuntemattomaan ihmiseen kohdistuva "rakkaus" on mun mielestä kaikki ihan erilaisia tunteita. Enkä edes ymmärrä mikä on rakkauden vastakohta. Jotkut sano että pelko. En tiedä.
Jotkut sanovat että välinpitämättömyys, mutta se on vähän sama kuin sanoisi, että punaisen vastakohta on värittömyys. Miksei rakkauden vastakohta voisi olla vain viha? Vastakohdillakin pitää olla jotain yhteistä. Esim. pitkä ja lyhyt - molemmat ovat pituuksia. Rakkaus ja viha ilmaisevat "tykkäämisen" laatua.
Ei ole ihan sama asia, koska toisinaan vihaa ja rakkautta voi tuntea yhtä aikaa. Yhteistä niillä on se, että molemmat ovat tunteita.
Jostain asiasta voi yhtä aikaa pitää ja olla pitämättä. Like ja dislike ovat vastakohtia, mutta molemmat mahdollisia yhtä aikaa.
Mikä on vihan vastakohta?
Vihan vastakohta on välinpitämättömyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta naisen ja miehen (tai homoseksuaalisen) väliselle kanssakäymiselle pitäisi keksiä ihan uusi nimi, sillä rakkauteen se ei liity milläänlailla. Rakkautta on se, mikä on esim äidin ja lapsen välillä, se ei kuole koskaan, ja perustuu vankkaan siteeseen.
En ymmärrä miten johonkin ventovieraaseen mieheen voisi tuntea rakkautta, se vaatisi monta kymmentä vuotta, ja sillonkaan se ei olisi oikeaa rakkautta, koska se voisi loppua koska tahansa.
Suhde: panosuhde
Avioliitto: juridinen panosuhde & elatusvelvollisuus.
koko romanttinen rakkaus on elokuvien ja musiikin lietsomaa harhaa. Kyse on vain kiimasta, ja se hiipuu yhtä nopeasti kuin alkaakin. Sitten leikitään kotia jonkun puolitutun kanssa loppuelämä, koska "niin kuuluu tehdä, se on rakkautta".
Rakkaus perhepiirin välillä taas on ikuista. Siis normaalisti. Veri on vettä sakeampaa.
Mutta eihän seksikumppani koskaan ole perhettä eikä voi sellaiseksi tulla... (kuin jossain uskovaiskultissa tai takahikiällä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta naisen ja miehen (tai homoseksuaalisen) väliselle kanssakäymiselle pitäisi keksiä ihan uusi nimi, sillä rakkauteen se ei liity milläänlailla. Rakkautta on se, mikä on esim äidin ja lapsen välillä, se ei kuole koskaan, ja perustuu vankkaan siteeseen.
En ymmärrä miten johonkin ventovieraaseen mieheen voisi tuntea rakkautta, se vaatisi monta kymmentä vuotta, ja sillonkaan se ei olisi oikeaa rakkautta, koska se voisi loppua koska tahansa.Suhde: panosuhde
Avioliitto: juridinen panosuhde & elatusvelvollisuus.
En tiedä m itä ajat takaa, mutta parisuhde kuin parisuhde, se tarkottaa aina toisilleen oikeasti melko vieraita ihmisiä, jotka harrastavat keskenään seksiä, Ihan sama ovatko naimisissa vai tapailevatko vain. Mutta ei se ole rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkas on ihan tyhmä sana ja käsite. Ehkä olen kuullut sitä väärissä yhteyksissä. Lapseen, äitiin, eläimeen tai tuntemattomaan ihmiseen kohdistuva "rakkaus" on mun mielestä kaikki ihan erilaisia tunteita. Enkä edes ymmärrä mikä on rakkauden vastakohta. Jotkut sano että pelko. En tiedä.
Jotkut sanovat että välinpitämättömyys, mutta se on vähän sama kuin sanoisi, että punaisen vastakohta on värittömyys. Miksei rakkauden vastakohta voisi olla vain viha? Vastakohdillakin pitää olla jotain yhteistä. Esim. pitkä ja lyhyt - molemmat ovat pituuksia. Rakkaus ja viha ilmaisevat "tykkäämisen" laatua.
