Mikä sai sinut tajuamaan, että lapsuudenkotisi kasvuympäristö ei ollut ihan terve?

Kun aikuisena muistin, että ala-asteella toivoin oman perheen kuolemaa (ml. sisarukset), että pääsisin asumaan sukulaiseni luo jossa perheessä oli aina mutkaton ja lämmin tunnelma.

En sitä lapsena jotenkin tajunnut sitten kuitenkaan. En oikein osaa sitä edelleenkään sanallistaa. Ei varsinaisesti henkistä väkivaltaakaan, mutta sellainen painostava ilmapiiri, myös meidän lasten välillä. Sisarukset oli tuen sijaan yksi taakka lisää ja minusta kasvoi itseään häpeävä, huonoitsetuntoinen ja ahdistunut aikuinen.

Olen asioita käsitellyt, mutta vieläkin jotenkin tuo sukulaisen perhe saa olon kateelliseksi, jopa pahaksi. Heillä vanhemmat tukee lapsiaan ja sisarukset toisiaan. Meillä ollaan ihan vieraita toisilleen, vanhemmat ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella olin mukana koulukiusaamisen vastaisessa toiminnassa ja havahduin olevani "kotikiusattu". Muistan, että puhuin siitä äidille. Hän tietenkin pilkkasi minua ja vähätteli/kiisti asian. Omituista, että silloin havahduin, että kotona kokemani vääryys oli nimenomaan emotionaalista ja sanallista kiusaamista (etten kelpaa fyysisesti, minulta vaaditaan kohtuuttomuuksia, olen syypää vanhempien riitoihin jne) Jotenkin en ainakaan siinä kohtaa edes syyttänyt äitiäni siitä vääryydestä, että minua jo ennen kouluikää hakattiin vyöllä yms. Teininä nousin kotona kapinaan ja haastoin riitaa, kunnes vedeltiin tukasta pitkin lattiaa ja portaita tai muuten vaan hakattiin. Olen melko varma, että tahallani provosoin vanhempiani. Ehkä se oli keino hallita tilannetta, lapsena ei turpaansaotolle mitään voinut. Muistikuvat lapsuudesta ovat melko hatarat, mutta muistan fyysisesti joitakin tilanteita ja tunnelmia ja muutimme jossain vaiheessa, mikä on auttanut ajoittamaan hataria muistoja. Teini-iässä myös haaveilin leikkaavani hiukseni siiliksi, ettei niistä voi retuuttaa. Fantasioin myös siitä, että kirjoittaisin kokemuksistani nimettömästi suosikin ekille tai nuortenkirjailija Tuija Lehtiselle. Nimenomaan siis tuosta emotionaalisesta puolesta. En ollut silloin kertonut kenellekään kotioloista, joten en vielä tajunnut, että ihmiset eivät oikeastaan halua kuulla tai ymmärtää sellaisesta. Pas-kavanhempieni kasvatustyön tuloksena itsetuntoni on edelleen ihan sekaisin. En pidä itseäni minkään arvoisena ja silti olen lapsellisen ylpeä ja ylimielinen. Ja vaikka pidän itseäni usein empaattisena ja hoivaavana ja huolehtivana, pelkään usein sen olevan epätotta ja olevani luonnevikainen. Huomaan usein olevani samalla tasolla 4-vuotiaan lapseni kanssa ja pelkään kuollakseni olevani itse hirviö vanhempi. Olen korkeasti koulutettu, kuten vanhempanikin, enkä miestäni lukuunottamatta puhu näistä asioista. Myös miehen kanssa puheyhteys ajoittain katkolla, vaikka hän on maailman paras isä ja ilman hänen tasapainoisuuttaan en olisi päässyt näinkään pitkälle omassa kasvussa. Enkä olisi uskaltanut haaveilla lapsista.

En kerta kaikkiaan ymmärrä millä eväillä te muut olette hoitaneet vanhemmuutta, kun kokemukset on mitä on ja moni sanoo, että omien lasten kanssa haluaa (ja pystyy?!?) toiminaan toisin. Olen yliopistossa opiskellessani käynyt vuosien terapian (3*vk), mutta millä sellaiseen repeää tässä elämäntilanteessa? Surettaa, mutta kiitos tästä ketjusta ja tsemppiä kaikille kokemuksistaan kirjoittaneille <3

Minä olen kanssa äitinä usein hukassa, kun minulla ei ole mallia miten ollaan hyvä äiti. Kun se ei tule luonnostaan niin joudun tietyllä lailla suorittamaan sitä, kun joudun tietoisesti miettimään yksinkertaisiakin asioita. Että kuuluuko minun nyt mennä teinin joulujuhlaan? Jos menen olenko nolo ja helikopteri. Jos en mene olenko hylännyt hänet?

