Nykynuorten asenne työntekoa kohtaan pistää miettimään

[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 08:15"]

Mun mielestä työstä kuuluu maksaa palkkaa. Miksi osa joutuu tekemään vaikka jotain puistojen siivousta "tukia" vastaan, kun taas osa saa vastaavasta työstä oikeaa palkkaa? Irtisanotaan sitten kaikki kuntien työntekijät ja otetaan tilalle työttömiä tekemään samoja töitä työttymyystuella. Säästyy pitkä penni. Ja OKSETTAA.

[/quote]

Sehän on vain erinomaisen hyvä asia, jos kunnilta säästyy pitkä penni. Sen verran mahtavassa rahapulassa ne nyt onkin, että kaikki säästökeinot on tervetulleita.

no tuota samaa voisi itse asiassa eläkeikää lähestyvien kohdallakin. Tuttavissani on useita alle 60 vuotiaita, jotka vaan ovat kyllästyneen työntekoon ja päättäneet "jäädä työttömiksi" ansiosidonnaiselle ja eläkeputkeen, kun kerran se ansiosidonnainen ja eläke on kuitenkin heillä niin iso ja lasten lennettyä jo pesästä ei ole muita elätettäviäkään niin mukava vaan jäädä kotiin, harrastella ja matkustella kun fyysinen kuntokin on hyvä.  Nämä työttömät ja elämäntapaeläkeläiset saa kk käteen sen 1000 euroa enemmän kuin minä, myöskin pitkän korkeakoulutuksen läpikäynyt. Tietysti se ero vielä, että minulla on lapsetkin elätetettävänä ja turha edes haaveilla meidän perheen tuloilla omistusasunossa (joka tietysti näillä vanhemmilla on ...) asumisesta vaikka vuokratkin pääkaupunkiseudulla nielee lähes kokonaan sen toisen puolison palkan.

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta näin hyvässä asemassa päällikkönä ja asiantuntijana ymmärrän kyllä toisaalta suomalaisia nuoria. Miksi mennä jonnekin surkeaan työharjoittelupaikkaan tai muuten huonolla palkalla jos omistaja vaan lihoo ja kerää hillot ?. Juu, sitten huudetaan, että ala itse yrittäjäksi. Se ei vaan onnistu joka alalla, hyväveli-suhteet ja kartellit jyrää alalla kuin alalla. Lisäksi harvaanasutussa Suomessa menestyvä yrittäjyys on melkoisen työn, suhteiden ja onnen takana.

Itse tein aikani Suomessa töitä, näin tämän koko kartelli-hyväveli-paletin ja muutin ulkomaille. Nyt saan erinomaista palkkaa ja työnantaja arvostaa työpanostani kovasti. Lisäksi maan työlainsäädäntö on paljon parempi kuin Suomen.  

Minä olen 48v ja saan käteen 1540 euroa. Minusta 1400 euroa nuorelle ihmiselle on ihan hyvä palkka. 

Mieheni saa kaikkine ikälisineen palkkaa 1600 euroa ja kyllä näillä tuloilla on kasvatettu 3 lasta ja maksettu omakotitalo ja pidetty kahta autoa.

[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:24"]"Äläkä länkytä siinä muille paskaduuneista ja johtajan palkoista, kun et aiheesta mitään tiedä. Mieheni tekee fyysistä työtä tuntityöläisenä, ottaa vastaan kaikki työvuorot mitkä saa, ylitöitä jne. jatkuvasti ja käteen jää verojen jälkeen 1400€/kk. Pk-seudulla. Tuolla summallako pitäisi myös muiden nuorten ihmisten elää ja kasvattaa perhe??" Kyllä, juuri tuolla palkalla. Ja sinun omalla palkallasi. Jos tienaat saman verran töistäsi, saatte yhteensä 2800€ + lapsilisät. Yhteensä lähes kolmen tonnin paikkeille käteen kuussa. Pitäisi riittää omiin ja 1-2 lapsen menoihin. Yhteiskunta tulee vielä vastaan, jos rahat eivät riitä, saatte myös lapset hoitoon halvemmalla pienituloisuuttanne. Lisäksi työtä tekevällä miehelläsi on aikaa myöten mahdollisuus myös ikälisiin ja paremmin palkattuihin työtehtäviin. Juuri tämä on ongelma tämän hetken nuorissa ihmisissä: pitäisi heti saada se 2500€ käteen jostakin huonosti tuottavasta työstä, ilman vuosien työkokemusta. Koettakaa ymmärtää, että fyysinen ns. duunarityö on useimmiten heikosti tuottavaa, ja työnantaja ei yksinkertaisesti pysty maksamaan parempaa palkkaa, tai joutuu konkurssiin ja työt loppuvat kaikilta. Tuo 1400€ käteen olisi melkein kenelle tahansa espanjalaiselle nuorelle kuin lottovoitto. [/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 08:08"]

