Hän ei tule mun luokseni :(
Mä olen sairaana enkä ole nähnyt rakastani vähään aikaan, mutta hän ei nyt halua tulla mun luokseni. Mulla on niin kova ikävä.
Kommentit (464)
Entäs jos raskaus tulee yllätyksenä?
Saako sitten tulla?
Mun pitää päättää, jäänkö vielä pidemmäksi aikaa tänne vai teenkö viimeisen vaiheen kotoa käsin. Saisin lähteä jo kahden viikon päästä, jos niin haluaisin, mutta työ olisi helpointa tehdä täällä paikan päällä. Sitten mä pidän vähän lomaa ja teen kihlattuni kanssa jotain ihanaa yhdessä. Haluan päästä jatkamaan tasaista, rauhallista, tavallista kotielämääni.
En tiedä, miksi tämänkin kirjoittelin. Ehkä siksi, että mulla on hetki, kun ei ole mitään tekemättä, tyhjä hetki.
ap
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 13:14"]
Mun pitää päättää, jäänkö vielä pidemmäksi aikaa tänne vai teenkö viimeisen vaiheen kotoa käsin. Saisin lähteä jo kahden viikon päästä, jos niin haluaisin, mutta työ olisi helpointa tehdä täällä paikan päällä. Sitten mä pidän vähän lomaa ja teen kihlattuni kanssa jotain ihanaa yhdessä. Haluan päästä jatkamaan tasaista, rauhallista, tavallista kotielämääni.
En tiedä, miksi tämänkin kirjoittelin. Ehkä siksi, että mulla on hetki, kun ei ole mitään tekemättä, tyhjä hetki.
ap
[/quote]
Kyllä sun kannattaa mennä kotiin kun kerran pääset. Ihan kihlattusikin takia
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 13:17"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 13:14"]
Mun pitää päättää, jäänkö vielä pidemmäksi aikaa tänne vai teenkö viimeisen vaiheen kotoa käsin. Saisin lähteä jo kahden viikon päästä, jos niin haluaisin, mutta työ olisi helpointa tehdä täällä paikan päällä. Sitten mä pidän vähän lomaa ja teen kihlattuni kanssa jotain ihanaa yhdessä. Haluan päästä jatkamaan tasaista, rauhallista, tavallista kotielämääni.
En tiedä, miksi tämänkin kirjoittelin. Ehkä siksi, että mulla on hetki, kun ei ole mitään tekemättä, tyhjä hetki.
ap
[/quote]
Kyllä sun kannattaa mennä kotiin kun kerran pääset. Ihan kihlattusikin takia
[/quote]
Niin mä haluaisinkin. Huomasin, miten kova ikävä mulla on, kun en saanut häneen aamulla yhteyttä.
ap
Tein päätöksen: mä olen kahden viikon päästä kotona. Pitkä jakso tämä ei ollut, mutta tuntuu kuin olisin ollut ikuisuuden poissa.
ap
Vai sellaisia viestejä... JOS häät peruttaisiin, toki järjestäjät laskuttaisivat sen, minkä olemme velkaa. Mutta ei siihen ole pakko mennä. Teen kaikkeni, että häitä ei tarvitse perua.
En usko, että kihlattuni kaipaa enää mitään pikkuvaimoa kotiin istumaan. Sellainen ei hänen rinnallaan edes kestäisi. On todennäköistä, että hän ei tule uhraamaan uraansa ja jäämään hoitovapaille tai sairaita lapsia hoitamaan tai pulkannarusta vetämään. Tiedän, että hänestä tulee silti hyvä rakastava isä. Olemme puhuneet, että mun tarvitse silti selviytyä vauva-ajastakaan yksin. Mieheni on sanonut, että hän ei halua rinnalleen äitiä vaan naisen.