Mihinkään ei ole mallia ja tuurilla mennään.

Ainoa mikä pelastaa ehkä on se että siitä hetkestä kun sain vauvani syliin, olen rakastanut häntä ehdoitta, ja ollut valmis vaikka antamaan henkeni hänen puolesta. Ainakin sen hän tietää, joten ehkä se auttaa vähän matkaa.

Ei se mistään mallin puutteesta johdu, vaan "persoonattomuudesta".

Mitä sillä tarkoitat?

Että vanhemmuus on parhaimmillaan rakkauden osoittamista suoraan sydämestä, ei apinointia.

Vaikka en suinkaan apinointia väheksy, päinvastoin, tilanteissa joissa ihminen ei ole vielä "aikuistunut" tai häneltä puuttuu kyky ns. mentalisointiin.

Kun tajusin, että muiden 16-vuotiaiden ei tarvi soittaa äidille, että on kotona koulusta ja kysyä lupaa syödä välipala.

Vierailija kirjoitti:

Äiti töni, läpsi ja huusi isää ainaa piiskaamaan, jos käyttäydyin hänen mielestään huonosti (huonosti eli en totellut heti). Isä, täysi tossukka ja järkyttävä miesmalli sitten tuli ja piiskasi, kun valtansa alle murskaava despootti niin pyysi. Tämä siis alkoi jo leikkikouluikäisenä, joten ei pieni lapsi edes tajunnut, että se ei ole normaalia. Olin kolmesta pienestä lapsesta jostain syystä se, joka ärsytti aina äitiä, ehkä, koska en ulkonäöllisesti ollut äidin näköinen ja olin vanhin. Jos joku sisaruksista alkoi itkeä meidän kolmen leikkiessä, tuli äiti itkun kuullessaan paikalle ja saman tien läpsi tai repi minua, vaikken ollut mitään tehnyt. Keskimmäinen sisko meistä oli se, joka mielellään määräsi pienintä, joka aina itki kaikesta, ja ihan sama mikä tilanne, äiti purki stressiään ja huonoa oloaan minuun eli vanhimpaan. Olin kuitenkin ainoa, johon kajosi koskaan käsin tai jota pyysi aina isämme piiskaamaan, jos hän itse koki kokeneensa vääryyttä. Mustelmilla olin miltei aina, mutta lähinnä takamuksesta ja käsivarsista, eli paikoista, jotka saa helpolla vaatteiden alle. En ole ollut helppo nuori ainakaan teininä, mutta väkivalta ei ole ratkaisu tukahduttaa pienen lapsen tai edes nuoren mieltä, en esim. koskaan kiukutellut, tehnyt pahoja,  koulumenestys ok, vaan lähinnä syy oli se, että kieltäydyin esim. iltarukouksesta, joka meille pakotettiin väkisin alas joka ilta vuosikaudet (nykyään olen ateisti), kyseenalaistin asioita, tai siitä, että en halunnut hymyillä kun komennettiin yhteiskuvia varten monta kertaa vuodessa jo ennen mitään some-kautta. Kun sitten äitiä alkoi tuo kieltäytymiseni ärsyttämään ja huusi minulle saaden minut itkemään, otti sitten kymmeniä valokuvia sadistisesti nauraen minusta, jonka isä oli kantanut äidin läpsimisten jälkeen väkipakolla sohvalle muiden lasten sekaan "iloista yhteiskuvaa" varten. Those were the days. Ja tuossa olivat vain tuollaiset yleismaalliset esimerkit, jotka voin kertoa, ettei minua tunnistettaisi täällä.

Kaikille meille sisaruksille on lapsuudesta jäänyt traumoja jostain, mutta olen ainoa, joka edelleen kavahtaa vanhempien fyysistä kosketusta (olin myös ainoa lyöty aina teini-ikään asti, kunnes muutin pois opiskelemaan muualle etuajassa). Ai niin, vanhemmilta kun kysytään lapsuudesta, eivät mitään tällaista muista... Sisarusten kesken kyllä muistetaan, he muistavat etenkin henkisen väkivallan, jolla meitä kaikkia hallittiin. Kaikki me ymmärsimme tämän olevan väärin vasta, kun muiden kokemuksia tuli kuultua saati luettua niitä netistä. Heräämisestä siihen, mikä on oikein, on tosiaan jo parikymmentä vuotta.

