Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani

Heaven loves ya

The clouds part for ya

Nothing stands in your way

When you're a Ap

Clothes always fit ya

Life is a pop of the cherry

When you're Ap

When you're Ap

You can wear a uniform

When you're Ap

Other girls check you out

You don't get a boy :((

These are your favorite things (besides horses)

When you're Ap

Ap

Ap

Ap keeps swinging

Ap always work it out

Uncage the colors

Unfurl the flag

Luck just kissed you hello

When you're Ap

They'll never clone ya (?? :D )

You're always first on the line

When you're Ap

When you're a Ap

You can buy a home of your own

When you're Ap

Learn to drive and everything

You'll get your share

When you're Ap

Ap

Ap

Ap keeps swinging

Ap always work it out

- David Bowie-

Ap :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini isä oli tämä henkilö. Ei siis joku sedän kummin vävy.

Ap

No miltä tuntuu, ettet itse yllä elämässä edes keskinkertaisuuteen?

Sullahan on kaikki täysin päin metsää. Et kyennyt normaaliin perhe-elämään. Törötät siellä viikko sitten siivotussa kämpässäsi ja avaudut täällä ( kiukkuisen kasiluokkalaisen kielenkäytöllä varustettuna ) ventovieraille, jotka pitää sua sirkuseläimenä ja repeilee sun rähjäämiselle.

Onko sulla elämässä jotain, mistä oot ylpeä tai iloinen?

Olen keskinkertaisen yläpuolella jo syntyjäni. Myös nuoruuteni ja lapsuuteni kului top tenissä. Ei se hullumalle tunnu, kun on tähän ikään mennessä saavuttanut jo lähes miljoonaomaisuuden laittamatta tikkuakaan ristiin sen eteen. Matkustellut olen, asunut ulkomailla (lyhytaikisesti, mutta kumminkin), puhunut kolmea vierasta kieltä jne.

Ap

Ei kun nyt sä et ymmärrä.

Sulla voi olla miljoonaomaisuus ja voit olla sekä helvetin älykäs että lahjakas. Ihan sama. Silti sä et kykene yhtään mihinkään. Ne sun hienot ominaisuudet ja varallisuus ei vie sua mihinkään. Sä vaan möyhööt ja oot pilkan kohde täällä. Eli ei, et ole edes keskinkertainen vaan nimenomaan oman elämäsi häviäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini isä oli tämä henkilö. Ei siis joku sedän kummin vävy.

Ap

No miltä tuntuu, ettet itse yllä elämässä edes keskinkertaisuuteen?

Sullahan on kaikki täysin päin metsää. Et kyennyt normaaliin perhe-elämään. Törötät siellä viikko sitten siivotussa kämpässäsi ja avaudut täällä ( kiukkuisen kasiluokkalaisen kielenkäytöllä varustettuna ) ventovieraille, jotka pitää sua sirkuseläimenä ja repeilee sun rähjäämiselle.

Onko sulla elämässä jotain, mistä oot ylpeä tai iloinen?

Olen keskinkertaisen yläpuolella jo syntyjäni. Myös nuoruuteni ja lapsuuteni kului top tenissä. Ei se hullumalle tunnu, kun on tähän ikään mennessä saavuttanut jo lähes miljoonaomaisuuden laittamatta tikkuakaan ristiin sen eteen. Matkustellut olen, asunut ulkomailla (lyhytaikisesti, mutta kumminkin), puhunut kolmea vierasta kieltä jne.

Ap

Ei kun nyt sä et ymmärrä.

Sulla voi olla miljoonaomaisuus ja voit olla sekä helvetin älykäs että lahjakas. Ihan sama. Silti sä et kykene yhtään mihinkään. Ne sun hienot ominaisuudet ja varallisuus ei vie sua mihinkään. Sä vaan möyhööt ja oot pilkan kohde täällä. Eli ei, et ole edes keskinkertainen vaan nimenomaan oman elämäsi häviäjä.

Kyllä mä kykenen. Mä ymmärrän muita ihmisiä paljon paremmin ja tarkemmin, kuin esimerkiksi sinä. Kehityn vapaudessa myös jatkuvasti, siis sellaisessa riippumattomuudessa toisista. Se ei sitä tarkoita, ettenkö voisi haluta heihin yhteyttä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini isä oli tämä henkilö. Ei siis joku sedän kummin vävy.