Ehkä mulla on sitten poikkeukselliset lapset. 3 jo aikuisia ja kaikki tehneet töitä jo 15 v lähtien. Ensin pullopoikana/-tyttönä paikallisessa ruokakaupassa, sitten kahvilassa tai lastenhoitajana.

Nyt 2 lapsista on olleet jo n 10 vuotta vakituisessa työssä (toinen ammiksesta toinen amk:sta) ja kolmas - opiskelija - on tehnyt koko ajan 1-2 työtä opiskelun rinnalla. Silti valmistuu 3 vuodessa eli poikkeuksellisen nopeasti.

Palkat ei päätä huimaa, mutta ovat omalla rahalla rahoittaneet aina elämänsä ja menonsa eivätkä ole kenellekään velkaa. Olen äärimmäisen ylpeä näistä lapsistani!!

Mun mielestä tukien eteen pitäisi tehdä jotain eikä vain saada ilmaiseksi. Esim yhdyskuntapalvelua tietyin väliajoin tai opiskelua että työttömyyskorvaus ja sossutuet jatkuu! Erityisesti nro 26 jonka kirjoitus OKSETTAA!!

[/quote]

Nro 26 tässä moi. Eli sun mielestäsi olisi ollut parempi, että sen sijaan että nyt olen hoitanut viimeisenkin viikon sairasta sukulaista nostaen työttömyystukea (mikä on ollut äärimmäinen helpotus sekä hänelle että työssäkäyvälle muulle suvulle, joiden ei täten ole omien töidensä jälkeen tarvinnut ajaa satojen kilometrien päähän pystyäkseen olemaan edes jotenkin avuksi - ihmiset ovat olleet minulle todella kiitollisia, koska muuten kaikki olisivat jatkuvasti huolissaan hänestä), olisi kannattanutkin määrätä mut tällä samaisella työttömyystuella johonkin käytännössä aivan hyödyttömään pakkotyöhön? Joka samalla olisi estänyt minua tekemästä myöskin oikeasti lukuisten asiakkaiden hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää osa-aikatyötäni? Kaikki vain siksi, että minua jotenkin pystyttäisiin rankaisemaan siitä, että ihan rehellisesti myönnän jossain keskustelupalstalla että varsin mielelläni olen osa-aikaisesti työttömänä.

Oon muuten siivonnut noita tienpenkkoja ja puistoja aika saakelin monta kesää ihan teinistä asti ja vielä opiskellessani yliopistossakin (silloin kun en ollut jossain oman alani kesätöissä). Oon mäkin tehnyt välillä kahta työtä päätoimisen opiskelun ohessa, kun oli pakko. Nyt ei ole pakko, niin en tee, ei tuossa ollut yhtään mitään järkeä: opinnot meni ihan vituilleen ja mielenterveys kärsi, ihmissuhteista ja muusta elämästä puhumattakaan, kun olin aina joko töissä tai opiskelemassa enkä ehtinyt edes nukkua tarpeeksi. Nyt kaduttaa etten ottanut opintolainaa töissäkäynnin sijaan ja suorittanut niitä opintoja pois alta ihan eri tahdilla kuin mikä oli mahdollista työssäkäydessä.

En tuota siivoushommaa tehnyt kylläkään missään yhdyskuntapalvelussa vaan ihan palkallisena (palkka tosin oli samaa luokkaa kuin mun tämänhetkiset työttömyystuet, tai taisi olla jopa vähän pienempi). Ja voin sanoa, että tuohonkin hommaan oli hakijoita moninkertaisesti siihen nähden mitä sinne otettiin. En itsekään alunperin teininä olisi päässyt sinne ilman suhteita ja kaikki ne kaverit, joilla ei ollut vanhempia kunnassa töissä, jäivätkin ilman ko. kesätyötä: myöhempinä kesinä toki pääsin ihan siksi kun olin saanut työkokemusta jo hommasta.