Hyvä kirjoitus. Mietin, miten kasvatetaan poikia, jotka isäksi tulleessaan alistuvat tyrannivaimolle ja ehkä jopa pahoinpitelevät lapset tämän tyrannin mieliksi. Sellaisetko, jotka janosivat äidiltään hyväksyntää niin kovasti, että ovat valmiita tekemään mitä vain kelvatakseen? Se tarkoittaisi, että lapsilla on ainakin yksi psykopaatti-mummo...

Vierailija kirjoitti:

Olet arvokas ja tärkeä <3

Kyllä, aion tuhota 20% ihmiskunnasta. Se on arvokasta, suorastaan välttämätöntä eli tärkeää, luonnolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tapauksesta, jossa nuori aikuinen pohti onko ylireagointia, kun häntä ahdisti miten vanhemmat olivat harrastaneet useasti seksiä samassa sängyssä vielä lähes teini-ikäisen lapsensa kanssa, ja oikein katsoneet tätä silmiin ja taatusti tienneet että tämä on hereillä. Tämä ihminen oli siinä uskossa, että saahan vanhemmilla olla seksielämä ja että hän on varmaan ylireagoiva puritaani, kun tuo näky vaivaa häntä. Koska tuohan on ihan normaalia ja lapsen pitäisi olla iloinen, että vanhemmilla on seksielämä. Oli aivan järkyttynyt, kun tajusi että kaikkien vanhemmat eivät toimi noin.

Että tämä esimerkkinä siitä, miten käsittämättömiä asioita lapsi voi pitää normaalina ja syyttää itseään siitä, että voi huonosti.

Kertomastasi esimerkistä, sekä kirjoituksesta: ”Revittiin kaksin käsin takaapäin hiuksista vielä teininäkin. Lisäksi selvinpäin parittelivat kovaäänisesti samassa hytissä jossa teinit yrittivät nukkua.” tuli mieleen, että onkohan psykopaatti-vanhemmat tavallista useammin hyperseksuaalisia?

...Jos se on - joissakin tapauksissa - tekijä, jolla "nymfomaani" innoittaa puolisonsa harjoittamaan väkivaltaa lapsia kohtaan, ellei puoliso sitä muuten tee.

Ehkä nymfomania toimii epävakailla kuin "kaksisuuntainen mielialahäiriö", (?) siten että lapset koetaan uhkana halukkuudelle ja tälle uhalle herkistytään.  Toisella sitten kilahtaa, jos tämä uhka vähänkin näyttäytyy.

Narsistit ja psykopaatit ovat usein hurjia seksuaalisilta kyvyiltään. Syy on yksinkertainen, heidän seksinsä on pelkästään biologista, mekaanista, tunne-elämä ei ole "häiritsemässä" sitä. Eli siinä missä me normaalit ihmiset, miehet sekä naiset tarvisemme seksiin ennen kaikkea korvien väliä, tunnetta ja henkistä puolta, mikä tekee siitä myös parempaa, mutta voi myös viedä halun täysin vaikka kuinka hinkkaisi, heille riittää fyysinen ärsyke. Tästä johtuen myös tunnekylmät voivat olla seksikoneita. 

Vierailija kirjoitti:

Elämällä kouluiästä lähtien 4 henkisessä totaalitäärisessä uusioperheessä, jossa narsisti isä (ex-alkoholisti) tulisella temperamentilla sai äänekkään riidan aikaan äidin epämiellyttävistä piirteistä ja million mistäkin muusta. Usein sai olla varuillaan, että peloissaan milloin "perheen pään" hermot pettää ja huutaminen lähietäisyydellä alkaa. Kurinalaisen (fyysisen) ja kontrolloivan kasvatuksen lisäksi pelon ilmapiiri siitä pitkän ajan mittaan kehittyi, eivätkä vanhemmat ymmärtäneet kasvatustapansa seurauksia.  Tajusin kodin ilmapiirin olevan epäterveellinen jo varhain muita perheitä vertailemalla ja oman perheen riitelykaavan toistuttua useita kertoja. Tästä seurasi pitkällä aikavälillä alistumista, vetäytymistä, ahdistusta, masennusta, sos.tilanteiden pelkoa ja itsensä soimaamista. Ujona persoonana sitä "hyväksyi" tyytymään kohtaloonsa. Perheessä apua ei osattu antaa, eikä ymmärrys riittänyt huomaamaan kaiken olevan huonosti. Vanhemmat luulivat päinvastoin kaiken olevan hyvin ja koululaitoksen kasvattavan lapsistansa mallikansalaisia. Nyttemmin, valitettavasti vasta 30-kymppisenä, monien psykologi käyntikertojen ja isän poismenon jälkeen elämä on alkanut avautumaan parempaan suuntaan.

