Nykynuorten asenne työntekoa kohtaan pistää miettimään

Nuori vastaa (20v): Olen valmistunut ja ollut töissä siitä lähtien,olen työyhteisöni nuorimpia, ja "joutunut" todistamaan osaamiseni, Kyseltyäni vanhemmilta työntekijöiltä he myönsivät ihan suoraan että osa heidän opiskelijoistaan on ollut niin välinpitämättömiä työtään kohtaan että aina ei kuulemma ymmärrystä nuorille löydy. Yksi sanoi että vaikeinta oli olla ohjaajana nuorelle jota ei koko asia kiinnostanut, joutui antamaan hylsyn. Kuulemma työmoraali on aivan muuta kuin heillä nuorempana, jos he olisivat käyttäytyneet kuin nykynuoret olisi potkut tullut samantien. He arvostavat työtään, ja heidän arvostus on saanut minutkin arvostamaan ja tajuamaan työn mielekkyyden ja hyödyn. Ja kun koitin kerran tuoda näille vanhemmille työntekijöille tätä näkemystä että kunnon palkkaa on maksettava että nuoret tulisi töihin,he eivät usko että nuorten takia todellakaan tullaan palkkoja nostamaan ja tuhahtivat että niin hekin pärjäävät pienemmällä rahalla. Ja tottahan se on: niin nuoret kuin ne vanhemmat ovat kumpikin oikeassa.

Niin ja sitten vielä sukulaissuhteilla työllistyneet nelikymppiset ylioppilaat töissä vittuilee, miten ovat niin hyviä etteivät ole koulutuksia tarvinneet...

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:09"]

Nuoret ei sitoudu työpaikkoihin, eikä työpaikat sitoudu työntekijöihin. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos kuuluu siihen ikäluokkaan, joka meni kansakoulusta suoraan työhön ja jää eläkkeelle siitä samasta työpaikasta.

Oma sukupolveni joutuu ensinnäkin kouluttautumaan kaikenmaailman titteleillä, että pääsee yhtään mihinkään. Tradenomit istuu kaupan kassalla (peruskoulu, lukio, amk) ja siivoojaksikin pitää olla nykyään vissiin kahden-kolmen vuoden tutkinto, näin niin ku esimerkkinä. Sen jälkeen pääsee johonkin työhön, josta tunteja annetaan 20-30 h, eikä enempää tipu eikä lirise vaikka kuinka ruikutat. Silti siinä yrittää jotenkin sitkutella eteenpäin ja työtahti on jotain ihan muuta kuin ennen vanhaan ja kuitenkin tulee irtisanotuksi heti kun joku pörssikurssi vähän heilahtaa.

Onko se nyt ihme, jos alkaa tuntumaan että ei kannata ihan koko elämän merkitystä sälyttää sen työpaikan kontolle, vaan jotain muutakin pitää elämässä olla.

[/quote]

Harva työnantaja tulee sinua katsomaan kun olet vanhus. Työn arvo on sen rahapalkassa. Työnantaja ulkoistaa oman työnsä tekemisen toiselle, ja maksaa siitä ja ottaa välistä. Kutsumisammatteja ei ole enää. Jos työnantaja esittää maksavansa palkkaa niin työntekijä esittää tekevänsä töitä. Jos palkkaus vastaa työn vaativuutta niin mitään ongelmia motivoida työntekijöitä tuskin on?

Osa nykynuorista ei osaa tehdä töitä, tosin samat ovat samanlaisia myös muuallakin. Koulussa, kotona jne. Suurin osa nuorista on innokas töihin kun töistä maksetaan palkkaa kuten pitääkin, eikä valtio tue ilmaistyövoimalla työnantajia.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 19:56"]

että onko heistä tekemään töitä ja maksamaan mun ikäpolven eläkkeet.Työelämästä ollaan pois vuosia ja keksitään vain keinoja miten voisi olla kauemmin, lasten tehtailu on joillekin hyvä tekosyy. Tai se, että käteen jää vain muutama satanen enemmän töissä ollessa, kuin kotona tukien varassa. Nuoret eivät miellä itseään syrjäytyneiksi jos on kavereita, joiden kanssa hengata ja pelata pleikkaria.  Ja ne, jotka onnistuu saamaan työpaikan, eivät arvosta sitä yhtään. Kaverini työllistää nuoria ja hyvin yleistä on sellainen, että kun työtehtävän on antanut, hommia tehdään niin kauan kuin joku on näkemässä. tai jos pyydetty tehtävä tuli tehtyä, niin sitten pelailevat kännykällä, kunnes joku tulee antamaan uuden tehtävän, ei puhettakaan, että omatoimisesti menisi kysymäään seuraavaa hommaa. Tai kun sairastuu, niin hyvä kun tekstarin laittavat, ei aina sitäkään. Pienikin nuhan tunne on jo syy jäädä kotiin.