Miksei sitä palkkaa voida maksaa enempää kuin muutama satanen enemmän kuin tukia?! Minä käyn töissä, saan asumistukea ja silti joudun silloin tällöin hakemaan toimeentulotukea päälle! Näinkö sen maailman kuuluu pyöriä?!

Kannattaisi pohtia, miksi nuorten asenne on mitä on. Ehkäpä he ovat kyllästyneitä kun ovat katsoneet omia vanhempiaan, jotka raatavat itsensä puoliksi hautaan neljäkymppisinä eikä kenelläkään ole jälkikasvulle aikaa? Jospa nuoret pohtivat paikkaansa yhteiskunnassa, joka ei heitä arvosta ja on laatinut erilliset laitkin täysikäisille, mutta alle 25-vuotiaille nuorille? Oma mieheni on 23-vuotias ja vaikka on aina tehnyt töitä, jo ennen valmistumistaan, hanttihommiin päätyminen raivoisan työnhakuprosessin (5kk) jälkeen herätti hänessä halun pohtia, että "minkä vi**n takia minä raadan, teen ylitöitä ja kuuntelen esimiehen kielenkäyttöä, kun olen töissä paikassa joka ei auta tai hyödytä muita kuin omistajaa itseään? yhtä hyvin voisin olla kotona, kun en saa oman alani töitä!". Ennen tätä olin itse suhtautunut vähän naureskellen elämäntapatyöttömiin, mutta aloin itsekin ymmärtää tuon mieheni prosessin myötä että kyllä hänellä on siinä pointti: yhteiskuntamme arvostaa työtä niin paljon, että se määrittää kansalaistensa arvon lähinnä sen perusteella. Työstä on tullut suomalaisille pakkomielle ja ylpeyden/häpeän aihe. Kukaan ei pysähdy kysymään, onko tässä järkeä. Me vaan menemme ja teemme sitä työtä, vaikka inhoaisimme koko hommaa, koska pelkäämme muiden mielipiteitä asiasta ja toisaalta haluamme kuitenkin pitää oikeuden katsoa nokkaamme pitkin työttömiä: "MINÄ sentään maksan veroja..".

Heti kun aletaan maksaa rahaa työstä kuten ennenkin. Eikä teetetä ilmaisia työharjoitteluita ja muuta paskaa. 

Työstä kunnon palkka. Se on vähän sitä että harvaa kiinnostaa kuntouttava työtoiminta ilmaiseksi. Miksi vitussa ihmisiä kyykytetään työharjoitteluissa???

Sellaisiakin nuoria joilla on koulutus tietylle alalle. Ja erilaiset pakolliset kurssit. Kurssien aiheena on kuinka saisin töitä ja lopuksi paistetaan vitusti makkaraa ja lauletaan yhteishenkilauluja. 

Heti kun aletaan maksaa rahaa työstä kuten ennenkin. Eikä teetetä ilmaisia työharjoitteluita ja muuta paskaa. 

Työstä kunnon palkka. Se on vähän sitä että harvaa kiinnostaa kuntouttava työtoiminta ilmaiseksi. Miksi vitussa ihmisiä kyykytetään työharjoitteluissa???

Sellaisiakin nuoria joilla on koulutus tietylle alalle. Ja erilaiset pakolliset kurssit. Kurssien aiheena on kuinka saisin töitä ja lopuksi paistetaan vitusti makkaraa ja lauletaan yhteishenkilauluja. 

Niin, mikä onkaan työnantajien asenne? Potkut vaan, jotta omistajille saadaan pari miljardia lisää. Miksi työntekijä sitoutuisi, kun ei työnantajaakaan kiinnosta muu kuin omistajan voitto?