Ei ole ihan sama asia, koska toisinaan vihaa ja rakkautta voi tuntea yhtä aikaa. Yhteistä niillä on se, että molemmat ovat tunteita.
Jostain asiasta voi yhtä aikaa pitää ja olla pitämättä. Like ja dislike ovat vastakohtia, mutta molemmat mahdollisia yhtä aikaa.
Mikä on vihan vastakohta?
Vihan vastakohta on välinpitämättömyys.
Toistan itseäni: sama kuin sanoisi että punaisen vastakohta on värittömyys.
Välinpitämättömyys on vastakohta kaikille tunteille. Tunteen vastakohta voi olla vain toinen tunne.
En usko rakkauteen, koska se ei ole mikään uskon asia. Rakkaus on tosiasia. Siihen uskominen tai uskomatta jättäminen vaikuttaa itse asiaan yhtä vähän kuin se, kuvitteleeko maapallon olevan litteä vaiko eikö.
Rakkaus on vähän epämääräinen käsiemöhkö jonka sisään mahtuu liuta tarkentavia määritelmiä. Se on kuitenkin sellaisenaan elävien ihmisten aitoihin tuntemuksiin perustuva kokemuspohjainen tosiasia. Sitä ei voi kiistää esimerkiksi henkilökohtaisilla tragedioilla. Eihän se tee rakkaudesta olematonta yleisesti ottaen, että joku yksilö jää ilman. Kuten ei ripulin olemassaoloakaan voi kiistää vain siksi että itse ei satu saamaan tartuntaa. Vaikkei rakkauden tartunta omalle kohdalle osuisikaan, niin rakkaus on silti tosiasia, ei uskon asia. Rakkaus on kuin ripuli. Se on vääjäämättömästi läsnä siellä missä ihmisiäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkas on ihan tyhmä sana ja käsite. Ehkä olen kuullut sitä väärissä yhteyksissä. Lapseen, äitiin, eläimeen tai tuntemattomaan ihmiseen kohdistuva "rakkaus" on mun mielestä kaikki ihan erilaisia tunteita. Enkä edes ymmärrä mikä on rakkauden vastakohta. Jotkut sano että pelko. En tiedä.
Jotkut sanovat että välinpitämättömyys, mutta se on vähän sama kuin sanoisi, että punaisen vastakohta on värittömyys. Miksei rakkauden vastakohta voisi olla vain viha? Vastakohdillakin pitää olla jotain yhteistä. Esim. pitkä ja lyhyt - molemmat ovat pituuksia. Rakkaus ja viha ilmaisevat "tykkäämisen" laatua.
Ei ole ihan sama asia, koska toisinaan vihaa ja rakkautta voi tuntea yhtä aikaa. Yhteistä niillä on se, että molemmat ovat tunteita.
Jostain asiasta voi yhtä aikaa pitää ja olla pitämättä. Like ja dislike ovat vastakohtia, mutta molemmat mahdollisia yhtä aikaa.
Mikä on vihan vastakohta?
Vihan vastakohta on välinpitämättömyys.
Toistan itseäni: sama kuin sanoisi että punaisen vastakohta on värittömyys.
Välinpitämättömyys on vastakohta kaikille tunteille. Tunteen vastakohta voi olla vain toinen tunne.
Niin ajattelin minäkin.
Naiset sensijaan kykenevät rakkauteen, jopa pohjattomaan rakkauteen.
Nimittäin sellaiseen mikä kohdistuu heihin itseensä ja ainoastaan itseensä.
Kaikki mitä nainen tekee perustuu omiin henkilökohtaisiin edun tavoitteluun ja etuihin.
Tällaiselle on myös nimi - opportunismi, joka on naisen perusluonne ja jota naiset itse nimittävät - tai paremminkin kuvittelevat ”rakkaudeksi”.
Totuus on useasti ruma ja saattaa myös satuttaa.