Ap

No miltä tuntuu, ettet itse yllä elämässä edes keskinkertaisuuteen?

Sullahan on kaikki täysin päin metsää. Et kyennyt normaaliin perhe-elämään. Törötät siellä viikko sitten siivotussa kämpässäsi ja avaudut täällä ( kiukkuisen kasiluokkalaisen kielenkäytöllä varustettuna ) ventovieraille, jotka pitää sua sirkuseläimenä ja repeilee sun rähjäämiselle.

Onko sulla elämässä jotain, mistä oot ylpeä tai iloinen?

Olen keskinkertaisen yläpuolella jo syntyjäni. Myös nuoruuteni ja lapsuuteni kului top tenissä. Ei se hullumalle tunnu, kun on tähän ikään mennessä saavuttanut jo lähes miljoonaomaisuuden laittamatta tikkuakaan ristiin sen eteen. Matkustellut olen, asunut ulkomailla (lyhytaikisesti, mutta kumminkin), puhunut kolmea vierasta kieltä jne.

Ap

Ei kun nyt sä et ymmärrä.

Sulla voi olla miljoonaomaisuus ja voit olla sekä helvetin älykäs että lahjakas. Ihan sama. Silti sä et kykene yhtään mihinkään. Ne sun hienot ominaisuudet ja varallisuus ei vie sua mihinkään. Sä vaan möyhööt ja oot pilkan kohde täällä. Eli ei, et ole edes keskinkertainen vaan nimenomaan oman elämäsi häviäjä.

Kyllä mä kykenen. Mä ymmärrän muita ihmisiä paljon paremmin ja tarkemmin, kuin esimerkiksi sinä. Kehityn vapaudessa myös jatkuvasti, siis sellaisessa riippumattomuudessa toisista. Se ei sitä tarkoita, ettenkö voisi haluta heihin yhteyttä.

Ap

Tai sanotaanko näin, että mä ymmärrän sinua paljon paremmin, milloin en ymmärrä jotakuta ventovierasta tai tutumpaakaan ihmistä, enkä mene loukkaamaan häntä sillä, etten ymmärtänyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Sun äidillesi tulee olemaan aivan sama, soitatko vai jätätkö soittamatta. Ei sekään sulle soittele ja luultavasti kiitollinen jokaisesta päivästä, kun susta ei kuulu. Sulla tulee aina olemaan lyhyin tikku kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Jos äitisi ei ollut syytön uhri omassa lapsuudessaan niin olet tuominnut itsesikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Sun äidillesi tulee olemaan aivan sama, soitatko vai jätätkö soittamatta. Ei sekään sulle soittele ja luultavasti kiitollinen jokaisesta päivästä, kun susta ei kuulu. Sulla tulee aina olemaan lyhyin tikku kädessä.

Ei ollut viime vuonna. Soitti "sattumalta" varmaan juuri pari päivää sen jälkeen miehelle ja kyseli perääni, kun ei "minusta kuulu".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Narsistin lapsi, joka on perinyt vanhempansa geenit, eikä ole saanut lapsuudessaan sitä mitä suurin osa ihmisistä on vanhemmiltaan saanut, ei ole tietoinen siitä mitä häneltä puuttuu perimänsä ja kasvatuksensa seurauksena.

Huomaan sinussa aivan samoja piirteitä kuin äidissäsi, jota syytät pilalle menneestä elämästäsi ja juuri siksi kehotin sinua muutamassakin kirjoituksessani hylkäämään perheesi.

Ainakin siihen saakka kun alat ymmätämään omaa narsismiasi, joka on ilmiselvää lukiessani kirjoituksiasi eri palstoilta.

Narsisimista tai psykopatiasta ei parane, mutta harjoituksen kautta pystyy jollakin tavalla ymmärtämään miltä toisesta ihmisestä oma käyttäytyminen voi tuntua.

Tiedän tämän kokemuksen kautta, sillä omaan itse hyvin paljon narsistisia piirteitä omassa käyttäytymisessäni.

