Lue keskustelun säännöt.
Mulla on niin paha olo, etten voi tavata lapsiani
09.03.2019 |
Mitä tämän ajatteleminen nyt sitten hyödyttää? Kun keskityn tseeni ja omaan ongelmaani, enkä siihen, kuka on minulle pahan olon aiheuttanut? Näin minulle on palstalla neuvottu, että muihin keskittyminen ei auta mitään.
Kommentit (1132)
MyrskyluodonMaija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApSe, että ajattelet vain itseäsi, on koko ongelman alku ja juuri. Se on se syy, miksi elämäsi ei ole kunnossa. Narsistivanhemman lapsena ei tosiaan ole usein tilaa ajatella muuta kuin omaa selviytymistään, ja se on ihan ymmärrettävää niissä olosuhteissa, mutta sinun on ymmärrettävä, että olet nyt aikuinen ihminen ja tilanteesi ei ole enää sama kuin se silloin lapsena oli. Se, että ajattelee muitakin ihmisiä ei todellakaan tarkoita, että alistuu muiden ovimatoksi ja hukkaa itsensä kokonaan. Se on vain sitä tavallista empatiaa, mitä 99% ihmisistä on. Empatian kokeminen voi olla pelottavaa, koska joskus se altistaa tuntemaan myös toisen surut, mutta siitä saa paljon enemmän kuin mitä se ottaa koska empatian avulla voi myös iloita toisten iloista. Empatia merkitsee kaikkea muuta kuin yksinäisyyttä, koska empatia on edellytys aidoille ihmiskontakteille ja aidolle rakkaudelle.
Jokainen pitää huolta itsestään, mutta vanhemmalle ei ole "valinta" pitää huolta omista lapsistaan. Se on lain edellyttämää toimintaa. Jos tätä lakia rikkoo, oikeus olla omien lasten kanssa otetaan pois. Vain antautumalla empatialle voi todella ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Jos haluat olla lastesi kanssa, sinun pitää ensin ajatella sitä, mitä lapsi tarvitsee, ja vasta sitten sitä, mitä sinä tarvitset. Itsensä ajatteleminen yli lapsen tarpeiden ei toimisi edes siinä tapauksessa että laki ei olisi lapsen oikeuksien puolella, koska vanhemman itsekäs toiminta satuttaa lasta ja lapsi haluaa mahdollisimman nopeasti tällaisesta vanhemmasta eroon.
Hieno kirjoitus mutta valitettavasti ap:n kaltaiset ihmiset eivät koskaan tule menemään itseensä/ajattelemaan muita ja järjen ääni menee täysin hukkaan.
Voisin lyödä vetoa että ap:llä ei ole yhden ainoaa pitkäaikaista ystävää tai työpaikkaa jota ei olisi omalla käytöksellään ryssinyt. Kukaan ei halua tuollaista ihmistä näköpiiriinsä.
Pieleen meni molemmat arvauksesi. Nykyisessä työssäni olen ollut vuodesta 2011 ja vaihdoin paikkaa muuton takia. Vanhin hengissä oleva ystävyyssuhteeni on alkanut 3. luokalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApSe, että ajattelet vain itseäsi, on koko ongelman alku ja juuri. Se on se syy, miksi elämäsi ei ole kunnossa. Narsistivanhemman lapsena ei tosiaan ole usein tilaa ajatella muuta kuin omaa selviytymistään, ja se on ihan ymmärrettävää niissä olosuhteissa, mutta sinun on ymmärrettävä, että olet nyt aikuinen ihminen ja tilanteesi ei ole enää sama kuin se silloin lapsena oli. Se, että ajattelee muitakin ihmisiä ei todellakaan tarkoita, että alistuu muiden ovimatoksi ja hukkaa itsensä kokonaan. Se on vain sitä tavallista empatiaa, mitä 99% ihmisistä on. Empatian kokeminen voi olla pelottavaa, koska joskus se altistaa tuntemaan myös toisen surut, mutta siitä saa paljon enemmän kuin mitä se ottaa koska empatian avulla voi myös iloita toisten iloista. Empatia merkitsee kaikkea muuta kuin yksinäisyyttä, koska empatia on edellytys aidoille ihmiskontakteille ja aidolle rakkaudelle.
Jokainen pitää huolta itsestään, mutta vanhemmalle ei ole "valinta" pitää huolta omista lapsistaan. Se on lain edellyttämää toimintaa. Jos tätä lakia rikkoo, oikeus olla omien lasten kanssa otetaan pois. Vain antautumalla empatialle voi todella ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Jos haluat olla lastesi kanssa, sinun pitää ensin ajatella sitä, mitä lapsi tarvitsee, ja vasta sitten sitä, mitä sinä tarvitset. Itsensä ajatteleminen yli lapsen tarpeiden ei toimisi edes siinä tapauksessa että laki ei olisi lapsen oikeuksien puolella, koska vanhemman itsekäs toiminta satuttaa lasta ja lapsi haluaa mahdollisimman nopeasti tällaisesta vanhemmasta eroon.