Hän oli allergisoitunut äitisi epämiellyttäville piirteille. Se on varmasti ollut hänelle ahdistavaa, olla "ikuisesti loukussa" epämiellyttävän henkilön kanssa, koska niin on kerran vannonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tapauksesta, jossa nuori aikuinen pohti onko ylireagointia, kun häntä ahdisti miten vanhemmat olivat harrastaneet useasti seksiä samassa sängyssä vielä lähes teini-ikäisen lapsensa kanssa, ja oikein katsoneet tätä silmiin ja taatusti tienneet että tämä on hereillä. Tämä ihminen oli siinä uskossa, että saahan vanhemmilla olla seksielämä ja että hän on varmaan ylireagoiva puritaani, kun tuo näky vaivaa häntä. Koska tuohan on ihan normaalia ja lapsen pitäisi olla iloinen, että vanhemmilla on seksielämä. Oli aivan järkyttynyt, kun tajusi että kaikkien vanhemmat eivät toimi noin.

Että tämä esimerkkinä siitä, miten käsittämättömiä asioita lapsi voi pitää normaalina ja syyttää itseään siitä, että voi huonosti.

Kertomastasi esimerkistä, sekä kirjoituksesta: ”Revittiin kaksin käsin takaapäin hiuksista vielä teininäkin. Lisäksi selvinpäin parittelivat kovaäänisesti samassa hytissä jossa teinit yrittivät nukkua.” tuli mieleen, että onkohan psykopaatti-vanhemmat tavallista useammin hyperseksuaalisia?

...Jos se on - joissakin tapauksissa - tekijä, jolla "nymfomaani" innoittaa puolisonsa harjoittamaan väkivaltaa lapsia kohtaan, ellei puoliso sitä muuten tee.

Ehkä nymfomania toimii epävakailla kuin "kaksisuuntainen mielialahäiriö", (?) siten että lapset koetaan uhkana halukkuudelle ja tälle uhalle herkistytään.  Toisella sitten kilahtaa, jos tämä uhka vähänkin näyttäytyy.

Narsistit ja psykopaatit ovat usein hurjia seksuaalisilta kyvyiltään. Syy on yksinkertainen, heidän seksinsä on pelkästään biologista, mekaanista, tunne-elämä ei ole "häiritsemässä" sitä. Eli siinä missä me normaalit ihmiset, miehet sekä naiset tarvisemme seksiin ennen kaikkea korvien väliä, tunnetta ja henkistä puolta, mikä tekee siitä myös parempaa, mutta voi myös viedä halun täysin vaikka kuinka hinkkaisi, heille riittää fyysinen ärsyke. Tästä johtuen myös tunnekylmät voivat olla seksikoneita. 

Minä tulkitsen niin, että heidän varhaiskehityksensä on häiriintynyt ja seksuaalisuus siinä mukana.

pidin perhettämme normaalin hulluna. meillä oli hulluutta ihan lääkärin papereita ja äidin hoitojaksoja myöten, mutta lapsena koin ihan turvallisen ja rakastavan kodin. ei ollut alkoa eikä väkivaltaa. en muista siitä paljoakaan, en toisaalta hyvää mutten pahaakaan. äitini oli usein psykoosissa, mitä kukaan ei selittänyt minulle, ja siitä on jäänyt ehkä traumoja, koska hän vain makasi sängyssä ja nukkui päivät ja oli sekava ilman lääkitystä pikkutytölle. ollessaan paremmassa kunnossa hän yritti olla kotiäiti, teki ruokaa ja siivosi ja yritti rakastaa minua. isä oli oikeasti vetovastuussa isosta kuviosta koska äidin voimavarat eivät kerta kaikkiaan riittäneet kuin minimaaliseen. kuitenkin tunnen etteivät he tehneet mitään "pahaa" minulle. kaikki yrittivät parhaansa lasta myöten. vietin paljon aikaa jo pienestä pitäen ulkona kavereiden kanssa ja tietenkin koulussa ja harrasteissa tai kavereiden kotona. kaikki oli ihan ok kunnes vanhemmille tuli avioero.