Kokemuksen kautta osaan kuitenkin suojella läheisiäni omalta "tunteettomuudeltani", sillä miksi tekisin pahaa omaan tunteettomuuteeni syyttömille ihmisille.

Olen kasvatukseni ja eletyn elämäni tulos, mutta voin omia luontaisia tapumuksiani hillitsemällä tehdä läheisilleni siedettävämmän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Jos äitisi ei ollut syytön uhri omassa lapsuudessaan niin olet tuominnut itsesikin.

No siis mä raivosin äidilleni lapsena, että kohtelis mua paremmin. Eikä se silti kohdellut, vaan satutti. Miten sellaista voi pitää uhrina? Tarviiko omien lasteni kokea sellaista? Ei tarvitse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini isä oli tämä henkilö. Ei siis joku sedän kummin vävy.

Ap

No miltä tuntuu, ettet itse yllä elämässä edes keskinkertaisuuteen?

Sullahan on kaikki täysin päin metsää. Et kyennyt normaaliin perhe-elämään. Törötät siellä viikko sitten siivotussa kämpässäsi ja avaudut täällä ( kiukkuisen kasiluokkalaisen kielenkäytöllä varustettuna ) ventovieraille, jotka pitää sua sirkuseläimenä ja repeilee sun rähjäämiselle.

Onko sulla elämässä jotain, mistä oot ylpeä tai iloinen?

Olen keskinkertaisen yläpuolella jo syntyjäni. Myös nuoruuteni ja lapsuuteni kului top tenissä. Ei se hullumalle tunnu, kun on tähän ikään mennessä saavuttanut jo lähes miljoonaomaisuuden laittamatta tikkuakaan ristiin sen eteen. Matkustellut olen, asunut ulkomailla (lyhytaikisesti, mutta kumminkin), puhunut kolmea vierasta kieltä jne.

Ap

Ei kun nyt sä et ymmärrä.

Sulla voi olla miljoonaomaisuus ja voit olla sekä helvetin älykäs että lahjakas. Ihan sama. Silti sä et kykene yhtään mihinkään. Ne sun hienot ominaisuudet ja varallisuus ei vie sua mihinkään. Sä vaan möyhööt ja oot pilkan kohde täällä. Eli ei, et ole edes keskinkertainen vaan nimenomaan oman elämäsi häviäjä.

Kyllä mä kykenen. Mä ymmärrän muita ihmisiä paljon paremmin ja tarkemmin, kuin esimerkiksi sinä. Kehityn vapaudessa myös jatkuvasti, siis sellaisessa riippumattomuudessa toisista. Se ei sitä tarkoita, ettenkö voisi haluta heihin yhteyttä.

Ap

Tai sanotaanko näin, että mä ymmärrän sinua paljon paremmin, milloin en ymmärrä jotakuta ventovierasta tai tutumpaakaan ihmistä, enkä mene loukkaamaan häntä sillä, etten ymmärtänyt.

Ap

Sun lauserakenteet on epäselvää sönköttämistä. Kehittäisitpä itseäsi. Et muuten vastannut kun kysyin, että oletko elämässäsi jostain iloinen. Oletko?

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Narsistin lapsi, joka on perinyt vanhempansa geenit, eikä ole saanut lapsuudessaan sitä mitä suurin osa ihmisistä on vanhemmiltaan saanut, ei ole tietoinen siitä mitä häneltä puuttuu perimänsä ja kasvatuksensa seurauksena.

Huomaan sinussa aivan samoja piirteitä kuin äidissäsi, jota syytät pilalle menneestä elämästäsi ja juuri siksi kehotin sinua muutamassakin kirjoituksessani hylkäämään perheesi.

Ainakin siihen saakka kun alat ymmätämään omaa narsismiasi, joka on ilmiselvää lukiessani kirjoituksiasi eri palstoilta.

Narsisimista tai psykopatiasta ei parane, mutta harjoituksen kautta pystyy jollakin tavalla ymmärtämään miltä toisesta ihmisestä oma käyttäytyminen voi tuntua.

Tiedän tämän kokemuksen kautta, sillä omaan itse hyvin paljon narsistisia piirteitä omassa käyttäytymisessäni.

Kokemuksen kautta osaan kuitenkin suojella läheisiäni omalta "tunteettomuudeltani", sillä miksi tekisin pahaa omaan tunteettomuuteeni syyttömille ihmisille.