Työ ei ole enää nuorille tärkeää, vaan ihan jotkut muut asiat. Mutta millä tämä yhteiskunta sitten kustannetaan?

[/quote]

Nykynuoret ovat eläneet koko elämänsä kulttuurissa, jossa työnantajat eivät sitoudu työntekijöihinsä, vaan potkivat näitä pellolle pienen osakkeennousun vuoksi. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

Nyt minä ymmärrän, miksi minun työhön menneeltä lapseltani oli pyydetty ensimmäiseksi puhelinnumeroa, "jotta voidaan soittaa jos et tule töihin". Nuoren mielestä se oli kummallista, kai hän itse tarvitsi työpaikan puhelinnumeroa ilmoittaakseen, jos ei pääse tulemaan.

Kyllä vieläkin on oikeita työpaikkoja, ja on myös oikeita töitä ilman mitään tukia tekeviä nuoria. Eivätkä minun lapseni ole edes ainoat työpaikkansa nuoret, eivät kai enää edes nuorimpia.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:20"]

Eipäs nyt yleistetä! Me ollaan mieheni kanssa nuoria, mies hakee ahkerasti töitä ja kun töitä saa, hän hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin. Ikinä ei ole muuta tullut kuin kehua. Minä olen ehtinyt olla vain yhdessä työpaikassa, ja sain kehuja ahkeruudestani. Minusta työaika on työntekoa varten ja olen tosi huono muistamaan, että taukojakin pitää olla. Työkaverit joutuvat oikein muistuttamaan, että hekin ovat olemassa, mene nyt juomaan kuppi kahvia. Olen kokki ammatiltani, joten tauot pidetään silloin kun kerkiää/ehtii. Mies on onnistunut ikävä kyllä saamaan vaan sijaisuuksia, eikä vakituista paikkaa vielä, ikää hänellä vasta 23 ja minulla 21.

  Viimeisin työpaikka, missä mies oli sijaistamassa, työsopimusta uusittiin muutamaan kertaankin, kun totesivat miehen olevan hyvä työntekijä. Olisi varmasti saanut vakituisen paikankin, mutta omistajan vaihdos vuodenvaihteessa teki sen, että työntekijöitä vähennettin.

   Ja vaikka meillä onkin lapsia, itseasiassa jopa 3, niin kyllä olemme ahkeria työntekijöitä! Kun vaan töitä olisi, lapset eivät olleet mikään "tekosyy" jäädä kotiin, esikoisen kohdalla palasin kouluun äitiysloman jälkeen ja nyt olen jäämässä hoitovapaalle äitiysloman jälkeen kaksosten kanssa. Mies ottaa isyysvapaata, jotta saa olla auttamassa kaksosten sekä esikoisen kanssa, kai se sitten on sitä "lusmuilua"...

 Mutta tunnen kyllä itsekin noita nuoria, joita ei työnteko kiinnosta. Yksi tuttava tehtailee lapsia, jää hoitovapaalle aina ja tämän oma velikin sanoo, että sisko on vaan liian laiska mennäkseen töihin. Eipä tuolla ole mitään koulutustakaan, lopetti koulut kesken kun sai ensimmäisen lapsen ja jäi totta kai hoitovapaalle, tehtaili toisen jotta saisi hyvän syyn olla taas kotona. Hoitovapaan jälkeen muksut päiväkotiin, mamma istuu tietokoneen ääressä ja odottaa, että mies tuo leivän pöytään. Sossun tuillakin elävät.