Odotat nyt ihan liikaa ja varsinkin liian nopeasti narsistin vahingoittamalta ihmiseltä. Meinaan oikeastaan se tuli minulle ekaa kertaa mieleen, että en ole suunnitellut valintojani kenenkään muun asema mielessäni, kuin omani, kun tuo eräs kirjoittaja mainitsi sen esimerkissään. Eipä siinä mitään, en minäkään oleta, että minut otetaan lukuun. Sekään ei tietenkään ole kovin hyvä asia.
Ap
Korjaan: Kyllä sinä juuri odotat että sinut otetaan lukuun. Jopa yli pienten lastesi Sinun etusi on se Numero Yksi tämän maanpäällä. Olet kuin pikkukakara joka vaatii itselleen kaikkea muttei huomaa oman lapsen hätää.
Puhut siitä kuinka äitisi on narsisti muttet huomaa että olet itse samaa kastia. (Anteeksi nyt etten lisännyt tuohon kuninkaallista arvonimeä)
Myrskyluodon Maija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApSe, että ajattelet vain itseäsi, on koko ongelman alku ja juuri. Se on se syy, miksi elämäsi ei ole kunnossa. Narsistivanhemman lapsena ei tosiaan ole usein tilaa ajatella muuta kuin omaa selviytymistään, ja se on ihan ymmärrettävää niissä olosuhteissa, mutta sinun on ymmärrettävä, että olet nyt aikuinen ihminen ja tilanteesi ei ole enää sama kuin se silloin lapsena oli. Se, että ajattelee muitakin ihmisiä ei todellakaan tarkoita, että alistuu muiden ovimatoksi ja hukkaa itsensä kokonaan. Se on vain sitä tavallista empatiaa, mitä 99% ihmisistä on. Empatian kokeminen voi olla pelottavaa, koska joskus se altistaa tuntemaan myös toisen surut, mutta siitä saa paljon enemmän kuin mitä se ottaa koska empatian avulla voi myös iloita toisten iloista. Empatia merkitsee kaikkea muuta kuin yksinäisyyttä, koska empatia on edellytys aidoille ihmiskontakteille ja aidolle rakkaudelle.
Jokainen pitää huolta itsestään, mutta vanhemmalle ei ole "valinta" pitää huolta omista lapsistaan. Se on lain edellyttämää toimintaa. Jos tätä lakia rikkoo, oikeus olla omien lasten kanssa otetaan pois. Vain antautumalla empatialle voi todella ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Jos haluat olla lastesi kanssa, sinun pitää ensin ajatella sitä, mitä lapsi tarvitsee, ja vasta sitten sitä, mitä sinä tarvitset. Itsensä ajatteleminen yli lapsen tarpeiden ei toimisi edes siinä tapauksessa että laki ei olisi lapsen oikeuksien puolella, koska vanhemman itsekäs toiminta satuttaa lasta ja lapsi haluaa mahdollisimman nopeasti tällaisesta vanhemmasta eroon.
Odotat nyt ihan liikaa ja varsinkin liian nopeasti narsistin vahingoittamalta ihmiseltä. Meinaan oikeastaan se tuli minulle ekaa kertaa mieleen, että en ole suunnitellut valintojani kenenkään muun asema mielessäni, kuin omani, kun tuo eräs kirjoittaja mainitsi sen esimerkissään. Eipä siinä mitään, en minäkään oleta, että minut otetaan lukuun. Sekään ei tietenkään ole kovin hyvä asia.
Ap
Mutta sanotaanko niin, että olen surullinen tietäessäni tämän. Toisekseen jos se olisi mahdollista, haluaisin kehittyä sen kirjoittajan mainitsemaan suuntaan.
Ap
Mitä haet tällä ketjulla ap? Oikeutusta sille että et tapaa lapsiasi kun sulla on paha olla? Et saa sellaista koska sellainen käytös ei ole oikeutettua, se on väärin sun lapsia kohtaan koska aiheuttaa heille pahan olon. Oikea tapa toimia olisi kantaa vastuu omista tunteistaan ja toiminnastaan eli tässä tapauksessa yksinkertaisesti kestää se oma paha olonsa ja siitä huolimatta tavata ne lapset ettei niille tule paha olo. Itku ja kiukuttelu ei muuta asiaa, jokainen aikuinen ihminen nyt vain on itse vastuussa itsestään, omista tunteistaan ja toiminnastaan. Ellet kasva siihen niin mikään ei tule muuttumaan paremmaksi sun elämässä ja se muutos alkaa siitä että sä muutat omaa toimintaasi, ei mistään muusta. Tai sitten voit jatkaa itkua ja kiukuttelua ja mikään ei muutu paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApJos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?
Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?
Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.
Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?
Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.
Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?
Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.
Ap
Tämä menee jo komiikan puolelle :-)
Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.
Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.
Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)
Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApJos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?
Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?
Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.
Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?
Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.
Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?
Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.
ApTämä menee jo komiikan puolelle :-)
Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.
Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.
Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)
Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.
Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApSe, että ajattelet vain itseäsi, on koko ongelman alku ja juuri. Se on se syy, miksi elämäsi ei ole kunnossa. Narsistivanhemman lapsena ei tosiaan ole usein tilaa ajatella muuta kuin omaa selviytymistään, ja se on ihan ymmärrettävää niissä olosuhteissa, mutta sinun on ymmärrettävä, että olet nyt aikuinen ihminen ja tilanteesi ei ole enää sama kuin se silloin lapsena oli. Se, että ajattelee muitakin ihmisiä ei todellakaan tarkoita, että alistuu muiden ovimatoksi ja hukkaa itsensä kokonaan. Se on vain sitä tavallista empatiaa, mitä 99% ihmisistä on. Empatian kokeminen voi olla pelottavaa, koska joskus se altistaa tuntemaan myös toisen surut, mutta siitä saa paljon enemmän kuin mitä se ottaa koska empatian avulla voi myös iloita toisten iloista. Empatia merkitsee kaikkea muuta kuin yksinäisyyttä, koska empatia on edellytys aidoille ihmiskontakteille ja aidolle rakkaudelle.
Jokainen pitää huolta itsestään, mutta vanhemmalle ei ole "valinta" pitää huolta omista lapsistaan. Se on lain edellyttämää toimintaa. Jos tätä lakia rikkoo, oikeus olla omien lasten kanssa otetaan pois. Vain antautumalla empatialle voi todella ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Jos haluat olla lastesi kanssa, sinun pitää ensin ajatella sitä, mitä lapsi tarvitsee, ja vasta sitten sitä, mitä sinä tarvitset. Itsensä ajatteleminen yli lapsen tarpeiden ei toimisi edes siinä tapauksessa että laki ei olisi lapsen oikeuksien puolella, koska vanhemman itsekäs toiminta satuttaa lasta ja lapsi haluaa mahdollisimman nopeasti tällaisesta vanhemmasta eroon.
Odotat nyt ihan liikaa ja varsinkin liian nopeasti narsistin vahingoittamalta ihmiseltä. Meinaan oikeastaan se tuli minulle ekaa kertaa mieleen, että en ole suunnitellut valintojani kenenkään muun asema mielessäni, kuin omani, kun tuo eräs kirjoittaja mainitsi sen esimerkissään. Eipä siinä mitään, en minäkään oleta, että minut otetaan lukuun. Sekään ei tietenkään ole kovin hyvä asia.
Ap
Minäkin olen narsistin syvästi vaurioittama ihminen. Mutta minä tein sen valinnan, että en potki toisia kuten minua on potkittu. Jos ei osaa nähdä arvoa sellaisessa valinnassa moraalisesti, niin ajattele asiaa siltä kannalta, että epäitsekkyydestä itse asiassa hyötyy enemmän kuin itsekkyydestä koska yhteistyöllä ja jakamisella saa enemmän aikaiseksi. Yksi muurahainen ei saisi aikaiseksi sitä, mitä kokonainen keko muurahaisia saa rakennettua. Ja vaikka yhteisen työn hedelmät jaetaan, niin niitä on silti enemmän jaettavaksi kuin mitä yksin ja vain itseään varten puurtaessa olisi. On tunnetasolla helpompaa olla iloinen koko ympäristönsä onnistumisista kuin suhtautua kaikkeen ja kaikkiin kilpailuna, jossa joku muu on aina väistämättä vielä vähän parempi ja sitten ketuttaa. Normaalit ihmiset muutenkin huomaavat itsekkyyden ja pitävät sitä vastenmielisenä ja kuritettavana piirteenä. Ja kaikki ihmisvuorovaikutukset ovat itsekkäälle ihmiselle sitä "Euroshopper-versiota" - empaattinen ihminen saa gourmeeta.
Kannattaa siis ihan oman hyötynsä puolesta miettiä asiaa. Juttele vaikka terapeuttisi kanssa empatiasta. Empatiassa on paljon voitettavaa ja vähän hävittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApJos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?
Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?
Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.
Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?
Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.
Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?
Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.
ApTämä menee jo komiikan puolelle :-)
Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.
Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.
Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)
Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.
Ja sinä itket kuin joku keskenkasvuinen omasta elämästään vastaamaton vauva. Eiköhän ole kuule ihan aikuisen ihmisen valinta se, mitä mies tekee. Lopeta jo toi uhriutuminen löysässä hirressä roikottamisesta. Syy tehdä yhteistyötä on sama kuin itsellä: elää valintojensa kanssa. Ja se on JOKAISEN OMA VALINTA. Kukaan ei pakota toisia kantamaan vastuutaan osaamansa verran. Mieshän saa aivan vapaasti häipyä minne haluaisi, siis ehdottaa sitä, ja sitten katsoisimme, miten se parhaiten sovitaan. Sellaista on SOPIMINEN. never heard?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApSe, että ajattelet vain itseäsi, on koko ongelman alku ja juuri. Se on se syy, miksi elämäsi ei ole kunnossa. Narsistivanhemman lapsena ei tosiaan ole usein tilaa ajatella muuta kuin omaa selviytymistään, ja se on ihan ymmärrettävää niissä olosuhteissa, mutta sinun on ymmärrettävä, että olet nyt aikuinen ihminen ja tilanteesi ei ole enää sama kuin se silloin lapsena oli. Se, että ajattelee muitakin ihmisiä ei todellakaan tarkoita, että alistuu muiden ovimatoksi ja hukkaa itsensä kokonaan. Se on vain sitä tavallista empatiaa, mitä 99% ihmisistä on. Empatian kokeminen voi olla pelottavaa, koska joskus se altistaa tuntemaan myös toisen surut, mutta siitä saa paljon enemmän kuin mitä se ottaa koska empatian avulla voi myös iloita toisten iloista. Empatia merkitsee kaikkea muuta kuin yksinäisyyttä, koska empatia on edellytys aidoille ihmiskontakteille ja aidolle rakkaudelle.
Jokainen pitää huolta itsestään, mutta vanhemmalle ei ole "valinta" pitää huolta omista lapsistaan. Se on lain edellyttämää toimintaa. Jos tätä lakia rikkoo, oikeus olla omien lasten kanssa otetaan pois. Vain antautumalla empatialle voi todella ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Jos haluat olla lastesi kanssa, sinun pitää ensin ajatella sitä, mitä lapsi tarvitsee, ja vasta sitten sitä, mitä sinä tarvitset. Itsensä ajatteleminen yli lapsen tarpeiden ei toimisi edes siinä tapauksessa että laki ei olisi lapsen oikeuksien puolella, koska vanhemman itsekäs toiminta satuttaa lasta ja lapsi haluaa mahdollisimman nopeasti tällaisesta vanhemmasta eroon.
Odotat nyt ihan liikaa ja varsinkin liian nopeasti narsistin vahingoittamalta ihmiseltä. Meinaan oikeastaan se tuli minulle ekaa kertaa mieleen, että en ole suunnitellut valintojani kenenkään muun asema mielessäni, kuin omani, kun tuo eräs kirjoittaja mainitsi sen esimerkissään. Eipä siinä mitään, en minäkään oleta, että minut otetaan lukuun. Sekään ei tietenkään ole kovin hyvä asia.
ApMinäkin olen narsistin syvästi vaurioittama ihminen. Mutta minä tein sen valinnan, että en potki toisia kuten minua on potkittu. Jos ei osaa nähdä arvoa sellaisessa valinnassa moraalisesti, niin ajattele asiaa siltä kannalta, että epäitsekkyydestä itse asiassa hyötyy enemmän kuin itsekkyydestä koska yhteistyöllä ja jakamisella saa enemmän aikaiseksi. Yksi muurahainen ei saisi aikaiseksi sitä, mitä kokonainen keko muurahaisia saa rakennettua. Ja vaikka yhteisen työn hedelmät jaetaan, niin niitä on silti enemmän jaettavaksi kuin mitä yksin ja vain itseään varten puurtaessa olisi. On tunnetasolla helpompaa olla iloinen koko ympäristönsä onnistumisista kuin suhtautua kaikkeen ja kaikkiin kilpailuna, jossa joku muu on aina väistämättä vielä vähän parempi ja sitten ketuttaa. Normaalit ihmiset muutenkin huomaavat itsekkyyden ja pitävät sitä vastenmielisenä ja kuritettavana piirteenä. Ja kaikki ihmisvuorovaikutukset ovat itsekkäälle ihmiselle sitä "Euroshopper-versiota" - empaattinen ihminen saa gourmeeta.
Kannattaa siis ihan oman hyötynsä puolesta miettiä asiaa. Juttele vaikka terapeuttisi kanssa empatiasta. Empatiassa on paljon voitettavaa ja vähän hävittävää.
