Lue keskustelun säännöt.
IS: Tutkija: Naisten ja miesten aivoissa on eroja – ja ne on tärkeää tuntea
10.03.2019 |
https://www.is.fi/tiede/art-2000006030026.html
"Markus Heiligin mukaan tasa-arvon saavuttaminen on vaikeaa tai suorastaan mahdotonta, jos emme ymmärrä, miten sukupuolierot vaikuttavat mahdollisuuksiin."
"Biologiset mekanismit täytyy tuntea, jotta voidaan elää humanistisia arvoja tunnustavassa yhteiskunnassa, hän sanoo."
Vihdoinkin tukija uskaltaa sanoa tämän ääneen.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarkoititko sinä nyt sitä, kun minä sanoin, että kokemus tarkoittaa identiteettiä? Oletitko, että väitin, että jos kokee aivonsa miehen aivoiksi, identiteettikin olisi yksiselitteisesti mies? Näinhän en missään sanonut. Mutta tuo kokemus aivojen "sukupuolesta" on kyllä osa identiteettiä, oli se identiteetti sitten mies tai nainen tai jotain siltä väliltä. Missään en ole väittänyt, että identiteetti olisi sama kuin koettu aivojen sukupuoli. Olen vaan sanonut, että kokemus muokkaa ainoastaan identiteettiä eikä dna:ta.
Olet väärässä.
Itse asiassa uudemmmassa tutkimuksessa on havaittu että myös kokemus muokkaa DNA:ta. Tässä vain kaksi esimerkkiä:
https://www.smithsonianmag.com/science-nature/your-childhood-environmen…
https://www.medicaldaily.com/starvation-and-epigenetics-dna-can-hold-me… .
No juu, jos lähdetään saivartelemaan. Minä olen koko ajan puhunut dnan kromosomeista, jotka määrittävät sukupuolen. En ole tarkoittanut koko dna-rimpsua. Ne kromosomit nyt sattuvat sijaitsemaan siellä dna:ssa.
Nämäkään eivät sukupuolta ajatuksen ja kokemuksen perusteella vaihtaneet käsittääkseni.
Olet väärässä.
Kromosomit koostuvat DNA:sta (RNA:sta ja proteiineista). Ne eivät siis sijaitse DNA:ssa. Kromosomit sijaitsevat solun tumassa.
Ihmisellä 23 kromosomiparia, joista vain yksi pari sukupuolikromosomeja.
Sukupuolikromosomi ei yksinään määritä sikiön sukupuolta biologisesti.
Voi luoja. Minä jo myönsin olleeni väärässä tuossa kromosomiasiassa. Mutta vaikka nyt vääntäisitte maailman tappiin, se tekijä, joka ihmisessä määrittää sukupuolen, ei muutu ihmisen kokemuksen ja ajattelun myötä. Eikä varsinkaan siten, että samalla ihmisellä oikea käsi on naisen ja vasen käsi miehen.
En tiedä mihin viittaat "tekijällä joka määrittelee sukupuolen" -koska yhtä tekijää ei ole. Biologiassa on useampi, lisäksi on virallinen viranomaisten määritelmä ja sitten on jokaisen yksilön oma kokemus.
Jos katsotaan muunsukupuolisuutta ilmiönä, niin siinähän nimenomaan ihmisen sukupuoli-identiteetti perustuu kokemukseen eikä kromosomeihin. Jos aloittaa sukupuolenvaihtamisprosessin, jossain vaiheessa sukupuolen määritelmä joidenkin biologisten kriteerien mukaan muuttuu samoin virallisissa asiakirjoissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolen määrää geenit ja sukupuolianatomia eikä se millaiset aivot ihmisellä on.
Sikiön sukupuolen määräytyminen voi olla monimutkaisempi prosessi biologisesti kuin kuvitellaan.
Ihan perustasollakin sukupuolta määrittää kromosomit, hormonitoiminta, sisäiset sukuelimet sekä ulkoiset sukuelimet.
Voi siis olla että kromosomit ovat XY, mutta hormonitoiminnan puuttuessa sikiökehityksen kriittisissä vaiheissa muut ominaisuudet ovat kuten XX tapauksella (tai jotain siltä väliltä).
En tiedä mitä yleisesti kuvitellaan, mutta se on Y-kromosomissa oleva geeni, mikä käynnistää kivesten kehityksen ja sitä mukaa hormonitominnan muutokset.
eri
Tai sitten ei käynnistä ja syntyy lapsi, jolla on Y-kromosomi mutta joka on tyttö tai jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarkoititko sinä nyt sitä, kun minä sanoin, että kokemus tarkoittaa identiteettiä? Oletitko, että väitin, että jos kokee aivonsa miehen aivoiksi, identiteettikin olisi yksiselitteisesti mies? Näinhän en missään sanonut. Mutta tuo kokemus aivojen "sukupuolesta" on kyllä osa identiteettiä, oli se identiteetti sitten mies tai nainen tai jotain siltä väliltä. Missään en ole väittänyt, että identiteetti olisi sama kuin koettu aivojen sukupuoli. Olen vaan sanonut, että kokemus muokkaa ainoastaan identiteettiä eikä dna:ta.
Olet väärässä.
Itse asiassa uudemmmassa tutkimuksessa on havaittu että myös kokemus muokkaa DNA:ta. Tässä vain kaksi esimerkkiä:
https://www.smithsonianmag.com/science-nature/your-childhood-environmen…
ne
https://www.medicaldaily.com/starvation-and-epigenetics-dna-can-hold-me…Väite siitä, että epigenetiikka muokkaisi DNA:ta perustuu väärinymmärrykseen ja on yksiselitteisesti väärin.
eriHmmm... kuitenkin tuo ym. tutkimus on julkaistu vertaisarvioidussa Cell -nimisessä tieteellisessä julkaisussa.
Muokkaa DNA:n ilmentymää, ei itse geenejä. Muutokset ilmentymässä voivat siirtyä sukupolvelta toiselle, mutta käsittääkseni kaikissa tunnetuissa tapauksissa nollaantuvat kuitenkin jossain vaiheessa. Siinä mielessä tuo artikkelin otsikosa esiintyvä väite "Permanently Change Your DNA" on oikein, että DNA:n ilmentymä voi muuttua loppuiäksi.
Jos DNA:n ilmentymä on periytyvä ja siirtyy sukupolvelta toiselle, miten se käytännössä eroaa siitä että muutos olisi DNA:ssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarkoititko sinä nyt sitä, kun minä sanoin, että kokemus tarkoittaa identiteettiä? Oletitko, että väitin, että jos kokee aivonsa miehen aivoiksi, identiteettikin olisi yksiselitteisesti mies? Näinhän en missään sanonut. Mutta tuo kokemus aivojen "sukupuolesta" on kyllä osa identiteettiä, oli se identiteetti sitten mies tai nainen tai jotain siltä väliltä. Missään en ole väittänyt, että identiteetti olisi sama kuin koettu aivojen sukupuoli. Olen vaan sanonut, että kokemus muokkaa ainoastaan identiteettiä eikä dna:ta.
Olet väärässä.
Itse asiassa uudemmmassa tutkimuksessa on havaittu että myös kokemus muokkaa DNA:ta. Tässä vain kaksi esimerkkiä:
https://www.smithsonianmag.com/science-nature/your-childhood-environmen…
https://www.medicaldaily.com/starvation-and-epigenetics-dna-can-hold-me… .
No juu, jos lähdetään saivartelemaan. Minä olen koko ajan puhunut dnan kromosomeista, jotka määrittävät sukupuolen. En ole tarkoittanut koko dna-rimpsua. Ne kromosomit nyt sattuvat sijaitsemaan siellä dna:ssa.
Nämäkään eivät sukupuolta ajatuksen ja kokemuksen perusteella vaihtaneet käsittääkseni.
Olet väärässä.
Kromosomit koostuvat DNA:sta (RNA:sta ja proteiineista). Ne eivät siis sijaitse DNA:ssa. Kromosomit sijaitsevat solun tumassa.
Ihmisellä 23 kromosomiparia, joista vain yksi pari sukupuolikromosomeja.
Sukupuolikromosomi ei yksinään määritä sikiön sukupuolta biologisesti.
Voi luoja. Minä jo myönsin olleeni väärässä tuossa kromosomiasiassa. Mutta vaikka nyt vääntäisitte maailman tappiin, se tekijä, joka ihmisessä määrittää sukupuolen, ei muutu ihmisen kokemuksen ja ajattelun myötä. Eikä varsinkaan siten, että samalla ihmisellä oikea käsi on naisen ja vasen käsi miehen.
En tiedä mihin viittaat "tekijällä joka määrittelee sukupuolen" -koska yhtä tekijää ei ole. Biologiassa on useampi, lisäksi on virallinen viranomaisten määritelmä ja sitten on jokaisen yksilön oma kokemus.
Jos katsotaan muunsukupuolisuutta ilmiönä, niin siinähän nimenomaan ihmisen sukupuoli-identiteetti perustuu kokemukseen eikä kromosomeihin. Jos aloittaa sukupuolenvaihtamisprosessin, jossain vaiheessa sukupuolen määritelmä joidenkin biologisten kriteerien mukaan muuttuu samoin virallisissa asiakirjoissakin.
No jokin sen biologisen sukupuolen määrittelee. Minulle on aikoinaan opetettu, että suurimmalla osalla se määrittäjä on x- tai y -kromosomi ja olen koko ajan rajannut ne harvinaisemmat monisukupuoliset tästä keskustelusta pois. Se, että sinä arvuuttelet, että ehkä voi olla niin, että asia onkin toisin, ei nyt oikein pätevästi todista, että se sukupuoli voisi yhtäkkiä niissä ihmisen soluissa muuttua ajatuksen voimalla. Minä nimenomaan olen koko ajan puhunut biologisesta sukupuolesta ja painottanut sen lisäksi, että identiteetti voi olla ihan mitä tahansa. Se ei silti muuta biologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja koen, että aivoni ovat miehen aivot. Miten teistä minua pitäisi kohdella?
Laittaa avitutkimuksiin väitteesi todentamiseksi. Miten toisen sukupuolen aivot voisi ylipäätään kokea? "Ajaattelen kuin vastakkainen sukupuoli" -jutut vain valaisevat sitä, kuinka huonosti sukupuolieroja ymmärretään. Eivät niitä tunnista yksilöt edes itse.
Vastaa siihen miten koet, että minua pitäisi mielestäsi kohdella. En ala tässä hakea hyväksyntää omalle kokemukselleni.
No sinä voit vastata itse kysymykseesi vastaamalla, kuinka esimerkiksi ihmistä, joka kokee olevansa eri rotua, tai vaikkapa kissa (sellaisiakin ihmisiä on) tulisi mielestäsi kohdella? Ihmiset tulee toki hyväksyä sellaisenaan, mutta ei ihmistä voi kissana kohdella.
En tiedä varmasti mitä kyseinen henkilö tarkoitti mutta hän ei missään kohtaa maininnut sukupuoli-identiteettiä. Ainakin aiemmissa tutkimuksissa on puhuttu vain keskimääräisyyksistä, aivojen rakenteessa sukupuolten välillä on liukumaa; kaikilla naisilla ei ole "naisen aivot" eikä aivoista pysty suoraan näkemään ovatko naisen vai miehen, jako on kaukana tarkasta. Mitään yhteyttä tällä ei kuitenkaan ole ollut kuvitelmiin oman sukupuolen vääryydestä, ovat naisia joten kokemuksensa, olivat ne mitä tahansa, ovat naisen kokemuksia. Ja sama tietysti toisin päin.
Tuo vastaajaha selvästi sanoi, että hän kokee aivojensa olevan miesten aivot, vaikka on nainen. Silloinhan on kyse nimenomaan identiteetistä eikä mistään muusta. Jos hänellä olisi miesten aivot, hän olisi mies. Biologinen sukupuoli määrittyy dnan kautta ja se on ihmisessä kauttaaltaan sama (transsukupuoliset poislukien). Näin ollen aivot ovat biologisesti ihan varmasti naisten aivot, jos kroppakin on. Toki voi olla poikkeuksia keskimääräiseen ja kehittyä eri tavalla, mutta eivät ne aivot voi mitenkään mystisesti olla eriparia muun kropan kanssa.
ohis
Kun mitään aivo ja sukupuoli paria ei ole vaan on keskimääräisiä yhteyksiä jotka ovat jalostuneet aikojen saatossa kyseisen henkilön sukulinjalla olevien yksilöiden elämäntapojen ja ympäristön mukaan, karkeasti.
Nainen voi siis hyvin kokea, että aivonsa ovat miehen (näiden keskimäääisten erojen perusteella) ilman mitään sukupuolikriisejä.
Ja kuten sanoin minä en tiedä mitä ko. kommentoija tarkoitti, huomautin vain että tuo jälkimmäinen kommentoija teki ison oletuksen ilman perusteita. Ensimmäisen kommentoijan kysymys olisi olennainen vaikka tarkoittaisikin samaa kuin minä; eli miten pitäisi kohdella ihmistä jolla ei ole sukupuolensa mukaisia keskimääräisiä aivoja, toisin kuin transuja näitä on paljon.
Olen tuo kommentoija. En koe itseäni mieheksi, mutta koen aivojeni tyypiltään olevan miesmäiset.
Miten olet tämän todennut? Tuohon ei nyt oikein riitä se, että olet päättelyssäsi looginen, etkä ole hoivaajatyyppiä ja että pidät miesten jutuista ja huumorista.
Sillä ei ole mitään merkitystä miten ko. kommentoija on asian todennut ja onko siinä mitään perää koska ihmisiä joilla ei ole sukupuolensa mukaisia keskiverto aivoja kuitenkin on paljon ja kysymys oli miten tällaisten ihmisten kanssa sitten pitäisi toimia jos sukupuoli/aivojen sukupuoli alettaisiin huomioimaan muuallakin kuin lääkärin vastaanotolla.
No tottakai sillä on merkitystä, jos tämän eron tunnistamisella odotetaan olevan jotain olennaista hyötyä tai perustetta. Olisi kyllä minusta aika vastuutonta, jos esim lääketiede määrittelisi erilaiset lääkeannostukset miesten ja naisten biologisiin eroavaisuuksiin perustuen ja joku lääkäri sitten antaisikin naiselle miesten annoksen, kun potilas sanoi kokevansa aivonsa miesten aivoiksi. Tällaisia asioita vartenhan näitä eroja pitäisi tiedostaa ja näissä asioissa on nimenomaan tärkeää, että se arvio on puolueellinen ja jollakin luotettavalla tavalla todennettu.
Jumiuduit tuohon lääkitykseen. Miten esimerkiksi sosiaalisessa kontekstissa sinusta tulisi kohdella naista, joka vastoin oletuksia kokee ettei osaa lukea rivien välistä merkityksiä tai multitaskata? Miten hänet saataisiin kokemaan itsensä hyväksi tyypiksi eikä vääränlaiseksi naiseksi?