  Yksi toinen tuttu vetoaa ns. masennukseensa (mitä ei muuten oikeasti edes ole), ei voi mennä töihin. On sentään edes opiskellut. Jos ehdotan jotain paikkaa, sanoo, ettei voi mennä kun jotain, jotain jotain. Keksii tekosyitä välttääkseen työnteon. Aika ajoin, kun laitetaan työkkäristä menemään työharjoitteluun, saa vaan työnantajien vihat päälle, kun ei oikeasti tee yhtään mitään.

 Mutta on meitä, jotka oikeasti tekisivät töitä, jos saisivat paikan :) Minulla ja miehellä on hyvät suosittelijatkin, että enköhän työllisty aika nopeasti hoitovapaan jälkeen, jos en, aion hakea oppisopimuspaikkaa! :)

[/quote]

Joko tämä on trolli, propagandaviraston (joita muuten on jo Suomessa, vaikka EU-tasolla niitä vasta puuhataan) tuotoksia tai sitten olet TOSI sinisilmäinen ja naiivi!

Mieti nyt itsekin mitä juuri kirjoitit: miehesi teki hullun lailla ja hyvin töitä ja sai silti kenkää heti kun työnantaja päätti tehdä vähän lisää voittoa!

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:20"]

Eipäs nyt yleistetä! Me ollaan mieheni kanssa nuoria, mies hakee ahkerasti töitä ja kun töitä saa, hän hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin. Ikinä ei ole muuta tullut kuin kehua. Minä olen ehtinyt olla vain yhdessä työpaikassa, ja sain kehuja ahkeruudestani. Minusta työaika on työntekoa varten ja olen tosi huono muistamaan, että taukojakin pitää olla. Työkaverit joutuvat oikein muistuttamaan, että hekin ovat olemassa, mene nyt juomaan kuppi kahvia. Olen kokki ammatiltani, joten tauot pidetään silloin kun kerkiää/ehtii. Mies on onnistunut ikävä kyllä saamaan vaan sijaisuuksia, eikä vakituista paikkaa vielä, ikää hänellä vasta 23 ja minulla 21.

  Viimeisin työpaikka, missä mies oli sijaistamassa, työsopimusta uusittiin muutamaan kertaankin, kun totesivat miehen olevan hyvä työntekijä. Olisi varmasti saanut vakituisen paikankin, mutta omistajan vaihdos vuodenvaihteessa teki sen, että työntekijöitä vähennettin.

   Ja vaikka meillä onkin lapsia, itseasiassa jopa 3, niin kyllä olemme ahkeria työntekijöitä! Kun vaan töitä olisi, lapset eivät olleet mikään "tekosyy" jäädä kotiin, esikoisen kohdalla palasin kouluun äitiysloman jälkeen ja nyt olen jäämässä hoitovapaalle äitiysloman jälkeen kaksosten kanssa. Mies ottaa isyysvapaata, jotta saa olla auttamassa kaksosten sekä esikoisen kanssa, kai se sitten on sitä "lusmuilua"...

 Mutta tunnen kyllä itsekin noita nuoria, joita ei työnteko kiinnosta. Yksi tuttava tehtailee lapsia, jää hoitovapaalle aina ja tämän oma velikin sanoo, että sisko on vaan liian laiska mennäkseen töihin. Eipä tuolla ole mitään koulutustakaan, lopetti koulut kesken kun sai ensimmäisen lapsen ja jäi totta kai hoitovapaalle, tehtaili toisen jotta saisi hyvän syyn olla taas kotona. Hoitovapaan jälkeen muksut päiväkotiin, mamma istuu tietokoneen ääressä ja odottaa, että mies tuo leivän pöytään. Sossun tuillakin elävät.

  Yksi toinen tuttu vetoaa ns. masennukseensa (mitä ei muuten oikeasti edes ole), ei voi mennä töihin. On sentään edes opiskellut. Jos ehdotan jotain paikkaa, sanoo, ettei voi mennä kun jotain, jotain jotain. Keksii tekosyitä välttääkseen työnteon. Aika ajoin, kun laitetaan työkkäristä menemään työharjoitteluun, saa vaan työnantajien vihat päälle, kun ei oikeasti tee yhtään mitään.

 Mutta on meitä, jotka oikeasti tekisivät töitä, jos saisivat paikan :) Minulla ja miehellä on hyvät suosittelijatkin, että enköhän työllisty aika nopeasti hoitovapaan jälkeen, jos en, aion hakea oppisopimuspaikkaa! :)

[/quote]

Joko tämä on trolli, propagandaviraston (joita muuten on jo Suomessa, vaikka EU-tasolla niitä vasta puuhataan) tuotoksia tai sitten olet TOSI sinisilmäinen ja naiivi!