Täh??? Ihan ihme tulkintaa. Minä kipuilen, en halua pahaa. Etkö erota sellaista toisistaan?????
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MyrskyluodonMaija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MyrskyluodonMaija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApTässä nyt viimeistään kiteytyi kaikki mitä sinusta täytyy tietää. Kuolen nauruun kun tiedän miten paha sinulla on itsesi kanssa olla, koska tiedätkö Mitä? Olet ansainnut ihan itse kaiken paskan mitä elämässäsi on ja mitä kaikkea tuleekaan vielä olemaan. Penäät empatiaa osaksesi ja itse olet äsken kirjoittamasi itsekäs heikko paskakasa :D Mahtavaa että elämässä Karma toimii! Tunnet sen kyllä ja hyvä niin:)
Olet ihan hirveä. No, tulitpahan senkin esitelleeksi, ettei jää kellekään epäselväksi.
ApVoi ei miksi sanot noin:( paha mielihän tässä ihan tulee. Eikö äskeinen kommenttini vastannut sinun tapojasi? (Anteeksi olen vielä noviisi tässä itsekkäässä ajattelussa mutta Sinulta voin oppia paljon, kerrothan siis miten voin edistyä itsekeskeisyydessäni?-Kiitos:)-
Sinä katsoit minua pitkin nenänvarttasi, ole hyvä ja pyydä anteeksi, minua on satutettu ennen sinua jo aivan tarpeeksi.
Ap
Kuule sinä itseäsi täynnä oleva lapsia riistävä paska: Minua on kohdeltu lapsena tavalla jonka perusteella voisin olla itse Ted Bundy(jos mennään sinun logiikallasi elämässä eteenpäin)- Mutta valitsin toisin, minusta tuli jopa hyvä äiti.
Ja ei, en kohtele muita kuin sinunkaltaisiasi itsekkäitä ihmisiä heille kuuluvalla arvokkuudella. Sinä olet itse valinnut olla paha, muista piittaamaton ihminen joka ajaa vain omaa etuaan eikä koskaan näe itsessä vikoja- Minusta tuli sinun vastakohtasi- Sinunkaltaisista paskiaisista huolimatta.
Sinä olet itse ansainnut pahan olosi. Sinunkaltaiset ihmiset ovat maailman syöpä. En usko että sinussa on vahvuutta koskaan muuttaa itseäsi- Ainoa mitä osaat on vaatia menetettyä lapsuuttasi takaisin. Et tule sitä saamaan. Itse sain suunnattoman eheytymiskokemuksen antamalla rakkautta ja huolenpitoa omille lapsilleni. Myös muille ihmisille. Sitä niität mitä kylvät ja sitä rataa. Kaiva pääsi ulos perseestäsi, lopeta se itselle kaiken vaatiminen ja alahan kantaa vastuuttasi lapsiasi kohtaan. Rakkautta he tuskin tulevat sinulta koskaan saamaan- korpeaa niin paljon tuollainen "äiti".
Myrskyluodon Maija
Lepää,kerää voimia ja tutustu Husin mielenterveystalon ahdistuksen hallinnan itsehoito-keinoihin.
Sitten kun vointi kohenee ja tasaantuu tapaat taas lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MyrskyluodonMaija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MyrskyluodonMaija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MyrskyluodonMaija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApTässä nyt viimeistään kiteytyi kaikki mitä sinusta täytyy tietää. Kuolen nauruun kun tiedän miten paha sinulla on itsesi kanssa olla, koska tiedätkö Mitä? Olet ansainnut ihan itse kaiken paskan mitä elämässäsi on ja mitä kaikkea tuleekaan vielä olemaan. Penäät empatiaa osaksesi ja itse olet äsken kirjoittamasi itsekäs heikko paskakasa :D Mahtavaa että elämässä Karma toimii! Tunnet sen kyllä ja hyvä niin:)
Olet ihan hirveä. No, tulitpahan senkin esitelleeksi, ettei jää kellekään epäselväksi.
ApVoi ei miksi sanot noin:( paha mielihän tässä ihan tulee. Eikö äskeinen kommenttini vastannut sinun tapojasi? (Anteeksi olen vielä noviisi tässä itsekkäässä ajattelussa mutta Sinulta voin oppia paljon, kerrothan siis miten voin edistyä itsekeskeisyydessäni?-Kiitos:)-
Sinä katsoit minua pitkin nenänvarttasi, ole hyvä ja pyydä anteeksi, minua on satutettu ennen sinua jo aivan tarpeeksi.