Mulla on sanomattoman paha olla, koska olen pettänyt luottamuksen. Uskon kuitenkin, että olemme vahvempia kuin koskaan, jos tai kun vain tästä selviämme. Olin rehellinen ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Ymmärrän, että mun pitää antaa tilaa ja aikaa, mutta ei liikaa, jotta kihlattuni ei unohda, mihin hän alunperin rakastui.
ap
Kun lähdit ulkomaille, uhosit että lähdet etsimään itseäsi, ja että luulet että kihlattusi rakstaa vain jotain mielikuvaa sinusta, mitä et pysty olemaan. Sanoit että kun palaat, hän ottaa sinut, sellaisena kuin olet, tai ei ollenkaan.
Oletko sinut itsesi kanssa? Tiedätkö itsekään kuka/mitä olet? Vai oletko vain eksyksissä ja haet omaa paikkaasi, haet itseäsi?
Jos et edes tiedä kuka olet, miten voit tietää mitä haluat? Ja miten voit suostutella miestä haluamaan jtn, jos et ole edes varma mitä hänen pitäisi haluta?
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 21:08"]
Vai sellaisia viestejä... JOS häät peruttaisiin, toki järjestäjät laskuttaisivat sen, minkä olemme velkaa. Mutta ei siihen ole pakko mennä. Teen kaikkeni, että häitä ei tarvitse perua.
En usko, että kihlattuni kaipaa enää mitään pikkuvaimoa kotiin istumaan. Sellainen ei hänen rinnallaan edes kestäisi. On todennäköistä, että hän ei tule uhraamaan uraansa ja jäämään hoitovapaille tai sairaita lapsia hoitamaan tai pulkannarusta vetämään. Tiedän, että hänestä tulee silti hyvä rakastava isä. Olemme puhuneet, että mun tarvitse silti selviytyä vauva-ajastakaan yksin. Mieheni on sanonut, että hän ei halua rinnalleen äitiä vaan naisen.
Mulla on sanomattoman paha olla, koska olen pettänyt luottamuksen. Uskon kuitenkin, että olemme vahvempia kuin koskaan, jos tai kun vain tästä selviämme. Olin rehellinen ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Ymmärrän, että mun pitää antaa tilaa ja aikaa, mutta ei liikaa, jotta kihlattuni ei unohda, mihin hän alunperin rakastui.
ap
[/quote]
Sulkkuista, Muru, kun otit nämä lapset nyt juuri puheeksi. Kun poikaystävä laittoi sut kerran tiineeksikin. Käytithän muuten tämän satunnaispanosi kanssa kortsua? Toivottavasti käytit! Kai tiesit, että keskemenon jälkeen on äärimmäisen helppoa tulla raskaaksi, keho on ikäänkuin vielä raskaudelle alttiissa tilassa. Kai tiesit myös, että kondomiehkäisy ei ole varmimmasta päästä?
Mites Muru, jos nalli napsahtaa ja vauvansiemenet ovat itäneet, matkustatko pikavauhtia takaisin Suomeen, panet kihlatun kanssa ja synnytät sitten aikanaan "ennenaikaisen" vauvan? Toivottavasti tämä satunnaispanosi ei ollut kovin eri näköinen kuin poikakaverisi :)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 21:15"]
Kun lähdit ulkomaille, uhosit että lähdet etsimään itseäsi, ja että luulet että kihlattusi rakstaa vain jotain mielikuvaa sinusta, mitä et pysty olemaan. Sanoit että kun palaat, hän ottaa sinut, sellaisena kuin olet, tai ei ollenkaan.
Oletko sinut itsesi kanssa? Tiedätkö itsekään kuka/mitä olet? Vai oletko vain eksyksissä ja haet omaa paikkaasi, haet itseäsi?
Jos et edes tiedä kuka olet, miten voit tietää mitä haluat? Ja miten voit suostutella miestä haluamaan jtn, jos et ole edes varma mitä hänen pitäisi haluta?