No ihan siten kuin tähänkin asti: myöntämällä se tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia eivätkä ne tavallisimmat naisiin liitettävät ominaisuudet päde ihan kaikkiin. Kerro, miten tuossa auttaa se, että lokeroidaan tämä henkilö mieheksi? Miksei olisi sallittua pitää häntä vain naisena, joka ei osaa multitaskata? Se mieheksi ilmoittautuminenko sitten tekee tästä tyypistä hyvän?
Miksi henkilö pitäisi lokeroida mieheksi? Mutta eikö ole typerää esimerkiksi järjestää opetus ns. sukupuolierojen mukaan, jos moni on silloin ryhmäänsä aivan vääränlainen?
No minähän sitä juuri kysyin, miksi naisen pitäisi lokeroida itsensä mieheksi, jos joku yksittäinen naisiin liitettävä ominaisuus ei hänen kohdallaan pädekään. En se minä ollut, joka oli naisten aivoja väittämässä miesten aivoiksi vaan minä kysyin, miksi niin pitäisi tehdä.
Jälkimmäistä kysymystä en ihan ymmärrä. Jos tällä hetkellä opetus järjestetään yhdellä tavalla ja tämän aivotutkimuksen myötä otettaisiin käyttöön myös toinen tapa, en näe siinä ongelmaa. Sehän tuo vain enemmän valinnan varaa ja vaihtoehtoja eikä näitäkään ole pakko tiukasti lokeroida vaan voisihan joku tyttö olla siellä poikaopetuksessa ja päinvastoin. En ymmärrä, miksi kahteen ryhmään lokeroiminen olisi paha, mutta nykyinen systeemi, jossa kaikkien pitää omaksua se sama oppimistyyli olisi hyvä.
Nämä ovat selvästi sellaisen ihmisen kommentteja, joka on hyvin ns. sukupuolityypillinen eikä ole kokenut miten. hankalaa on, jos ei näiden ahtaiden roolien sisään sujuvasti mahdu. Ihmiset eivät suhtaudu luontevasti.
Täh? Eli sinusta on parempi, että kaikki laitetaan yhteen ja samaan lokeroon kuin kahteen? Kumpikohan tässä ajattelee nyt ahtaammin? Jos esim nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä, miten se, että otetaan huomioon myös ne poikien tarpeet tekevät lokeroista ahtaammat? Nyt ei kyllä tämä logiikka aukea ollenkaan. Ja eihän näidenkään ole pakko olla tyttöjen ja poikien lokeroita, vaan lokerot a ja b. Eikö pääasia ole, että nämä eri tyylit ja tarpeet tiedostetaan ja on useampia vaihtoehtoja?
Ja minähän nimenomaan sanoin, ettei pitäisi olla ainoa vaihtoehto, että mikäli et ole tyypillinen nainen, sinun pitäisi julistautua mieheksi. Minusta pitäisi olla mahdollisa olla nainen, joka vain toimii eri tavalla asiassa x. Mutta kai tämä sitten jonkun mielestä on ihan kamalan väärin ja pitää vain heti hypätä toiseen lokeroon, jos yksikin asia menee vähän eri tavoin kuin muilla.
Muistaakseni eräässä brittiläisessä yliopistossa tehtiin älykkyystestejä jossa oli muokattu kategoriat "naisälykkyys" ja "miesälykkyys". Nuo perustuivat johonkin melko pinnallisiin ominaisuuksiin joita on havaittu kokeissa, tyyliin naisten kielelliset kyvyt ovat (keskimäärin) paremmat kuin miesten, miehet hahmottavat (keskimäärin) paremmin kolmiulotteisia esineitä, jne...
Yliopisto teki sitten älykkyystestejä, joissa oli tehtivä jotka suosivat naisälykkyyttä, miesälykkyyttä sekä myös sukupuolineutraaleja tehtäviä. Testattava sai siten tuloksen, jossa oli älykkyys oli arvioitu sekä tason mukaan että sukupuolitetun älykkyyskäsityksen mukaan.
Tulokset menivät niin ryhmiä oli 4, joissa äykkyyttä verrattiin ihmisten keskimääräisiin tuloksiin 25% välein. Ja nämä tulokset sai sitten sekä nais- että miesälykkyyden osalta.
Esim. mun tulos oli "olet 25% älykkäimpien naisten joukossa, olet 25% älykkämpien miesten joukossa".
Mulla ei siis ollut aivoissa mitään havaittavia eroja sukupuolen mukaan. (ja jouduin tekemään testin lisäksi englanniksi eli ei äidinkiellläni). Tai tarkemmin sanottuna testillä ei saatu mun suhteessa esiin sukupuolittuneita eroja osaamisessa.
Veikkaan että monella 25% ylimpään kategoriaan sijoittuvalla on varmaan näin. Koska maailma on täynnä hyviä mieskirjailijoita ja puhujia, tuntuu siten hölmöltä että miesten kielillisiä kykyjä pidetään heikkoina. Tai toisaalta, naisia toimii enemmän sisustussuunnittelijoina (?), joten luulisi että siinä tarvitaan kolmiulotteista hahmottamiskykyä.
Testit olivat kohtuullisen helppoja, ehkä sellaista Suomen lukiotasoa. Luulen että pohjatestit olikin tehty kouluissa. Testituloksiin saattoikin vaikuttaa moni muu seikka kuin pelkkä "aivojen sukupuoli".
Niin varmasti tällaisia tutkimuksia voidaan tehdä. Minulle ei nyt oikein selvinnyt, mitä tämä nyt sitten todisti, koska ainoa konkreettinen asia oli, että älykkäämmässä päässä molemmilla on molempia. Tämän ei nyt pitäisi yllättää tai oikeastaan edes kiinnostaa ketään, jos mietitään, millä ne koulussa pärjäämättömät pojat saadaan oppimaan. Silloin pitäisi katsoa niitä, jotka olivat jommassakummassa kategoriassa alapäässä ja verrata pärjäsivätkö he toisessa kategoriassa paremmin vai yhtä hyvin. Siitähän tässä on kysymys, tuottaisiko toisenlainen lähestymistapa parempia tuloksia näille heikommin pärjääville. Älykkäiden oppimisesta ja osaamisesta ei tietenkään olla huolissaan.
No se oli konkreettinen esimerkki siitä miten keinotekoisia käsitykset kaksijakoisista sukupuolittuneista aivoista ovat. Eli vaikka oli ennakkotestien perusteella muodostettu tilastollisesti merkittävät alueet, joissa naiset tai miehet saavat parempia tuloksia, käytännössä testeissä suurin osa ihmisistä sai "sekatuloksia" kuten minäkin.
Jos lähdetään soveltamaan tuota ymmärrystä kouluihin, niin ei näytä fiksulta olettaa että sukupuoli on ainoa tuloksiin vaikuttava seikka ja että senkään vaikutus olisi välitön ja selkeä.
Suomessakin on jo tutkijat tuoneet esiin sen, että esim pojissa on ryhmä heikosti menestyviä, jotka ovat kantasuomalaisia poikia Itä- ja Pohjois-Suomesta. Tuskin koulun oppimistyylien muuttaminen vaikuttaisi suurestikaan tähän ryhmään, koska taustalla voi muita tekijöitä kuin pelkkä oppiminen ja "miesaivot". Muita tekijöitä on arveltu tuossa ryhmässä olevan vaikkapa perheen työttömyys ja syrjäytyminen, isän puuttuminen, isän alhainen koulutustaso (roolimalli pojalle), noiden syrjäseutujen kulttuuri, alueiden heikko infrastruktuuri (huono pääsy terveyspalveluihin tai tukipalvelujen puuttuminen), jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja koen, että aivoni ovat miehen aivot. Miten teistä minua pitäisi kohdella?
Laittaa avitutkimuksiin väitteesi todentamiseksi. Miten toisen sukupuolen aivot voisi ylipäätään kokea? "Ajaattelen kuin vastakkainen sukupuoli" -jutut vain valaisevat sitä, kuinka huonosti sukupuolieroja ymmärretään. Eivät niitä tunnista yksilöt edes itse.
Vastaa siihen miten koet, että minua pitäisi mielestäsi kohdella. En ala tässä hakea hyväksyntää omalle kokemukselleni.
No sinä voit vastata itse kysymykseesi vastaamalla, kuinka esimerkiksi ihmistä, joka kokee olevansa eri rotua, tai vaikkapa kissa (sellaisiakin ihmisiä on) tulisi mielestäsi kohdella? Ihmiset tulee toki hyväksyä sellaisenaan, mutta ei ihmistä voi kissana kohdella.
En tiedä varmasti mitä kyseinen henkilö tarkoitti mutta hän ei missään kohtaa maininnut sukupuoli-identiteettiä. Ainakin aiemmissa tutkimuksissa on puhuttu vain keskimääräisyyksistä, aivojen rakenteessa sukupuolten välillä on liukumaa; kaikilla naisilla ei ole "naisen aivot" eikä aivoista pysty suoraan näkemään ovatko naisen vai miehen, jako on kaukana tarkasta. Mitään yhteyttä tällä ei kuitenkaan ole ollut kuvitelmiin oman sukupuolen vääryydestä, ovat naisia joten kokemuksensa, olivat ne mitä tahansa, ovat naisen kokemuksia. Ja sama tietysti toisin päin.
Tuo vastaajaha selvästi sanoi, että hän kokee aivojensa olevan miesten aivot, vaikka on nainen. Silloinhan on kyse nimenomaan identiteetistä eikä mistään muusta. Jos hänellä olisi miesten aivot, hän olisi mies. Biologinen sukupuoli määrittyy dnan kautta ja se on ihmisessä kauttaaltaan sama (transsukupuoliset poislukien). Näin ollen aivot ovat biologisesti ihan varmasti naisten aivot, jos kroppakin on. Toki voi olla poikkeuksia keskimääräiseen ja kehittyä eri tavalla, mutta eivät ne aivot voi mitenkään mystisesti olla eriparia muun kropan kanssa.
ohis
Kun mitään aivo ja sukupuoli paria ei ole vaan on keskimääräisiä yhteyksiä jotka ovat jalostuneet aikojen saatossa kyseisen henkilön sukulinjalla olevien yksilöiden elämäntapojen ja ympäristön mukaan, karkeasti.
Nainen voi siis hyvin kokea, että aivonsa ovat miehen (näiden keskimäääisten erojen perusteella) ilman mitään sukupuolikriisejä.
Ja kuten sanoin minä en tiedä mitä ko. kommentoija tarkoitti, huomautin vain että tuo jälkimmäinen kommentoija teki ison oletuksen ilman perusteita. Ensimmäisen kommentoijan kysymys olisi olennainen vaikka tarkoittaisikin samaa kuin minä; eli miten pitäisi kohdella ihmistä jolla ei ole sukupuolensa mukaisia keskimääräisiä aivoja, toisin kuin transuja näitä on paljon.
Olen tuo kommentoija. En koe itseäni mieheksi, mutta koen aivojeni tyypiltään olevan miesmäiset.
Miten olet tämän todennut? Tuohon ei nyt oikein riitä se, että olet päättelyssäsi looginen, etkä ole hoivaajatyyppiä ja että pidät miesten jutuista ja huumorista.
Sillä ei ole mitään merkitystä miten ko. kommentoija on asian todennut ja onko siinä mitään perää koska ihmisiä joilla ei ole sukupuolensa mukaisia keskiverto aivoja kuitenkin on paljon ja kysymys oli miten tällaisten ihmisten kanssa sitten pitäisi toimia jos sukupuoli/aivojen sukupuoli alettaisiin huomioimaan muuallakin kuin lääkärin vastaanotolla.
No tottakai sillä on merkitystä, jos tämän eron tunnistamisella odotetaan olevan jotain olennaista hyötyä tai perustetta. Olisi kyllä minusta aika vastuutonta, jos esim lääketiede määrittelisi erilaiset lääkeannostukset miesten ja naisten biologisiin eroavaisuuksiin perustuen ja joku lääkäri sitten antaisikin naiselle miesten annoksen, kun potilas sanoi kokevansa aivonsa miesten aivoiksi. Tällaisia asioita vartenhan näitä eroja pitäisi tiedostaa ja näissä asioissa on nimenomaan tärkeää, että se arvio on puolueellinen ja jollakin luotettavalla tavalla todennettu.
Jumiuduit tuohon lääkitykseen. Miten esimerkiksi sosiaalisessa kontekstissa sinusta tulisi kohdella naista, joka vastoin oletuksia kokee ettei osaa lukea rivien välistä merkityksiä tai multitaskata? Miten hänet saataisiin kokemaan itsensä hyväksi tyypiksi eikä vääränlaiseksi naiseksi?
No ihan siten kuin tähänkin asti: myöntämällä se tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia eivätkä ne tavallisimmat naisiin liitettävät ominaisuudet päde ihan kaikkiin. Kerro, miten tuossa auttaa se, että lokeroidaan tämä henkilö mieheksi? Miksei olisi sallittua pitää häntä vain naisena, joka ei osaa multitaskata? Se mieheksi ilmoittautuminenko sitten tekee tästä tyypistä hyvän?
Miksi henkilö pitäisi lokeroida mieheksi? Mutta eikö ole typerää esimerkiksi järjestää opetus ns. sukupuolierojen mukaan, jos moni on silloin ryhmäänsä aivan vääränlainen?
No minähän sitä juuri kysyin, miksi naisen pitäisi lokeroida itsensä mieheksi, jos joku yksittäinen naisiin liitettävä ominaisuus ei hänen kohdallaan pädekään. En se minä ollut, joka oli naisten aivoja väittämässä miesten aivoiksi vaan minä kysyin, miksi niin pitäisi tehdä.
Jälkimmäistä kysymystä en ihan ymmärrä. Jos tällä hetkellä opetus järjestetään yhdellä tavalla ja tämän aivotutkimuksen myötä otettaisiin käyttöön myös toinen tapa, en näe siinä ongelmaa. Sehän tuo vain enemmän valinnan varaa ja vaihtoehtoja eikä näitäkään ole pakko tiukasti lokeroida vaan voisihan joku tyttö olla siellä poikaopetuksessa ja päinvastoin. En ymmärrä, miksi kahteen ryhmään lokeroiminen olisi paha, mutta nykyinen systeemi, jossa kaikkien pitää omaksua se sama oppimistyyli olisi hyvä.
Nämä ovat selvästi sellaisen ihmisen kommentteja, joka on hyvin ns. sukupuolityypillinen eikä ole kokenut miten. hankalaa on, jos ei näiden ahtaiden roolien sisään sujuvasti mahdu. Ihmiset eivät suhtaudu luontevasti.
Täh? Eli sinusta on parempi, että kaikki laitetaan yhteen ja samaan lokeroon kuin kahteen? Kumpikohan tässä ajattelee nyt ahtaammin? Jos esim nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä, miten se, että otetaan huomioon myös ne poikien tarpeet tekevät lokeroista ahtaammat? Nyt ei kyllä tämä logiikka aukea ollenkaan. Ja eihän näidenkään ole pakko olla tyttöjen ja poikien lokeroita, vaan lokerot a ja b. Eikö pääasia ole, että nämä eri tyylit ja tarpeet tiedostetaan ja on useampia vaihtoehtoja?
