Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai sinut tajuamaan, että lapsuudenkotisi kasvuympäristö ei ollut ihan terve?
Lapsihan pitää herkästi omaa kasvuympäristöään normaalina, vaikka se ei sitä olisi, sillä hänellä ei ole muusta kokemusta eikä tietoa. Jos sinulla oli näin, niin mikä sai sinut tajuamaan, että ei tämä taidakaan olla ihan normaalia? Ja etenkin, jos tajusit vasta aikuisena, että lapsuudessa olikin jokin vialla, niin mikä herätti sinut siihen ajatukseen?
Kommentit (2084)
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, niin ihmettelee missä on lastensuojelu?? Miksi naapuri, opettaja, sukulainen ei tehnyt mitään? Esim huoli-ilmoitusta?
Sitten käy kuten tapaus Erika. Väkivaltaa ja sadismia vuosikausia joka päättyy hitaaseen, kiduttavaan kuolemaan.
Raiskataan oma lapsi tai vaimo. Pahoinpidellään, juopotellaan, jätetään lapsi yksin selviytymään.
Suomi on edelleen parisuhdeväkivallan ja itsemurhien kärkimaa.
Ja täällä edelleen on mentaliteettia, ettei puututa toisten yksityiselämään. Miksi ei koulu puutu mitenkään jos lapsi on toistuvasti mustelmilla, sulkeutunut, pelokas, iloton ja äärimmäisen laiha vaikka syö koulussa kuin hevonen nälkäänsä?? Miksi ei kysytä mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?
Palstalla jatkuvasti on kirjoituksia, joissa äiti paheksuu kun päiväkodissa tai koulussa on haluttu jutella lapsen ongelmista. Ja palsta komppaa ja kaikki on sitä mieltä, että perheitä kytätään liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama combo kuin osalla ylikiltti alistettu äiti ja raivohullu arvaamaton isä joka hallitsi pelolla.
Meillä taas toistepäin. Arvaamaton epävakaa raivoaja äitinä ja alistettu isä. Periaatteessa molemmat pohjimmiltaan hyvin hyväntahtoisia, mutta äidin räjähtävä epävakaus oli lapsena (ja toisinaan yhä) hallitsevaa. Useiden tuntien tai koko vuorokauden raivareita ja mykkäkouluja saattoi tulla ihan naurettavista syistä. Ihan esim. väärästä äänensävystä, inhimillisestä unohduksesta tai pikkuvirheestä, tai siitä ettei riemusta kiljuen toivotettu tervetulleeksi takaisin parin päivän matkalta vaan oltiin normaalitilassa. Tai siitä, jos ei ollut reipas lapsi vaan ujo ja aikaansaamaton. Käyttäytyminen ei ollut kuitenkaan täysin johdonmukaista. Välillä saatettiin olla, että ei mikään haittaa. Välillä taas tuli järkyttävä raivo ja mykkäkoulu.
Itselläni on näin aikuisena suuria vaikeuksia luottaa kehenkään ja mihinkään, ja olen naispuolisena tuntenut hankaluutta ja vaivautuneisuutta olla erityisesti naisten seurassa. Tunnen kalvavaa epäluottamusta etenkin naispuolisia kohtaan, vaikka nämä olisivatkin mukavan oloisia. Pari kertaa olen alkanut itkeä ollessani naislääkärin hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, niin ihmettelee missä on lastensuojelu?? Miksi naapuri, opettaja, sukulainen ei tehnyt mitään? Esim huoli-ilmoitusta?
Sitten käy kuten tapaus Erika. Väkivaltaa ja sadismia vuosikausia joka päättyy hitaaseen, kiduttavaan kuolemaan.
Raiskataan oma lapsi tai vaimo. Pahoinpidellään, juopotellaan, jätetään lapsi yksin selviytymään.
Suomi on edelleen parisuhdeväkivallan ja itsemurhien kärkimaa.