silloin muistelen miettineeni etten pysty elämään yksin kummankaan kanssa. äiti on aivan liian hullu ja joudun huostaan puolen vuoden sisällä. isä ei myöskään tuntunut turvalliselta vaihtoehdolta, mutta kun kysyttiin mielipidettä valitsin isän. lapsi ei kavalla vanhempaansa siinä iässä. hyvin ikävää, että jouduin elämään melkein 10vuotta isäni kanssa, joka sairastui psyykkisesti. minusta tuntuu että olen nähnyt hulluuden saralla kaiken. se on ollut raskas taakka kantaa, onneksi olen löytänyt kanavia jakaa taakka toisten kanssa. yksin en olisi kestänyt taustaani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tapauksesta, jossa nuori aikuinen pohti onko ylireagointia, kun häntä ahdisti miten vanhemmat olivat harrastaneet useasti seksiä samassa sängyssä vielä lähes teini-ikäisen lapsensa kanssa, ja oikein katsoneet tätä silmiin ja taatusti tienneet että tämä on hereillä. Tämä ihminen oli siinä uskossa, että saahan vanhemmilla olla seksielämä ja että hän on varmaan ylireagoiva puritaani, kun tuo näky vaivaa häntä. Koska tuohan on ihan normaalia ja lapsen pitäisi olla iloinen, että vanhemmilla on seksielämä. Oli aivan järkyttynyt, kun tajusi että kaikkien vanhemmat eivät toimi noin.

Että tämä esimerkkinä siitä, miten käsittämättömiä asioita lapsi voi pitää normaalina ja syyttää itseään siitä, että voi huonosti.

Kertomastasi esimerkistä, sekä kirjoituksesta: ”Revittiin kaksin käsin takaapäin hiuksista vielä teininäkin. Lisäksi selvinpäin parittelivat kovaäänisesti samassa hytissä jossa teinit yrittivät nukkua.” tuli mieleen, että onkohan psykopaatti-vanhemmat tavallista useammin hyperseksuaalisia?

...Jos se on - joissakin tapauksissa - tekijä, jolla "nymfomaani" innoittaa puolisonsa harjoittamaan väkivaltaa lapsia kohtaan, ellei puoliso sitä muuten tee.

Ehkä nymfomania toimii epävakailla kuin "kaksisuuntainen mielialahäiriö", (?) siten että lapset koetaan uhkana halukkuudelle ja tälle uhalle herkistytään.  Toisella sitten kilahtaa, jos tämä uhka vähänkin näyttäytyy.

Narsistit ja psykopaatit ovat usein hurjia seksuaalisilta kyvyiltään. Syy on yksinkertainen, heidän seksinsä on pelkästään biologista, mekaanista, tunne-elämä ei ole "häiritsemässä" sitä. Eli siinä missä me normaalit ihmiset, miehet sekä naiset tarvisemme seksiin ennen kaikkea korvien väliä, tunnetta ja henkistä puolta, mikä tekee siitä myös parempaa, mutta voi myös viedä halun täysin vaikka kuinka hinkkaisi, heille riittää fyysinen ärsyke. Tästä johtuen myös tunnekylmät voivat olla seksikoneita. 

Minä tulkitsen niin, että heidän varhaiskehityksensä on häiriintynyt ja seksuaalisuus siinä mukana.

En siis tee olettamusta, että ihmisellä lähtökohtaisesti on hurjat halut, ellei mikään niitä estä ilmenemästä. Vaan päinvastoin teen olettamuksen, että halut syntyvät persoonallisuudesta, jonka muodostuminen on altis traumoille.

Vierailija kirjoitti:

Lämmin kiitos kaikista tarinoista <3

Hyviä öitä, kauniita unia ja oman kullan kuvia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marko P kirjoitti:

Lähinnä se kun pakkokäytettiin pioneerileireillä ryssissä. Ei sitä silloin tajunnut, mutta puhdas sdp-vasurikasvatustahan toi oli. Pitäisi linnaan pistää tuollaiset vanhemmat.

Pakko oli olla kakarana vanhempien mukana vappumarssilla kun yrittivät kasvattaa kunnon komukkaa. Koulussa sitten varakkaiden pennut haukkuivat. Vanhemmat taisi tehdä virheen kun päästivät lukioon. Siitä alkoi irtiotto ja nyt yli 60-vuotiaana olen niin oikeistolainen kuin vain voi olla. Pitää ottaa vastuu omasta elämästä eikä uikuttaa sossusta apuja. Ahkeruudella pärjää edelleen.

Eipä se sossusta avunpyytäminen ole vierasta senkoommin vasemman kuin oikean arvomaailman kannattajille. Sanoisin, että jotkut selviytyvät lämpimän ja empaattisen sydämen kanssa, sinä kylmän ja kovan.