Ja minähän nimenomaan sanoin, ettei pitäisi olla ainoa vaihtoehto, että mikäli et ole tyypillinen nainen, sinun pitäisi julistautua mieheksi. Minusta pitäisi olla mahdollisa olla nainen, joka vain toimii eri tavalla asiassa x. Mutta kai tämä sitten jonkun mielestä on ihan kamalan väärin ja pitää vain heti hypätä toiseen lokeroon, jos yksikin asia menee vähän eri tavoin kuin muilla.
Muistaakseni eräässä brittiläisessä yliopistossa tehtiin älykkyystestejä jossa oli muokattu kategoriat "naisälykkyys" ja "miesälykkyys". Nuo perustuivat johonkin melko pinnallisiin ominaisuuksiin joita on havaittu kokeissa, tyyliin naisten kielelliset kyvyt ovat (keskimäärin) paremmat kuin miesten, miehet hahmottavat (keskimäärin) paremmin kolmiulotteisia esineitä, jne...
Yliopisto teki sitten älykkyystestejä, joissa oli tehtivä jotka suosivat naisälykkyyttä, miesälykkyyttä sekä myös sukupuolineutraaleja tehtäviä. Testattava sai siten tuloksen, jossa oli älykkyys oli arvioitu sekä tason mukaan että sukupuolitetun älykkyyskäsityksen mukaan.
Tulokset menivät niin ryhmiä oli 4, joissa äykkyyttä verrattiin ihmisten keskimääräisiin tuloksiin 25% välein. Ja nämä tulokset sai sitten sekä nais- että miesälykkyyden osalta.
Esim. mun tulos oli "olet 25% älykkäimpien naisten joukossa, olet 25% älykkämpien miesten joukossa".
Mulla ei siis ollut aivoissa mitään havaittavia eroja sukupuolen mukaan. (ja jouduin tekemään testin lisäksi englanniksi eli ei äidinkiellläni). Tai tarkemmin sanottuna testillä ei saatu mun suhteessa esiin sukupuolittuneita eroja osaamisessa.
Veikkaan että monella 25% ylimpään kategoriaan sijoittuvalla on varmaan näin. Koska maailma on täynnä hyviä mieskirjailijoita ja puhujia, tuntuu siten hölmöltä että miesten kielillisiä kykyjä pidetään heikkoina. Tai toisaalta, naisia toimii enemmän sisustussuunnittelijoina (?), joten luulisi että siinä tarvitaan kolmiulotteista hahmottamiskykyä.
Testit olivat kohtuullisen helppoja, ehkä sellaista Suomen lukiotasoa. Luulen että pohjatestit olikin tehty kouluissa. Testituloksiin saattoikin vaikuttaa moni muu seikka kuin pelkkä "aivojen sukupuoli".
Niin varmasti tällaisia tutkimuksia voidaan tehdä. Minulle ei nyt oikein selvinnyt, mitä tämä nyt sitten todisti, koska ainoa konkreettinen asia oli, että älykkäämmässä päässä molemmilla on molempia. Tämän ei nyt pitäisi yllättää tai oikeastaan edes kiinnostaa ketään, jos mietitään, millä ne koulussa pärjäämättömät pojat saadaan oppimaan. Silloin pitäisi katsoa niitä, jotka olivat jommassakummassa kategoriassa alapäässä ja verrata pärjäsivätkö he toisessa kategoriassa paremmin vai yhtä hyvin. Siitähän tässä on kysymys, tuottaisiko toisenlainen lähestymistapa parempia tuloksia näille heikommin pärjääville. Älykkäiden oppimisesta ja osaamisesta ei tietenkään olla huolissaan.
No se oli konkreettinen esimerkki siitä miten keinotekoisia käsitykset kaksijakoisista sukupuolittuneista aivoista ovat. Eli vaikka oli ennakkotestien perusteella muodostettu tilastollisesti merkittävät alueet, joissa naiset tai miehet saavat parempia tuloksia, käytännössä testeissä suurin osa ihmisistä sai "sekatuloksia" kuten minäkin.
Jos lähdetään soveltamaan tuota ymmärrystä kouluihin, niin ei näytä fiksulta olettaa että sukupuoli on ainoa tuloksiin vaikuttava seikka ja että senkään vaikutus olisi välitön ja selkeä.
Suomessakin on jo tutkijat tuoneet esiin sen, että esim pojissa on ryhmä heikosti menestyviä, jotka ovat kantasuomalaisia poikia Itä- ja Pohjois-Suomesta. Tuskin koulun oppimistyylien muuttaminen vaikuttaisi suurestikaan tähän ryhmään, koska taustalla voi muita tekijöitä kuin pelkkä oppiminen ja "miesaivot". Muita tekijöitä on arveltu tuossa ryhmässä olevan vaikkapa perheen työttömyys ja syrjäytyminen, isän puuttuminen, isän alhainen koulutustaso (roolimalli pojalle), noiden syrjäseutujen kulttuuri, alueiden heikko infrastruktuuri (huono pääsy terveyspalveluihin tai tukipalvelujen puuttuminen), jne...
Siis meinaatko, että nuo ilmiöt vaikuttavat enemmän poikiin? Minkä arvelet olevan tähän sitten syynä? Vai miksi nimenomaan poikalapsien perheissä olisi työttömyyttä ja isällä alhainen koulutustaso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja koen, että aivoni ovat miehen aivot. Miten teistä minua pitäisi kohdella?
Laittaa avitutkimuksiin väitteesi todentamiseksi. Miten toisen sukupuolen aivot voisi ylipäätään kokea? "Ajaattelen kuin vastakkainen sukupuoli" -jutut vain valaisevat sitä, kuinka huonosti sukupuolieroja ymmärretään. Eivät niitä tunnista yksilöt edes itse.
Vastaa siihen miten koet, että minua pitäisi mielestäsi kohdella. En ala tässä hakea hyväksyntää omalle kokemukselleni.
No sinä voit vastata itse kysymykseesi vastaamalla, kuinka esimerkiksi ihmistä, joka kokee olevansa eri rotua, tai vaikkapa kissa (sellaisiakin ihmisiä on) tulisi mielestäsi kohdella? Ihmiset tulee toki hyväksyä sellaisenaan, mutta ei ihmistä voi kissana kohdella.
En tiedä varmasti mitä kyseinen henkilö tarkoitti mutta hän ei missään kohtaa maininnut sukupuoli-identiteettiä. Ainakin aiemmissa tutkimuksissa on puhuttu vain keskimääräisyyksistä, aivojen rakenteessa sukupuolten välillä on liukumaa; kaikilla naisilla ei ole "naisen aivot" eikä aivoista pysty suoraan näkemään ovatko naisen vai miehen, jako on kaukana tarkasta. Mitään yhteyttä tällä ei kuitenkaan ole ollut kuvitelmiin oman sukupuolen vääryydestä, ovat naisia joten kokemuksensa, olivat ne mitä tahansa, ovat naisen kokemuksia. Ja sama tietysti toisin päin.
Tuo vastaajaha selvästi sanoi, että hän kokee aivojensa olevan miesten aivot, vaikka on nainen. Silloinhan on kyse nimenomaan identiteetistä eikä mistään muusta. Jos hänellä olisi miesten aivot, hän olisi mies. Biologinen sukupuoli määrittyy dnan kautta ja se on ihmisessä kauttaaltaan sama (transsukupuoliset poislukien). Näin ollen aivot ovat biologisesti ihan varmasti naisten aivot, jos kroppakin on. Toki voi olla poikkeuksia keskimääräiseen ja kehittyä eri tavalla, mutta eivät ne aivot voi mitenkään mystisesti olla eriparia muun kropan kanssa.
ohis
Kun mitään aivo ja sukupuoli paria ei ole vaan on keskimääräisiä yhteyksiä jotka ovat jalostuneet aikojen saatossa kyseisen henkilön sukulinjalla olevien yksilöiden elämäntapojen ja ympäristön mukaan, karkeasti.
Nainen voi siis hyvin kokea, että aivonsa ovat miehen (näiden keskimäääisten erojen perusteella) ilman mitään sukupuolikriisejä.
Ja kuten sanoin minä en tiedä mitä ko. kommentoija tarkoitti, huomautin vain että tuo jälkimmäinen kommentoija teki ison oletuksen ilman perusteita. Ensimmäisen kommentoijan kysymys olisi olennainen vaikka tarkoittaisikin samaa kuin minä; eli miten pitäisi kohdella ihmistä jolla ei ole sukupuolensa mukaisia keskimääräisiä aivoja, toisin kuin transuja näitä on paljon.
Olen tuo kommentoija. En koe itseäni mieheksi, mutta koen aivojeni tyypiltään olevan miesmäiset.
Miten olet tämän todennut? Tuohon ei nyt oikein riitä se, että olet päättelyssäsi looginen, etkä ole hoivaajatyyppiä ja että pidät miesten jutuista ja huumorista.
Sillä ei ole mitään merkitystä miten ko. kommentoija on asian todennut ja onko siinä mitään perää koska ihmisiä joilla ei ole sukupuolensa mukaisia keskiverto aivoja kuitenkin on paljon ja kysymys oli miten tällaisten ihmisten kanssa sitten pitäisi toimia jos sukupuoli/aivojen sukupuoli alettaisiin huomioimaan muuallakin kuin lääkärin vastaanotolla.
No tottakai sillä on merkitystä, jos tämän eron tunnistamisella odotetaan olevan jotain olennaista hyötyä tai perustetta. Olisi kyllä minusta aika vastuutonta, jos esim lääketiede määrittelisi erilaiset lääkeannostukset miesten ja naisten biologisiin eroavaisuuksiin perustuen ja joku lääkäri sitten antaisikin naiselle miesten annoksen, kun potilas sanoi kokevansa aivonsa miesten aivoiksi. Tällaisia asioita vartenhan näitä eroja pitäisi tiedostaa ja näissä asioissa on nimenomaan tärkeää, että se arvio on puolueellinen ja jollakin luotettavalla tavalla todennettu.
Jumiuduit tuohon lääkitykseen. Miten esimerkiksi sosiaalisessa kontekstissa sinusta tulisi kohdella naista, joka vastoin oletuksia kokee ettei osaa lukea rivien välistä merkityksiä tai multitaskata? Miten hänet saataisiin kokemaan itsensä hyväksi tyypiksi eikä vääränlaiseksi naiseksi?
No ihan siten kuin tähänkin asti: myöntämällä se tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia eivätkä ne tavallisimmat naisiin liitettävät ominaisuudet päde ihan kaikkiin. Kerro, miten tuossa auttaa se, että lokeroidaan tämä henkilö mieheksi? Miksei olisi sallittua pitää häntä vain naisena, joka ei osaa multitaskata? Se mieheksi ilmoittautuminenko sitten tekee tästä tyypistä hyvän?
Miksi henkilö pitäisi lokeroida mieheksi? Mutta eikö ole typerää esimerkiksi järjestää opetus ns. sukupuolierojen mukaan, jos moni on silloin ryhmäänsä aivan vääränlainen?
No minähän sitä juuri kysyin, miksi naisen pitäisi lokeroida itsensä mieheksi, jos joku yksittäinen naisiin liitettävä ominaisuus ei hänen kohdallaan pädekään. En se minä ollut, joka oli naisten aivoja väittämässä miesten aivoiksi vaan minä kysyin, miksi niin pitäisi tehdä.
Jälkimmäistä kysymystä en ihan ymmärrä. Jos tällä hetkellä opetus järjestetään yhdellä tavalla ja tämän aivotutkimuksen myötä otettaisiin käyttöön myös toinen tapa, en näe siinä ongelmaa. Sehän tuo vain enemmän valinnan varaa ja vaihtoehtoja eikä näitäkään ole pakko tiukasti lokeroida vaan voisihan joku tyttö olla siellä poikaopetuksessa ja päinvastoin. En ymmärrä, miksi kahteen ryhmään lokeroiminen olisi paha, mutta nykyinen systeemi, jossa kaikkien pitää omaksua se sama oppimistyyli olisi hyvä.
Nämä ovat selvästi sellaisen ihmisen kommentteja, joka on hyvin ns. sukupuolityypillinen eikä ole kokenut miten. hankalaa on, jos ei näiden ahtaiden roolien sisään sujuvasti mahdu. Ihmiset eivät suhtaudu luontevasti.
Täh? Eli sinusta on parempi, että kaikki laitetaan yhteen ja samaan lokeroon kuin kahteen? Kumpikohan tässä ajattelee nyt ahtaammin? Jos esim nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä, miten se, että otetaan huomioon myös ne poikien tarpeet tekevät lokeroista ahtaammat? Nyt ei kyllä tämä logiikka aukea ollenkaan. Ja eihän näidenkään ole pakko olla tyttöjen ja poikien lokeroita, vaan lokerot a ja b. Eikö pääasia ole, että nämä eri tyylit ja tarpeet tiedostetaan ja on useampia vaihtoehtoja?
Ja minähän nimenomaan sanoin, ettei pitäisi olla ainoa vaihtoehto, että mikäli et ole tyypillinen nainen, sinun pitäisi julistautua mieheksi. Minusta pitäisi olla mahdollisa olla nainen, joka vain toimii eri tavalla asiassa x. Mutta kai tämä sitten jonkun mielestä on ihan kamalan väärin ja pitää vain heti hypätä toiseen lokeroon, jos yksikin asia menee vähän eri tavoin kuin muilla.
Miesten kohdalla on älykkyydessä keskimäärin suurempia eroja kuin naisten välillä. Millainen koulutusjärjestelmä sinusta muuttaisi tämän asian toiseksi?
No sitä minä taas en tiedä, koska en ole mikään kasvatustieteen ammattilainen. Mutta jos on todettu, että poikien ajatus kulkee eri ratoja kuin tyttöjen ja erilainen oppimistyyli toimisi siinä tapauksessa paremmin, niin sehän se sitten olisi. Se, että joillakin pojilla on motivaatio nollissa ei liity tähän oikein millään tavalla. Näilläkin on kuitenkin paremmat mahdollisuudet jos on valittavissa muukin kuin se tyttöjen tyyli. Miten ihmeessä tämä ainakaan huonontaisi poikien tilannetta? Pystytkö kertomaan?
Olen eri, mutta miksi pitäisi keskittyä nimenomaan sukupuolten keskimääräisiin eroihin oppimistavoissa? Miksei lähdetä ensin siitä, että kartoitetaan millaisia erilaisia oppimistyylejä ihmisillä ylipäänsä on ja miten peruskoulu voi eri tavoin oppivien lasten tarpeisiin vastata? Miksi vain niillä oppityyleillä olisi merkitystä, jotka ovat jommalle kummalle sukupuolelle tyypillisiä?
Jos ajatellaan että yleisiä oppimistyylejä olisi vaikka A, B ja C. Tyyli A olisi tytöille tyypillinen ja tyyli B pojille. Sen lisäksi merkittävä osa kummankin sukupuolen lapsista oppisi parhaiten tyylillä C. Tuolla sinun ajattelutavallasi ne C lapset unohdetaan kokonaan.