ApKuule sinä itseäsi täynnä oleva lapsia riistävä paska: Minua on kohdeltu lapsena tavalla jonka perusteella voisin olla itse Ted Bundy(jos mennään sinun logiikallasi elämässä eteenpäin)- Mutta valitsin toisin, minusta tuli jopa hyvä äiti.
Ja ei, en kohtele muita kuin sinunkaltaisiasi itsekkäitä ihmisiä heille kuuluvalla arvokkuudella. Sinä olet itse valinnut olla paha, muista piittaamaton ihminen joka ajaa vain omaa etuaan eikä koskaan näe itsessä vikoja- Minusta tuli sinun vastakohtasi- Sinunkaltaisista paskiaisista huolimatta.
Sinä olet itse ansainnut pahan olosi. Sinunkaltaiset ihmiset ovat maailman syöpä. En usko että sinussa on vahvuutta koskaan muuttaa itseäsi- Ainoa mitä osaat on vaatia menetettyä lapsuuttasi takaisin. Et tule sitä saamaan. Itse sain suunnattoman eheytymiskokemuksen antamalla rakkautta ja huolenpitoa omille lapsilleni. Myös muille ihmisille. Sitä niität mitä kylvät ja sitä rataa. Kaiva pääsi ulos perseestäsi, lopeta se itselle kaiken vaatiminen ja alahan kantaa vastuuttasi lapsiasi kohtaan. Rakkautta he tuskin tulevat sinulta koskaan saamaan- korpeaa niin paljon tuollainen "äiti".
Ei minun tarvitse muuttaa itseäni, eikä minulla ole mitään menetettyä lapsuutta. Luullaksesi olevasi tasapainoinen ihminen olet todella kaukana siitä, mitä minä kutsun rakkaudeksi ja minkä minä havainnoin rakkautena. Sinulla ehkä riittää sitä itsekkäästi oman itsesi jatkeille, joita lapsesi varmaankin ovat, mutta kukaan, joka on rakentava, itsensä kanssa sinut oleva ihminen, ei ole puhunut minulle noin häijysti, kuin sinä. Vaikutat aika samanlaiselta kuin minä, mutta säälittävää kyllä et tee mitään kehittyäksesi, toisin kuin itse teen. Et esim. pysty pyytämään anteeksi nenänvarttasipitkin katseluasi. Kuvitteletko, että sua sellaisesta hyväksytään?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApJos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?
Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?
Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.
Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?
Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.
Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?
Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.
ApTämä menee jo komiikan puolelle :-)
Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.
Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.
Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)
Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.
Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?
Ap
Suhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.
Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?
En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?
Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.
Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.
Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.
Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.
Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.
He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApSe, että ajattelet vain itseäsi, on koko ongelman alku ja juuri. Se on se syy, miksi elämäsi ei ole kunnossa. Narsistivanhemman lapsena ei tosiaan ole usein tilaa ajatella muuta kuin omaa selviytymistään, ja se on ihan ymmärrettävää niissä olosuhteissa, mutta sinun on ymmärrettävä, että olet nyt aikuinen ihminen ja tilanteesi ei ole enää sama kuin se silloin lapsena oli. Se, että ajattelee muitakin ihmisiä ei todellakaan tarkoita, että alistuu muiden ovimatoksi ja hukkaa itsensä kokonaan. Se on vain sitä tavallista empatiaa, mitä 99% ihmisistä on. Empatian kokeminen voi olla pelottavaa, koska joskus se altistaa tuntemaan myös toisen surut, mutta siitä saa paljon enemmän kuin mitä se ottaa koska empatian avulla voi myös iloita toisten iloista. Empatia merkitsee kaikkea muuta kuin yksinäisyyttä, koska empatia on edellytys aidoille ihmiskontakteille ja aidolle rakkaudelle.
Jokainen pitää huolta itsestään, mutta vanhemmalle ei ole "valinta" pitää huolta omista lapsistaan. Se on lain edellyttämää toimintaa. Jos tätä lakia rikkoo, oikeus olla omien lasten kanssa otetaan pois. Vain antautumalla empatialle voi todella ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Jos haluat olla lastesi kanssa, sinun pitää ensin ajatella sitä, mitä lapsi tarvitsee, ja vasta sitten sitä, mitä sinä tarvitset. Itsensä ajatteleminen yli lapsen tarpeiden ei toimisi edes siinä tapauksessa että laki ei olisi lapsen oikeuksien puolella, koska vanhemman itsekäs toiminta satuttaa lasta ja lapsi haluaa mahdollisimman nopeasti tällaisesta vanhemmasta eroon.
Odotat nyt ihan liikaa ja varsinkin liian nopeasti narsistin vahingoittamalta ihmiseltä. Meinaan oikeastaan se tuli minulle ekaa kertaa mieleen, että en ole suunnitellut valintojani kenenkään muun asema mielessäni, kuin omani, kun tuo eräs kirjoittaja mainitsi sen esimerkissään. Eipä siinä mitään, en minäkään oleta, että minut otetaan lukuun. Sekään ei tietenkään ole kovin hyvä asia.