Ja täällä edelleen on mentaliteettia, ettei puututa toisten yksityiselämään. Miksi ei koulu puutu mitenkään jos lapsi on toistuvasti mustelmilla, sulkeutunut, pelokas, iloton ja äärimmäisen laiha vaikka syö koulussa kuin hevonen nälkäänsä?? Miksi ei kysytä mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?
Eiköhän näissä viesteissä ole kyse vuosikymmenten takaisista asioista. Huoli-ilmoitukset ovat olleet mahdollisia vasta nykypäivän kommunistisessa Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, niin ihmettelee missä on lastensuojelu?? Miksi naapuri, opettaja, sukulainen ei tehnyt mitään? Esim huoli-ilmoitusta?
Sitten käy kuten tapaus Erika. Väkivaltaa ja sadismia vuosikausia joka päättyy hitaaseen, kiduttavaan kuolemaan.
Raiskataan oma lapsi tai vaimo. Pahoinpidellään, juopotellaan, jätetään lapsi yksin selviytymään.
Suomi on edelleen parisuhdeväkivallan ja itsemurhien kärkimaa.
Ja täällä edelleen on mentaliteettia, ettei puututa toisten yksityiselämään. Miksi ei koulu puutu mitenkään jos lapsi on toistuvasti mustelmilla, sulkeutunut, pelokas, iloton ja äärimmäisen laiha vaikka syö koulussa kuin hevonen nälkäänsä?? Miksi ei kysytä mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?
Eiköhän näissä viesteissä ole kyse vuosikymmenten takaisista asioista. Huoli-ilmoitukset ovat olleet mahdollisia vasta nykypäivän kommunistisessa Suomessa.
Kuulostat siltä ettet pidä huoli-ilmoituksista. Oletko itse ollut sellaisessa selvityksessä kun kuulostat niitä kohtaan negatiiviselta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, niin ihmettelee missä on lastensuojelu?? Miksi naapuri, opettaja, sukulainen ei tehnyt mitään? Esim huoli-ilmoitusta?
Sitten käy kuten tapaus Erika. Väkivaltaa ja sadismia vuosikausia joka päättyy hitaaseen, kiduttavaan kuolemaan.
Raiskataan oma lapsi tai vaimo. Pahoinpidellään, juopotellaan, jätetään lapsi yksin selviytymään.
Suomi on edelleen parisuhdeväkivallan ja itsemurhien kärkimaa.
Ja täällä edelleen on mentaliteettia, ettei puututa toisten yksityiselämään. Miksi ei koulu puutu mitenkään jos lapsi on toistuvasti mustelmilla, sulkeutunut, pelokas, iloton ja äärimmäisen laiha vaikka syö koulussa kuin hevonen nälkäänsä?? Miksi ei kysytä mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?
Eiköhän näissä viesteissä ole kyse vuosikymmenten takaisista asioista. Huoli-ilmoitukset ovat olleet mahdollisia vasta nykypäivän kommunistisessa Suomessa.
Kuulostat siltä ettet pidä huoli-ilmoituksista. Oletko itse ollut sellaisessa selvityksessä kun kuulostat niitä kohtaan negatiiviselta
En ole, mutta vastustan kaikenlaista kiusantekoa toista ihmistä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin nelikymppisenä, et oli narsistinen isä, joka jo kertoo paljon mitä jouduimme kokemaan. Luin artikkelin naamiona terve mieli ja tais nousta tukkakin pystyyn kun oli niin avartava kirjoitus ja ja sit jatkoin lisää aiheeseen tutustumista . Kaltoinkohtelua henkisesti, fyysisesti, hengellisesti, seksuaalisesti kemiallisesti , taloudellista hyväksikäyttöä , sosiaalisesti. Lopulta äiti ei kestänyt ja teki itsarin... Lemmikkieläimetkin tapettiin tai annettiin pois jos ei toteltu tai oltu mieliksi. Jäljet on jättänyt kaikkiin sisaruksiin. Olen voinut itse työstää asioita ja ymmärrys tuonut selkeyttä kokemuksiin, olen myös kehittynyt ihmisenä ja sosiaalisesti. Nyt hyvä elämä ja hyvät suhteet lapsiin, ukon kanssa elellään rauhassa.