Ja jos lapset halutaan välttämättä laittaa juuri kahteen lokeroon, niin kuka sanoo että sukupuolten mukainen jako on se järkevin? Onko joku tutkinut esimerkiksi kulttuuritaustan merkitystä oppimiseen? Mitä jos jollakin muulla yksittäisellä tekijällä on vielä suurempi merkitys oppimiseen kuin sukupuolella, eikös se lokerointi kannattaisi siinä tapauksessa tehdä mieluummin tämän ominaisuuden perusteella?
Samaa mieltä. Se jos katsotaan vaan jotain keksittyä käsitettä kuten "naisaivot" ja "miesaivot" tai "tyttöjen vs. poikien oppimistyylit" niin mennään harhaan.
Ymmärtääkseni Suomen kouluissa saattaa olla samalla luokalla hyvinkin erilaisia yksilöitä, sukupuoli on vain yksi tekijä. Kulttuuritausta vaikuttaa oppimiseen monella tavalla, ei vaan kielen ja ajattelun kautta vaan myös sen kautta miten paljon tukea ja millaista vanhemmilta saa.
Jos nyt puhutaan vain tästä julkisuuden murheenkryynistä eli poikien heikosta oppimisesta niin eihän syynä voi olla "miesaivot" pelkästään tai opetustyylit. Pitää muistaa että PISA-tuloksissa myös tyttöjen tulokset ovat heikentyneet. Jotkin yleisemmät tekijät vaikuttavat siis tuloksiin ja jotkin seikat ovat merkitsevimpiä siinä miten pojat oppivat (tai ovat motivoituneita oppimaan).
Minusta on omituinen ajatustapa, että jos lähdetään kehittämään näiden aivorakenteiden perusteella erilaisia lähestymis- ja opettamistapoja, se jotenkin automaattisesti tarkoittaisi, että mitään muuta ei koskaan enää huomioida. Minusta tuo on hyvä alku. Mutta ei joillekin kelpaa, koska joku vetää herneen nenään sukupuolijaosta.
Kukaan ei vetänyt hernettä nenään paitsi ilmeisesti sinä.
Tässä on keskustelu siitä ettei idea poikien ja tyttöjen erilaisista oppimistyyleistä ole kovin relevantti oppimistulosten kannalta, eikä sillä ole tieteellistä pohjaa.
Suomessa yleensä koulutuksen tai muiden yhteiskunnallisten toimintojen pitäisi perustua tutkittuun tietoon siitä, että asia toimii, eikä huuhaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja koen, että aivoni ovat miehen aivot. Miten teistä minua pitäisi kohdella?
Laittaa avitutkimuksiin väitteesi todentamiseksi. Miten toisen sukupuolen aivot voisi ylipäätään kokea? "Ajaattelen kuin vastakkainen sukupuoli" -jutut vain valaisevat sitä, kuinka huonosti sukupuolieroja ymmärretään. Eivät niitä tunnista yksilöt edes itse.
Vastaa siihen miten koet, että minua pitäisi mielestäsi kohdella. En ala tässä hakea hyväksyntää omalle kokemukselleni.
No sinä voit vastata itse kysymykseesi vastaamalla, kuinka esimerkiksi ihmistä, joka kokee olevansa eri rotua, tai vaikkapa kissa (sellaisiakin ihmisiä on) tulisi mielestäsi kohdella? Ihmiset tulee toki hyväksyä sellaisenaan, mutta ei ihmistä voi kissana kohdella.
En tiedä varmasti mitä kyseinen henkilö tarkoitti mutta hän ei missään kohtaa maininnut sukupuoli-identiteettiä. Ainakin aiemmissa tutkimuksissa on puhuttu vain keskimääräisyyksistä, aivojen rakenteessa sukupuolten välillä on liukumaa; kaikilla naisilla ei ole "naisen aivot" eikä aivoista pysty suoraan näkemään ovatko naisen vai miehen, jako on kaukana tarkasta. Mitään yhteyttä tällä ei kuitenkaan ole ollut kuvitelmiin oman sukupuolen vääryydestä, ovat naisia joten kokemuksensa, olivat ne mitä tahansa, ovat naisen kokemuksia. Ja sama tietysti toisin päin.
Tuo vastaajaha selvästi sanoi, että hän kokee aivojensa olevan miesten aivot, vaikka on nainen. Silloinhan on kyse nimenomaan identiteetistä eikä mistään muusta. Jos hänellä olisi miesten aivot, hän olisi mies. Biologinen sukupuoli määrittyy dnan kautta ja se on ihmisessä kauttaaltaan sama (transsukupuoliset poislukien). Näin ollen aivot ovat biologisesti ihan varmasti naisten aivot, jos kroppakin on. Toki voi olla poikkeuksia keskimääräiseen ja kehittyä eri tavalla, mutta eivät ne aivot voi mitenkään mystisesti olla eriparia muun kropan kanssa.
ohis
Kun mitään aivo ja sukupuoli paria ei ole vaan on keskimääräisiä yhteyksiä jotka ovat jalostuneet aikojen saatossa kyseisen henkilön sukulinjalla olevien yksilöiden elämäntapojen ja ympäristön mukaan, karkeasti.
Nainen voi siis hyvin kokea, että aivonsa ovat miehen (näiden keskimäääisten erojen perusteella) ilman mitään sukupuolikriisejä.
Ja kuten sanoin minä en tiedä mitä ko. kommentoija tarkoitti, huomautin vain että tuo jälkimmäinen kommentoija teki ison oletuksen ilman perusteita. Ensimmäisen kommentoijan kysymys olisi olennainen vaikka tarkoittaisikin samaa kuin minä; eli miten pitäisi kohdella ihmistä jolla ei ole sukupuolensa mukaisia keskimääräisiä aivoja, toisin kuin transuja näitä on paljon.
Olen tuo kommentoija. En koe itseäni mieheksi, mutta koen aivojeni tyypiltään olevan miesmäiset.
Miten olet tämän todennut? Tuohon ei nyt oikein riitä se, että olet päättelyssäsi looginen, etkä ole hoivaajatyyppiä ja että pidät miesten jutuista ja huumorista.
Sillä ei ole mitään merkitystä miten ko. kommentoija on asian todennut ja onko siinä mitään perää koska ihmisiä joilla ei ole sukupuolensa mukaisia keskiverto aivoja kuitenkin on paljon ja kysymys oli miten tällaisten ihmisten kanssa sitten pitäisi toimia jos sukupuoli/aivojen sukupuoli alettaisiin huomioimaan muuallakin kuin lääkärin vastaanotolla.
No tottakai sillä on merkitystä, jos tämän eron tunnistamisella odotetaan olevan jotain olennaista hyötyä tai perustetta. Olisi kyllä minusta aika vastuutonta, jos esim lääketiede määrittelisi erilaiset lääkeannostukset miesten ja naisten biologisiin eroavaisuuksiin perustuen ja joku lääkäri sitten antaisikin naiselle miesten annoksen, kun potilas sanoi kokevansa aivonsa miesten aivoiksi. Tällaisia asioita vartenhan näitä eroja pitäisi tiedostaa ja näissä asioissa on nimenomaan tärkeää, että se arvio on puolueellinen ja jollakin luotettavalla tavalla todennettu.
Jumiuduit tuohon lääkitykseen. Miten esimerkiksi sosiaalisessa kontekstissa sinusta tulisi kohdella naista, joka vastoin oletuksia kokee ettei osaa lukea rivien välistä merkityksiä tai multitaskata? Miten hänet saataisiin kokemaan itsensä hyväksi tyypiksi eikä vääränlaiseksi naiseksi?
No ihan siten kuin tähänkin asti: myöntämällä se tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia eivätkä ne tavallisimmat naisiin liitettävät ominaisuudet päde ihan kaikkiin. Kerro, miten tuossa auttaa se, että lokeroidaan tämä henkilö mieheksi? Miksei olisi sallittua pitää häntä vain naisena, joka ei osaa multitaskata? Se mieheksi ilmoittautuminenko sitten tekee tästä tyypistä hyvän?
Miksi henkilö pitäisi lokeroida mieheksi? Mutta eikö ole typerää esimerkiksi järjestää opetus ns. sukupuolierojen mukaan, jos moni on silloin ryhmäänsä aivan vääränlainen?
No minähän sitä juuri kysyin, miksi naisen pitäisi lokeroida itsensä mieheksi, jos joku yksittäinen naisiin liitettävä ominaisuus ei hänen kohdallaan pädekään. En se minä ollut, joka oli naisten aivoja väittämässä miesten aivoiksi vaan minä kysyin, miksi niin pitäisi tehdä.
Jälkimmäistä kysymystä en ihan ymmärrä. Jos tällä hetkellä opetus järjestetään yhdellä tavalla ja tämän aivotutkimuksen myötä otettaisiin käyttöön myös toinen tapa, en näe siinä ongelmaa. Sehän tuo vain enemmän valinnan varaa ja vaihtoehtoja eikä näitäkään ole pakko tiukasti lokeroida vaan voisihan joku tyttö olla siellä poikaopetuksessa ja päinvastoin. En ymmärrä, miksi kahteen ryhmään lokeroiminen olisi paha, mutta nykyinen systeemi, jossa kaikkien pitää omaksua se sama oppimistyyli olisi hyvä.
Nämä ovat selvästi sellaisen ihmisen kommentteja, joka on hyvin ns. sukupuolityypillinen eikä ole kokenut miten. hankalaa on, jos ei näiden ahtaiden roolien sisään sujuvasti mahdu. Ihmiset eivät suhtaudu luontevasti.
Täh? Eli sinusta on parempi, että kaikki laitetaan yhteen ja samaan lokeroon kuin kahteen? Kumpikohan tässä ajattelee nyt ahtaammin? Jos esim nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä, miten se, että otetaan huomioon myös ne poikien tarpeet tekevät lokeroista ahtaammat? Nyt ei kyllä tämä logiikka aukea ollenkaan. Ja eihän näidenkään ole pakko olla tyttöjen ja poikien lokeroita, vaan lokerot a ja b. Eikö pääasia ole, että nämä eri tyylit ja tarpeet tiedostetaan ja on useampia vaihtoehtoja?
Ja minähän nimenomaan sanoin, ettei pitäisi olla ainoa vaihtoehto, että mikäli et ole tyypillinen nainen, sinun pitäisi julistautua mieheksi. Minusta pitäisi olla mahdollisa olla nainen, joka vain toimii eri tavalla asiassa x. Mutta kai tämä sitten jonkun mielestä on ihan kamalan väärin ja pitää vain heti hypätä toiseen lokeroon, jos yksikin asia menee vähän eri tavoin kuin muilla.
Miesten kohdalla on älykkyydessä keskimäärin suurempia eroja kuin naisten välillä. Millainen koulutusjärjestelmä sinusta muuttaisi tämän asian toiseksi?
No sitä minä taas en tiedä, koska en ole mikään kasvatustieteen ammattilainen. Mutta jos on todettu, että poikien ajatus kulkee eri ratoja kuin tyttöjen ja erilainen oppimistyyli toimisi siinä tapauksessa paremmin, niin sehän se sitten olisi. Se, että joillakin pojilla on motivaatio nollissa ei liity tähän oikein millään tavalla. Näilläkin on kuitenkin paremmat mahdollisuudet jos on valittavissa muukin kuin se tyttöjen tyyli. Miten ihmeessä tämä ainakaan huonontaisi poikien tilannetta? Pystytkö kertomaan?
Olen eri, mutta miksi pitäisi keskittyä nimenomaan sukupuolten keskimääräisiin eroihin oppimistavoissa? Miksei lähdetä ensin siitä, että kartoitetaan millaisia erilaisia oppimistyylejä ihmisillä ylipäänsä on ja miten peruskoulu voi eri tavoin oppivien lasten tarpeisiin vastata? Miksi vain niillä oppityyleillä olisi merkitystä, jotka ovat jommalle kummalle sukupuolelle tyypillisiä?
Jos ajatellaan että yleisiä oppimistyylejä olisi vaikka A, B ja C. Tyyli A olisi tytöille tyypillinen ja tyyli B pojille. Sen lisäksi merkittävä osa kummankin sukupuolen lapsista oppisi parhaiten tyylillä C. Tuolla sinun ajattelutavallasi ne C lapset unohdetaan kokonaan.
Ja jos lapset halutaan välttämättä laittaa juuri kahteen lokeroon, niin kuka sanoo että sukupuolten mukainen jako on se järkevin? Onko joku tutkinut esimerkiksi kulttuuritaustan merkitystä oppimiseen? Mitä jos jollakin muulla yksittäisellä tekijällä on vielä suurempi merkitys oppimiseen kuin sukupuolella, eikös se lokerointi kannattaisi siinä tapauksessa tehdä mieluummin tämän ominaisuuden perusteella?
Samaa mieltä. Se jos katsotaan vaan jotain keksittyä käsitettä kuten "naisaivot" ja "miesaivot" tai "tyttöjen vs. poikien oppimistyylit" niin mennään harhaan.
Ymmärtääkseni Suomen kouluissa saattaa olla samalla luokalla hyvinkin erilaisia yksilöitä, sukupuoli on vain yksi tekijä. Kulttuuritausta vaikuttaa oppimiseen monella tavalla, ei vaan kielen ja ajattelun kautta vaan myös sen kautta miten paljon tukea ja millaista vanhemmilta saa.
Jos nyt puhutaan vain tästä julkisuuden murheenkryynistä eli poikien heikosta oppimisesta niin eihän syynä voi olla "miesaivot" pelkästään tai opetustyylit. Pitää muistaa että PISA-tuloksissa myös tyttöjen tulokset ovat heikentyneet. Jotkin yleisemmät tekijät vaikuttavat siis tuloksiin ja jotkin seikat ovat merkitsevimpiä siinä miten pojat oppivat (tai ovat motivoituneita oppimaan).
Minusta on omituinen ajatustapa, että jos lähdetään kehittämään näiden aivorakenteiden perusteella erilaisia lähestymis- ja opettamistapoja, se jotenkin automaattisesti tarkoittaisi, että mitään muuta ei koskaan enää huomioida. Minusta tuo on hyvä alku. Mutta ei joillekin kelpaa, koska joku vetää herneen nenään sukupuolijaosta.
Kukaan ei vetänyt hernettä nenään paitsi ilmeisesti sinä.
Tässä on keskustelu siitä ettei idea poikien ja tyttöjen erilaisista oppimistyyleistä ole kovin relevantti oppimistulosten kannalta, eikä sillä ole tieteellistä pohjaa.
Suomessa yleensä koulutuksen tai muiden yhteiskunnallisten toimintojen pitäisi perustua tutkittuun tietoon siitä, että asia toimii, eikä huuhaalle.
No kovasti tässä nyt vastustetaan ja kysellään perusteluja, miksi niitä menetelmiä pitäisi muuttaa. Minä käsitän sen jonkinnäköiseksi vastarinnaksi, koska tyhmemmänkin pitäisi tajuta, että mitään haittaa erilaisten menetelmien kehittämisestä ei ainakaan olisi.