Olen kasvatukseni ja eletyn elämäni tulos, mutta voin omia luontaisia tapumuksiani hillitsemällä tehdä läheisilleni siedettävämmän elämän.

Osaan minäkin suojella. Kuvitteletko, että olen yhtään niin hankala, kuin voisin olla? Toisekseen minusta se on VÄÄRIN, jos minun pitää lässyttää muille ihmisille, (mies), joka on aikuinen ja saa luvan vastata ja kantaa vastuun itsestään. Jos ei mun käytös miellytä, niin missä on ovet sun muut?

Mutta siis ei ole ovi kolahtanut, miehellä. Joten olen ok. Ja itse en hyväksy sitä, että minua rajoitetaan, haluan ja aion ennemmin parantua ja kehittyä ulos äitini minulle antamista vihan ja kenties uhrinkin vaatteista.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini isä oli tämä henkilö. Ei siis joku sedän kummin vävy.

Ap

No miltä tuntuu, ettet itse yllä elämässä edes keskinkertaisuuteen?

Sullahan on kaikki täysin päin metsää. Et kyennyt normaaliin perhe-elämään. Törötät siellä viikko sitten siivotussa kämpässäsi ja avaudut täällä ( kiukkuisen kasiluokkalaisen kielenkäytöllä varustettuna ) ventovieraille, jotka pitää sua sirkuseläimenä ja repeilee sun rähjäämiselle.

Onko sulla elämässä jotain, mistä oot ylpeä tai iloinen?

Olen keskinkertaisen yläpuolella jo syntyjäni. Myös nuoruuteni ja lapsuuteni kului top tenissä. Ei se hullumalle tunnu, kun on tähän ikään mennessä saavuttanut jo lähes miljoonaomaisuuden laittamatta tikkuakaan ristiin sen eteen. Matkustellut olen, asunut ulkomailla (lyhytaikisesti, mutta kumminkin), puhunut kolmea vierasta kieltä jne.

Ap

Ei kun nyt sä et ymmärrä.

Sulla voi olla miljoonaomaisuus ja voit olla sekä helvetin älykäs että lahjakas. Ihan sama. Silti sä et kykene yhtään mihinkään. Ne sun hienot ominaisuudet ja varallisuus ei vie sua mihinkään. Sä vaan möyhööt ja oot pilkan kohde täällä. Eli ei, et ole edes keskinkertainen vaan nimenomaan oman elämäsi häviäjä.

Kyllä mä kykenen. Mä ymmärrän muita ihmisiä paljon paremmin ja tarkemmin, kuin esimerkiksi sinä. Kehityn vapaudessa myös jatkuvasti, siis sellaisessa riippumattomuudessa toisista. Se ei sitä tarkoita, ettenkö voisi haluta heihin yhteyttä.

Ap

Tai sanotaanko näin, että mä ymmärrän sinua paljon paremmin, milloin en ymmärrä jotakuta ventovierasta tai tutumpaakaan ihmistä, enkä mene loukkaamaan häntä sillä, etten ymmärtänyt.

Ap

Sun lauserakenteet on epäselvää sönköttämistä. Kehittäisitpä itseäsi. Et muuten vastannut kun kysyin, että oletko elämässäsi jostain iloinen. Oletko?

Olen tosta mitä kerroin. Plus se biisi, siinä on mun elämäni sulle esitettynä.

Ap

Minusta se on uhrin rajoittamista, jos väärin toimivaa ei auteta, että eheytyy, vaan hänen elämänsä menee mitä lie varoessa, mitä hänen kohdallaan ei kenenkään tarvinnut varoa (satuttaminen sun muu). Tietenkin se on sitten pakollinen valinta, jos ei vain tiedä, miten saisi apua. Muuten sitä kyllä etsii.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini isä oli tämä henkilö. Ei siis joku sedän kummin vävy.

Ap

No miltä tuntuu, ettet itse yllä elämässä edes keskinkertaisuuteen?

Sullahan on kaikki täysin päin metsää. Et kyennyt normaaliin perhe-elämään. Törötät siellä viikko sitten siivotussa kämpässäsi ja avaudut täällä ( kiukkuisen kasiluokkalaisen kielenkäytöllä varustettuna ) ventovieraille, jotka pitää sua sirkuseläimenä ja repeilee sun rähjäämiselle.