Kaikkea hyvää ja voimia teille jatkossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, niin ihmettelee missä on lastensuojelu?? Miksi naapuri, opettaja, sukulainen ei tehnyt mitään? Esim huoli-ilmoitusta?
Sitten käy kuten tapaus Erika. Väkivaltaa ja sadismia vuosikausia joka päättyy hitaaseen, kiduttavaan kuolemaan.
Raiskataan oma lapsi tai vaimo. Pahoinpidellään, juopotellaan, jätetään lapsi yksin selviytymään.
Suomi on edelleen parisuhdeväkivallan ja itsemurhien kärkimaa.
Ja täällä edelleen on mentaliteettia, ettei puututa toisten yksityiselämään. Miksi ei koulu puutu mitenkään jos lapsi on toistuvasti mustelmilla, sulkeutunut, pelokas, iloton ja äärimmäisen laiha vaikka syö koulussa kuin hevonen nälkäänsä?? Miksi ei kysytä mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?
Eiköhän näissä viesteissä ole kyse vuosikymmenten takaisista asioista. Huoli-ilmoitukset ovat olleet mahdollisia vasta nykypäivän kommunistisessa Suomessa.
Kuulostat siltä ettet pidä huoli-ilmoituksista. Oletko itse ollut sellaisessa selvityksessä kun kuulostat niitä kohtaan negatiiviselta
En ole, mutta vastustan kaikenlaista kiusantekoa toista ihmistä kohtaan.
Kyllä niistä Huoli-ilmoituksista osa on täysin perusteltuja. Ne eivät ole kiusantekoa vaan yrityksiä puuttua jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin uhrin kannalta. On typerää pitää kaikkia huoli-ilmoituksia kiusantekona
Erikakin olisi voitu pelastaa jos lastensuojelu olisi puuttunut jämäkämmin asiaan. Ihan turha kuolema
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun asuin pienessä kylässä, joka oli sisäänpäin lämmennyt.
Kaikki tunsi toisen, ja tiedettiin kenellä on alkoholismi, kuka on varas ja ken kiusaa talkkaria(me)
Katsottiin rivissä juoppohulluuskohtausta, lukittauduttiin pesutupaan, että jouduttiin kiipeämään pienistä ikkunoista.
Pelattiin spritismiä ja tehtiin pahoja, ahtauduttiin kylän ainoaan puhelinkoppiin ja tehtiin häläreitä.
Eiks siinä oo syytä.
Olin outo ja superfiksu lapsi. En uskonut koskaan joulupukkiin ja ymmärsin jo ala-asteiässä, että kasvuympäristöni ei ole ideaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun asuin pienessä kylässä, joka oli sisäänpäin lämmennyt.
Kaikki tunsi toisen, ja tiedettiin kenellä on alkoholismi, kuka on varas ja ken kiusaa talkkaria(me)
Katsottiin rivissä juoppohulluuskohtausta, lukittauduttiin pesutupaan, että jouduttiin kiipeämään pienistä ikkunoista.Pelattiin spritismiä ja tehtiin pahoja, ahtauduttiin kylän ainoaan puhelinkoppiin ja tehtiin häläreitä.
Eiks siinä oo syytä.
Jos et ole tullut uskoon, ne spiritismissä kontaktoimat demonit vaikuttaa yhä sun elämässä. Ja se lauta pitää tuhota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, niin ihmettelee missä on lastensuojelu?? Miksi naapuri, opettaja, sukulainen ei tehnyt mitään? Esim huoli-ilmoitusta?
Sitten käy kuten tapaus Erika. Väkivaltaa ja sadismia vuosikausia joka päättyy hitaaseen, kiduttavaan kuolemaan.
Raiskataan oma lapsi tai vaimo. Pahoinpidellään, juopotellaan, jätetään lapsi yksin selviytymään.
Suomi on edelleen parisuhdeväkivallan ja itsemurhien kärkimaa.