ApMutta sanotaanko niin, että olen surullinen tietäessäni tämän. Toisekseen jos se olisi mahdollista, haluaisin kehittyä sen kirjoittajan mainitsemaan suuntaan.
Ap
No tässä oli jo hieno alku ja vähän yritystä. Hienoa.
Myrskyluodon Maija
Mulla on ollut ihan makoisa lapsuusaika, toisin kuin teillä säälittävillä alkkiskotien pennuilla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApJos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?
Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?
Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.
Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?
Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.
Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?
Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.
ApTämä menee jo komiikan puolelle :-)
Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.
Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.
Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)
Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.
Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?
ApSuhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.
Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?
En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?
Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.
Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.
Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.
Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.
Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.
Millälailla muuttaminen muuttaisi suhteeni äitiini? Avaatko hieman?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tämä ihmeellinen tämä internetin maailma.
Täällä ei tarvitse hulluja kylvää eikä kyntää. Senkun nappia painaa ja mielenterveyden koko kirjo on kaikkien nähtävillä :-)
Ap. En enää todellakaan tiedä mitä sinulle voisi sanoa, sillä tässä ketjussa näyttää kirjoittavan normaaleja ihmisiä jotka ovat tyrmistyneitä käytöksestäsi ja tekemistäsi valinnoista.
Ehkä herää kysymys, asetatko koskaan omaa toimintaasi kyseenalaiseksi ja ellet aseta, voisiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, ettet kirjoitustesi perusteella tunnu voivan henkisesti kovinkaan hyvin?
Miksi kyseenalaistaisin? Siis millälailla? Koitan harkita ja harkitsenkin kaikkia päätöksiäni etukäteen useammalta kantilta, jos niitä vain tulee miettimällä mieleen. Miksi niitä sen jälkeen enää kyseenalaistaisi? Eikö se olisi siis jossittelua?
ApJa se useammalta kantilta harkitseminen tarkoittaa?
Harkitsetko koskaan asioita muiden kuin itsesi kannalta, lastesi ja miehesi kannalta?
Jos harkitset, kumpien hyvinvointi on mielestäsi tärkeintä?
Sinun vai lastesi?
Itseninkannalta ainoastaan. Elän omaa elämääni. Ei minulle ole tullut mieleenkään katsoa minun elämääni muiden kannalta. Ehkä se liittyy siihen, miten minua on kohdeltu niin tiukoille minut vetäen, ettei minulla ole koskaan ollut varaa ajatella, miten jokin ratkaisuni nyt vielä vaikuttaisi toisiinkin, herrajumala. Kieltämättä se voisi auttaa, mutta se tarkoittaisi itselleni täyttä eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä, koska en halua elää muille, vaan saada oman elämäni kuntoon. Jokainen pitää huolta itsestään. Jos joku pitää muista, se on hänen valintansa.
ApJos vastaus on Ap:n, miksi sitten kiusaat itseäsi ja läheisiesi elämää vuosikausien ajan?
Et sinä ole kenellekään mitään velkaa, jonka voisit maksaa tekemällä heidän elämästään helvettiä?
Eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa, että he joutuisivat katselemaan kiukutteluasi ja angstiasi tämän enempää.
Jos ajattelet asioita vain omalta kannaltasi, eikö helpointa olisi viheltää peli poikki ja etsiä sitä onneaan jostain muualta kuin "munattomasta" miehstä ja liikaa vaativista lapsista?
Jos heidän kanssaan eläminen ei toteuta kriteerejäsi hyvästä elämästä ja kuitenkin roikut huudeilla aiheuttamassa pahaa mieltä miehellesi, lapsillesi ja äidillesi, ainoa syy minkä siihen keksin on kostonhalu ja yritys tehdä heidän elämästään yhtä ilotonta ja surkeaa mitä oma elämäsi kaiken kertomasi jälkeen tuntuu olevan.
Eikö helpointa oli antaa rauha itsellesi ja perheellesi, nostaa kytkintä ja häipyä sinne missä pippuri kasvaa?
Ei ei, jokainenhan elää valintojensa kanssa. Miksi oikeuttaisi aiheuttamaan muille sydänsurua siitä, että olen tyytymätön valintoihini? Ei niin saa elää.
ApTämä menee jo komiikan puolelle :-)
Ethän sinä elä valintojesi mukaista elämää.
Häivyit siinä vaiheessa kun et enää kestänyt vääriä valintojasi, "munatonta" miestä ja vaativia lapsia.