Onko sulla elämässä jotain, mistä oot ylpeä tai iloinen?

Olen keskinkertaisen yläpuolella jo syntyjäni. Myös nuoruuteni ja lapsuuteni kului top tenissä. Ei se hullumalle tunnu, kun on tähän ikään mennessä saavuttanut jo lähes miljoonaomaisuuden laittamatta tikkuakaan ristiin sen eteen. Matkustellut olen, asunut ulkomailla (lyhytaikisesti, mutta kumminkin), puhunut kolmea vierasta kieltä jne.

Ap

Ei kun nyt sä et ymmärrä.

Sulla voi olla miljoonaomaisuus ja voit olla sekä helvetin älykäs että lahjakas. Ihan sama. Silti sä et kykene yhtään mihinkään. Ne sun hienot ominaisuudet ja varallisuus ei vie sua mihinkään. Sä vaan möyhööt ja oot pilkan kohde täällä. Eli ei, et ole edes keskinkertainen vaan nimenomaan oman elämäsi häviäjä.

Kyllä mä kykenen. Mä ymmärrän muita ihmisiä paljon paremmin ja tarkemmin, kuin esimerkiksi sinä. Kehityn vapaudessa myös jatkuvasti, siis sellaisessa riippumattomuudessa toisista. Se ei sitä tarkoita, ettenkö voisi haluta heihin yhteyttä.

Ap

Tai sanotaanko näin, että mä ymmärrän sinua paljon paremmin, milloin en ymmärrä jotakuta ventovierasta tai tutumpaakaan ihmistä, enkä mene loukkaamaan häntä sillä, etten ymmärtänyt.

Ap

Sun lauserakenteet on epäselvää sönköttämistä. Kehittäisitpä itseäsi. Et muuten vastannut kun kysyin, että oletko elämässäsi jostain iloinen. Oletko?

Olen tosta mitä kerroin. Plus se biisi, siinä on mun elämäni sulle esitettynä.

Ap

Alkuperäinen kappalehan on Boys keep swinging, eli kappale on pojista. Että ehkä se tunnelma ajoittuu myös sinne omaan teini-ikäisyyteeni tai näin. Hiukan tsoukilla toki ;)

Ap

Onko se itse Laamasen Sirpa joka kirjoittelee? Ajatusmaailma/omahyväisyys tuntuu identtiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.

Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)

Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.

Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?

Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?

Ap

Ja se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?

Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?

Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?

Sinun vai lastesi?

Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.

Ap

Jos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?

Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?

Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.

Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?

Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.

Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?

Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.

Ap

Tämä menee jo komiikan puolelle :-)

Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.

Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.

Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)

Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.

Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?

Ap

Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.

Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?

En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?

Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.

Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.

Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.

Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.

Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.

He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.

Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?

Ap

Jos äitisi on mielestäsi tehnyt sinulle lapsena pahaa, niin miksi et katkaisisi välejä kokonaan, etkä enää vaatisi vanhalta ihmiseltä anteeksipyyntöjä asioista, jotka eivät hänen mielestään olleet vääriä.

Äitisi on samalla tavalla oman kasvatuksena "uhri" kuin sinäkin.

Toinen vaihtoehto (jonka olen itse tehnyt) on antaa anteeksi menneet vääryydet, sillä hyvin harva vanhempi tekee lapsilleen tietoisesti pahaa ja niihin vääryyksiin on useimmiten syynä niiden vanhempien omassa lapsuudessa kokemat asiat.

Ei oma lapsuuteni ollut ruusuilla tanssimista ja meidän lasuudenperheessä jokaviikkoisena kohokohtina olivat poliisit, sosiaalivirkailijat ja väkivalta.

Jossain vaiheessa vain tajusin, ettei äitini ollut paha, vaan rikkinäinen ihminen, oman kasvatuksensa ja elämänsä syytön uhri.

Hän yritti parhaansa ja piti kuitenkin yksinhuoltajana lapsensa itsellään (asetti kaikesta paskasta huolimatta meidät etusijalle) ja ne syyt mitkä lapsuudestani tekivät inhottavia, eivät olleet äitini valintojen syytä. Siihen vaikuttivat paljon enemmän köyhyys, mielenterveysongelmat ym. yhteiskunnan rakenteet.