Ja täällä edelleen on mentaliteettia, ettei puututa toisten yksityiselämään. Miksi ei koulu puutu mitenkään jos lapsi on toistuvasti mustelmilla, sulkeutunut, pelokas, iloton ja äärimmäisen laiha vaikka syö koulussa kuin hevonen nälkäänsä?? Miksi ei kysytä mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?
Eiköhän näissä viesteissä ole kyse vuosikymmenten takaisista asioista. Huoli-ilmoitukset ovat olleet mahdollisia vasta nykypäivän kommunistisessa Suomessa.
Lastensuojelu on nykyään ylikuormittunut, puuttuu osaamista ja resursseja. Edes lakisääteistä sijoitettujen lasten seurantaa ei saada tehtyä, vaan tästä on määrätty uhkasakkoja. Ikävä, raskas ala, johon kouluttautuu ihmisiä väärin odotuksin. Todellisuus lyö sitten vasten kasvoja.
Lastensuojelulaitoksissa tapahtuu järkyttäviä asioita, josta lapset itse kertovat julkisuuteen, valvovat viranomaiset eivät huomaa mitään.
Voi olla rahakysymyskin.
Suomi on lapsivihamielinen maa, on lapsiasiainvaltuutettukin todennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, niin ihmettelee missä on lastensuojelu?? Miksi naapuri, opettaja, sukulainen ei tehnyt mitään? Esim huoli-ilmoitusta?
Sitten käy kuten tapaus Erika. Väkivaltaa ja sadismia vuosikausia joka päättyy hitaaseen, kiduttavaan kuolemaan.
Raiskataan oma lapsi tai vaimo. Pahoinpidellään, juopotellaan, jätetään lapsi yksin selviytymään.
Suomi on edelleen parisuhdeväkivallan ja itsemurhien kärkimaa.
Ja täällä edelleen on mentaliteettia, ettei puututa toisten yksityiselämään. Miksi ei koulu puutu mitenkään jos lapsi on toistuvasti mustelmilla, sulkeutunut, pelokas, iloton ja äärimmäisen laiha vaikka syö koulussa kuin hevonen nälkäänsä?? Miksi ei kysytä mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?
Eiköhän näissä viesteissä ole kyse vuosikymmenten takaisista asioista. Huoli-ilmoitukset ovat olleet mahdollisia vasta nykypäivän kommunistisessa Suomessa.
Kuulostat siltä ettet pidä huoli-ilmoituksista. Oletko itse ollut sellaisessa selvityksessä kun kuulostat niitä kohtaan negatiiviselta
En ole, mutta vastustan kaikenlaista kiusantekoa toista ihmistä kohtaan.
Kyllä niistä Huoli-ilmoituksista osa on täysin perusteltuja. Ne eivät ole kiusantekoa vaan yrityksiä puuttua jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin uhrin kannalta. On typerää pitää kaikkia huoli-ilmoituksia kiusantekona
Erikakin olisi voitu pelastaa jos lastensuojelu olisi puuttunut jämäkämmin asiaan. Ihan turha kuolema
Erikan tapauksesta on kirjoitettu kirja, josta käy ilmi, miten monia lastensuojeluilmoituksia hänestä tehtiin. Siinä kuvataan myös lastensuojeluviranomaisten toiminta. He eivät piitanneet siitä, että äitipuoli eli väärän henkilöllisyyden turvin ranskalaisena lääkärinä ja hänen olematon kaksosraskautensa kesti kai 2 vuotta. Maallikko olisi heti huomannut, että jotain on pahasti vialla.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, niin ihmettelee missä on lastensuojelu?? Miksi naapuri, opettaja, sukulainen ei tehnyt mitään? Esim huoli-ilmoitusta?
Sitten käy kuten tapaus Erika. Väkivaltaa ja sadismia vuosikausia joka päättyy hitaaseen, kiduttavaan kuolemaan.
Raiskataan oma lapsi tai vaimo. Pahoinpidellään, juopotellaan, jätetään lapsi yksin selviytymään.
Suomi on edelleen parisuhdeväkivallan ja itsemurhien kärkimaa.