Jos nyt ajatellaan esimerkiksi tuota aloituksen linkkiä, jossa sanottiin, että poikien aivot käsittelevät aivopuoliskon sisällä tietoa nopeasti, mutta aivopuoliskojen välillä tytöillä yhteydet liikkuvat paremmin. Kerro minulle mitä haittaa ja lokerointia olisi se, että tästä otettaisiin ajatus, että "ahaa, joillekin kokonaisuuksien hahmottaminen voi olla vaikeampaa ja siihen pitäisi tarjota enemmän tukea"? Vaikka tämä idea lähtisikin siitä virheellisestä oletuksesta, että poikien aivot ovat erilaiset, niin mitä sitten? Eihän tämä idea muutu haitalliseksi sillä, että se lähti väärästä oletuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja koen, että aivoni ovat miehen aivot. Miten teistä minua pitäisi kohdella?
Laittaa avitutkimuksiin väitteesi todentamiseksi. Miten toisen sukupuolen aivot voisi ylipäätään kokea? "Ajaattelen kuin vastakkainen sukupuoli" -jutut vain valaisevat sitä, kuinka huonosti sukupuolieroja ymmärretään. Eivät niitä tunnista yksilöt edes itse.
Vastaa siihen miten koet, että minua pitäisi mielestäsi kohdella. En ala tässä hakea hyväksyntää omalle kokemukselleni.
No sinä voit vastata itse kysymykseesi vastaamalla, kuinka esimerkiksi ihmistä, joka kokee olevansa eri rotua, tai vaikkapa kissa (sellaisiakin ihmisiä on) tulisi mielestäsi kohdella? Ihmiset tulee toki hyväksyä sellaisenaan, mutta ei ihmistä voi kissana kohdella.
En tiedä varmasti mitä kyseinen henkilö tarkoitti mutta hän ei missään kohtaa maininnut sukupuoli-identiteettiä. Ainakin aiemmissa tutkimuksissa on puhuttu vain keskimääräisyyksistä, aivojen rakenteessa sukupuolten välillä on liukumaa; kaikilla naisilla ei ole "naisen aivot" eikä aivoista pysty suoraan näkemään ovatko naisen vai miehen, jako on kaukana tarkasta. Mitään yhteyttä tällä ei kuitenkaan ole ollut kuvitelmiin oman sukupuolen vääryydestä, ovat naisia joten kokemuksensa, olivat ne mitä tahansa, ovat naisen kokemuksia. Ja sama tietysti toisin päin.
Tuo vastaajaha selvästi sanoi, että hän kokee aivojensa olevan miesten aivot, vaikka on nainen. Silloinhan on kyse nimenomaan identiteetistä eikä mistään muusta. Jos hänellä olisi miesten aivot, hän olisi mies. Biologinen sukupuoli määrittyy dnan kautta ja se on ihmisessä kauttaaltaan sama (transsukupuoliset poislukien). Näin ollen aivot ovat biologisesti ihan varmasti naisten aivot, jos kroppakin on. Toki voi olla poikkeuksia keskimääräiseen ja kehittyä eri tavalla, mutta eivät ne aivot voi mitenkään mystisesti olla eriparia muun kropan kanssa.
ohis
Kun mitään aivo ja sukupuoli paria ei ole vaan on keskimääräisiä yhteyksiä jotka ovat jalostuneet aikojen saatossa kyseisen henkilön sukulinjalla olevien yksilöiden elämäntapojen ja ympäristön mukaan, karkeasti.
Nainen voi siis hyvin kokea, että aivonsa ovat miehen (näiden keskimäääisten erojen perusteella) ilman mitään sukupuolikriisejä.
Ja kuten sanoin minä en tiedä mitä ko. kommentoija tarkoitti, huomautin vain että tuo jälkimmäinen kommentoija teki ison oletuksen ilman perusteita. Ensimmäisen kommentoijan kysymys olisi olennainen vaikka tarkoittaisikin samaa kuin minä; eli miten pitäisi kohdella ihmistä jolla ei ole sukupuolensa mukaisia keskimääräisiä aivoja, toisin kuin transuja näitä on paljon.
Olen tuo kommentoija. En koe itseäni mieheksi, mutta koen aivojeni tyypiltään olevan miesmäiset.
Miten olet tämän todennut? Tuohon ei nyt oikein riitä se, että olet päättelyssäsi looginen, etkä ole hoivaajatyyppiä ja että pidät miesten jutuista ja huumorista.
Sillä ei ole mitään merkitystä miten ko. kommentoija on asian todennut ja onko siinä mitään perää koska ihmisiä joilla ei ole sukupuolensa mukaisia keskiverto aivoja kuitenkin on paljon ja kysymys oli miten tällaisten ihmisten kanssa sitten pitäisi toimia jos sukupuoli/aivojen sukupuoli alettaisiin huomioimaan muuallakin kuin lääkärin vastaanotolla.
No tottakai sillä on merkitystä, jos tämän eron tunnistamisella odotetaan olevan jotain olennaista hyötyä tai perustetta. Olisi kyllä minusta aika vastuutonta, jos esim lääketiede määrittelisi erilaiset lääkeannostukset miesten ja naisten biologisiin eroavaisuuksiin perustuen ja joku lääkäri sitten antaisikin naiselle miesten annoksen, kun potilas sanoi kokevansa aivonsa miesten aivoiksi. Tällaisia asioita vartenhan näitä eroja pitäisi tiedostaa ja näissä asioissa on nimenomaan tärkeää, että se arvio on puolueellinen ja jollakin luotettavalla tavalla todennettu.
Jumiuduit tuohon lääkitykseen. Miten esimerkiksi sosiaalisessa kontekstissa sinusta tulisi kohdella naista, joka vastoin oletuksia kokee ettei osaa lukea rivien välistä merkityksiä tai multitaskata? Miten hänet saataisiin kokemaan itsensä hyväksi tyypiksi eikä vääränlaiseksi naiseksi?
No ihan siten kuin tähänkin asti: myöntämällä se tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia eivätkä ne tavallisimmat naisiin liitettävät ominaisuudet päde ihan kaikkiin. Kerro, miten tuossa auttaa se, että lokeroidaan tämä henkilö mieheksi? Miksei olisi sallittua pitää häntä vain naisena, joka ei osaa multitaskata? Se mieheksi ilmoittautuminenko sitten tekee tästä tyypistä hyvän?
Miksi henkilö pitäisi lokeroida mieheksi? Mutta eikö ole typerää esimerkiksi järjestää opetus ns. sukupuolierojen mukaan, jos moni on silloin ryhmäänsä aivan vääränlainen?
No minähän sitä juuri kysyin, miksi naisen pitäisi lokeroida itsensä mieheksi, jos joku yksittäinen naisiin liitettävä ominaisuus ei hänen kohdallaan pädekään. En se minä ollut, joka oli naisten aivoja väittämässä miesten aivoiksi vaan minä kysyin, miksi niin pitäisi tehdä.
Jälkimmäistä kysymystä en ihan ymmärrä. Jos tällä hetkellä opetus järjestetään yhdellä tavalla ja tämän aivotutkimuksen myötä otettaisiin käyttöön myös toinen tapa, en näe siinä ongelmaa. Sehän tuo vain enemmän valinnan varaa ja vaihtoehtoja eikä näitäkään ole pakko tiukasti lokeroida vaan voisihan joku tyttö olla siellä poikaopetuksessa ja päinvastoin. En ymmärrä, miksi kahteen ryhmään lokeroiminen olisi paha, mutta nykyinen systeemi, jossa kaikkien pitää omaksua se sama oppimistyyli olisi hyvä.
Nämä ovat selvästi sellaisen ihmisen kommentteja, joka on hyvin ns. sukupuolityypillinen eikä ole kokenut miten. hankalaa on, jos ei näiden ahtaiden roolien sisään sujuvasti mahdu. Ihmiset eivät suhtaudu luontevasti.
Täh? Eli sinusta on parempi, että kaikki laitetaan yhteen ja samaan lokeroon kuin kahteen? Kumpikohan tässä ajattelee nyt ahtaammin? Jos esim nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä, miten se, että otetaan huomioon myös ne poikien tarpeet tekevät lokeroista ahtaammat? Nyt ei kyllä tämä logiikka aukea ollenkaan. Ja eihän näidenkään ole pakko olla tyttöjen ja poikien lokeroita, vaan lokerot a ja b. Eikö pääasia ole, että nämä eri tyylit ja tarpeet tiedostetaan ja on useampia vaihtoehtoja?
Ja minähän nimenomaan sanoin, ettei pitäisi olla ainoa vaihtoehto, että mikäli et ole tyypillinen nainen, sinun pitäisi julistautua mieheksi. Minusta pitäisi olla mahdollisa olla nainen, joka vain toimii eri tavalla asiassa x. Mutta kai tämä sitten jonkun mielestä on ihan kamalan väärin ja pitää vain heti hypätä toiseen lokeroon, jos yksikin asia menee vähän eri tavoin kuin muilla.
Miesten kohdalla on älykkyydessä keskimäärin suurempia eroja kuin naisten välillä. Millainen koulutusjärjestelmä sinusta muuttaisi tämän asian toiseksi?
Itse asiassa tämä vanha teoria ei enää pidä paikkaansa kovinkaan hyvin jos puhutaan yleisestä älykkyydestä.
Niinkö? Entäs suurempi vaihtelevuus myös muissa ominaisuuksissa? Päteekö tämä vain älykkyyteen, vai onko yleisettävissä muihinkin ominaisuuksiin? Lähteitä kaivataan.
Viittaan tässä vain USA:ssa tehtyihin ÄO-tutkimuksiin koulujen 7. luokan oppilaille eli 12-13 -vuotiaille (näitä tutkimuksia on tehty 50 vuoden ajan, joten siksi niistä saa paljon vertailevaa tietoa). Muistaakseni Duke Universityn tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai tarkoititko sinä nyt sitä, kun minä sanoin, että kokemus tarkoittaa identiteettiä? Oletitko, että väitin, että jos kokee aivonsa miehen aivoiksi, identiteettikin olisi yksiselitteisesti mies? Näinhän en missään sanonut. Mutta tuo kokemus aivojen "sukupuolesta" on kyllä osa identiteettiä, oli se identiteetti sitten mies tai nainen tai jotain siltä väliltä. Missään en ole väittänyt, että identiteetti olisi sama kuin koettu aivojen sukupuoli. Olen vaan sanonut, että kokemus muokkaa ainoastaan identiteettiä eikä dna:ta.
Olet väärässä.
Itse asiassa uudemmmassa tutkimuksessa on havaittu että myös kokemus muokkaa DNA:ta. Tässä vain kaksi esimerkkiä:
https://www.smithsonianmag.com/science-nature/your-childhood-environmen…
ne
https://www.medicaldaily.com/starvation-and-epigenetics-dna-can-hold-me…Väite siitä, että epigenetiikka muokkaisi DNA:ta perustuu väärinymmärrykseen ja on yksiselitteisesti väärin.
eriHmmm... kuitenkin tuo ym. tutkimus on julkaistu vertaisarvioidussa Cell -nimisessä tieteellisessä julkaisussa.
Muokkaa DNA:n ilmentymää, ei itse geenejä. Muutokset ilmentymässä voivat siirtyä sukupolvelta toiselle, mutta käsittääkseni kaikissa tunnetuissa tapauksissa nollaantuvat kuitenkin jossain vaiheessa. Siinä mielessä tuo artikkelin otsikosa esiintyvä väite "Permanently Change Your DNA" on oikein, että DNA:n ilmentymä voi muuttua loppuiäksi.
Jos DNA:n ilmentymä on periytyvä ja siirtyy sukupolvelta toiselle, miten se käytännössä eroaa siitä että muutos olisi DNA:ssa?
Puhekielessä geneistä puhuttaessa viitataa yleensä siihen osaan, joka osallistuu proteiinien koodaamiseen, mutta se on vain murto-osa kaikesta geneettisestä materiaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö tarkkoja aivokuvia ja aivojen toimintatutkimuksia katselemalla päättelemään 100% varmuudella, onko koehenkilön aivot miehen vai naisen? Eli samalla tavalla kuin jos katsoo alavatsan kuvia ja näkee normaalin kohdun + munasarjat, pystyy 100% päättelemään että kyseessä on nainen.
Ei pysty. Ei vain ole olemassa selkeästi kahdenlaisia aivoja. On paljon erilaisia variaatioita, joten selkeästi "nais- tai miesaivoisiin" sijoittuu vain pieni osa ihmisistä. Useimpien aivot ovat sekoituksia.
Tässä tutkimus aiheesta:
https://www.newscientist.com/article/dn28582-scans-prove-theres-no-such…
Ihan huuhtaata nuo "tutkimukset", koska ne eivät edes pystyisi merkittäviäkään eroja havaitsemaan.
Ei ne tutkimukset ole huuhaata vain siksi etteivät noudata sun maailmankäsityksiä.
Merkittäviä eroja ei löytynyt siksi koska niitä ei ole merkittävissä määrin.
Ajattele asiaa näin: sinä olet päättänyt että maailman kaikki ihmiset voi jakaa sinisilmäisiin A ja ruskeasilmäisiin B.
No kävelet kadulla ja merkitset jokaisen vastaantulevan silmien värin perusteella ryhmään A tai B.
Aika pian huomaat olevasi pulman edessä: jollakin on vihreät tai harmaat silmät, lasketaanko nämä ryhmään A vai ovatko ne erillinen ryhmä C ja D? Päätät että vihreät silmät ovat vain sinisten silmien alaryhmä A2. Seuraavaksi vastaan astelee ihminen jonka silmät ovat vihreänruskeat -- kuuluko hän ryhmään A2 tai ryhmään B? Vai pitääkö ryhmiä lisätä? Ennen kuin ehdit päättää, vastaan astelee henkilö, jolla on yksi sininen, yksi ruskea silmä. Ja sitten paikalle tulee albiino, jolla ei ole mitään silmien väriä... Huomaat myös että kaikilla pikkuvauvoilla on vähän samanväriset tummahkon siniset silmät, joten pitää muistaa että silmien väri muodostuu vasta vähän isompana, toisaalta silmimen väri muuttuu iän myötä. Kukaan ei kuulu ihan täysin mihinkään kategoriaan koko pysyvästi.
Käytännössä voit siis lajitella jotkut ihmiset sievästi kategorioihin A ja B, mutta suuri osa ihmisistä ei sijoitu selkeästi mihinkään ja jotkut ovat koko kategorian ulkopuolella, lisäksi muutoksia tulee iän ja kenties sairauksien takia.
Onko tämän jälkeen tiukka jako A- ja B-ryhmiin edes järkevä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja koen, että aivoni ovat miehen aivot. Miten teistä minua pitäisi kohdella?
Laittaa avitutkimuksiin väitteesi todentamiseksi. Miten toisen sukupuolen aivot voisi ylipäätään kokea? "Ajaattelen kuin vastakkainen sukupuoli" -jutut vain valaisevat sitä, kuinka huonosti sukupuolieroja ymmärretään. Eivät niitä tunnista yksilöt edes itse.
Vastaa siihen miten koet, että minua pitäisi mielestäsi kohdella. En ala tässä hakea hyväksyntää omalle kokemukselleni.