Höpöhöpö, nyt erehdyit. Nuorena pärjäsin kovuudella kylmyydellä ja vihalla, koska vanhemmat haukkuivat porvariksi, ja etten ole työläinen vaan herroja. Kun minua huonosti kohdelleet päätyivät hautaan, olo helpottui eikä ole ollut tarvetta puolustautua myöskään 5:ttä vanhempaa vassari-vinkuja-sisarusta vastaan vaan pysyn pois ihmisten haukkumistapaamisisra, se vasta myrkkyä onkin. Nyt voin olla vapaasti oma itseni ja olen ylpeä saavutuksistani. Olet niin hakoteillä kuin vain voi olla, ja jonkin asteista ilkeyttä huomaan myös. Kun et tiedä, älä kommentoi ettei luulla typerykseksi.

Et edes näe kuinka myrkyllisesti suhtaudut muihin, kun se on sinulle niin normia.

Älä yleistä, mainitsin vain oman sukuni. Mikä tarve sinulla on arvostella minun kokemustani? Luulenpa että olet niitä, jotka eivät uskalla avautua täällä, mutta ylemmyyden tunnoissaan(kasvatus?) arvostelevat muita. Hyhhyh😅

Eli omiin läheisiin suhtaudut toksisesti, ja mitä nyt vihjailit minusta typeryksenä ja ylimielisenä, muuten olet mitä empaattisin ja kultaisin ihminen? Minä en arvostellut sinun kokemuksiasi, totesin vain että näyttäydyt hyvin kylmänä ja kovana ihmisenä.

T. Se kolmiosaisen esseen kirjoittanut muutama viesti ennen sinua

Kuule. En edes viitsinyt lukea niitä. Jätä minut rauhaan kyylä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tapauksesta, jossa nuori aikuinen pohti onko ylireagointia, kun häntä ahdisti miten vanhemmat olivat harrastaneet useasti seksiä samassa sängyssä vielä lähes teini-ikäisen lapsensa kanssa, ja oikein katsoneet tätä silmiin ja taatusti tienneet että tämä on hereillä. Tämä ihminen oli siinä uskossa, että saahan vanhemmilla olla seksielämä ja että hän on varmaan ylireagoiva puritaani, kun tuo näky vaivaa häntä. Koska tuohan on ihan normaalia ja lapsen pitäisi olla iloinen, että vanhemmilla on seksielämä. Oli aivan järkyttynyt, kun tajusi että kaikkien vanhemmat eivät toimi noin.

Että tämä esimerkkinä siitä, miten käsittämättömiä asioita lapsi voi pitää normaalina ja syyttää itseään siitä, että voi huonosti.

Kertomastasi esimerkistä, sekä kirjoituksesta: ”Revittiin kaksin käsin takaapäin hiuksista vielä teininäkin. Lisäksi selvinpäin parittelivat kovaäänisesti samassa hytissä jossa teinit yrittivät nukkua.” tuli mieleen, että onkohan psykopaatti-vanhemmat tavallista useammin hyperseksuaalisia?

...Jos se on - joissakin tapauksissa - tekijä, jolla "nymfomaani" innoittaa puolisonsa harjoittamaan väkivaltaa lapsia kohtaan, ellei puoliso sitä muuten tee.

Ehkä nymfomania toimii epävakailla kuin "kaksisuuntainen mielialahäiriö", (?) siten että lapset koetaan uhkana halukkuudelle ja tälle uhalle herkistytään.  Toisella sitten kilahtaa, jos tämä uhka vähänkin näyttäytyy.

Narsistit ja psykopaatit ovat usein hurjia seksuaalisilta kyvyiltään. Syy on yksinkertainen, heidän seksinsä on pelkästään biologista, mekaanista, tunne-elämä ei ole "häiritsemässä" sitä. Eli siinä missä me normaalit ihmiset, miehet sekä naiset tarvisemme seksiin ennen kaikkea korvien väliä, tunnetta ja henkistä puolta, mikä tekee siitä myös parempaa, mutta voi myös viedä halun täysin vaikka kuinka hinkkaisi, heille riittää fyysinen ärsyke. Tästä johtuen myös tunnekylmät voivat olla seksikoneita. 

Minä tulkitsen niin, että heidän varhaiskehityksensä on häiriintynyt ja seksuaalisuus siinä mukana.