Ja täällä edelleen on mentaliteettia, ettei puututa toisten yksityiselämään. Miksi ei koulu puutu mitenkään jos lapsi on toistuvasti mustelmilla, sulkeutunut, pelokas, iloton ja äärimmäisen laiha vaikka syö koulussa kuin hevonen nälkäänsä?? Miksi ei kysytä mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?
Ainakin oman sukupolven vanhemmilla asenne oli se, että ei saa puuttua muiden asioihin. Joo, se hakkaa lapsiaan, mutta ei siihen saa puuttua, mitä ne nyt sanoo, jos puututaan? Joo, se tappaa eläimiään, on se kamala, mutta ei siihen saa puuttua, mitä ne muutkin sanoo? Lisää tähän vielä pienen maaseudun asenneilmapiiri, jossa kaikki tietävät kaikki ja kaikkien asiat, niin soppa on valmis.
Eikä sitä itse lapsena edes tajua, että kohdellaan huonosti. Kävin itse teini-iässä usein kouluterkkarilla kertomassa ongelmistani ja vastaus oli "Tässä sulle masennuslääkettä". Ei masennuslääke auta tai poista sitä, että kotona kohdellaan niin huonosti, että olisi pitänyt ottaa meidät huostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti pyysi kahvipöytäänkin ja jutteli normaalisti, mutta samalla hetkellä kun ovi vieraiden perässä sulkeutui, hän väänsi naamallaan saman mursottavan mykkäkouluilmeen ja jatkoi mököttämistään taas määräämättömän ajan
- Oma äiti oli myös tuontyyppinen. Saattoi olla työkavereidensa sekä vieraiden kanssa todella positiivinen ja puhelias mutta kotiväen kesken negatiivinen murjottaja joka kommentoi ihmisistä negatiivisesti vaikkei olisi edes kunnolla tuntenut kyseistä ihmistä.
No itsellä lapsena ja nuorena selektiivinen mutismi, paha sos.tilanteiden pelko ja myöhemmin syömishäiriö.
Eli kertonee ettei lapsuudenperhe ollut ihan terve.Mulla oli kanssa tuollainen äiti. Luulen että se oli osa sitä hänen psykologista peliään. Esimerkiksi meille tuli vieras ja sitä ennen äiti on ollut mykkäkoulussa. Hän oli oikein taitava siinä. Janosin äidin hyväksyntää ja rakkautta kuin mitään muuta maailmassa. Äitini esimerkiksi teki niin että käveli minua kohti ja katsoi minuun lempeästi hymyillen ja ojensi kätensä, kun ojensin takaisin käteni hän kiskaisi sen pois ja hymy vaihtui pilkalliseen hymyyn. En osaa kuvailla miten hän sen teki. Lapselle ja nuorelle se oli tuskallista. Se ikäänkuin repi sydämen hajalle.
Kun meille tuli vieras, äitini muuttui kylmästä vallankäyttäjästä mitä ihanimmaksi emännäksi, hän keitti kahvit ja laittoi herkut pöytään ja kutsui myös minut pöytään. Kun minulla oli pullaa tai muuta herkkua edessä ja uskaltauduin puhumaan tai olemaan rennosti, äitini meni muka jotain touhuamaan kauemmas ja sieltä vieraan selän takaa irvisti minulle tai näytti kieltään. Mitä siinä voi lapsi tai nuori tehdä? Kauhistuin ja koetin niellä loppua herkkua ja se tuntui kuin olisi tukehduttanut. Äitini katsoi ja hymyili kylmää hymyä. Vieläkin kärsin kahvikuppineuroosista enkä pysty syömään kahvipöydässä mitään. Ja tuputus pahentaa oloa, koska sitä se äitini teki. Kun koetin kieltäytyä tulemasta kahvipöytään minut melkein pakotettiin, tietysti vieraskin halusi jutella kanssani. Olin kauhuissani koska tiesin mikä näytelmä siitä tulee.
Nyt kun tän tähän kirjoittaa niin näyttää uskomattomalta, mutta tämä oli ihan totta. Ja vain murto-osa mitä kaikkia mindfuck-pelejä äitini harrasti.