No sinä voit vastata itse kysymykseesi vastaamalla, kuinka esimerkiksi ihmistä, joka kokee olevansa eri rotua, tai vaikkapa kissa (sellaisiakin ihmisiä on) tulisi mielestäsi kohdella? Ihmiset tulee toki hyväksyä sellaisenaan, mutta ei ihmistä voi kissana kohdella.
En tiedä varmasti mitä kyseinen henkilö tarkoitti mutta hän ei missään kohtaa maininnut sukupuoli-identiteettiä. Ainakin aiemmissa tutkimuksissa on puhuttu vain keskimääräisyyksistä, aivojen rakenteessa sukupuolten välillä on liukumaa; kaikilla naisilla ei ole "naisen aivot" eikä aivoista pysty suoraan näkemään ovatko naisen vai miehen, jako on kaukana tarkasta. Mitään yhteyttä tällä ei kuitenkaan ole ollut kuvitelmiin oman sukupuolen vääryydestä, ovat naisia joten kokemuksensa, olivat ne mitä tahansa, ovat naisen kokemuksia. Ja sama tietysti toisin päin.
Tuo vastaajaha selvästi sanoi, että hän kokee aivojensa olevan miesten aivot, vaikka on nainen. Silloinhan on kyse nimenomaan identiteetistä eikä mistään muusta. Jos hänellä olisi miesten aivot, hän olisi mies. Biologinen sukupuoli määrittyy dnan kautta ja se on ihmisessä kauttaaltaan sama (transsukupuoliset poislukien). Näin ollen aivot ovat biologisesti ihan varmasti naisten aivot, jos kroppakin on. Toki voi olla poikkeuksia keskimääräiseen ja kehittyä eri tavalla, mutta eivät ne aivot voi mitenkään mystisesti olla eriparia muun kropan kanssa.
ohis
Kun mitään aivo ja sukupuoli paria ei ole vaan on keskimääräisiä yhteyksiä jotka ovat jalostuneet aikojen saatossa kyseisen henkilön sukulinjalla olevien yksilöiden elämäntapojen ja ympäristön mukaan, karkeasti.
Nainen voi siis hyvin kokea, että aivonsa ovat miehen (näiden keskimäääisten erojen perusteella) ilman mitään sukupuolikriisejä.
Ja kuten sanoin minä en tiedä mitä ko. kommentoija tarkoitti, huomautin vain että tuo jälkimmäinen kommentoija teki ison oletuksen ilman perusteita. Ensimmäisen kommentoijan kysymys olisi olennainen vaikka tarkoittaisikin samaa kuin minä; eli miten pitäisi kohdella ihmistä jolla ei ole sukupuolensa mukaisia keskimääräisiä aivoja, toisin kuin transuja näitä on paljon.
Olen tuo kommentoija. En koe itseäni mieheksi, mutta koen aivojeni tyypiltään olevan miesmäiset.
Miten olet tämän todennut? Tuohon ei nyt oikein riitä se, että olet päättelyssäsi looginen, etkä ole hoivaajatyyppiä ja että pidät miesten jutuista ja huumorista.
Sillä ei ole mitään merkitystä miten ko. kommentoija on asian todennut ja onko siinä mitään perää koska ihmisiä joilla ei ole sukupuolensa mukaisia keskiverto aivoja kuitenkin on paljon ja kysymys oli miten tällaisten ihmisten kanssa sitten pitäisi toimia jos sukupuoli/aivojen sukupuoli alettaisiin huomioimaan muuallakin kuin lääkärin vastaanotolla.
No tottakai sillä on merkitystä, jos tämän eron tunnistamisella odotetaan olevan jotain olennaista hyötyä tai perustetta. Olisi kyllä minusta aika vastuutonta, jos esim lääketiede määrittelisi erilaiset lääkeannostukset miesten ja naisten biologisiin eroavaisuuksiin perustuen ja joku lääkäri sitten antaisikin naiselle miesten annoksen, kun potilas sanoi kokevansa aivonsa miesten aivoiksi. Tällaisia asioita vartenhan näitä eroja pitäisi tiedostaa ja näissä asioissa on nimenomaan tärkeää, että se arvio on puolueellinen ja jollakin luotettavalla tavalla todennettu.
Jumiuduit tuohon lääkitykseen. Miten esimerkiksi sosiaalisessa kontekstissa sinusta tulisi kohdella naista, joka vastoin oletuksia kokee ettei osaa lukea rivien välistä merkityksiä tai multitaskata? Miten hänet saataisiin kokemaan itsensä hyväksi tyypiksi eikä vääränlaiseksi naiseksi?
No ihan siten kuin tähänkin asti: myöntämällä se tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia eivätkä ne tavallisimmat naisiin liitettävät ominaisuudet päde ihan kaikkiin. Kerro, miten tuossa auttaa se, että lokeroidaan tämä henkilö mieheksi? Miksei olisi sallittua pitää häntä vain naisena, joka ei osaa multitaskata? Se mieheksi ilmoittautuminenko sitten tekee tästä tyypistä hyvän?
Miksi henkilö pitäisi lokeroida mieheksi? Mutta eikö ole typerää esimerkiksi järjestää opetus ns. sukupuolierojen mukaan, jos moni on silloin ryhmäänsä aivan vääränlainen?
No minähän sitä juuri kysyin, miksi naisen pitäisi lokeroida itsensä mieheksi, jos joku yksittäinen naisiin liitettävä ominaisuus ei hänen kohdallaan pädekään. En se minä ollut, joka oli naisten aivoja väittämässä miesten aivoiksi vaan minä kysyin, miksi niin pitäisi tehdä.
Jälkimmäistä kysymystä en ihan ymmärrä. Jos tällä hetkellä opetus järjestetään yhdellä tavalla ja tämän aivotutkimuksen myötä otettaisiin käyttöön myös toinen tapa, en näe siinä ongelmaa. Sehän tuo vain enemmän valinnan varaa ja vaihtoehtoja eikä näitäkään ole pakko tiukasti lokeroida vaan voisihan joku tyttö olla siellä poikaopetuksessa ja päinvastoin. En ymmärrä, miksi kahteen ryhmään lokeroiminen olisi paha, mutta nykyinen systeemi, jossa kaikkien pitää omaksua se sama oppimistyyli olisi hyvä.
Nämä ovat selvästi sellaisen ihmisen kommentteja, joka on hyvin ns. sukupuolityypillinen eikä ole kokenut miten. hankalaa on, jos ei näiden ahtaiden roolien sisään sujuvasti mahdu. Ihmiset eivät suhtaudu luontevasti.
Täh? Eli sinusta on parempi, että kaikki laitetaan yhteen ja samaan lokeroon kuin kahteen? Kumpikohan tässä ajattelee nyt ahtaammin? Jos esim nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä, miten se, että otetaan huomioon myös ne poikien tarpeet tekevät lokeroista ahtaammat? Nyt ei kyllä tämä logiikka aukea ollenkaan. Ja eihän näidenkään ole pakko olla tyttöjen ja poikien lokeroita, vaan lokerot a ja b. Eikö pääasia ole, että nämä eri tyylit ja tarpeet tiedostetaan ja on useampia vaihtoehtoja?
Ja minähän nimenomaan sanoin, ettei pitäisi olla ainoa vaihtoehto, että mikäli et ole tyypillinen nainen, sinun pitäisi julistautua mieheksi. Minusta pitäisi olla mahdollisa olla nainen, joka vain toimii eri tavalla asiassa x. Mutta kai tämä sitten jonkun mielestä on ihan kamalan väärin ja pitää vain heti hypätä toiseen lokeroon, jos yksikin asia menee vähän eri tavoin kuin muilla.
Miesten kohdalla on älykkyydessä keskimäärin suurempia eroja kuin naisten välillä. Millainen koulutusjärjestelmä sinusta muuttaisi tämän asian toiseksi?
Itse asiassa tämä vanha teoria ei enää pidä paikkaansa kovinkaan hyvin jos puhutaan yleisestä älykkyydestä.
Niinkö? Entäs suurempi vaihtelevuus myös muissa ominaisuuksissa? Päteekö tämä vain älykkyyteen, vai onko yleisettävissä muihinkin ominaisuuksiin? Lähteitä kaivataan.
Viittaan tässä vain USA:ssa tehtyihin ÄO-tutkimuksiin koulujen 7. luokan oppilaille eli 12-13 -vuotiaille (näitä tutkimuksia on tehty 50 vuoden ajan, joten siksi niistä saa paljon vertailevaa tietoa). Muistaakseni Duke Universityn tutkimuksia.
Ei, ei ei. Älä koskaan edes vilkaise tutkimuksia, jotka yrittävät yleistää älykkyyden piirteitä noin nuorille tehdyistä tutkimuksista. 12-13 vuotialla aivojen sukupuolierojen kehitys on vielä kesken ja aivot kehittyvät noin 25-vuotiaaksi asti.
Jos asiaa tarkastellaan binäärisesti ja heteroseksuaalisuuden kautta..
Kaikki miesten aikaansaannokset ovat tulosta siitä, että on yritetty tehdä vaikutusta naisiin. Jos naiset lakkaisivat "vaikuttumasta" näistä aikaansaannoksista, keksinnöt loppuvat. Naiset haluavat aidosti kehittää itseään, yhteiskuntaa ja maailmaa, tehden siitä paremman paikan. Naiset "nalkuttavat", koska he tahtovat pyrkiä parempaan ja myöskin kumppaninsa pyrkivän siihen. Maailma olisi todella veltto ja kolkko paikka ilman naisten liikkeellepanevaa energiaa. Koko maailma, syntymästä kuolemaan, pyörii ehkä vähän kliseisesti naisten ympärillä. Naiset kantavat lapsen, synnyttävät, huolehtivat lapsesta, pitävät huolen kodista, kehittävät yhteiskuntaa ja kertovat miehille mitä heidän tulee tehdä jotta pääsisivät parittelemaan. Tämä vie yhteiskuntaa eteenpäin. Mies voi ahdistua roolistaan, jos hän kokee ettei kykene sitä täyttämään, mutta ei hän siitä mihinkään pääse. Tällöin hän ajattelee että "hei, minähän olen fyysisesti vahvempi, enkö minä voi vain ottaa kaiken minkä haluan? Jos en pidä jostain niin vain tulitan sen maan tasalle?" Tuo on kivikautista ajattelua. Jos ajatellaan että miksi soditaan ja syntyy erilaisia konflikteja, syynä on miesten epävarmuus omasta asemastaan, joka nostaa pintaan aggression. Tämä näkyy hyvin esim. nykyajassa jossa paljon nuoria miehiä on radikalisoitunut, koska he eivät tiedä mitä heidän pitäisi tehdä päästäkseen parittelemaan. Tai heillä on aavistus tai joku sisäinen kuva siitä, mikä on riittävästi, mutta eivät sitä saavuta syystä tai toisesta. Silloin aggressio nousee pintaan ja ajatus "no, jos olen vain riittävän vahva, joko henkisesti tai fyysisesti tai molempia, niin voin vain mennä ja ottaa mitä haluan". Mutta tämä ei nykypäivän maailmassa enää onnistu, koska olemme modeni yhteiskunta jossa naisilla on vahva edustus ja jalansija. Tällöin hauras mies jonka miehuus on hukassa menettää toivonsa lopullisesti ja syrjäytyy. Tai radikalisoituu ja ryhtyy toimimaan naisia vastaan. Surullista ja yhteiskunnassamme tuomittavaa kehitystä joka tapauksessa.
Haluan varoittaa ylläolevasta käytöksestä, vakavasti. Älkää odottako naisten radikalisoitumista sillä sen jälki on rumaa. Naisilla on pitkä pinna (ja tarpeeksi älyä olla suututtamatta fyysisesti vahvempia miehiä) mutta kun se napsahtaa poikki niin millään ei ole enää mitään väliä ja miehet tuhotaan, lopullisesti.
Kaikki mitä jää jäljelle yhdestä miehestä on pari söiliöllistä siemennestettä.
Uskokaa että me emme halua resurssirikkaiden naisten radikalisoitumista. Älkää seisoko naisten tiellä vaan tukekaa heitä, me tarvitsemme käyttöön kaikki resurssit jotka meillä on. Tulevaisuuden yhteiskunta ei ole se missä naisia ei kuunnella tai heillä ei syystä tai toisesta ole pääsyä johtopaikoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja koen, että aivoni ovat miehen aivot. Miten teistä minua pitäisi kohdella?
Laittaa avitutkimuksiin väitteesi todentamiseksi. Miten toisen sukupuolen aivot voisi ylipäätään kokea? "Ajaattelen kuin vastakkainen sukupuoli" -jutut vain valaisevat sitä, kuinka huonosti sukupuolieroja ymmärretään. Eivät niitä tunnista yksilöt edes itse.
Vastaa siihen miten koet, että minua pitäisi mielestäsi kohdella. En ala tässä hakea hyväksyntää omalle kokemukselleni.
No sinä voit vastata itse kysymykseesi vastaamalla, kuinka esimerkiksi ihmistä, joka kokee olevansa eri rotua, tai vaikkapa kissa (sellaisiakin ihmisiä on) tulisi mielestäsi kohdella? Ihmiset tulee toki hyväksyä sellaisenaan, mutta ei ihmistä voi kissana kohdella.
En tiedä varmasti mitä kyseinen henkilö tarkoitti mutta hän ei missään kohtaa maininnut sukupuoli-identiteettiä. Ainakin aiemmissa tutkimuksissa on puhuttu vain keskimääräisyyksistä, aivojen rakenteessa sukupuolten välillä on liukumaa; kaikilla naisilla ei ole "naisen aivot" eikä aivoista pysty suoraan näkemään ovatko naisen vai miehen, jako on kaukana tarkasta. Mitään yhteyttä tällä ei kuitenkaan ole ollut kuvitelmiin oman sukupuolen vääryydestä, ovat naisia joten kokemuksensa, olivat ne mitä tahansa, ovat naisen kokemuksia. Ja sama tietysti toisin päin.
Tuo vastaajaha selvästi sanoi, että hän kokee aivojensa olevan miesten aivot, vaikka on nainen. Silloinhan on kyse nimenomaan identiteetistä eikä mistään muusta. Jos hänellä olisi miesten aivot, hän olisi mies. Biologinen sukupuoli määrittyy dnan kautta ja se on ihmisessä kauttaaltaan sama (transsukupuoliset poislukien). Näin ollen aivot ovat biologisesti ihan varmasti naisten aivot, jos kroppakin on. Toki voi olla poikkeuksia keskimääräiseen ja kehittyä eri tavalla, mutta eivät ne aivot voi mitenkään mystisesti olla eriparia muun kropan kanssa.
ohis
Kun mitään aivo ja sukupuoli paria ei ole vaan on keskimääräisiä yhteyksiä jotka ovat jalostuneet aikojen saatossa kyseisen henkilön sukulinjalla olevien yksilöiden elämäntapojen ja ympäristön mukaan, karkeasti.
Nainen voi siis hyvin kokea, että aivonsa ovat miehen (näiden keskimäääisten erojen perusteella) ilman mitään sukupuolikriisejä.
