Lue keskustelun säännöt.
9 kk ikäinen vauva päiväkotiin. Miten se selviää siellä?
09.03.2019 |
Äitiysloma loppuu kun vauva on 9 kk. Itse päätin jatkaa hoitovapaalla ainakin vuoden siihen päälle (lapseni on nyt 11 kk), mutta mietin, mitä 9 kk ikäiselle oikein tapahtuu päiväkodissa. Kun vauvani oli 9 kk, niin hän ei kävellyt, ei kontannut, ei osannut syödä itse lusikallistakaan eikä juoda itse nokkamukista mitään (vaikka olin yrittänyt opettaa). Hän oli täysin sylivauva, jota piti syöttää ja juottaa parin tunnin välein, ja istuminenkin oli vähän sellaista, että istui puoli minuuttia ja väsähti ja kaatui. Ei tietenkään osannut pukea itselleen mitään edes pipoa itse. Eikä sanonut vielä sanaakaan. Ja siis ei ollut yhtään jäljessä kehityksestä vaan tuollaisia ne ovat, vaikka joku vauva saattaakin kontata jo 9 kk.
Miten tuollainen selviää päiväkodissa? Miten ne "tädit" ehtii syöttää ja juottaa ja pitää sylissä koko päivän? Siis vauvaa, joka ei vielä pysty itse yhtään mihinkään. Ei edes istumaan montaa minuuttia.
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei vois vähempää kiinnostaa mitä mieltä joku av-mamma tai jossain horror-paikassa töissä ollu päikkytäti on mieltä toisten ihmisten valinnoista. Niin että hyvää loppuelämää teille!
Toki, mutta faktoista nyt on vähän hölmö kiistellä. Senkus laitat lapsesi hoitoon vaikka heti synnäriltä, mutta valheellista perustella sitä lapsen parhaalla.
Niin mitkähän nämä sinun mainitsemasi "faktat" on? Ja lähde kiitos.
No se ettei 9kk ole mitään hyötyä päivähoidosta. Vai mitä hyötyä siitä mielestäsi on? Ei tarvitse edes lähdettä pistää, ihan kerrot vaan.
Onko siis "fakta" sitä että sinä sanot jotain? Aika kovat kuvitelmat on sulla itestäs! Minä en mihinkään mutuiluun lähde, turha luulo.
Eikun kerto nyt miten se vauva hyötyy päivähoidosta? :) odotamme innolla vastaustasi!
Koska en lähde mutuilemaan niinkuin sinä. Suurin osa ihmisistä tässäkin ketjussa esittää omia ratkaisujaan faktoina. Siksi tämä aihe on yhtä tappelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, erinomaiset kotiäidit! Olette saaneet taas paistatella omassa erinomaisuudessanne lyttäämällä täällä yksinhuoltajia joista joktain oli aviomies kuollut. Kyllä te ootte hienoja ihmisiä! Bravo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä synnyin kauan sitten. Äitiysloma oli tietääkseni kolme kuukautta silloin. Ja äitini oli pakko palata töihin. Ei ollut mitään vaihtoehtoja. Minut hän vei päiviksi päiväkotiin, tai seimeen, kuten silloin sanottiin. Sinne minä sitten kuolin.
Kun noin älykkään vertauksen keksit, niin kai ymmärrät myös sen, että seimi-ajoista on yhteiskunnassa tehostettu toimintoja aivan älyttömästi. Ei ole enää hoitoapulaisia tai siivoojia tai keittäjiä erikseen, jotka voisivat ottaa vastuuta kun varsinaista hoitajaa tarvitaan intensiivisessä hoitotilanteessa tms. Päiväkodissa työskentelevät lastentarhaopettaja-tuttuni ovat pitäneet pisimpään lapsiaan kotihoidossa tai keksineet päiväkotihoidolle vaihtoehtoisen hoitokuvion. Tuosta voi jo jotain johtopäätöksiä tehdä siitä, kuinka hyvin vauva sopii päiväkotiin.
Hollannissa ja monessa muussa maassa on noita seimiä eikä ole mitenkään erikoista että vauvat viedään hoitoon. Tietty se hoito on suunniteltu vauvoille ja se kaikkein kuormittavin, eli maaninen monen tunnin ulkoilu pukemisineen ja riisumisineen on tietenkin ihan tuntematon ajatuskin. Se hallitsee pakonomaisesti suomalaista lastenkasvatusta.
Eikä hollantilaiset nyt ainakaan sekopäisempiä ole kuin suomalaiset vaikka menevät hoitoon eivätkä ulkoile pakonomaisesti räntäsateessa.
Hollantilaisäidit tekevät todella usein osa-aikatyötä. 50-prosenttinen työaika on hyvin yleinen ratkaisu. Lastenpsykiatrien mielestä tämä on aivan keskeinen asia lapsen stressitason kannalta, mitä pienempi lapsi, sen merkityksellisempi asia. Välillä tekisi ravistella ihmisiä jotka näkevät vain kaksi ääripäätä. Meillä on 1,5-vuotias ja teemme molemmat osa-aikaista. Lapsella on hoitoaikaa alle 21 h kuussa ja sekin perhepäivähoitajalla.