Tulkintasi ei ole ristiriidassa aiemman toteamuksen kanssa. Narsismi, psykopatia ja muut luonneviat voivat johtua myös aivoissa olevasta syntymäviasta. Eläimissäkin on luonnevikaisia. Riippumatta siitä, mistä vamma johtuu, se vaikuttaa seksuaalisuuteen mainitulla tavalla, asiaa on tutkittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tapauksesta, jossa nuori aikuinen pohti onko ylireagointia, kun häntä ahdisti miten vanhemmat olivat harrastaneet useasti seksiä samassa sängyssä vielä lähes teini-ikäisen lapsensa kanssa, ja oikein katsoneet tätä silmiin ja taatusti tienneet että tämä on hereillä. Tämä ihminen oli siinä uskossa, että saahan vanhemmilla olla seksielämä ja että hän on varmaan ylireagoiva puritaani, kun tuo näky vaivaa häntä. Koska tuohan on ihan normaalia ja lapsen pitäisi olla iloinen, että vanhemmilla on seksielämä. Oli aivan järkyttynyt, kun tajusi että kaikkien vanhemmat eivät toimi noin.

Että tämä esimerkkinä siitä, miten käsittämättömiä asioita lapsi voi pitää normaalina ja syyttää itseään siitä, että voi huonosti.

Kertomastasi esimerkistä, sekä kirjoituksesta: ”Revittiin kaksin käsin takaapäin hiuksista vielä teininäkin. Lisäksi selvinpäin parittelivat kovaäänisesti samassa hytissä jossa teinit yrittivät nukkua.” tuli mieleen, että onkohan psykopaatti-vanhemmat tavallista useammin hyperseksuaalisia?

...Jos se on - joissakin tapauksissa - tekijä, jolla "nymfomaani" innoittaa puolisonsa harjoittamaan väkivaltaa lapsia kohtaan, ellei puoliso sitä muuten tee.

Ehkä nymfomania toimii epävakailla kuin "kaksisuuntainen mielialahäiriö", (?) siten että lapset koetaan uhkana halukkuudelle ja tälle uhalle herkistytään.  Toisella sitten kilahtaa, jos tämä uhka vähänkin näyttäytyy.

Narsistit ja psykopaatit ovat usein hurjia seksuaalisilta kyvyiltään. Syy on yksinkertainen, heidän seksinsä on pelkästään biologista, mekaanista, tunne-elämä ei ole "häiritsemässä" sitä. Eli siinä missä me normaalit ihmiset, miehet sekä naiset tarvisemme seksiin ennen kaikkea korvien väliä, tunnetta ja henkistä puolta, mikä tekee siitä myös parempaa, mutta voi myös viedä halun täysin vaikka kuinka hinkkaisi, heille riittää fyysinen ärsyke. Tästä johtuen myös tunnekylmät voivat olla seksikoneita. 

Minä tulkitsen niin, että heidän varhaiskehityksensä on häiriintynyt ja seksuaalisuus siinä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Lämmin kiitos kaikista tarinoista <3

Hyviä öitä, kauniita unia ja oman kullan kuvia

Viesti katosi lähetyksen jälkeen, joten kokeilen uudestaan...

Ap, kerroit tässä ketjussa, että haluat luoda Suomeen lohduttamisen kulttuurin tms.

Mielestäni tämä keskustelu on kuitenkin vallan hyvää ilman, että sillä on jokin MISSIO...

Olet ottanut tehtäväksesi tsempata kirjoittajia, mutta ilmaisutyylisi on kovin epäsuomalainen (et ole vastannut kysymykseen, mistä maasta olet kotoisin) ja siitä tulee outo vaikutelma. Siinä on jotain luonnotonta.

Mitä jos jokainen osallistuisi ilman, että keskustelulla on yleinen kaitsija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lämmin kiitos kaikista tarinoista <3

Hyviä öitä, kauniita unia ja oman kullan kuvia

Viesti katosi lähetyksen jälkeen, joten kokeilen uudestaan...

Ap, kerroit tässä ketjussa, että haluat luoda Suomeen lohduttamisen kulttuurin tms.

Mielestäni tämä keskustelu on kuitenkin vallan hyvää ilman, että sillä on jokin MISSIO...

Olet ottanut tehtäväksesi tsempata kirjoittajia, mutta ilmaisutyylisi on kovin epäsuomalainen (et ole vastannut kysymykseen, mistä maasta olet kotoisin) ja siitä tulee outo vaikutelma. Siinä on jotain luonnotonta.

Mitä jos jokainen osallistuisi ilman, että keskustelulla on yleinen kaitsija?