Mieti nyt itsekin mitä juuri kirjoitit: miehesi teki hullun lailla ja hyvin töitä ja sai silti kenkää heti kun työnantaja päätti tehdä vähän lisää voittoa!

[/quote]No hei nää oli jotain parikymppisiä vasta. Kyynistyvät siinä missä me  muutkin ennemmin tai myöhemmin. Tuo oli ihanaa aikaa se :)

No monella nuorella ainoat oikeat työt ovat ikuisia pätkätöitä ja sitten työkokeiluja ym yhdeksän euron orjatöitä. Ihmekös se jos ei hirveästi innosta. Kun vielä tietää että eläkeikä nousee jatkuvasti ja kaikki edut huononevat. Joutuvat elättämään hirveää määrää työkyvyttömiä ja "hopeisia panttereita" jotka päässeet eläkkeelle reippaasti alle 60v. Työtahti nousee töissä jatkuvasti ja väkeä entistä vähemmän. Töitä ulkoistetaan ja hyväpalkkaiset työt yhä harvemman saatavilla. Nyt työmarkkinoille tulevista tulee yhä useammin se joka ei yllä vanhempiensa elintasoon. Ilman vakituista duunia esimerkiksi perheen perustaminen saati omistusasunnon kaltainen "ylellisyys" on yhä harvemman ulottuvissa.

Itse täytän pian 40v ja olen omankin tulevaisuuden suhteen kyyninen. Enpä usko että terveitä eläkevuosia jää kovinkaan paljon sillä eläkeikä varmasti hilattu jo vähintään 70 vuoteen kun minun aikani koittaisi. Isäni jäi pois työelämästä 55v ja äitini oli peräti 58v. Molemmat olivat silloin täysin terveitä joten olivat vain oikean ikäisiä oikeaan aikaan. Omalla työpaikallani nykyään 6 henkilöä tekee sen minkä aiemmin 9 jotta työnantajan kassaan kilahtaisi enemmän rahaa. Työelämän joustoa jossa vain työntekijä joustaa...

Kysymys kuuluu: Miksi nykynuorten tulisi maksaa Sinun eläkkeesi? Jokaisenhan kuuluisi tienata eläkkeensä ihan itse. Valitettavasti se ei ole pitkään aikaan mennyt ihan niin, koska soda jälkeen uskottiin syntyvyyden vain kasvavan ja kasvavan ja eläkämaksut maksettiin tulevilla sukupolvilla. Näin ei känyt. Tämän takia monikaan nuori ei odota koskaan saavansa itse eläkettä. Hyvä, että saa edes työpaikan, kun vanhempi sukupolvi on siirtänyt tehtaat halpamaihin.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:14"]

Tukia vaan pois -ja näinhän muuten tulee tapahtumaan suurten ikäluokkien eläköityessä- niin kyllä pullamössöillekin alkaa työ kelvata.

Naurattaa kun velttoilijat joutuvat kohtaamaan kylmän maailman jossa ei pärjääkään "emmänyjaksaeikiinnosta" -asenteella! :)

[/quote]

Mä ainakin velttoilen nyt siksi, että se on mahdollista. En usko, että mun ikäluokkani tulee ikinä pääsemään eläkkeelle, eiköhän koko eläkesysteemi tule romahtamaan. Nykyisellä väestörakenteellahan se on jo nyt täysin kestämätön, saati sitten joskus 50 vuoden kuluttua kun olen 80. Mitään palkintoa tuskin siis on odotettavissa, vaikka raataisi miten. Olen laskelmoinut, että kannattaakin satsata nyt enemmän omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä kuin työuraan, jotta sitten vanhana on mahdollisimman hyväkuntoinen, koska mitään armahdusta silloin tuskin on odotettavissa työelämästä. Eikä missään tapauksessa lykätä mitään juttuja eläkeikään siksi, ettei niille muka olisi aikaa. Se aika kannattaa ottaa nyt, kun siihen on vielä mahdollisuus.