[/quote]
Niin. Ei ihan noin yksioikoisesti. Ajattelin, että poissaoloni on paitsi mukava työtilaisuus myös mahdollisuus antaa aikaa itselle ja omille ajatuksilleni ja antaa sama mahdollisuus kihlatulleni. Toivoin, että hän muistaa, kenet hän halusi, millaisen ihmisen. Etäisyyden piti vahvistaa sitä, mitä meillä on oikeasti. Niin toivoin.
En tiedä, olenko hukassa. Viimeinen vuosi on ollut erilainen. En enää astellut valmista polkua, jolta en ollut juuri poikennut aikaisemmin. Mulla oli päämääriä ja tavoitteita ja toiveita, jotka toteutuivat yksi kerrallaan. Sitten halusin hetkeksi pysäyttää ajan, mutta se ei ollutkaan oikea ratkaisu. Piti "lomailla" ja leikkiä vähän aikaa, mutta asiat eivät menneetkään, kuten tahdoin. Voin oikaista kurssin ja palata takaisin sille polulle. Ehkä mä olenkin naimisissa ja äiti 30-vuotiaana, kuten aina halusin.
Parhaiten minut tuntee kihlattuni, ehkä paremmin kuin minä itsekään. Mä olen saanut häneltä viestin, jossa hän sanoo, että vaikka hän ei voi olla lähelläni nyt, hän ei voi elää ilman minua ja tarvitsee aikaa, jotta tietää. Siksi mä en lopeta hääjärjestelyjä enkä lakkaa toivomasta.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 21:39"]
Sulkkuista, Muru, kun otit nämä lapset nyt juuri puheeksi. Kun poikaystävä laittoi sut kerran tiineeksikin. Käytithän muuten tämän satunnaispanosi kanssa kortsua? Toivottavasti käytit! Kai tiesit, että keskemenon jälkeen on äärimmäisen helppoa tulla raskaaksi, keho on ikäänkuin vielä raskaudelle alttiissa tilassa. Kai tiesit myös, että kondomiehkäisy ei ole varmimmasta päästä?
Mites Muru, jos nalli napsahtaa ja vauvansiemenet ovat itäneet, matkustatko pikavauhtia takaisin Suomeen, panet kihlatun kanssa ja synnytät sitten aikanaan "ennenaikaisen" vauvan? Toivottavasti tämä satunnaispanosi ei ollut kovin eri näköinen kuin poikakaverisi :)
[/quote]
Voi luoja, oletpa sinä mukava ihminen. Kyllä, sellaista suunnittelematonta, hämmentävää ja vähän surullistakin tapahtui silloin. Toivattavasti et ystävillesi? puhu yhtä jäätävästi. Mutta, ei pelkoa vahingoista, jos sitä toivoit.
ap
Entäs loppuaika ulkomaankomennuksella ilman seksiä? Tai jos kihlattu ei koskekaan suhun pitkään aikaan? Kestääkö muru sen?
olihan se jo koskenut kun kävi murun luona
Tietääkö poikkis että hääjärjestelyt jatkuu ?
Käsitin että Muru joutuu hieman laskeskelemaan juuri nyt rahojensa riittävyyttä. Jos olisin äiti jolla laitatetaan häitä vaikka pariskunta ei ole puheväleissä ja sitten häät perutaan niin antaisin kyllä tyttäreni maksaa itse nuo häiden peruutukset... Tekisikö kipeää Muru jos joutuisit itse maksamaan peruutukset eikä vanhempasi ? Nythän sillä ei ole merkitystä kun vanhemmat maksaa niin silloin ei tartte välittää kustannuksista, mutta jos ei maksakkaan...
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 23:26"]
Tietääkö poikkis että hääjärjestelyt jatkuu ?
Käsitin että Muru joutuu hieman laskeskelemaan juuri nyt rahojensa riittävyyttä. Jos olisin äiti jolla laitatetaan häitä vaikka pariskunta ei ole puheväleissä ja sitten häät perutaan niin antaisin kyllä tyttäreni maksaa itse nuo häiden peruutukset... Tekisikö kipeää Muru jos joutuisit itse maksamaan peruutukset eikä vanhempasi ? Nythän sillä ei ole merkitystä kun vanhemmat maksaa niin silloin ei tartte välittää kustannuksista, mutta jos ei maksakkaan...