Mun äiti ei ollut oman kasvatuksensa syytön uhri, vaan narsistinen, se on täysin eri asia. Ja en mä äitiini olekaan yhteydessä ollut tammikuusta -18 alkaen. Odotan ilolla äitienpäivää, jolloin voin taas jättää onnittelematta.

Ap

Sun äidillesi tulee olemaan aivan sama, soitatko vai jätätkö soittamatta. Ei sekään sulle soittele ja luultavasti kiitollinen jokaisesta päivästä, kun susta ei kuulu. Sulla tulee aina olemaan lyhyin tikku kädessä.

Ei ollut viime vuonna. Soitti "sattumalta" varmaan juuri pari päivää sen jälkeen miehelle ja kyseli perääni, kun ei "minusta kuulu".

Ap

Että oikein soitti sun miehelle pari päivää äitienpäivän jälkeen. No kylläpä sitten olet todella tärkeä hänelle! Mahtoi vihloa äitiä🤣🤣. Edelleen sulla lyhyin tikku. Et kiinnosta ketään. Pelkkää viihdearvoa avlle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäitini isä oli tämä henkilö. Ei siis joku sedän kummin vävy.

Ap

No miltä tuntuu, ettet itse yllä elämässä edes keskinkertaisuuteen?

Sullahan on kaikki täysin päin metsää. Et kyennyt normaaliin perhe-elämään. Törötät siellä viikko sitten siivotussa kämpässäsi ja avaudut täällä ( kiukkuisen kasiluokkalaisen kielenkäytöllä varustettuna ) ventovieraille, jotka pitää sua sirkuseläimenä ja repeilee sun rähjäämiselle.

Onko sulla elämässä jotain, mistä oot ylpeä tai iloinen?

Olen keskinkertaisen yläpuolella jo syntyjäni. Myös nuoruuteni ja lapsuuteni kului top tenissä. Ei se hullumalle tunnu, kun on tähän ikään mennessä saavuttanut jo lähes miljoonaomaisuuden laittamatta tikkuakaan ristiin sen eteen. Matkustellut olen, asunut ulkomailla (lyhytaikisesti, mutta kumminkin), puhunut kolmea vierasta kieltä jne.

Ap

Ei kun nyt sä et ymmärrä.

Sulla voi olla miljoonaomaisuus ja voit olla sekä helvetin älykäs että lahjakas. Ihan sama. Silti sä et kykene yhtään mihinkään. Ne sun hienot ominaisuudet ja varallisuus ei vie sua mihinkään. Sä vaan möyhööt ja oot pilkan kohde täällä. Eli ei, et ole edes keskinkertainen vaan nimenomaan oman elämäsi häviäjä.

Kyllä mä kykenen. Mä ymmärrän muita ihmisiä paljon paremmin ja tarkemmin, kuin esimerkiksi sinä. Kehityn vapaudessa myös jatkuvasti, siis sellaisessa riippumattomuudessa toisista. Se ei sitä tarkoita, ettenkö voisi haluta heihin yhteyttä.

Ap

Tai sanotaanko näin, että mä ymmärrän sinua paljon paremmin, milloin en ymmärrä jotakuta ventovierasta tai tutumpaakaan ihmistä, enkä mene loukkaamaan häntä sillä, etten ymmärtänyt.

Ap

Sun lauserakenteet on epäselvää sönköttämistä. Kehittäisitpä itseäsi. Et muuten vastannut kun kysyin, että oletko elämässäsi jostain iloinen. Oletko?

Olen tosta mitä kerroin. Plus se biisi, siinä on mun elämäni sulle esitettynä.

Ap

Alkuperäinen kappalehan on Boys keep swinging, eli kappale on pojista. Että ehkä se tunnelma ajoittuu myös sinne omaan teini-ikäisyyteeni tai näin. Hiukan tsoukilla toki ;)

Ap

Ketään ei kiinnosta sun elämäsbiisit. Lastesi kohtalo on se joka täällä ihmisiä huolestuttaa. Sinä olet jo aikuinen etkä enää teinityttö biiseinesi