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:05"]

Kannattaisi pohtia, miksi nuorten asenne on mitä on. Ehkäpä he ovat kyllästyneitä kun ovat katsoneet omia vanhempiaan, jotka raatavat itsensä puoliksi hautaan neljäkymppisinä eikä kenelläkään ole jälkikasvulle aikaa? Jospa nuoret pohtivat paikkaansa yhteiskunnassa, joka ei heitä arvosta ja on laatinut erilliset laitkin täysikäisille, mutta alle 25-vuotiaille nuorille? Oma mieheni on 23-vuotias ja vaikka on aina tehnyt töitä, jo ennen valmistumistaan, hanttihommiin päätyminen raivoisan työnhakuprosessin (5kk) jälkeen herätti hänessä halun pohtia, että "minkä vi**n takia minä raadan, teen ylitöitä ja kuuntelen esimiehen kielenkäyttöä, kun olen töissä paikassa joka ei auta tai hyödytä muita kuin omistajaa itseään? yhtä hyvin voisin olla kotona, kun en saa oman alani töitä!". Ennen tätä olin itse suhtautunut vähän naureskellen elämäntapatyöttömiin, mutta aloin itsekin ymmärtää tuon mieheni prosessin myötä että kyllä hänellä on siinä pointti: yhteiskuntamme arvostaa työtä niin paljon, että se määrittää kansalaistensa arvon lähinnä sen perusteella. Työstä on tullut suomalaisille pakkomielle ja ylpeyden/häpeän aihe. Kukaan ei pysähdy kysymään, onko tässä järkeä. Me vaan menemme ja teemme sitä työtä, vaikka inhoaisimme koko hommaa, koska pelkäämme muiden mielipiteitä asiasta ja toisaalta haluamme kuitenkin pitää oikeuden katsoa nokkaamme pitkin työttömiä: "MINÄ sentään maksan veroja..".

[/quote]

MInusta on ihan OK olla tekemättä töitä, mutta minusta on yhtä oikein, että silloin yhteiskunta ei anna euroakaan tukia. Ne tuet saadaan veroeuroista, ja jos ei haluta tehdä töitä, ei makseta verojakaan (ei, en laske veroksi sitä summaa, joka veron nimissä vähennetää tukieuroista).

Millainen on yhteiskunta, jossa kukaan ei tee palkkatyötä?

Nuoret ei sitoudu työpaikkoihin, eikä työpaikat sitoudu työntekijöihin. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos kuuluu siihen ikäluokkaan, joka meni kansakoulusta suoraan työhön ja jää eläkkeelle siitä samasta työpaikasta.

Oma sukupolveni joutuu ensinnäkin kouluttautumaan kaikenmaailman titteleillä, että pääsee yhtään mihinkään. Tradenomit istuu kaupan kassalla (peruskoulu, lukio, amk) ja siivoojaksikin pitää olla nykyään vissiin kahden-kolmen vuoden tutkinto, näin niin ku esimerkkinä. Sen jälkeen pääsee johonkin työhön, josta tunteja annetaan 20-30 h, eikä enempää tipu eikä lirise vaikka kuinka ruikutat. Silti siinä yrittää jotenkin sitkutella eteenpäin ja työtahti on jotain ihan muuta kuin ennen vanhaan ja kuitenkin tulee irtisanotuksi heti kun joku pörssikurssi vähän heilahtaa.

Onko se nyt ihme, jos alkaa tuntumaan että ei kannata ihan koko elämän merkitystä sälyttää sen työpaikan kontolle, vaan jotain muutakin pitää elämässä olla.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:06"]

Heti kun aletaan maksaa rahaa työstä kuten ennenkin. Eikä teetetä ilmaisia työharjoitteluita ja muuta paskaa. 

Työstä kunnon palkka. Se on vähän sitä että harvaa kiinnostaa kuntouttava työtoiminta ilmaiseksi. Miksi vitussa ihmisiä kyykytetään työharjoitteluissa???

Sellaisiakin nuoria joilla on koulutus tietylle alalle. Ja erilaiset pakolliset kurssit. Kurssien aiheena on kuinka saisin töitä ja lopuksi paistetaan vitusti makkaraa ja lauletaan yhteishenkilauluja. 

[/quote]

Työharjoittelua on opiskeluaikana, ei muuten! Kannattaa tutustua nykytilanteeseen.

Tukia vaan pois -ja näinhän muuten tulee tapahtumaan suurten ikäluokkien eläköityessä- niin kyllä pullamössöillekin alkaa työ kelvata.