Oppikirjaesimerkki narsistisesta persoonasta, todennäköisesti oli myös psykopaatti. Tsekkaapa Narsisti VS Minä-kanava Youtubesta.
T: narsistin aikuinen lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti pyysi kahvipöytäänkin ja jutteli normaalisti, mutta samalla hetkellä kun ovi vieraiden perässä sulkeutui, hän väänsi naamallaan saman mursottavan mykkäkouluilmeen ja jatkoi mököttämistään taas määräämättömän ajan
- Oma äiti oli myös tuontyyppinen. Saattoi olla työkavereidensa sekä vieraiden kanssa todella positiivinen ja puhelias mutta kotiväen kesken negatiivinen murjottaja joka kommentoi ihmisistä negatiivisesti vaikkei olisi edes kunnolla tuntenut kyseistä ihmistä.
No itsellä lapsena ja nuorena selektiivinen mutismi, paha sos.tilanteiden pelko ja myöhemmin syömishäiriö.
Eli kertonee ettei lapsuudenperhe ollut ihan terve.Mulla oli kanssa tuollainen äiti. Luulen että se oli osa sitä hänen psykologista peliään. Esimerkiksi meille tuli vieras ja sitä ennen äiti on ollut mykkäkoulussa. Hän oli oikein taitava siinä. Janosin äidin hyväksyntää ja rakkautta kuin mitään muuta maailmassa. Äitini esimerkiksi teki niin että käveli minua kohti ja katsoi minuun lempeästi hymyillen ja ojensi kätensä, kun ojensin takaisin käteni hän kiskaisi sen pois ja hymy vaihtui pilkalliseen hymyyn. En osaa kuvailla miten hän sen teki. Lapselle ja nuorelle se oli tuskallista. Se ikäänkuin repi sydämen hajalle.
Kun meille tuli vieras, äitini muuttui kylmästä vallankäyttäjästä mitä ihanimmaksi emännäksi, hän keitti kahvit ja laittoi herkut pöytään ja kutsui myös minut pöytään. Kun minulla oli pullaa tai muuta herkkua edessä ja uskaltauduin puhumaan tai olemaan rennosti, äitini meni muka jotain touhuamaan kauemmas ja sieltä vieraan selän takaa irvisti minulle tai näytti kieltään. Mitä siinä voi lapsi tai nuori tehdä? Kauhistuin ja koetin niellä loppua herkkua ja se tuntui kuin olisi tukehduttanut. Äitini katsoi ja hymyili kylmää hymyä. Vieläkin kärsin kahvikuppineuroosista enkä pysty syömään kahvipöydässä mitään. Ja tuputus pahentaa oloa, koska sitä se äitini teki. Kun koetin kieltäytyä tulemasta kahvipöytään minut melkein pakotettiin, tietysti vieraskin halusi jutella kanssani. Olin kauhuissani koska tiesin mikä näytelmä siitä tulee.
Nyt kun tän tähän kirjoittaa niin näyttää uskomattomalta, mutta tämä oli ihan totta. Ja vain murto-osa mitä kaikkia mindfuck-pelejä äitini harrasti.
Minulla oli täsmälleen tällainen isoäiti, jonka hoidossa vietin ikävuodet 0-8. Juuri tuo hymyn vaihtaminen kylmään ilmeeseen.
Kukaan ei koskaan ole uskonut, kun olen kertonut kokemuksistani.
Tähän saakka olen saanut lohtua vain rockmuusikko Kathleen Hannaa käsittelevästä dokumentista, jossa hän kertoi äitinsä tehneen hänelle "luottamusharjoituksia". Kathleenin piti kaatua taaksepäin äidin syliin, mutta äiti väisti ja Kathleen löi päänsä maahan, äidin nauraessa tyttärensä tyhmälle luottavaisuudelle.
Juuri tällaista isoäitini teki, eikä kukaan auttanut. Edes uskonut.
Kiitos sinulle, kun kerroit kokemuksistasi! Vertaistuen avulla taas pienen verran enemmän sellainen olo, että lapsena tapahtuneesta mieleni hajottamisesta huolimatta minä jaksan jatkaa tätä elämää.