Toisaalta, ei mulla ole nyt muutenkaan mitään halua rehkiä, että täysin työkykyiset ja terveet kuusi- tai jopa viisikymppiset, joilla siis tervettä elämää edessä vielä useimmilla kymmeniä vuosia, pääsisivät eläkkeelle harrastamaan ja nauttimaan elämästä - eläkkeellä joka on enemmän kuin mun palkkani oli kokopäivätyöstä silloin kun viitsin siellä vielä käydä. Miksi mulla muka olisi velvollisuus sen enempää kuin heillä käydä töissä, kun ei ole yhtään mitään takeita että itselläni olisi samanpituisen työuran jälkeen mahdollisuutta samaan kuin heillä?

Nyt elelen ansiosidonnaisella ja teen keikkaa silloin kun huvittaa. Taloudellisesti tästä työnteosta ei ole mulle yhtään mitään hyötyä, ei olisi juurikaan kulujen jälkeen vaikka tekisin täyttä päivää, joten miksi rehkisin? Suhtaudunkin työhöni ihan täysin vapaaehtoistyömentaliteetilla. En tiedä miten esim. leikkauksesta toipuva huonokuntoinen sukulaiseni olisi pärjännyt, ellen olisi kiitos ansiosidonnaisen voinut tulla tänne pariksi viikoksi auttamaan häntä. Ei kukaan työnantaja myönnä lomia tällaista varten päivän varoitusajalla (äärimmäisen harva edes palkatonta). Olen myös aivan varma siitä, että juuri nyt olen huomattavasti enemmän hyödyksi yhteisölle täällä, kuin mikä hyöty olisi niistä verorahoista mitä mun paskasta palkastani irtoaisi parissa viikossa. Niillä tuskin maksaisi edes yhtä kodinhoitajan käyntiä sukulaisellani (paitsi että käytännössä hän ei edes ole oikeutettu moiseen palveluun muuten kuin omalla rahallaan, jota hänellä ei ole - en todellakaan tiedä, miten hän pärjäisi, jos suvussa ei sattuisi olemaan työtöntä vanhaapiikaa jonka elämäntilanteesta löytyy joustoa tällaisten hätätilanteiden varalle).

Mä en osaa olla ihmettelemättä tuota argumenttia, jota näissä keskusteluissa vilautellaan, että töihin ei mennä koska palkka on vain muutaman SATASEN enemmän kuin tuet. Ja kun tuilla elämisessä lähtökohta on se, että kuun viimeisellä viikolla viimeistään ruokakaupassa lasketaan senttejä, että mihin riittää raha, niin millä logiikalla tuossa tilanteessa ylimääräiset monta sataa euroa eivät olisi ihan helvetin iso raha?

Sitä en kiistä, etteikö joillakin nuorilla olisi vahvaa asenneongelmaa, mutta kaipaisin vähän realismia siihen, että millaisista rahasummista puhutaan. Itse uskoisin, että tukien suuruuden sijaan isompi ongelma on se, että jos tekee vaikkapa parin viikon työpätkän, niin kaikki tuet katkeavat heti kun työt alkavat (mikä on ok), mutta töiden loputtua ne pitää hakea kaikki uudelleen ja siinä voi pahimmillaan kestää kuukausia. Jos on vielä yksin asuva työtön, niin melkoinen riski.

Missä nämä kaikki laiskiaiset lymyilevät? Itse tunnen vain sellaisia nuoria, jotka tekevät töitä opiskelujen ohella, ovat taiteen tuottajia ja yksityisyrittäjiä, muutaman työssäkäyvän teiniäidin, pari anarkistia jotka eivät nosta tukia vaan dyykkaaavat. Kukaan ei ole ikinä sanonut ääneen että makaavat tuilla mielummin kotona. pari tuollaista viisikymppistä miestä kyllä tunnen.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 21:29"]Mä en osaa olla ihmettelemättä tuota argumenttia, jota näissä keskusteluissa vilautellaan, että töihin ei mennä koska palkka on vain muutaman SATASEN enemmän kuin tuet. Ja kun tuilla elämisessä lähtökohta on se, että kuun viimeisellä viikolla viimeistään ruokakaupassa lasketaan senttejä, että mihin riittää raha, niin millä logiikalla tuossa tilanteessa ylimääräiset monta sataa euroa eivät olisi ihan helvetin iso raha? Sitä en kiistä, etteikö joillakin nuorilla olisi vahvaa asenneongelmaa, mutta kaipaisin vähän realismia siihen, että millaisista rahasummista puhutaan. Itse uskoisin, että tukien suuruuden sijaan isompi ongelma on se, että jos tekee vaikkapa parin viikon työpätkän, niin kaikki tuet katkeavat heti kun työt alkavat (mikä on ok), mutta töiden loputtua ne pitää hakea kaikki uudelleen ja siinä voi pahimmillaan kestää kuukausia. Jos on vielä yksin asuva työtön, niin melkoinen riski. [/quote]