Itse asiassa vaadit perhettäsi elämään omien valintojesi seurauksena aika helvetillistä elämää ja pidät heitä tyypilliseen narsistitapaan löysässä hirressä odottamassa mitä hänen kuninkaallinen korkeutensa suvaitsee päättää lastensa ja miehensä suhteen :-)
Onneksi miehesi kulkee täysillä valoilla ja kykenee huolehtimaan lapsistanne niin kauan kunnes sinä saat päätettyä haluatko rusinat pullasta, koko pullan vai olisko parempi heittää koko käntty biojäteastiaan.
Elänhän. Luuletko, että minua mikään muu tässä tilanteessa pitelee?
ApSuhteessa äitiisi ainakin kostonhalu, vanhan ihmisen kiusaaminen, joka ei ole syypää omaan mahdolliseen narsismiinsa.
Hän on oman kasvatuksensa uhri, sillä ellei hän ole saanut lapsuudessaan rakkautta, mistä kuvittelet hänen sitä pystyneen sinulle lapsuudessasi antamaan?
En voi tietää mikä sinua pidättelee lähtemästä nykyisestä tilanteesta ja aloittamasta uudelleen jossain muualla?
Miestäsi et omien sanojesi mukaan rakasta ja asetat itsesi lastesi edelle tehdessäsi päätöksiä elämässäsi.
Jos et tunne rakkautta ketään kohtaan, en ymmärrä mikä muu sinua pitää nykyisessä tilanteessa muu kuin tietoinen pahoinvoinnin aiheuttaminen omalle perheellesi.
Kirjoituksesi siitä, että jokainen on vastuussa valinnoistaan ja joutuu elämään valintojensa seurauksien kanssa, aiheuttaa kylmänväreitä sisimmässäni, sillä ymmärrän sinun kirjoitustesi perusteella tarkoittavan muita kuin itseäsi.
Sinun kanssasi ihmisten on pakko elää, sillä he valitsivat jossain elämänsä vaiheessa väärin.
Kuulostaa tosi psykoottiselta ja voisin olettaa jonkun joukkomurhaajan selittävän murhiaan samalla tavalla.He valitsivat tulemisen autooni ja minä vain toteutin heidän valintojensa seurauksena mitä piti tehdä.
Tämä on sinun ymmärtämätöntä tulkintaasi toisen henkilön elämästä, jota et ymmärrä, koska olet ihan tavis, et mikään psykiatri tms. Säälittävää kehitellä noin vihaavia ajatuksia vaikeuksissa olevista ihmisistä, joita siis et osaa rakastaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini isä oli tämä henkilö. Ei siis joku sedän kummin vävy.
Ap
No miltä tuntuu, ettet itse yllä elämässä edes keskinkertaisuuteen?
Sullahan on kaikki täysin päin metsää. Et kyennyt normaaliin perhe-elämään. Törötät siellä viikko sitten siivotussa kämpässäsi ja avaudut täällä ( kiukkuisen kasiluokkalaisen kielenkäytöllä varustettuna ) ventovieraille, jotka pitää sua sirkuseläimenä ja repeilee sun rähjäämiselle.
Onko sulla elämässä jotain, mistä oot ylpeä tai iloinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini isä oli tämä henkilö. Ei siis joku sedän kummin vävy.
ApNo miltä tuntuu, ettet itse yllä elämässä edes keskinkertaisuuteen?
Sullahan on kaikki täysin päin metsää. Et kyennyt normaaliin perhe-elämään. Törötät siellä viikko sitten siivotussa kämpässäsi ja avaudut täällä ( kiukkuisen kasiluokkalaisen kielenkäytöllä varustettuna ) ventovieraille, jotka pitää sua sirkuseläimenä ja repeilee sun rähjäämiselle.
Onko sulla elämässä jotain, mistä oot ylpeä tai iloinen?
Olen keskinkertaisen yläpuolella jo syntyjäni. Myös nuoruuteni ja lapsuuteni kului top tenissä. Ei se hullumalle tunnu, kun on tähän ikään mennessä saavuttanut jo lähes miljoonaomaisuuden laittamatta tikkuakaan ristiin sen eteen. Matkustellut olen, asunut ulkomailla (lyhytaikisesti, mutta kumminkin), puhunut kolmea vierasta kieltä jne.
Ap
Hieno kirjoitus mutta valitettavasti ap:n kaltaiset ihmiset eivät koskaan tule menemään itseensä/ajattelemaan muita ja järjen ääni menee täysin hukkaan.
Voisin lyödä vetoa että ap:llä ei ole yhden ainoaa pitkäaikaista ystävää tai työpaikkaa jota ei olisi omalla käytöksellään ryssinyt. Kukaan ei halua tuollaista ihmistä näköpiiriinsä.
Myrskyluodon Maija