Kun koko suku hailattiin joka sunnuntai koppalakeissa ja nahkasaappaissa liiterin takana. Se tapa piti lopettaa kun isoveli tmeni kutsunnoissa tervehtimään jotain majuria kotona opetellulla tavalla ja puhutteli Sturmbanführeriksi.
Vierailija kirjoitti:
Kun koko suku hailattiin joka sunnuntai koppalakeissa ja nahkasaappaissa liiterin takana. Se tapa piti lopettaa kun isoveli tmeni kutsunnoissa tervehtimään jotain majuria kotona opetellulla tavalla ja puhutteli Sturmbanführeriksi.
Ja joku vieläpä repii huumoria toisten kärsimyksistä. Toivottavasti karma korjaa.
Mielenkiintoinen ketju ja niin tosiasiaa suomalaisesta perhe-elämästä menneinä vuosikymmeninä. Selailin sieltä täältä tapahtumia ja ihmettelen ettei esiin tullut mitenkään luterilaisuus, joka on ollut vahva tekijä ihmisten asenteiden muokkaamisessa eli kaiken vaikenemisessa, sillä eihän asioista sopinut puhua tai tuoda esille epäkohtia.
Moni tarina on tuttua minullekin omassa lapsuudessani/nuoruudessani kun voin tosi huonosti. Meidän perheessä sota oli vahingoittanut molempia vanhempiani ja sitä myöten meitä lapsia.
Lähdin hyvin nuorena maailmalle, jossa minua kohdeltiin hyvin ja asuin jonkin aikaa ulkomailla (onneksi, sillä silmäni avautuivat hyvästä elämästä)
Toivon teille kirjoittajille kaikkea hyvää ja elämän iloa, jos vaan mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kun lukee, niin ihmettelee missä on lastensuojelu?? Miksi naapuri, opettaja, sukulainen ei tehnyt mitään? Esim huoli-ilmoitusta?
Sitten käy kuten tapaus Erika. Väkivaltaa ja sadismia vuosikausia joka päättyy hitaaseen, kiduttavaan kuolemaan.
Raiskataan oma lapsi tai vaimo. Pahoinpidellään, juopotellaan, jätetään lapsi yksin selviytymään.
Suomi on edelleen parisuhdeväkivallan ja itsemurhien kärkimaa.
Ja täällä edelleen on mentaliteettia, ettei puututa toisten yksityiselämään. Miksi ei koulu puutu mitenkään jos lapsi on toistuvasti mustelmilla, sulkeutunut, pelokas, iloton ja äärimmäisen laiha vaikka syö koulussa kuin hevonen nälkäänsä?? Miksi ei kysytä mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?
Palstalla jatkuvasti on kirjoituksia, joissa äiti paheksuu kun päiväkodissa tai koulussa on haluttu jutella lapsen ongelmista. Ja palsta komppaa ja kaikki on sitä mieltä, että perheitä kytätään liikaa.
Mt-ongelmaisten ulinoita, Ne kannattaa vaan ohittaa sen suurempia miettimisiä.
Kun halusin kans hyväksyntää ja kehuja, kehuttiin silloin kun olin leiponut tai tehnyt ruokaa muuten haukuttiin,mitätöitiin tms oikeastaan ruoka oli psykologinen ase:piti osata tehdä hyvänmakuista ruokaa tai leipoa jotakin hyvää jos ruoka oli liian kuumaa,suolaista yms ruoat lenteli pitkin lattiaa ja rikottiin asioita, en halunnut kotona syödä muiden nähden en edes koulussa. Musta tuli ahmija ja oksentelija, makeaa kuten karkkia saatoin tunkea suun täyteen ja pureskella ja sylkeä osan pois. Mun siis oletettiin tekevän hyvää ja maistuvaa ruokaa 7 vuotiaana! Äiti lopetti ruoan tekemisen sairastuttaan henkisesti niin että hyvä jos nousi aamuisin ylös sängystä,isä kävi vuorotöissä ja oli se kans perheen kiduttajahallitsija.