Väännän rautalangasta:

Kun olet töissä ja käteen jää se 300€ enemmän, maksat itse kaikesta. 300€ hupenee aika pian vaikkapa lapsen/lasten hoitomaksuihin sekä matkakuluihin. Lisäksi töissä käydessä pitää olla edes sen verran siisti ja edustuskelpoinen, että vaatteisiin palaa rahaa, kampaajalla olisi hyvä käydä säännöllisesti jne.

Kun olet työtön ja käteen jää 300€ vähemmän, se näkyy jääkaapin sisällössä mutta eipä juuri muussa. Et maksa hoitomaksuja, pärjäät kunnan sisäisellä matkakortilla/vastaavalla, saat ehkä sähkölaskuun rahaa sossusta sekä apteekkiin maksusitoumuksen. Ketään ei kiinnosta miltä näytät, joten kirpparilta ostetut matonkuteet käyvät hyvin eikä kampaajallakaan tarvitse käydä.

Ärsyttää tuollainen lusmuiluasenne, vaikka toisaalta en näe mitään järkeä siinäkään, että kaikki polttavat itsensä loppuun nykyisenkaltaisessa työilmapiirissä. Miksei töitä voitaisi jakaa tasaisemmin vaikka niin, että työaika lyhennettäisiin kuuteen tuntiin ja työpaikkoja tulisi väkisinkin lisää.

Henk.koht. en tunne yhtää tuilla laiskottelevaa uorta, mutta useammankin nelikymppisen miehen. Työkyvyttömiä eivät ole, ainoastaan työhaluttomia.

Korkeammat palkat maksaa aina joku. Julkishallinnon puolella veroja korotettaisiin, kaupan alalla korotus siirrettäisiin hintoihin jne. Joten ostovoima säilyisi ennllaan. Ei ole mitään mystistä rahaarkkua, josta palkankorotukset maksettaisiin.

Jos nämä orjatyöt lopetettaisiin, niin mitä yrityksissä tapahtuisi? Ei yhtään mitään. Nämä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat ovat juuri siksi kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita, ettei kukaan työnantaja heitä palkkaisi! En tähän mennessä ole tavannut yhtäkään kuntouttavan työtoiminnan asiakasta, jonka olisi voinut palkata tuottavaksi työntekijäksi. Ei työnantaja mikään hyväntekijä ole, joka hyvää hyvyyttään haluaa jonkun palkata. Yksinkertaisesti työntekijän täytyy tuottaa jotain järkevää ja valitettavasti näistä ei siihen ole. Syrjäytymisen kannalta on hyödyllistä, että nämä ihmiset eivät ole kotonaan vaan ehkä jopa oppivat jotain (=työntekoa) näissä "orjatöissä".

Olin pitkään sillä linjalla, että en halua mennä töihin, sillä rahaa saa perseellään istumisesta. Minun ammatillani ei sitä paitsi paljoa palkkaa repisi, sillä minulle ei ole töitä ko. alalta. Enpä sitä silloin tiennyt kun hain ammattikouluun media-assistenttilinjalle. Tietysti olisin voinut jatkokouluttautua vielä medianomiksi mutta vielä tänäkään päivänä en ole varma, minkälaista työtä medianomi edes tekee.

Joka tapauksessa pähkäilin ammattikoulun jälkeen töihin menoa ja varsinkin sitä, että joutuisin istumaan kaupan kassalla 8 tuntia päivässä ja saisin siitä aivan naurettavan palkan. Tyydyin siis soskun rahaan ihan hyvällä omallatunnolla, sillä olen sen verran nuori että vapaa-aikakin oli todella tärkeää. En halua (edelleenkään) tuhlata elämääni oravanpyörässä, siis tätä parasta aikaa mitä elän tällä hetkellä, raataa töissä ja saada muka kunnioitusta muilta olemalla yli puolet päivästä duunissa. 