Naurattaa kun velttoilijat joutuvat kohtaamaan kylmän maailman jossa ei pärjääkään "emmänyjaksaeikiinnosta" -asenteella! :)

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:05"]

Kannattaisi pohtia, miksi nuorten asenne on mitä on. Ehkäpä he ovat kyllästyneitä kun ovat katsoneet omia vanhempiaan, jotka raatavat itsensä puoliksi hautaan neljäkymppisinä eikä kenelläkään ole jälkikasvulle aikaa? Jospa nuoret pohtivat paikkaansa yhteiskunnassa, joka ei heitä arvosta ja on laatinut erilliset laitkin täysikäisille, mutta alle 25-vuotiaille nuorille? Oma mieheni on 23-vuotias ja vaikka on aina tehnyt töitä, jo ennen valmistumistaan, hanttihommiin päätyminen raivoisan työnhakuprosessin (5kk) jälkeen herätti hänessä halun pohtia, että "minkä vi**n takia minä raadan, teen ylitöitä ja kuuntelen esimiehen kielenkäyttöä, kun olen töissä paikassa joka ei auta tai hyödytä muita kuin omistajaa itseään? yhtä hyvin voisin olla kotona, kun en saa oman alani töitä!". Ennen tätä olin itse suhtautunut vähän naureskellen elämäntapatyöttömiin, mutta aloin itsekin ymmärtää tuon mieheni prosessin myötä että kyllä hänellä on siinä pointti: yhteiskuntamme arvostaa työtä niin paljon, että se määrittää kansalaistensa arvon lähinnä sen perusteella. Työstä on tullut suomalaisille pakkomielle ja ylpeyden/häpeän aihe. Kukaan ei pysähdy kysymään, onko tässä järkeä. Me vaan menemme ja teemme sitä työtä, vaikka inhoaisimme koko hommaa, koska pelkäämme muiden mielipiteitä asiasta ja toisaalta haluamme kuitenkin pitää oikeuden katsoa nokkaamme pitkin työttömiä: "MINÄ sentään maksan veroja..".

[/quote]

MInusta on ihan OK olla tekemättä töitä, mutta minusta on yhtä oikein, että silloin yhteiskunta ei anna euroakaan tukia. Ne tuet saadaan veroeuroista, ja jos ei haluta tehdä töitä, ei makseta verojakaan (ei, en laske veroksi sitä summaa, joka veron nimissä vähennetää tukieuroista).

Millainen on yhteiskunta, jossa kukaan ei tee palkkatyötä?

[/quote]Kai sä käsität kuinka paljon tuollainen yhteiskunta kasvattaisi harmaata taloutta.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:13"]

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:06"]

Heti kun aletaan maksaa rahaa työstä kuten ennenkin. Eikä teetetä ilmaisia työharjoitteluita ja muuta paskaa. 

Työstä kunnon palkka. Se on vähän sitä että harvaa kiinnostaa kuntouttava työtoiminta ilmaiseksi. Miksi vitussa ihmisiä kyykytetään työharjoitteluissa???

Sellaisiakin nuoria joilla on koulutus tietylle alalle. Ja erilaiset pakolliset kurssit. Kurssien aiheena on kuinka saisin töitä ja lopuksi paistetaan vitusti makkaraa ja lauletaan yhteishenkilauluja. 

[/quote]

Työharjoittelua on opiskeluaikana, ei muuten! Kannattaa tutustua nykytilanteeseen.

[/quote]

No se termi siinä nyt on ihan yks hailee. Kaikenmaailman ilmaista orjan hommaa on kyllä monella eri nimikkeellä (paitsi sillä nimikkeellä: "orja" mikä olisi se oikea termi).

Eipäs nyt yleistetä! Me ollaan mieheni kanssa nuoria, mies hakee ahkerasti töitä ja kun töitä saa, hän hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin. Ikinä ei ole muuta tullut kuin kehua. Minä olen ehtinyt olla vain yhdessä työpaikassa, ja sain kehuja ahkeruudestani. Minusta työaika on työntekoa varten ja olen tosi huono muistamaan, että taukojakin pitää olla. Työkaverit joutuvat oikein muistuttamaan, että hekin ovat olemassa, mene nyt juomaan kuppi kahvia. Olen kokki ammatiltani, joten tauot pidetään silloin kun kerkiää/ehtii. Mies on onnistunut ikävä kyllä saamaan vaan sijaisuuksia, eikä vakituista paikkaa vielä, ikää hänellä vasta 23 ja minulla 21.