Suomessa työnantaja ei usein suostu tällaseen ratkasuun, vaan pitää mieluummin 100% sijaisen. Tässä on kyllä meidän yhteiskunnalla epäkohta joka pitäisi korjata. Ylipäätään työelämä täällä voisi olla joustavampaa ja perheystävällisempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin pärjäsi mun 9kk vauva. Ei jäänyt traumoja, on oikein reipas 8 vuotias nykyään. Hyvissä käsissä oli siellä. Käydään vieläkin välillä moikkaamassa tuttuja tätejä.
Kertokaas mulle mistä alapeukut? Ei ollut vaihtoehtoja. Ei tukiverkkoa, ei vanhempia eikä mummoja. Mummoo, se ainoa elossa oleva, miehen äiti, ilmoitti jo raskausaikana, ettei aio lasta hoitaa. Mies kuoli ennen lapsen syntymää ja tulot olis tippunut hoitovapaalla ihan mahdottomaksi talolainan kanssa, joka otettiin ennen miehen äkkinäistä kuolemaa. Oli pakko mennä takaisin töihin. Töitä tein ensialkuun 80% päivää. Tää on vain elämää. Mutta lapsi oli hyvissä käsissä ja samassa paikassa kaikki päiväkotivuodet sekä esikouluajan. Hyvä ja helppo lapsi on ollut ja järkevä tullut. En ole huolissani ollenkaan. Enemmän se paniikki aikaisesta hoidon aloittamisesta on äidin päässä. Niin mullakin oli, mutta lapsi sopeutui yllättävän hyvin eikä ikinä surenut äidin perään. Enemmän äiti suri lapsensa perään. Omaa oloa helpoitti se, että dain luvan välillä soittaa, miten lapsi pärjää. Kertaakaan en sitä tehnyt, mutta se mahdollisuus jo auttoi äidin päässä.
Olen pahoillani, että sinulla oli todella raskas elämäntilanne. Oliko miehen äiti tosiaan niin kylmä ihminen, ettei poikansa kuoleman jälkeenkään halunnut lasta hoitaa? Tuntuu todella karulta. Useimmille oman lapsen kuoleman jälkeen se oma lapsenlapsi olisi erityisen tärkeä.
Tämä tulee sinulle liian myöhään, mutta muille samassa tilanteessa oleville / tilanteeseen joutuville - tiesittekö, että kaikki työntekijät on Suomessa vakuutettu pakollisen työnantajan ryhmähenkivakuutuksen kautta? Tässä tietoa henkivakuutuksesta, josta siis saa korvauksia vaikka työikäinen kuolisi työajan ulkopuolella. Henkivakuutusta eivät työantajat ja vakuutusyhtiöt juuri mainosta, mikä on käsittämätöntä, sillä omaisilta jää paljon korvauksia saamatta. Juuri asuntovelkaisen työikäisen kuollessa henkivakuutuksesta on apua.
"Työntekijäin ryhmähenkivakuutus (TRHV) on työnantajan työntekijöilleen ottama henkivakuutus, jonka kustannuksista työnantaja vastaa. Kuolemantapauskorvaus maksetaan työntekijän kuoleman jälkeen, mikäli hänellä on ehdoissa mainittuja edunsaajia. Työntekijäin ryhmähenkivakuutus perustuu työmarkkinajärjestöjen keskinäiseen sopimukseen ja vakuutettuina ovat eräin poikkeuksin kaikki työeläkelakien alaisessa työsuhteessa olevat työntekijät."
Tässä vielä tietoja työnantajan ryhmähenkivakuutuksen summista. Tapaturmaisen kuoleman kohdalla korotusprosentti on 50 %. Mikään raha ei menetettyä puolisoa tietenkään tuo takaisin, mutta korvaus ainakin hieman helpottaa asuntovelkaisen lesken taloudellista tilannetta.
Perussumma
Vakuutettu kuollut
2019 (vakuutetun ikä kuolinhetkellä)
(-49 v.) 16 720 €
(50 v.) 15 620 €
(51 v.) 14 510 €
(52 v.) 13 370 €
(53 v.) 12 270 €
(54 v.) 11 190 €
(55 v.) 10 060 €
(56 v.) 8 960 €
(57 v.) 7 910 €
(58 v.) 6 740 €
(59 v.) 5 640 €
(60- v.) 4 660 €
Lapsikorotus (per lapsi)
7 540 €
Yleensä ei osaa.
Paitsi tietysti tällä palstalla pätevien superäitien superlapset, jotka oppivat 8-kuisena kävelemään, 1-vuotispäivänään puhuvat kolmen tai neljän sanan lauseita, ovat täyskuivia 1 ½-vuotiaina ja 3-4 -vuotiaina osaavat jo lukea, pyöräillä, uida, hiihtää ja luistella täydellisesti. :D