Mulle ainakin tulee vaikutelma, kun useamman sivun tätä ketjua lukee, että ap on kyylä. 

Miksi tätä keskustelua häiriköidään niin paljon?

13-vuotiaana olin täysin vakuuttunut, että minulla on aivosyöpä ja että kuolen siihen. Isäni halusi auttaa ja vei minut lääketieteellisiin tutkimuksiin, jotta tajuaisin, ettei syytä huoleen ole. Äiitini, narsisti, vain totesi, että olen "huomionhakuinen".  Hän muuten oli psykologi ammatiltaan... Eihän tuollainen ole normaalia, mutta mistään terapeutista ei ollut puhettakaan, sehän olisi merkinnyt, että äitini on epäonnnistunut kasvattajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin tapauksesta, jossa nuori aikuinen pohti onko ylireagointia, kun häntä ahdisti miten vanhemmat olivat harrastaneet useasti seksiä samassa sängyssä vielä lähes teini-ikäisen lapsensa kanssa, ja oikein katsoneet tätä silmiin ja taatusti tienneet että tämä on hereillä. Tämä ihminen oli siinä uskossa, että saahan vanhemmilla olla seksielämä ja että hän on varmaan ylireagoiva puritaani, kun tuo näky vaivaa häntä. Koska tuohan on ihan normaalia ja lapsen pitäisi olla iloinen, että vanhemmilla on seksielämä. Oli aivan järkyttynyt, kun tajusi että kaikkien vanhemmat eivät toimi noin.

Että tämä esimerkkinä siitä, miten käsittämättömiä asioita lapsi voi pitää normaalina ja syyttää itseään siitä, että voi huonosti.

Kertomastasi esimerkistä, sekä kirjoituksesta: ”Revittiin kaksin käsin takaapäin hiuksista vielä teininäkin. Lisäksi selvinpäin parittelivat kovaäänisesti samassa hytissä jossa teinit yrittivät nukkua.” tuli mieleen, että onkohan psykopaatti-vanhemmat tavallista useammin hyperseksuaalisia?

...Jos se on - joissakin tapauksissa - tekijä, jolla "nymfomaani" innoittaa puolisonsa harjoittamaan väkivaltaa lapsia kohtaan, ellei puoliso sitä muuten tee.

Ehkä nymfomania toimii epävakailla kuin "kaksisuuntainen mielialahäiriö", (?) siten että lapset koetaan uhkana halukkuudelle ja tälle uhalle herkistytään.  Toisella sitten kilahtaa, jos tämä uhka vähänkin näyttäytyy.

Narsistit ja psykopaatit ovat usein hurjia seksuaalisilta kyvyiltään. Syy on yksinkertainen, heidän seksinsä on pelkästään biologista, mekaanista, tunne-elämä ei ole "häiritsemässä" sitä. Eli siinä missä me normaalit ihmiset, miehet sekä naiset tarvisemme seksiin ennen kaikkea korvien väliä, tunnetta ja henkistä puolta, mikä tekee siitä myös parempaa, mutta voi myös viedä halun täysin vaikka kuinka hinkkaisi, heille riittää fyysinen ärsyke. Tästä johtuen myös tunnekylmät voivat olla seksikoneita. 

Minä tulkitsen niin, että heidän varhaiskehityksensä on häiriintynyt ja seksuaalisuus siinä mukana.

Tulkintasi ei ole ristiriidassa aiemman toteamuksen kanssa. Narsismi, psykopatia ja muut luonneviat voivat johtua myös aivoissa olevasta syntymäviasta. Eläimissäkin on luonnevikaisia. Riippumatta siitä, mistä vamma johtuu, se vaikuttaa seksuaalisuuteen mainitulla tavalla, asiaa on tutkittu. 

Sori mut mä en keskustele henkilöiden kanssa, jotka laittavat sanoja suuhuni. Joko keskustellaan loogisesti, tai ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

13-vuotiaana olin täysin vakuuttunut, että minulla on aivosyöpä ja että kuolen siihen. Isäni halusi auttaa ja vei minut lääketieteellisiin tutkimuksiin, jotta tajuaisin, ettei syytä huoleen ole. Äiitini, narsisti, vain totesi, että olen "huomionhakuinen".  Hän muuten oli psykologi ammatiltaan... Eihän tuollainen ole normaalia, mutta mistään terapeutista ei ollut puhettakaan, sehän olisi merkinnyt, että äitini on epäonnnistunut kasvattajana.

Minusta huomiohakuisuuskin olisi ollut huolen aihe.