Ja kuten sanoin minä en tiedä mitä ko. kommentoija tarkoitti, huomautin vain että tuo jälkimmäinen kommentoija teki ison oletuksen ilman perusteita. Ensimmäisen kommentoijan kysymys olisi olennainen vaikka tarkoittaisikin samaa kuin minä; eli miten pitäisi kohdella ihmistä jolla ei ole sukupuolensa mukaisia keskimääräisiä aivoja, toisin kuin transuja näitä on paljon.
Olen tuo kommentoija. En koe itseäni mieheksi, mutta koen aivojeni tyypiltään olevan miesmäiset.
Miten olet tämän todennut? Tuohon ei nyt oikein riitä se, että olet päättelyssäsi looginen, etkä ole hoivaajatyyppiä ja että pidät miesten jutuista ja huumorista.
Sillä ei ole mitään merkitystä miten ko. kommentoija on asian todennut ja onko siinä mitään perää koska ihmisiä joilla ei ole sukupuolensa mukaisia keskiverto aivoja kuitenkin on paljon ja kysymys oli miten tällaisten ihmisten kanssa sitten pitäisi toimia jos sukupuoli/aivojen sukupuoli alettaisiin huomioimaan muuallakin kuin lääkärin vastaanotolla.
No tottakai sillä on merkitystä, jos tämän eron tunnistamisella odotetaan olevan jotain olennaista hyötyä tai perustetta. Olisi kyllä minusta aika vastuutonta, jos esim lääketiede määrittelisi erilaiset lääkeannostukset miesten ja naisten biologisiin eroavaisuuksiin perustuen ja joku lääkäri sitten antaisikin naiselle miesten annoksen, kun potilas sanoi kokevansa aivonsa miesten aivoiksi. Tällaisia asioita vartenhan näitä eroja pitäisi tiedostaa ja näissä asioissa on nimenomaan tärkeää, että se arvio on puolueellinen ja jollakin luotettavalla tavalla todennettu.
Jumiuduit tuohon lääkitykseen. Miten esimerkiksi sosiaalisessa kontekstissa sinusta tulisi kohdella naista, joka vastoin oletuksia kokee ettei osaa lukea rivien välistä merkityksiä tai multitaskata? Miten hänet saataisiin kokemaan itsensä hyväksi tyypiksi eikä vääränlaiseksi naiseksi?
No ihan siten kuin tähänkin asti: myöntämällä se tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia eivätkä ne tavallisimmat naisiin liitettävät ominaisuudet päde ihan kaikkiin. Kerro, miten tuossa auttaa se, että lokeroidaan tämä henkilö mieheksi? Miksei olisi sallittua pitää häntä vain naisena, joka ei osaa multitaskata? Se mieheksi ilmoittautuminenko sitten tekee tästä tyypistä hyvän?
Miksi henkilö pitäisi lokeroida mieheksi? Mutta eikö ole typerää esimerkiksi järjestää opetus ns. sukupuolierojen mukaan, jos moni on silloin ryhmäänsä aivan vääränlainen?
No minähän sitä juuri kysyin, miksi naisen pitäisi lokeroida itsensä mieheksi, jos joku yksittäinen naisiin liitettävä ominaisuus ei hänen kohdallaan pädekään. En se minä ollut, joka oli naisten aivoja väittämässä miesten aivoiksi vaan minä kysyin, miksi niin pitäisi tehdä.
Jälkimmäistä kysymystä en ihan ymmärrä. Jos tällä hetkellä opetus järjestetään yhdellä tavalla ja tämän aivotutkimuksen myötä otettaisiin käyttöön myös toinen tapa, en näe siinä ongelmaa. Sehän tuo vain enemmän valinnan varaa ja vaihtoehtoja eikä näitäkään ole pakko tiukasti lokeroida vaan voisihan joku tyttö olla siellä poikaopetuksessa ja päinvastoin. En ymmärrä, miksi kahteen ryhmään lokeroiminen olisi paha, mutta nykyinen systeemi, jossa kaikkien pitää omaksua se sama oppimistyyli olisi hyvä.
Nämä ovat selvästi sellaisen ihmisen kommentteja, joka on hyvin ns. sukupuolityypillinen eikä ole kokenut miten. hankalaa on, jos ei näiden ahtaiden roolien sisään sujuvasti mahdu. Ihmiset eivät suhtaudu luontevasti.
Täh? Eli sinusta on parempi, että kaikki laitetaan yhteen ja samaan lokeroon kuin kahteen? Kumpikohan tässä ajattelee nyt ahtaammin? Jos esim nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä, miten se, että otetaan huomioon myös ne poikien tarpeet tekevät lokeroista ahtaammat? Nyt ei kyllä tämä logiikka aukea ollenkaan. Ja eihän näidenkään ole pakko olla tyttöjen ja poikien lokeroita, vaan lokerot a ja b. Eikö pääasia ole, että nämä eri tyylit ja tarpeet tiedostetaan ja on useampia vaihtoehtoja?
Ja minähän nimenomaan sanoin, ettei pitäisi olla ainoa vaihtoehto, että mikäli et ole tyypillinen nainen, sinun pitäisi julistautua mieheksi. Minusta pitäisi olla mahdollisa olla nainen, joka vain toimii eri tavalla asiassa x. Mutta kai tämä sitten jonkun mielestä on ihan kamalan väärin ja pitää vain heti hypätä toiseen lokeroon, jos yksikin asia menee vähän eri tavoin kuin muilla.
Muistaakseni eräässä brittiläisessä yliopistossa tehtiin älykkyystestejä jossa oli muokattu kategoriat "naisälykkyys" ja "miesälykkyys". Nuo perustuivat johonkin melko pinnallisiin ominaisuuksiin joita on havaittu kokeissa, tyyliin naisten kielelliset kyvyt ovat (keskimäärin) paremmat kuin miesten, miehet hahmottavat (keskimäärin) paremmin kolmiulotteisia esineitä, jne...
Yliopisto teki sitten älykkyystestejä, joissa oli tehtivä jotka suosivat naisälykkyyttä, miesälykkyyttä sekä myös sukupuolineutraaleja tehtäviä. Testattava sai siten tuloksen, jossa oli älykkyys oli arvioitu sekä tason mukaan että sukupuolitetun älykkyyskäsityksen mukaan.
Tulokset menivät niin ryhmiä oli 4, joissa äykkyyttä verrattiin ihmisten keskimääräisiin tuloksiin 25% välein. Ja nämä tulokset sai sitten sekä nais- että miesälykkyyden osalta.
Esim. mun tulos oli "olet 25% älykkäimpien naisten joukossa, olet 25% älykkämpien miesten joukossa".
Mulla ei siis ollut aivoissa mitään havaittavia eroja sukupuolen mukaan. (ja jouduin tekemään testin lisäksi englanniksi eli ei äidinkiellläni). Tai tarkemmin sanottuna testillä ei saatu mun suhteessa esiin sukupuolittuneita eroja osaamisessa.
Veikkaan että monella 25% ylimpään kategoriaan sijoittuvalla on varmaan näin. Koska maailma on täynnä hyviä mieskirjailijoita ja puhujia, tuntuu siten hölmöltä että miesten kielillisiä kykyjä pidetään heikkoina. Tai toisaalta, naisia toimii enemmän sisustussuunnittelijoina (?), joten luulisi että siinä tarvitaan kolmiulotteista hahmottamiskykyä.
Testit olivat kohtuullisen helppoja, ehkä sellaista Suomen lukiotasoa. Luulen että pohjatestit olikin tehty kouluissa. Testituloksiin saattoikin vaikuttaa moni muu seikka kuin pelkkä "aivojen sukupuoli".
Niin varmasti tällaisia tutkimuksia voidaan tehdä. Minulle ei nyt oikein selvinnyt, mitä tämä nyt sitten todisti, koska ainoa konkreettinen asia oli, että älykkäämmässä päässä molemmilla on molempia. Tämän ei nyt pitäisi yllättää tai oikeastaan edes kiinnostaa ketään, jos mietitään, millä ne koulussa pärjäämättömät pojat saadaan oppimaan. Silloin pitäisi katsoa niitä, jotka olivat jommassakummassa kategoriassa alapäässä ja verrata pärjäsivätkö he toisessa kategoriassa paremmin vai yhtä hyvin. Siitähän tässä on kysymys, tuottaisiko toisenlainen lähestymistapa parempia tuloksia näille heikommin pärjääville. Älykkäiden oppimisesta ja osaamisesta ei tietenkään olla huolissaan.
No se oli konkreettinen esimerkki siitä miten keinotekoisia käsitykset kaksijakoisista sukupuolittuneista aivoista ovat. Eli vaikka oli ennakkotestien perusteella muodostettu tilastollisesti merkittävät alueet, joissa naiset tai miehet saavat parempia tuloksia, käytännössä testeissä suurin osa ihmisistä sai "sekatuloksia" kuten minäkin.
Jos lähdetään soveltamaan tuota ymmärrystä kouluihin, niin ei näytä fiksulta olettaa että sukupuoli on ainoa tuloksiin vaikuttava seikka ja että senkään vaikutus olisi välitön ja selkeä.
Suomessakin on jo tutkijat tuoneet esiin sen, että esim pojissa on ryhmä heikosti menestyviä, jotka ovat kantasuomalaisia poikia Itä- ja Pohjois-Suomesta. Tuskin koulun oppimistyylien muuttaminen vaikuttaisi suurestikaan tähän ryhmään, koska taustalla voi muita tekijöitä kuin pelkkä oppiminen ja "miesaivot". Muita tekijöitä on arveltu tuossa ryhmässä olevan vaikkapa perheen työttömyys ja syrjäytyminen, isän puuttuminen, isän alhainen koulutustaso (roolimalli pojalle), noiden syrjäseutujen kulttuuri, alueiden heikko infrastruktuuri (huono pääsy terveyspalveluihin tai tukipalvelujen puuttuminen), jne...
Siis meinaatko, että nuo ilmiöt vaikuttavat enemmän poikiin? Minkä arvelet olevan tähän sitten syynä? Vai miksi nimenomaan poikalapsien perheissä olisi työttömyyttä ja isällä alhainen koulutustaso?
Oletan, että tutkijat arvelet näillä seikoilla olevan merkitystä siinä että isä on pojalle se lähin roolimalli.
Siten isän työttömyys, avioero (pojan jääminen yh-äidin kanssa), syrjäytyminen, ja heikko koulutus vaikuttaisi tämän isän poikalapsiin enemmän kuin tyttäriin. Voi ajatella myös että jos isien ammatit ovat sellaisia, joissa tehdään pidempiä päiviä tai ollaan kauempana, esim. matkatöissä, isä olisi vähemmän läsnä kuin äiti joka on toisentyyppisissä töissä kenties kodin lähellä tai tekee lyhyempää päivää tai on vanhempainvapaalla kotona.
Useammalla pojalla kuin tytöllä on oppimisvaikeuksia, joten jos kunnassa ei ole tarpeeksi tukea näissä ongelmissa, se voi vaikuttaa tilastollisesti enemmän poikiin kuin tyttöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö tarkkoja aivokuvia ja aivojen toimintatutkimuksia katselemalla päättelemään 100% varmuudella, onko koehenkilön aivot miehen vai naisen? Eli samalla tavalla kuin jos katsoo alavatsan kuvia ja näkee normaalin kohdun + munasarjat, pystyy 100% päättelemään että kyseessä on nainen.
Ei pysty. Ei vain ole olemassa selkeästi kahdenlaisia aivoja. On paljon erilaisia variaatioita, joten selkeästi "nais- tai miesaivoisiin" sijoittuu vain pieni osa ihmisistä. Useimpien aivot ovat sekoituksia.
Tässä tutkimus aiheesta:
https://www.newscientist.com/article/dn28582-scans-prove-theres-no-such…
Ihan huuhtaata nuo "tutkimukset", koska ne eivät edes pystyisi merkittäviäkään eroja havaitsemaan.
Ei ne tutkimukset ole huuhaata vain siksi etteivät noudata sun maailmankäsityksiä.
Merkittäviä eroja ei löytynyt siksi koska niitä ei ole merkittävissä määrin.
Ajattele asiaa näin: sinä olet päättänyt että maailman kaikki ihmiset voi jakaa sinisilmäisiin A ja ruskeasilmäisiin B.
No kävelet kadulla ja merkitset jokaisen vastaantulevan silmien värin perusteella ryhmään A tai B.
Aika pian huomaat olevasi pulman edessä: jollakin on vihreät tai harmaat silmät, lasketaanko nämä ryhmään A vai ovatko ne erillinen ryhmä C ja D? Päätät että vihreät silmät ovat vain sinisten silmien alaryhmä A2. Seuraavaksi vastaan astelee ihminen jonka silmät ovat vihreänruskeat -- kuuluko hän ryhmään A2 tai ryhmään B? Vai pitääkö ryhmiä lisätä? Ennen kuin ehdit päättää, vastaan astelee henkilö, jolla on yksi sininen, yksi ruskea silmä. Ja sitten paikalle tulee albiino, jolla ei ole mitään silmien väriä... Huomaat myös että kaikilla pikkuvauvoilla on vähän samanväriset tummahkon siniset silmät, joten pitää muistaa että silmien väri muodostuu vasta vähän isompana, toisaalta silmimen väri muuttuu iän myötä. Kukaan ei kuulu ihan täysin mihinkään kategoriaan koko pysyvästi.
Käytännössä voit siis lajitella jotkut ihmiset sievästi kategorioihin A ja B, mutta suuri osa ihmisistä ei sijoitu selkeästi mihinkään ja jotkut ovat koko kategorian ulkopuolella, lisäksi muutoksia tulee iän ja kenties sairauksien takia.
Onko tämän jälkeen tiukka jako A- ja B-ryhmiin edes järkevä?
Havainnollistan ongelmaa silmienvärivertauksellasi: On tehty tutkimuksia, joissa värikuvista on voitu päätellä, että on kaksi ryhmmää sini, ja ruskeasilmäiset. Uusi tutkijaryhmä tekee uuden tutkimuksen mustavalkoisista kuvista ja päätyy tulokseen, ettei silmien värissä ole merkittäviä eroja. Kärjistettynä, sinä luotat tässä siihen tutkijaryhmään, joka on käyttänyt mustavalkokuvia tutkimuksissaan. Tutkimus on oikein tehty, mutta se ei pysty havaitsemaan aiemmin havaittuja eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesaivojen järkyttävä aggressiivisuus pitää maailmaa panttivankina.
Naiset on yhtä agressiivisia. He ovat vaan fyysisesti heikompia ja siksi välttävät ruumiillista agressioita.
Eivät ole. Olisi evolutiivinen järjettömyys olla fyysisesti heikompana yhtä aggressiivinen.
Kuinka niin? Kelaas nyt hetki mitä sanoit... Saman pitää päteä myös sukupuolen sisällä, fyysisesti heikon miehen tulisi olla geneettisesti myös vähemmän agressiivinen...
eri
Siten niin. Luonnollisesti puhutaan keskiarvoista ja korrelaatiosta - koon ja aggressiivisuuden välillä on positiivinen korrelaatio. Sukupuolidimorfia kertoo aggressiivisuudesta paljon: miehet kilpailevat naisista, jolloin aggressiivisuudesta yhdistettynä suureen kokoon on hyötyä. Luonnossa on tietysti kehittynyt myös vaihtoehtoisia pariutumisstrategioita fyysisesti heikommille uroksille (ja naaraille).