[/quote]
Hö, kai ne vanhemmatkin on surullisia murun puolesta jos häät peruuntuu. Iskähän käski olla ihan hiljaa vaan.
Kai ne olis surullisisa, mutta ymmärtäisin mys jos olisivat pettyneitä ja ehkä jopa vihaisia tytölleen, joka kiimansa takia aiheuttaa häitten peruuntumisen.
Mutta muruhan ei varmasti kertoisi äidilleen mitä oikeasti tapahtui, ja kihlattukaan ei varmasti halua että muut tietää ettei riittänytkään murulle joten keksivät varmasti hyvän tarinan miten eivät sovikaan yhteen...
Ja osat ovat vaihtuneet, ennen muruun isä maksoi murulle murun hiljaisuudesta, nyt muru joutuu luopumaan isän rahoista jotta isä pysyisi hiljaa....
Hieman kaksinaismoralistista isukilta. Kiristää tytär naimisiin. Miksi muru kertoi kihlikselle vaikka isä kielsi? Onkohan muru joskus naiskennellut jonkun isän kaverin kanssa tai jonkun "merkittävän" tyypin kanssa? Meinaan kun haluaa murun pois vapailta markkinoilta niin ei taida olla ihan yhdentekeviä tyyppejä menneisyydessä. Muruhan on kertonut kostaneensa jotain tai ärsyttäneensä naimalla jonkun kanssa nuorena.
Kyllä Muru aloittaa kohta uuden ketjun, oli niin tai näin niin ei pysy nahoissaan....
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 16:47"]
Kyllä Muru aloittaa kohta uuden ketjun, oli niin tai näin niin ei pysy nahoissaan....
[/quote]
Mitä kauemmin kestää sitä varmemmin on kihlattu sanonut heipat.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 21:08"]
En usko, että kihlattuni kaipaa enää mitään pikkuvaimoa kotiin istumaan. Sellainen ei hänen rinnallaan edes kestäisi. On todennäköistä, että hän ei tule uhraamaan uraansa ja jäämään hoitovapaille tai sairaita lapsia hoitamaan tai pulkannarusta vetämään. Tiedän, että hänestä tulee silti hyvä rakastava isä. Olemme puhuneet, että mun tarvitse silti selviytyä vauva-ajastakaan yksin. Mieheni on sanonut, että hän ei halua rinnalleen äitiä vaan naisen.
[/quote]
Muru tietää mistä narusta av-mammoja vetää, harmi, ettei kukaan ole tähän tarttunut.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 08:59"]
Miten on sujunut loma, oletteko ehtineet jutella?
miten "se" työkaveri "ärsyttää", eikö usko että se oli siinä?
[/quote]
Ollaanhan me juteltu. Eniten niistä hiertävistä asioista, siitä, mitä mä tein ja miehen kihlattuni vaatimuksista. Niitä ei ole enää olemassa. Ne olivat suuttuneen ja loukatun ihmisen ylireagointia ja hän on itse niistä häpeissään. Ei tosin tarvitsisi olla, mähän se olin, joka teki väärin. Mä olen sanonut, että en tee lasta ennen kuin kaikki epäselvä meidän väliltämme on kadonnut. En tee lasta välineeksi enkä sido itseäni pakolla mihinkään enkä keneenkään.
Työkaveri on ärsyttävä, koska tapahtuma hänen kanssaan on saanut hänen mielessään liian suuren merkityksen. Mun mielestäni sitä ei meidän tarvitsisi miettiä eikä siitä puhua. Hän on kysynyt, mitä se merkitsi mulle. Hänestä kun naiset eivät harrasta seksiä ilman tunteita. On hän sitäkin vihjannut, että juttu voisi jatkua. Ei voi.
ap