  Viimeisin työpaikka, missä mies oli sijaistamassa, työsopimusta uusittiin muutamaan kertaankin, kun totesivat miehen olevan hyvä työntekijä. Olisi varmasti saanut vakituisen paikankin, mutta omistajan vaihdos vuodenvaihteessa teki sen, että työntekijöitä vähennettin.

   Ja vaikka meillä onkin lapsia, itseasiassa jopa 3, niin kyllä olemme ahkeria työntekijöitä! Kun vaan töitä olisi, lapset eivät olleet mikään "tekosyy" jäädä kotiin, esikoisen kohdalla palasin kouluun äitiysloman jälkeen ja nyt olen jäämässä hoitovapaalle äitiysloman jälkeen kaksosten kanssa. Mies ottaa isyysvapaata, jotta saa olla auttamassa kaksosten sekä esikoisen kanssa, kai se sitten on sitä "lusmuilua"...

 Mutta tunnen kyllä itsekin noita nuoria, joita ei työnteko kiinnosta. Yksi tuttava tehtailee lapsia, jää hoitovapaalle aina ja tämän oma velikin sanoo, että sisko on vaan liian laiska mennäkseen töihin. Eipä tuolla ole mitään koulutustakaan, lopetti koulut kesken kun sai ensimmäisen lapsen ja jäi totta kai hoitovapaalle, tehtaili toisen jotta saisi hyvän syyn olla taas kotona. Hoitovapaan jälkeen muksut päiväkotiin, mamma istuu tietokoneen ääressä ja odottaa, että mies tuo leivän pöytään. Sossun tuillakin elävät.

  Yksi toinen tuttu vetoaa ns. masennukseensa (mitä ei muuten oikeasti edes ole), ei voi mennä töihin. On sentään edes opiskellut. Jos ehdotan jotain paikkaa, sanoo, ettei voi mennä kun jotain, jotain jotain. Keksii tekosyitä välttääkseen työnteon. Aika ajoin, kun laitetaan työkkäristä menemään työharjoitteluun, saa vaan työnantajien vihat päälle, kun ei oikeasti tee yhtään mitään.

 Mutta on meitä, jotka oikeasti tekisivät töitä, jos saisivat paikan :) Minulla ja miehellä on hyvät suosittelijatkin, että enköhän työllisty aika nopeasti hoitovapaan jälkeen, jos en, aion hakea oppisopimuspaikkaa! :)

Joo, vähän tässä on nähtävissä se, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Työnantajat eivät arvosta työntekijää, jolloin on ihan luonnollista ettei työntekijäkään arvosta työnantajaa ja tämän tarjoamaa työtä. Lisäksi, rehellisesti sanottuna, ei työ työn itsenstä takia oikeasti ole tärkeää ihmiselämässä. (En tietenkän tarkoita sitä, etteikö työ voisi antaa ihmiselle paljon tai sitä, ettei se olisi tarpeellista tai välttämätöntä. Siitä nyt vain on turhaan tullut itseisarvo.) Pitäisin hyvin omituisena ihmistä, joka kuolinvuoteella pohtii, että harmi kun en painanut vähän enemmän duunia ja jäänyt pikkaisen useammin ylitöihin. Raataakin olisi voinut ahkerammin. 

Nykytyyppinen työ ei ole oikeastaan ole kovin vanha juttu. Luulen, että aikaisemmin työssä on motivoinut sen suorempi vaikutus tekijän elämään, vaikka palkkatöissä on aikaisemminkin oltu. Lisäksi kätensä jäljen on nähnyt helpommin. Nykyduunit ovat abstraktia kynänpyöritystä josta ei jää maailmaan oikein mitään näkyvää jälkeä eikä niillä todennäköisesti ole myöskään mitään yhtymäkohtaa työntekijän omaan elämään. 

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:20"]

 Mutta on meitä, jotka oikeasti tekisivät töitä, jos saisivat paikan :) Minulla ja miehellä on hyvät suosittelijatkin, että enköhän työllisty aika nopeasti hoitovapaan jälkeen, jos en, aion hakea oppisopimuspaikkaa! :)

[/quote]

että toivossa elellään

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 20:20"]

 Mutta on meitä, jotka oikeasti tekisivät töitä, jos saisivat paikan :) Minulla ja miehellä on hyvät suosittelijatkin, että enköhän työllisty aika nopeasti hoitovapaan jälkeen, jos en, aion hakea oppisopimuspaikkaa! :)

[/quote]

että toivossa elellään