Tämmöiset ajatusrakennelmat ovat melko turhia, koska siitä asti kun ihmistä voidaan ajatella ihmisenä, hän ei ole elänyt luonnossa.
Millä määritellään, mistä lähtien ihmistä on voinut ajatella ihmisenä? Entä mitä tarkoitetaan sillä, ettei ole elänyt luonnossa? Nykyinen Homo sapiens on ollut seksuaali- ja luonnonvalinnan muovattavana n. 300 000 vuotta, josta ensimmäiset 290 000 vuotta on eletty lajityypillistä metsästäjä-keräilijän elämää. 10000 vuotta taas on evolutiivisesti äärimmäisen lyhyt aika. Ei ihmistä voi erottaa kehityshistoriastaan noin vain.
Tieteessä puhutaan varhaisista ihmisistä viitaten vähintään 3 miljoonan vuoden taakse. Silloin alettiin myös käyttää mm. työkaluja. Homo-suvun juuret ulottuvat n. 2 miljoonan vuoden taaksen ja moderni ihminen lajina on vähintään 350 000 vuotta vanha.
Se ettemme elä "luonnossa" tarkoittaa niitä merkittäviä eroja joita on eläinten ja ihmisten välillä. Kuten työkalujen laaja käyttö, tulenteko, ruoan valmistaminen, vaatteiden käyttö ja kieli. Nämä muutokset ovat osa kulttuurievoluutiota, joka on ollut lopulta se vahvempi ihmistä muokkaava voima kuin biologinen evoluutio. Tästä esimerkkinä voimme ajatella vaikkapa että jos näkisimme nyt elävinä mammutin ja elefantin, meillä ei olisi vaikeutta nähdä että kyseessä on kaksi eri lajia, mutta jos näkisimme kadulla modernisti puetun Neandertalin ihmisen, emme huomaisi mitään eroa. Tätähän on jo testattu mm. brittiläisessä tiededokumentissa, jossa nykyihminen eli juontaja muutettiin Neandertalin ihmiseksi, joka puettiin modernisti ja laitettiin tallustelemaan Lontoossa -- kukaan ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota vaikka hän olis siis 500 000 vuotta sitten kehittyneen ja kymmeniä tuhansia vuosia sitten sukupuuttoon kuolleen toisen ihmislajin edustaja.
Toisin kun kuvittelet, eivät metsästäjä-keräilijät ole eläneet kuten eläimet eli "lajityypillistä elämää". Käsitys on täysin virheellinen. Metsästäjä-kalastaja-keräilijät (käyttääkseni täsmällistä termiä) ovat eläneet ympäri maapalloa lähes kaikilla mantereilla jo kauan. Vain pieni osa sopeutumisesta ympäristöön on ollut biologista, suurin osa on ollut kulttuurista ja siten eroavat suuresti maantieteellisesti ja myös muuten toisistaan, mikä tietenkin kumoaa idean yhteisestä biologisesta pohjasta kehitykselle.
" Ei ihmistä voi erottaa kehityshistoriastaan noin vain", kirjoitat. Niin ei voi, pitää vaan ymmärtää että se kehityshistoria on ollut enimmäkseen kulttuurista.
Minua ihmetyttää se, että erotat ihmisen eläimistä, ikään kuin olisimme jotain muuta kuin eläimiä. Ihminen on eläin. Missä vaiheessa kulttuurievoluutiota eläimestä tulee jotakin muuta kuin eläin? Kulttuurievoluutiota voi tapahtua kuitenkin tietyissä biologian asettamissa rajoissa - kädellisenä esim. työkalujen käyttö on ihmiselle helpompaa. Kulttuurievoluutiota ei voi erottaa luonnon- tai seksuaalivalinnasta, koska kulttuuria ei olisi, mikäli se ei olisi antanut valintaetua. Nämä kaikki vaikuttavat rinnakkain, olisikin mielenkiintoista lukea tutkimusta, joka selvittäisi, millainen merkitys näillä kaikilla todellisuudessa on ollut ihmisen historiassa ja miten niitä voi mitata. Jos sulta löytyy tietoa tutkimuksista, kerro ihmeessä.
Kuulostaa mielenkiintoiselta dokkarilta, minkä niminen? Se, ettei ihminen välttämättä erota lajeja toisistaan ei ole kovin ihmeellistä - paitsi kun kyse on omasta lajista. Ihminen ja neandertalilainen ovat kuitenkin sen verran läheistä sukua, että risteytyminen onnistui. Rekonstruktioita katsellessa neandertalilaiset eivät tunnu näyttävän niin silmiinpistävän erilaisilta, että niihin kiinnittäisi huomiota, kun miettii miten älyttömästi ihmisten ulkonäkö vaihtelee.
Eli kuka on jakamassa kaikki tiukasti sinisilmäisiin tai ruskeasilmäisiin? Eikö tässä ole nyt kyse siitä, että on ylipäätään olemassa ruskeiden silmien lisäksi muitankin silmien värejä ja niistä ensimmäisenä rekisteröidään nyt ne sinisilmäiset, koska niitä tuli vastaan eniten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nainen ja koen, että aivoni ovat miehen aivot. Miten teistä minua pitäisi kohdella?
Laittaa avitutkimuksiin väitteesi todentamiseksi. Miten toisen sukupuolen aivot voisi ylipäätään kokea? "Ajaattelen kuin vastakkainen sukupuoli" -jutut vain valaisevat sitä, kuinka huonosti sukupuolieroja ymmärretään. Eivät niitä tunnista yksilöt edes itse.
Vastaa siihen miten koet, että minua pitäisi mielestäsi kohdella. En ala tässä hakea hyväksyntää omalle kokemukselleni.
No sinä voit vastata itse kysymykseesi vastaamalla, kuinka esimerkiksi ihmistä, joka kokee olevansa eri rotua, tai vaikkapa kissa (sellaisiakin ihmisiä on) tulisi mielestäsi kohdella? Ihmiset tulee toki hyväksyä sellaisenaan, mutta ei ihmistä voi kissana kohdella.
En tiedä varmasti mitä kyseinen henkilö tarkoitti mutta hän ei missään kohtaa maininnut sukupuoli-identiteettiä. Ainakin aiemmissa tutkimuksissa on puhuttu vain keskimääräisyyksistä, aivojen rakenteessa sukupuolten välillä on liukumaa; kaikilla naisilla ei ole "naisen aivot" eikä aivoista pysty suoraan näkemään ovatko naisen vai miehen, jako on kaukana tarkasta. Mitään yhteyttä tällä ei kuitenkaan ole ollut kuvitelmiin oman sukupuolen vääryydestä, ovat naisia joten kokemuksensa, olivat ne mitä tahansa, ovat naisen kokemuksia. Ja sama tietysti toisin päin.
Tuo vastaajaha selvästi sanoi, että hän kokee aivojensa olevan miesten aivot, vaikka on nainen. Silloinhan on kyse nimenomaan identiteetistä eikä mistään muusta. Jos hänellä olisi miesten aivot, hän olisi mies. Biologinen sukupuoli määrittyy dnan kautta ja se on ihmisessä kauttaaltaan sama (transsukupuoliset poislukien). Näin ollen aivot ovat biologisesti ihan varmasti naisten aivot, jos kroppakin on. Toki voi olla poikkeuksia keskimääräiseen ja kehittyä eri tavalla, mutta eivät ne aivot voi mitenkään mystisesti olla eriparia muun kropan kanssa.
ohis
Kun mitään aivo ja sukupuoli paria ei ole vaan on keskimääräisiä yhteyksiä jotka ovat jalostuneet aikojen saatossa kyseisen henkilön sukulinjalla olevien yksilöiden elämäntapojen ja ympäristön mukaan, karkeasti.
Nainen voi siis hyvin kokea, että aivonsa ovat miehen (näiden keskimäääisten erojen perusteella) ilman mitään sukupuolikriisejä.
Ja kuten sanoin minä en tiedä mitä ko. kommentoija tarkoitti, huomautin vain että tuo jälkimmäinen kommentoija teki ison oletuksen ilman perusteita. Ensimmäisen kommentoijan kysymys olisi olennainen vaikka tarkoittaisikin samaa kuin minä; eli miten pitäisi kohdella ihmistä jolla ei ole sukupuolensa mukaisia keskimääräisiä aivoja, toisin kuin transuja näitä on paljon.
Olen tuo kommentoija. En koe itseäni mieheksi, mutta koen aivojeni tyypiltään olevan miesmäiset.
Miten olet tämän todennut? Tuohon ei nyt oikein riitä se, että olet päättelyssäsi looginen, etkä ole hoivaajatyyppiä ja että pidät miesten jutuista ja huumorista.
Sillä ei ole mitään merkitystä miten ko. kommentoija on asian todennut ja onko siinä mitään perää koska ihmisiä joilla ei ole sukupuolensa mukaisia keskiverto aivoja kuitenkin on paljon ja kysymys oli miten tällaisten ihmisten kanssa sitten pitäisi toimia jos sukupuoli/aivojen sukupuoli alettaisiin huomioimaan muuallakin kuin lääkärin vastaanotolla.
No tottakai sillä on merkitystä, jos tämän eron tunnistamisella odotetaan olevan jotain olennaista hyötyä tai perustetta. Olisi kyllä minusta aika vastuutonta, jos esim lääketiede määrittelisi erilaiset lääkeannostukset miesten ja naisten biologisiin eroavaisuuksiin perustuen ja joku lääkäri sitten antaisikin naiselle miesten annoksen, kun potilas sanoi kokevansa aivonsa miesten aivoiksi. Tällaisia asioita vartenhan näitä eroja pitäisi tiedostaa ja näissä asioissa on nimenomaan tärkeää, että se arvio on puolueellinen ja jollakin luotettavalla tavalla todennettu.
Jumiuduit tuohon lääkitykseen. Miten esimerkiksi sosiaalisessa kontekstissa sinusta tulisi kohdella naista, joka vastoin oletuksia kokee ettei osaa lukea rivien välistä merkityksiä tai multitaskata? Miten hänet saataisiin kokemaan itsensä hyväksi tyypiksi eikä vääränlaiseksi naiseksi?
No ihan siten kuin tähänkin asti: myöntämällä se tosiasia, että ihmiset ovat erilaisia eivätkä ne tavallisimmat naisiin liitettävät ominaisuudet päde ihan kaikkiin. Kerro, miten tuossa auttaa se, että lokeroidaan tämä henkilö mieheksi? Miksei olisi sallittua pitää häntä vain naisena, joka ei osaa multitaskata? Se mieheksi ilmoittautuminenko sitten tekee tästä tyypistä hyvän?
Miksi henkilö pitäisi lokeroida mieheksi? Mutta eikö ole typerää esimerkiksi järjestää opetus ns. sukupuolierojen mukaan, jos moni on silloin ryhmäänsä aivan vääränlainen?
No minähän sitä juuri kysyin, miksi naisen pitäisi lokeroida itsensä mieheksi, jos joku yksittäinen naisiin liitettävä ominaisuus ei hänen kohdallaan pädekään. En se minä ollut, joka oli naisten aivoja väittämässä miesten aivoiksi vaan minä kysyin, miksi niin pitäisi tehdä.
Jälkimmäistä kysymystä en ihan ymmärrä. Jos tällä hetkellä opetus järjestetään yhdellä tavalla ja tämän aivotutkimuksen myötä otettaisiin käyttöön myös toinen tapa, en näe siinä ongelmaa. Sehän tuo vain enemmän valinnan varaa ja vaihtoehtoja eikä näitäkään ole pakko tiukasti lokeroida vaan voisihan joku tyttö olla siellä poikaopetuksessa ja päinvastoin. En ymmärrä, miksi kahteen ryhmään lokeroiminen olisi paha, mutta nykyinen systeemi, jossa kaikkien pitää omaksua se sama oppimistyyli olisi hyvä.
Nämä ovat selvästi sellaisen ihmisen kommentteja, joka on hyvin ns. sukupuolityypillinen eikä ole kokenut miten. hankalaa on, jos ei näiden ahtaiden roolien sisään sujuvasti mahdu. Ihmiset eivät suhtaudu luontevasti.
Täh? Eli sinusta on parempi, että kaikki laitetaan yhteen ja samaan lokeroon kuin kahteen? Kumpikohan tässä ajattelee nyt ahtaammin? Jos esim nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä, miten se, että otetaan huomioon myös ne poikien tarpeet tekevät lokeroista ahtaammat? Nyt ei kyllä tämä logiikka aukea ollenkaan. Ja eihän näidenkään ole pakko olla tyttöjen ja poikien lokeroita, vaan lokerot a ja b. Eikö pääasia ole, että nämä eri tyylit ja tarpeet tiedostetaan ja on useampia vaihtoehtoja?
Ja minähän nimenomaan sanoin, ettei pitäisi olla ainoa vaihtoehto, että mikäli et ole tyypillinen nainen, sinun pitäisi julistautua mieheksi. Minusta pitäisi olla mahdollisa olla nainen, joka vain toimii eri tavalla asiassa x. Mutta kai tämä sitten jonkun mielestä on ihan kamalan väärin ja pitää vain heti hypätä toiseen lokeroon, jos yksikin asia menee vähän eri tavoin kuin muilla.
Miesten kohdalla on älykkyydessä keskimäärin suurempia eroja kuin naisten välillä. Millainen koulutusjärjestelmä sinusta muuttaisi tämän asian toiseksi?
Itse asiassa tämä vanha teoria ei enää pidä paikkaansa kovinkaan hyvin jos puhutaan yleisestä älykkyydestä.
Niinkö? Entäs suurempi vaihtelevuus myös muissa ominaisuuksissa? Päteekö tämä vain älykkyyteen, vai onko yleisettävissä muihinkin ominaisuuksiin? Lähteitä kaivataan.
Viittaan tässä vain USA:ssa tehtyihin ÄO-tutkimuksiin koulujen 7. luokan oppilaille eli 12-13 -vuotiaille (näitä tutkimuksia on tehty 50 vuoden ajan, joten siksi niistä saa paljon vertailevaa tietoa). Muistaakseni Duke Universityn tutkimuksia.
Ei, ei ei. Älä koskaan edes vilkaise tutkimuksia, jotka yrittävät yleistää älykkyyden piirteitä noin nuorille tehdyistä tutkimuksista. 12-13 vuotialla aivojen sukupuolierojen kehitys on vielä kesken ja aivot kehittyvät noin 25-vuotiaaksi asti.
No USA:ssa testejä tehdään nuoremmillekin. Että valita sinä sitten sinne USA:han että sikäläiset ÄO-tutkijat tekevät väärin.
Niinkö? Entäs suurempi vaihtelevuus myös muissa ominaisuuksissa? Päteekö tämä vain älykkyyteen, vai onko yleisettävissä muihinkin ominaisuuksiin? Lähteitä kaivataan.