Joka tapauksessa asiat muuttuvat: työvoimatoimisto painosti minua töihin ja pääsinkin ihan unelmahommaan: neljäksi tunniksi päivässä sellaiseen työhön missä olin hyvä. Mulle vittuiltiin kaveripiirissä, että "Kylläpä tehdastyöstä saa hyvän palkan!" vaikka ko. työ ei todellakaan ollut mitään tehdastyötä. Tuntipalkkani oli vähän päälle 10 euroa, mikä ei tietenkään ole paljon jos teet vain neljä tuntia päivässä. Kuitenkin tuloni nousivat paljon soskun rahasta, tein lisäksi iltatöitä paljon jotta sain ekstraa.

Tietysti tässä oli oma koira haudattuna: työ oli osa-aikaista. Kun jäin raskaaksi, ei ollut puhettakaan että työsopimusta olisi jatkettu. Sanottakoon vielä, että työpaikallani kaikki nuoret olivat maksimissaan 5h päivässä töissä, meille ei suotu edes ruokataukoja koska tehtiin niin lyhyttä päivää. Kaikki vanhemmat työntekijät tekivät pitkää päivää, ja jos joku heistä oli poissa niin kyllä kelpasi ottaa nuori lyhytvuorolainen tuuraajaksi mutta se siitä. 

Nyt siis olen äitiyslomalla mutta työtön. Elättelen toivetta että pääsisin entiseen työpaikkaani takaisin kun aika on oikea, mutta en usko sen tapahtuvan. Joskus ajattelin siis, että en halua enkä jaksa käydä töissä sillä soskun rahalla pärjää hyvin. En vaan tullut ajatelleeksi nuorempana sitä, että soskun raha ei perkele kerrytä eläkettä! Toivon todella, että työssäkäynnistä olisi jotain hyötyä minun sukupolvelleni vielä tulevaisuudessa, muuten kaikki valuu hiekkaan...

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:13"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:06"]

Heti kun aletaan maksaa rahaa työstä kuten ennenkin. Eikä teetetä ilmaisia työharjoitteluita ja muuta paskaa. 

Työstä kunnon palkka. Se on vähän sitä että harvaa kiinnostaa kuntouttava työtoiminta ilmaiseksi. Miksi vitussa ihmisiä kyykytetään työharjoitteluissa???

Sellaisiakin nuoria joilla on koulutus tietylle alalle. Ja erilaiset pakolliset kurssit. Kurssien aiheena on kuinka saisin töitä ja lopuksi paistetaan vitusti makkaraa ja lauletaan yhteishenkilauluja. 

[/quote]

Työharjoittelua on opiskeluaikana, ei muuten! Kannattaa tutustua nykytilanteeseen.

[/quote]

Palkatonta työkokeilua kyllä on, sama asia, eri nimi. Kyllä monet työnantajat kyykyttää, Maksetaan minimipalkkaa, vaikka jo vähän osaakin tehdä. Niillä on ajatus pinttynyt päähän, kun on nuori se ei osaa mitään, sille ei tarvi maksaa. Näin on monessa paikkaa.

Meillä on töissä tet-koululaisia. Aivan mahtavia ja ahkeria!! Kyllä nuorissa on tulevaisuus!!

Mun työpaikalla on monta nuorta osa-aikatöissä, tällä hetkellä ikähaarukka on 16-22. Okei, yksi parikymppinen lusmuilija sai juuri kenkää (jatkuvasti sairaana, ilmoitus n. tunti ennen vuoron alkua, tai sitten usein myöhässä ilmoittamatta mitään). Muut ovat täsmällisiä ja luotettavia, pitempään töissä olleet ovat kehittyneet hyvinkin oma-aloitteisiksi. Kun noita meidän nuoria katsoo, ei huoleta ollenkaan.

Okei. Olen vastavalmistunut lääkäri. Maksan melkein puolet tuloistani veroa. Se on iha ok. MUTTA MIKSI MINUN PITÄISI MAKSAA SINUN ELÄKKEESI? Jokaisen pitäisi maksaa tämän systeemin mukaan oma eläkkeensä.